Niina Mustonen Hanna Ollila (toim.) OPAS. Tupakatta työelämään. Savuttomuusopas ammatilliseen koulutukseen

Transkriptio

1 OPAS Tupakatta työelämään Niina Mustonen Hanna Ollila (toim.) Savuttomuusopas ammatilliseen koulutukseen 7

2 Kirjoittajat ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Taitto: Raili Silius Kansikuva: Kuvatoimisto Rodeo Julkaisun muut kuvat: Skills Finland ry ja Syöpäjärjestöt ISBN (painettu) ISSN (painettu) ISBN (verkko) ISSN (verkko) Yliopistopaino Helsinki 2009

3 Saatesanat Oppilaitoksen savuttomuus on jokaisen opiskelijan oikeus. Oppilaitos on nuorille tärkeä kehitysympäristö, jonka tulisi tukea opiskelukykyä sekä antaa valmiudet harjoittaa ammattia terveenä ja työkykyisenä. Tupakatta työelämään -opas on laadittu, jotta savuttomuudesta voidaan tehdä totta ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimusten mukaan valtaosassa ammatillisia oppilaitoksia suhtaudutaan nuorten tupakointiin sallivasti tai välinpitämättömästi, eikä lakisääteisiä tupakointikieltoja noudateta. Nuorten tupakointi vähenee väestötasolla. Tupakoimattomuuden edistämisen näkökulmasta ammattiin opiskelevissa on paljon potentiaalia, sillä lähes 40 prosenttia heistä tupakoi päivittäin. Ero lukiolaisiin ikätovereihin on huima lukiolaisista joka kymmenes tupakoi päivittäin. Tupakoimattomuuden edistäminen ammatillisessa koulutuksessa on ensiarvoisen tärkeää. Tupakatta työelämään -oppaassa tarjotaan tutkimus- ja kokemustietoa sekä käytännön vinkkejä savuttomuuden toteuttamiseen. Tätä opasta voivat hyödyntää kaikki ammatillisessa koulutuksen parissa toimivat tahot, muun muassa koulutuksen järjestäjät, opettajat, terveydenhoitajat ja kuraattorit mielellään yhteistyössä. Onnistunut savuttomuuden toteuttaminen edellyttää yhteistä linjaa ja kaikkien sitoutumista. Johdon ja esimiesten määrätietoisuus ja asian takana seisominen on keskeistä. Haluamme kiittää erittäin lämpimästi haastateltuja henkilöitä eri oppilaitoksissa. Oppaan kirjoitustyöhön ovat lisäksemme osallistuneet seuraavat tahot, joita haluamme kiittää yhteistyöstä: Elämäntapaliitto: Reetta Ruokonen Folkhälsan: Mika Lindfors Helsingin kaupungin lasten ja nuorten ehkäisevää päihdetyötä koordinoiva yksikkö, Klaari Helsinki: Päivi Kuusela Helsingin kaupungin terveyskeskuksen koulu- ja opiskeluterveydenhuolto: Hanna Viitala, Jaana Niemi, Jaana Söder Syöpäjärjestöt: Virve Laivisto, Sanna-Mari Salomäki Terveys ry: Kirsi Jylhä, Susanna Leimio-Reijonen Oppaan sisäsivujen kuvituksesta kiitämme sekä Syöpäjärjestöjä että Skills Finland ry:tä, jonka kuvissa tulevat huippuosaajat ovat työn touhussa Taitaja-kilpailuissa. Helsingissä joulukuussa 2009 Niina Mustonen Hanna Ollila 3

4 Oppaan käyttöohje Oppaan ensimmäisessä luvussa määritellään mitä oppilaitoksen savuttomuus tarkoittaa perustellaan tutkimustiedon avulla miksi savuttomuus on tärkeää juuri ammatillisessa koulutuksessa Oppaan toisessa luvussa esitellään savuttomuustyön keskeiset voimavarat savuttomuuden toteuttamisen prosessi savuttomuuden eri osa-alueet Toisen luvun aineistona on käytetty opasta varten haastateltujen oppilaitosten kokemuksia ja käytäntöjä. Luvussa kuvataan oppilaitosten konkreettisia savuttomuustoimia luetteloina sekä jäsennetään ja tulkitaan henkilöstön kokemuksia suhteessa tutkittuun tietoon ja olemassa oleviin suosituksiin. Oppaan kolmannessa luvussa esitellään esimerkkejä savuttomuustyöstä Savuton Helsinki -ohjelman puitteissa luotu käytännönläheinen moniammatillisen yhteistyön malli savuttomuuden toteuttamiseen ammatillisissa oppilaitoksissa oppilaskuntien ja tutoreiden osallisuutta edistävää Savutta Savossa -toimintaa opiskelijoiden osallistamista kuvaava Eliksi-malli Oppaan neljännessä luvussa annetaan käytännön välineitä savuttomuustyön tueksi suunnitteluun ja arviointiin opiskeluterveydenhuollon käyttöön opiskelijoiden savuttomuuteen sitouttamiseen Oppaan loppuun on koottu hyödyllisiä linkkejä. Linkkien takaa löytyy oppaan tekijätahojen kotisivut nuorille soveltuvaa tupakkatietoa muun muassa opetuksessa käytettäväksi tietoa työkyvystä ammattiin opiskeleville oppilaskunnille tukimateriaalia esimerkiksi teemapäivän järjestämiseen tietoa tupakasta vieroituksen ohjaajakoulutuksesta tietoa laajemmin päihteistä ja ennaltaehkäisevästä päihdetyöstä 4

5 Sisällys Saatesanat Oppaan käyttöohje Luku I Miksi oppilaitoksen tulee olla savuton? Lainsäädäntö savuttomuuden perustana Tupakoimattomuus on keskeinen terveyden osatekijä Tupakoimattomuus on osa työkykyä ja työturvallisuutta Tupakoimattomuudesta terveyden tasa-arvoa Oppilaitoksen tulee mahdollistaa tupakoimattomuus Nuorilla on oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi Jokaisessa oppilaitoksessa on omat perustelunsa Luku II Tuumasta toimeen matkaeväitä muiden kokemuksista Savuttomuuden voimavarat yhteistyö, osallisuus ja verkostoituminen Savuttomuuspäätöksestä käytännön toteutukseen Savuttomuuden osa-alueet Säännöt, ohjeet ja valvonta Tiedot ja asenteet Yhteisöllisyys ja paremmat tauot Monipuolinen tiedotus Lopettamisen tuki opiskelijoille ja henkilöstölle Luku III Yhteistyöllä tavoitteisiin Savuton Helsinki -ohjelman malli ammatillisissa oppilaitoksissa Amiskin voi olla savuton! savuttomuutta opiskelijatoimintaan ELIKSI yhteistyötä, aktiivista osallisuutta ja vaikuttamistoimintaa Luku IV Käytännön välineitä savuttomuustyön tueksi Laatua suunnittelulla ja arvioinnilla SAVUTTA-taulukko Laatutähti ja laatukriteeri Työkaluja opiskeluterveydenhuoltoon Riippuvuustestit ja Käypä hoito -suositusten interventiomalli Uuden opiskelijan savuttomuussitoumus Kirjallisuus Linkkejä materiaalilähteisiin Liite: haastattelumenetelmät

6 Kuva Pia Mikkonen/Skills Finland ry 6

7 Luku I Miksi oppilaitoksen tulee olla savuton? Luku I Miksi oppilaitoksen tulee olla savuton? Niina Mustonen ja Hanna Ollila Savuton oppilaitos mahdollistaa oppimisen ja työskentelyn terveellisessä ja turvallisessa ympäristössä. Savuttomassa oppilaitoksessa: tupakointi on kielletty oppilaitoksen sisä- ja ulkotiloissa tupakointitiloja ja tuhkakuppeja ei ole oppilaitoksen sisätiloissa eikä ulkoalueilla oppilaitoksen tilaisuudet ovat savuttomia ei myydä tupakkatuotteita tai tupakointivälineitä tuetaan tupakoimattomuutta eli ehkäistään tupakoinnin aloittamista ja tuetaan tupakoinnin lopettamista monenlaisin keinoin. Hyvinvoinnin, terveyden ja työkyvyn kannalta ympäristön savuttomuus on vasta ensimmäinen askel. Savuton oppilaitos tarkoittaa tässä oppaassa paitsi opiskeluympäristön savuttomuutta myös tupakoimattomuuden edistämistä. Tupakoimattomuuden edistämiseen kuuluu elinympäristön savuttomuuden lisäksi tupakoinnin aloittamisen ehkäisy ja tupakoinnin lopettamisen tukeminen. Tupakoimattomuuden edistämisessä sekä yhteisöön että yksilöön vaikuttaminen on tärkeää. Oppilaitoksessa voidaan muun muassa: lisätä yksilön tietoja, taitoja sekä valmiuksia tehdä terveyttä tukevia valintoja mahdollistaa terveyttä tukevat valinnat luoda viihtyisä, savuton ympäristö kehittää opiskeluyhteisön toimintatapoja, ilmapiiriä ja kulttuuria sekä hyvinvointia että terveyttä tukevaksi. 7

8 Tupakkatuotteiden raaka-aine on Nicotina tabacum, jonka lehdet sisältävät nikotiinia. Savukkeisiin lisätään valmistusvaiheessa monia eri aineita, muun muassa ammoniakkia tehostamaan nikotiinin imeytymistä, mentolia helpottamaan savun hengittämistä. Tunnetuimpia haittoja aiheuttavia ainesosia tai poltettaessa syntyviä yhdisteitä ovat nikotiini, terva ja häkä. Kaiken kaikkiaan tupakansavu sisältää toistasataa ihmiselle haitalliseksi tunnettua yhdistettä, joista syöpävaarallisiksi on luokiteltu yli 40. Nuuskasta karsinogeeneja on löydetty yli 25. Tupakoija ja tupakansavulle altistuva hengittävät elimistöönsä muun muassa asetonia, syaanivetyä ja formaldehydiä. Tupakointi käsittää kaikkien tupakkatuotteiden käytön. Näin ollen tässäkin oppaassa puhuttaessa tupakoinnista siihen luetaan sekä tehdasvalmisteisten savukkeiden, itse käärittyjen savukkeiden, sikareiden, piipputupakan että nuuskan käyttö. Tupakka on päihde. Päihteet ovat keskushermostoon vaikuttavia aineita, joita käytetään niiden psyykkisten vaikutusten tähden. Keskushermostovaikutuksiin liittyy eriasteisen riippuvuuden riski. Päihteillä on miltei aina erilaisia terveysriskejä, jotka riippuvat niin käytetystä päihteestä, käyttötavasta kuin käyttäjästäkin. Lähteet: Jokinen (toim.) (2006); Tupakkalaki 2 ( /953) ja Kemiallisten aineiden terveysvaaran arviointineuvosto Kata (2000) Lainsäädäntö savuttomuuden perustana Lainsäädäntö antaa oppilaitoksen savuttomuudelle vankan perustan. Tupakkalain avulla pyritään turvaamaan opiskelijoille savuton opiskeluympäristö. Lakia noudatetaan ammatillisessa koulutuksessa todellisuudessa huonosti. Tätä julkaisua työstettäessä tupakkalaki on parhaillaan uudistettavana ja lakia on esitetty muutettavaksi koskemaan yksiselitteisesti kaikkien oppilaitosten sisä- ja ulkotiloja. Lainsäädännön näkökulmasta nyt on erittäin otollinen hetki aloittaa savuttomuuteen valmistautuminen. On hyvä muistaa, että tupakkalaki asettaa savuttomuuden toteuttamiselle minimivaatimukset koulutuksen järjestäjät voivat toimivaltansa rajoissa päättää tiukemmistakin tupakointirajoituksista. Tutkimusten valossa tupakointia rajoittavat säännöt ja menettelytavat oppilaitoksissa ovat hyvin tärkeitä. Ne ovat yhteydessä vähäisempään tupakoinnin aloittamiseen, vähäisempään säännölliseen tupakointiin siirtymiseen ja lisääntyneeseen tupakoinnin lopettamiseen. Säännöt tulee kuitenkin panna toimeen ja niiden ohella tulee olla muita tupakoimattomuutta edistäviä toimia. Jos opiskelijoilla on kuva, etteivät oppilaitoksen säännöt ja menettelytavat ole selkeitä, eikä niitä ei noudateta johdonmukaisesti, myös niiden vaikutukset jäävät vähäisiksi. Henkilöstön tupakointi koulualueella tai opiskelijoiden nähden heikentää olemassa olevien sääntöjen uskottavuutta ja viestii opiskelijoille, ettei tupakointikieltoon tarvitse suhtautua vakavasti. Nuorista enemmistö on sitä mieltä, että nuorten parissa työskentelevät aikuiset eivät saisi tupakoida eikä tupakointia tulisi sallia oppilaitoksissa. 8

9 Luku I Miksi oppilaitoksen tulee olla savuton? Tupakkalaki kieltää tupakoinnin oppilaitosten tiloissa ja niiden pääasiassa alle 18-vuotiaille tarkoitetuilla ulkoalueilla. 11 prosenttia ammatillisista oppilaitoksista on kieltänyt opiskelijoiden ja henkilöstön tupakoinnin oppilaitoksen alueella, lukioista vastaavasti 84 prosenttia. 80 prosenttia ammattiin opiskelevista raportoi tupakoinnin olevan oppilaitoksen alueella sallittu tietyissä paikoissa. 72 prosenttia tupakoivista ammattiin opiskelevista tupakoi joka päivä oppilaitoksen alueella. 69 prosenttia ammattiin opiskelevista raportoi opettajien tai muun henkilökunnan tupakoivan oppilaitoksen tiloissa tai alueella joskus tai päivittäin. 51 prosenttia ammattiin opiskelevista on sitä mieltä, ettei tupakointia valvota oppilaitoksessa juuri ollenkaan. Lähteet: Tupakkalaki (12 ( /700)), Väyrynen ym. (toim) (2009), Kouluterveys kysely (2009) Tupakoimattomuus on keskeinen terveyden osatekijä Terveys rakentuu monista seikoista. Esimerkiksi ihmisen elinympäristö, perimä, sosiaalinen asema, perhe ja terveystottumukset vaikuttavat terveyteen monin eri tavoin. Lasten ja nuorten kannalta keskeinen kysymys on, tukevatko tärkeät kehitysyhteisöt tervettä kasvua ja hyvinvointia. Mahdollistavatko ne terveyttä tukevat valinnat? Antavatko ne tarvittavia tietoja ja kehittävätkö taitoja valintojen tekemisen tueksi? Tupakoinnilla on lukuisia haitallisia terveysvaikutuksia. Vakavimmat vaikutukset, kuten syövät sekä verenkierto- ja hengityselinten sairaudet, ilmenevät yleensä pidempiaikaisen tupakoinnin seurauksena. Tupakointi aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinten sairauksia ja nopeuttaa toimintakyvyn heikkenemistä. Monet haitoista ilmaantuvat nopeastikin. Tupakka vaurioittaa nuoren kehittyvää elimistöä, eikä nuoren terveys ole niin koskematon kuin hän itse ajattelee. Siksi nuorille on tärkeää puhua myös haitoista, jotka alkavat tuntua tai näkyä konkreettisesti jo lyhytaikaisen tupakoinnin jälkeen. Näitä ovat muun muassa kunnon ja kestävyyden heikkeneminen ihon kunnon huonontuminen hengitystieinfektioiden lisääntyminen ja pitkittyminen pitkäaikaissairauksien, kuten astma, paheneminen hammas- ja ienvauriot, erityisesti nuuskattaessa hampaiden ja kynsien kellastuminen nikotiiniriippuvuus. 9

10 Tytöt saattavat pitää tupakointia painonhallinnan apuvälineenä. Monille on yllätys, että tupakointi teini-iässä altistaa ylipainolle ja vyötärölihavuudelle jo varhaisaikuisuudessa. Pojille impotenssi voi olla puhuttelevin uhka. Tupakointi aiheuttaa fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen riippuvuuden. Nopeimmin kehittyy fyysinen riippuvuus. Elimistö joutuu nikotiinikierteeseen, jossa samojen vaikutusten aikaansaaminen vaatii yhä isompia ja säännöllisempiä annoksia ja vieroitusoireet ilmenevät entistä herkemmin ja voimakkaammin. Nuoren arkeen ja opiskelukykyyn vaikuttavia vieroitusoireita ovat muun muassa keskittymisvaikeudet, ärtyneisyys, ahdistuneisuus ja univaikeudet. Tupakasta aiheutuvat sairaudet ja ennenaikaiset kuolemat ovat ennaltaehkäistävissä. Suomessa tupakointi aloitetaan keskimäärin jo 14-vuotiaana. Ammatilliseen peruskoulutukseen siirtyessään nuorilla voi pahimmillaan olla takana monen vuoden tupakointihistoria. Nuoret mieltävät tupakoinnin pääasiassa sosiaalisena tapana ja heidän on vaikea hahmottaa tai tunnistaa riippuvuutta omalla kohdallaan. Riippuvuus voi olla vahva Savossa tehdyn opiskelijakyselyn mukaan tupakoivista ammattiin opiskelevista lähes joka toinen polttaa ensimmäisen savukkeensa jo osana aamutoimia. Nuoret eivät usein osaa yhdistää erilaisia oireitaan tai tuntemuksiaan tupakointiin ja lopettamisen vaikeus yllättää heidät. Siksi on aikuisten vastuulla pyrkiä edistämään nuorten tupakoimattomuutta kaikessa toiminnassa. Tupakointi on merkittävin yksittäinen sairauksien aiheuttaja maassamme. Noin puolet tupakoivista kuolee ennenaikaisesti tupakan aiheuttamiin sairauksiin: vuosittain noin suomalaista. Tupakoimattomat elävät keskimäärin 10 vuotta tupakkatuotteita käyttäviä pidempään. Ammattiin opiskelevista nuorista 39 prosenttia tupakoi päivittäin, lukiolaisista 9 prosenttia. 16-vuotiaista päivittäin tupakoivista pojista 45 prosenttia ja tytöistä 29 prosenttia polttaa ensimmäisen savukkeensa alle 30 minuutin kuluttua heräämisestä, mikä viittaa vahvaan nikotiiniriippuvuuteen. Ensimmäiset merkit riippuvuudesta, kuten tupakanhimo, ilmenevät keskimäärin jo kuukauden kuluttua ensimmäisestä savukkeesta. Lähteet: Pekurinen & Puska (2007); Doll ym. (2004), Kouluterveyskysely (2009); Rimpelä ym. (2007); DiFranza ym. (2008) Tupakoimattomuus on osa työkykyä ja työturvallisuutta Ammatillisessa peruskoulutuksessa nuori suuntaa valitsemansa alansa ammattilaiseksi. Alakohtaisten ammattitaitojen ohella on tärkeää oppia myös työ- ja toimintakyvyn ylläpitä- 10

11 Luku I Miksi oppilaitoksen tulee olla savuton? Nuoruus on yleensä elämänkulun terveintä aikaa. Liian vähäinen liikunta ja uni, yksipuoliset ruokailutottumukset, runsas ja yleinen alkoholin käyttö sekä tupakointi ovat keskeisiä terveyttä ja hyvinvointia haittaavia tekijöitä ammattiin opiskelevien keskuudessa. Oppilaitostyypin mukaisessa tarkastelussa on havaittavissa eroja ikäryhmän sisällä: ammattiin opiskelevien koettu terveys on keskimäärin huonompi ja oireilu sekä riskikäyttäytyminen yleisempää kuin lukiolaisilla. Nuorena omaksuttu terveyskäyttäytyminen muodostaa pemistä sekä työturvallisuusseikkoja tupakoimattomuus on olennainen osa molempia. Tupakoimattomuus voidaan huomioida myös osana elinikäisen oppimisen avaintaitoja koskien terveyttä, turvallisuutta ja työkykyä. Monet työpaikat ovat nykyään savuttomia. Työnantajat ovat yhä enenevässä määrin kiinnostuneita tupakoimattomista työntekijöistä, sillä tupakkatuotteiden käyttö kasvattaa riskiä lukemattomille työkykyä heikentäville sairauksille. Työturvallisuus vaarantuu, jos tupakointi tapahtuu riskialttiissa paikoissa ja tupakat sammutetaan huolimattomasti. Tupakoimattomuus on suuri mahdollisuus myös työurien pidentämisen näkökulmasta; tulevaisuuden työntekijöiden odotetaan jaksavan ammatissaan pidempään ja paremmin. Savuton opiskeluympäristö ja tupakoimattomuuden tukeminen ovat tärkeä osa-alue tulevien ammattilaisten työkyvyn edistämisessä. Ammattiosaajan työkykypassin avulla koulutuksen järjestäjät voivat tarjota ja ammattiin opiskelevat valita valinnaisia toiminta- ja työkykyä tukevia opintoja. Työkykypassi koostuu eri osa-alueista: toiminta- ja työkykyä edistävä liikunta, terveysosaaminen, ammatin työkykyvalmiudet, harrastuneisuus ja yhteistyötaidot sekä työkykyvalmiuksien vahvistaminen. Tupakkatietous ja lopettamisen tuki voivat olla osa passin suorituksia. Ammattiosaajan työkykypassiin liitettynä tupakoimattomuus asettuu luontevaksi osaksi työkyvyn kokonaisuutta. Tupakoivan työntekijän on arvioitu maksavan työnantajalle vuodessa euroa. Kustannukset kertyvät muun muassa ylimääräisten sairauspoissaolojen muodossa. Suurin yksittäinen kustannus työnantajan näkökulmasta on työn alentunut tuottavuus tupakkataukojen seurauksena. Niihin on arvioitu kuluvan 17 työpäivää vuodessa. Tupakansavu on luokiteltu syöpävaaralliseksi aineeksi, ja työnantajalla on lakisääteinen velvollisuus suojata työntekijöitänsä tupakansavulle altistumiselta. Lähteet: Pekurinen & Puska (2007); Työterveyslaitos (2008); Tupakkalaki 11 a ( /700) Tupakoimattomuudesta terveyden tasa-arvoa 11

12 rustan aikuisuuden hyvinvoinnille ja nuoruuden terveyserot ennakoivat jyrkkiä väestöryhmittäisiä terveys eroja aikuisuudessa. Tupakointi on yksi keskeinen sosioekonomisten terveys- ja kuolleisuuserojen aiheuttaja. Tupakoinnin osalta erot liittyvät myös koulumenestykseen. Tupakoinnin aloittaminen ja säännölliseen tupakointiin siirtyminen ovat selvästi yleisimpiä heikosti peruskoulussa menestyvillä. Terveyserojen kaventamisen näkökulmasta niin tupakoimattomuuden kuin ammattiin opiskelevien muun hyvinvoinnin ja elämänhallinnan tukeminen on tärkeää. Sosioekonomiset terveyserot pähkinänkuoressa: Sosioekonomisia tekijöitä ovat: aineelliset voimavarat (mm. tulot, omaisuus, asumistaso), aineellisten voimavarojen hankkimisen välineet (mm. koulutus, ammatti, työmarkkina-asema), koulutukseen ja ammattiin liittyvät elämäntyylit ja arvostukset. Korkea-asteen koulutuksen saaneet, ylemmät toimihenkilöt ja hyvätuloiset ovat huomattavasti terveempiä ja toimintakykyisempiä ja elävät pitempään kuin perusasteen koulutuksen saaneet, työntekijäammateissa toimivat ja pienituloiset. Suomalainen korkeakoulututkinnon suorittanut 35-vuotias mies elää keskimäärin 80-vuotiaaksi, enintään perusasteen tutkinnon suorittanut vain 74-vuotiaaksi: elin ajanodotteen ero on 6,2 vuotta, josta viidesosa johtuu tupakasta. Terveyserojen yhtenä syynä ovat elintavat, mm. tupakointi, vähäinen liikunta, liiallinen alkoholinkäyttö, epäterveellinen ruokavalio. Koulutusryhmittäiset erot tupakoinnin yleisyydessä jatkavat kasvuaan: työikäisistä perusasteen koulutuksen käyneistä vähiten koulutetuista miehistä 37 ja naisista 28 prosenttia tupakoi päivittäin, keskiasteen koulutuksen saaneista vastaavasti 29 ja 18 prosenttia, korkeimmin koulutetuista vastaavasti 17 ja 11 prosenttia. Lähteet: Palosuo ym. (2007), Helakorpi ym. (2008) Oppilaitoksen tulee mahdollistaa tupakoimattomuus Nuorten kohdalla koulut ja oppilaitokset ovat parhaita ympäristöjä toteuttaa tupakoinnin aloittamista ehkäiseviä tai lopettamista tukevia erillistoimenpiteitä, kuten tupakoimattomuuskursseja. Oppilaitoksissa nämä nivoutuvat luonnollisesti osaksi muuta opiskelua ja niihin osallistumiseen on matala kynnys. Enemmistö tupakoivista nuorista tekee lopettamisyrityksiä tai suunnittelee lopettavansa piakkoin. Lopettamisen vaikeus yllättää, ja lopettamiseen kaivataan apua. Ammattiin opiskelevien tupakoinnin yleisyyden takia lopettamisyrityksiä on pyrittävä tukemaan kaikin mahdollisin tavoin. 12

13 Luku I Miksi oppilaitoksen tulee olla savuton? Nuorten omasta näkökulmasta oppilaitoksen tai työpaikan tupakkamyönteisyys sekä kavereiden tupakointi pilaavat yritykset lopettaa tupakointi. Jos valtaosa kaveripiiristä tupakoi, lopettamista voi estää myös pelko kavereiden menettämisestä. Siksi on hyödyllistä järjestää oppilaitoksissa tukimuotoja, joihin nuoret voivat osallistua yhdessä kavereidensa kanssa toisiaan motivoiden. Oppilaitosympäristö, oppilaitoksen ilmapiiri ja toimintakulttuuri voivat tukea tai estää opiskelijan terveyttä edistävien valintojen tekoa. Tupakoinnin salliminen oppilaitoksen alueella sekä välinpitämätön suhtautuminen opiskelijoiden tupakointiin edistää vakavan riippuvuuden kehittymistä ja voimistumista. Ilmapiiriin vaikuttavat sääntöjen, menettelytapojen, henkilöstön asennoitumisen ja esimerkin lisäksi keskeisesti muiden opiskelijoiden toiminta. Oppilaitoksissa erityisesti hieman vanhempien opiskelijoiden esimerkki on tärkeä, sillä nuoremmat päättelevät heidän käyttäytymisestään mikä on hyväksyttävää tai suosittua toimintaa. Opiskelijahuollon lakisääteisenä tavoitteena on luoda turvallinen ja terve opiskelu- ja työympäristö sekä edistää oppilaitosyhteisön hyvinvointia ja viihtyisyyttä. Koulutuksen järjestäjän tulee edistää opiskelijahuollon tavoitteiden saavuttamista muun muassa antamalla opetussuunnitelmassa ennaltaehkäiseviä toimintaohjeita esimerkiksi tupakoinnista ja päihteiden käytöstä. Opiskeluterveydenhuollosta annettiin keväällä 2009 asetus, jossa täsmennetään myös oppilaitosten tehtäviä nuorten terveyden edistämisessä ja syrjäytymisen torjumisessa. 16 prosenttia ammattiin opiskelevista on jo lopettanut tupakoinnin tai on tupakkalakossa. Joka toinen tupakoiva nuori suunnittelee tupakoinnin lopettamista. Nuorten tupakoinnin lopettamisen tuki tuottaa parhaat tulokset, kun se järjestetään: säännöllisenä: tapaamisia vähintään viisi kertaa vuorovaikutteisena ja nuorta avoimesti kuuntelevana: yksilöohjausta tai ryhmämuotoista tukea matalan kynnyksen palveluina opiskeluterveydenhuollossa kurssimuotoisena osana opiskelua internetin tai puhelimen avulla toteutettuna nuorille räätälöitynä ryhmämuotoisessa tuessa tärkeää toiminnallisuus ja osallisuus nuoria hyvä kuulla tukimuotojen suunnittelussa mikä heitä motivoi lopettamaan, miten osallistumisaktiivisuus saataisiin mahdollisimman hyväksi jne. lääke- tai korvaushoito vieroitusoireiden hallintaan harkittava riippuvuuden arvioinnin perusteella yksilöllisesti ja vain muun tuen lisänä Lähteet: Kouluterveyskysely (2009), Salomäki (2008), Ollila ym. (2008) 13

14 Nuorilla on oikeus saada tietoa ja tulla kuulluksi Tutkimusten valossa ammattiin opiskelevien päihdetiedot ovat heikommat kuin lukiolaisten. Myös asenteet eri päihteiden käyttöön ovat hyvinkin sallivia. Nuoret tarvitsevat yhteiskunnan välittämää ajantasaista ja rehellistä tietoa päihteistä markkinointiviestinnän vastapainoksi. Nuoria on kasvatettava kriittisiksi tiedon seulojiksi ja heidän päihdetiedon lukutaitoansa on kehitettävä. On tärkeää kiinnittää huomiota siihen, miten tietoa jaetaan. Esimerkiksi terveystiedon oppiaineessa sinänsä tärkeä tieto ei tällä hetkellä näytä saavuttavan tai kiinnostavan kaikkia ammattiin opiskelevia. Tiedon jakamisen ja niin kutsutun valistuksen voi määrittää kahdella tavalla: joko yhdensuuntaisena, auktoriteettiasemasta tulevana ja holhousmentaliteetin omaavana, tai vuorovaikutteisena, tasa-arvoisena ja yhteiseen keskusteluun erilaisia aineksia ja näkökulmia tuovana. Jälkimmäistä on kutsuttu virittäväksi valistukseksi. Tällöin valistuksen kohteena on mielipideilmasto eli yhteiset keskustelu- ja toimintaprosessit, vallitsevat tavat ymmärtää päihteiden käyttö ja siihen vaikuttavat tekijät. Jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus osallistua, vaikuttaa ja tulla kuulluksi. Käytännössä nuorten osallisuuden ja kuulemisen toteutus on kirjavaa ja käsitteet mielletään monin eri tavoin. Taulukossa 1 on esitetty osallisuuden tasot. Niiden avulla voi peilata nuorten osalli- Taulukko 1. Nuorten osallisuuden tasot. Mukailtu Hart (1992). Taso 8 Aloitteellinen toiminta Taso 7 Toimeenpano Taso 6 Päätöksenteko Taso 5 Konsultaatio Taso 4 Informaatio Taso 3 Näennäisosallisuus Taso 2 Koristelu Taso 1 Manipulaatio Lähtökohtana ovat nuorten itsenäisesti tuottamat ideat. Aloitteentekijöinä toimivilla nuorilla on valta päättää ja toteuttaa ideoitaan yhtistoiminnassa aikuisten kanssa. Nuoret tekevät päätökset itsenäisesti ja suunnittelevat niiden toimeenpanon. Aikuiset toimivat taustatukena. Aikuiset eivät päätä asioista yksin vaan nuorilla on aitoa sananvaltaa aikuisten johtamassa päätöksenteossa. Aikuiset ovat toiminnan aloitteentekijöitä. Nuorilta kysytään näkemyksiä päätöksenteon eri vaiheissa. Nuoret saavat tehdä päätöksen esimerkiksi heille esitettyjen vaihtoehtojen väliltä. Nuoret kertovat näkemyksiään ja niitä seurataan esimerkiksi kyselyjen avulla. Aikuiset toimivat aloitteentekijöinä ja vastaavat päätöksenteosta. Nuoria kuullaan, mutta tällä ei ole todellista vaikutusta aikuisten päätöksentekoon. Nuoria pidetään esillä ilman, että he pääsevät esittämään kantaansa. Aikuiset eivät esitä omien aloitteidensa olevan lähtöisin nuorilta. Aikuiset käyttävät nuoria edistämään omia pyrkimyksiään ja esittävät valheellisesti omia aloitteitansa nuorten nimissä. 14

15 Luku I Miksi oppilaitoksen tulee olla savuton? suuden toteutumista esimerkiksi omassa opiskeluyhteisössään. Osallisuus ei ole aitoa, ennen kuin nuorelle syntyy kokemus, että häntä on kuultu ja hänen mielipiteillään on merkitystä. Ammatillista koulutusta säätelevä laki velvoittaa koulutuksen järjestäjiä varaamaan opiskelijoille mahdollisuuden osallistua koulutuksen kehittämiseen sekä kuulemaan opiskelijoita ennen opintoihin ja muihin opiskelijan asemaan olennaisesti vaikuttavien päätösten tekemistä. 18 prosentilla ammattiin opiskelevista on huonot tiedot päihteistä. 80 prosenttia ammattiin opiskelevista pojista ja 82 prosenttia tytöistä hyväksyy satunnaisen tupakoinnin. Vastaavasti 53 ja 45 prosenttia hyväksyy kymmenen tai useamman savukkeen päivittäisen tupakoimisen. 23 prosenttia ammattiin opiskelevista on sitä mieltä, että terveystiedon aiheet eivät kiinnosta. 29 prosentin mielestä terveystiedon opetus ei lisää valmiuksia huolehtia terveydestä. 19 prosenttia ammattiin opiskelevista ei koe tulevansa kuulluksi koulussa. Lähteet: Kouluterveyskysely (2009) Jokaisessa oppilaitoksessa on omat perustelunsa Kuten tässä luvussa on osoitettu, savuttomuuteen on olemassa monenlaisia perusteluja ja syitä. Savuttomuuden hyötyjen pohtiminen ammatillisessa koulutuksessa toimivien kesken on hyvä lähtökohta savuttomuuteen sitoutumiselle ja savuttomuuden toteuttamiselle. Yhdessä keskustelemalla ja suunnittelemalla voidaan kussakin oppilaitoksessa löytää omat savuttomuuden painopisteet, perustelut ja motivaatiotekijät. Opasta varten haastatelluissa oppilaitoksissa (Luku II) oli löydetty lukemattomia syitä ja motiiveja savuttomuuden toteuttamiselle. Ne on listattu seuraavassa:. 15

16 Savuttomuuden motiivit haastatelluissa oppilaitoksissa halu suojata nuoria tupakalta halu ohjata nuoria terveellisiin elämäntapoihin halu noudattaa tupakkalakia opiskelijoiden tupakoinnin yleisyys (Kouluterveyskysely, oma kysely) tupakointi haittaa oppilaitoksen imagoa tupakointi ei sovi koulutettavien ammatti-imagoon jo savuttomuuteen siirtyneiden oppilaitosten esimerkki lääninterveystarkastajalta saatu suullinen huomautus lain rikkomisesta ulkopuolisten tekemät valitukset tupakkapaikoista oppilaitoksen alueella kyselystä ilmi tullut välinpitämätön suhtautuminen opiskelijoiden tupakointiin keskustelut eri asiantuntijoiden kanssa savuttomien ympäristöjen lisääntyminen (ravintolat, työpaikat) asenteet tupakoinnin rajoittamista kohtaan myönteisempiä kuin ennen toiveet oppilaitoksen savuttomuudesta (koulutuksen järjestäjä, henkilöstö, opiskelijat) konkreettiset esitykset oppilaitoksen savuttomuudesta (henkilöstö, päihdetiimi) opiskelijoiden työharjoittelupaikoilta saamat viestit tupakoimattomuuden arvosta savuttoman sairaalan vaatimus tupakoimattomista työharjoittelijoista potilaiden valitusten takia kokemukset aiemmista hankkeista ja tupakoimattomuuden edistämisestä henkilöstön tupakoimattomuus, jolloin tupakkapaikalle ei ollut tarvetta 16

17 Luku II Tuumasta toimeen matkaeväitä muiden kokemuksista Kuva Pia Mikkonen/Skills Finland ry Luku II Tuumasta toimeen - matkaeväitä muiden kokemuksista Niina Mustonen ja Hanna Ollila Matkaeväiksi on poimittu kokemuksia ja oivalluksia opasta varten haastatelluista ammatillisista oppilaitoksista, joissa tupakoinnin vähentäminen on eri tavoin nostettu keskiöön (haastattelujen taustaa ja menetelmiä on kuvattu tarkemmin liitteessä). Tämä luku on laadittu haastattelujen pohjalta opasteeksi ja evästykseksi savuttomuuden suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Luvun avulla voi peilata oman oppilaitoksen tilannetta ja löytää uusia lähestymis- ja toteutustapoja savuttomuustyöhön. Luvussa kuvattu savuttomuustyön kokonaisuus on siis yhteenveto haastatteluaineistosta haastatelluilla oppilaitoksilla oli kullakin omat painotuksensa savuttomuuden toteuttami- 17

18 sessa. Vaikka savuttomuustyö tässä kuvataan laajana kokonaisuutena, ei ole välttämätöntä tehdä kaikkea yhdellä kertaa. Tupakoimattomuuden edistäminen, kuten terveyden edistäminen yleensä, on pitkäjänteistä ja suunnitelmallista työtä. Luvussa kuvataan oppilaitosten konkreettisia savuttomuustoimia luetteloina sekä jäsennetään ja tulkitaan henkilöstön kokemuksia suhteessa tutkittuun tietoon ja olemassa oleviin suosituksiin. Ensin tarkastellaan savuttomuuden voimavaroja. Oppilaitoksissa on lukuisia toimijoita ja erilaista asiantuntemusta tätä osaamista ja osallistumista hyödyntämällä ollaan jo pitkällä. Yhteistyön ja verkostoitumisen avulla on mahdollista oppia muiden kokemuksista ja saada käyttöön asiantuntemusta, resursseja ja tukea. Verkostoitumalla savuttomuudesta voidaan tehdä alueella yhteinen linja ja tavoite, jolloin nuoret kohtaavat saman viestin useilla elämänaloilla: vapaa-aikana, harrastuksissa, terveydenhuollossa, seurakunnassa jne. Oppilaitoksen savuttomuustoiminta tulisi myös niveltää paikallisiin ja valtakunnallisiin strategioihin ja tavoitteisiin. Voimavarojen jälkeen avataan savuttomuuden toteuttamisen prosessia. Yhteisön toimintakulttuuria ei voi muuttaa ulkoa käsin. Savuttoman ja hyvinvointia tukevan ympäristön ja yhteisön luominen vaatii johtamista, yhteistyötä, yhteisiin tavoitteisiin sitoutumista, toimintatapojen arviointia ja kehittämistä sekä ehkä asennemuutosta. Tupakoinnin pois kitkemisen sijaan voidaan keskittyä luomaan hyvinvointia. Suunnitelmallisuus, toiminnan jatkuvuus sekä arviointi ovat savuttomuustyön onnistumisen keskeisiä edellytyksiä. Tässä luvussa savuttomuuden sisältö on jäsennelty erilaisiksi osa-alueiksi, joita tarkastellaan kutakin erikseen: Säännöt, ohjeet ja valvonta Tiedot ja asenteet Yhteisöllisyys ja paremmat tauot Monipuolinen tiedotus Lopettamisen tuki opiskelijoille ja henkilöstölle Kuvassa 1 havainnollistetaan savuttomuuden laaja kokonaisuus ja elementtien suhde toisiinsa. Sama kokonaisuus jäsennellään ja tarkennetaan luvun IV SAVUTTA-taulukossa, jota voi käyttää muistilistana savuttomuuden suunnittelussa sekä arvioinnin apuna. Savuttomuuden voimavarat yhteistyö, osallisuus ja verkostoituminen Yhteistyö ja kaikkien osallistuminen niin savuttomuuden suunnitteluun kuin toteuttamiseen on yksi onnistumisen edellytyksiä. Kaikkea ei tarvitse eikä pidä tehdä yksin. Ennen toimeen ryhtymistä on hyvä kartoittaa käytössä olevat voimavarat. Oppilaitoksesta löytyy monenlaista osaamista ja resursseja: niin johdolla, opiskelijoilla, 18

19 Luku II Tuumasta toimeen matkaeväitä muiden kokemuksista Kuva 1. Ammatillisen koulutuksen savuttomuustyön kokonaisuus haastatteluaineiston perusteella. Prosessi: suunnittelusta arviointiin Valmisteltu savuttomuuspäätös Savuttomuustyöryhmän perustaminen Tilannekartoitus Tavoitteiden ja toimenpiteiden määrittely Vastuutahojen ja aikataulujen määritys Seuranta ja arviointi Toiminnan ylläpito ja uudistaminen Savuttomuuden toteutuksen osa-alueet: Säännöt, ohjeet ja valvonta: tupakointikielto oppilaitoksen tiloissa ja alueella; kielto järjestyssäännöissä rikkomusten seurausten määritys opiskelijoille ja henkilöstölle toimintaohjeet kieltojen valvontaan; kirjattu mm. henkilöstön oppaisiin ja päihdestrategiaan valvontavastuu koko henkilöstöllä yhteistyö lähialueen toimijoiden kanssa Tupakoinnin lopettamisen tuki: opiskelijoille opiskeluterveydenhuollosta yksilöllistä tukea ja valinnaisten opintojen kurssilta räätälöityä ryhmätukea henkilöstölle yksilö- tai ryhmätukea työterveyshuollosta lopetuskilpailut opiskelijoille ja henkilöstölle tupakoimattomuuskurssi osaksi Ammattiosaajan työkykypassia Savuttomuustiedotus: positiivinen pääviesti: savuttomuuden hyödyt, mitä savuttomuus kenellekin käytännössä tarkoittaa säännöllistä ja jatkuvaa opiskelijoille tietoa yhteishakumarkkinoinnista ja valintakokeista lähtien huoltajille tietoa mm. vanhempien kirjeissä ja vanhempainilloissa henkilöstölle tietoa mm. kokouksissa, oppaissa ja työpaikkailmoituksissa sidosryhmille ja muille yhteistyötahoille tietoa mm. yleistiedottein, lausuntopyynnöin, kokouksissa savuttomuus näkyväksi opiskeluympäristössä kyltein, julistein, tupakkapaikkoja poistamalla, tupakkaroskia siivoamalla aktiivinen tiedotus lopettamisen tukipalveluista Yhteisöllisyys ja paremmat tauot: tauoille tupakoinnin sijaan terveyttä ja yhteisöllisyyttä tukevaa toimintaa: ulko- ja sisäpelit, opiskelijakahvilatoiminnan pyörittäminen jne. opiskeluympäristön viihtyvyyden parantaminen mm. sisustamisen ja lepotilojen avulla hyvinvointia ja opiskelijoiden osallisuutta tukevan toimintakulttuurin luominen savuttomuus huomioidaan mm. tutortoiminnassa ja uusien opiskelijoiden ryhmäyttämisessä Tiedot ja asenteet: opetuksessa tupakkatietoa nuoria puhuttelevalla tavalla: terveystiedon ja liikunnan oppiaineissa sekä ammattiaineisiin liitettynä teemapäivät, kampanjat, tietoiskut ja savuttomuuskilpailut oppilaitoksessa henkilöstön esimerkkiaseman huomioiminen henkilöstön tupakkaosaamisen ja terveyskasvatustaitojen kehittäminen Voimavarat: yhteistyö ja osallisuus Avointa keskustelua savuttomuudesta, erilaisen osaamisen hyödyntäminen Ideat ja mielipiteet esiin kyselyin, lausuntopyynnöin Opiskelijatoiminnan aktivointi, opiskelijoiden vertaisvaikutus Yhteistyö ja verkostoitumistahoja mm. oppilaskunta, tutorit vanhemmat opiskeluterveydenhuolto, opiskelijahuolto työnantajat, työharjoittelupaikat terveysjärjestöt, tutkimuslaitokset, sairaanhoitopiirit muut oppilaitokset, korkeakoulut kunnan päihdetyö ja nuorisotoimi, poliisi valtakunnalliset verkostot 19

20 opettajilla, opiskeluterveydenhuollolla kuin tukihenkilöstöllä on tuoda oma asiantuntemuksensa yhteiseen käyttöön. Yhteistyö kotien kanssa on mahdollisuus, jota kannattaa kehittää ja hyödyntää. ei se johtajien päässä todellakaan se osaaminen elä täysin, ei alkuunkaan. Vaan tämä, että kaikkia kuullaan, tavalla tai toisella Rehtori Opiskelijat ovat avainasemassa muutoksen läpiviejinä. Savuttomuustyön, kuten monen muun terveyden edistämisen työn, sanotaan usein kohdistuvan johonkin. Parhaita viestinviejiä ja muutoksen motivoijia ovat nuoret itse. Siksi on äärimmäisen tärkeää saada nuoret kohteesta aktiivisiksi toimijoiksi. Oppilaskunta- ja tutortoiminta ovat keskeisiä nuorten osallistumisen areenoita opiskeluyhteisössä ja opiskelijatoiminnan aktivoimiseen myös tupakoimattomuuskysymyksissä kannattaa panostaa. Tutorit ja oppilaskunta-aktiivit välittävät opiskeluyhteisön asenteita ja pelisääntöjä erityisesti uusille opiskelijoille. Ideoita nuorten osallistamiseen esitellään kolmannessa luvussa. Avoimuus savuttomuuden valmistelussa, suunnittelussa ja toteutuksessa on tärkeää. Asioiden yhdessä käsitteleminen mahdollistaa kaikkien mielipiteiden ja ajatusten kuulemisen, myös kriittisten ja kielteisten. Henkilöstön ja opiskelijoiden osallistuminen savuttomuuden suunnitteluun ja toteuttamiseen vahvistaa sitoutumista yhteiseen asiaan. se pikkuhiljaa sitte, laimeni ja häipy ja mikä näkyy sitte noissa kyselylomakkeissakin niissä vapaissa vastaus osioissa et sillon alussa se oli kyllä aika kovaa tekstiä mutta se loppu, et se mielipide sitte pikku hiljaa, suli, mut kyllä vastarintaa oli Rehtori Oppilaitoksissa tehtyä: savuttomuudesta ja toimenpiteistä keskusteleminen henkilöstö, opiskelijoiden edustajat, asuntolaedustajat, yhteistyötahot, opiskelijahuoltoryhmä savuttomuutta koskevien mielipiteiden kartoittaminen ja ideoiden kerääminen esimerkiksi opiskelijoille ja henkilöstölle suunnattu sähköinen kysely, lausuntopyynnöt opiskelijoiden ammatillisen osaamisen esiintuominen opiskelijat saavat puhua tupakasta omaan koulutusalaansa liittyen esimerkiksi luokkakierroksilla opiskelijat suunnittelevat ja järjestävät tupakka-aiheisia tapahtumia ja tietoiskuja oppilaitoksessa opiskelijat tuottavat tupakka-aiheista tietoiskumateriaalia opiskelijat käyvät puhumassa tupakoinnista esim. peruskoulussa opiskelijoita kannustetaan tekemään opinnäytetöitä tupakoimattomuuden edistämisestä nuorten ideoiden kuuleminen lopettajille annettavien palkintojen ja tupakointikieltorikkomusten seurausten ideointi esim. ryhmänohjaajan tunnilla lopettamisryhmän nimen ja imagon suunnittelu esimerkiksi tapahtumien kuten häkämittausten yhteydessä välituntitoiminnan kehittäminen tupakoinnin tilalle 20