Väkivaltafoorumi Peurunka Projektin tavoitteet Trauman ylisukupolvinen siirtymä

Transkriptio

1 Vakava traumatisoituminen ja vanhemmuus projekti Väkivaltafoorumi Peurunka Anne Suokas-Cunliffe RAY tukee toimintaa Helsinki Projektipäällikkö: Marjo Ruismäki Projektityöntekijät: Lisa Friberg, Anna-Maija Lampinen Oulu Projektivastaava: Petteri Mankila Projektityöntekijät: Kirsti Keskitalo, Vuokko Vänskä 2 Projektin tavoitteet Vakava traumatisoituminen ja vanhemmuus projektin tavoitteet Lisätä ymmärrystä ja keinoja muuttaa vakavaan traumatisoitumiseen liittyviä ylisukupolvisia käytösja ajattelumalleja, jotka selkeästi haittaavat vakavasti traumatisoituneen vanhemman mahdollisuuksia tukea omien lasten kasvua ja kehitystä. Kehittää traumahoidon I-vaiheeseen vanhemmuutta tukeva ryhmähoitomalli. Pyrkimyksenä vakauttavassa ryhmähoitomallissa on kohentaa traumatisoituneiden vanhempien psyykkistä toimintatasoa ja kykyä huolehtia lapsistaan tiedon, taitoharjoittelun ja ammatillisesti johdetun vertaisjakamisen avulla. 3 4 Trauman ylisukupolvinen siirtymä Vakautumisryhmä vanhemmille, 30 ryhmätapaamista Bateman ja Fonagy (2012, s. 513): Vuorovaikutusprosessi, jossa käyttäytymistapoja opitaan ja toistetaan ylisukupolvisesti; esimerkiksi, kun trauma jatkuu ylisukupolvisesti epäonnistuvan mielellistämisen sarjana. Lähete DES SDQ-20 T.E.C DTS Ryhmään hakeutuminen Arviointi Videoitava oireita kartoittava haastattelu Terapeutti läsnä Säännöt Tavoitteet Palaute ja sitoutuminen Ryhmä 30 x 1x/vko 2x45 min Tiedotusilta Välitapaamiset Läheistapaamiset 3 kk 12 kk Seuranta Yksilöterapia Terapeuttien koulutus Vertaistyönohjaus 5 6 1

2 Vanhemmuusryhmän osallistujien voinnin kartoitus ja seuranta Oirekartoitus ennen ryhmävalintaa: DES: Dissociative Experiences Scale (Carlson, Putnam & al. 1986) SDQ-20: Somatoform Disorders Questionnaire (Nijenhuis, 1996) T.E.C.: Traumatic Experiences Checklist (Nijenhuis & al. 2000) DTS: Davidson Trauma Scale (Davidson, 2002) TADS-Q: Traumatic and Dissociative Symptoms Questionnaire (Matthes & Boon, 2014) Ryhmä 30 kertaa - conjoint treatment Rinnakkainen hoitomalli: kertaviikkoisen yksilöhoidon ohella kertaviikkoinen yksilöhoito. Lapset eivät osallistu ryhmään Ryhmän esite Hoitotiimin ja oman työntekijän arvio ryhmän sopivuudesta Selviytyjävanhempien ryhmä- Trauma ja vanhemmuus, 12 ryhmätapaamista Hakeutuminen Tapaaminen Hakija ja ryhmän ohjaajat Halu ja mahdollisuus osallistua Säännöt Odotukset ja omat tavoitteet ryhmälle Info henkilökunnalle 1X/vko 3 ohjaajaa 10 teemaa Keskustelua Harjoituksia Ryhmä 12 x Palaute henkilökunnalta ryhmän päätyttyä 2 kk Seuranta ja palaute Yksilölliset palautteet Vanhemmuusprojekti julkaisee 11/2016 KIRJA Pitkä ryhmähoitomalli traumatisoituneille vanhemmille VERKKOJULKAISUT Lyhyt ryhmähoitomalli traumatisoituneille vanhemmille: Mielenterveystalo.fi ammattilaisten sivusto? Itsehoito-opas traumatisoituneille vanhemmille: Traumaterapiakeskuksen nettisivut Helsingin kaupungin lapsiperheiden palvelut 9 10 Traumaoireiden lievittäminen keskiössä verrattuna muihin ryhmiin Psykodynaamiset äiti-vauvaryhmät (S. Fraibergin, A., Liebermanin ja D. Dawnin pohjalta) Mielellistämistä tukevat äiti-vauvaryhmät: Perusterveydenhuollossa (esim. Pajulo, MLL:n Vahvuutta vanhemmuuteen) Päihdeäideille (Suchman ja Pajulo 2013, Belt 2013, 2014) Masentuneille äideille (Hoivaa ja leiki, Poutianen ja Salo 2015) Circle of Security (COS-P, COS-I) vuorovaikutustilanteen videointia hyödyntävä ryhmähoitomalli (Powell, Cooper, Hoffman & Marvin) Vanhempien menneisyydessä Pitkäaikaista altistumista Huostaanottoja Ihmissuhdevaikeuksia omien vanhempiensa päihteiden väärinkäytölle fyysiselle kaltoinkohtelulle seksuaaliselle kaltoinkohtelulle huolenpidosta vaille jäämiselle hylkäämisille kuormittavia ja/tai katkenneita ihmissuhteita kiusaamista koulussa ja työssä vaikeuksia koulussa, opiskelussa ja työelämässä Vakavaa ja pitkäaikaista psykiatrista oireilua psykiatrista hoitoa lapsesta lähtien vs. ei lainkaan vaikeutta kiinnittyä hoitoon useita diagnooseja komorbiditeetti (persoonallisuushäiriö) päihdeongelmia

3 Kompleksinen traumatisoituminen (C-PTSD) Ehdotus C-PTSD-diagnoosin määritelmäksi tulevaan ICD-11 manuaaliin, Cloitre ym. 2013: PTSD ja C-PTSD PTSD-oireet: ylivireys, välttely ja tunkeutumisoireet Tunteiden säätelyongelmat Negatiivinen minäkuva Ihmissuhdevaikeudet Dissosiatiiviset oireet Depersonalisaatio: oudot kehon tuntemukset, kokemukset kehon ulkopuolella olemisesta, ei koe tunteita omikseen. Derealisaatio: ympäristö tuntuu epätodelliselta tai vieraalta, ei tunnista tuttuja ihmisiä tai tuttua ympäristöä, esim. omaa kotikatua Amnesia: muistikatkot nykyisyydessä, esim. hyvin opitut taidot unohtuvat, menneisyyttä koskevat muistiaukot. Transsinkaltaiset tilat, putoaminen kontaktista, kyvyttömyys olla nykyhetkessä. Somatoformiset oireet Traumatisoitumisen vaikutus vanhemmuuteen Traumaperäisten oireiden ja vaikeuksien kuormitus vie voimavaroja vanhempi ei ole emotionaalisesti lapsen saatavilla Malli riittävän hyvästä vanhemmuudesta puuttuu Voimakas halu toimia toisin kuin omat vanhemmat Vaativuus itseä kohtaan Pyrkimys 110%:een vanhemmuuteen Vaikea tunnistaa lapsen ikätasoisia tarpeita Luottamuksen puute- vaikeus hakea ja saada tukea vanhemmuuteen Ryhmän toimintaperiaatteet antavat turvaa - ennakoitavuus Luottamuksellisuus Ei käsitellä menneisyyden traumakokemuksia Säännöllinen läsnäolo tärkeää (poissaoloja enintään 5) Turvallisuuden tunne tärkeä Fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus Ryhmässä käsiteltävät asiat saattavat herättää voimakkaita tunteita - yksilöterapeutin tuki 10 minuutin aikalisä, ohjaajat jäävät ohjaamaan ryhmää Ryhmäprosessin aikana ryhmäläisten ei tulisi olla yhteydessä toisiinsa ryhmän ulkopuolella Ryhmätapaamisen rakenne 45 min Tarjolla kahvia, teetä ja syötävää Nykyhetkeen kiinnittyminen ankkuriharjoituksen avulla Tiedotettavat asiat Keskustelua edellisen ryhmäkerran aiheesta ja tehtävistä Tauko 15 min 45 min/30min Uuden aiheen alustaminen: keskustellen, fläppityöskentelyä, aiheeseen liittyviä videoita

4 Ryhmän ohjaaminen Kolme ohjaajaa Vuorotellen alustetaan viikon aiheesta Oppimateriaali kirjallisena Avainsanat kiteyttävät teemaa Keskustellen, fläppityöskentely, aiheeseen liittyvät video Ennakoitavuus on tärkeää esim. aikataulussa pysyminen Keskustelun ohjaaminen: Pysytään aiheessa Rajoista huolehtiminen Keskustelun taso pysyy siedettävänä 19 Vaikuttamisen väyliä OSALLISTUMINEN ja VERTAISTUKI PSYKOEDUKAATIO TEHTÄVÄT HARJOITUKSET TIEDOTUSILTA ja LÄHEISTAPAAMISET (pitkä ryhmä) YKSILÖTERAPIA/ Oma työntekijä Vertaistyönohjaus Välitapaamiset 20 Vaikuttamisen väyliä Kognitiivinen Psykoedukatiivinen Traumapsykoterapian vakautumisvaiheen mukainen Ei käsitellä traumamuistoja Mielellistämiskykyä tukeva Tuetaan aiheiden omakohtaiseen, elämykselliseen käsittelyyn Keskustelut Harjoitukset Välitehtävät Nykyhetkeen kiinnittymisen taito eli ankkuroituminen Yksinkertainen, mutta samaan aikaan vaikea mielen toiminto, jossa uudelleen orientoidaan oma mieli kiinnittymään nykyhetkeen. (Courtois & Ford, 2013) Tietää ja tunnistaa ajan ja paikan Tajunnan taso ei vaihtele Erottaa, että traumaoireet aiheutuvat menneisyyden kokemuksista, eivätkä tämän hetkisestä tilanteesta (esimerkiksi lapsen kiukkukohtauksesta) Nykyhetkeen kiinnittymisen taito eli ankkuroituminen Sisäisten kokemusten tutkiminen mahdollistuu, kun kyky pysyä läsnä nykyhetkessä paranee kyky keskustella ja pohtia elämään liittyviä vaikeuksista sen sijaan että on niiden armoilla tai joutuu toistamaan niitä ajatukset ja tunteet eivät välttämättä hallitse omaa mieltä, ajattelua ja toimintaa, vaan niitä voi tarkastella ja valikoivasti keskittyä niihin elämään tulee enemmän hallinnan tunnetta 23 Tutustumistapaaminen joukkoon tuleminen ja kuuluminen (kiintymyssuhde aktivoituu, häpeä) säännöt ja ennakoitavuus auttavat nykyhetkeen kiinnittymistä tukevan ankkuriharjoituksen esitteleminen Traumatisoitumisen seurausten ymmärtäminen mitä tarkoitetaan traumatisoitumisella? miten se ilmenee arjessa vanhemmuus on aina haastavaa (normalisointi) - mitä erityishaasteita vanhemman omat turvattomat lapsuuden kasvuolosuhteet Traumaterapiakeskus Vakava tuovat? traumatisoituminen ja vanhemmuus- projekti 24 4

5 Ryhmätapaamisten aiheita -12 x ryhmä Turvallisuuden tunteen vahvistaminen elämä ja vanhemmuus turvattomuuden ja pelon tunteiden värittämää muut ihmiset, painajaiset, lapsen kuoleminen, lapsen hoitoon vieminen, liikkuminen kodin ulkopuolella, yksin oleminen, viranomaiset lähtökohtana elämäntilanteen turvallisuus voinko turvattomuuden tunteisiin vaikuttaa rauhoittelemalla itseään esim. mielikuvaharjoituksilla tai rauhoittavan tekemisen avulla? 25 Mielellistäminen automaattinen mielellistäminen - kyseenalaistaminen tietoinen mielellistäminen vaihtoehtojen pohtimista Traumalaukaisijat eli triggerit : ajankohta, lapsen ikävaihe, paikat, ihmiset, aistihavainnot, sisäiset traumalaukaisijat Miten niiden kanssa tulee toimeen? Tunteiden ymmärtäminen ja vireys Oman vireyden tunnistaminen lähtökohta tunteiden tunnistamiselle Yli- ja alivireys Sopiva vireys mahdollistaa ajattelun ja mielellistämisen tunnistaminen ja keinot säädellä omaa vireyttä 26 Mielellistäminen ja kuormittuneisuus Kyky mielellistää Psyykkinen kuormitus esim. traumatriggerit Vaikeiden tunteiden ymmärtäminen syyllisyys ja häpeä suuttumus Ydinuskomukset Ihmisiin ei voi luottaa En ansaitse Lapset eivät tarvitse aikuisia Rajojen asettaminen vanhempana Liian tiukat rajat vs. vaikeus asettaa rajoja Suhteet perheen ulkopuolisiin Lapsi harjoittelee neuvottelua rajoja koettelemalla Päivittäisen elämänlaadun parantaminen säännöllinen päivärytmi, toiminnan ja rentoutumisen tasapaino syöminen nukkuminen vaikeus pitää huolta itsestään ja altistua hyvälle omien voimavarojen pohdintaa avun vastaanottaminen on myös hyvää vanhemmuutta Vaikeiden aikojen ennakointi lomat, äitiysloma, juhlapyhät, päiväkodin tapaamiset Päättäjäiset: eroaminen Ryhmän harjoituksia Jokaisen ryhmätapaamisen aluksi nykyhetkeen kiinnittyminen ankkurointiharjoituksen avulla Mielikuvaharjoituksia esitellään Turvapaikkaharjoitus Kaikentavarankauppa Vaiheittainen lihasrentoutusharjoitus, esitellään Maadoittumisharjoituksia

6 Kun tunteet kuohuvat yli, muista VARMA Varmista turvallisuus ota Aikalisä auta itseäsi Rauhoittumaan Mielellistä Aloita korjaaminen Ryhmän ohjaamisesta Vaikutteita mentalisaatio-ryhmistä (Bateman & Fonagy, 2012) Ohjaajat ovat enemmän aktiivisia kuin passiivisia ohjaajat asettavat säännöt ja käytöksen rajat ovat enemmän osallistuja kuin tarkkailija puuttuvat ryhmän kulkuun tarvittaessa ei pitkiä taukoja keskustelussa jätä-se-ryhmän-ratkaistavaksi-asenne on harvinainen Ryhmän rajoista huolehtiminen - toistuvasti Mistä täällä saa puhua jos traumoista ei saa puhua Pysytellään nykyisyydessä: opetellaan tunnistamaan ja tutkimaan omia olotiloja ja etsimään säätelykeinoja myötätuntoinen itseymmärrys Keskitytään ryhmän teemoihin vs. yksittäisten ryhmäläisen ongelmatilantilanteiden ratkominen Keskeytetään traumamuistoihin tai nykyisiin vaikeuksiin liittyvät graavit kertomukset, koska ne triggeroivat muita hienotunteisuus Esimerkit vaikeuksista omassa elämässä ja lapsen kanssa älä normalisoi kaltoinkohtelua Ryhmän rajoista huolehtiminen - toistuvasti Liian vähän tai liian paljon tilaa vievät ryhmäläiset Jo ennen ryhmäprosessin alkamista on tärkeää ennakoida ohjaajien toimintaa keskustelun osallistuttamisessa / rajaamisessa Ryhmäläiset säätelevät itse mahdollisuuksien mukaan (ei puhumispakkoa, mutta jokaisella kerralla olisi hyvä kuulla ainakin kerran jokaisen sanovan jotain) Joskus vaikeaa löytää sopivia tapoja hienotunteisesti rajata - harjoittelu auttaa ja voi sanoa esim. Tässä tulikin monta hyvää pointtia, Mitä muut ryhmäläiset ajattelee tästä?, Aika monilta olemme kuullet tätä Ryhmän arki - haastavaa Heviä shittiä ryhmän aiheet kuormittavat jokaisella on oma vauhtinsa ja tapansa oppia (lukeminen, tehtävät, keskusteluun osallistuminen) Vaikeudet tunteiden ja olotilojen säätelyssä vireyden vaihtelut, dissosiaatio-oireet, itkeminen yms ankkureista muistuttaminen, asennon vaihtaminen, riipustelu, syöminen ja juominen, aikalisä Ryhmäläiset traumamuistuttajia toisilleen: yksityiskohtiin menevä kertomus traumaattisista kokemuksista tai arjen vaikeista kokemuksista lapsen kanssa, puheliaisuus, kehon kieli, ilmeet, eleet, asennot, ennakoimaton käytös, jatkuva ylivireys, koomaaminen, puhumattomuus, tauon tapahtumat 35 Ryhmän arki - haastava Mielensä pahoittaminen puheen rajaamisesta (traumamuistot, liian rajut esimerkit, epäasiallinen puhe yms.) käytöksen rajaamisesta kokemus, että ei tule kuulluksi Riski ryhmän keskeyttämiseen välitapaamiset Kriisit ryhmäläisen elämässä Huoli toisesta ryhmäläisestä Mun on helpompaa jos tiedän! vs. Mä en todellakaan halua tietää! Ohjaaminen kriisin selvittelyyn yksilötyöntekijän kanssa, mahdollisuus välitapaamisen Kunkin ryhmäläisten oman prosessin suojaaminen 36 6

7 Ryhmän arki - haastavaa Poissaolot Mitä poissaolojen taustalla? välitapaamiset - vertaistyönohjaustapaamiset Mikä on sopiva määrä vanhemmuusryhmissä? Kritiikki ryhmänohjaajia kohtaan Ohjaajan jokin ominaisuus, esim. ääni ärsyttää Mustavalkoinen suhtautuminen, hyvä vs. huono ohjaaja Pätevyyden kritisointi Ohjaajien riittämätön emotionaalisuus, kokemus tunteiden laiminlyönnistä, piittaamattomuudesta Vakautuminen vanhemmuudessa Sisäistä maailmaa kohtaan tunnetun pelon, häpeän ja välttelyn väheneminen Aikuisessa olotilassa kun on lapsen kanssa Nykyhetkeen kiinnittyneenä Sopivalla vireyden sietoalueella Mielellistämiskyvyn kohenemista Oman itsen mielellistäminen Lapsen mielellistäminen Perheen tilanteen miellistäminen Tavoitteena ryhmähoitomallissa Tulee tunne siitä, että voi vaikuttaa omaan oloonsa S. Boon 39 7