äheisyys helpottaa kansakäymistä y it, menneet kokemukset esim. sodat. A tää taloudellisesti ja sosiaalisesti k siä ja väestöä. Nopeasti ikääntyvä v

Transkriptio

1 n edistämi pitkälti niiden lpailukykygurun Potterin u tietyllä maantieteellisellä alue jäolot, kysyntäolot, sekä yrityksen str ilanne ovat kohdallaan. Tuotantotek työvoimaa, infrastruktuuria, pääom luonnonvaroja. Näiden tehokas kä pailuedun muodostumisen kannalta. t kotimarkkinat ja tai paikallisma tuovat kilpailuetua yrityksille. Asia äheisyys helpottaa kansakäymistä y kkaiden välillä. Pekka Pättiniemi Johdatusta paikallistalouteen strategialla voidaan vaikuttaa toim trategioita muokkaavat johtamistava uodit, joihin puolestaan vaikuttav aiset seikat kuten esimerkiksi uskon it, menneet kokemukset esim. sodat. A tysten ja lähiasiakkaiden menestys sta kilpailuetua rakennettaessa. Men sö on keskeinen osa paikallistalout oi vaikuttaa yritysyhteisön menes visesti tai negatiivisesti. Esimer ikuttaa alueensa yritysten menesty taitavasti hyväkseen kilpailutusta tää taloudellisesti ja sosiaalisesti k siä ja väestöä. Nopeasti ikääntyvä v en muuttoliike jäytävät kuntien ve aikaan kun palvelujen tarve lisä kuntien on pidettävä erityinen hu sosiaali- ja terveyspalveluissa ei kuntalaisten verovaroin en tuotto siirt verotuk

2 copyright Pekka Pättiniemi ISBN: E-kirja: Ulkoasu: Misa Myllyviita Vektorigrafiikka: Misa Myllyviita Painopaikka Picascript Oy Helsinki 2012

3 Pekka Pättiniemi Johdatusta paikallistalouteen Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry

4 Sisällys Aineiston tarkoitus Mitä on paikallistalous ja alueiden elinvoimaisuus A) Kuntatalous B) Muu paikallistalous Paikallistalous ja alueiden elinvoimaisuus Paikallistalouden kehittämisen suuntia ja keinoja Lähteet

5 Aineiston tarkoituksesta Tämä aineisto liittyy Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:n paikallispalvelut ja paikallistalous hankkeeseen. Sen tarkoituksena on kehittää osallistujien taloudellista ajattelua sekä aktivoida heidän osallistumistaan kunnalliseen ja muuhun yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen toimintaan. Paikkalaistalousseminaarit ja tämä aineisto toteutetaan Palkansaajasäätiön avustuksella. Paikallistalousaineiston tarkoituksena on esitellä paikallistaloutta ja sen merkitystä koskevia käsityksiä ja arvioita ja kehittämiskokemuksia niin maaseudulla kuin kaupungeissakin. Aineistossa ei tehdä suosituksia kunnallis- tai paikallistalousasioita koskevaan päätöksentekoon yhdistyksissä tai kunnanvaltuustoissa. Helsingissä Pekka Pättiniemi pääsihteeri 5

6 1. Mitä on paikallistalous? Paikallistaloudella tarkoitetaan sekä kuntataloutta, että paikallisesti vaikuttavaa muuta taloutta. Taloudellisessa mielessä kunnalla on kaksi päätehtävää: kunta tuottaa ja järjestää palveluja kuntalaisille ja kunta edistää alueensa talouselämää. Tässä artikkelissa kiinnitetään erityisesti huomiota kunnan rooliin paikallistalouden edistäjänä tai estäjänä. A) Kuntatalous Kuntien tuottamat ja järjestämät palvelut rahoitetaan pääosin verovaroin. Kun verovarat eivät riitä kaikkiin tarpeisiin, seuraa tästä valintojen tekeminen: mitä ja millä tavoin kunta järjestää palveluja ja miten kunta priorisoi palvelut? Rajallisten voimavarojen kohdentaminen eri tarkoituksiin on mukana lähes kaikessa kunnan toiminnassa. Keskeinen kuntatalouden väline on kunnan budjetti, joka koskee koko kunnan toimintaa. Budjetissa päätetään: mitä laajennetaan, supistetaan tai mihin voimavaroja suunnataan uudelleen. Kunnallistalous perustuu sekä kunnan toimintojen omiin tuottoihin, että valtion apuihin ja osuuksiin. Valtionavut ja osuudet kattavat keskimäärin 20 % tulosta. Kuntien päätulonlähde ovat kunnallisverot, joiden tuotto on keskimäärin noin 41 % kaikista tuloista. Kunnat ovat ainoa kiinteistöveron saaja mutta sen merkitys on keskimäärin melko pieni. Kunnat saavat myös osan yritysveroista. Loput kuntien tuloista perustuvat käyttäjämaksuihin ja myyntituloihin. Kuntien suuret koko erot näkyvät selkeästi niiden talousarvioissa. Pienet maaseutukunnat ja kaupungit pohjaavat taloutensa valtioavustus ja -osuustuloihin Vuonna 2009 valtionavut ja osuudet kattoivat neljänneksessä kunnista yli 50 % tuloista. Kuntatalous voidaan tiivistää kahteen näkökulmaan: 1) organisaatiotalouteen, joka järjestää ja tuottaa palveluja kuntalaisille ja 2) paikallistalouteen, joka vaikuttaa paikallisen yhteisön taloudellisiin ja muihin toimintaedellytyksiin. Keskeinen kunnallis- ja paikallistalouteen liittyvä muuttuja on kunnan väestöllinen huoltosuhde (passiiviväestön eli yli 64-vuotiaiden ja alle 15-vuotiaiden asukkaiden määrä suhteessa vuotiaisiin). Vuonna 2010 huoltosuhde oli keskimäärin 51,6 %. Mutta huoltosuhde vaihtelee huomattavasti: maaseudulla huoltosuhde on tyypillisesti %, ja ennusteissa vuodelle 2020 Pohjois-Savostakin löytyisi jopa yli 100 %:n huoltosuhteen kunta (Lähde: Tilastokeskus 2011). B) Muu paikallistalous Paikallistaloutta on kuvattu ämpärinä, jossa vedenpinnan korkeus kuvaa alueen taloudellista tilaa ja samalla mahdollisuuksia hyvinvoinnin tuottamiseen. Ämpäriin tuleva vesi kuvaa alueen yritysten ja yhteisöjen oman tuotannon sekä palvelujen alueelle tuottamia tuloja. Ämpärissä olevat reiät puolestaan kuvaavat paikallistalouden vuotokohtia, joista paikallisen taloudellisen toiminnan tuottamat tulot ja muut hyödyt, sekä siten myös asukkaiden hyvinvoinnin mahdollisuudet, valuvat alueen ulkopuolelle. Vuotokohtia ovat 6

7 esimerkiksi voitot, jotka siirtyvät alueen ulkopuolisille yritysten omistajille, kuntalaisten, yritysten ja kunnan ulkopuolelta tekemät hankinnat Jos ämpäriin tuleva vesimäärä eli tulovirta on pienempi kuin vuotokohdista ulosvaluva määrä, alue köyhtyy ja sen elinvoima heikkenee. Jos alueen sisään tulee enemmän tuloja kuin sieltä valuu ulos, alueen elinvoima puolestaan lisääntyy ja asukkaat vaurastuvat. Mitä kauemmin alueella tuotettu taloudellinen hyvä kiertää alueella sitä korkeammaksi sen bruttokansantuote nousee, siksi alueen yritysten ja ihmisten keskinäinen vaihto on tärkeää. Alla oleva kuva havainnollistaa edellä mainittua asiaa. Tulot alueelle (mm. myynti alueen ulkopuolelle, tulonsiirrot) Varallisuustaso Vuotokohtia, joista varallisuus ja hyvinvointi vuotavat alueen ulkopuolelle (voitot, verot, ostot ja investoinnit) Kuvio 1. Paikallistalouden malli: vuotava ämpäri 7

8 2. Paikallistalous ja alueiden elinvoimaisuus Paikallistalouden ja kuntien mahdollisuudet jäsentensä hyvinvoinnin edistämisen ja palveluiden hankkimiseen syntyvät pitkälti niiden kilpailuasemasta. Yhdysvaltalaisen kilpailukykygurun Potterin mukaan kilpailuetu muodostuu tietyllä maantieteellisellä alueella, kun tuotannontekijäolot, kysyntäolot, sekä yrityksen strategia ja kilpailutilanne ovat kohdallaan. Tuotantotekijäolot tarkoittavat työvoimaa, infrastruktuuria, pääomaa, viljelymaata ja luonnonvaroja. Näiden tehokas käyttö on keskeistä kilpailuedun muodostumisen kannalta. Kysyntäolot, vaativat kotimarkkinat ja tai paikallismarkkinat ja asiakkaat tuovat kilpailuetua yrityksille. Asiakkaiden fyysinen läheisyys helpottaa kansakäymistä yrityksen ja sen asiakkaiden välillä. Yrityksen strategialla voidaan vaikuttaa toimintaympäristöön. Strategioita muokkaavat johtamistavat ja organisaatiomuodit, joihin puolestaan vaikuttavat kulttuurisidonnaiset seikat kuten esimerkiksi uskonto, asenteet ja normit, menneet kokemukset esim. sodat. Alueen muiden yritysten ja lähiasiakkaiden menestys on tärkeää alueellista kilpailuetua rakennettaessa. Menestyvä yritysyhteisö on keskeinen osa paikallistaloutta. Julkinen valta voi vaikuttaa yritysyhteisön menestykseen, joko positiivisesti tai negatiivisesti. Esimerkiksi kunta voi vaikuttaa alueensa yritysten menestykseen käyttämällä taitavasti hyväkseen kilpailutusta siten, että se hyödyttää taloudellisesti ja sosiaalisesti kunnan alueen yrityksiä ja väestöä. Nopeasti ikääntyvä väestö ja maan sisäinen muuttoliike jäytävät kuntien veroperustaa samaan aikaan kun palvelujen tarve lisääntyy. Tällaisten kuntien on pidettävä erityinen huoli siitä, että ämpäri sosiaali- ja terveyspalveluissa ei vuotaisi: olisi kohtalokasta, jos kuntalaisten verovaroin kustantamien palveluiden taloudellinen tuotto siirtyisi pois paikallistaloudesta, ja jopa valtion verotuksen ulottumattomiin. Väestön ikääntyminen voi olla jopa voimavara, jos pystytään luomaan tätä hyödyntävää palveluyrittäjyyttä ja työpaikkoja sekä myymään palveluja myös kunnan ulkopuolelle. Kunnat ovat pyrkineet parantamaan paikallistaloutta houkuttelemalla alueelleen teollisuutta. Tämä työllistää asukkaita, lisäsää ostovoimaan ja siten tukee myös alueen palveluja muita yrityksiä. Nyt tie näyttää, teollisen toiminnan vähenemisen myötä, kutistuvan. Aiemmin kunnat tekivät myös usein suoria ostosopimuksia paikallisten toimijoiden kanssa, ja tukivat siten paikallisen talouden kehitystä. Nyttemmin monet aiemmin yksinkertaisella sopimisella tehdyt hankinnat täytyy kilpailuttaa. Kilpailuttamismenettely on melko uusi ja kilpailutusosaaminen heikosti kehittynyttä. Vaikka kilpailutuksissa voidaan ottaa huomion muitakin asioita kuin hinta, näyttää hinta kuitenkin olevan useimmiten käytännössä ainoa vaikuttava kriteeri. Ritva Pihlajan (2010) tutkimuksen Kolmas sektori maaseutukunnissa mukaan 93 % kunnanjohtajista, sosiaalijohtajista ja kunnansihteereistä oli täysin samaa mieltä tai melko samaa mieltä väitteestä Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarjonnassa ei useimmissa maaseutukunnissa ole riittävää kilpailua. Vastaavalla tavalla 78 % oli sitä mieltä, että kilpailu- ja hankintalainsäädäntö rajoittaa paikallisten, toimivien ja tehokkaiden ratkaisujen etsimistä palvelujen tuottamiseen. Kilpailuttaminen voi johtaa siihen, että suuret palveluntuottajat voittavat tarjouskilpailut ja markkinat, ja pienet paikalliset palveluita tuottavat yritykset ja järjestöt joutuvat 8

9 luopumaan toiminnasta. Suomen pienet markkinat monopolisoituvat helposti. Suurten yksityisten palveluntuottajien myötä rahavirrat kulkeutuvat jopa kansainvälisille sijoitusmarkkinoille. Kilpailuttamisen vieminen äärimmilleen voi johtaa monopolien kehittymiseen. Onkin yllättävää, ettei esimerkiksi yksityisten terveyspalveluiden, sairaaloiden ja hoivapalveluiden siirtymistä suurten kansainvälisten yritysten käsiin nähdä ongelmalliseksi, vaikka tiedetään, että niiden voitoista vain murto-osa jää Suomeen verotettavaksi. Kilpailutuksen aiheuttaneet ongelmat alue- ja paikallistasolla ovat johtaneet Euroopan Unionissa keskustelun yleisen taloudellisen tarkoituksen palveluista. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin luokitellaan sellaiset yleishyödylliset palvelut, joita ei saada hankittua toimivilta markkinoilta normaalia hankintamenettelyä käyttäen, ts. kilpailuttaminen ei syystä tai toisesta onnistu. Nämä palvelut eroavat muista palveluista siten, että viranomaisten on turvattava niiden tarjonta kaikissa olosuhteissa (TEM, 2011). Tällaisia palveluja ovat esimerkiksi asumiseen, energiantuotantoon, liikenneyhteyksiin ja terveydenhuoltoon liittyvät palvelut. Niitä voivat olla myös tietoliikennepalvelut, päivittäistavarakauppa, vesihuolto ja nuorisopalvelut. Esityksen mukaan EU:n jäsenvaltiot voivat määrittää itse mitkä ovat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita. Paikallistalouden kehittämisen kannalta on tärkeää, että palvelumäärittelyä voidaan käyttää yhtä hyvin paikallisella kuin kansallisellakin tasolla, kun kyseessä on sellainen yhteiskunnallisesti tärkeä palvelu, jonka markkinat eivät toimi. Yleishyödyllisiin palveluihin kuuluvat voittoa tavoittelemattomat palvelut (esim. oppivelvollisuuden mukainen koulutus ja sosiaaliturva), yhteiskunnan määrätehtävät (esim. turvallisuus ja oikeus) ja yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut. Yleishyödyllisyydelle ei ole yksiselitteistä määritelmää, mutta yleensä toiminta mielletään yleishyödylliseksi, jos se ei hyödytä siihen osallistuvia tahoja taloudellisesti. Yleishyödyllisten palveluiden tuotanto voidaan toteuttaa joko viranomaisten omana työnä tai ostopalveluna, hankintalainsäädännön kilpailuttamismenettelyn mukaisesti. Mikäli voidaan todeta, että jonkin paikallispalvelun osalta kilpailu ei toteudu, ei kilpailulainsäädäntö päde. Keskeinen kysymys onkin, milloin kilpailuttaminen palvele yhteiskunnan tavoittelemaa asiaintilaa. Palveluiden tuottamiseen liittyy keskeisesti myös kysymys siitä, toteutetaanko palvelutuotanto tuottajan vai palvelun käyttäjän näkökulmasta. Tällä hetkellä ne tuotetaan lähinnä palveluntuottajan näkökulmasta, jolloin taloudellisen voiton saaminen nousee keskeiseksi tekijäksi. Kun tähän yhdistetään kilpailuttaminen, voi käyttäjän näkökulma jäädä toisarvoiseksi tekijäksi. Kun käyttäjän näkökulma ei tule esille, riskinä on, että palvelun sisältö ei vastaakaan asiakkaan tarpeita tai palvelua tarjotaan ryhmille, joilla ei ole sille tarvetta (Rajala, et al, 2008). Kilpailuttamisessa ei tarvitse ottaa huomioon käyttäjien toiveita ja tarpeita, vaan tavoitteeksi voidaan asettaa palvelun tuottaminen mahdollisimman alhaisiin kustannuksiin. Lyhytaikaiset markkinasuhteet toistuvine tarjouskilpailuineen eivät vie palvelutarjontaa parempaan suuntaan. Epävarmuus toiminnan jatkuvuudesta vaikeuttaa osaavan henkilökunnan rekrytointia eikä kannusta palvelun laadun parantamiseen. Haastattelututkimuksen (Pihlaja 2010) mukaan sosiaali- ja terveyspalveluja sekä koulutuspalveluja pidetään yhteiskunnallisesti kaikkein tärkeimpinä palveluina. Myös liikenne- sekä infrastruktuu- 9

10 ripalvelut luetaan tähän joukkoon. Infrastruktuuripalveluista tärkeimpinä nousivat esiin tiestö, vesihuolto (ml. jätevesihuolto), jätehuolto sekä televiestintä- ja tietoliikennepalvelut. Julkinen tuki on haastattelujen perusteella edellytys välttämättömien palvelujen tuottamiselle. Tapahtuneeseen kehitykseen on reagoitu vaihtelevasti. Tapausesimerkit osoittavat, että palveluntuotanto on mahdollista myös maaseutualueilla ja kaupunkien lähiöissä. Tavanomaisesta toimintalogiikasta poikkeava toiminta-ajatus ja tapa sekä eritasoinen kumppanuus julkisen sektorin kanssa ovat mahdollistaneet kiinnostavia palvelukonsepteja alueilla, joilla yksityiset markkinat jäävät ohuiksi harvan asutuksen tai asukkaiden heikon maksukyvyn vuoksi. Mielenkiintoinen esimerkki on mm. haja-asutusalueiden vesiosuuskunnat. Niissä tuotetaan keskeisiä, viime kädessä kunnan vastuulla olevia infrastruktuuripalveluja asukkaiden omin voimin ja omissa organisaatioissa, mutta tiiviissä yhteistyössä kunnan teknisen toimen kanssa. Vesiosuuskunnat ovat mukana vesihuoltosuunnitelmissa ja käyttävät joskus kunnan huoltopalveluja. Maailmalla on varoittavia esimerkkejä siitä, kun vesihuolto on ulkoistettu yksityisille yrityksille: hinnat ovat nousseet ja palvelu huonontunut. Myös Suomessa ovat yritykset olleet kiinnostuneita vesiliiketoiminnasta, mutta laajemmin toimintamalli ei ole käytössä. Haasteena niin kunnille kuin osuuskunnillekin on, että hintataso riittää kattamaan myös tulevaisuuden investoinnit verkostoon. 3. Paikallistalouden kehittämisen suuntia ja keinoja Julkisen sektorin vetäytyessä palvelujen tuottajan tehtävistä on tarjolla kaksi perusvaihtoehtoa: markkinaehtoinen yritysvetoinen palvelujen tarjonta ja tuotanto tai yhteisötalouteen perustuva yhteisöllinen (kansanvaltainen) palvelutuotanto. Yhteisötaloudellinen lähestymistapa tarjoaisi palvelujen käyttäjille mahdollisuuden osallistua palvelutuotannon ohjaukseen, suunnitteluun ja arvioimiseen. Se tarjoaisi myös alan ammattihenkilöille mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä sekä palveluja tuottavan organisaation toimintaan ja päämääriin. Yhteisötalouden organisaatioiden toiminnassa korostuvat paikalliset ja alueelliset lähtökohdat sekä asukkaiden tarpeiden hyvä huomioonottaminen. Harvaan asuttujen alueiden sekä kaupunkien heikossa asemassa olevien lähiöiden palvelujen tuottamisen kannalta ei ole yhdentekevää, mikä on palveluntuottajan keskeinen tavoite. Esimerkiksi voittoa tavoittelevalla yrityksellä ja yhteiskunnallisella yrityksellä on hyvin erilaiset tavoitteet. Yhteiskunnallisen yrittämisen perusta tulee ymmärtää syvällisesti, koska se on ilmiönä niin erilainen verrattuna muuhun taloudelliseen toimintaan. Taloudelliset teoriat perustuvat käsitykseen itsekeskeisistä taloudellisista toimijoista, kun taas yhteiskunnallisen yrittäjyyden tavoitteena on pyrkimys yhteiskunnalliseen hyvään. Liiketaloudelliset strategisen johtamisen teoriat osoittavat yrityksille, miten ne saavuttavat kilpailuetua. Yhteiskunnalliset yritykset eivät hae kilpailuetua vaan kestäviä ratkaisuja taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Koska niiden tavoitteena on yhteiskunnallisen hyvän tuottaminen, niiden toiminta on erityisen perusteltua niillä alueilla, mistä puuttuu palveluita ja mihin voittoa tavoittelevat yritykset eivät halua mennä, koska markkinat eivät toimi. 10

11 Yhteisötalouden ja yhteiskunnallisten yritysten keskeinen asema palvelujen tuottajana ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Markkinatilanteessa ne ovat muiden palvelujen tarjoajien tavoin kilpailemassa resursseista, ja esimerkiksi hyvinvointipalvelujen rahoitustavasta riippuen myös asiakkaista, jolloin ero pääomavetoiseen yritystoimintaan kapenee. Yhteisöllisestä demokraattisesta hallintotavasta ja/tai yhteiskunnallisesti kannatettavasta päämäärästä huolimatta organisaatioiden toiminta voi suuntautua asiakkaiden yhdenvertaisten palvelujen käyttömahdollisuuksien vastaiseksi ja suosimaan joitain tiettyjä käyttäjäryhmiä. Toisaalta vaakakupissa painaa positiivisesti kansalaisten mahdollisuus vaikuttaa omiin palveluihinsa ja niiden toteuttamistapaan. Eräänä esimerkkinä yhteiskunnallisten yritysten vaikutuksesta toiminta-alueensa elinkelpoisuuteen esitetään Maaseudun SGEI-ryhmän (SGEI, Services of general Economic Interest,suomeksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut) tekemissä tapaustutkimuksissa Velkuan Kummelia. Velkuan Kummeli on esimerkki siitä, miten moninaisesti yhteisötalouden organisaatio kykenee maaseudun harvaan asutulla alueella vahvistamaan paikallistaloutta, voimistamaan yhteisöllisyyden tunnetta paikallisten keskuudessa sekä edistämään myös muiden yrittäjien liiketoimintaa alueella. Kummeli tarjoaa saman katon alla päiväkotipalveluja, vanhusten asumispalveluja, ylläpitää kirjastoa, lounaskahvilaa, postipalveluja sekä terveydenhoitajan ja lääkärin vastaanottoa. Näiden palveluiden ohella Kummelissa on fysioterapeutin, kampaajan sekä jalkahoitajan palveluja. Kummelin voidaan sanoa olevan ihmisten kohtaamispaikka ja kyläläisten olohuone. Kummeli myös koordinoi Velkualle puhdistuspalveluyrittäjän palveluja. Ilman Kummelia pienten palveluyrittäjien olisi haasteellista löytää potentiaalisia asiakkaita. Kummelin vahvuus on sen kokonaisvaltainen ja joustava, keskeiset palvelut turvaava toimintatapa. Moilanen(2011) Yhteiskunnallisen yrittämisen haasteena on se, että toiminnan laaja-alaisia vaikutuksia ei saada näkyviin sektorikohtaisen tuottavuuden ja kustannussäästöjen paineissa tai kilpailutustilanteissa. Keskusteluun osallistuneet ovat peräänkuuluttaneet keskustelua siitä, mikä on oikeasti kansalaisten preferenssien ja yleisen edun mukainen tapa järjestää ja tuottaa palveluja. Analyysimme perusteella maaseudun asukkaat haluavat toimivia, paikallisia ratkaisuja palvelujen tuottamiseen. Perusteluissa tulevat esille inhimilliset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset näkökulmat; ihminen tarpeineen ja ympäröivä yhteisö tulisi huomioida välttämättömien, jokapäiväisesti tarvittujen palvelujen järjestämisen ehdoissa. Vaihtoehtojen pohdintaan ja päätöksentekoon kaivataan kokonaisvaltaista otetta ja kilpailulainsäädäntöä laajempaa näkökulmaa. (Vihinen, Mikä maaseudun SGEI? 2011). Yhteisötalouden mallit, eritoten yhteiskunnalliset yritykset, tarjoavat mahdollisuuden paikata vuotavaa ämpäriä. Jo yhteiskunnallisen yritystoiminnan määritelmissä mainitaan, että yrityksen tulee sijoittaa merkittävä osa mahdollisesta tuotostaan yleishyödylliseen tarkoitukseensa, yleensä toimintaansa. Tämä johtaa yleensä siihen, että tuotto hyödyttää paikallistaloutta joko suorina rahavirtoina (investoinnit, uudet työpaikat, säästö ulkopuolisissa panoksissa) tai välillisesti parantuneena laatuna, tehokkuutena ja vaikuttavuutena. 11

12 Kunnan ja kansalaisten roolista paikallistalouden kehittämisessä Yleensä paikallistalouden kehittäminen nähdään kunnissa elinkeinopolitiikkana, jolla luodaan edellytyksiä uudelle yritystoiminnalle ja sen myös syntyville uusille työpaikoille. Näiden toivotaan tuovan taloudellista aktiivisuutta, verotuloja ja uusia asukkaita kunnalle. Vähävaraisten kuntien panostukset elinkeinotoiminnan kehittämiseen ovat kuitenkin vaikea asia yhtälössä, jossa kuntien varat eivät tahdo riittää lakisääteiseen palvelutuotantoonkaan. Seuraavia seikkoja olisi syytä pohtia: onko yritysten tukeminen ristiriidassa kuntalaisten etujen kanssa? onko kuntien keskinäisessä kilpailussa yritysten sijoittumisesta järkeä? voiko kunnan toiminta yritysten kanssa olla täysin läpinäkyvää? miten palveluntuottajia tuetaan tasapuolisesti, miten laajasti ollaan jo mukana (mm. takaukset, pääomalainat)? Kuntarakenne tulee vääjäämättä muutoksen eteen lähivuosina. Yrityksissä pidetään kuntaliitoksia usein myönteisinä: tunnettavuus paranee ja yrityksillä on luonteva väylä laajemmille julkisillekin markkinoille. Mutta mm. sote-palveluihin liittyvän paikallistalouden kannalta kuntaliitos voi olla ongelmallinen: ennen läheisyyteen perustuvat toimintamallit ja sopimukset joutuvat uuteen tarkasteluun. Paikallistalouden tulisikin olla merkittävässä roolissa kuntaliitosten toteuttamisesta keskusteltaessa, ja paikallisdemokratian toteuttamisessa sen tulisi olla keskiössä. Vain näin reuna-alueiden elinvoima voidaan säilyttää. Muutamat kunnat ovat ryhtyneet harjoittamaan yritysvaikutusten arviointia päätöksissään. Vähintäänkin yhtä tärkeä arvioinnin kohde olisi nimenomaan paikallistalous, ellei oleteta sen olevan itsestäänselvyys kuntademokratiassa. Joka tapauksessa mitään arviointimallia tai -työkalua tähän ei ole olemassa, vaan pohdinnat tehdään virkamiesten ja luottamushenkilöiden "käsi- ja aivotyönä" heidän omista lähtökohdistaan. Vastuu paikallistaloudesta jätetään usein kunnan ja kansalaisten harteille. Kuitenkin, paikkakunnilla on niihin sitoutuneita ja alueilta tuottonsa saavia paikallisia yrityksiä, joilla voisi olettaa olevan vastuuta ja kiinnostusta tukea paikallistaloutta muutoinkin kuin oman liiketoimintansa kautta. Nämä voivat tukea paikallistaloutta esim. rahastojen ja takausten muodossa, ja niitä voitaisiin kohdistaa myös yleishyödyllisiin tarkoituksiin, ei vain yrityksille. Esimerkkejä paikallistaloudellisista hankkeista Richard Douthwaite on teoksessaan Nykyaikainen paikallistalous kuvannut useita viimevuosikymmeninä toteutettuja uusliberalistiselle markkinataloudelle vaihtoehtoisia toimivia paikallisia tai alueellisia ratkaisuja. Tällaisia ratkaisuja voivat olla esimerkiksi: alueellisista rahayksiköitä kuten esimerkiksi LETS paikallisraha, kaupunkien ja maaseudun vaihtopiirejä, paikallinen sähkö- ja lämpöenergian tuotanto, eettiset rahastot ja pankit, jotka ottavat jäsenilleen myöntämistä lainoista 12

13 kohtuullisen koron ja rahoittavat paikallisia kehittämishankkeita, uusia osuuskuntia ja niiden muodostamia yritysyhteisöjä jotka tukevat toiminnallaan paikallisentalouden kehitystä. Suomalaisesta vaihtopiiristä voi mainita esimerkiksi Helsingin vaihtopiirin, jossa ydinajatuksena on toimeentulon ja paikallistalouden tukeminen. Kyse on pienestä vapaaehtoisesta arkiavusta, jossa kukin tekee mitä osaa. Verkostossa mukana olevat tarjoavat palveluita, tavaroita ja osaamista toisilleen, ja maksut hoidetaan paikallisvaluutalla, joka voi olla nimeltään esimerkiksi nallekarkki, käpy tai pojo. Oikean rahan sijaan käytetään siis virtuaalirahaa, jonka arvo vastaa yhtä euroa. Esimerkiksi yksi palvelus, vaikkapa housunlahkeiden lyhennys, vastaa 10:tä nallekarkkia. Helsingin Kumpulassa aloitti marraskuussa 2009 Suomen ensimmäinen työtuntien vaihtopiiri, jossa palveluista sovitaan kansainvälisessä verkossa. Jäsenille avoimelta sivustolta löytyy esimerkiksi remonttiapua, oikolukua, auton lainausta, sienimetsäseuraa, suomen opetusta ulkomaalaisille, dvd:n lainausta, kasvien mullanvaihtoa ja graafista suunnittelua. Kumpulassa jäseniä oli keväällä 2010 kaikkiaan 112. Baskimaalla Mondragonin pieneen vuoristokaupunkiin ja sen ympäristöön kehittynyt työosuustoimintaliike, joka on kirjallisuudessa usein esitetty menestyksellisen paikallistalouden ja työosuustoiminnan esimerkkinä. Alkuaan vuonna metallimiehen perustuman parafiinilamppuverstaan innoittamana on kehittynyt noin henkilöä työllistävä usealla teollisuuden toimialalla toimiva työosuuskuntaverkosto Mondragon Cooperative Corporation. Ryhmän osuuskuntien työvoimasta on yli 80 prosenttia osuuskuntiensa omistajajäseniä. Pelkästään ryhmään kuuluva Espanjan kolmanneksi suurin päivittäistavarakauppa Eroski työllistää noin henkilöä. Eroski on mielenkiintoinen hybridiyritys, jonka omistavat sekä asiakasomistajat että työntekijät. Mondragon ryhmään kuuluvat teollisuuden lisäksi pankki, vakuutuslaitos, sairaala, ammattikoulu ja yliopisto. Italiassa paikallistaloutta tukevat pienyritysten ja osuuskuntien yhteistyöyritykset, konsortiot. Konsortiot ovat useimmiten aluekohtaisia. Niitä on perustettu yritystoiminnan kehittämiseen, suuria yhteisiä tarjouskilpailuja varten, markkinointiin, teknologian jäsenyritysten edistämiseen jne. Konsortiot toimivat siten, että jäsenyritykset ilmoittautuvat vapaaehtoisesti kuhunkin konsortion hankkeeseen ja vain osallistuvat yritykset maksavat kyseessä olevan hankkeen kulut. Yhteisissä tarjouksissa sovitaan ennalta kunkin osallistuvan yrityksen tehtävät. Tehtävien toteutusta valvoo konsortio, jolla on oikeus myös sanktioihin silloin, kun joku partnereista ei toteuta tehtäväänsä sovitulla tavalla. Konsortioiden avulla italialaiset pienyritykset pystyvät suuriin kansainvälisiin hankkeisiin. Sosiaali- ja terveysalalla tarjousten tekemisen ja toteutuksen valvonnan lisäksi konsortiot huolehtivat jäsenyritystensä työn laadusta ja niiden työntekijöiden ammattitaidon kehittämisestä. 13

14 Lähteet Douthwaite Richard, (2004) Nykyaikainen paikallistalous. Like. Keuruu Kallio Olavi, (2010) Paikallistalouden lähtökohdat ARTTU-tutkimuskunnissa. Paras-ARTTUohjelman tutkimuksia nro 4. Suomen Kuntaliitto Laurinkari Juhani ja Pättiniemi Pekka. (2010) Valtio vetäytyy hyvinvointipolitiikan toteuttamisesta - mitä tilalle? Hyvinvointipolitiikan kolme vaihtoehtoa KSL Maaseudun yhteiskunnallisesti tärkeät palvelut, (2011) Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti Moilanen Hanna, (2011) Uusosuuskunnan ja yhteisötalouden haasteet. Esitelmä Yrjö Kallinen symposiumissa Moisio Antti, Loikkanen Heikki A. ja Oulasvirta Lasse.(2010) Policy reports 2. Public services at the local level The Finnish way. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. Helsinki Pihlaja Ritva (2010) Kolmas sektori maaseutukunnissa. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti. Mikkeli Pättiniemi Pekka (2009) Yhteisyrittäjyys ennen ja nyt teoksessa Merja Hiltunen ym. Henkilöstöomisteinen yritys. Tietosanoma. Tallinna Potter Michael E. (2006) Kansakuntien kilpailuetu. Talentum. Helsinki Sjölund Markus ja Virkkala Silja (2009) Klusterit ja aluekehitys. teoksessa Virkkala Seija Koski Riitta (toim.) Yhteiskuntamaantieteen maailma. Vaasan yliopiston julkaisuja/opetusjulkaisuja 59 / aluetiede 5. Vaasa Troberg Eliisa (2011) Yhteiskunnalliset yritykset yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palveluiden tuottajin an maaseudulla. FinSERN 1. tutkimuskonferenssi Helsinki Van de Walle, S What services are public? What aspects of performance are to be ranked? The case of services of general interest. International Public Management Journal, 11(3): Vihinen Hilkka, (2011): Mikä maaseudun SGEI? 2011 pohjamateriaali maaseudun SGEIpolitiikka foorumiin. TEM, Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut (SGEI). Esite on saatavilla TE- Min internetsivuilta Työ- ja elinkeinoministeriö Tilastokeskus Taulukko: Väestöennuste 2009 Väestöllinen huoltosuhde alueittain

15 15

16 Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry