Lausunto Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta Suomessa

Transkriptio

1 Lausunto Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevan yleissopimuksen voimaansaattamisesta Suomessa Lausunnon allekirjoittaneet kansalaisjärjestöt kannattavat Suomen liittymistä yleissopimukseen mahdollisimman pikaisesti, sillä Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaista toimintaa koskeva yleissopimus toisi toteutuessaan merkittäviä parannuksia ihmiskaupan uhrien asemaan Suomessa. Nykyinen järjestelmämme ei käytännössä toteuta sille asetettua uhrilähtöisyyden periaatetta. Siksi onkin hämmentävää, että ulkoasiainministeriössä valmistellun Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisen toiminnan yleissopimusta koskevassa mietinnössä esitetään, ettei yleissopimuksen ratifiointi edellytä juuri lainkaan Suomen lainsäädäntöön liittyviä tai muunlaisia muutoksia. Mietinnön perusteella Suomen ihmiskaupan vastainen toiminta näyttää varsin ongelmattomalta ja uhrilähtöiseltä. Tämän lausunnon allekirjoittaneet kansalaisjärjestöt ovat sitä mieltä, että yleissopimuksen mahdollisuudet hukataan, jollei ihmiskaupan vastaisen toiminnan nykytilaan suhtauduta kriittisesti ja siinä havaittuja olennaisia käytännön esiin nostamia muutostarpeita viedä eteenpäin yleissopimuksen ratifioinnin yhteydessä. Hallituksen esityksen muotoon laadittu mietintö yleissopimuksen voimaansaattamisesta pohjaa ihmiskaupan vastaisen tarkennetun toimintasuunnitelman toteutumista seuraavan työryhmän arvioon Suomen ihmiskaupan vastaisen toiminnan nykytilasta. Tämä arvio vuodelta 2008 perustuu vaiheeseen, jolloin ei ollut olemassa riittävästi tietoa ihmiskaupan vastaisen toiminnan käytännöistä tai edes siitä, millaista ihmiskauppa Suomessa on. Toimintasuunnitelmaa seuraavan työryhmän työskentelyn edetessä ja tiedon lisääntyessä arvio ihmiskaupan vastaisen toiminnan nykytilasta on muuttunut huomattavasti kriittisemmäksi. Kansallisen ihmiskaupparaportoijan ensimmäinen raportti Suomen ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta julkaistiin kesäkuussa On valitettavaa, että esityksessä ei ole käsitelty kansallisen raportoijan raportin keskeisiä tuloksia ja nykyisen järjestelmän kehittämiseksi tehtyjä ehdotuksia. Näihin ehdotuksiin sisältyi lukuisia lainsäädäntömuutoksia sisältäviä toimenpiteitä. Myöskään ihmiskaupan vastaista työtä tekeviä järjestötoimijoita ei ole kuultu. Päivitetyn tiedon puute näiltä osin on yksi mietinnön keskeinen heikkous. Mietintö näyttääkin laaditun ainoastaan ihmiskaupan vastaista toimintaa koskevien suunnitelmien ja muun olemassa olevan kirjallisen aineiston varassa. Tästä syystä järjestelmälähtöinen näkemys ihmiskaupan vastaisesta toiminnasta korostuu ja kytkös ihmiskaupan vastaisen toiminnan käytäntöihin jää kautta linjan huolestuttavan hataraksi. Mietintö on erinomainen esimerkki siitä, että Suomen ihmiskaupan vastainen 1

2 toiminta näyttää paperilla huomattavasti toimivammalta kuin millaiseksi käytäntö on sen osoittanut. Mietinnössä todetaan ihanteena ja tavoitteina olevia asioita tosiasioina. Käytännössä monen asian tulisi ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa olla mietinnössä esitetyllä tavalla, mutta näin ei toistaiseksi ole. Jotta Euroopan neuvoston yleissopimuksen henki toteutuisi, vaaditaan Suomen ihmiskaupan vastaiselta toiminnalta huomattavasti nykyistä enemmän uhrin edun huomioimista ja ennustettavuutta. Tämän lausunnon allekirjoittaneiden tahot kannattavat kansallisen ihmiskaupparaportoijan ehdotusta säätää oma laki ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmästä. Tässä laissa olisi mahdollista huomioida uhrilähtöisyys Euroopan neuvoston yleissopimuksen hengessä nykyistä lainsäädäntöä paremmin. Uhrilähtöisyyttä palvelisi esimerkiksi sellainen tukipalveluiden tuottamiseen rakenne, jossa huomioitaisiin uhrin toipumisen kannalta välttämättömät seikat; pysyvyys, ennustettavuus ja turvallisuus. Myös uhrin oikeudet tulisi määritellä laissa. Seuraavaksi lausumme erikseen yleissopimukseen sisältyvistä, erityisesti uhrien tunnistamiseen ja auttamiseen liittyvistä, artikloista. Artikla 3: Syrjimättömyysperiaate Yleissopimuksen 3 artiklan syrjintäperiaate velvoittaa yleissopimuksen määräyksien voimaan saattamista erityisesti uhrien suojelemiseksi ja heidän oikeuksiensa edistämiseksi, syrjimättä ketään sukupuolen, rodun, ihonvärin, kielen, uskonnon, poliittisen tai muun mielipiteen, kansallisen tai sosiaalisen alkuperän, kansalliseen vähemmistöön kuulumisen, varallisuuden, syntyperän tai muun aseman tai vastaavan syyn perusteella. Ulkomaalaislain mukaan Suomessa oleva EU:n ulkopuolelta tuleva henkilö voidaan käännyttää Suomesta, jos hänen epäillään myyvän seksuaalipalveluja. Voidaan pohtia, asettuvatko kolmansista maista Suomeen tulevat naiset ihmiskauppalainsäädännön soveltamisen osalta eriarvoiseen asemaan tämän ulkomaalaislain kohdan soveltamisen osalta. Huomionarvoista on tässä yhteydessä myös se, että kolmansista maista tulevat naiset kuuluvat ihmiskaupassa uhriutumisen suhteen riskissä olevaan ryhmään. Haavoittuvaisessa asemassa olevat siirtolaisprostituoidut ovat myös kansainvälisesti sekä käytännön kokemuksen perusteella suuressa riskissä jäädä tunnistamatta ihmiskaupan uhreiksi. Maasta poistaminen ei katkaise uhriutumisen kierrettä. Käytännössä ulkomaalaislain perusteella on käännytetty prostituoituja tutkimatta ihmiskaupassa uhriutumisen mahdollisuutta tapauksissa, joissa viitteitä ihmiskauppaan on ollut olemassa. Artikla 5: Ihmiskaupan ehkäiseminen Yleissopimuksen 5 artiklassa käsitellään ihmiskaupan ehkäisemistä. Mietinnössä esitetään (s. 27) Suomen olevan ihmiskaupassa lähinnä kauttakulku- tai kohdemaa, ei lähtömaa. Vaikka määrällisesti Suomen kansalaisia joutuu ulkomailla ihmiskaupan uhriksi varsin vähän, tällaisia oletuksia on mielestämme vaarallista tehdä. Tämän tyyppiset lauseet peittävät sen tosiasian, että myös suomalaisia ja Suomessa asuvia voi olla uhreina joko maan sisällä tapahtuvassa ihmiskaupassa että ulkomailla. Yleissopimuksen ratifiointia koskevassa hallituksen esityksessä tulisi nostaa esiin myös Suomessa asuvien ihmisten, erityisesti lasten ja nuorten, riskit tulla rekrytoiduksi ihmiskaupan uhriksi. Yksi kolmesta Suomessa tuomituista ihmiskaupparikoksista on tapahtunut Suomessa, ja siinä sekä uhri että tekijät olivat suomalaisia. 2

3 Artikla 10: Uhrien tunnistaminen Yleissopimuksen 10 artiklan toinen kappale velvoittaa varmistamaan, ettei henkilöä, jonka voidaan perustellusti epäillä olevan ihmiskaupan uhri, poisteta maasta, ennen kuin tunnistamismenettely on saatettu loppuun. Suomen käytäntöjä koskevassa selostusosiossa (s. 37) mainitaan, että käytännössä säännökset merkitsevät sitä, ettei ihmiskaupan uhria, joka on otettu auttamisjärjestelmään, poisteta maasta, ennen kuin [ ] on saatu riittävä selvyys siitä, onko hän joutunut yleissopimuksen 18 artiklan mukaisen rikoksen uhriksi. Tämän jälkeen todetaan, että todennäköisesti esiintyy muita tilanteita, joissa mahdollinen uhri käännytetään, ennen kuin ihmiskaupan mahdollisuutta on selvitetty (esimerkiksi UlkL 1 momentin 6 kohdan nojalla). Tekstistä ei käy ilmi, onko kyseessä toteamus vai tulisiko tällä hetkellä sovellettavaa maasta poistamisen käytäntöä muuttaa, jotta se vastaisi yleissopimuksessa olevia uhrien tunnistamiseen liittyviä velvoitteita. Meidän mielestämme lainsäädäntömuutoksin tai muilla keinoin tulisi varmistaa se, että uhrin tunnistamiseen ja auttamismenettelyyn liittyvät säännökset priorisoituvat aina suhteessa maasta poistamiseen liittyviin säännöksiin. Jollei muutoksia tehdä, eivät yleissopimukseen liittyvät sopimusvelvoitteet tule täytetyiksi. Tällä hetkellä hyvin tyypillisessä tilanteessa uhri on saanut käännytyspäätöksen (UlkL momentin kohdan 6 tai 1 perusteella) ja häntä uhkaa välitön maasta poistaminen tunnistamisen ollessa vielä kesken. Näissä tilanteissa uhrin maahan jääminen tunnistamisen loppuun saattamiseksi on ollut ainoastaan ulkomaalaispoliisin harkinnan varassa. Asian ei tulisi olla näin: jotta suomalaiset käytännöt olisivat yleissopimuksen asettamien velvoitteiden mukaisia, tulisi hallintokäytäntöihin tai lainsäädäntöön kirjata selkeä priorisointivelvoite auttamistoimien ensisijaisuudesta suhteessa maasta poistamiseen liittyviin menettelyihin. Mietinnössä otetaan kantaa myös ns. Dublin-menettelyssä palautettavien uhrien asemaan. Mietinnössä siteerataan ihmiskaupan vastaista tarkennettua toimintasuunnitelmaa, jonka mukaan Dublin tapausten kohdalla tulisi pidättäytyä uhriksi epäiltyjen palauttamisesta. Tarkennetun toimintasuunnitelman mukainen menettelyohje ei kuitenkaan edusta sitä, miten Suomessa toimitaan käytännössä. Seuraavassa on muutama esimerkki Suomessa toteutuneesta käytännöstä. Tapauksessa, joka koskee Helsingin hallinto-oikeuden päätöstä 05510/09/3106, ei kielletty käännytystä, vaikka henkilö oli otettu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään. Asia on parhaillaan käsittelyssä KHO:ssa numerolla 0730/1/10. Toisessa tapauksessa alaikäinen somalilapsi kertoi ihmiskauppaan viittaavista tapahtumista Italiassa. Ihmiskauppaan viittaavista piirteistä huolimatta KHO (diaarinumero 3199/1/09) ei myöntänyt valituslupaa palauttamista koskevassa asiassa, eikä ottanut millään lailla perusteluissaan kantaa ihmiskauppaan liittyvään asiaan. Näissä ja muissa (mm. Hehao 01664/10/3106) tapauksissa ongelmana on ollut se, että vaikka tapauksissa kytkeytyy toisiinsa sekä Dublin-menettely että ihmiskaupassa uhriutuminen, tuomioistuimet perustelevat ratkaisujaan ainoastaan Dublin-asetuksella, vaikka ihmiskauppaan liittyvät rikokset olisivat tapahtuneet asetuksen mukaisessa vastuumaassa. Eli myöskään Dublin-tapausten osalta Suomalaiset käytännöt eivät tällä hetkellä vastaa niitä velvoitteita, joita artiklan 10 toisen kappaleen täyttyminen edellyttää. 3

4 Artikla 11: Yksityiselämän suojaaminen Artiklassa 11 käsitellään uhrien yksityiselämän ja henkilöllisyyden suojaamisesta erityisesti oikeudenkäynteihin liittyen. Käytäntö on osoittanut, että uhrien henkilöllisyyden ja yksityisyyden suojaustarve ulottuu myös arkisiin hallintokäytäntöihin. Maksusitoumuksista huolimatta uhrien on ollut vaikea päästä esimerkiksi terveydenhuoltoon ilman tarkkaa selostusta jokaiselle vastaanottovirkailijalle, terveydenhoitajalle tai hoitavalle lääkärille uhrin tilanteesta. Tällaisissa tilanteissa on jouduttu useaan kertaan selvittämään, että kyseessä on ihmiskaupan uhri, jonka auttamistoimet oikeuttavat tietynlaisten terveydenhoitopalveluiden käyttöön. Tämä ei ole henkilön yksityiselämän suojan kannalta tarkoituksenmukaista. Artikla 12: Uhrien auttaminen Artikla 12 soveltuu yleissopimusta koskevan mietinnön mukaan kaikkiin uhreihin siitä riippumatta onko kyseessä rajat ylittävä vai kansallinen ihmiskauppa. Tämän artiklan yhteydessä tulisi määritellä tarkemmin, mitä rajat ylittävällä ihmiskaupalla tarkoitetaan. Yleissopimuksen voimaansaattamista koskevaan hallituksen esityksessä olisi hyvä täsmentää, että sen soveltamisen piiriin kuuluvat kaikki uhrit riippumatta siitä, minkä maan kansalaisia he ovat, missä he ovat ihmiskauppaan uhriutuneet ja missä heidät on tunnistettu ihmiskaupan uhreiksi. Auttamistoiminnan piiriin tulisi täten yksiselitteisesti sisällyttää myös ulkomailla uhriutuneet ja sittemmin Suomessa tunnistetut ihmiskaupan uhrit. Suomessa on tunnistettu useita Etelä-Euroopassa uhritutuneita kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat paenneet hyväksikäyttöä Suomeen. Uhrien oikeudellinen avustaminen Yleissopimusta koskevan mietinnön mukaan artikla 12 sisältää muun muassa velvoitteen tiedottaa uhreille heidän laillisista oikeuksistaan. Nykykäytännöissä tämä ei ole onnistunut. Toisin kuin mietinnössä esitetään (s. 47), oikeudellisen neuvonnan ja oikeusavun saamisessa on ilmennyt ongelmia, joista myös kansallinen raportoija on huomauttanut. Kun henkilö tunnistetaan ihmiskaupan uhriksi, hän joutuu usein erilaisten oikeudellisten prosessien ristipaineeseen, joista useat koskevat jollain tavalla hänen laillista statustaan. Yksi uhrin avustajista hoitaa mahdolliseen käännytyspäätökseen liittyvää valitusmenettelyä, toinen avustaja hoitaa mahdolliseen säilökäsittelyyn liittyvää menettelyä ja kolmas ihmiskauppaan ja mahdolliseen rikosprosessiin liittyvää menettelyä. Pahimmassa tapauksessa uhri ei tapaa avustajiaan henkilökohtaisesti eivätkä avustajat toisiaan. Uhrin tieto meneillään olevista oikeudellisista prosesseista on sirpaleista. Kokonaisuuden ymmärtäminen voi olla uhrille täysin mahdotonta, koska hän ei saa riittävästi tietoa asioistaan ja koska toisiinsa vaikuttavat oikeudelliset prosessit hoidetaan erillisinä. Näistä syistä johtuen uhrin oikeudellisen avustamisen tulisi olla käytännössä paremmin resursoitu. Uhri tulisi pitää ajan tasalla siitä, mikä hänen oikeudellinen asemansa kulloinkin on ja mitä vaihtoehtoja hänellä 4

5 on käytettävissään. Tämä oikeudellisten prosessien koordinoimattomuus, joka ei palvele yleissopimuksen uhrilähtöisyyden henkeä, on ilmeistä myös muihin tukipalveluihin liittyvissä prosesseissa. Auttamisjärjestelmään otettujen uhrien lasten asema Myös ihmiskaupan uhriksi tunnistetun henkilön lapset tulisi ottaa huomioon yleissopimusta ratifioitaessa. Mietinnössä on pyritty kattavasti huomioimaan alaikäiset lapset, jotka ovat uhriutuneet ihmiskaupassa. Uhrien lapsiin ei kuitenkaan ole otettu kantaa. Mihin heillä on oikeus ja mikä on heidän asemansa avun saajina? Toistaiseksi heidän asemansa on osoittautunut käytännössä hyvin ongelmalliseksi. Artiklan 12 yhteydessä tuodaan esiin myös ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän itsenäisyys muihin viranomaisiin nähden (s. 45). Kokemuksemme ihmiskaupan uhrien kanssa ovat osoittaneet, että auttamisjärjestelmä tekee sinänsä itsenäisiä päätöksiä, mutta päätöksiin vaikuttavat paljon esimerkiksi ulkomaalaispoliisin tai esitutkintaa suorittavan viranomaisen näkemykset. Mietinnössä todetaan, että uhrin auttamisjärjestelmään pääseminen ei edellytä yhteistyötä viranomaisten kanssa (s. 53). Nykykäytäntöjen perusteella auttamisjärjestelmään ei kuitenkaan voida ottaa ihmistä, jolla ei ole laillisen oleskelun edellytyksiä Suomessa, ellei hänen maassa oleskeluaan aleta välittömästi laillistamaan. Käytännössä auttamisjärjestelmään pääsemiseksi on siten olemassa uhria koskeva yhteistyövelvoite, joka koskettaa kaikista haavoittuvaisimmassa asemassa olevia ihmisiä. Uhrin turvallisuuteen liittyvät seikat Artiklan 12 yhteydessä käydään läpi uhrin turvallisuuteen liittyviä asioita. Nimen muuttamiseen liittyvissä käytännöissä on ihmiskaupan uhrin turvallisuuden takaamiseen liittyviä puutteita. Tällä hetkellä voimassa olevan nimilainsäädännön mukaan kaikki nimilautakunnassa vahvistettavat nimet (ts. kaikki nimet, joissa uusi nimi on jokin muu, kuin entinen oma nimi tai esivanhemmilla ollut nimi) tulee julkaista Virallisessa lehdessä. Suomessa on ollut yksi ihmiskauppatapaus, jossa uhrin koko nimi jouduttiin turvallisuuteen tähtäävänä toimena muuttamaan. Jotta tämä muutos saatiin voimaan, vanha ja uusi nimi tuli julkaista Virallisessa lehdessä. Kun nimenmuutos tehdään nimenomaan uhrin turvallisuuteen tähtäävänä toimena, ei ole tarkoituksenmukaista, että nimenmuutos joudutaan julkisesti vahvistamaan. Tämä menettely tulisi muuttaa joko lainsäädäntötoimin tai muulla tavoin. Uhrin puhuttaminen Artiklan 12 yhteydessä puhutaan myös uhrin puhuttamista oikeudenkäyntiä varten seuraavalla tavalla (s. 51): Oikeudenkäyntiä varten tehtävä puhuttaminen tai haastattelu on suoritettava kerralla huolella, jotta mahdollisiin uhreihin kohdistetaan harkinta-ajan aikana mahdollisimman vähän toimenpiteitä. Lausunnon allekirjoittaneiden käsityksen mukaan harkinta-aika on Suomen laissa määritelty uhrin toipumisen kannalta tärkeäksi ajaksi, jonka puitteissa uhrin pitäisi voida harkita, haluaako hän ryhtyä viranomaisyhteistyöhön. Näin ollen uhrin puhuttaminen viranomaisten toimesta oikeudenkäyntiä varten ennen harkinta-aikaa on looginen mahdottomuus. Käytännössä menettelytavat harkinta-ajan suhteen ovat 5

6 keskeneräisiä ja epäselviä, jopa siinä määrin, että on mahdotonta selventää uhrille harkinta-ajan merkitystä. Voi myös kysyä, miten kerralla ja huolella puhuttaminen sopii traumatisoituneiden asiakkaiden kanssa työskentelyyn, kun traumatisoitumisen yleisesti tiedetään vaikuttavan ihmisen kykyyn antaa tietoja. Sen kokemuksen perusteella, mitä meillä on ihmiskaupan uhrien kanssa työskentelystä, uhrien puhuttelu on pitkäkestoista ja aikaa vievää, useita tapaamiskertoja edellyttävää toimintaa. Traumatisoituneiden uhrien muisti toimii usein sirpaleittain ja uhriutumiseen liittyvien kipeimpien asioiden mieliin palauttaminen ja julki tuominen edellyttää useita tapaamiskertoja ja luottamuksen syntymistä puhuttelijan ja uhrin välillä. Toimiminen kerralla ja huolella ei kuvaa sitä, miten asioiden hoitaminen käytännössä voi toteutua. Mietinnössä todetaan (s. 54), että ihmiskauppaepäilyä tutkittaessa menetellään käytännössä siten, että mahdollista uhria kohdellaan ensisijaisesti uhrina, ei rikoksesta epäiltynä. Myöskään tämä ei ole aina käytännössä pitänyt paikkaansa. Artikla 13: Toipumis- ja harkinta-aika Artikla 13 velvoittaa säädettäväksi 30 päivän mittaisen toipumis- ja harkinta-ajan. Artiklan mukaan harkinta-ajan kuluessa uhria ei saa poistaa maasta. Ehdotus on merkittävä parannus nykykäytäntöihin, joissa joitain ihmiskaupan uhreja uhkaa välitön maasta poistaminen UlkL 148 :n perusteella (kohdan 1 tai 6 perusteella). Maasta poistamisen kielto ei kuitenkaan tulisi olla sidottu siihen, että uhrille myönnetään harkinta-aika. Tällä hetkellä harkinta-aikoja myönnetään hyvin vähän. Maasta poistamisen kielto tulisikin kytkeä auttamisjärjestelmään ottamispäätökseen eikä siihen, onko henkilölle myönnetty harkinta-aika, onko hän laillisesti tai laittomasti maassa tai millä maassaolostatuksella hän ylipäätänsä Suomessa oleskelee. Artiklaa 13 koskevassa suomalaisia käytäntöjä kuvaavassa osuudessa mainitaan (s. 56), että on mahdollista, että uhrius havaitaan ja tarve harkinta-ajan myöntämiselle tulee esiin, kun maastapoistamispäätös on jo olemassa. Käytännössä on ollut tapauksia, joissa uhri jää syystä tai toisesta poliisin toimesta tunnistamatta, harkinta-aika myöntämättä ja uhri määrätään käännytettäväksi UlkL 148 :n perusteella. Näissä tapauksissa tunnistaminen on tehty vasta sen jälkeen, kun maastapoistamispäätös on jo olemassa ja tunnistamisen on tehnyt joku muu kuin poliisi. Tällaisia tilanteita varten tarvittaisiin lainsäädäntöön nimenomainen säännös, joka kieltäisi uhriin kohdistuvan maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanon. Nykykäytännössä täytäntöönpanon kielto tulee hakea hallinto-oikeusmenettelyn kautta. Menetelmä on ennakoimaton, tehoton ja hidas, eikä täytä niitä velvoitteita, joita yleissopimuksen artikla 13 velvoittaa. 6

7 Tämän ongelman korjaamiseksi olisi hyvä olla lainsäädäntötasoinen velvoite, joka estäisi maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanon silloin, kun henkilö on tunnistettu ihmiskaupan uhriksi ja otettu auttamisjärjestelmään. Mietinnössä kerrotaan myös (s.56), että harkinta-aika voidaan keskeyttää, mikäli uhri solmii siteet rikoksesta syytettyihin tai epäiltyihin uhriksi tunnistamisen jälkeen. Käytännössä ihmiskauppiaat eivät aina edusta rikollisjärjestöjä vaan voivat myös kuulua uhrin perheeseen. Vaatimus siteiden katkaisemisesta tällaisessa tilanteessa on kohtuuton ja epärealistinen. Lisäksi liian matala harkinta-ajan keskeyttämisen ja järjestelmästä poistamisen kynnys saattaa johtaa kohonneeseen uudelleen uhriutumisen riskiin. Artikla 16: Uhrien kotiuttaminen ja palauttaminen Artiklan 16 mukaan uhrin palauttamista on helpotettava ottaen huomioon uhrien oikeudet, turvallisuus ja arvokkuus. Artiklaan sisältyvä kappale 5 velvoittaa toteuttamaan tarvittavat toimet yleissopimuksessa vaadittavien kotiuttamisohjelmien luomiseksi. Mietinnössä todetaan (s. 62), että Suomessa ei vielä ole yleissopimuksen mukaisia paluuohjelmia, mutta että tuetusta ja turvallisesta paluusta on säädetty kotouttamislaissa. Johtopäätöksenä mietinnössä todetaan, että paluuseen liittyvät tuki- ja suojelutoimet toteutuvat siten Suomessa lainsäädännön nojalla. Haluamme tuoda esille sen, että tukitoimet eivät toteudu yksistään lainsäädännön nojalla vaan edellyttävät käytännön toimia ja taloudellista panostusta. Turvallisen paluun tukeminen edellyttää paluuolosuhteiden selvittämistä, yhteistyökumppaneiden etsimistä ja kontaktien luomista paikallisiin, ammatillisesti korkeatasoista työtä tekeviin tukipalveluihin ja kansalaisjärjestöihin. On epärealistista ajatella, että jo nyt kuormitettu auttamisjärjestelmä kykenisi suoriutumaan sopimusvelvoitteiden mukaisten kotiuttamisohjelmien rakentamisesta ilman lisäresursointia. Velvoitteen täyttäminen edellyttää resurssien lisäämistä auttamisjärjestelmään tai valtion rahoista rahoitetun, paluuseen liittyvien tukitoimien resursointia järjestötoiminnan kautta. Artikla 27 Yksipuoliset hakemukset ja viran puolesta tehtävät hakemukset Artiklan 27 kappaleen 3 mukaan sopimuspuolten tulee varmistaa, lainsäädäntötoimin, tai muulla tavoin, että esimerkiksi kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus auttaa ja/tai tukea uhria tämän suostumuksella rikosoikeudenkäynneissä. Vaikka selvää laintasoista sääntelyn tarvetta ei olisi yllä mainitun velvoitteen täyttämiseksi, pidämme tärkeänä, että kyseinen velvoite kirjattaisiin lainvalmisteluaineistoon. Tällaisella menettelyllä voidaan merkittävästi tukea itse rikosprosessia että uhria rikosprosessin aikana. Ihmiskaupan uhrilla on usein ihmiskauppaan liittyvän rikosprosessin ohella käynnissä myös muita oikeudellisia prosesseja, joilla on jokin kytkentä itse ihmiskaupparikokseen. Tällaisia ovat 7

8 esimerkiksi käännytykseen liittyvä valitusprosessi, säilöönottoon liittyvä prosessi, tai lähtömaassa olevat, usein ihmiskaupparikokseen liittyvään velkaantumiseen liittyvät prosessit. Kansalaisjärjestöissä, joissa uhri on tunnistettu, tehdään usein intensiivistä ja kokonaisvaltaista (tuki)työtä uhrien parissa. Tällaista on esimerkiksi psyykkinen ja sosiaalinen tukityö, arjen hyvinvointiin ja asumiseen liittyvä tukityö, somaattisiin sairauksiin liittyvä hoito ja ennaltaehkäisy, henkiseen jaksamiseen liittyvä tuki sekä oikeudellisiin prosesseihin liittyvä koordinointi ja avustaminen. Tukityön myötä kansalaisjärjestöihin kertyneellä tiedolla voi olla arvokasta merkitystä uhrin oikeudellisten etujen ajamisen kannalta. Myös uhrin kannalta voi olla merkittävää se, että oikeudenkäynnissä paikalla on/saa olla sellaisen tahon edustaja, joka on kaikkien erilaisten prosessien keskellä edustanut uhrille jotain pysyvyyttä ja johon uhri usein tukeutuu ja luottaa. On mahdollista, että kansalaisjärjestön edustajan läsnäolo voidaan hoitaa mietinnössä mainituin keinoin siten, että kansalaisjärjestön edustaja toimii oikeudessa joko tukihenkilönä tai asianomistajan avustajana. Käytännössä tätä mahdollisuutta ei aina kansalaisjärjestöjen resurssien puuttumisen vuoksi ole. Koska ihmiskaupparikoksen käsitellään lähes poikkeuksetta suljetuin ovin, ei kansalaisjärjestön edustajalla ole läsnäolon mahdollisuutta, mikäli hänellä ei ole mainitunlaista roolia prosessissa. Näiden syiden vuoksi kyseisen oikeuden kirjaaminen vähintään hallituksen esitykseen on tarpeen. Kyseistä menettelyä läsnäolo-oikeuden kirjaamisen suhteen on sovellettu aiemminkin ihmiskauppaan liittyvässä lainsäädännössä. Hallituksen esitykseen (HE 193/2008), joka koskee lakia vähemmistövaltuutetusta ja syrjintälautakunnasta annetun lain muuttamista, on kirjattu, että vähemmistövaltuutettu tai hänen alaisensa virkamies voi halutessaan olla läsnä ihmiskauppaan liittyvissä oikeuden istunnoissa myös siltä osin, kun oikeuden istunnot pidetään suljetuin ovin. Kansalaisjärjestön edustajan läsnäolo-oikeus voitaisiin kirjata esimerkiksi muotoon asianomistajan suostumuksella, jos läsnäololle ei ole erityistä estettä. Artikla 28: Uhrien, todistajien ja oikeusviranomaisten kanssa yhteistyössä toimivien suojelu ja artikla 30: Oikeudenkäynnit Artikloissa 28 ja 30 käsitellyn todistajille ja uhreille tarjotun tuen ei voida olettaa sisältyvän tukitoimiin automaattisesti. On välttämätöntä, että tukipalveluihin sisällytetään rikosoikeudelliseen prosessiin perehtynyttä tukea sekä uhreille että todistajille koko prosessin ajaksi. Uhri tarvitsee tukihenkilön, joka tuntee kokonaisvaltaisesti oikeusprosessin, tukeen ja oleskeluun liittyvät 8

9 prosessit, sekä uhrin elämäntilanteen kokonaisuuden. Riittävän tuen antaminen edellyttää myös hyvin organisoitua yhteistyötä muiden uhrin tuesta huolehtivien tahojen kanssa. Ihmiskaupan uhrien oikeuksien toteuttamiseksi annettava tuki edellyttää sellaista resurssien lisäystä, joka mahdollistaa paneutumisen ihmiskaupan uhrien ja todistajien tukemiseen ja tuon tuen kehittämiseen. Tällaisen tuen antamiseen on hyvää osaamista ja kokemusta kansalaisjärjestöillä ja tehtävä myös sopii heille hyvin. Helsingissä Pro-tukipiste ry Rikosuhripäivystys Suomen Mielenterveysseura Suomen Punainen Risti Ensi- ja turvakotien liitto 9