Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 487/2011 vp Avoliitossa elävien aseman parantaminen Eduskunnan puhemiehelle Tilastokeskuksen Perheet tyypeittäin tilaston mukaan vuonna 2010 Suomen perheistä viidennes, eli 21,6 %, oli avoliittoperheitä. Avoliitossa elää siis yli suomalaista. Edellinen hallitus toi merkittäviä parannuksia avoparien lainturvaan esityksellään HE 37/2010 vp, joka käsitteli avoliiton purkautumistilannetta ja omaisuudenjakoa. Ottaen huomioon avoliittojen yleisyys on perusteltua, että avoliitossa elävien asemaa parannetaan myös muilta osin. Esimerkiksi verotuksessa avoparit eivät ole tällä hetkellä tasa-arvoisessa asemassa. Verottaja erottelee avoparit siltä pohjalta, onko pariskunnalla yhteisiä lapsia vaiko ei. Lapseton avopari ei täytä perheen kriteerejä eikä näin ollen ole oikeutettu tiettyihin verovähennyksiin. Verohallinnon mukaan kyse ei ole epätasa-arvosta, vaan verovähennyskriteereiden pitämisestä yksinkertaisina. On kuitenkin selvää, että tasaarvo ei toteudu, jos käytännössä samassa tilanteessa olevia pariskuntia kohdellaan eri tavoin. Avioliitto tuo puolisoiden välille velvoitteita ja oikeuksia, joita avoliitossa ei ole. Kuten lakivaliokunta lausui mietinnössään LaVM 23/2010 vp, viime kaudella tehdyillä uudistuksilla avoliittoon ei ole tarkoitus rinnastaa avopuolisoita aviopuolisoihin. Avopuolisolla ei ole avio-oikeutta tai siihen rinnastettavaa oikeutta toisen omaisuuteen. Avopuoliso ei myöskään lain nojalla peri toista avopuolisoa eikä hänellä ole aviopuolison tavoin oikeutta pitää jäämistöä jakamattomana hallussaan. Eri asia on, kuinka avoliittoon suhtaudutaan ulkopuolelta, esimerkiksi juuri valtionhallinnosta käsin. Tällä hetkellä verohallinto vetoaa siihen, ettei avopareista ole rekisteriä. Samaan aikaan esimerkiksi Kela huomioi päätöksissään avoliiton vaikutukset. Tällainen tilanne on sekä epätasa-arvoinen että epäjohdonmukainen. Perustuslain 6 :n mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan. Asioiden pitäminen yksinkertaisina tai yksittäisen rekisterin puute ei ole tässä mielessä hyväksyttävä syy. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Kuinka hallitus aikoo parantaa avoliitossa elävien asemaa erityisesti verotuksellisissa tilanteissa? Helsingissä 20 päivänä tammikuuta 2012 Outi Mäkelä /kok Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Mäkelän /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 487/2011 vp: Kuinka hallitus aikoo parantaa avoliitossa elävien asemaa erityisesti verotuksellisissa tilanteissa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tuloverojärjestelmässämme lähdetään siitä, että verotusyksikkö on yksilö eikä kotitalous. Puolisoiden yhteisverotuksesta siirryttiin erillisverotukseen 70-luvulla. Perusteluina olivat tasa-arvonäkökohdat ja työllisyyteen liittyvät syyt. Erillisverotukseen siirtymisen jälkeenkin tuloverotukseen sisältyy yhteisverotuksen piirteitä. Tämä näkyy muun muassa mahdollisuutena siirtää eräitä vähennyksiä toiselle puolisolle, jos omat tulot eivät vähennykseen riitä. Tämän tyyppisiä säännöksiä sisältyy esimerkiksi alijäämähyvitykseen ja kotitalousvähennykseen. Pääsääntönä on kuitenkin selkeästi yksilökohtainen verotus. Perhesuhteilla on vaikutusta myös muun muassa työasuntovähennyksen myöntämiseen sekä viikonloppumatkojen vähennyskelpoisuuteen. Viikonloppumatkoilla tarkoitetaan sitä, että perheellinen voi vähentää verotuksessa matkakulunsa, kun hän työskentelee vieraalla paikkakunnalla ja käy viikonloppuisin perheensä luona. Oikeus- ja verotuskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, ettei yksinasuva voi vähentää näistä matkoista aiheutuvia kuluja. Työasuntovähennyksen myöntäminen edellyttää sitä, että verovelvollinen on varsinaisen työpaikkansa sijainnin vuoksi vuokrannut käyttöönsä asunnon ja verovelvollisella on myös toinen asunto, jossa hän puolisonsa tai alaikäisen lapsensa kanssa asuu. Tuloverolaissa puolisoilla tarkoitetaan sellaisia henkilöitä, jotka ennen verovuoden päättymistä ovat solmineet avioliiton. Puolisoita koskevia säännöksiä sovelletaan myös avioliiton omaisissa olosuhteissa verovuonna yhteisessä taloudessa avioliittoa solmimatta jatkuvasti eläneisiin henkilöihin, jotka ovat aikaisemmin olleet keskenään avioliitossa tai joilla on tai on ollut yhteinen lapsi. Myös parisuhteensa rekisteröineet samaa sukupuolta olevat henkilöt rinnastetaan verotuksessa puolisoihin. Avopuolisoiden rinnastaminen verotuksessa puolisoihin olisi hyvin ongelmallista verovalvonnan näkökulmasta. Verohallinnolla ei ole käytettävissä avopuolisoita koskevaa rekisteriä. Kun on kyse suhteesta, jota ei ole rekisteröity, voi olla mahdotonta sanoa, onko kyseessä avioliittoon rinnastuva perhesuhde. Pelkät osoitetiedot eivät kerro suhteen laatua. Käytännössä tämä johtaisi siihen, että esimerkiksi viikonloppumatkojen vähennysoikeuden tai työasuntovähennyksen myöntämisen osalta se, miten vakituista asuminen toisella paikkakunnalla on, jäisi verovelvollisen oman ilmoituksen varaan. Valvontamahdollisuuksien puute puolestaan voisi johtaa siihen, että vähennyksiä kohdistuisi henkilöille, joille niitä ei ole tarkoitettu. Edellä esitetyn perusteella hallitus katsoo, että verotuksessa puolisoina käsiteltävien henkilöiden määritelmää ei ole syytä laajentaa. 2

3 Ministerin vastaus KK 487/2011 vp Outi Mäkelä /kok Helsingissä 10 päivänä helmikuuta 2012 Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 487/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Mäkelä /saml: Hur ämnar regeringen förbättra ställningen för sambor i synnerhet i skattemässigt hänseende? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Vårt inkomstskattesystem utgår från att det är en individ och inte ett hushåll som utgör en beskattningsenhet. Man övergick från sambeskattning av makar till särbeskattning på 1970-talet. Övergången motiverades med jämställdhetsaspekter och sysselsättningsrelaterade skäl. Också efter övergången till särbeskattning kvarstår det vissa drag av sambeskattning i inkomstbeskattningen. Det här syns bl.a. i möjligheten att överföra vissa avdrag på den andra maken, om de egna inkomsterna inte räcker till för avdraget. Bestämmelser av detta slag finns till exempel bland bestämmelserna om underskottsgottgörelse och hushållsavdrag. Huvudregeln är dock klart en individrelaterad beskattning. Familjeförhållanden påverkar också bl.a. beviljandet av avdrag för bostad på arbetsorten och avdragsgillheten för veckoslutsresor. Veckoslutsresor innebär att en person med familj får dra av sina resekostnader i beskattningen, om han eller hon arbetar på annan ort och besöker sin familj under veckosluten. I den fasta rätts- och beskattningspraxisen har det ansetts att den som lever ensam inte får dra av kostnaderna för sådana resor. För att avdrag för bostad på arbetsorten ska beviljas förutsätts det att den skattskyldige på grund av sin egentliga arbetsplats läge har hyrt en bostad för eget bruk och även har en annan bostad där han eller hon bor med sin make eller maka eller minderåriga barn. Med makar avses i inkomstskattelagen personer som har ingått äktenskap med varandra före skatteårets utgång. Bestämmelserna om makar tillämpas även på personer som under skatteåret fortgående har levat under äktenskapsliknande förhållanden i gemensamt hushåll utan att ingå äktenskap med varandra och som tidigare har varit gifta med varandra eller som har eller har haft ett gemensamt barn. Även personer av samma kön som registrerat sitt partnerskap jämställs med makar i beskattningen. Med tanke på skattekontrollen skulle det vara mycket problematiskt om sambor jämställdes med makar i beskattningen. Skatteförvaltningen förfogar inte över något register över sambor. När det handlar om ett förhållande som inte har registrerats kan det vara omöjligt att säga om det är fråga om ett familjeförhållande som kan jämställas med äktenskap. Enbart adressuppgifter anger inte vilken art av förhållande det handlar om. I praktiken skulle detta leda till att exempelvis när det gäller avdragsrätten för veckoslutsresor eller beviljandet av avdrag för bostad på bostadsorten skulle uppgifterna om hur stadigvarande boendet på den andra orten är basera sig enbart på vad den skattskyldige själv anmäler. Bristen på kontrollmöjligheter skulle i sin tur kunna leda till att avdragen beviljas personer som de inte är avsedda för. Med stöd av vad som anförts ovan anser regeringen att det inte är befogat att bredda definitionen av personer som behandlas som makar i beskattningen. 4

5 Ministerns svar KK 487/2011 vp Outi Mäkelä /kok Helsingfors den 10 februari 2012 Finansminister Jutta Urpilainen 5