TYÖNUMERO: E27093 TERVOLA PALONPERÄN ASEMAKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY OULU

Transkriptio

1 TYÖNUMERO: E27093 TERVOLA PALONPERÄN ASEMAKAAVA SWECO YMPÄRISTÖ OY OULU

2 Sisältö 1 JOHDANTO VESISTÖT KASVILLISUUS LINNUSTO MUU ELÄIMISTÖ SUOJELUALUEET ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJISTO VAIKUTUSTEN ARVIOINTI LÄHTEET Liitteet: Liite 1 Tervola Palonperä pesimälinnusto, ruutu 733:340 S w e co Y m p ä r is t ö Oy PL 88, Helsinki Mäkelininkatu 17 A, Oulu PL 453, Tampere PL 669, Turku w ww. s we c o. fi etunimi.sukunimi@sweco.fi puh Y-tunnus

3 1 JOHDANTO Palonperän asemakaava-alue sijaitsee Kemijoen rannalla Tervolan kuntakeskuksen eteläpuolella. Alue rajoittuu pohjoisessa Siltatiehen, itäpuolella Itäpuolentiehen ja etelässä Lehmijokeen. Alueen koko on noin 98 ha. Luontoselvityksessä on kuvattu yleispiirteisesti alueen kasvillisuus sekä luonnon kannalta huomioitavat alueet ja kohteet. Selvitys on tehty maankäyttö- ja rakennuslain vaatimalla tarkkuudella. Huomiota kiinnitettiin erityisesti luonnonsuojelulain, vesilain ja metsälain mukaisiin luontotyyppeihin, uhanalaiseen ja muuhun huomionarvoiseen lajistoon sekä uhanalaisiin luontotyyppeihin (Raunio ym. 2008). Luontoselvityksen pohjatietoina on käytetty peruskarttoja, ilmakuvia, Ympäristöhallinnon tietokantojen (OIVA, Hertta) tietoja sekä olemassa olevia selvityksiä, joita ovat Kemijokivarren osayleiskaavaan liittyvä maisema- ja luontoselvitys (Ympäristötaito Oy 2014) ja selvitysalueen pohjoisosan Lossinrannan asemakaavamuutokseen tehty luontoselvitys (S. Mäkikyrö 2012). Luontoselvityksen on tehnyt FM biologi Aija Degerman Sweco Ympäristö Oy:stä. Maastossa käytiin VESISTÖT Palonperän asemakaava-alue sijaitsee Kemijoen rannalla. Etelässä alue rajautuu Lehmijokeen. Kemijoki on Suomen pisin joki, jolla on pituutta 520 km. Kemijoki on valjastettu vesivoimantuotantoa varten. Ossauskosken ja Taivalkosken voimalaitosten välinen jokiosuus, Taivalkosken allas, on pituudeltaan 36 km. Tällä alueella Kemijokeen laskevat Runkausjoki, Louejoki, Pisajoki, Vaajoki, Varejoki, Kaisajoki ja Lehmijoki. (alakemijoki.fi) Taivalkosken patoaltaan vaikutus näkyy selkeästi Tervolan kirkonkylän kohdalla. Säännöstely on syövyttänyt rantapenkkoja, joten rantaa on monin paikoin muokattu ja pengerretty (Paakkola 2008). Lehmijoki on noin 12,9 km pitkä Kemijokeen laskeva pieni joki. Valuma-alue on kooltaan 54 km 2. Valuma-alueella on toteutettu runsaasti metsäojituksia. Jokea on käytetty uittoon, viimeksi vuonna Vuotuisen keskivirtaaman vähäisyyden vuoksi Lehmijokea ei luokitella joeksi. (alakemijoki.fi) Lehmijoen suistossa on pieniä lampia (juoluat), jotka ovat syntyneet joen uoman mutkista. Kemijokeen laskee joitakin pelto-ojia. 1 (13)

4 Kuva 1. Kemijoen rantaa asemakaava-alueen eteläosasta pohjoisen suuntaan kuvattuna. 3 KASVILLISUUS 2 (13) Suunnittelualue kuuluu kasvimaantieteellisesti keskiboreaaliseen Perä-Pohjolan kasvillisuusvyöhykkeeseen. Tervola sijaitsee Perä-Pohjolan liuskealueella, nk. Lapin kolmio, jolla esiintyy emäksisiä ja karbonaattisia kivilajeja. Kallioperän ravinteisuus mahdollistaa rehevän ja monipuolisen kasvillisuuden esiintymisen. Kemijoki on muovannut erityisesti jokivarren maaperää. Jokivarsilla on ravinteikkaita hiekka- ja savikerrostumia. Tämän vuoksi viljelyalueet on aikoinaan raivattu jokivarsiin ja asutus on keskittynyt sinne. Palonperän asemakaava-alue on taajama-aluetta, jossa on Kemijoen rantaan ja teiden varsille keskittynyttä asutusta piha-alueineen. Vuoden 1960 peruskartan (Maanmittauslaitos) mukaan koko alue on ollut peltoa, eteläosassa Junnan, Haaralan ja Pekkalan talojen ympäristössä on ollut kuusimetsiköitä. Asutus on tuosta huomattavasti lisääntynyt. Laajin viljelty peltoalue on nykyisellään alueen eteläosassa Lehmijoen ja Kemijoen välisellä alueella. Muualla entiset pellot ovat enimmäkseen korkeakasvuisia niittyjä. Pieniä metsiköitä, reunavaikutteisia kuusivaltaisia tuoreita kankaita, on Pekkalan kohdalla ja keskustien talojen ja rannan peltojen välissä alueen eteläosassa. Teiden varsilla, talojen ympäristöissä ja paikoin jokien rannalla kasvaa lehtipuustoa. Kemijoen rannat eivät ole luonnontilaisia, vaan ne on enimmäkseen suojattu joen säännöstelyn vuoksi. Luonnontilaisen kaltaisia rantoja on saarissa ja sivujokien suistoalueilla, missä esiintyy vielä jonkin verran tulvaniittyjä ja -metsiä. Palonperän asemakaavaalueella ranta on lähes koko matkalta rakennettua. Lehmijoen suisto on tulvavaikutteista.

5 Kuva 2. Kuva Keskustieltä. Kuva 3. Viljeltyjä peltoja on Kemijoen ja Lehmijoen varressa alueen eteläosassa. Kuva Junnan eteläpuolen pelloilta. 3 (13)

6 Kuva 4. Selvitysalueella on pieniä metsiköitä. Kuva Pekkalan-Junnan alueelta. 4 LINNUSTO Suomen lintuatlaksen mukaan ruudulla Tervola Palonperä 733:340 pesii varmasti 46, todennäköisesti 33 ja mahdollisesti 20 lajia (Valkama ym. 2011). Ruudun selvitysaste on erinomainen. Lintuatlaksen lajit on esitetty taulukossa liitteessä 1. Kemijokivarren osayleiskaavan luonto- ja maisemaselvityksessä linnustoa kuvataan seuraavasti: Maaseudun keskustaajamat ovat lintujen suosimaa ympäristöä, koska siellä on runsaasti puustoa, heinikkoa ja koloja pesimäpaikoiksi. Pajulintu on keskustaajamienkin yleisin laji. Muita Tervolan kirkonkylän alueella yleisiä lajeja ovat mm. räkättirastas, västäräkki ja leppälintu. Maaseudun haja-asutusalueet ovat pääasiassa viljelysmaisemaa, jossa pellot, niityt, metsiköt ja pihapiirit muodostavat monipuolisen elinympäristön. Minkään lajin määrä ei kohoa erityisen suureksi. Pajulintu, talitiainen, pajusirkku, peippo ja haarapääsky ovat viisi yleisintä lajia. Huomioitavaa on karjatilojen merkitys räystäs- ja haarapääskyille. Viljelysalueet ovat tärkeitä linnuille sekä pesimäympäristönä että muuttoaikoina. Linnuston kannalta tärkeimmät peltoaukeat sijaitsevat jokien varsilla. Lintujen suosimia peltoaukeita Tervolassa on mm. Palonperällä. Runsaimmat pesimälajit pelloilla ja niityillä Tervolassa ovat niittykirvinen, kiuru, pajusirkku, isokuovi, ruokokerttunen, töyhtöhyyppä, pensastasku, punavarpunen ja keltasirkku. Huomionarvoista on isokuovin poikkeuksellinen runsaus Tervolassa. Pesivien lintujen lisäksi pellot ovat tärkeitä muuttolinnuille ruokailualueina. Runsaimmat pesimälajit jokivarsien metsissä ovat pajulintu, peippo, 4 (13)

7 räkättirastas, punakylkirastas, metsäkirvinen, viherpeippo, harmaasieppo, lehtokerttu ja laulurastas. Vesi- ja rantalinnustoa ovat mm. pajusirkku, ruokokerttunen, rantasipi ja isokuovi. (Rauhala 1994; Ympäristötaito Oy 2000). Maastokäynnin aikaan tuuli kovaa ja satoi, joten lintuja ei juuri havaittu. Liikkeellä oli räkättirastas, peippo, haarapääsky ja lehtokurppa, Lehmijoen suiston lammissa sinisorsapoikue. 5 MUU ELÄIMISTÖ Taajama-alueella nisäkkäistä voi esiintyä orava, jänis ja pikkujyrsijöitä. Tervola kuuluu poronhoitoalueeseen. Lepakoista on havaintoja selvitysalueen pohjoispuolelta Tervolan sillan lähistöltä ja hautausmaalta Hatikka-tietokannan mukaan (Luonnontieteellinen keskusmuseo). Lepakoita voi esiintyä Paloperän alueellakin. Lepakot ovat luontodirektiivin liitteen IV lajeja. Todennäköisin Tervolan korkeudella esiintyvä laji on pohjanlepakko. Pohjanlepakoita on havaittu esimerkiksi Tervolan Varevaaran tuulivoimapuistoalueen lepakkoselvityksissä (FCG Suunnittelu ja tekniikka 2013). Hatikka-tietokannan mukaan sammakoista on havaintoja Tervolasta keskustaajaman alueelta. Sammakko esiintyy todennäköisesti Paloperän alueellakin. Lähin havainto luontodirektiivin liitteen IV lajista viitasammakosta on Elijärveltä noin 5 km luoteeseen Kemijoen länsipuolelta. Lehmijoen suiston lammet saattaisivat olla lajille sopivaa elinympäristöä. Viitasammakko on helpoin havaita ja tunnistaa alkukeväällä kudun aikaan, jolloin voi kuulla sen ääntelyä. Lehmijoessa on lisääntynyt aikoinaan harjus ja taimen. Nykyisin joki on satunnainen virkistyskalastuskohde. Saaliiksi saadaan haukea, ahventa, harjusta sekä muita kalastuksen kannalta vähempiarvoisia kaloja. Joki on potentiaalista taimenen poikastuotantoaluetta. (alakemijoki.fi) 6 SUOJELUALUEET Alueella ei ole luonnonsuojelu- tai muita suojelualueita. Lähin Natura-alue on yli 6 km etäisyydellä (Suuripää). 5 (13)

8 7 ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET JA LAJISTO Alueella ei ole luonnonsuojelulain, metsälain tai vesilain mukaisia suojeltuja luontotyyppejä. Uhanalaisia luontotyyppejä (Raunio ym. 2008) ei alueella esiinny. Kuvassa 6. on esitetty ote Kemijokivarren osayleiskaavan maisema- ja luontoselvityksen (Ympäristötaito Oy 2000) kasvillisuuskartasta. Kemijoen keskellä on valtakunnallisesti arvokas perinnemaisemakohde Kaissaari (Kalpio ja Bergman 1999). Palonperän asemakaava-alueella Lehmijokisuulla on kartalla esitetty paikallisesti arvokas perinnemaisema. Tämä ei ole julkaisun Lapin perinnemaisemat (Kalpio ja Bergman 1999) mukainen. Uhanalainen laji kartalla jokivarressa Kemijoen itäpuolella on tataarikohokki, joka on uhanalaisuusluokitukseltaan vaarantunut (VU) (Rassi ym. 2010). Kuva 6. Ote Kemijokivarren osayleiskaavan maisema- ja luontoselvityksen kasvillisuuskartasta (Ympäristötaito Oy 2000). Havainto uhanalaisesta tataarikohokista on vuodelta 1991, jolloin sitä on havaittu kuvauksen mukaan kotiteollisuuskoulun luota kaksi tupasta, tulokkaana rantakiveyksellä. Vuonna 2008 lajia on etsitty, mutta sitä ei ole löytynyt. Palonperän asemakaava-alueelta ei ole muita aiempia havaintoja uhanalaisista tai muista huomionarvoisista lajeista (Ympäristötaito Oy 2000; Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta ). Maastokäynnillä ei havaittu uhanalaisia tai muita huomionarvoisia lajeja. 6 (13)

9 Arvokkaaksi kohteeksi on luontoselvityksessä rajattu Lehmijoen suisto, joka on rannoiltaan rehevä ja lehtipuustoinen. Niemen kärjessä on viljelykäytössä olevia peltoja. Alueen rajaus on esitetty kuvassa 7. Rantakasvillisuuteen kuuluu mm. ranta-alpi, rantatädyke, kullero, metsäruusu ja lammissa vesisara, järvikorte ja lumme. Lammet lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja alue on maisemallisesti huomionarvoinen. Lammilla voi olla linnustollista merkitystä. Kuva 7. Arvokkaat luontokohteet Palonperän asemakaava-alueella. 7 (13)

10 Lehmijoen suu on esitetty maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelmassa (Paakkola 2008) muuna LUMO-kohteena. Kohteen tavoitteiksi on esitetty avoimen maiseman säilyttäminen, vesiensuojelu ja tulvaniittylajiston elinolosuhteiden parantaminen raivaamalla ja laiduntamalla tai niittämällä. Kuvassa 8. on esitetty ote yleissuunnitelman kartasta (Paakkola 2008). Kohde 33 on Lehmijoen suu, kohde 34 Isonpalonperän laidun asemakaava-alueen eteläpuolella. Uhanalainen laji Lehmijoen etelärannalla on laaksoarho, joka on luontodirektiivin liitteen IV laji. Kuva 8. Ote maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelman kartasta (Paakkola 2008). Kohde 33 on Lehmijoen suu, kohde 34 Isonpalonperän laidun asemakaava-alueen eteläpuolella. 8 (13)

11 Kuva 8. Lehmijoen suiston pohjoispuolella on peltojen ympäröimiä rehevärantaisia lampia. 8 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI Palonperän asemakaava-alueen kasvillisuus, linnusto ja eläimistö on tavanomaista asutusalueiden ja pienten metsäkuvioiden lajistoa. Luonnon kannalta huomioitavana kohteena on esitetty Lehmijoen suisto, jossa on pieniä rehevärantaisia lampia viljelykäytössä olevien peltojen väleissä. Viljelysalueet ovat tärkeitä linnuille sekä pesimäympäristönä että muuttoaikoina ja linnuston kannalta tärkeimmät peltoaukeat sijaitsevat jokien varsilla. Rauhala (1994) mainitsee Tervolassa lintujen suosimana peltoaukeana Palonperän. Palonperällä on laajoja peltoaukeita pääasiassa Itäpuolentien itäpuolella ja Lehmijoen eteläpuolella, asemakaava-alueen ulkopuolella. Yhtenäistä peltoaluetta asemakaava-alueella on myös eteläosassa Lehmijoen ja Kemijoen välisellä alueella. Lehmijoen ja Kemijoen välinen ranta-alue lampineen on hyvä huomioida maankäytön suunnittelussa ja säilyttää alue luonnon monimuotoisuutta lisäävänä kohteena. 9 (13)

12 9 LÄHTEET alakemijoki.fi, Taivalkosken patoallas Taivalkosken-patoallas (luettu ) Maanmittauslaitos, peruskartta , vuosilta 1960, 1974, (luettu ) Paajanen, M Maatalousalueiden luonnon monimuotoisuuden ja kosteikkojen yleissuunnitelma, Tervola. Lapin ympäristökeskuksen raportteja 8. Rovaniemi. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslen, A. & Mannerkoski, I. (toim.) 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja Erillisjulkaisu. Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus. 685 s. Rauhala, P Kemin-Tornion seudun linnusto 2. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö 8/2008. Osat I ja II. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Söderman, T. 2003: Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi - kaavoituksessa, YVA-menettelyssä ja Natura-arvioinnissa. Ympäristöopas 109. Suomen Ympäristökeskus. Luonto ja luonnonvarat. 196 s. Tervolan kunta, Siltatie-Lossinrannan asemakaavamuutos (korttelit 39 ja 41, yleiset venesatama-, pysäköinti-, tie-, katu- ja lähivirkistysalueet). (luettu ) Valkama, J., Vepsäläinen, V. & Lehikoinen, A. 2011: Suomen III Lintuatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo ja ympäristöministeriö. (luettu ) 10 (13)

13 LIITE 1 Ruudun 733:340, Tervola Palonperä pesimälinnusto Suomen lintuatlaksen mukaan (Valkama ym. 2011). LAJI direktiivi vastuulaji uhanalaisuus haapana varma x haarapääsky varma harakka varma harmaalokki varma harmaapäätikka mahdollinen harmaasieppo varma helmipöllö varma x x NT hernekerttu todennäköinen hiirihaukka mahdollinen hippiäinen mahdollinen hömötiainen varma isokoskelo varma x NT jänkäkurppa mahdollinen järripeippo todennäköinen kalalokki varma kalatiira todennäköinen x x kapustarinta todennäköinen x keltasirkku keltavästäräkki varma VU kesykyyhky todennäköinen kirjosieppo varma kiuru mahdollinen kivitasku mahdollinen VU korppi varma kottarainen varma kulorastas mahdollinen kuovi varma x kurki todennäköinen x käki mahdollinen käpytikka todennäköinen lapinpöllö varma x laulujoutsen todennäköinen x x 11 (13)

14 laulurastas todennäköinen lehtokerttu todennäköinen lehtokurppa todennäköinen leppälintu varma x liro todennäköinen x x meriharakka mahdollinen metso mahdollinen x x NT metsähanhi mahdollinen NT metsäkirvinen todennäköinen metsäviklo todennäköinen mustarastas todennäköinen naakka todennäköinen naurulokki varma NT niittykirvinen todennäköinen NT nuolihaukka mahdollinen närhi varma pajulintu varma pajusirkku varma palokärki todennäköinen x peippo varma peltosirkku varma pensastasku mahdollinen pikkukäpylintu varma pikkukuovi todennäköinen x pikkulokki todennäköinen x x pikkutikka todennäköinen pikkuvarpunen varma punajalkaviklo todennäköinen NT punakylkirastas todennäköinen punarinta varma punatulkku varma punavarpunen todennäköinen NT pähkinähakki todennäköinen pyy mahdollinen x rantasipi todennäköinen x NT rautiainen mahdollinen 12 (13)

15 riekko mahdollinen NT ruokokerttunen todennäköinen räkättirastas varma räystäspääsky varma sarvipöllö varma sinisorsa varma sinisuohaukka mahdollinen x VU sinitiainen varma suopöllö mahdollinen x taivaanvuohi todennäköinen talitiainen varma tavi varma x teeri todennäköinen x x NT telkkä varma x tervapääsky varma tilhi mahdollinen tukkakoskelo varma x NT tuulihaukka varma törmäpääsky varma VU töyhtöhyyppä varma urpiainen varma uuttukyyhky mahdollinen valkoviklo todennäköinen x varis varma varpunen varma varpushaukka mahdollinen viherpeippo varma vihervarpunen varma västäräkki varma 13 (13)