Hyvä käyttäjä! Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin. Toimitus

Transkriptio

1 Hyvä käyttäjä! Tämä pdf-tiedosto on ladattu Tieteen Kuvalehti Historia -lehden verkkosivuilta ( Tiedosto on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön, eikä sitä saa luovuttaa kolmannelle osapuolelle. Tekijänoikeudellisista syistä osa kuvista on poistettu. Ystävällisin terveisin Toimitus

2 Tutkimusmatkat Ranska valloitti länttä kanooteilla Robert de La Salle purjehti vuonna 1682 jokea pitkin Kanadasta Meksikonlahdelle ja julisti alueet Ranskan omistukseen. Löytöretkellä syttynyt kapina koitui kuitenkin hänen kohtalokseen. Lasse Telling René-Robert Cavalier de La Salle asettui suuren puuristin eteen. Hän oli määrännyt sen pystytettäväksi joen suulle Meksikonlahdella, ja ristin huipussa oli kuningas Ludvig XIV:n nimikirjainsommitelma. La Salle julisti aluevaatimuksensa mahtipontisesti: Julistan tänään 9. huhtikuuta 1682 korkea-arvoisen, mahtavan ja voittamattoman Ludvig XIV:n puolesta Louisianan alueen hänen majesteettinsa omistukseen. Julistuksellaan La Salle vaati kuninkaalle alueen, joka vastasi kolmasosaa nykyisistä Yhdysvalloista. Yli kahden miljoonan neliökilometrin alue rajoittui Missisippijokeen ja sen sivujokiin. Sama maa-alue oli jo aiemmilla tutkimusretkillä julistettu espanjalaiseksi ja alueella oli asunut intiaaneja vuosituhansia, mutta se ei surettanut ranskalaista. Hän halusi vain palata takaisin Kanadaan ja saada tunnustusta löytöretkestään. La Salle oli varmistanut Ranskalle etulyöntiaseman Pohjois-Amerikan kolonisoinnissa. Seikkailunhaluinen jesuiitta La Salle syntyi Ranskan Rouenissa vuonna Hän pääsi hyvään kouluun ja liittyi 14-vuotiaana katoliseen jesuiittaveljeskuntaan. La Salle oli utelias lapsi ja erityisen kiinnostunut Ranskan siirtokunnasta Uudesta Ranskasta Atlantin takana nykyisessä Kanadassa. Hän keskeytti opintonsa ja lähti 24-vuotiaana Uuteen maailmaan. Ranskalainen Jacques Cartier oli retkikuntineen tullut Uuteen Ranskaan jo vuonna 1535, mutta ranskalaisten siirtokunta kasvoi hitaasti. Vuonna 1665 koko siirtokunnassa asui vain noin eurooppalaista. La Salle oli alusta asti innostunut näkemästään: seutu oli täynnä loputtomia, polfoto/corbis tutkimattomia erämaita ja riistaa oli runsaasti. Nuori ranskalainen sai pian jalansijan tuottavassa turkiskaupassa. Muutama vuosi La Sallen Kanadaan saapumiseen jälkeen tehtiin löytö, joka vaikutti ratkaisevasti hänen elämäänsä. Ranskalaiset Jacques Marquette ja Louis Joliet matkustivat vuonna 1673 Kanadasta etelään. He olivat kuulleet intiaanien puhuvan suuresta joesta, kaikkien jokien isästä. Ranskalaiset löysivätkin joen. Paluumatkalla kanootti kuitenkin kaatui ja kartat tuhoutuivat. n löytäminen täytti La Sallen ajatukset. Hän arveli joen olevan reitti etelään ja oli innoissaan mahdollisuudesta laajentaa Ranskan aluetta. Hän ajatteli olevansa itse juuri sopiva mies uusia aluevalloituksia johtamaan. Vuosina 1674 ja 1676 La Salle matkusti Ranskaan saadakseen Ludvig XIV:n tukemaan tutkimusretkeä. Hän joutui maksamaan suuria summia kuninkaan korruptoituneiden virkamiesten lahjomiseksi, mutta lopulta hän sai kuninkaalta kirjeen, joka antoi hänelle oikeuden kooltaan valtavan ja epämääräisesti määritellyn alueen tutkimiseen: Täten annamme teille oikeuden tutkia Uuden Ranskan läntisiä osia ja rakentaa tämän toteuttamiseksi linnakkeita sinne, missä se on tarpeen. Saatte tehtävään täydet toimintavaltuudet. Kirje mukanaan La Salle lähti uudestaan Pohjois-Amerikkaan. La Sallen ensimmäinen purjehdus ä myötävirtaan oli menestys, mutta toinen tutkimusretki päätyi katastrofiin. Vain harva matkaan osallistuneista selvisi hengissä. Retkikunta rakensi laivan Niagaran putousten läheisyydessä La Sallen retkikunta rakensi kuunarin, jolla sen oli määrä purjehtia Suuria järviä länteen. Alus valmistui kesällä La Salle miehistöineen purjehti Griffon-kuunarilla Eriejärveä, Saint Clair 60 Historia

3 La Salle hankki Ranskalle Uudesta maailmasta valtavasti uusia alueita muttei päässyt nauttimaan kunniaa valloituksistaan. Bridgeman Pohjois-Amerikka/1680 Ranska oli perustanut Uuden Ranskan siirtokunnan Kanadaan Quebecin ja Montrealin alueille. Pienehkössä siirtokunnassa oli vain nelisentuhatta asukasta. Valtavat maa-alueet siirtokunnasta länteen ja etelään olivat intiaanien aluetta ja tuntemattomia eurooppalaisille. Quebec

4 Tutkimusmatkat La Salle teki Ranskasta suurvallan Amerikassa Ranskalaiset saivat itselleen maantieteellisen etulyöntiaseman Pohjois-Amerikassa julistamalla Louisianan omistukseensa km Louisianan maa-alue oli niin suuri, että se peitti kolmasosan nykyisistä Yhdysvalloista. 2. matka (1684) Retkikunnan reitti ei osunut n suulle, vaan laiva päätyi noin 500 kilometriä harhaan. La Salle perusti nykyisen Texasin alueelle St. Louisin linnoituksen ja etsi turhaan jokea. Fort St. Louis -järveä ja Huronjärveä länteen. 27. elokuuta he saapuivat Michilimackinacin kauppa-asemalle, jossa laivaan lastattiin arvokkaita majavannahkoja. Kuukausi myöhemmin matkaa jatkettiin Michiganjärvelle. Osa retkikunnasta ryhtyi La Sallen johdolla rakentamaan järven kaakkoisrannalle Fort Saint-Joseph -linnaketta. Toisen ryhmän hän lähetti Griffonilla takaisin myymään majavannahkoja ja noutamaan lisää tarvikkeita. Alus kuitenkin upposi pian lähtönsä jälkeen kovassa myrskyssä Michicanjärvellä. Tietämättä aluksen ja sen arvokkaan lastin menettämisestä La Salle lähti joulukuussa 1679 miehineen Fort Saint- Josephista etsimään ä. Matka alkoi Illinoisjokea pitkin. Pian ruoka kuitenkin loppui, ja La Salle päätti palata takaisin täydentämään varastoja. La Salle palasi takaisin vain todetakseen olevansa vararikossa. Hän järkyttyi kuullessaan Griffonin ja lukemattomien majavannahkojen menettämisestä, sillä S u u r e t j ä r v e t Fort Michilimackinac Fort St. Joseph M e k s i k o n l a h t i Quebec Montreal Fort Frontenac 1. matka ( ) La Salle purjehti Suuria järviä pitkin länteen, perusti Michiganjärven rannalle St. Josephin linnoituksen ja meloi sitten Illinois- ja Missisippijokia Meksikonlahdelle. F l o r i d a A t l a n t t i hän oli aikonut maksaa nahoilla mittavat velkansa. Nyt hän ei kyennyt maksamaan velkojaan vaan joutui painostettuna allekirjoittamaan testamentin, jonka perusteella velkojat saisivat kaiken hänen omaisuutensa hänen kuoltuaan. La Salle oli järkyttynyt muttei lamaantunut, ja hän lähti etsimään ä uudelleen tammikuussa Hänen retkikuntaansa kuului 54 ranskalaista ja intiaania. Kaikki sujui tällä kertaa paremmin, ja retkikunta saapui joelle kuudes helmikuuta. Joen valtava pituus oli La Sallelle yllätys. Miehet pääsivät Meksikonlahdelle vasta melottuaan kaksi kuukautta tuntemattomien, intiaanien asuttamien seutujen läpi. 9. huhtikuuta 1682 La Salle julisti alueen kuuluvan Ranskalle ja antoi sille nimen Louisiana. polfoto/ullstein bild Intiaanien armoilla Paluu Kanadaan oli hankala. Retkikunta joutui usein väkivaltaisiin yhteenottoihin jatkuvasti kimppuunsa hyökkäilevien intiaanien kanssa. La Sallen miehet joutuivat kerrankin tappamaan kymmenkunta intiaania, ennen kuin hyökkääjät perääntyivät. Retkikunnan muonavarastot hupenivat, ja miesten täytyi tyytyä maissiin, jota he saivat hankittua silloin tällöin vaihtokaupalla ystävällismielisiltä intiaaneilta. Ruuanpuute uuvutti löytöretkeilijöitä ja koetteli heidän terveyttään. La Salle itse sairastui niin pahoin, että hänet jätettiin toipumaan nykyisen Arkansasin alueelle, kun muut jatkoivat matkaa kohti Kanadaa. La Sallea odottivat ikävät uutiset, kun hän lopulta palasi Uuteen Ranskaan. Uuden Ranskan aiempi, La Salleen myönteisesti suhtautunut kuvernööri oli kutsuttu Ranskaan. Uusi kuvernööri kielsi tylysti kaikki löytöretket ja uusien alueiden valloittamisen n varrelta. La Sallen kohtalokas virhe La Salle joutui matkustamaan kolmannen kerran Ranskaan anomaan tukea hankkeelleen, ja tällä kertaa ajoitus oli onnekas. Ludvig XIV oli erityisen kiinnostunut uusista alueista. Ranskalaisten puolelle loikannut entinen espanjalainen kuvernööri oli kertonut kuninkaalle pohjoisen Meksikon mittavista hopeakaivoksista, ja tämä paloi halusta päästä niihin käsiksi. Talvella 1684 Ludvig XIV sai kirjeen kahdelta papilta, jotka puhuivat La Sallen puolesta. Kirkko toivoi, että Ranska vauhdittaisi siirtokuntien perustamista uusille alueille ja levittäisi kristinuskoa pakanoiden keskuuteen. Jesuiittataustainen La Salle oli tehtävään ilmeisen sovelias ehdokas. Kirjeessään papit väittivät, että espanjalaisten hopeakaivokset sijaitsisivat lähellä n suuta, mitä aluetta La Salle juuri oli tutkinut. Papit olivat kuitenkin itse pyytäneet La Sallea väärentämään muistiinpanojaan niin, että jokisuu oli niiden mukaan kilometriä todellista lähempänä kaivoksia. Papeilla oli valmis suunnitelma: La Salle purjehtisi Ranskasta n suulle, minne hän rakentaisi linnakkeen ja perustaisi siirtokunnan. Sitten hän marssisi intiaanin armeijan kanssa hopeakaivoksille ja valloittaisi ne. Kuninkaan olisi annettava vain muutama alus, aseita ja ammuksia. Suunnitelmassa ei ollut järjen häivääkään, mutta Ludvig XIV hyväksyi sen kyselemättä. Retkikunta lähti matkaan 1. elokuuta Siihen kuului kaikkiaan Historia

5 merimiestä, sotilasta ja Amerikasta onneaan etsivää siirtolaista. Retkikunta pääsi Meksikonlahdelle ja purjehti marraskuussa kohti joen suuta tai pikemminkin kohti paikkaa, jossa La Salle uskoi jokisuun olevan. Jokea oli hankala löytää mereltä, eikä La Sallen summittaisesta kartasta ollut apua. Tämän seurauksena laiva harhaantui pahasti reitiltään. Retkikunta purjehti liian syvälle Meksikonlahdelle ja päätyi rannikolle noin 500 kilometriä ltä länteen. Pahinta oli se, ettei La Salle tajunnut koskaan virhettään. Retkikunta rantautui nykyisen Texasin rannikolla paikassa, jonka nimi on Matagorda Bay. Miehet ryhtyivät rakentamaan linnoitusta, mutta heillä ei ollut tarpeeksi puuta. Rakennustöiden johtajaksi valittu insinööri ei suostunut nousemaan maihin riideltyään La Sallen kanssa. Sen sijaan hän hyppäsi laivaan, jonka kapteeni myös kiisteltyään La Sallen kanssa päätti lähteä Ranskaan raportoimaan löytöretken tuloksista. ä ei ollut löydetty, linnakkeen rakentaminen sujui kovin hitaasti ja muonavarastot hupenivat kiihtyvää vauhtia. Valtaosa miehistä oli raivoissaan tilanteesta, johon La Salle oli heidät saattanut, ja osa puhui jo kapinasta hullua johtajaa vastaan. Pieni ryhmä miehiä tuki kuitenkin edelleen uskollisesti La Sallea ja hänen suunnitelmiaan. La Salle oli itse täysin vakuuttunut, että oli aivan lähistöllä. Hän uskoi vakaasti löytävänsä joen uudelleen ja suhtautui suorastaan vihamielisesti kaikkiin, jotka eivät olleet samaa mieltä hänen kanssaan. Retkikunnan johtaja käyttäytyi lähestulkoon riivatusti. La Sallen jääräpäisyys ilmeisesti esti häntä ajattelemasta loogisesti. Hän tiesi n suun olevan Meksikonlahdella, joten retkikunnan olisi täytynyt vain kulkea rannikkoa pitkin koilliseen, jolloin he olisivat varmasti ennen pitkää osuneet n suulle. La Salle valitsi silti toisin. Tammikuusta 1686 alkaen hän teki kaksi retkeä syvälle sisämaahan, mutta kumpikaan matka ei tuottanut haluttua tulosta. Linnakkeen tilanne oli epätoivoinen. Retkikunnan viimeinen laiva haaksirikkoutui rannikolle talvimyrskyssä, joten ranskalaiset olivat eristyksissä. Heillä oli jatkuvasti ongelmia vihamielisten intiaanien kanssa, ja suunnitelma alkuasukkaan värväämisestä taisteluun espanjalaisia vastaan tuntui jo täysin naurettavalta. Espanjalaisten hopeakaivoksista ei ollut puhuttu enää aikoihin. Ongelmaa pahensi se, että siirtokunnalta oli ruoka loppu ja siellä elettiin nälkärajalla. Monet olivat jo sairastuneet vakavasti. Lähes kaikki aika kului ruuan hankkimiseen, joten siirtokunnan rakentaminen oli likimain tyystin pysähtynyt. Miehet eivät enää uskoneet La Sallen hankkeeseen. Kapinalliset iskivät La Salle lähti 12. tammikuuta 1687 etsimään kolmannen kerran ä parinkymmenen miehen kanssa, ja linnakkeeseen jäi satakunta miestä. La Salle ei tiennyt sijaintiaan, mutta hän vei miehiään päivä päivältä eteenpäin miltei maanisella vimmalla. Osa miehistä oli saanut jo tarpeekseen. Eräs heistä, Jean l Archeveque, ryhtyi suunnittelemaan kapinaa. Hän sai taivuteltua suuren osan miehistä puolelleen, ja kapinalliset tarttuivat toimeen 19. maaliskuuta La Salle oli niityllä hanhia metsästämässä, kun hän päätyi itse jahdattavaksi. Yhtäkkiä kajahti useita laukauksia, ja La Salle kaatui kuolleena maahan. Myös ne harvat miehet, jotka olivat pysyneet La Sallen ampuivat omat miehet, jotka eivät enää luottaneet johtajaansa. uskollisina johtajalleen, menettivät henkensä. L Archeveque liittolaisineen riisui uhreiltaan vaatteet ja jätti ruumiit susien saaliiksi. Kapinalliset löysivät surmatyön jälkeen lopulta n ja seurasivat sitä koko matkan Uuteen Ranskaan. Huhut La Sallen murhasta levisivät pian heidän palaamisensa jälkeen, mutta virallista syytettä ei koskaan nostettu. Espanjalaiset löysivät Meksikonlahden linnakkeen pari vuotta myöhemmin tuhoutuneena ja hylättynä. Harvat henkiin jääneet ranskalaiset elivät intiaanien keskuudessa. Lue lisää Samuel Willard Crompton: Robert de La Salle, Chelsea House Publishers, 2009 Tony Coulter: La Salle and the Explorers of the, Chelsea House Publishers, 1990 Issac Joslyn Cox: The Journeys of Rene Robert Cavelier Sieur De La Salle, Bibliolife. ScanpiX Ranska myi Louisianan Yhdysvalloille 1673: Ranskalaiset Marquette ja Joliet löysivät joen. 1682: La Salle purjehti ensimmäisenä ä pitkin sen suulle Meksikonlahdelle. Hän julisti kaikki maa-alueet joen ja sen sivujokien varrella Ranskalle. 1699: Ranskalainen d Iberville löysi ensimmäisenä n suun mereltä käsin ja perusti pysyvän siirtokunnan. 1718: D'Iberville perusti New Orleansin. 1763: Ranska luovutti Louisianan Espanjalle menetettyään Kanadan Britannialle. 1800: Lousiana päätyi jälleen Ranskalle Ranskan ja Espanjan välisellä sopimuksella. 1803: Ranska myi Louisianan Yhdysvalloille, joka näin kaksinkertaisti maa-alueensa. Kauppahinta oli 15 miljoonaa dollaria. Ranskan kanssa tehty sopimus on Yhdysvaltain kansallisarkistossa. polfoto/corbis