VILJELYKALOJEN, KUOLLEIDEN PERKAAMATTOMIEN KALOJEN JA SUKUSOLUJEN SISÄMARKKINAKAUPAN JA VIENNIN OHJEET

Transkriptio

1 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 1 / 10 VILJELYKALOJEN, KUOLLEIDEN PERKAAMATTOMIEN KALOJEN JA SUKUSOLUJEN SISÄMARKKINAKAUPAN JA VIENNIN OHJEET Evira, Valvontaosasto Päivitetty Sisältö 1. YLEISTÄ KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ REKISTERÖITYMINEN VESIVILJELYREKISTERIIN TERVEYSLUPA ELÄINKULJETTAJALUPA ELÄVIEN, KUOLLEIDEN PERKAAMATTOMIEN KALOJEN JA SUKUSOLUJEN TUONTI MUISTA EU:N JÄSENVALTIOISTA, SVEITSISTÄ, ISLANNISTA JA NORJASTA Soveltamisala Tuontirekisteröinti Tuontivaatimukset Ehdot IHN-, VHS-, ISA- ja KHV-tautien leviämisen ehkäisemiseksi Ehdot tarttuvan haimakuoliotaudin (IPN), bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD), karpin kevätviremian (SVC) ja Gyrodactylus salaris -loisen leviämisen ehkäisemiseksi Ennakkoilmoitus Tuontitarkastukset Maahantuontiluettelo Kustannukset ja korvaukset Kauttakulkulupa ELÄVIEN, KUOLLEIDEN PERKAAMATTOMIEN KALOJEN JA SUKUSOLUJEN VIENTI EU:N JÄSENVALTIOIHIN, SVEITSIIN, NORJAAN JA ISLANTIIN Vientirekisteröinti Vientiluettelo Yleiset vientirajoitukset Vientitarkastukset ja merkitseminen Vientiasiakirjat ja TRACES ELÄVÄN, KUOLLEEN PERKAAMATTOMAN KALAN JA SUKUSOLUJEN KAUPPA ETA- MAIDEN KANSSA ELÄVIEN, KUOLLEIDEN PERKAAMATTOMIEN KALOJEN JA SUKUSOLUJEN VIENTI EU:N JÄSENVALTIOIDEN ULKOPUOLELLE... 10

2 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 2 / YLEISTÄ 2. KESKEINEN LAINSÄÄDÄNTÖ EU on yhtenäistänyt elävän kalan ja kalatuotteiden tuontiehdot EU:n ulkopuolisista maista. Samoin on yhtenäistetty ns. lisävakuustautien tuontiehdot (BKD, IPN, SVC ja G. salaris) sekä sisämarkkinoilla että EU:n ulkopuolelta tuotaessa. Elävän kalan ja mädin vientimahdollisuuksia lisää olennaisesti Suomen VHS-, IHN- ja ISA vapaus. Virkaeläinlääkärin tulee laatia terveystodistus TRACES-järjestelmään, jonka kautta vastaanottajamaan viranomaiset saavat tiedon saapuvasta kalaerästä ja sen terveystodistuksesta. Todennäköistä on, että tulevaisuudessa elävä kala ja kalatuotteet liikkuvat markkinoilla entistä enemmän sekä kansallisesti että kansainvälisesti. EUsäätelyn tiivistymisen seurauksena Suomen viranomaisten toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet tuonnin säätelyssä, joten tuontiriskien hallinta edellyttää koko toimialan yhteistyötä ja pelisääntöjä. Tautien puhkeamisen seuraukset saattavat ulottua myös lähialueen tai koko vesistöalueen muihin laitoksiin, joten yksi tärkeä eettinen pelisääntö on, että tuonnin valmisteluvaiheessa ollaan yhteydessä naapurilaitoksiin. Tuontia harkitsevan on syytä tarkkaan etukäteen selvittää tuonnin edellytykset, vastuut ja velvoitteet, ja varautua mahdollisimman hyvin myös ikäviin yllätyksiin. Kokemusta on Suomessakin jo riittävästi siitä, että piilevä tauti saattaa puhjeta tuontistressin jälkeen, tai että mätierän mukana saadaan laitokselle BKD. Tuonnin valmisteluun kannattaa siten käyttää sekä aikaa että asiantuntijoiden apua. Tämän ohjeen tavoitteena on esitellä keskeiset menettelytavat ja vaatimukset elävien kalojen, kuolleiden perkaamattomien kalojen ja sukusolujen (mäti, maiti) tuonnissa. Päivitetyt ohjeet löytyvät myös internetosoitteesta Suomessa kalojen tuontia rajoittavat sekä maa- ja metsätalousministeriön (MMM) että ympäristöministeriön (YM) säädökset. Tuonnin tulee täyttää kaikkien jäljempänä mainittujen säädösten vaatimukset ennen kuin se voidaan hyväksyä. Tuontien mukana leviävien kalatautien vastustuksesta vastaa eläintautilakiin perustuen Evira. Jatkossa kerrotaan tarkemmin terveyteen liittyvistä tuonnin ehdoista. Suomelle uusien kalalajien ja -kantojen tai niiden sukusolujen maahantuonnista vastaa kalastuslakiin perustuen MMM:n kala- ja riistaosasto. Tuontilupa on haettava MMM:n kala- ja riista-osastosta (PL 30, Valtioneuvosto). Uuden lajin tai kannan istuttaminen vaatii myös paikallisen ELY-keskuksen luvan.

3 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 3 / 10 Uhanalaisten kalalajien kauppaa säätelee CITES-sopimus ja asetus, jota valvoo luonnonsuojelulakiin perustuen ympäristöministeriö ja lupia myöntää Suomen ympäristökeskus (PL 140, Helsinki). 3. REKISTERÖITYMINEN VESIVILJELYREKISTERIIN 4. TERVEYSLUPA Kalat voidaan tuoda vain rekisteröityyn viljelylaitokseen vesiviljelyrekisteristä annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (212/1996) mukaisesti ( kohta A43). 5. ELÄINKULJETTAJALUPA Vesiviljelyalan yrityksillä on oltava Eviran myöntämä terveyslupa tai dokumentti siitä, että lupahakemus on vireillä Eviraan. Ahvenanmaalla luvan myöntää maakuntahallitus. Uuden toimijan on haettava toiminnalleen terveyslupa ennen toiminnan aloittamista. Lisätiedot: _vastustaminen_ja_valvonta/vesiviljelyelainten_terveyslupa/ Elävien kalojen kuljettajalla tulee olla Neuvoston eläinkuljetusasetuksen 1/2005 mukainen aluehallintoviraston myöntämä eläinkuljettajalupa. Lisätietoja saa oman aluehallintoviraston läänineläinlääkäriltä ja internetosoitteesta:. uljetuksissa/ 6. ELÄVIEN, KUOLLEIDEN PERKAAMATTOMIEN KALOJEN JA SUKUSOLUJEN TUONTI MUISTA EU:N JÄSENVALTIOISTA JA SVEITSISTÄ 6.1. Soveltamisala Kohtia sovelletaan viljelykalojen ja niiden sukusolujen maahantuontiin. Viljelykaloilla tarkoitetaan kaloja, jotka ovat peräisin viljelylaitoksesta tai luonnosta pyydystettyjä kaloja jotka ovat menossa viljelylaitokseen. Näitä kohtia sovelletaan myös ns. kylmän veden koristekaloihin (mm. karpin sukuiset kalat ja lohikalat), jotka tuodaan sellaisiin laitoksiin tai tiloihin, joiden poistovedet johdetaan puhdistamattomina luonnonvesiin. Luonnonkaloja, esimerkiksi ankeriaita, saadaan tuoda muista EU:n jäsenvaltioista istutustarkoitukseen ainoastaan eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikön myöntämällä tuontiluvalla. Lupahakemus lähetetään Eviraan, eläinten terveys ja hyvinvointi - yksikkö, Mustialankatu 3, Helsinki, faksi , sähköposti kirjaamo@evira.fi. Tuontiluvan ehtona on karanteeni sen selvittämiseksi, kantavatko luonnonkalat kaloille vaarallisia virustauteja. Jos maahan tuodaan luonnonkalalajeja tai -kantoja, joita ei Suomessa esiinny, tarvitaan myös MMM:n kala- ja riistaosaston myöntämä maahantuontilupa. Suljettuihin tiloihin tuotavien koristekalojen tuontia EU:n jäsenvaltioista koskevat menettelytavat ovat erillisessä ohjeessa, joka löytyy internetosoitteesta:

4 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 4 / Tuontirekisteröinti 6.3. Tuontivaatimukset norja_ja_sveitsi/koristekalat/ Jokaisen toimijan, joka haluaa tuoda eläviä kaloja, kuolleiden perkaamattomien kalojen tai sukusoluja Suomeen toisesta jäsenvaltioista, tulee viimeistään kymmenen arkipäivää ennen ensimmäistä tuontia tehdä kirjallinen ilmoitus tuonnista Eviran eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikköön (Mustialankatu 3, Helsinki, faksi , sähköposti kirjaamo@evira.fi) tuontirekisteriin merkitsemistä varten. Ilmoitukseen tulee sisältyä seuraavat tiedot: 1. maahantuoja, osoite ja puhelinnumero, 2. kalalaji, jonka maahantuojaksi pyytää rekisteröintiä, 3. maa, josta kalat tai sukusolut on tarkoitus tuoda, 4. selvitys siitä, että tuojalla on käytössään tilat, jossa kalat tarvittaessa voidaan pitää eristyksessä Rekisteröitymisen yhteydessä tuojalle annetaan yksityiskohtaiset tiedot tuontivaatimuksista. Rekisteröitymisilmoitus on uusittava vuosittain tammikuun loppuun mennessä. Jos ilmoitusta ei ole toimitettu määräajassa, tuoja poistetaan rekisteristä. Tuontirekistereistä vastaa Eviran terveys ja hyvinvointi -yksikössä toimistosihteeri Aune Kahelin, puh (0) , aune.kahelin@evira.fi. Seuraavassa esitetään pääpiirteissään tuontiin liittyvät kalojen terveyttä koskevat vähimmäisvaatimukset. Maahantuojan vastuulla on varmistaa, että lähettävä laitos täyttää viranomaisten antamat vaatimukset. Terveysvaatimusten täyttyminen varmistetaan tuontierän mukana olevalla terveystodistuksella. Maahantuojalla on oikeus vaatia tuotavalta materiaalilta enemmän kuin mitä viranomaiset voivat edellyttää. Laitokselta kannattaa esimerkiksi pyytää etukäteen raportti tehdyistä tarkastuksista sekä tutkituista ja todetuista taudeista muutaman vuoden ajalta, jolloin on mahdollista arvioida tautiseurannan luotettavuutta. On myös suositeltavaa tutustua laitoksen toimintatapaan yleensä Ehdot IHN-, VHS-, ISA- ja KHV-tautien leviämisen ehkäisemiseksi Elävät lohikalat ja niiden sukusolut sekä kuolleet perkaamattomat lohikalat IHN- (tarttuva kalojen vertamuodostavan kudoksen kuolio), VHS- (virusperäinen verenvuotoseptikemia) ja ISA (tarttuva lohen anemia) virustautien leviämisen ehkäisemiseksi Suomeen saa tuoda eläviä viljeltyjä tai viljelyyn meneviä lohikaloja ja näiden sukusoluja vain niiltä EU:n alueilta ja kalanviljelylaitoksista, jotka on virallisesti hyväksytty näistä taudeista vapaiksi. Tästä on oltava todisteena komission asetuksen (EY) N:o 1251/2008 liitteen II A osan mallin mukainen, lähtömaan viranomaisen TRACES-järjestelmästä tulostama ja allekirjoittama terveystodistus (350/2011(1251/2008)Viljelyyn, uudelleensijoitukseen, istuta ja ongi kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin ja istutukseen tarkoitetut vesiviljelyeläimet ). Komission asetuksen (EY) N:o 1251/2008 liitteen II B osan mallin mukaisella terveystodistuksella (1251/2008 Ihmisravinnoksi tarkoitetut

5 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 5 / 10 vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet ) voidaan näiltä alueilta tuoda myös kuolleita perkaamattomia viljeltyjä lohikaloja. Komission päätös 2009/177/EY VHS/IHN/ISA -hyväksytyistä alueista ja laitoksista: Sivustolla on tiedot kunkin viljelylaitoksen ja nilviäisten viljelyalueen tautitilanteesta EU-maissa. Muut kalat kuin lohikalat sekä ravut Muiden kuin lohikalojen tuonnin yhteydessä tulee tarkastaa, onko laji herkkä VHS-, IHN- tai ISA -taudille Neuvoston direktiivin 2006/88/EY liitteen IV osasta II. Jos laji ei ole herkkä ko. virustaudeille se voi kuitenkin kantaa virusta ja toimia levittäjänä tai vektorina. Nämä taudinlevittäjälajit on lueteltu Komission asetuksen N:o 1251/2008 liitteessä I. Esimerkiksi monet sampi- ja monnilajit, sekä karppi, koikarppi ja kultakala voivat levittää VHS- ja IHN -tauteja ja jokirapu myös IHN-tautia. Näiden lajien tuonnin on täytettävä Komission asetuksen N:o 1251/2008 liitteen I ehdot ja liitteen II A osan terveystodistusvaatimukset. Lähetyksen mukana on oltava TRACES-järjestelmästä tulostettu komission asetuksen (EY) N:o 1251/2008 liitteen II A osan mukainen terveystodistus (350/2011(1251/2008)Viljelyyn, uudelleensijoitukseen, istuta ja ongi kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin ja istutukseen tarkoitetut vesiviljelyeläimet) Ehdot tarttuvan haimakuoliotaudin (IPN), bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD), karpin kevätviremian (SVC) ja Gyrodactylus salaris -loisen leviämisen ehkäisemiseksi Ne maat ja alueet, jotka voivat asettaa lisätuontiehtoja IPN-, BKD-, SVC- tautien ja Gyrodactylus salaris -loisen suhteen määritellään komission päätöksessä 2010/221/EU. Päätöksessä 2010/221/EU määritellään lisäksi menettelytavat tautitapauksissa. Asetuksessa 1251/2008 määritellään tuonnin ehdot myös 2010/221/EU mukaisten lisäehtojen suhteen. IPN- ja BKD-taudin leviämisen ehkäisemiseksi saa Suomen sisävesialueelle tuoda lohikaloja ja näiden sukusoluja vain: 1. komission päätöksessä 2010/221/EU luetelluilta IPN ja BKD -vapailta alueilta, tai alueelta, joka täyttää tautivapautta koskevat vaatimukset, jotka vastaavat dirketiivin 2006/88/EY VII luvussa vahvistettuja vaatimuksia, tai 2. yhdestä yksittäisestä viljelylaitoksesta, joka on toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa tyhjennetty, puhdistettu ja desinfioitu ja jota on pidetty tyhjillään ennen uutta käyttöä vähintään 6 viikkoa, ja uudet kalat ovat peräisin sellaisista alueelta, joiden toimivaltainen viranomainen on vahvistanut olevan kyseisestä taudista vapaa. Näiden ehtojen täyttymisestä on oltava lähetyksen mukana komission asetuksen (EY) N:o 1251/2008 liitteen II A osan mallin mukainen, lähtömaan viranomaisen TRACES-järjestelmästä tulostama ja allekirjoittama terveystodistus (350/2011(1251/2008)Viljelyyn, uudelleensijoitukseen, istuta ja ongi kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin ja istutukseen tarkoitetut vesiviljelyeläimet), jossa myös II.6. kohta on täytetty.

6 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 6 / Ennakkoilmoitus Tuotaessa kaloja tai mätiä merialueelle tai Ahvenanmaalle eivät viranomaiset voi asettaa IPN- ja BKD-ehtoja. Karpin kevätviremian (SVC) leviämisen ehkäisemiseksi saa karppeja, ruohokarppeja, hopea- ja marmoripaksuotsaa, ruutanoita, kultakaloja, säyneitä, suutareita ja monneja ja näiden sukusoluja tuoda Suomeen viljelylaitoksiin tai muihin kasvatus/koristetiloihin, jotka ovat suorassa yhteydessä luonnonvesiin (koskee sekä sisävesi- että rannikko-aluetta ja Ahvenanmaata) vain: 1. komission päätöksessä 2010/221/EU luetelluilta SVC -vapailta alueilta, tai alueelta, jotka täyttää asiaa koskevassa OIE:n standardissa vahvistetut tautivapautta koskevat vaatimukset, tai 2. yhdestä yksittäisestä viljelylaitoksesta, joka on toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa tyhjennetty, puhdistettu ja desinfioitu ja jota on pidetty tyhjillään ennen uutta käyttöä vähintään 6 viikkoa, ja uudet kalat ovat peräisin sellaisista alueelta, joiden toimivaltainen viranomainen on vahvistanut olevan SVC-taudista vapaa. Näiden ehtojen täyttymisestä on oltava lähetyksen mukana asetuksen (EY) N:o 1251/2008 liitteen II A osan mallin mukainen, lähtömaan viranomaisen TRACESjärjestelmästä tulostama ja allekirjoittama terveystodistus (350/2011(1251/2008)Viljelyyn, uudelleensijoitukseen, istuta ja ongi kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin ja istutukseen tarkoitetut vesiviljelyeläimet) jossa myös II.6. kohta on täytetty. Gyrodactylus salaris -loisen leviämisen ehkäisemiseksi Tenojoen, Näätämöjoen, Paatsjoen, Luttojoen ja Uutuanjoen vesistöalueille voi tuoda vain desinfioitua mätiä tai komission päätöksessä 2010/221/EU luetelluilta G. salaris -vapailta alueilta tai laitoksista, jotka ovat todistetusti vapaita G. salaris -loisesta. Näiden ehtojen täyttymisestä on oltava lähetyksen mukana asetuksen (EY) N:o 1251/2008 liitteen II A osan mallin mukainen, lähtömaan viranomaisen TRACES-järjestelmästä tulostama ja allekirjoittama terveystodistus (350/2011(1251/2008)Viljelyyn, uudelleensijoitukseen, istuta ja ongi kalastuspaikoille, avoimiin koristetiloihin ja istutukseen tarkoitetut vesiviljelyeläimet) jossa myös II.6. kohta on täytetty. Elävien kalojen tuontia tälle alueelle rajoittavat kuitenkin myös muut säädökset. Maahantuojan on toimitettava eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikköön kirjallinen ennakkoilmoitus kalojen tai sukusolujen saapumisesta vähintään 24 tuntia ennen tuontia (Evira, eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikkö, Mustialankatu 3, Helsinki, faksi tai sähkö-posti aune.kahelin@evira.fi tai kirjaamo@evira.fi). Ennakkoilmoituksesta on käytävä ilmi lähetyksen sisältö, lähtöpaikka, määräpaikka ja tuontiajankohta. 6.5 Tuontitarkastukset Maahantuojan velvollisuutena on tarkastaa, että tuontiin liittyvät ehdot täyttyvät ja tuontilähetyksen mukana on kaikki vaaditut asiakirjat. Jos asiakirjoissa on puutteita tai jos tuoduissa kaloissa on tarttuviin tauteihin viittaavia oireita, on tuojan välittömästi eristettävä kalat tai sukusolut ja ilmoitettava asiasta lähimmälle

7 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 7 / Maahantuontiluettelo kunnaneläinlääkärille. Kaloja tai sukusoluja ei tässä tapauksessa saa luovuttaa muualle. Tuontiasiakirjat on säilytettävä vähintään viisi vuotta ja ne on pyynnöstä esitettävä virkaeläinlääkärille. voi tarvittaessa määrätä virkaeläinlääkärin tarkastamaan eläimet ja niiden mukana olevat terveystodistukset. Tarkastusten yhteydessä voidaan ottaa näytteitä laboratoriotutkimuksiin. Maahantuoja on velvollinen pitämään luetteloa kaikista tuomistaan ja vastaanottamistaan tuontilähetyksistä. Luettelosta on käytävä ilmi seuraavat tiedot: 1. saapumispäivämäärä 2. lähetyksen sisältö (laji, määrä, tunnistusmerkinnät) 3. lähtömaa, lähtöpaikka ja lähettäjä 4. tuontilähetyksen määräpaikka tai määräpaikat eläinlajeittain tai tuoteryhmittäin 5. tuontitarkastuksen tekijä 6. mahdolliset seuraavat vastaanottajat, jos kaloja tai sukusoluja on luovutettu eteenpäin. Luettelo on säilytettävä vähintään viisi vuotta. Se on pyynnöstä esitettävä virkaeläinlääkärille Kustannukset ja korvaukset 6.8. Kauttakulkulupa Tuojan on maksettava kustannukset, mikäli maahan tuodut kalat tai sukusolut joudutaan esimerkiksi tautisyistä tai puutteellisten asiakirjojen takia palauttamaan, säilyttämään tai hävittämään, taikka eläimet joudutaan eristämään tai teurastamaan. Lähettäjän on merkittävä Traces-järjestelmään mahdolliset kauttakuljetusjäsenmaat. Mikäli kalojen vesi vaihdetaan jossain toisessa jäsenmaassa, on tuojan tehtävä siitä ilmoitus ko. maan eläintautiviranomaiselle. Yhteystiedot saa Eviran eläinten terveysja hyvinvointi -yksiköstä Jaana Vuolteelta (jaana.vuolle@evira.fi, puh (0) ). Kauttakulkumaan viranomaiset osoittavat tarvittaessa myös luvalliset vedenvaihtopaikat. 7. ELÄVIEN, KUOLLEIDEN PERKAAMATTOMIEN KALOJEN JA SUKUSOLUJEN VIENTI EU:N JÄSENVALTIOIHIN JA SVEITSIIN 7.1. Vientirekisteröinti Elävien kalojen, kuolleiden perkaamattomien kalojen ja sukusolujen viejien on viimeistään kymmenen arkipäivää ennen ensimmäistä vientiä tehtävä kirjallinen ilmoitus viennistä Eviran terveys ja hyvinvointi -yksikölle (Mustialankatu 3, Helsinki, faksi , sähköposti kirjaamo@evira.fi) rekisteriin merkitsemistä varten, jonka tulee sisältää:

8 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 8 / viejä, osoite ja puhelinnumero; 2. eläinlaji tai tuote jonka viejäksi pyytää rekisteröintiä; sekä 3. vientiä valvova eläinlääkäri Rekisteröitymisen yhteydessä viejälle annetaan tarkemmat viennin ohjeet Vientiluettelo Viejien on pidettävä kaikista vientilähetyksistä luetteloa. Luettelosta on käytävä ilmi: 1. lähtöpäivämäärä; 2. vientilähetyksen sisältö (eläinten laji, lukumäärä ja mahdolliset tunnisteet tai tavara ja määrä); 3. lähtöpaikka ja elävien eläinten kohdalla myös syntymäpitopaikka; sekä 4. vastaanottaja ja määräpaikka. Viejien on säilytettävä luettelo vähintään viisi vuotta viennin jälkeen. Luettelo on pyynnöstä esitettävä valvovalle eläinlääkärille tai virkaeläinlääkärille Yleiset vientirajoitukset Vietävissä kaloissa tai mädin kyseessä ollessa emokaloissa ei lastauspäivänä saa olla tarttuvien tautien oireita, eikä viejälaitoksella saa olla eläintautilain nojalla annettuja rajoittavia määräyksiä kalatautien suhteen Ehdot IHN-, VHS-, ISA- ja KHV-tautien leviämisen ehkäisemiseksi Tiedot kunkin viljelylaitoksen ja nilviäisten viljelyalueen tautitilanteesta EU-maissa ovat saatavissa osoitteessa:. Koko Suomi on IHN- ja ISA -vapaata aluetta ja sisävesialue ja suurin osa merialuetta ovat VHS-vapaata aluetta (Komission päätös 2009/177/EY). KHV-taudin suhteen Suomen tautitilannetta ei ole määritelty. Sisävesialueelta ja merialueelta, VHSrajoitusalueita lukuun ottamatta, voidaan siten viedä kaikkia kalalajeja kaikkiin EUmaihin, lukuun ottamatta KHV-taudille alttiiden lajien, eli karpin ja koikarpin, viemistä alueille, joilla on KHV-taudin suhteen tautivapaus tai siihen tähtäävä ohjelma. VHSrajoitusalueilta ei saa viedä VHS-taudille alttiita lajeja eikä taudinlevittäjälajeja alueille, joilla on VHS-vapaus tai siihen tähtäävä ohjelma, eikä KHV-taudille alttiita lajeja alueille, joilla on KHV-taudin suhteen tautivapaus tai siihen tähtäävä ohjelma Ehdot tarttuvan haimakuoliotaudin (IPN), bakteeriperäisen munuaistaudin (BKD), karpin kevätviremian (SVC) ja Gyrodactylus salaris -loisen leviämisen ehkäisemiseksi Ennen vientiä täytyy tarkistaa myös kohdemaan tai laitoksen asema lisävakuustautien suhteen (BKD, IPN, SVC, G. salaris) ja niistä aiheutuvat mahdolliset vientirajoitukset (komission päätös 2010/221/EU ). Koko Suomi on SVCvapaata aluetta, sisävesialue IPN-vapaata aluetta ja Ylä-Lappi G. salaris -vapaata aluetta. Sisävesialueella on BKD-vapauteen tähtäävä ohjelma. Lisävakuuksia on tällä

9 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 9 / 10 hetkellä Ruotsilla (IPN, BKD, SVC), Tanskalla (SVC), Iso-Britannialla (IPN, SVC, G. salaris), Irlannilla ( BKD, SVC, G. salaris) ja Unkarilla (SVC) Vientitarkastukset ja merkitseminen Kalojen ja sukusolujen jokainen vientierä on tarkastettava ennen niiden toimittamista toiseen jäsenvaltioon. Tarkastuksen tekee valvova virkaeläinlääkäri viejän pyynnöstä. Tarkastuksen yhteydessä virkaeläinlääkärin on varmistettava, että kaloissa ei ole tarttuviin tauteihin viittaavia oireita, että niiden vientiin ei ole esteitä ja että eläimet täyttävät määrätyt vientiä koskevat vaatimukset Vientiasiakirjat ja TRACES Kunnaneläinlääkäri, joka tarkastaa lähetyksen, tulostaa terveystodistuksen TRACES ohjelmasta lähetyksen mukaan ja lähettää samalla todistuksen sähköisesti vastaanottajamaan viranomaisille. Lähetyksen mukana on seurattava tulostettu todistus sekä lähettäjämaan että vastaanottajamaan kielellä. Nämä molemmat on oltava leimattu ja ainakin lähettäjämaankielinen versio eläinlääkärin allekirjoittama. TRACES ohjelman mukainen terveystodistus sisältää kolme erillistä osaa: OSA 1 sisältää lähetystä koskevat tiedot (lähettäjä, vastaanottaja, lähetyksen sisältö jne.) ja sen voi laatia eläinten tai tavaroiden viejä rekisteröitymällä toimijaksi TRACES järjestelmään. Myös valvova eläinlääkäri voi laatia osan 1 saatuaan viejältä kaikki vaadittavat tiedot. OSA 2 sisältää eläinten terveyttä koskevan vakuutuksen, jonka valvova eläinlääkäri tekee saatuaan ensin lähetystä koskevat tiedot viejältä ja tarkastettuaan vientierän. Viljelyyn tarkoitetuille kaloille käytetään 1251/2008 liitteen II A (Viljelyyn, uudelleensijoitukseen, istuta ja ongi kalastus-paikoille, avoimiin koristetiloihin ja istutukseen) tai B (Ihmisravinnoksi tarkoitetut vesiviljelyeläimet ja niistä saatavat tuotteet) osan todistusmallia. OSA 3 sisältää tiedot lähetyksen mahdollisesta tarkastuksesta vastaanottajamaassa ja se tulee vain toimivaltaisten viranomaisten tietoon Suomessa. Viejän on syytä hyvissä ajoin ennen vientiä neuvotella vientilähetyksen tarkastavan eläinlääkärin kanssa terveystodistuksen laatimisen käytännön järjestelyistä. Lisätietoa TRACES-järjestelmästä ja ohjelman käytöstä on Eviran internet-sivuilla osoitteessa: 8. ELÄVÄN, KUOLLEEN PERKAAMATTOMAN KALAN JA SUKUSOLUJEN KAUPPA NORJAN JA ISLANNIN KANSSA Vesiviljelyeläinten tuonnissa ja viennissä Norjasta ja Islannista noudatetaan EUsäädöksiä tietyin ETA-sopimuksen mukaisin poikkeuksin, joten elävän, kuolleen mutta perkaamattoman kalan ja sukusolujen tuontiin pätevät kohdan 6. vaatimukset ja vientiin kohdan 7. vaatimukset. EFTAn valvontaviranomaisen päätöksessä N:o 02/10/KOL luetellaan Norjan IHN- ja VHS-vapaat alueet. ISA-tautia esiintyy monilla alueilla ja sen hävittämiseksi on Norjalla hyväksytty hävittämisohjelma. Koko Islanti on hyväksytysti VHS- ja IHNvapaa. ISA-taudin status ei ole vielä selvä.

10 Esittelijä Virva Valle Sivu/sivut 10 / 10 Norjalla on lisäksi hyväksytty ohjelma BKD-taudin suhteen ja tiettyjä vesistöjä lukuun ottamatta tautivapaus G.salaris-loisen suhteen (EFTAN valvontaviranomaisen päätökset 298/08/KOL ja 299/08/KOL). 9. ELÄVIEN, KUOLLEIDEN PERKAAMATTOMIEN KALOJEN JA SUKUSOLUJEN VIENTI EU:N JÄSENVALTIOIDEN ULKOPUOLELLE Elävien kalojen ja sukusolujen vienti EU:n sisämarkkina-alueen ulkopuolelle, esimerkiksi Venäjälle, ei edellytä rekisteröitymistä Eviran eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikköön. Viejän on selvitettävä kohdemaan vientiehdot. Viennissä Venäjälle on huomioitava, että Evira ilmoittaa vientilaitokset etukäteen Venäjän viranomaisille Tiedot tulee ilmoittaa Eviraan hyvissä ajoin, vähintään noin kuukautta ennen suunniteltua vientiajankohtaa. Terveystodistus on laadittava esinumeroidulle, turvakuvioidulle vesileimalliselle todistuslomakkeelle. Virkaeläinlääkärit voivat tilata todistuslomakkeita tästä internetosoitteesta löytyvän ohjeen mukaisesti. timaat/venaja/todistukset_ja_lomakkeet/tilaukset/