Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 SIIRTOMAAHISTORIA 70 ruotsalaista perusti siirtokunnan Pohjois-Amerikkaan vuonna 1637 Uusi Ruotsi PELLE STAMPE Sota-alukset Kalmar Nyckel ja Vogel Grip eivät juuri herättäneet huomiota purjehtiessaan Göteborgin satamasta kylmänä marraskuun päivänä vuonna Ruotsi oli Pohjois-Euroopan johtava sotilasmahti, ja oli varsin tavallista, että vilkkaasta satamasta lähti kaksi pienehköä sotalaivaa. Niiden määränpää oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomainen. Aluksilla olevien noin 70 miehen tehtävänä oli haastaa Englanti, Espanja, Ranska ja Hollanti taistelussa Uuden maailman herruudesta ja perustaa siirtokunta Pohjois-Amerikkaan. Matkalaisia jännitti, mitä tuleman piti. Heitä odotti joko kuolema intiaanien kynsissä tai rikastuminen. Retkikunnan johtaja Peter Minuit oli ollut kahdeksan vuotta hollantilaisen Uuden Hollannin siirtokunnan kuvernöörinä. Hän tiesi, että tarjolla olisi rikkauksia sille, joka tulisi toimeen intiaanien kanssa ja osaisi hyödyntää hedelmällisen luonnon. Myös Ruotsin hallitus odotti retkikunnalta paljon. Siirtokuntien perustaminen ja kauppa voisivat tehdä Ruotsista suurvallan, mutta hallituksella ei ollut varoja hankkeiden tukemiseen. Retkikunnan rahoittikin ruotsalais- ja hollantilaissijoittajien perustama Ny Sverige Kompagniet -niminen yhtiö, jonka ainoa tavoite oli tuottaa sijoittajille voittoa. Sijoittajia eivät kiinnostaneet Ruotsin suurvaltahaaveet vaan ainoastaan se, kuinka pian Amerikkaan lähtevä joukko pystyi lähettämään Eurooppaan arvokkaita kauppatavaroita. Ruotsalaisalukset saapuivat Delawarenlahdelle 42 Historia

3 BYNAVN GÖTEBORG RUOTSI/1637 Ruotsista oli kehittymässä yksi Euroopan mahtivalloista. RUOTSI Pönkittääkseen asemaansa ruotsalaiset osallistuivat kilpailuun Pohjois-Amerikkaan perustettavisrta siirtokunnista. Ruotsalaisten retkikuntaa johti hollantilainen Peter Minuit. Aiemmin hän oli ostanut Manhattanin intiaaneilta pikkurahalla. AMERICAN SWEDISH HISTORICAL MUSEUM

4 SIIRTOMAAHISTORIA Kalmar Nyckel palveli uskollisesti Kalmar Nyckel -alus, jolla ensimmäiset ruotsalaissiirtolaiset ylittivät Atlantin, oli rakennettu Hollannissa vuonna Ruotsin valtio osti laivan neljä vuotta myöhemmin ja aseisti sen 16 tykillä. Alus partioi Itämerellä, kunnes se annettiin 1637 Ny Sverige Kompagniet -yhtiön käyttöön. Viimeiset vuotensa alus toimi kauppalaivana, kunnes upposi 1600-luvun lopulla. Sitä ennen Kalmar Nyckel, josta myöhemmin tuli Uuden Ruotsin symboli, ehti tehdä neljä matkaa Pohjois-Amerikkaan enemmän kuin mikään muu laiva tuolloin. Ruotsalaisalus Kalmar Nyckel purjehti peräti neljästi Pohjois-Amerikkaan. GÖTEBORGIN MERENKULKUMUSEO maaliskuun alussa Matkalaiset hengittivät ilmaa, joka tuoksui niin hyvälle, että sairaatkin paranevat hengittäessään sitä, kuten eräs varhaisempi tutkimusmatkailija oli kirjoittanut. Sankkoja metsiä näkyi silmänkantamattomiin. Valtavia mäntyjä, koivuja, tammia, pähkinäpuita, saarnia ja kastanjapuita kasvoi kaikkialla. Telakoiden tarvitsemaa arvopuuta oli aivan käden ulottuvilla. Retkikunnan johtaja Peter Minuit tiesi kokemuksistaan Uuden Hollannin kuvernöörinä, että alueen kosteikoilla eli runsaasti turkiseläimiä, kuten majavia, saukkoja, minkkejä ja hillereitä. Turkiskaupalla saattoi tehdä omaisuuksia Euroopan suurkaupungeissa, ja iso purjehduskelpoinen joki oli korvaamaton kulkuväylä villissä, asuttamattomassa maassa. Kunhan retkikunnan jäsenet vain pysyisivät hyvissä väleissä paikallisten lenape-- intiaanien kanssa, seutu olisi varsinainen kultakaivos. Ongelmana oli vain se, että myös Hollanti vaati itselleen tätä aluetta, johon nykyään kuuluvat Pennsylvanian, Delawaren ja New Jerseyn osavaltiot. Uudella Hollannilla oli jo linnoitus ja kauppa-asema Delawarejoen varrella, mutta alueen rikkauksien houkuttelemana Peter Minuit päätti haastaa entiset työnantajansa kilpailuun. Vähän matkaa ylävirtaan erään Delawaren sivujoen varrella vain parin kilometrin päässä hollantilaisten siirtokunnasta joesta kohosi nelikulmainen graniittimuodostelma, joka oli kuin luotu laituriksi. Paikka sopi täydellisesti uudelle siirtokunnalle. Ensimmäiseksi paikalle oli kuitenkin rakennettava linnoitus, ennen kuin hollantilaiset saisivat vihiä siirtokunnasta. Linnoitus rakennettiin puunrungoista alle kuukaudessa. Sen jokaiseen kulmaan rakennettiin bastioni, ja kuhunkin niistä sijoitettiin yksi Kalmar Nyckelin tykeistä. Siirtokunnan asukkaat asuivat itse yksinkertaisissa hirsimajoissa. Linnoitus sai nimekseen Fort Kristina Ruotsin kruununprinsessan mukaan. Ruotsalaiset hankkivat maata Fort Kristinan ja pienen siirtokunnan selviäminen edellytti rauhanomaista rinnakkaiseloa intiaanien kanssa. Hollantilaisen linnakkeen hiiltyneet rauniot jonkin matkaa alavirtaan muistuttivat siitä, ettei alkuasukkaiden kanssa kannattanut joutua riitoihin. Heti kun Fort Kristinan rakennustyöt oli saatu käyntiin, Peter Minuit ja hänen upseerinsa ottivat yhteyttä intiaaneihin. He laukaisivat yhden Kalmar Nyckelin tykeistä ja odottivat, että intiaanit ilmestyivät paikalle. Pian toisella ruotsalaisaluksista istukin viisi intiaanipäällikköä neuvottelemassa, ja he luovuttivat ilomielin kaikki Delaware-joen länsipuoliset alueet ruotsalaisille vastineeksi saamistaan veitsistä, kirveistä, padoista, vaatteis-

5 Iso-Britannia THE NEW YORK PUBLIC LIBRARY Ranska Iso-Britannia Espanja Hollanti New York Ruotsi 1600-luvulla Euroopan suurvallat jakoivat keskenään Pohjois-Amerikan tuolloin tunnetut osat. Ruotsista Pohjois-Euroopan suurvalta Kuningas Kustaa II Aadolf vahvisti Ruotsin sotavoimia, valloitti uusia alueita ja teki maastaan Pohjois-Euroopan johtavan sotilasmahdin. uotsi oli 1600-luvun alkupuolella R Pohjois-Euroopan ylivoimaisesti johtava sotilasmahti. Ruotsin vahvistuminen alkoi Kustaa II Aadolfin noustua valtaistuimelle vuonna Kuningas tehosti valtionhallintoa, edisti koulutusta ja kehitti puun ja raudan tuotantoa. Kustaa II Aadolf oli kuitenkin ennen kaikkea sotapäällikkö. Hän nykyaikaisti armeijan ankaran kurin ja koulutuksen avulla. Koulutuksen ansiosta ruotsalaisten jalkaväki pystyi ampumaan miltei kolme kertaa muita nopeammin. Lisäksi hän loi liikkuvan tykistön, jolla oli kevyitä, helposti siirrettäviä kenttätykkejä. Kevyt tykistö ja hyökkäyspainotteinen strategia teki ruotsalaisista hankalia vastustajia taistelukentällä. Kuninkaan tavoitteena oli tehdä Itämerestä Ruotsin sisämeri. Hän valloitti sekä Baltian maat että alueita Puolasta ja Saksasta. Vaikka Kustaa II Aadolf kaatui kolmikymmenvuotisessa sodassa vuonna 1632, Ruotsin suurvaltaunelmat kestivät. Viisi vuotta myöhemmin, kun ruotsalaisalukset purjehtivat kohti Pohjois-Amerikkaa, Ruotsi oli yhä suurvalta. ta, lasihelmistä ja muista lahjoista. Peter Minuit oli tyytyväinen saatuaan ison maa-alueen lähes ilmaiseksi. Lenapeintiaaneille neuvottelut ja lahjat puolestaan merkitsivät sitä, että he antoivat vieraanvaraisuuttaan siirtokunnalle luvan käyttää maitaan. Intiaanit eivät käsittäneet, että maata voi omistaa. Heille maa merkitsi samaa kuin vesi, ilma ja aurinko. Kukaan ei voinut omistaa sitä, mutta kaikilla oli oikeus siihen. Siirtokuntalaisille kauppa oli riemuvoitto. Sitä juhlittiin laukaisemalla Kalmar Nyckelin tykit. Delawarejoen rannalle pystytettiin korkea salko, jossa oli Ruotsin vaakuna, ja alue kastettiin virallisesti Uudeksi Ruotsiksi. Fort Kristinan asukkailla ei ollut samanlaisia ongelmia intiaanien kanssa kuin hollantilaisilla. Ruotsalaiset antoivat intiaaneille hyviä lahjoja ja maksoivat turkiksista paremmin kuin hollantilaiset. Vain muutaman kuukauden kuluttua linnoituksella oli lähes monopoli alueen turkiskaupassa. Hollannin valta-asema murenee Läheisen linnoituksen hollantilaiset saivat pian vihiä ruotsalaisten uudesta linnoituksesta, ja heidän komentajansa lähetti virallisen vastalauseen Peter Minuitille. Intiaanien kerrottua tälle, että hollantilaisten linnakkeessa oli vain muutama sotilas, Minuit vastasi, että ruotsalaisilla oli alueeseen yhtäläinen oikeus kuin hollantilaisillakin. Hollantilaisten komentaja saattoi vain lähettää raportin Uuden Hollannin kuvernöörille ja katsella sivusta, kuinka turkiskauppa luisui hänen käsistään. Peter Minuit sai seuraavaksi diplomaattisin sanankääntein laaditun virallisen valituksen hollantilaiselta kuvernööriltä, joka uhkasi turvautua väkivaltaan. Mutta eurooppalainen diplomatia ei toiminut Amerikan erämaassa. Minuit oli varma, ettei Hollanti uskaltaisi ryhtyä selkkaukseen sotilaallisesti vahvan Ruotsin kanssa. Niinpä hän viittasi kintaalla valitukselle ja jatkoi siirtokunnan laajentamista. Jo kolme kuukautta Amerikkaan saapumisensa jälkeen Minuit päätti palata Ruotsiin. Ny Sverige Kompagniet odotteli malttamattomana tuottoa sijoituksilleen, ja Minuit toivoi houkuttelevansa Ruotsista lisää uudisasukkaita ja sijoittajia. Kotimatkalla Minuit purjehti vielä Karibianmerelle ostamaan tupakkaa myydäkseen sen hyvällä voitolla Euroopassa. Hän kuitenkin kuoli matkan aikana pyörremyrskyssä. Peter Minuit oli ollut pienen ruotsalaissiirtokunnan kantava voima, ja osa sijoittajista vetäytyi hankkeesta hänen kuoltuaan. Ruotsin valtio ryhtyi siirtomaahaaveidensa toteuttamiseksi ensimmäistä kertaa tukemaan Uutta Ruotsia taloudellisesti. Kalmar Nyckel varustettiin uutta matkaa varten, ja sen lastiruuma täytettiin kauppatavaroilla, kotieläimillä, viljelytarvikkeilla, työkaluilla, tiiliskivillä ja vaatteilla, joista Uudessa Ruotsissa oli pulaa. Oli kuitenkin vaikea löytää ihmisiä, jotka olisivat olleet halukkaita matkustamaan Atlantin yli. Vaikka monien elämä Ruotsissa olikin kovaa, maa eli voimakasta taloudellista nousukautta. Kun suostuttelu ja kampanjat eivät onnistuneet, oli turvauduttava muihin keinoihin. Rikollisista siirtolaisia Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa, mutta monet ruotsalaiset suhtautuivat karsaasti suomalaisiin varsinkin heidän tapaansa raivata peltoa kaskeamalla. Siksi Uuteen Ruotsiin päätettiin lähettää pikkurikollisia ja suomalaisia kaskivil- THE BRITISH MUSEUM Ruotsalaissotilaiden ja intiaanien välit olivat pääasiassa rauhanomaiset. IMAGE SELECT Historia

6 SIIRTOMAAHISTORIA BRIDGEMAN Sotasankari Johan Björnson Printz taisteli turhaan Uuden Ruotsin puolesta. Kunnianhimoinen kuvernööri Johan Björnson Printz ( ) oli monessakin mielessä mahtava mies. Uuden Ruotsin kuvernöörin olemus herätti kunnioitusta hänen kerrottiin painaneen lähes 180 kiloa ja turkiksia ruotsalaisille myyneet intiaanit kutsuivat häntä nimellä Iso Maha. Printz oli vaatimattomissa oloissa kasvanut papin poika Smoolannista. Hän liittyi varhain armeijaan, jossa hän pian kunnostautui taistelukentillä päättäväisyytensä ja rohkeutensa ansiosta. Vaikuttavan sotilasuran jälkeen hänet lyötiin ritariksi 1642 ja nimitettiin Uuden Ruotsin kuvernööriksi. Pohjois-Amerikassa Printzin läsnäolo pantiin pian merkille. Hän oli hyvin tarmokas ja määrätietoinen, mutta joutui pian siirtokunnan asukkaiden epäsuosioon omahyväisyytensä, itsepäisyytensä ja ankaruutensa takia. Monet ruotsalaiset hylkäsivät hänet ja siirtyivät hollantilaisten leiriin. Samalla suhteet hollantilaisiin ja brittiläisiin naapureihin kiristyivät. Kilpailu tuottoisista turkismarkkinoista oli ankaraa, ja Printz joutui puolustamaan ruotsalaisten etuja monissa taisteluissa. Hän ei kuitenkaan mahtanut mitään ilman riittäviä joukkoja. Historioitsijat ovat kuvanneet Printziä mieheksi, joka olisi voinut luoda ruotsalaisen siirtomaavallan. Tehtävä oli kuitenkin mahdoton ilman tukea kotimaasta. Printz palasi Ruotsiin vuonna 1654 pettyneenä siitä, että isänmaa oli jättänyt hänet pulaan. jelijöitä. 60 uudisasukasta saapui Pohjois-Amerikkaan vuonna 1640, mutta seuraavien kolmen vuoden aikana ei tullut ketään. Ilman lisäväkeä Uusi Ruotsi uhkasi jäädä erämaan tai Uuden Hollannin nielemäksi. Kehitys kääntyi, kun siirtokunnan johtoon tuli everstiluutnantti Johan Björnson Printz. Hän oli sodassa kunnostautunut ammattiupseeri, ja vuonna 1642 hänet nimitettiin Uuden Ruotsin kuvernööriksi. Printz oli kunnioitettu kolmikymmenvuotisen sodan veteraani ja taistellut koko ikänsä maansa puolesta. Nyt hän oli päättänyt tehdä Ruotsista merkittävän siirtomaavallan Pohjois-Amerikassa. Hän saapui Delawareen vuonna 1643 yhdessä noin sadan pikkurikollisen ja pakkosiirretyn suomalaisen kanssa. Heti saavuttuaan Printz esitteli suunnitelmansa. Ennen kaikkea Uuden Ruotsin puolustusta piti vahvistaa ankaran sotilaskoulutuksen ja uusien linnoitusten avulla. Sitten alueelle asettuneet englantilaiset piti karkottaa. Jos hollantilaiset ahdistivat ruotsalaisia, heille piti panna kova kovaa vastaan. Intiaanien kanssa käytävää turkiskauppaa piti lisätä tarjoamalla parempia hintoja. Lisäksi ruotsalaisten piti keskittyä tupakan, villan, suolan, viinin ja puutavaran tuotantoon, sillä niillä oli paljon kysyntää Hollantilaiset karkottivat ruotsalaiset linnoituksestaan useiden taistelujen jälkeen vuonna THE NEW YORK PUBLIC LIBRARY Karibian alueella ja Euroopassa. Suunnitelmaan kuului myös silkin tuotanto. Printz ryhtyi heti työhön ja vaati samaa Uuden Ruotsin asukkailta. Pian turkiskauppa kukoisti jälleen, ja puutavaraa vietiin Karibialle. Joka puolelle nousi uusia rakennuksia. Työn tekivät siirtokunnan asukasta, joiden piti samalla elättää itsensä. Printzin kymmenvuotisella hallituskaudella rakennettiin kolme uutta linnoitusta, parakkeja, varastorakennuksia sekä suuri hallintorakennus. Printzin nöyryytys Printz oli hyvin temperamenttinen mies, joka työskenteli tinkimättömästi Ruotsin puolesta. Hän ei voinut ymmärtää, etteivät kaikki olleet yhtä sitoutuneita. Hän hallitsi Uutta Ruotsia kovalla kädellä, ja monet ruotsalaiset muuttivat Uuteen Hollantiin. Pian hän joutui riitoihin myös hollantilaisten kanssa. Pari vuotta Uudella Ruotsilla oli ollut hyvät suhteet Uuteen Hollantiin. Ne olivat yhteistuumin polttaneet englantilaisen kauppa-aseman ja karkottaneet pienen englantilaissiirtokunnan Delawaresta. Mutta kun yhteinen vihollinen oli poissa, erimielisyydet alkoivat taas. Hollantilaiset päättivät nöyryyttää Uuden Hollannin lähistölle asettunei- 46 Historia

7 GETTY IMAGES Ruotsin siirtomaavallan jäljet näkyvät yhä Ruotsalaisten uudisasukkaiden jälkeläiset ovat ylpeitä pohjoismaisista juuristaan ja vaalivat perinteitä. Vaikka ruotsalaiset uudisasukkaat eivät pystyneet vakiinnuttamaan Ruotsin valtaa Pohjois-Amerikassa, heidän perintönsä näkyy yhä Delawarejoen alueella. Paikalliset yhdistykset pyrkivät ylläpitämään siteitä vanhaan emämaahan, ja museoissa on siirtokuntamenneisyyttä käsitteleviä näyttelyitä. Ruotsalaisten maihinnousupaikalla on monta muistomerkkiä, ja useita rakennuksia on restauroitu uudisasukkaiden jälkeläiset perustivat Kalmar Nyckel Foundation -yhdistyksen, joka keräsi rahaa jäljitelmän rakentamiseksi aluksesta. Laiva laskettiin vesille 1997 paikassa, jossa aikoinaan sijaitsi ruotsalaisten alkuperäinen linnoitus. Vuonna 2003 kruununprinsessa Viktoria vieraili Kalmar Nyckelin ankkurointipaikalla. Ruotsalaistyyppiset hirsimökit yleistyivät Pohjois-Amerikassa. THE SWEDISH COLONIAL SOCIETY ta ruotsalaisia rakentamalla linnoitetun kauppa-aseman keskelle Uutta Ruotsia aivan Fort Kristinan tuntumaan. Se oli selvä provokaatio, jota Johan Printz ei voinut katsella toimettomana sivusta. Hän määräsi sotilaansa tuhoamaan rakennustarvikkeet sekä kauppa-aseman piha-alueen ja veneet. Estääkseen hollantilaisia käymästä kauppaa intiaanien kanssa Printz rakennutti hirsilinnoituksen muutaman metrin päähän hollantilaisten kauppa-asemasta. Hollantilaiset lähettivät kostoksi koko Uuden Hollannin 11 laivaa ja 120 sotilasta käsittäneen laivaston Uuteen Ruotsiin. Se oli suurin eurooppalainen sotajoukko, mitä Pohjois-Amerikassa oli siihen aikaan nähty. Printz oli aikonut taistella viimeiseen mieheen, mutta kapinan pelossa hänen oli pakko antaa hollantilaisten rakentaa linnoitus valvomaan liikennettä Delawarejoella. Pian hollantilaiset ottivat myös turkiskaupan haltuunsa. Seuraavien kuuden vuoden aikana ruotsalaissiirtokunnat eivät saaneet täydennyksiä Ruotsista. Hallitusta kiinnosti enemmän sotiminen Euroopassa, ja vain Printz halusi puolustaa siirtokuntaa. Hän ei kuitenkaan voinut estää Uuden Ruotsin uudisasukkaita muuttamasta englantilaisiin siirtokuntiin tai takaisin Ruotsiin. Vuonna 1653 myös Printz luovutti ja palasi Ruotsiin. Uudessa Ruotsissa asui enää 70 ihmistä. Hallitus petti siirtokunnan Kotimaassa kiinnostus siirtokuntaan oli kuitenkin taas elpynyt. Ruotsi ei ollut sodassa, ja Uuteen Ruotsiin oli tarjolla rahaa ja miehiä. Kolmesataa uudisasukasta lähti matkaan sota-alus Örnenillä. Perillä laiva ankkuroitui joen suulle uuden hollantilaislinnoituksen eteen ja ampui tykeillään yhteislaukauksen. Laukaukset oli tarkoitettu vain tervehdykseksi ja vierailupyynnöksi, mutta linnoituksen hollantilainen komendantti uskoi ruotsalaisten hyökkäävän. Hän joutui paniikkiin ja antautui, koska linnakkeessa ei ollut ruutia eikä sotilaita. Vasta saapuneet uudisasukkaat ryhtyivät taas kehittämään kauppaa ja maanviljelyä, ja Uusi Ruotsi kukoisti jälleen. Tupakan viljely onnistui ensi kertaa, ja kaikki näytti hyvältä. Örnenin saapuminen, joka oli ensin näyttänyt pelastavan siirtokunnan, koituikin nyt sen kohtaloksi. Uuden Hollannin kuvernööri oli raivoissaan siitä, että ruotsalaiset olivat vallanneet hollantilaisten linnakkeen, ja hän lähetti kuusi laivaa ja nelisensataa miestä kohti Uutta Ruotsia. Paniikissa ruotsalaiset linnoittautuivat käytännössä ilman varastoja Fort Kristinaan ja antautuivat lyhyen piirityksen jälkeen. Se oli ruotsalaissiirtokunnan loppu. Ilman sotilaallista tukea kotimaasta Uudesta Ruotsista tuli osa Uutta Hollantia. Viimeiset ruotsalaiset ja suomalaiset uudisasukkaat saivat valita, jäivätkö hollantilaisten alaisuuteen vai matkustivatko kotimaahan. Kesällä 1655 Ruotsin siirtomaa-aika Amerikassa oli ohi. LUE LISÄÄ: Rune Ruhnbro: Det Nya Sverige i landet Amerika, Wiken, 1988 Barbara E. Benson: New Sweden in America, University of Delaware Press, 1995 Alf Åberg: Folket i Nya Sverige, Natur och Kultur, Historia