Ihmisoikeustarkkailija ja rauhanturvaaja työkomennuksella

Transkriptio

1 Kyrkan och vi Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä 1/ Ihmisoikeustarkkailija ja rauhanturvaaja työkomennuksella 9 11 Omasta elämästä kumpuava maailmankuvan mustavalkoisuus murtui Lähi-idässä. Eri osapuolten näkö kantoja ymmärsi paremmin vasta paikan päällä Aamusta 8 Meditation Pieni ja mahtava Vastasyntynyt laittaa perheen kuviot uusiksi. aamuun Omaishoitajan työ päivällä ei ole loppua. ger en chans för kroppen att återhämta sig. Yhteisvastuukeräys tukee yhteisöllisyyttä sivut 6 7

2 2 3 Näkymätön vanhus Iäkkäät ihmiset ovat kauniita harmaine hiuksineen ja ryppyineen. Myös sana vanhus on kaunis. Sitä ei tarvitse vääntää hopeahipiäkerholaiseksi tai seniorikansalaiseksi. Vanhus on meidän yhteiskunnassamme näkymätön. Vanhaa naista tai miestä ei vilkaista uteliaasti, saati katsota sillä silmällä. Vanhuksen katseeseen vastataan harvoin hyväksyvästi. Vanhukset ovat muille kuin tuntematonta massaa. Me elämme kuin heitä ei olisi, me katsomme ohi, läpi, yli, mutta emme kohti. Se olisikin uskaliasta, sillä vanhukset tapittavat usein suoraan silmiin. He näkevät kokemuksen silmin meidän lävitsemme. Suomessa vanhalla ihmisellä kuuluu olla hiukan kulahtanut habitus. Itses SATTUVAT SANAT KANNEN KUVAT tään huolehtivaa naisellista tai miehekästä vanhusta paheksutaan: eikö se tiedä, minkä ikäinen se on? Ikää kuuluu häpeillä eikä varsinkaan naisen sovi sitä kertoa. Eletyistä vuosista ei saa olla ylpeä. Kestävyysvaje ja huoltosuhde vilahtavat keskusteluissa, joissa puhutaan sodan jälkeen syntyneiden suurten ikäluokkien jäämisestä eläkkeelle entistä pienemmän joukon käydessä töissä. Työllisiä täytyisi olla enemmän, jotta huoltosuhde olisi parempi ja yhteiskunnan rattaat rasvassa. Varmasti osa meistä onkin vielä yli 65-vuotiaana timmissä työkunnossa. Heille vilpitön hatunnosto. Mutta työpaikoilla on myös jääriä, jotka ovat jarruna rattaissa. Heidän suurin autuutensa on höykyttää toisia Kirkon kynnys on suomalaisille yleensä ylen korkea. Osittain se johtunee siitä, että ihmisillä on tunne vaatimuksista, jotka kirkon ovesta astumiseen liitetään. Tuntuu kuin täytyisi täyttää joku pyhyyden mitta ennen kuin on kelpoinen käymään kirkossa. Osittain voi olla arkuutta siksi, ettei halua leimautua kuuluvaksi joukkoon, joka tärisee omasta hurskaudestaan. Viestintäjohtaja Seppo Simola, Kirkko ja kaupunki 2/2013 On kauhea väärinkäsitys, että kristinuskon ydin on istumista kirkonpenkissä sunnuntaisin ja oikeita kristittyjä ovat ne, joiden istumalihakset moisen kestävät. Jumalanpalvelus on parhaimmillaan lepoa, mutta Jumalassa voi levätä muuallakin. Kristinusko ei koostu ihmisten suoritteista. Kirkolla organisaationa on se ylivoimainen etu, että sen ei tarvitse eikä pidäkään edellyttää jäseniltään osaamista, suorittamista eikä muuta rasittavaa. Kun väsynyt on ensin saanut lepoa, hänessä syntyy jotain uutta. Toimittaja Johanna Korhonen, Vantaan Lauri 1/2013 Kuolemaa ei voiteta, sairaus useinkin. Kuoleman voi kohdata vain kuolemalla, eikä suruakaan voi ennakoida. Suru ja kuolema tulevat, kun osuvat kohdalle. Niitä saa pelätä ja niistä on hyvä puhua. Useimmiten kuoleman uhassa ei ole kyse omasta kuolemasta, vaan pelosta menettää joku itselle tärkeä. On vaikea luopua läheisistä, ja arjesta selviytyminen tuntuu ylivoimaiselta ilman jotakuta rakasta, joka äsken oli tässä. Mutta me itse, me elämme kuollaksemme, eikä elämän tarkoitus ole tehdä jotain kuolematonta, vaan elää hyvä elämä. Kun kuolevilta kysytään, mitä he katuvat, he sanovat näin: Eniten kaduttaa, että en toteuttanut haaveitani. Lisäksi kadun, että en uskaltanut osoittaa tunteita, että en ollut enemmän ystävien kanssa ja että tein liikaa töitä. Ellet kuole nyt, voit vielä korjata tilanteen. Toimittaja Minna Lindgren, Helsingin sanomat Ruissalon rannoilta katsottuna maailman melskeet näyttäytyvät perin toisenlaisina kuin 3000 kilometriä etelämpänä. Laura Kajala ja Heikki Arikka saivat tästä konkreettisen muistutuksen ulkomaankomennuksiensa aikana. Kuva Jussi Vierimaa Me elämme kuin heitä ei olisi." KUUKAUDEN SANA Taas alkaa kiitoksella tiedoilla, jotka tekivät päähän pesän kultaisella 50-luvulla. Entä sitten hajamielisyys tai jopa muistihäiriöt, joita ihminen ei itse tiedosta? Työpanos on hiipunut minimiin ja aika kuluu parempaa eläkettä kerätessä. Eläkkeeseen on täysi oikeus. Miksi työuraa täytyisi ehdoin tahdoin pitkittää ja miksi ihmisen pitäisi joka hetki olla hyödyksi jollekin? Kristillisen ajattelutavan mukaan jokainen ihminen on arvokas. Korvasta ei roiku hintalappua. Siksi meidän tulisi pitää huolta niistä vanhuksista, joiden voimat sairaus, yksinäisyys tai taloudellinen niukkuus on vienyt. Moni on toki voimiensa mukaan eläkkeellä ollessaankin iloksi muille. Useat auttavat lastenhoidossa tai siivouksessa, keräävät marjat, maksavat lastenlasten harrastuksia, kutovat vanttuut, kuuntelevat huolet ja käyvät jopa osaaikatyössä. Kuinka moni urheiluseura, yhdistys tai seurakunta toimisi ilman vanhemman väen panosta? Eläkkeellä on vapaus valita ajankäyttönsä ja tekemisensä. Moni valitsee vapaaehtoistyön silloin tällöin tai säännöllisesti. Seura- Meillä on ollut uskomattoman rento mummo, sanoi pikkuveljeni minulle, kun muistelimme taannoin lähes 88-vuotiaana kuollutta mummoamme. Mietin millaisena ihmisenä mummoni muistan ja mistä kaikesta saan olla hänelle kiitollinen. Monet meistä ovat saaneet iloita isovanhemmistaan. Mikä suuri kiitosaihe! Menneiden sukupolvien elämän arvot ja valinnat näkyvät myös meissä. Se kuinka asennoidumme erilaisiin asioihin juontaa juurensa vanhempiimme ja isovanhempiimme ja ehkä vieläkin kauemmas. Uskon silti, että jokaisella meistä on myös mahdollisuus vaikuttaa itse siihen, kuinka suhtaudumme elämään. Vaikka elämä olisi minkälaista, niin ihminen itse päättää, onko oma elämänasenne kiitollisuus vai tyytymättömyys. Tämän valinnan seuraukset ovat kuitenkin valtaisat elämässämme. Hyvien asioiden itsestäänselvyytenä pitäminen karkottaa kiitosmielen. Viime kädessä kiittämättömyys ja tyytymättömyys vaikuttavat eniten meihin itseemme. Tosin negatiivinen mieli usein tarttuu ympäristöönkin. Ihminen, joka valittaa jatkuvasti, voi huonosti. Useimmat meistä tietävät kuitenkin ihmisiä, jotka ovat eläneet kohtuuttoman vaikean elämän ja siitä huolimatta näistä ihmisistä säteilee elämän ilo, toivo ja kiitollisuus. Miten he sen tekevät? Raamattu kertoo Luukkaan evankeliumin 17. luvussa kymmenen sairaan parantumisesta ja siitä, että vain yksi heistä palasi kiittämään. Parantunut sai siis suurenmoisen lahjan, mutta ei huomannut, mikä sen takana oli tai mistä se oli lähtöisin. Hän ei edes vuosikerta Julkaisija Utgivare Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä Åbo och S:t Karins kyrkliga samfällighet. Ilmestyy 11 kertaa vuodessa. Seuraava Kustantaja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Toimitusneuvosto Anni Itähaarla, Pasi Ahola, Harri Raitis, Ann-Mari Rannikko, Uolevi Salonen, Aiju von Schöneman, Siv Skogman Päätoimittaja Paula Heino, paula.heino@evl.fi Toimitussihteeri Mervi Sipilä-Koski, mervi.sipila-koski@evl.fi Toimittajat Juho Niemelä, Minna Vesanto Seurakuntien ilmoitukset Pirjo Seppälä, pirjo.seppala@evl.fi Taitto ja kuvan käsittely Erkki Kiiski ja Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Ilmoitusmarkkinointi Jaana Mehtälä, puh , , jaana.mehtala@kotimaa.fi Jakelu Itella oyj Jakeluhuomautukset puh T imo Jakonen kuntien luottamuselimistä ja vapaaehtoisista löytyy eri alojen osaavia ammattilaisia, joiden henkinen, yhteiskunnallinen ja hengellinen kapasiteetti on vahva. He hämmentävät kokemustensa rikkaudella ja valoisalla otteella elämään. He tekevät mitä lystäävät, elävät elämänsä antoisinta aikaa eivätkä anele siihen oikeutusta keneltäkään. Toimitus Tiedotustoimisto, Eerikinkatu 3 PL 922, Turku puhelin (02) turku.tiedotus@evl.fi ALUKSI Paula Heino muistanut, pitikö tästä jotain kiittää. Elämä jatkui taas niin, että tuli uusia tavoittelemisen arvoisia asioita. Kuinka montaa kertaa minä tunnistankaan itseni noista yhdeksästä miehestä, jotka eivät palanneet kiittämään. Sairaiden parantumisesta kertovaa Raamatun kohtaa lukiessani huomaan, että eihän tämä kiitollisuus olekaan mikään lälly aihe. Itse asiassa se on vallankumouksellinen! Kiitollisuus on valtavan radikaalia. Se karkottaa mielemme pimeyden ja kääntää meidät kohti valoa ja iloa. Tämän pienemmästä asiasta ei ole siis kyse, kun puhumme kiitollisuudesta. Kiitollinen ihminen on onnellinen ihminen. Näin uskon. Mitä kiitollisuudesta sitten seurasi? Raamattu kertoo, että Jeesus sanoi kiittämään tulleelle miehelle: Uskosi on pelastanut sinut. Kiitollisuus Jumalaa kohtaan sai siis aikaan totaalisen elämän muutoksen. Olisiko se meillekin mahdollista? Taas alkaa kiitoksella nyt tahdon päiväni, veisuulla iloisella käyn, Herra, eteesi. (virsi 535:1) Leena Kairavuo Martinseurakunnan vs. kappalainen Global Clinic kaipaa lääkäreitä Ryhmä vapaaehtoisia terveydenhuollon ammattilaisia suunnittelee Helsingissä jo toimivaa Global Clinic -toimintaa myös Turkuun. Suunnitelmia on tehty syksyn ajan ja klinikan toiminta on kaavailtu alkavaksi kevään aikana. Global Clinic Turku -klinikan on tarkoitus tarjota pienimuotoisia terveydenhuoltopalveluja sekä muuta tukea Turun seudulla oleskeleville paperittomille ja muille ulkomaalaisille henkilöille, joilla ei ole mahdollisuutta sosiaaliturvan takaamaan terveydenhuoltoon. Turun seudulla heitä on arviolta , heistä noin kolmasosa perheitä. Sosiaaliturvan ulkopuolella saattaa seudulla olla kaikkiaan jopa tuhatkunta ihmistä, arvioi seurakuntien maahanmuuttajatyöntekijä Taina Viljanen. Global Clinic -klinikkaa pitävät lääkärit, hoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset toimivat vapaa ehtoispohjalta, eivätkä he saa työstään palkkaa. Vapaaehtoisia, mukana myös terveydenhuollon opiskelijoita, on ilmoittautunut tähän mennessä reilusti toistakymmentä. Heidän joukossaan on jo viisi lääkäriä. Tilanne näyttää jo lupaavalta. Vapaaehtoisia lääkäreitä tarvitsisimme kuitenkin vielä jokusen lisää, kertoo sairaanhoitaja Anna Napola, yksi klinikkasuunnitelman alkuunpanijoista Turussa. Klinikalla toimivien lääkärien työtä tukemaan toivotaan mukaan myös erikois- ja erikoistuvia lääkäreitä, jotka ovat valmiita antamaan puhelimitse konsultaatiota omaan erikoisalaansa liittyvissä kysymyksissä. Joka toinen viikko pari tuntia Toiminnan alkuvaiheessa Global Clinicin on suunniteltu olevan avoinna joka toinen viikko parin tunnin ajan. Asiakkaansa klinikka löytää parhaiten tehokkaan viidak- Kirkon mediasäätiöstä on kahdeksassa vuodessa kehittynyt tunnustettu uskontoa ja elämänkatsomusta käsittelevien ohjelmia ja elokuvien tukija. Tukikierroksia on vuoden mittaan kaksi. Syksyllä tukihakemuksia saapui yhteensä 58. Hakemusten kokonaissumma oli reilu miljoona euroa ja tukea myönnettiin 13 hankkeelle yhteensä euroa. Yksi tukea saavista elokuvista on Solar Filmsin Tumman veden päällä, joka pohjautuu Peter Franzénin romaaniin ja jonka hän itse ohjaa. Elokuva kertoo pienen pojan kasvutarinan ja lapsuuden idyllin särkymisen. Elokuva sai mediasäätiöltä tukea euroa ja sen ensi-ilta on syyskuun alussa. Tukea saa myös korummun avulla julkisuuteen paikkaa ei kerrota. Klinikka tulee tarjoamaan vain pienimuotoista terveydenhuoltoa lähinnä apua kipuihin, särkyihin ja tavallisiin infektioihin sekä äitiysneuvolan tapaista apua ja itsehoito-ohjausta. Myös keskusteluavulle on tarvetta. Hoito on ns. kehitysmaalääketieteen tasoista. Se tarkoittaa, että klinikalla on käytettävissään lähinnä Kirkon mediasäätiö tukee ohjelmia ja elokuvia Zodiak Finlandin Onneli ja Anneli -lastenelokuva, jonka ohjaa Saara Cantell ja joka perustuu Marjatta Kurenniemen lastenkirjaan. Tämäkin elokuva saa euron tuen. Ohjaaja Klaus Härön ja Kinottaren elokuvaa Dagmamman tuetaan eurolla. Elokuva on kertomus perhepäivähoitaja Mallasta ja hänen miehestään, jotka asuvat työn takia T imo Jakonen perusvälineitä kuten stetoskooppi ja verenpainemittari. Röntgen- tai laboratoriotutkimuksiin tai pitkäaikaiseen hoitoon klinikalla ei ole mahdollisuutta. Global Clinic Turku pitää jo suunnitteluvaiheessa yhteyttä viranomaisiin. Klinikka toimii Suomen lakien puitteissa. Global Clinic Turun perustamista ja toimintaa tukee Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän Diakoniakeskus. Toimintaa organisoi vapaaehtoisten terveydenhuollon ammattilaisten ryhmä. Helsingissä 180 asiakasta vuodessa Helsingissä on ollut vapaaehtoisvoimin toimiva Global Clinic vuoden 2011 huhtikuusta. Klinikan toiminnassa ovat mukana muun muassa Helsingin Diakonissalaitos, Lääkärin sosiaalinen vastuu, Pro-tukipiste, Fimsic ja Helsingin kansainvälinen seurakunta. Ensimmäisen vuoden aikana Helsingin klinikalla oli 270 potilaskäyntiä ja 180 eri asiakasta. Mediassa hyvin paljon esillä ollut Helsingin Global Clinic on saanut Suomen Punaisen Ristin Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen ja sitä perustamassa ollut Helsingin Diakonissalaitoksen ylilääkäri Pekka Tuomola Vuoden Terveysvaikuttaja -tunnustuksen. Oulussa vastaava klinikka toimii tarvittaessa. Vastaavaa toimintaa on myös eri puolilla Eurooppaa. Niin Suomen Lääkäriliitto kuin useat kansalaisjärjestöt yhdessä ja viimeksi kehitysministeri Heidi Hautalakin ovat vaatineet Suomea turvaamaan paperittomien oikeuden terveydenhuoltoon. Hautala kiinnitti tammikuisessa Vihreiden blogissa huomiota siihen, että toisin kuin useissa EU-maissa, Suomessa paperittomat siirtolaiset eivät tällä hetkellä saa edes Euroopan neuvoston vähimmäisvaatimuksen mukaista kaikille maksutonta kiireellistä sairaanhoitoa. Peter Franzénin romaaniin perustuva ja syyskuussa ensi-iltansa saava elokuva Tumman veden päällä sai Kirkon mediasäätiöltä tukea euroa. erillään. Uuden hoitolapsen myötä Mallan silmät avautuvat näkemään, kuinka yksinäinen hän on. Kirkon mediasäätiö on 24 evankelis-luterilaisen seurakunnan, seurakuntayhtymän ja kirkkohallituksen vuonna 2005 perustama säätiö. Se tukee ja edistää evankelis-luterilaisen kirkon arvoperustalta lähtien uskontoa ja elämänkatsomusta käsittelevien ohjelmien tekemistä, levittämistä ja esittämistä valtakunnallisissa medioissa. Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä on yksi Kirkon mediasäätiön perustajista ja tukee säätiön toimintaa. S o l a r F i l m s Diakonian uudet verkko sivut auki Uusi diakonian verkkopalvelu kirkkoauttaaturussa.fi ja kirkkoauttaakaarinassa.fi avautui tammikuun viimeisellä viikolla. Sivuston tarkoituksena on välittää apua erilaisissa elämäntilanteissa oleville mahdollisimman helposti, ilman hallinnollisia raja-aitoja. Palvelussa käyttäjä voi esimerkiksi omaa asuinaluettaan klikkaamalla löytää oikeat yhteystiedot avun saamista varten. Sivustolla voi lukea auttamiseen ja apuun liittyviä blogeja ja keskustella niistä, lähettää esirukouspyyntöjä, lukea uutisia sekä tarkastella tulevia tapahtumia reaaliaikaisesta tapahtumakalenterista. Käyttäjä voi halutessaan jakaa sisältöä sosiaaliseen mediaan, esimerkiksi Facebookiin ja Twitteriin. Sivusto on jaettu erilaisiin aihealueisiin Tukea elämän eri tilanteisiin -tyyppisen jaottelun mukaan. Lisäksi jokaisella paikallisseurakunnalla on oma osionsa, jossa kerrotaan kyseisen seurakunnan diakoniatyöstä ja avun saamisen mahdollisuuksista eri tilanteissa seurakuntalaisen omalla asuinalueella. Palvelun suunnittelussa on huomioitu erityiskohderymät, esimerkiksi siten että sivusto on mahdollisimman kevyesti luettavissa näkövammaisten lukulaitteilla. Etusivulta selviää tiiviin esittelytekstin muodossa myös se, mitä diakonia oikeastaan on termi kun saattaa monelle olla hämärän peitossa. Diakonia on kristillistä palvelua, joka on kirkon perustehtävä. Sen tarkoitus on auttaa erityisesti niitä, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta. Mukana samassa palvelussa ovat kaikkien Turun ja Kaarinan paikallisseurakuntien diakoniatyö ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniakeskuksen työalat. Palvelun on suunnitellut ja sisällön tuottanut diakoniatyöntekijöistä koostuvan tiimin kanssa seurakuntayhtymän verkkoviestintä sekä Ambientia Oy, joka vastaa palvelun teknisestä toteutuksesta. JN Kolmas ympäristödiplomi haussa Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä hakee kolmatta Kirkon ympäristödiplomiaan alkuvuoden aikana. Ympäristödiplomi on kirkon oma, seurakuntien toimintaan sovellettu ympäristöasioiden hallintajärjestelmä eräänlainen ympäristösertifikaatti. Diplomi on jo noin sadalla seurakunnalla Suomessa. Kirkon ympäristödiplomin myöntää Kirkkohallitus auditoinnin perusteella. Auditoinnissa käydään läpi muun muassa seurakuntayhtymän jätehuolto, siivous, leirikeskukset, toimistot, hautausmaat, metsänhoito ja ympäristökasvatus. Seurakuntayhtymän edellinen ympäristödiplomikausi päättyi vuoteen Ensimmäisen ympäristödiplominsa seurakuntayhtymä on saanut vuonna 2003.

3 4 5 Juhannustansseista alkanut suhde on muuttanut muotoaan vuosien varrella. Kirsti Kuokkasen hoiva mahdollistaa sen, että Erkki Rantanen voi vuorotella oman kodin ja Portsakodin välillä. Ekopaasto alkaa tuhkakeskiviikkona Kirsti Kuokkanen hoitaa kotona miestään. Työ on kokopäiväistä. Ja jokapäiväistä mutta oma valinta kuitenkin. Laitetaanko hampaat suuhun kun tuli vieraita? Kivempi olla kuvissa, häärää Kirsti Kuokkanen. Hänen miehellään Erkki Rantasella ei tosin taida olla asiasta suurempaa mielipidettä, sillä hän on sairastanut alzheimeriä vuodesta 2010, eikä juuri enää puhu tai ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Ikääkin hänellä kyllä jo on: hän on syntynyt 1929 ja on liki 25 vuotta hoitajaansa ja avovaimoaan vanhempi. Pariskunta tapasi perisuomalaiseen tapaan juhannustansseissa vuonna 1998 ja siitä alkoi yhteinen matka. Matka sinänsä ei päättynyt Erkin sairauteen, mutta sai kyllä aika lailla uuden suunnan. Tällä hetkellä Erkki ei enää pysy pystyssä lainkaan, ei istukaan ilman apua. Hän kuitenkin tarrautuu Kirstiin kaikin tavoin, fyysisesti pitämällä kädestä mutta myös henkisesti: jos Kirsti häipyy huoneesta, ei mene kovin monta sekuntia, ennen kuin sängynpohjalta kuuluu Mamma hei! Itsestään selvä ratkaisu Pariskunnan ikäero on sen verran suuri, että kohtuullisella todennäköisyydellä jotain tämänkaltaista oli jossain vaiheessa odotettavissakin. Kirsti ei kuitenkaan koskaan asiaa sen kummemmin murehtinut. Hänelle oli myös itsestään selvää jäädä omaishoitajaksi: Ei sitä edes ajatellut. Sama asia tämä on kuin vaikka jos on vammainen lapsi tottahan se hoidetaan. Toki tässä on sellainen hyvä puoli, että Erkki on niin kiltti ja hyväntuulinen, ei kiukuttele tai rähjää. Monella on paljon vaikeampaa, kun omaishoidettava on muuttunut vihaiseksi, väkivaltaiseksi tai karkailevaksi. Olen myös luonteeltani koti-ihminen. En minä halua touhuta missään maailmalla. Ja sitä paitsi vuoroin vieraissa: Minulla on itselläni vähän reuman tapainen sairaus, fibromyalgia siinä ei nivelrikkoja, mutta samankaltaisia kipuja ja olen sairaseläkkeellä. Kuljenkin rollaattorilla, jotta voi levähtää jos alkaa kovasti särkeä. Ennen sairastumistaan Erkki auttoi minua, kun lääkäri meinasi, että minulla on vikaa lähinnä korvien välissä. Hengähdystaukojakin tarvitaan Ihan koko ajan Erkki sentään ei ole kotona. Kolme kertaa viikossa hän käy ikään kuin päiväkerhossa omaishoitokeskuksessa. Se on yhdeksästä kolmeen ja on oikein ihana paikka. Sieltä saa 14 eurolla aamupuuron, ruuan, kahvin ja tietenkin seuraa. Omaishoitokeskuksesta saa myös paljon tietoa näistä asioista. Kerhonsa lisäksi Erkki asuu Portsakodissa intervallihoidossa aina pari viikkoa kerrallaan siis pari viikkoa kotona, pari viikkoa Portsakodissa. Kun ollaan kotona, mennään Erkin ehdoilla. Se tarkoittaa käytännössä, että pariskunnan elämä keskittyy olohuoneeseen, jossa on eniten tilaa Erkin sängylle ja jossa pystyy myös katselemaan televisiota. Mamma hei! Mammaa täällä huudellaan aika paljon ja kyllä hän huutaa välillä vaikka minä olisinkin tässä. Se kun voi toisinaan tarkoittaa mitä tahansa. Hän on aika kiinni minussa, enkä minä voi viedä edes roskia ulos ennen kuin puhun Erkin ympäri, että saan mennä. Enkä toisaalta oikein uskalla jättää yksinkään. Hän esimerkiksi leikkii alahampaillaan tai laittaa suuhunsa jotain sopimatonta ja sitten sitä saa kaivaa kurkusta, Kirsti kertoo. Kauppareissut Kirsti tekee yleensä silloin kun Erkki on omaishoidossa. Erkin pelko olla yksin alkoi sairauden myötä, se myös vaikeuttaa hänen (ja muidenkin) oloa Portsakodissa: Sielläkin hän huutelee mammaa ja se tuntuu minusta kauhealta. Toki minä käyn häntä katsomassa, mutta pakko minunkin on välillä saada hengähtää. Ei minua kukaan täällä pakota olemaan, Kirsti Kuokkanen toteaa, kun muut ihmiset kauhistelevat hänen osaansa omaishoitajana. Neljä euroa tunnilta Kirsti saa kotiapua neljä tuntia viikossa. Ostamalla sitä saisi tietenkin enemmän, mutta eläkkeillä ja omaishoitajan tuloilla ei paljon ulkopuolisille makseta. Arki sujuu toki näinkin, mutta erikoistilanteet, kuten vaikka sairastumiset, ovat hankalia. Jos Erkki sairastuu, häntä ei voi viedä Portsakotiin. Sitten taas jos pyytää tänne päiväksikin kotihoitoa, niin se vähentää koko kuun omaishoitajapalkkani, Kirsti kertoo. Tosin, jos jotain myönteistä asiassa haluaa nähdä, niin paljon ei menetä, koska palkka on niin naurettavan pieni, ra piat neljä euroa tunnilta, toki vain kahdeksalta tunnilta. Vielä pahempi tilanne on kuitenkin silloin, jos Kirsti sairastuu: Minulla on toisinaan migreeniä tai maha kipeä ja molempiin liittyy oksentelua ne ovat melko raskaita juttuja, kun kumminkin täytyy pystyä hoitamaan myös Erkkiä. Päättäjille kotihoitaja lähettää sellaisia terveisiä, että auttaisi, jos hoitoseteleitä voisi saada enemmän. Samoin taksikortissa voisi olla vähän enemmän matkoja. Ja siivousapua tietenkin myös se on yleensä se ensimmäinen, josta tinkii, kun voimat eivät riitä. Televisiota ja kopittelua Kirstin työpäivä alkaa seitsemän kahdeksan maissa aamulla, kun olohuoneesta alkaa kuulua mammaa. Sitten vaihdetaan vaipat ja syödään. Aamupesun suoritan vain pyyhkimällä, kun meillä ei pääse suihkuun: minä en jaksa nostaa, eikä ole suihkulaitetta. Ja vaikka olisikin, niin tarvitsisi kaksi, että onnistuisi. Suihkuun pääsee vasta siellä Portsakodissa. Loppupäivä kuluu yleensä, no, melko hiljaisissa merkeissä: Mitä me nyt sitten tehdään Vähän voidaan kopitella Erkin kanssa pehmosammakolla. Tai ei hän kyllä heitä, mutta minä. Paljon katselemme televi siota. Lauluja luonto-ohjelmat sekä Kauniit ja Rohkeat ja Emmerdale tulee seurattua aika tarkkaan. Itse teen posliinimaalauksia ja kudon on minulla ompelukonekin, mutta Erkki ei oikein anna keskittyä sellaiseen. Minulla on myös tietokone, sen parissa aika sujuu sitten illalla kun Erkki on mennyt nukkumaan. Se tapahtuu yleensä seitsemän hujakoilla. Vieraita ei juuri käy: Monien mielestä taitaa olla vähän ahdistavaa käydä täällä, kun Erkki on tuollainen. Sitten taas kun on vapaaviikkoni, olen kernaasti itsekin vähän vain itsekseni. Onneksi minulla kuitenkin on muutama ystävä, joihin tukeutua. Virikkeitä tarvitaan Vaikka liikkuminen on hankalaa, ihan pelkästään neljän seinän sisällä pariskunta ei kökötä silloinkaan, kun Erkki on kotihoidossa. Kirstillä on nostolaite, jonka avulla hän saa Erkin pyörätuoliin. Liina täytyy saada Erkin alle, mutta sitten kone nostaa. Toimintaterapeutti kerran näytti miten se tehdään, mutta yleensä ottaen nämä on kaikki kyllä saanut opetella ihan kantapään kautta. Aikamoiseksi sairaanhoitajaksi tässä on tullutkin Erkkihän ei osaa itse kertoa mitään vaivoistaan. Hänellä ei ole sanoja enää ollenkaan. Kirsti kertoo, että tauti etenee kovaa vauhtia, ja on tärkeää, että Erkillä on edes jotain virikkeitä ellei ole, se näkyy heti kunnossa. Siksikin täytyy aina välillä päästä vähän käymään jossain. Erkki oli aikanaan bussikuski. Vielä sairastuttuaankin hän tykkäsi ajella inva taksin kyydissä, joskus ihan vain huvikseenkin. Kuski vei jonnekin, sitten juotiin kahvit ja tultiin takaisin. Kesäisin meillä on sellainen henkireikä, että pääsemme käymään Piikkiössä mökillämme. Siellä viihdymme molemmat. Ne ovat tietenkin sitten päiväreissuja. Viime kesänä sain kuistinkin sellaiseen kuntoon, että siinä voi olla pyörätuolin kanssa. Kosketus jää Ulkopuolisen silmin Kirstin elämä ei vaikuta järin kadehdittavalta, mutta toisaalta hänen asenteensa vaikuttaa. Hän on pirteä ja hyväntuulinen ja vapaaehtoisesti siinä missä on: Teen tätä ihan omasta tahdostani. Minulla ei ole koskaan ollut omia lapsia no, nyt on yksi. Kun Erkki sairastui, olisin tarvinnut kaikenlaista tietoa, mutta sitä ei oikein ollut. Nyt on ollut sitten erilaisia kurssejakin omaishoitajille, sitä tietoa olisi silloin aikanaan kaivannut kovasti Silti: Onhan tämä tosi raskasta ja joskus tuntuu, että seinät kaatuvat päälle. Mutta en minä poiskaan antaisi, en ainakaan niin kauan kuin Erkki vähänkin tuntee ja muistaa. Ehkä se on eri sitten kun ei enää olenkaan tunne. Kosketusside on meillä kuitenkin säilynyt. Ehkä se on juuri se asia, miksi tätä jaksaa tehdä. Roope Lipasti Lisää omaishoidosta: Tuhkakeskiviikko aloittaa jo toista kertaa pääsiäiseen saakka kestävän Ekopaaston Vähähiilisiin elämäntapoihin kannustava Ekopaasto on uusi tapa viettää perinteistä, pääsiäistä edeltävää luterilaista paastonaikaa. Paastonajan viettäminen ei ole päämäärä vaan apuväline juhlaan valmistautumisessa. Sen avulla ihminen tavoittelee mielenmuutosta ja keskittyy olennaiseen. Paastonaikana elämä yksinkertaistuu, hidastuu ja hiljentyy. Ekopaasto kutsuu miettimään, mitä omassa elämäntavassa voisi muuttaa ilmasto ystävällisemmäksi. Muutos voi olla pienikin. Paastonaikana voi kiinnittää huomiota esimerkiksi autoiluun, veden ja sähkön käyttöön tai kulutustottumuksiin. Voisiko suihkutteluaikaa lyhentää? Voisiko auton joskus jättää kotiin ja vaihtaa julkisiin? Tuliko turhat valot sammutettua? Voisiko pihvin paikalle vaihtaa paastonajaksi kasvispihvin? Ekopaastolupauksensa voi antaa internetissä osoitteessa ekopaasto.fi tai ekofasta.fi. Uudistunut sivusto avautuu 13. helmikuuta. Sivustolla on paljon vinkkejä Ekopaaston viettoon ja Täh - Laajan valikoiman ja hyvän palvelun kristillinen kirjakauppa, josta löydät kaikkien kustantajien kristilliset kirjat. Tervetuloa ostoksille myymälään ja verkkokauppaan! teistä tuunattu -blogi laittaa hyvät ideat jakoon. Tänä vuonna ekopaastokampanjaa suojelee Jenni Haukio. Ekokampanjan kirittäjinä toimii myös moni muu julkisuudesta tuttu, joiden joukossa muun muassa näyttelijä Krista Kosonen. Ekopaastokampanjan takana ovat evankelisluterilainen kirkko, Suomen ympäristö keskus ja Suomen Ekumeeninen Neuvosto ekopaastoajaa Viime vuonna Ekopaastoa vietettiin ensimmäistä kertaa kampanjan merkeissä. Yli suomalaista sitoutui vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä omassa arjessaan itselleen sopivalla tavalla. Hiilidioksidipäästöjen vähentämisen lisäksi kampanja kannusti pohtimaan, mitä hiljentyminen ja kohtuullisuus omassa elämässä merkitsevät. Blogi- ja Facebook-keskustelujen perusteella ekopaastolupaukset liittyivät muun muassa lihan syönnin lopettamiseen tai vähentämiseen, ruokahävikin pienentämiseen, lämpimän veden kulutuksen vähentämiseen ja sähkön säästämiseen Kaija Pispa Vähän on tarpeen 8,90 (19,90) KIRJAPAJA Anna-Mari Kaskinen Hetkiä puutarhassa 6,00 (22,10) KIRJAPAJA 6 00 Eero Junkkaala Itsevaltiaat 9,00 (25,00) PERUSSANOMA Paastonaika tarjosi monille tilaisuuden pysähtyä tutkimaan omaa elämäntapaa. Kiire ja valvominen haluttiin katkaista, hiljentymistä 9 00 Raamatun Atlas 12,90 (35,00) UUSI TIE Kaikkea maan ja taivaan väliltä Michka Assayas Bono on Bono 4,00 (34,20) luonnossa kaivattiin, ruuan eettiseen tuottamiseen kiinnitettiin huomiota ja kulutuksen sijaan elämään etsittiin muita merkityksiä Jerry B. Jenkins Raamattu 3,20 (7,90) KIRJAPAJA 5 00 Syöksy ihmissyöjälaaksoon 5,00 (12,00) PÄIVÄ 3 20 MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI AVOINNA: ma pe 9 17 puh Askolalta puita Afrikkaan Kampanjan viimevuotinen suojelija Helsingin piispa Irja Askola halusi suosia julkisia kulkuneuvoja, kierrätystä ja reilun kaupan tuotteiden käyttöä sekä osallistua kehitysaputoimintaan. Paastonsa lopuksi hän maksoi 300 puuta Afrikkaan: Lupasinhan 15 puuta jokaista tarjottua lounasta vasten, Askola perusteli Ekopaaston päätyttyä. Ehkä jatkossa muistan unohtaa talvitomaatit. Metrolla ja ratikalla kulku sujuu sutjakkaasti. Hiljaisuuden varjelu oli mahdollisuus: lupasin joka aamuksi viisi minuuttia pidemmän aamurukouksen. Kiehtovan palkitsevaa niinä aamuina, joina se onnistui, Irja Askola pohti. Jos hyvin käy, niin paastonaikana vahvistuneet ympäristö- ja lähimmäisystävälliset elämäntavat vakiintuvat jokapäiväisiksi arjen valinnoiksi. & Suomen ympäristökeskus Kuva: Aarne Ormio/ Kirkon tiedotuskeskus Ekopaasto verkossa ekopaasto.fi ja ekofasta.fi. Ekopaasto on myös Facebookissa ja Twitterissä. KIRJA-ALE satoja kirjoja alkaen 2 / kpl Lars Åke Lundberg 8 00 Vili ja Viivi 8,00 (24,00) LASTEN KESKUS 8 00 Minun oma Raamattuni 8,00 (20,00) UUSI TIE

4 6 7 J u s s i V i e r i m a a Seurakunnissa tempaistaan Yhteisvastuun hyväksi Yhteisvastuu tukee syrjäytyneitä senioreita Yksinäisyyttä kokevien määrä lisääntyy tutkitusti iän myötä. Yhteisöjen ulkopuolelle on helppo jäädä halutessaan myös jättäytyä. Helmikuussa alkava Yhteisvastuukeräys auttaa Suomessa löytämään umpikujaan joutuneita ikäihmisiä. Vanhustyön keskusliiton mukaan tämän päivän vanhuksista kolmasosa kärsii yksinäisyydestä. Vaikka vanhusten kokema yksinäisyys on yleistä, sen tunnistaminen ei ole helppoa. Vuoden 2013 Yhteisvastuun keräysvaroin etsitään heikko-osaisia senioreita ja pyritään saamaan heidät erilaisten tukipalvelujen piiriin. Kotimaisena avustuskohteena on etsivän vanhustyön projekti, jonka kohderyhmänä ovat yksinäiset, eristäytyneet tai syrjäytyneet yli 65-vuotiaat. Projekti toteutetaan yhteistyössä Kirkkopalvelujen Kehittämiskeskus Tyynelän ja seurakuntien diakoniatyön kanssa. Aina ei ymmärretä tai huomata, kuinka yksinäisiä ikäihmiset voivat olla, eikä syrjäytyneiden vanhusten todellista määrää tiedetä. Heidän löytäminen on tärkeää paitsi inhimillisen kärsimyksen vuoksi myös kansantaloudellisista syistä. Siinä voivat auttaa kaikki, jotka kohtaavat vanhuksia arjessaan, kertoo Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniakeskuksessa työskentelevä vanhustyön toiminnanohjaaja Riitta Räsäsen. Apua ulkomaan ja kotimaan kohteille Kambodžassa vanhusten ongelmat ovat toisenlaisia kuin Suomessa. Yksinäisyyden sijasta monia painaa huoli nuorempien sukupolvien kasvattamisesta. Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla annetaan apua niin kaukaisille ja lähellä asuville lähimmäisille. Tuotosta 60 prosenttia käytetään kehitysyhteistyöhön ja ka - tas trofiapuun Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan köyhimmissä maissa. Tämän vuoden erityiskohteena on Kambodža. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu. Viidennes tuotosta käytetään kotimaan kohteeseen. Tänä vuonna ke räyksellä tuetaan yksinäi siä, eristäytyneitä ja syrjäytyneitä vanhuksia. Kymmenen prosenttia tuotosta menee hiippakuntien diakoniarahastoon ja kymmenen prosenttia seurakunnan valitsemaan kohteeseen. Keräyskuluihin menee senttiä jokaista lahjoitettua euroa kohti. Tiukka seuranta takaa rahan päätymisen niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Valtakunnalliset keräyskulut muodostuvat ke räyksen suunnittelu- ja toteutuskustannuksista. Lisäksi keräysvaroja käytetään kasvatusja koulutusaineistoihin, tietoiskuihin Tarvitseeko minua kukaan? Räsäsen mukaan ahdistava yksinäisyys on usein pakon sanelemaa. Eristäytymisen riskiä lisäävät esimerkiksi syrjäseudulla asuminen, leskeksi jääminen, heikentynyt terveydentila ja huono taloudellinen tilanne. Yksinäisyyttä koetaan tavallisesti elämän muutoskohdissa, ja verkostojen ulkopuolelle saattaa jäädä valitettavan helposti. Mitä enemmän ikää kertyy, sitä kapeammaksi ystäväpiiri muuttuu myös luonnollisen poistuman vuoksi. sekä mainoskampanjaan. Nämä kustannukset palvelevat sekä varainhankintaa että vaikuttamistoimintaa. Viime vuonna suomalaiset lahjoittivat Yhteisvastuukeräykselle Räsänen huomauttaa, että jokainen kokee yksinäisyyden omalla tavallaan. Ihminen voi tuntea yksinäisyyttä, vaikka hänellä olisi runsaasti sosiaalista toimintaa ympärillään. Yksinäisyyden kokeminen on eri asia kuin eristäytyminen, passiivisuus tai masentuneisuus. Sosiaalinen eristäytyminen voi vahvistaa kielteistä yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyys saattaa äityä raastavaksi. Vanhukset puntaroivat omaa arvoaan: tarvitseeko minua kukaan? Ulkopuolelle jääminen on vakava paikka, sillä tyhjyyden kokeminen syö itsetuntoa. Pahinta on tunne, etten ole kenellekään tärkeä, en kelpaa. Vanhus saattaa kokea myös syvää häpeää. Vähäinen ystäväpiiri ei kerro epäonnistumisesta, Räsänen alleviivaa. Yksinäisyyden on todettu heikentävän iäkkään elämänlaatua ja toimintakykyä merkittävästi. Se voi lisätä muistihäiriöitä ja aiheuttaa 4,1 miljoonaa euroa, joilla torjutaan ylivelkaantumista Suomessa ja tuetaan pienrahoitustoimintaa Ugandassa. jopa ennenaikaista kuolleisuutta. Joka toinen päivä yksi yli 65-vuotias suomalainen päättää lopettaa elämänsä oman käden kautta. Yksinäisyyttä kokevat käyttävät runsaasti terveyden- ja sosiaalihuollon palveluita. Fyysisten sairauksien oireet voivat tuntua pahenevan voimakkaiden yksinäisyyden tunteiden myötä. Mielessä voi piillä pelko siitä, ettei kukaan ole auttamassa, jos itselle sattuu jotakin. Räsänen kertoo tapaavansa työssään vanhuksia, jotka ovat voineet olla yksin kotona jo useamman vuoden. Yksinäisyyden kohtaaminen on toisinaan raadollista myös auttajalle. Kotikäynnillä yksinäisten vanhusten luona huomaa, miten konkreettista eristäytyminen voi olla. Silloin monesti toivoo, että heille löytyisi joku, jonka kanssa jakaa arkea ja jolle kertoa tuntemuksistaan ajan kanssa. Ole arkienkeli, ojenna auttava kätesi Tapahtumiin ja keräyksiin osallistumisen lisäksi voit auttaa myös verkkopankin tai Yhteisvastuun verkkosivujen kautta. Pankkitilit: Nordea FI Pohjola Pankki FI Danske Bank FI Handelsbanken FI Aktia FI Ålandsbanken FI Vastavuoroinen kaveruus Yhteisvastuun keräysvaroilla koulutetaan vanhusten vertaistukihenkilöiksi aktiivisia vanhuksia, jotka haluavat jakaa kokemuksiaan ikäistensä kanssa. Räsänen kokee vertaistuella olevan voimaannuttava vaikutus. Se tuottaa elämänhallinnan ja pystyvyyden tunteita, jotka tukevat vanhuksen motivaatiota huolehtia itsestään. Vastavuoroisuus ja itsensä tarpeelliseksi kokeminen ovat sosiaalisia tarpeita, joilla on vahva merkitys hyvinvoinnille. Se, että joku on kiinnostunut asioistani, antaa tunteen siitä, että olen arvokas. Syrjään vetäytyneelle ihmiselle olisi hyvä antaa hetki aikaa. Kuunnella, vaikka ei osaisi mitään sanoakaan. Räsänen näkee suomalaisen auttamismentaliteetissa parantamisen varaa. Hyväntahtoinen uteliaisuus ja huolehtiminen tuntemattomasta Seurakuntakohtaiset viitenumerot: Henrikinseurakunta Kaarinan seurakunta Katariinanseurakunta Maarian seurakunta Martinseurakunta Mikaelinseurakunta Paattisten seurakunta Piikkiön seurakunta Tuomiokirkkoseurakunta Åbo svenska församling koetaan helposti tunkeilevana, haluksi puuttua toisten asioihin. Itsenäisyyttä ja yksityisyyttä korostava nyky-yhteiskunta on armoton. Kaipaisin enemmän ystävällisyyttä, ihmisten kohtaamista ja kuuntelemista. Tavallinen naapuriapu voi pelastaa monia. Räsänen muistuttaa, ettei yksin oleminen ja yksinäisyys ole yksi ja sama asia. Kysymys siitä, kuka kärsii yksinäisyydestä, on tärkeä. Iäkästä yksinasuvaa helposti säälitään, vaikka hän saattaa tuntea olonsa hyväksi ja nauttia elämästään. Vanhuksen yksin olemisesta ei pidä tehdä ongelmaa, ellei se ole sitä hänelle itselleen. Yksin oleminen voi merkitä mielenrauhaa ja antaa tilaa henkisille tarpeille. Keräyksellä apua myös Kaakkois-Aasiaan Yhteisvastuun tämän vuoden kansainvälisenä keräyskohteena on Kambodža, jossa kyläyhteisöjä koulutetaan monin tavoin auttamaan itse itseään. Ponnistelut ovat osa syrjäisten ja köyhien maaseutualueiden kehityshanketta. Elinolosuhteiden kokonaisvaltaisella parantamisella tähdätään erityisesti kambodžalaisvanhusten arjen helpottamiseen maassa, jossa ei ole eläkejärjestelmää eikä vanhusten tukipalveluja. Oman selviytymisensä ohella vanhuksen on usein huolehdittava myös lapsenlapsistaan, joiden vanhemmat ovat lähteneet siirtotyöläisiksi tai menehtyneet. Keräysvaroin rahoitetun hankkeen työntekijät vierailevat kylissä tapaamassa heikoimmassa asemassa olevia vanhuksia. He myös kannustavat vanhusten läheisiä osallistumaan aktiivisesti koko kyläyhteisön kehittämiseen. Lisäksi kylissä muun muassa järjestetään kansalais- ja ihmisoikeuskoulutusta sekä opetetaan varautumaan katastrofeihin. Poiju yhdistää yksinäiset Turussa Vanhusten tuki- ja kohtaamispaikka Poiju tarjoaa Turussa virikkeellistä yhdessäoloa ja tukee vanhusten omaehtoista selviytymistä kotona. Palvelut tuottavat Turun kaupungin sosiaali- ja terveystoimi sekä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. Yksinäisyyttä on mahdollista lievittää esimerkiksi aktiivisuutta lisäävissä ryhmissä, joissa ikäihmiset saavat itse osallistua toiminnan suunnitteluun. Monelle sosiaalista tukea antavat ryhmätilanteet ovat keino poistaa pahinta yksinäisyyttä. Toisaalta henkilö voi kokea olonsa ryhmässä vieläkin yksinäisemmäksi, jos ei löydä toimivaa keskusteluyhteyttä. Yksinäisyydellä on monet kasvot, vanhustyön toiminnanohjaaja Riitta Räsänen pohtii. Räsänen kannustaa vapaaehtoistoimintaan, sillä seniorin ystävänä oleminen on antoisaa jo pelkästään elämänkokemusten jakamisenkin vuoksi. Turussa vanhusten toiveita vapaaehtoisesta lähimmäisestä on tällä hetkellä enemmän kuin vapaaehtoisia. Tässä iässä ystäväpiiri on käynyt jo kovin vähiin. Päivät tuntuvat pitkiltä, vaikka poika ja lapsenlapset käyvät monta kertaa viikossa, kertoo 95-vuotias, yksin asuva Rauni Syrjänen. Tule mukaan jakamaan vastuuta Yhteisvastuun keräyskohteita voi tukea monin tavoin. Kanna kortesi kekoon lipaskerääjänä, avusta seurakuntien Yhteisvastuu-tapahtumien järjestelyissä kevään aikana tai auta lahjoituksella. Vapaaehtoiseksi arkienkeliksi voi ilmoittautua esimerkiksi kotiseurakunnan diakoniatyöntekijälle. Keräys käynnistyy sunnuntaina Keräyksen suojelijana toimii tasavallan presidentti ja esimiehenä vuonna 2013 Helsingin hiippakunnan piispa Irja Askola. Aleksi Rajamäki Katso lisätietoa osoitteesta ja Juttuseuraa joutuu odottamaan pahimmillaan useita kuukausia. Vanhukset kaipaavat kuuntelijaa, läsnäoloa, sanatonta ymmärrystä. Usein yksikin hyvä ihmissuhde riittää, sillä kyse on suhteiden laadusta, ei määrästä. Lukuisat pinnalliset ihmissuhteet saattavat jopa pahentaa yksinäisyyttä. AR Poiju sijaitsee Turun keskustassa osoitteessa Humalistonkatu 7b, p. (02) Ovet ovat auki ma ke ja pe klo 10 15, to klo (kahvio 10 15). Poijussa on mahdollista tavata seurakuntien ja Turun kaupungin työntekijöitä. Yhdistä huvi ja hyöty, osallistu seurakuntien Yhteisvastuukeräyksen hyväksi järjestämiin tapahtumiin. YV-tarjottimella on tarjolla herkkupaloja joka makuun. Kulttuurinnälkäisiä houkuttelevat runo- ja musiikkielämykset. Liikunnan riemuista nauttivat ilahtuvat varmasti hiihtolenkin kuumasta juomasta ja makkarasta tai koko perheen talviriehasta. Huimapäille on tarjolla kappale kauneinta Turkua eli huikeita näköaloja Mikaelinkirkon tornikierroksella. Voit osallistua keräykseen myös lahjoittamalla rahaa. Lipaskerääjät kiertelevät kevään aikana kauppakeskuksissa ja kotien ovilla. Voit antaa lahjasi myös suoraan seurakuntien Yhteisvastuukeräyksen pankkitileille tai klikata itsesi osoitteeseen ja auttaa sitä kautta. Henrikinseurakunta la klo lipaskeräys kauppakeskus Skanssissa Kevään aikana järjestetään myös perinteinen renkaidenvaihtotapahtuma Peltolan koulutalolla. Alustavaksi ajankohdaksi on sovittu la 6.4. klo Päivä tarkentuu kevään tulon ja kelien mukaan. Kaarinan seurakunta su 3.2. kynttilänpäivän perhetapahtuma, klo 12 perhemessu Kuusiston kirkossa, klo 14 hiihtokilpailu ja muuta ohjelmaa kirkon ja kanttorilan ympäristössä. to klo 14 ystävänpäiväjuhla Kaarinan kirkolla. Yhteislaulua ja buffet ja 6.3. klo keittokeskiviikot Kaarinan kirkolla. Hinta 7 euroa. ti klo 13 Veteraanien konsertti Yhteisvastuulle Kaarinan kirkolla. Kahvit. Katariinanseurakunta su 3.2. YV-startti ja messu klo 10 Pyhän Katariinan kirkossa, mukana kirkkokuoro. Kirkkokahvit Nummen seurakuntakodilla. Yhteiskuljetus lähtee Varissuon kirkolta klo 9.15, paluu kirkolta Varissuolle klo to Ystävänpäivän Yhteisvastuutempaus Itäkeskuksessa ja Itäharjun Prismalla su 3.3. klo 15 Konsertti Pyhän Katariinan kirkossa. Seppo Eerola, sello, Juha-Pekka Vikman, viulu, Heikki Suokivi, urut. Vapaa pääsy, ohjelma 5 euroa Yhteisvastuulle ti klo 19 Ruusuja hopeamaljassa -konsertti Varissuon kirkolla. Kristiina Mäki, Ari Rantanen, Jasmin Michaela, Nico Rantanen ja Elina Kerokoski. Ohjelma Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Maarian seurakunta su 3.2. Yhteisvastuun alkajaisjumalanpalvelus Pallivahan kirkossa klo 11, minkä jälkeen päiväjuhla kirkkokahveineen su 3.3. klo 15 runoja Yhteisvastuun hyväksi Raunistulan seurakuntakodilla, Murtomaantie 12. Runomatineassa Hyvyyden voima elämän keskellä esiintyvät Marja Kalajoki, Riitta Vasenkari, Jorma Kakkonen su klo 15 Maarian kirkossa Marian ilmestymispäivän konsertti. Kamarikuoro Verbum Sonans, johtaa Marja Haikka, Maarian kamarikuoro, johtaa Tero Niemi, Ulla Vuola, urut. Soitinyhtye. su 2.6. klo 11 kiitosjumalanpalvelus Pallivahan kirkossa, minkä jälkeen päiväjuhla kirkkokahveineen Yhteisvastuukioski Impivaaran hiihtoladun kupeessa heti sään salliessa, lämmintä juotavaa, pikkupurtavaa, makkaraa ja YV-tuotteita. Lista- ja lipaskeräystä eri puolilla seurakuntaa. Uusia kerääjiä kaivataan. Lisää tietoa seurakunnan kotisivuilta tai keräyspäälliköltä, p Martinseurakunta su 3.2. klo 10 YV-avajaismessu Martinkirkossa, messun jälkeen kirkkokahvit Martin seurakuntatalolla to 14.2 Ystävänpäivän iltamat Yrjänän seurakuntakodilla, klo kahvi, klo 18 stand-up koomikko Eetu Kuokkanen ja Katuoja laulajatyhtye, kahvi ja ohjelma Yhteisvastuun hyväksi su 3.3. klo 16 konsertti Martinkirkossa, sopraano Kaisa Ranta sekä pianisti Markku Autio la 9.3. klo Yhteisvastuutempaus Uittamon seurakuntakodilla. Lounasta, myyjäiset, kirjakirppis yms. Tervetuloa koko perheen voimin! la klo välisenä aikana lastenparkki Hirvensalon kirkolla. Tuo 2 10-vuotias lapsesi hoitoon, vapaaehtoinen maksu Yhteisvastuun hyväksi. Omat eväät mukaan. Ei ennakkoilmoittautumista, lisätietoja Leena Kairavuo ti ja ke klo Pääsiäismyyjäiset Martinsrktalolla, diakoniatyön pöytä Yhteisvastuun hyväksi Mikaelinseurakunta su 3.2. klo 10 kerääjien siunaustilaisuus jumalanpalveluksessa Mikaelinkirkossa, jonka jälkeen lohikeitto ja kahvit Mikaelin seurakuntakodilla. su 3.2. klo Marko Hakanpää soittaa suosittuja urkusävellyksiä Mikaelinkirkossa. la 6.4. klo 11 ja 13 ainutlaatuinen mahdollisuus ihailla Turkua lintuperspektiivistä Mikaelinkirkon tornista. Jos päätä ei huimaa ja jalat kestävät portaiden kiipeämisen, tätä tilaisuutta ei kannata jättää väliin. Viiden euron pääsymaksu Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Mukana Marko Hakanpää. Paattisten seurakunta su klo 11 jumalanpalvelus Paattisten kirkossa, minkä jälkeen seurakuntatalon pihapiirissä koko perheen talvirieha ja puffetti Yhteisvastuun hyväksi. su 3.3. messun jälkeen kinkerit seurakuntatalolla, kolehti Yhteisvastuun hyväksi su kinkerit Tortinmäen lavalla, kolehti Yhteisvastuun hyväksi ti klo 17 lähtien ovelta ovelle -keräys. Rippikoululaiset, vanhemmat ja vapaaehtoiset kokoontuvat pappilassa. ke klo 13 toivevirsien iltapäivä Paattisten kirkossa, kolehti Yhteisvastuun hyväksi ja kirkkokahvit Piikkiön seurakunta su 3.2. klo 10 Yhteisvastuun aloitus perhemessussa, mukana Martat. Kirkkokahvit. Keräyslistoja saatavilla. Arpajaiset, tuotemyyntiä, DVDesitys ti klo konsertti seurakuntatalolla, Ilonen ti klo 9 11 YV- kahvila, arpajaiset, vanha seurakuntatalo ke klo 13 Eläkeläisten lounasiltapäivä seurakuntatalolla. Toivehinta 8 sisältää ruuan, kahvin ja arvan. to klo 18 käsityö- ja askarteluilta pappilassa, mukana Piikkiön Martat pe klo 9.30 YV-perhekerho ke 3.4. klo 18 musiikki-ilta seurakuntatalolla, Rami Tapper Tammipartion YV-lipaskeräys kauppojen ovilla Tiedustelut, ideat ja kerääjäksi ilmoittautumiset YV-päällikkö Katri Elonheimolle, p Tuomiokirkkoseurakunta Kauneus ei katoa -valokuvanäyttely Tuomiokirkossa. Ikäihmisistä kertova valokuvanäyttely on koottu vuonna 2011 järjestetyn yli 70-vuotiaille tarkoitetun valokuvakilpailun kuvista. to klo Ystävänpäivän tempaus Eerikinkatu 3 kulmassa. Puuharyhmä tarjoilee 2 eurolla kahvia ja kuumaa marjamehua sekä pullaa Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Pullaa voi ostaa myös kotiin vietäväksi. Lisäksi voi halutessaan osallistua myös Yhteisvastuukeräyksen lipaskeräykseen , 7.3. ja klo Wannabe singers -laulukoulu Tuomiokirkossa. Kurssimaksu 20 Yhteisvastuukeräyksen hyväksi.

5 8 9 Jag har en dröm Jag har en dröm om en Kristuscentrerad kyrka. En kyrka som är lika radikal och brinnande som Herren Jesus Kristus själv. En kyrka som förkunnar Guds kärleksevangelium och som är tydlig och berörande i sitt budskap. Jag har en dröm om en gudstjänstcentrerad kyrka. En kyrka som i första hand är en gudstjänstfirande gemenskap och som efter högmässan sänder ut oss i vardagen för att tjäna Herren med glädje. Hemma, på jobbet, bland vänner, på facebook, i mötet med främlingen på gatan. Jag har en dröm om en högmässa som ungdomarna upplever som lika berörande som andakterna på skribalägret. En gudstjänst där barnen har en självklar plats och viktiga uppgifter. Där farbröderna får sjunga sina favoritpsalmer och tonårstjejerna Justin Biebers Pray. Jag har en dröm om en kyrka där framgång inte mäts i medlemsantal, antal gudstjänstbesökare, ståtliga kyrkobyggnader eller vackert genomförda gudstjänster utan i kärlek, glädje, frid, tålamod, vänlighet, godhet, trofasthet, ödmjukhet och självbehärskning. En kyrka som törstar efter andens gåvor. Att öva sig i närvaro Genom meditation ger man kroppen en chans att återhämta sig från stress och får man distans till både känslor och tankar. En meditationskurs erbjuder intresserade en chans att öva sig i att bli bättre på uppmärksam närvaro. Åbo svenska församlings kyrkoherde Björn Nalle Öhman bläddrar i boken Bli mer människa av prästen och professorn i religionsfilosofi Hans Hof och läser högt för att beskriva vad det egentligen är man söker efter i meditation; medveten passiv koncentration som går över i vaken vila. Vaken vila, eller naturlig koncentration, är något som man kan öva sig att uppnå via den typ av meditation som Hof på talet introducerade i Norden, nämligen zenmeditation som långt går ut på att sitta och andas. Det är den här sorts meditation som Öhman själv en gång har fått lära sig och som han i närmare 20 år själv har utövat och hållit kurser i. Det som meditationen går ut på är att sitta i balans, på en kudde, pall eller stol, och andas. Poängen här är att lyssna på vad kroppen berättar åt en och genom det få en tydligare identitet och lära känna sina gränser, berättar Öhman. Det kan låta enkelt att sitta tillsammans i tystnad, men Öhman konstaterar att kroppen nog så småningom faktiskt berättar saker och det då är de undermedvetna sakerna som vaknar. Meditationen kan hjälpa en att upptäcka saker. Då man själv tystnar så börjar kroppen nämligen berätta saker, man kan t.ex. upptäcka att man är spänd. Det är framförallt andhämtningen man koncentrerar sig på, om man följer med andhämtningen så blir den så småningom djupare av sig själv och man behöver inte manipulera den. Bara man ger en chans för kroppen att återhämta sig så gör den det, säger Öhman och understryker samtidigt det effektiva hjälpmedel meditation är för stresshantering. Kursen leder till upptäckter om sig själv Tillsammans med retritprästen Päivi Vuorilehto från den kyrkliga samfälligheten och mindfulnesscoachen Seija Mauro drar Nalle Öhman igång en tvåspråkig meditationskurs som pågår under våren och som träffas en gång i veckan i Aurelia. Till kursen, som går under namnet Tyst meditation Hiljainen meditaatio, väntar sig Öhman deltagare som är nyfikna på ämnet, kanske har de hört om mindfulness eller om kristen djupmeditation, och som är intresserade av sin egen identitetsutveckling. Han ser också att det finns människor som är trötta på vad man kan kalla en ordrik andlighet, och då kan detta vara ett alternativ, eftersom man inte behöver bruka så många ord. Kursens gemensamma träffar följer ett schema som är gemensamt för all zenmeditation. Öhman inleder meditationen med enkla röstövningar som går ut på att svagt sjunga ut vokaler för att hjälpa in i andningen svagt, för att fungera som en brygga in mot tystnaden. Sedan följer ett pass av tystnad som varar minuter. Meditationen fortsätter med Jag har en dröm om en kyrka som har sitt hem i himlen men som står stadigt med fötterna på jorden. En kyrka som söker sin kraft från Gud och Guds ord men som inte är främmande för allt vad livet är utan som vågar kavla upp ärmarna och tjäna sina nästa. Jag har en dröm om en kyrka som älskar. En kyrka som inte jagar medlemmar och världslig berömmelse utan sätter tid och resurser på att tjäna Gud och sin nästa. En kyrka som går i Kristi fotspår och besöker fängelser, lyssnar på vilsna och trötta själar, chattar på webben med sökande och ensamma, ber för sjuka, ger mat, kläder och husrum åt fattiga. En kyrka som lever som den barmhärtige samariern som stannar upp och plåstrar om. Jag har en dröm om en kyrka och en mänsklighet som inte enbart ger av sitt överflöd utan, som den fattiga änkan i bibelberättelsen, ger allt hon har och är. Jag har en dröm om en kyrka som vågar. Vågar vara motståndskraft och motkultur mot egocentrism, stress, konsumtionshysteri, exploatering av Moder jord och fattiga människor i utvecklingsländer. Jag har en dröm om en kyrka som inte dömer, inte s.k. meditativ gång, där tanken är att koncentrerat och medvetet gå ett varv runt, varefter tystaden fortsätter i minuter. Jag tycker det är spännande att man kan mötas gemensamt. Tanken är att man börjar med meditation och den som därefter vill får ta tystnaden med sig hem, medan den som vill får stanna och dricka te tillsammans, säger Öhman. Denna tradition kallas kontemplativ meditation. Det finns ett annat begrepp för kontemplativ meditation och det är objektslös meditation; som namnet antyder använder man sig inte av varken ljus eller mantra eller andra hjälpmedel utan man försöker bara följa med vad som händer och öva sig i uppmärksamhet. Det kan t.o.m. vara så, konstaterar Öhman, att zenmeditation upplevs som en av de svåraste formerna av meditation eftersom vi människor ofta tror att vi behöver hjälpmedel, eftersom vi är så pass prestationsorienterade. Behöver man då verkligen gå en kurs för att öva sig i att bli mer närvarande i vardagen? Meditationskursen finns närmast till för att fungera som hjälp till att upptäcka något nytt om sig själv, svarar Öhman. diskriminerar, inte stöter bort. En kyrka som har ett varmt och välkomnande ansikte och ett passionerat hjärta. Jag har en dröm om en kyrka med en kyrklig debatt där vi inte dömer och trycker ner utan där vi visionerar om hur vi ska dela med oss och bygga upp. En kyrka och en debatt där det inte spelar någon roll om man är man eller kvinna, liberal eller konservativ, troende eller tvivlare. Jag har en dröm om en kyrka där karismatiker, högkyrkliga, folkkyrkliga, lågkyrkliga, heavydiggare, tondöva, lovsångsdansare, stillsamma och energiska kan få möta Gud med sina gåvor och på sitt sätt. Jag har en dröm om en enad Kristi kyrka. En kyrka där vi alla kan mötas kring samma altarbord. Och konkret bli en enda kropp, ett enda bröd, en enda mänsklighet. Delar du samma dröm? Mia Bäck Meditationens långtgående effekter Meditation kan på många sätt förbättra ens välmående. Även fysiskt mår man bättre av regelbunden meditation. Enligt Hans Hof, som själv mediterade i decennier, ger meditation sådana positiva kroppsliga bieffekter som bl.a. bättre blodcirkulation och celltillväxt och eliminering av mjölksyra. Man kan ju säga som så att i och med att man ger en chans till återhämtning för kroppen så fungerar den bättre, konstaterar Öhman. Idag är tystnaden en bristvara i många människors liv och sällan A n n a P u s a Björn Nalle Öhman har lång erfarenhet av meditation. Zenmeditation går ut på att sitta i balans och andas. tillåter man sig att bara vara. T.o.m. fritiden bör vara fullspäckad av aktivitet. Det är det här som Nalle Öhman menar med den prestationsorientering som är så stark i dagens samhälle. Genom meditation kan man ge sig själv en chans att utvecklas och hantera sin stress genom något så enkelt som att sitta i balans och andas. Då man iakttar sin egen andning, märker man väldigt fort hur alla ens tankar och känslor och allt det där som annars hålls tillbaka börjar komma. Ens uppgift är då att vara vänlig med känslorna och tankarna, man känner igen dem och låter dem gå vidare utan att vara kritisk. Så småningom får man en avslappnad hållning till både tankar och känslor, man får en liten distans till dem och detta är en värdefull upptäckt. Man upptäcker att man inte är sina tankar och sina känslor, utan att man i grunden är det som man i den kristna traditionen kallar en Guds skapelse, som har sitt värde oberoende av vad man presterar. Det är en viktig insikt; att jag är inte enbart det vad jag visar upp åt andra. Det betyder också att andra människor inte heller enbart är vad de visar upp av känslor och tankar, utan att de har ett värde i sig själva. Det här betyder att etiken, de vanor vi har i att bemöta varandra, hela tiden är närvarande. Anna Pusa Meditationskursen Tyst meditation Hiljainen meditaatio startade den 23.1 men man hinner fortfarande med! Varje onsdag träffas vi i Aurelia kl. 18. J u s s i V i e r i m a a Kaarinassa seurakuntapastorina työskentelevä Laura Kajala vietti vuonna 2011 kolme kuukautta vapaaehtoisena Kirkkojen maailmanneuvoston EAPPI-tarkkailijana Itä-Jerusalemissa. Tarkkailijoiden tehtävänä on esimerkiksi seurata alueen ihmisoikeustilannetta sekä työskennellä yhteistyössä israelilaisten ja palestiinalaisten kansalaisjärjestöjen kanssa. Lyhenne EAPPI koostuu sanoista Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel. Sota ja rauha Millaista on rauha, johon kuuluvat aseet ja tienvarsipommit tai rajamuurit sekä miehitys? Laura Kajala ja Heikki Arikka tietävät, että Lähi-idässä asiat eivät ole niin kuin miltä ne Suomesta käsin näyttävät. ja niiden suhteellisuus Kajala oli EAPPI-tarkkailijana ollessaan vielä teologian opiskelija. Hän halusi lähteä ohjelmaan, koska oli ollut pitkään kiinnostunut Lähiidän konfliktista ja tehnyt myös Lähi-itään liittyviä opintoja. Lähdin tarkkailijaksi sekä henkilökohtaisesta että ammatillisesta kiinnostuksesta. Olennaista oli myös se, että työskentelin kirkon järjestämässä laadukkaassa ohjelmassa, joka on perustettu paikallisten palestiinalaisten pyynnöstä, Kajala sanoo. Seurakuntayhtymän keskusrekisterin johtaja Heikki Arikka oli vii- me vuonna kuusi kuukautta YK:n UNIFIL-rauhanturvaajana Etelä-Libanonissa. Hän ei itse hakeutunut tehtävään, vaan sai yhteydenoton pääesikunnasta. Huomasin eräänä iltana, että minulle oli tullut puhelu oudosta numerosta ja soitin takaisin. Minua pyydettiin lähtemään Libanoniin ja vastasin heti kyllä, Arikka kertoo. Koulutuksesta eväitä konfliktialueelle Kajala ja Arikka lähtivät siis eri maihin ja varsin erilaisiin tehtäviin. Kumpikin sai perehdytystä työhönsä jo kotimaassa. Kajala osallistui Suomessa viikon intensiivikoulutukseen. Tarkkailijoiden koulutus jatkui paikan päällä vielä toisen viikon, josta osa vietettiin omassa sijoituspaikassa. Koulutuksessa käytiin läpi muun muassa alueen historiaa, kulttuureja sekä uskontoja, kansainvälistä oikeutta ja YK:n päätöksiä sekä tehtäviä sijoituspaikoissa. Arikka lähti Libanoniin osana UNIFIL-operaatioon 177 rauhanturvaajan nopeasti koottua ryhmää. Huhtikuussa, vain pari kuukautta puhelinkeskustelusta, alkoi Säkylässä kahdeksanviikkoinen rauhanturvaajien koulutus, joka jatkui vielä Libanonissa. En tiennyt ihan tarkkaan, mihin lähden. En ole Lähi-itä-ekspertti tai koskaan ajatellut työskenteleväni puolustusvoimien palveluksessa, mutta kansainväliset kriisinhallintatehtävät kiinnostivat. Rauhanturvaajien koulutus keskittyi enimmäkseen sotilaallisiin tehtäviin ja kansainväliseen kriisinhallintaan sekä paikallistuntemuksen syventämiseen. Paikan päällä Libanonissa Arikkakin kulki täydessä sotilasvarustuksessa. H e i k k i A r i k k a Arikka yllättyi Libanonissa Hizbollahin harjoittaman propagandan laajuudesta. Katukuvassa ja teiden varsilla näkyi vähän väliä kuvia lapsisotilaista ja marttyyreistä, samoin Hizbollahin keltaisia lippuja. Šiiamuslimit perustivat järjestön Libanonin sisällissodan aikana vastustamaan Israelin miehitystä ja Arikan mukaan sen tavoitteena on edelleen tuhota Israel Syyrian avustuksella.