Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 471/2003 vp Kotimaisen ruoantuotannon turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle EU-jäsenyysneuvotteluissa koko Suomen saaminen pitkäaikaisen kansallisen maataloustuen piiriin ei onnistunut. Liittymissopimuksen artiklaan 142 kirjattiin pohjoisen tuen nimellä pitkäaikaisen ja luonteeltaan alenemattoman tuen maksuvaltuus ainoastaan Pori Lappeenranta-linjan pohjoispuolelle. Eteläinen Suomi jäi jäsenyysneuvotteluissa 141-artiklaan kirjatun määräaikaisen ja luonteeltaan alenevan kansallisen tuen maksuvaltuuden varaan. Siirtymäkauden tueksi nimitetyn tuen määräaika päättyi vuoden 1999 lopussa. Vuoden 1999 neuvotteluissa EU-komission kanssa alun perin siirtymäkauden tueksi tarkoitettu 141-artiklan mukainen tuki sai jatkoa neljäksi vuodeksi. Tällöin voitiin perustellusti katsoa, että komissio on myöntänyt tuen tarpeen jatkumisen ja puheet siirtymäkaudesta voidaan lopettaa. Vuoden 1999 neuvotteluissa sovittiin, että vuoteen 2003 mennessä Suomi osoittaa, että kaikkien EU:n yhteisten maataloustukitoimien lisäksi Etelä-Suomen maatalous tarvitsee vakavien vaikeuksien erityistukea ilmastosta johtuvien korkeiden tuotantokustannusten takia. Suomi on toimittanut EU:n edellyttämän selvityksen, ja EU:ssa erityistuen tarve on myönnetty. Edellä mainituilla perusteilla Suomen hallitus lähti täysin realistisesti tavoittelemaan pohjoisen tukeen verrattavissa olevaa pitkäkestoista ja tasoltaan vakaata maksuvaltuutta. Se, että tukineuvottelujen tavoitteeksi asetettiin lisäksi nykyistä korkeampi tukitaso, johtuu EU-jäsenyyden aikana voimakkaasti vääristyneestä viljelijöiden tuloprofiilista Suomen eri alueilla. Koko maassa tehtyjen maataloustuloselvitysten perusteella voidaan todeta, että samaan aikaan, kun pysyvän pohjoisen tuen alueella tuottajien tulotaso on kohonnut, ovat viljelijöiden tulot 141-artiklan soveltamisalueella jopa selvästi alentuneet. Neuvotteluissa ei kuitenkaan saavutettu yhtäkään hallituksen ja tuottajajärjestöjen yhteisesti asettamista tavoitteista, joiden takana oli myös valtaosa suomalaisista. Maksuvaltuus saatiin määräaikaisena ja luonteeltaan alenevana. Lisäksi komissio onnistui avaamaan neuvottelujen yhteydessä EU:n yhteisen maatalouspolitiikan tukimuotoihin kuuluvan LFA-tuen eli luonnonhaittakorvauksen ja kansalliset kasvinviljelyn tuet. LFA-tuen korotus oli sovittu korvaukseksi viime kesänä ratkaistusta EU:n maatalouspolitiikan uudistuksesta, ja nyt sama korotus otettiin korvaamaan 141-artiklan mukaisen tuen alentamista. Kansallisen tuen maksuvaltuuden yhdistäminen LFA-tukeen saattaa osoittautua Suomen kannalta tulevaisuudessa ongelmalliseksi, ja viimeksi käytyihin neuvotteluihin saakka Suomi onkin pystynyt pitämään erillään 141-artiklan mukaisen erityisratkaisun ja unionin yhteiset maataloustuet. Neuvottelutulos 141-artiklan soveltamisesta on voimassa ainoastaan neljä vuotta ja painottuu investointien tukemiseen. Investointitukien avulla ei kuitenkaan ole lupa rakentaa tuotantoa, jolla ei ole tilaa markkinoilla. Tällä hetkellä markkinatilanne on vaikea esimerkiksi siipikarjalihan ja sianlihan kohdalla, joten tuotannon laajentamismahdollisuuksia on varsin rajallisesti tukien painottuminen investointeihin ei millään Versio 2.0

2 tavalla turvaa niiden tuottajien elinkeinoa, jotka ovat jo tehneet investointinsa ja toimivat tällä hetkellä markkinoilla. Päinvastoin alalle tulevien kilpailijoiden saamat investointituet vaarantavat koko elinkeinon kannattavuutta. Etelä-Suomessa sijaitsee merkittävää elintarvikesektorin tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jonka jatkuvuuden turvaaminen edellyttää paikallisten raaka-aineiden saatavuutta. Esimerkiksi uusien funktionaalisten elintarvikkeiden kehittäminen keskittyy 141-tuen soveltamisalueelle. Myös tuotantovolyymin kannalta Etelä-Suomen tuottajien tukitason säilyttäminen vähintään nykytasolla on elintärkeää suomalaisen elintarviketuotannon jatkuvuudelle. Tällä hetkellä 141-tuen soveltamisalueella tuotetaan 25 % maidosta ja naudanlihasta, 55 % sianlihasta, 70 % siipikarjanlihasta ja 75 % kananmunista. Ilman kansallisen tuen jatkuvuutta tulemme olemaan enenevässä määrin tuontielintarvikkeiden varassa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Miten hallitus aikoo turvata käytettävissä olevin kansallisin toimin elintarviketuotannon jatkumisen koko Suomen alueella niin, että tuottajia kohdellaan tasavertaisesti ja että Etelä-Suomen tuottajien tulokehitys saadaan vastaamaan suomalaisten viljelijöiden keskimääräistä tulokehitystä? Helsingissä 22 päivänä lokakuuta 2003 Pertti Hemmilä /kok Olli Nepponen /kok Ben Zyskowicz /kok Jyri Häkämies /kok Maija Perho /kok Heikki A. Ollila /kok Tapani Mäkinen /kok Jere Lahti /kok Anne Holmlund /kok Sirpa Asko-Seljavaara /kok Leena Harkimo /kok Paula Risikko /kok Martin Saarikangas /kok Petri Salo /kok Sari Sarkomaa /kok Arto Satonen /kok Ahti Vielma /kok Ville Itälä /kok Jan Vapaavuori /kok Irja Tulonen /kok Jari Vilén /kok Ilkka Kanerva /kok Juhani Sjöblom /kok Raimo Vistbacka /ps Timo Soini /ps Timo Seppälä /kok Esko Kurvinen /kok Eero Akaan-Penttilä /kok Marja Tiura /kok Kaarina Dromberg /kok Päivi Räsänen /kd Kari Kärkkäinen /kd Seppo Lahtela /kesk Hannu Takkula /kesk Veijo Puhjo /vas Ilkka Taipale /sd Lauri Oinonen /kesk Sari Essayah /kd Tuija Nurmi /kok Kalevi Lamminen /kok 2

3 Ministerin vastaus KK 471/2003 vp Pertti Hemmilä /kok ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Pertti Hemmilän /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 471/2003 vp: Miten hallitus aikoo turvata käytettävissä olevin kansallisin toimin elintarviketuotannon jatkumisen koko Suomen alueella niin, että tuottajia kohdellaan tasavertaisesti ja että Etelä-Suomen tuottajien tulokehitys saadaan vastaamaan suomalaisten viljelijöiden keskimääräistä tulokehitystä? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavan: Liittymissopimuksen 141-artiklan perusteella neuvotellun tukiohjelman sisällöstä saavutettiin poliittinen sopimus Suomen ja komission välisissä neuvotteluissa Artiklan mukaisesti neuvottelutuloksen perusperiaate on, että Suomi toteuttaa yhteisön politiikan mahdollistamat tukikeinot ensin täysimääräisesti, ja vasta tämän jälkeen kansalliset tukitoimenpiteet ovat sallittuja. Hallitus sopi yhteisestä neuvottelutuloksesta Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) kanssa , Valtioneuvosto hyväksyi tukiohjelman , ja tukiohjelmaa koskeva notifikaatio on sen jälkeen toimitettu komissiolle. Artiklan 141 mukaan komissio voi myöntää Suomelle luvan maksaa kansallista tukea Etelä- Suomen kotieläintuotannolle sekä kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille niin kauan kuin maataloutemme on "täysimääräisesti integroitunut yhteiseen maatalouspolitiikkaan". Artikla edellyttää, että ensin on täysimääräisesti hyödynnettävä kaikkia yhteisen maatalouspolitiikan välineitä, ja jos sen jälkeen edelleen on vakavia vaikeuksia, Suomella on oikeus maksaa kansallista 141-tukea. On huomattava, että tämän artiklan mukainen tuki on notifioitava komissiolle valtiontukiasiana, mistä osaltaan johtuu sen erilainen luonne verrattuna unionin maaseututoimiin lukeutuvaan artikla 142-tukeen (pohjoinen tuki). Näin ollen Suomen tavoittelema pelivara eli myöntövaltuuden merkittävä nostaminen ei artiklan 141 pohjalta ollut mahdollista. Pääministeri Lipposen hallitus oli kuitenkin varautunut artiklan 141 tulkintaan ja laittanut vireille sen, että luonnonhaittakorvauksen (LFAtuki) ylintä määrää voitiin unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä nostaa keskimäärin 200 eurosta/ha 250 euroon/ha. Tämä otetaan 141-ratkaisun yhteydessä käyttöön vuonna 2005, kuten yhteisten välineiden täysimääräinen käyttö edellyttää. Etelä-Suomeen kohdistuvasta LFA-tuen noin 49 miljoonan euron korotuksesta vain puolet otetaan huomioon artikla 141-tulotuen tasossa, kun järjestelmä muuttuu vuonna Loppuosa voidaan käyttää Etelä- Suomen viljelijöiden muiden toimeentulotarpeiden hyväksi. Unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen kustannukset puolestaan ovat erillinen asia; siinä hallinnollisten hintojen alennukset korvataan neuvoston kesäkuisen poliittisen päätöksen mukaan lähes täysimääräisesti niin, että vasta vuonna 2008 kompensaation on arvioitu olevan yhteensä 7 miljoonaa euroa alempi kuin laskennalliset hintojen alennukset. Tämä korottaa lähivuosina maatalouden pääluokan EUrahoitusta yli 100 miljoonalla eurolla vuodessa. Uuteen 141-tukiohjelmaan on esitetty sisällytettäviksi suorat tulotuet Etelä-Suomen kotieläintaloudelle, kasvihuonetuotannolle ja puutarhatuotteiden varastoinnille (Etelä-Suomen kansalli- 3

4 Ministerin vastaus nen tuki) sekä korotetut investointituet. Tukiohjelmaesitykseen sisältyvät myös EU:n yleisiin valtiontukisäännöksiin perustuva maatalouden ympäristötuen kansallinen lisäosa (aik. kasvinviljelyn kansallinen tuki) sekä nuorten viljelijöiden tuki. Koska komissio edellyttää yhteisen maatalouspolitiikan mahdollistamien tukimuotojen täysimääräistä hyödyntämistä ennen kansallisia toimia, ehdotetaan myös luonnonhaittakorvauksen (LFA) tason korottamista säädösten sallimaan enimmäismäärään. Tulotukien maksamisen ehdoksi komissio on asettanut sen, että päätökseen sisältyvillä sektoreilla investointituet ja ns. tekninen tuki maksetaan täysimääräisinä. Kokonaisuutena kansallisen tuen määrä Etelä-Suomessa säilyy lähes ennallaan tai hieman nousee. Etelä-Suomen kansallisen tuen maksuvaltuutta tullaan hyödyntämään täysimääräisesti tulevina vuosina huomioiden kuitenkin markkinatilanteen kehittyminen. Tukien kohdentumista tuotantosektoreille tarkastellaan pitemmällä tähtäimellä myös siten, että painopistealueita tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan muutetaan. Elintarviketuotannon jatkumisen turvaamiseksi myös tulotukia täydentäviä muita toimenpiteitä kehitetään jatkuvasti. 141-ratkaisun mukaan tuki on nyt aiempaa vakaammalla tasolla, sillä artiklan mukaisen tuen alenema on nyt aiempia kausia pienempi, keskimäärin 3 % vuodessa, ja osa tuesta korvataan vuodesta 2005 alkaen LFA-tuella, joka ei ole aleneman piirissä. Myös jatkosta vuoden 2007 jälkeen on kirjaus. Tuottajien tasavertaisen tulokehityksen turvaamiseksi pohjoisen alueen tukijärjestelmän kehittämisessä huomioidaan Etelä-Suomen tukijärjestelmän kehittyminen. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan mukaisia tukijärjestelmiä koskevat uudistukset pyritään tekemään niin, että niiden ja kansallisten tukijärjestelmien muodostama kokonaisuus turvaa parhaalla mahdollisella tavalla Suomen eri osissa sijaitsevien ja eri tuotantosuuntia edustavien maatilojen tasavertaisen kohtelun. Tukijärjestelmien uudistusten vaikutuksia tuottajien tulokehitykseen tullaan seuraamaan ja mahdolliset tukijärjestelmien muuttumisesta aiheutuvat tulojen alennukset pyritään käytettävissä olevien keinojen ja valtuuksien puitteissa korjaamaan mm. EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä ja muita välineitä käyttäen. Helsingissä 14 päivänä marraskuuta 2003 Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja 4

5 Ministerns svar KK 471/2003 vp Pertti Hemmilä /kok ym. Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Pertti Hemmilä /saml m.fl. undertecknade skriftliga spörsmål SS 471/2003 rd: Vilka nationella åtgärder ämnar regeringen vidta för att trygga en fortsatt livsmedelsproduktion i hela Finland så att producenterna behandlas jämlikt och producenterna i södra Finland uppnår en inkomstutveckling som motsvarar genomsnittet bland finländska odlare? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I de förhandlingar om innehållet i stödprogrammet som Finland och kommissionen förde med stöd av artikel 141 i anslutningsfördraget nåddes ett politiskt avtal den 13 oktober I enlighet med artikeln är utgångspunkten i förhandlingsresultatet att Finland först skall vidta alla de stödåtgärder som gemenskapspolitiken erbjuder och först därefter är nationella stödåtgärder tillåtna. Regeringen kom tillsammans med Centralförbundet för lant- och skogsbruksproducenter (MTK) fram till ett gemensamt förhandlingsresultat den 4 november Statsrådet godkände stödprogrammet den 6 november 2003 och en notifikation om stödprogrammet har sedan lämnats till kommissionen. Enligt artikel 141 kan kommissionen bevilja Finland tillstånd att betala nationellet stöd till husdjursskötsel, växthusproduktion och lagring av trädgårdsprodukter i södra Finland så länge som vårt jordbruk är "helt integrerat i den gemensamma jordbrukspolitiken". Artikeln förutsätter att alla de medel som står till buds inom den gemensamma jordbrukspolitiken först skall utnyttjas till fullo och om det därefter fortsättningsvis finns stora svårigheter har Finland rätt att betala nationellt 141-stöd. Det bör noteras att stöd i enlighet med denna artikel skall notifieras till kommissionen som ett statsstödsärende, vilket delvis beror på att stödet skiljer sig till sin karaktär från artikel 142-stödet som hör till unionens landsbygdsåtgärder (nordligt stöd). Således var den marginal som Finland strävade efter, dvs. en betydlig ökning av bevillningsfullmakten, inte möjlig med stöd av artikel 141. Statsminister Lipponens regering var dock beredd på tolkningen av artikel 141 och väckte frågan om möjligheten att i samband med reformen av den gemensamma jordbrukspolitiken höja det högsta beloppet av kompensationsbidraget (LFA-stödet) från i genomsnitt 200 euro/ha till 250 euro/ha. Denna höjning tas i bruk i samband med 141-lösningen 2005 i enlighet med kravet om att de gemensamma medlen skall användas till fullo. När systemet ändrar 2005 kommer endast hälften av den förhöjning av LFA-stödet på ca 49 miljoner euro som riktas till södra Finland att beaktas i nivån på artikel 141-inkomststödet. Den resterande delen kan användas till odlarnas andra behov av utkomst i södra Finland. Kostnaderna för reformen av unionens gemensamma jordbrukspolitik är igen en annan fråga där sänkningarna av de administrativa priserna enligt rådets politiska beslut i juni skall ersättas nästan helt så att kompensenstationen beräknas vara sammanlagt 7 miljoner euro lägre än sänkningarna av de adminstrativa priserna först Av detta följer att EU-finansieringen av jordbruk kommer att öka med ca 100 miljoner euro per år under de närmaste åren. Enligt 141-förslaget skall direkta inkomststöd för husdjurskötsel, växthusproduktion och lagring av trädgårdsprodukter i södra Finland (nationellt stöd för södra Finland) samt förhöjda inves- 5

6 Ministerns svar teringsstöd ingå i det nya 141-stödprogrammet. I förslaget till stödprogram ingår också ett nationellt tilläggsstöd till miljöstödet för jordbruk (tidigare nationellt stöd för växtodling) i enlighet med EU:s allmänna bestämmelser om statsstöd samt ett stöd till unga jordbrukare. Eftersom kommissionen förutsätter att de stödformer som den gemensamma jordbrukspolitiken erbjuder skall utnyttjas till fullo innan nationella åtgårder vidtas föreslås också att nivån på kompensationsbidragen (LFA) höjs till det maximibelopp som bestämmelserna medger. För att inkomststöd skall betalas förutsätter kommissionen att investeringsstöden och det s.k. tekniska stödet betalas till fullt belopp inom de sektorer som ingår i beslutet. Det totala beloppet av det nationella stödet i södra Finland kommer att hållas på ungefär samma nivå eller stiga en aning. Betalningsfullmakten för det nationella stödet för södra Finland kommer att utnyttjas till fullo under de kommande åren, dock med beaktande av hur marknadssituationen utvecklas. Stöden till produktionssektorerna ses också över på längre sikt så att prioritetsområdena ändras efter behov och möjligheter. För att trygga en fortsatt livsmedelsproduktion utvecklas hela tiden även andra åtgärder som kompletterar inkomststöden. Stöd som baserar sig på 141-lösningen är på en stabilare nivå än tidigare eftersom stöd som betalas i enlighet med artikeln minskar mindre än under tidigare perioder, ca 3 % per år, och en del av stödet ersätts från och med ingången av 2005 med LFA-stödet, som inte minskar. Det finns även en anteckning om en fortsättning efter För att trygga en jämlik inkomstutveckling för producenterna beaktas vid utvecklandet av stödsystemet för norra Finland utvecklingen av stödsystemet för södra Finland. Man strävar efter att genomföra reformer av stödsystem inom EU:s gemensamma jordbrukspolitik så att den helhet som dessa stödsystem och de nationella stödsystemen bildar på bästa möjliga sätt skall trygga en jämlik behandling av gårdsbruksenheter med olika produktionsinriktningar på olika håll i Finland. Man kommer att följa vilka verkningar reformerna av stödsystemen har för inkomstutvecklingen för producenterna och sträva efter att bl.a. i anslutning till reformen av EU:s jordbrukspolitik och andra åtgärder med de medel och befogenheter som står till buds kompensera sådana inkomstbortfall som eventuellt följer av de ändrade stödsystemen. Helsingfors den 14 november 2003 Jord- och skogsbruksminister Juha Korkeaoja 6