Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 459/2003 vp Au-isien oikeus huoltajuuteen Eduskunnan puhemiehelle Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta säädetyn lain (361/1983) 6 :n mukaan äiti on lapsensa huoltaja, jos lapsen vanhemmat eivät ole avioliitossa keskenään. Isä saa huoltajuuden tunnustamalla isyyden ja sopimalla huoltajuudesta äidin kanssa sosiaalivirastossa. Jos äiti vastustaa huoltajuutta, isän on haettava sitä käräjäoikeudesta eli osoitettava olevansa kykenevä huoltajuuteen. Jos vanhemmat menevät naimisiin, molemmat saavat automaattisesti huoltajuuden. Tähän lakiin liittyy ainakin yksi ongelmatapaus. Avioliiton ulkopuolinen (au) äiti voi päättää adoptiosta tai sijaishuollosta tunnustetun isän tahdosta huolimatta, mikäli isälle ei ole myönnetty huoltajuutta. Äidin halutessa antaa lapsen adoptoitavaksi isä ei ole etusijalla huoltajuusratkaisussa. Au-äidillä on näin ollen isään nähden suurempi päätäntävalta lapsen tulevaisuudesta. Isälle uhkaa jäädä vain siittäjän rooli. Raiskaustapauksia lukuun ottamatta todennäköisesti useimmiten olisi lapsen edun mukaista, että lapsen biologinen isä olisi ensisijainen vaihtoehto huoltajaksi, mikäli äiti tahtoo adoptoida lapsen ulkopuolisille tai antaa sijaishuoltoon. Au-lapsen ja isän välinen suhde voisi alkaa nykyistä paremmin, jos isälle varmistettaisiin tapaamisoikeus heti alusta lähtien. Tämä edellyttäisi, että vanhemmat ja viranomaiset olisivat velvollisia tekemään isyysselvityksen jo ennen lapsen syntymää. Vanhemmat eivät joutuisi elämään epätietoisuudessa. Parhaimmillaan tämä auttaisi vanhempia myös luomaan keskenään entistä kiinteämmät suhteet ja yhdessä miettimään lapsen tulevaisuutta ja kasvatusta. Edellä luetellut muutokset eivät pakottaisi vastentahtoiseen yhdessäeloon. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallitus tietoinen siitä, että avioliiton ulkopuolinen isä ei ole etusijalla lapsen huoltajuutta ratkaistaessa ja että isyysselvityksen tekeminen jo raskauden aikana mahdollistaa isälle tapaamisoikeuden heti lapsen syntymästä lähtien? Helsingissä 23 päivänä lokakuuta 2003 Päivi Räsänen /kd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 459/2003 vp: Onko hallitus tietoinen siitä, että avioliiton ulkopuolinen isä ei ole etusijalla lapsen huoltajuutta ratkaistaessa ja että isyysselvityksen tekeminen jo raskauden aikana mahdollistaa isälle tapaamisoikeuden heti lapsen syntymästä lähtien? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa: Lapseksiottamisesta annetun lain (153/1985) 9 :n 1 momentin mukaan alaikäisen lapseksiottamista ei tiettyjä laissa säädettyjä poikkeuksia lukuun ottamatta voida vahvistaa, elleivät hänen vanhempansa ole antaneet tähän suostumustaan. Jos avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isyys on tunnustamisella tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistettu, lapsen antaminen ottolapseksi edellyttää siis pääsääntöisesti myös isän suostumusta. Toisin kuin kysymyksessä on oletettu, isän suostumus tarvitaan silloinkin, kun hän ei ole lapsen huoltaja. Lastensuojelulain (683/1983) 17 :n 1 momentin mukaan sosiaalilautakunnan on ennen päätöstä lapsen sijaishuoltoon sijoittamisesta varattava muun muassa lapsen vanhemmille tilaisuus tulla kuulluksi. Lapsen isälle on varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi silloinkin, kun hän ei ole lapsen huoltaja. Avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen isällä, jonka isyys on vahvistettu, on siis voimassa olevan lainsäädännön mukaan samat oikeudet osallistua lasta koskevaan päätöksentekoon kuin äidilläkin niissä kysymyksessä tarkoitetuissa tapauksissa, joissa äiti tahtoo antaa lapsen ottolapseksi tai sijaishuoltoon. Lapseksiottamisen vahvistamista ja sijaishuollon järjestämistä koskevista edellytyksistä seuraa lisäksi se selvä lähtökohta, että lapsen huollon uskominen isälle, joka on halukas ja kykenevä huoltajaksi, on ensisijaisempi vaihtoehto kuin lapsen antaminen ottolapseksi tai sijoittaminen sijaishuoltoon. Isyysselvityksen tekeminen jo raskauden aikana on mahdollista jo voimassa olevan isyyslain (700/1975) mukaan. Lain 8 :n 4 momentin mukaan isyyden selvittäminen saadaan aloittaa jo ennen lapsen syntymää, jos nainen, joka on raskaana avioliiton ulkopuolella, sitä pyytää. Se voidaan kuitenkin saattaa loppuun ja tunnustamistilaisuus varata miehelle vasta lapsen syntymän jälkeen. Lain 15 :n 4 momentin mukaan isyyttä ei voida tunnustaa ennen lapsen syntymää. Isyyslain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on ollut esillä myös mahdollisuus, että mies voisi tunnustaa lapsen jo ennen tämän syntymää. Lakivaliokunta ei kuitenkaan ole mietinnössään (LaVM 5/1975 I vp) katsonut tätä ratkaisuvaihtoehtoa toteuttamiskelpoiseksi. Tämän perusteeksi on viitattu siihen, että tarkoituksena on, että miehellä tunnustamislausuman antaessaan on käytettävissään kaikki ne seikat, joiden perusteella isyyskysymys arvioidaan. Isyyslain säätämisen yhteydessä omaksuttua ratkaisua voidaan edelleen pitää perusteltuna. Isyyskysymyksen arvioimisessa on merkitystä muun muassa tiedolla lapsen siittämisajankohdasta. Tätä voidaan luotettavimmin arvioida sen jälkeen, kun lapsen syntymähetki, -paino ja -pi- 2

3 Ministerin vastaus KK 459/2003 vp Päivi Räsänen /kd tuus ovat selvillä. Isyyden selvittäminen saattaa edellyttää myös oikeusgeneettisen isyystutkimuksen tekemistä. Isyyden selvittämiseen jo ennen lapsen syntymää ei ole havaittavissa sellaista tarvetta, että olisi perusteltua lainsäädännössä mahdollistaa näytteen ottaminen vielä syntymättömästä lapsesta oikeusgeneettisen isyystutkimuksen suorittamiseksi. Oikeusministeriöön saatujen tietojen mukaan isyyden selvittäminen toimitetaan tavanomaisissa tapauksissa nopeasti, esimerkiksi Helsingissä yleensä kahden tai enintään kolmen viikon kuluessa lapsen syntymästä. Mahdollisuudella saattaa isyyden selvittäminen loppuun ja tunnustaa isyys ennen lapsen syntymää olisi siten tapaamisoikeuden vahvistamisen kannalta käytännössä varsin vähäinen merkitys. Ennen lapsen syntymää annettuun tunnustamislausumaan puolestaan liittyisi hankalasti ratkaistavia oikeudellisia ongelmia, kuten tunnustamislausuman sitovuus tilanteissa, joissa syntymän jälkeen ilmenee isyyttä vastaan puhuvia seikkoja. Sallimalla tunnustaminen ennen lapsen syntymää saatettaisiin näin ollen aiheuttaa tarpeettomia ristiriitatilanteita, kun taas sen sallimisesta aiheutuvat edut olisivat varsin vähäiset. Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2003 Oikeusministeri Johannes Koskinen 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd undertecknade skriftliga spörsmål SS 459/2003 rd: Är regeringen medveten om att en far som inte är gift med barnets mor inte har förtursrätt då frågan om vårdnaden om ett barn avgörs och att en faderskapsutredning redan under graviditeten gör det möjligt att ge fadern umgängesrätt direkt efter barnets födelse? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Enligt 9 1 mom. adoptionslagen (153/1985) kan adoption av minderårig inte fastställas om inte barnets föräldrar givit sitt samtycke därtill, frånsett vissa i lagen föreskrivna undantag. Om faderskapet för ett barn som fötts utom äktenskapet har fastställts genom erkännande eller genom utslag av domstol kräver en bortadoptering av barnet alltså i regel även faderns samtycke. Till skillnad från vad som antas i spörsmålet behövs samtycke av fadern också i de fall där han inte är barnets vårdnadshavare. Enligt 17 1 mom. barnskyddslagen (683/1983) skall socialnämnden ge bl.a. föräldrarna tillfälle att bli hörda innan beslut fattas om placering av barnet i vård utom hemmet. Barnets fader skall ges tillfälle att bli hörd i ärendet också i det fall att han inte är barnets vårdnadshavare. Då faderskapet är fastställt i fråga om ett barn som är fött utom äktenskapet, har fadern alltså enligt gällande lagstiftning samma rättigheter som barnets moder att delta i beslut som gäller barnet i de fall som avses i spörsmålet, dvs. där modern önskar bortadoptera barnet eller att det placeras i vård utom hemmet. De förutsättningar som gäller för fastställande av adoption och för ordnande av vård utom hemmet ger också tydligt vid handen att en far som är villig att bli vårdnadshavare och som kan bli vårdnadshavare är ett alternativ som går före alternativen om adoption och vård utom hemmet. Redan gällande lag om faderskap (700/1975) gör det möjligt att vidta åtgärder för att utreda faderskapet under graviditeten. Enligt 8 4 mom. får faderskapsutredning inledas redan före barnets födelse, om en kvinna som är havande utom äktenskap anhåller därom. Utredningen kan dock slutföras och mannen beredas tillfälle att erkänna barnet först efter barnets födelse. Enligt 15 4 mom. kan faderskap inte erkännas före barnets födelse. I samband med riksdagsbehandlingen av lagen om faderskap var också den möjligheten aktuell att mannen bör kunna erkänna barnet redan före födelsen. Lagutskottet ansåg dock i sitt betänkande (LaUB 5/1975 I rd) att det inte var möjligt att genomföra denna lösningsmodell. Ståndpunkten motiverades med att mannen bör ha tillgång till alla de faktorer som ligger till grund för bedömningen av faderskapet, då han avger sin utsaga om erkännande. Den lösning som man stannade för i samband med att lagen om faderskap stiftades kan fortfarande anses motiverad. Då frågan om faderskapet avgörs har bl.a. tidpunkten för då barnet kan ha avlats betydelse. Den tillförlitligaste bedömningen av detta kan ske då man vet när barnet föddes samt har uppgifter om barnets vikt och längd vid födelsen. Utredningen av faderskapet 4

5 Ministerns svar KK 459/2003 vp Päivi Räsänen /kd kan också kräva en rättsgenetisk faderskapsundersökning. Det verkar inte finnas något sådant behov av att utreda faderskapet redan före barnets födelse som kunde motivera att man lagstiftningsvägen gör provtagningar möjliga för att genomföra en rättsgenetisk faderskapsundersökning på ett ofött barn. Enligt de uppgifter som justitieministeriet fått genomförs faderskapsutredningen i vanliga fall snabbt, i t.ex. Helsingfors i regel inom två eller högst tre veckor från barnets födelse. Möjligheten att slutföra faderskapsutredningen och erkänna faderskapet redan före barnets födelse skulle sålunda ha väldigt liten betydelse i praktiken för fastställandet av umgängesrätten. En utsaga om erkännande som avges före barnets födelse är däremot förknippad med svårlösta juridiska problem, t.ex. frågan om utsagans bindande karaktär i sådana fall där det efter födelsen uppträder omständigheter som talar mot faderskapet. Genom att tillåta erkännande före barnets födelse kunde man sålunda skapa onödiga konfliktsituationer medan fördelarna av ett prenatalt erkännande skulle vara mycket små. Helsingfors den 11 november 2003 Justitieminister Johannes Koskinen 5