Mikko Mattila. Mikko Mattila Mikko Mattila Lähde: Katz & Mair Mikko Mattila Mikko Mattila 2010

Transkriptio

1 Puolueet ja muut poliittiset ryhmät Valtio-opin opin johdantokurssi Mikko Mattila Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos / yleinen valtio-oppioppi Helsingin yliopisto Puolue Puolue: organisoitunut ihmisryhmä, jonka tavoitteena on saavuttaa poliittista valtaa vaalien avulla (tai jollain muulla keinolla) tavoitteena poliittinen päätösvalta formaali organisaatio, jonka muodostavat jäsenet (vrt. liikkeet) ohjelma, joka kattaa kaikki tärkeimmät yhteiskuntapolitiikan osa-alueet alueet (vrt. liikkeet) puoluetta yhdistää (enemmän tai vähemmän) yhteiset poliittiset tavoitteet ja ideologinen identiteetti 2 Puolueiden funktiot Edustaminen: puolueet artikuloivat ja aggregoivat jäsentensä ja äänestäjiensä näkemyksiä Rekrytointi: puolueiden kautta rekrytoidaan poliittiset johtajat Ohjelmien formulointi: esim. puolue- ja vaaliohjelmat Sosialisaatio: keskustelun ja kampanjoinnin kautta puolueet kasvattavat kansalaisia Hallitusvallan organisointi SYNTYVAIHE Kansallinen vallankumous Teollinen vallankumous Jälkiteollinen vallankumous Keskeiset jakolinjat SISÄLTÖ Valtion synty Urbanisoituminen ja teollisen yhteiskunnan synty Tiedon ja koulutuksen nousu keskeisiksi yhteiskuntaa määrittäviksi tekijöiksi PUOLUEET Keskustaa vs. periferiaa edustavat puolueet Maalliset vs. uskonnolliset puolueet Agraaripuolueet Sosialistiset puolueet Ympäristöpuolueet Uusoikeistopuolueet Protestipuolueet 3 4 Downs: An Economic Theory of Democracy (1957) Puolueet kilpailevat poliittisilla markkinoilla Ne toimivat rationaalisesti pyrkien maksimoimaan äänisaaliinsa Puolueiden kilpailu johtaa siihen, että puolueet siirtyvät kohti mediaaniäänestäjää vasemmisto-oikeisto oikeisto ulottuvuudella Nykyään myös julkinen puoluerahoitus riippuu vaalimenestyksestä (lisäinsentiivi siirtyä keskelle) Vaikka malli on yksinkertainen ja vastaesimerkkejä löytyy, on selvää, että modernit puolueet ovat siirtyneet mallin ennustusten mukaisesti kohti keskustaa Eliittipuolue: Aikaperiodi: 1800-luku Syntyperä: parlamentin sisällä Jäsenyys: pieni ja elitistinen Rahoitus: henkilökohtaiset kontaktit Esimerkkejä: 1800-luvun konservatiivi- ja liberaalipuolueet Suhde kansalaisyhteiskuntaan: epäselvä 5 6 1

2 Massapuolue: Aikaperiodi: Syntyperä: parlamentin ulkopuolella Jäsenyys: laaja ja yhtenäinen, jäsenet kuuluvat johonkin tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään (maanviljelijät, työläiset jne.) Rahoitus: jäsenmaksut Esimerkkejä: sosialistiset puolueet, agraaripuolueet Suhde kansalaisyhteiskuntaan: puolueet kansalaisyhteiskunnan osa, edustavat kansalaisia suhteessa valtioon Yleispuolue (catch-allall party): Aikaperiodi: Syntyperä: kehittynyt aikaisemmista eliitti- tai massapuolueista Jäsenyys: laskussa verrattuna massapuolueihin, johtajien asema korostuu, jäsenyys avoin kaikille Rahoitus: useita lähteitä (jäsenmaksut, puoluetuki jne.) Suhde kansalaisyhteiskuntaan: puolueet välittäjinä valtion ja kansalaisyhteiskunnan välillä 7 8 Kartellipuolue: Aikaperiodi: Syntyperä: kehittynyt aikaisemmista yleispuolueista Jäsenyys: ero jäsenien ja ei-jäsenien välillä epäselvä, äänestäjien merkitys korostuu varsinaisten jäsenten kustannuksella Rahoitus: puoluetuki Suhde kansalaisyhteiskuntaan: puolueet irtautuneet kansalaisyhteiskunnasta ja niistä tullut osa valtiota Kartellipuolueet käyttävät asemaansa hyväksi pyrkimällä estämään uusien puolueiden syntymisen Puolueiden jäsenmäärän kehitys (%) Maa 1960-luvun alku 1980-luvun alku 1990-luvun loppu Erotus Itävalta Tanska Suomi Alankomaat Saksa Britannia Puoluetuki Suomessa Suora puoluetuki 12,7 12,3 Vaalituki - 2,4 Puoluelehdistötuki 8,2 7,7 Erityisavustajat 1,0 2,0 Valtiosihteerit - 1,4 Eduskunnan kansliatuki 2,1 3,6 Kansanedustajien avustajat - 6,7 YHTEENSÄ 24,0 36,2 Maa Uudet puolueet: vihreät Ensimmäinen kerta Nykyinen kannatus (viim. vaalit) Hallituspaikka ensimmäistä kertaa Sveitsi ,6 % - Belgia ,2 % 1999 Saksa ,2 % 1998 Suomi ,5 % 1995 Ruotsi ,2 % - Espanja ,3 % (?) - Miljoonia euroja. Lähde: HS Lähde: Hermanson

3 Maa / puolue Uudet puolueet: uusoikeisto Ranska: Front National Itävalta: Freiheitliche Partei Österreichs Saksa: Nationaldemokratische Partei Deutschlands Ensimmäinen kerta 1986 (nykyään ei ole parlamentissa) Kannatus viimeisissä vaaleissa % (FPÖ) (+ 11 % BZÖ) Ei ole päässyt liittovaltion Muuta 4,3 % Le Pen presidentinvaaleissa toiselle kierrokselle 2002 (3 paikkaa EP:ssa) Haider puolueen johtoon 1980-luvulla Hallituksessa ,8 % Saksin osavaltiovaaleissa ,2 % kannatus Italia: Lega Nord ,3 % Hallituksessa ja Britannia: British National Party Ei ole päässyt 0,7 % 2 paikkaa EP:ssa Muut poliittiset ryhmät Termistö kirjavaa: painostusryhmät (pressure groups), eturyhmät (interest groups), yhteiskunnalliset liikkeet Painostusryhmä = ryhmittymä tai järjestö, joka saadakseen itselleen aineellisia etuja tai edistääkseen omia aatteellisia tavoitteittaan pyrkii erilaisia painostuskeinoja käyttäen vaikuttamaan siihen, miten poliittista valtaa käytetään (Paloheimo & Wiberg 1996) Tanska: Dansk Folkeparti % Maan kolmanneksi suurin puolue Kollektiivisen toiminnan ongelma Painostusryhmien resurssit Mancur Olson (1965): The Logic of Collective Action ja The Rise and Decline of Nations (1982) Miksi ihmiset osallistuisivat erilaisten ryhmien toimintaan? Jos ryhmän toiminnan tuotoksena on joku yleinen hyöty (esim. palkankorotus), sen voi saada myös osallistumatta toimintaan (vapaamatkustus, free-riding) riding) Tehokkaimmat painostusryhmät ovat sellaisia, jotka pystyvät takaamaan jäsenilleen yksityisiä etuja Kapeiden intressien (esim. maatalous) organisoituminen on todennäköisempää kuin laajojen (esim. kuluttajat) Olsonin mukaan tästä seuraa pitkällä aikavälillä institutionaalinen skleroosi 15 Ryhmän koko (jäsenet) Poliittiset päättäjät riippuvaisia äänistä ja rahallisesta tuesta Mobilisaation aste Jäsenmäärän suhde edustettavien määrään (esim. ammattiliittojen järjestäytymisaste) Joillekin ryhmille ongelma (veronmaksajien liitot, kuluttajaliike) Preferenssien intensiteetti Lähde: Dunleavy Kolme näkökulmaa Pluralismi Pluralismi Suhtautuu kaikkein positiivisimmin painostusryhmiin, ne ovat tärkeä osa demokraattista järjestelmää Korporatismi Ryhmät voivat olla ongelmallisia demokratialle, mutta ne ovat hyvä taloudelle Uusoikeisto Ryhmien valta on ongelma demokratialle, eivätkä ne ole hyviä (ainakaan enää) myöskään talouden kannalta Painostusryhmät toimivat yksilöiden puolustajina valtiovaltaa vastaan Poliittisen vallan tulee olla hajautunutta ja laajalle levinnyttä Ryhmät toimivat kansalaisten ja valtion välisenä linkkinä Kun päätöksentekoon osallistuu useita toimijoita, vaaditaan neuvotteluja, jotka johtavat parhaaseen tulokseen Millään ryhmällä ei ole liikaa valtaa, koska uudet ryhmät syntyvät tasapainottamaan tilannetta

4 Tyypillisiä piirteitä: Pluralismi Uusien ryhmien perustaminen vapaata Valtio ei suosi erityisiä ryhmiä, vaan ne kilpailevat vaikutusvallasta Valtion ja ryhmien välillä selkeä raja Ryhmät eroavat toisistaan resursseiltaan, mutta mikään ryhmä ei pysty dominoimaan Neopluralismi Monet pluralismin ajatukset ovat aika kaukana nykytodellisuudesta neopluralismi Rajanveto-ongelmat: ongelmat: valtion virastot, ministeriöt ym. toimivat itsekin painostusryhminä Valtio fragmentoitunut Kaikki ryhmät ei tasaveroisia: työmarkkinajärjestöt erityisen vahvoja Korporatismi Korporatismi Korporatismi syntyi fasistisessa Italiassa, nykyään sillä kuitenkin tarkoitetaan eri asiaa, joten joskus käytetään termiä neokorporatismi Jos pluralismin mukaan painostusryhmät muokkaavat valtiota, korporatismin mukaan suunta on pikemminkin päinvastoin Valtio antaa tietyille ryhmille neuvottelumonopolin, vastineena ryhmät suostuvat yhteistyöhön Yhtä yhteiskunnallista etua edustaa vain yksi ryhmä Ryhmät johtajavaltaisia Korporatistinen järjestelmä erityisen yleinen pienissä maissa, joissa avoin talous (esim. Itävalta, Ruotsi, Norja, Suomi) Keskusjärjestömalli Tyypillistä työmarkkina-asioiden asioiden päättäminen kolmikantaperiaatteella Vastineeksi yhteistyöstään järjestöt ovat saaneet valtaa työmarkkinapolitiikassa ja hyvinvointipolitiikassa (eläkejärjestelmä, koulutus, tulonsiirrot jne.) Korporatistinen järjestelmä tuotti hyviä taloudellisia tuloksia luvuilla, nyt tilanne ei ole yhtä selkeä Korporatismin aste eri maissa Uusliberalismi Itävalta 5,0 Norja 4,9 Ruotsi 4,7 Alankomaat 3,5 Saksa 3,5 Suomi 3,3 Japani 2,9 Ranska 1,7 Britannia 1,7 USA 1,2 Lähde: Siaroff 1999 Uusliberalistinen näkökulma painostusryhmiin perustuu individualismin ja markkinaliberalismin periaatteisiin Lähtökohtana oli havainto korporatismin ja kasvavan valtion yhteydestä Painostusryhmät ovat aina viimekädessä ajamassa omaa rajoittunutta etuaan, puheistaan huolimatta ne eivät edusta yleistä etua Pienet ja hyvin organisoidut ryhmät (esim. professiot) toimivat laajempien ryhmien kustannuksella (esim. kuluttajat) demokratian vääristyminen Ryhmät ovat konservatiivisia, hidastavat tarvittavia yhteiskunnallisia uudistuksia

5 Rent seeking -teoria Rent seeking on toimintaa, jossa ryhmät (tai yritykset) pyrkivät käyttämään poliittista järjestelmää hyväkseen saadakseen itselleen etuja Lääkäriliitto ei halua lisätä lääkärien koulutusta EU:n sokerintuottajat eivät halua vapauttaa sokerin tuontia Rent seeking toiminta johtaa yhteiskunnan kannalta epäoptimaalisiin lopputuloksiin Liian läheiset suhteet painotusryhmien ja poliitikkojen/virkamiesten välillä edesauttaa rent seekingiä (Uudet) Sosiaaliset liikkeet Sosiaaliset liikkeet poikkeavat monella tapaa perinteisemmistä painostusryhmistä hyvin hajanainen organisaatio ei varsinaista jäsenyyttä, ei varsinaisia johtajia edustavat postmateriaalisia arvoja syntyvät ja hajoavat nopeasti osallistujat tyypillisesti nuoria ja hyvin koulutettuja usein kansainvälinen tausta Esimerkiksi Irakin sodan vastaiset mielenosoitukset, talojen valtaukset, kadunvaltaukset, miinakampanja