1. Talvimonsuuni tuo sateita sisä-aasiaan. Väärin: Talvimonsuuni on Aasian sisäosista puhaltava kuiva mannertuuli.

Transkriptio

1 Maantieteen ja yhteiskuntamaantieteen oppiaineiden mallivastaukset. Valintakokeet Tehtävä 1. Oikeat vastaukset: A OSIO Onko väittämä oikein vai väärin? Maksimipistemäärä on 10 pistettä eli 1 piste/oikea vastaus. Väärästä vastauksesta vähennetään 1 piste. Minimipistemäärä on 0 pistettä. Merkitse joko % (oikein) tai V (väärin). 1. Talvimonsuuni tuo sateita sisä-aasiaan. Väärin: Talvimonsuuni on Aasian sisäosista puhaltava kuiva mannertuuli. 2. Kesällä maatuuli puhaltaa yöllä mantereelta merelle. Oikein. 3. Auringon säteilyn ylijäämäalue rajoittuu leveyspiirien 35 P ja 35 E väliin. Oikein. 4. U-laaksot ovat syntyneet pääasiassa virtaavan veden kulutuksen seurauksena. _ Väärin: U-laaksot ovat syntyneet jäätikön kulutuksen seurauksena. 5. Suomen tärkeimmät pohjavesiesiintymät sijaitsevat moreenimaalajista koostuvissa muodostumissa. Väärin: Suomen huomattavimmat pohjavesivarat sijaitsevat sora- ja hiekka-alueilla. 6. Kun matalapaineen keskus sijaitsee Suomen kaakkoispuolella, Pohjois-Karjalassa tuulee pohjoisesta. Oikein: Pääsääntöisesti tuulee korkeasta matalaan. 7. Muinaisrannat ovat mannerjäätikön sulavesien muodostamia kasautumismuotoja. Väärin: Aallokon työ on lähinnä kuluttavaa. Muinaisrannat ovat aallokon aikaansaamia. Niiden avulla voidaan tutkia muun muassa maankohoamisrannikon paljastumista veden alta (mm. Balttian jääjärven, Ancylusjärven sekä Litorina- ja Itämeren kehitysvaiheet). 8. Mereen joutuva öljy on pääosin peräisin tankkerionnettomuuksista. Väärin: Valu- ja viemärivedet tuovat 51 % öljypäästöistä mereen. 9. Kvalitatiivisia ympäristömyrkkyjä esiintyy luonnostaan luonnossa. Väärin: Ei esiinny luonnossa vaan ne ovat syntyneet teollisuustuotannossa (DTT, PCB). 10. Maakuntakaavan avulla ohjataan yksityiskohtaisesti asuinalueiden rakentamista. Väärin: Maakunnan alueelta laadittu kaava, joka ohjaa esim. asunto- ja teollisuusalueiden sekä liikenneväylien sijoittumista. Asemakaavalla puolestaan ohjataan yksityiskohtaisesti asuinalueiden rakentamista (esim. rakennusten pinta-alat, korkeudet ja materiaalit).

2 B OSIO Määrittele lyhyesti seuraavat käsitteet: Maksimipistemäärä on 8 pistettä eli 2 pistettä/ oikea vastaus. 1. HDI-indeksi 1 p Human development index, inhimillisen kehityksen indeksi, jolla mitataan valtioiden elintasoa. 1 p Indeksiin lasketaan ostovoimaan sopeutettu BKT/henkilö, odotettu elinikä, aikuisten lukutaitoisuus ja eriasteisen koulutuksen saaneiden määrä. 2. YVA 1 p Environmental Impact Assesment, ympäristönvaikutusten arviointi. 1 p Ympäristöä merkittävästi muuttavien hankkeiden (tehdasrakennukset, ydinvoimala, moottoritiet ym.) yhteydessä tehtävä ympäristöarvojen ja ympäristöhaittojen arviointi. 3. Mikä on otsonikerros? 1 p Auringon ultaviolettisäteilyltä suojaava kerros, joka koostuu otsonista O 3. 1 p Sijaitsee stratosfäärissä km korkeudella. 4. Sijainti- ja ominaisuustieto (attribuuttitieto) paikkatietoaineistoissa? 1 p Sijaintieto sisältää tiedon kohteen sijainnista ja muodosta. (x,y,z, piste, viiva tai alue) 1 p Ominaisuustieto kertoo kohteen ominaisuuksista, yksilöivä ajoittava, paikantava, kuvaileva. Esimerkiksi: Sijaintitieto tuulivoimalasta: Maantieteellinen sijainti x, y ja z (z korkeus merenpinnasta). Ominaisuustietoa voi olla: tuulimyllyn merkki, rakennusvuosi, paikannimi (Kiilopää), teho, korkeus, väri, lapojen leveys, huoltoväli jne. C OSIO Mittakaavatehtävä: maksimi 2 pistettä. a). Kartan mittakaava on: 1: p b). Hakkuuaukean pinta-ala on: = 38,4 (ha) 1p

3 Tehtävä 2. Geologisten prosessien vaikutus eliökunnan kehityslinjojen (tapahtumalinjojen) alueelliseen ja ajalliseen eriytymiseen. (Hailan kirja ss ). Alueille, jotka ovat olleet riittävän kauan eristyneinä toisistaan, on kehittynyt toisistaan poikkeavat kasvi- ja eläinlajistot. Kymmenien ja satojen miljoonien vuosien kuluessa tapahtuneet mannerten liikkeet ovat edelleen näkyvissä siinä, miten maapallon eläin- ja kasvilajisto jakautuu eliömaantieteellisiksi vyöhykkeiksi (palearktinen, orientaalinen, australialainen, afrikkalainen, nearktinen, neotrooppinen). Hyvä esimerkki tästä pitkän aikavälin luonnonhistoriallisesta perinnöstä on ns. Wallacen linja, joka erottaa toisistaan orientaalisen ja australialaisen vyöhykkeen. Indonesian saariston nykyinen maantiede ei mitenkään selitä tätä eroa, vaan se selittyy historiallisten kehityslinjojen nojalla. Australia on ajelehtinut noin 65 miljoonaa vuotta eteläisten merten halki muista mantereista eristyneenä jättimäisenä saarena, ja sen eläin- ja kasvilajit ovat olleet tämän ajan enemmän tai vähemmän eristyksissä muiden mantereiden lajistoista. Maanisäkkäiden osalta eristys on ollut lähes täydellinen siihen asti, kunnes ihmiset asuttivat saarimantereen ehkä vuotta sitten. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin jyrsijät, joita on levinnyt useaan otteeseen Australiaan meren yli Aasian mantereelta Indonesian saariston ja Uuden-Guinean kautta noin 3-5 miljoonaa vuotta sitten, sekä lentokykyiset lepakot. Muille mantereille on Australian eristyneisyyden aikana kehittynyt istukallisia nisäkkäitä, mutta Australiaa hallitsevat pussieläimet. Istukalliset nisäkkäät ovat syrjäyttäneet niitä evolutiivisesti vanhemmat pussieläimet muilla mantereilla lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia, joista Pohjois- Amerikan opossumi ( pussirotta ) on tunnetuin. Australian kasvilajiston kehityksen tapahtumalinjat ovat edenneet vastaavalla tavalla eristyksissä muista mantereista. Australian puuvartista kasvillisuutta esimerkiksi hallitsee kourallinen sukuja, joita ei esiinny muualla, tunnetuimpana eukalyptuspuut. Maapallon geologisen kehityshistorian perusteella kyetään arvioimaan eriytymiselle ominaisia aikamittakaavoja. Australia ja muut mantereet ovat olleet toisistaan eristyksissä noin 65 miljoonan vuoden ajan, mutta useiden lajiryhmien eriytyminen Australiassa on paljon tuoreempi tapahtuma. Monet Australialle ominaiset lajit, esimerkiksi jyrsijät, lepakot sekä monet linturyhmät, ovat uudistulokkaita. Laajoilla alueilla liikkuvien lajien kuten pitkiä muuttomatkoja tekevien lintujen näkökulmasta Australia ei ole lainkaan eristyksissä Uudesta- Guineasta ja Indonesian saaristosta. Niinpä eri-ikäiset lajikerrostumat kohtaavat toisensa samoilla alueilla. Valtamerten eristyneet tuliperäiset saaret antavat Australiaa selkeämmän perustan määritellä niillä tapahtuneen evoluution aikamittakaavaa. Galapagossaaret ovat 3-5 miljoonan vuoden ikäiset, joten niiden omalaatuinen linnusto, muun muassa kuuluisat Darwinin peipot, on tuona aikana eriytynyt saarille Etelä-Amerikan mantereelta harhautuneista kantamuodoista. Havaijin saariryhmä, jossa elää erittäin rikas sekä omalaatuinen kasvi- ja eläinlajisto, on aikamittakaavan määrittelyn suhteen hankalampi tapaus. Havaijin nykyisistä saarista vanhin on iältään hiukan yli 5 miljoonaa vuotta, mutta samalla alueella on ollut tuliperäisiä saaria jo muutamia miljoonia vuosia aikaisemmin. Osa saariryhmän lajistosta on siis ainakin jonkin verran vanhempaa kuin nykyiset saaret. Kaiken kaikkiaan voidaan siis päätellä, että muutaman miljoonan vuoden eristyneisyys on ollut valtamerten saarilla riittävä aika erikoislaatuisen lajiston syntyyn.

4 Hyvin lyhyessä aikamittakaavassa syntyneitä paikallisia eroja on havaittavissa esimerkiksi sellaisilla alueilla, joilla geologisten prosessien seurauksena paljastuu koko ajan uutta elinympäristöä tietynlaisen lajiston asutettavaksi. Tällaisia jatkuvia ympäristömuutoksia tuottavat esimerkiksi vyörymät vuorten rinteillä ja jokien virtausuomien siirtyminen eli meanderointi. Suomessa tästä tarjoaa esimerkin maan kohoaminen jääkauden jäljiltä Pohjanlahden rannikoilla. Se nostaa merestä koko ajan esiin uutta rantavyöhykettä. Merestä kohoaville maille muodostuvien kasviyhteisöjen lajistot vaihtelevat sen mukaan, mitkä kasvit ovat sattuneet ensiksi leviämään uusille paikoille. Prosessin ominainen aikamittakaava on nopeimman maankohoamisen alueilla vain joidenkin vuosien tai vuosikymmenten luokkaa. Sattuma vaikuttaa siihen, onnistuuko tietty laji leviämään uudelle kasvupaikalle, sekä myös siihen, jääkö esiintymä pysyväksi, vai tuhoutuuko se ennen vakiintumistaan jonkin satunnaisen, paikallisen häiriön vaikutuksesta. Luonnossa syntyy siten kaiken aikaa uudenlaisia elinympäristöjä, joiden perustalle rakentuu uusia kehityskulkuja, jotka ovat kaikkialla hiukan erilaisia kuin muualla. Mikäli tapahtumakulkuja tasoittavia tekijöitä ei ole, erot jäävät pysyviksi ja näin eri alueille on syntynyt ja syntyy tapahtumakulkujen haarautumisen seurauksena erilaisia luontoja.

5 Yhteiskuntamaantieteen valintakoetehtävät Tehtävä 3. Millaisia näkemyksiä on esitetty kansallisten kulttuurien asemasta ja kohtalosta globalisoituvassa maailmassa, ja millä tavalla näitä näkemyksiä on perusteltu? (Globalisaatio puolesta ja vastaan, s ) Mallivastaus Mitä ovat kansalliset kulttuurit? Ennen modernien kansallisvaltioiden syntyä useimmat kansat elivät elämäänsä pääasiassa paikallisten kulttuurien verkostossa. Suurin osa kulttuurisesta tiedonvälityksestä ja keskinäisestä kanssakäymisestä tapahtui joko eliittien välillä tai paikallisella tasolla. Hovi ja kylä eivät juuri olleet tekemisissä toistensa kanssa. Useimmat kansalliset kulttuurit ovat siten nuoria, alle 200-vuotiaita. Vasta kansallisvaltioiden synty johti kulttuurielämän organisoitumiseen kansallisten ja maiden rajoja noudattavien periaatteiden mukaan. Kansallinen identiteetti ei syntynyt itsestään, vaan yleensä hallitsevan eliitin intresseissä oli luoda ja lujittaa ideaa kansakunnasta, kansalaisuudesta ja kansallisesta kulttuurista. Tämä oikeutti valtion vallan kasvattamiseen ja yhteisen politiikan koordinointiin. Kaksi näkemystä kansallisten kulttuurien kohtalosta: Näkemykset kansallisten kulttuurien kohtalosta globalisoituvassa maailmassa voidaan jakaa kahteen pääkategoriaan. Epäilijöiden (eli niiden, jotka korostavat kansallisen identiteetin ensisijaisuutta) mukaan kansalliset kulttuurit säilyvät elinvoimaisina: kansallisilla instituutioilla on monissa valtioissa tulevaisuudessakin tärkeä merkitys julkiselle elämälle, kansalliset televisio- ja radioyhtiöt nauttivat edelleenkin yleisönsä luottamusta, lehdistö ja uutistoiminta säilyttävät vahvat kansalliset juurensa ja kansalliset yleisöt lukevat ja tulkitsevat omasta näkökulmastaan ulkomaisia kulttuurituotteita. Globalistit puolestaan vetoavat siihen, että maailmanlaajuinen kulttuurinen tiedonvälitys on ennen näkemättömän laajaa, tehokasta, nopeaa ja monipuolista, ja voidaankin sanoa, että ihmiset altistuvat toisten kulttuurien arvoille enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Globalistit ajattelevat, että vaikka jokaisella onkin paikallinen elämänsä, uuden globaalin kommunikaatiojärjestelmän välittämät ideat ja arvot vaikuttavat siihen, miten ihmiset jäsentävät ja ymmärtävät maailmaa. Identiteetit saattavat irrota tietystä paikasta ja perinteestä, ja niihin otetaan aineksia muualta, jolloin syntyy yhdistelmäidentiteettejä. Hybridit kulttuurit ja ylikansalliset mediayritykset ovat haastaneet rajusti kansallisten kulttuurien ja identiteettien aseman. Tämän prosessin etenemistä on vaikea rajoittaa tai vastustaa. Epäilijöiden perustelut: Epäilijöiden mukaan kamppailu kansallisesta identiteetistä ja kansallishengestä on ollut niin yleistä, ettei globaalin massakulttuurin kehittyminen pysty murentamaan kansallishenkeä.

6 Epäilijät korostavat kansallisen identiteetin kestäviä ominaisuuksia ja kansallisten kulttuurien suurta vetovoimaa verrattuna ylikansallisten mediayritysten tuotteiden (hampurilaiset, cocacola ja pop-idolit) katoavuuteen ja hetkellisyyteen. Heidän tulkintansa mukaan tiedonvälityksen ja informaatioteknologian uudet elektroniset verkostot voivat auttaa vaalimaan perinteisiä kansallisen elämän käytäntöjä ja lähtökohtia ja elvyttämään niitä vahvistaen samalla niiden vaikutuksia. Näiden verkostojen katsotaan mahdollistavan aiempaa tiiviimmän vuorovaikutuksen niiden yhteisöjen välillä, joilla on yhteisiä kulttuurisia piirteitä kuten yhteinen kieli. Tämä puolestaan tarjoaa lisäpontta etnisten yhteisöjen ja niiden nationalismien uudelle esiinnousulle. Lisäksi epäilijät väittävät, että tiedonvälityksen ja informaatioteknologian kehittyminen synnyttävät tietoisuutta erilaisuudesta eli elämäntyylien ja arvomaailmojen monimuotoisuudesta. Tämä tietoisuus johtaa usein kunkin kulttuurin ominaispiirteiden korostamiseen ja siten vain lisää kulttuurien kirjoa. Globalistien perustelut: Globalistit painottavat ensinnäkin sitä, että kansalliset kulttuurit on luotu melko äskettäin ja niitä on muokattu maailmassa, jossa rakennettiin kansallisvaltioita. Siten ne eivät ole muuttumattomia. Kansalliset kulttuurit eivät myöskään ole välttämättömiä globaalissa maailmassa. Nationalismi on päinvastoin ristiriidassa nykymaailman kanssa, sillä nykyisin kansalliset lait eivät ohjaa kaikkea taloudellista, yhteiskunnallista ja poliittista toimintaa. Globalistit korostavat lisäksi sitä, että valtioiden keinot rajoittaa ja valvoa tiedon siirtoa ovat käyneet vähäisiksi ja tehottomiksi. He väittävät, että globaalit yritykset ovat korvanneet valtion kulttuurisen globalisaation keskeisinä tuottajina ja levittäjinä. Ne pystyvät vaikuttamaan tehokkaasti suuriin joukkoihin ja paikallisiin ja kansallisiin kulttuureihin. Valtiot, jotka yrittävät harjoittaa joustamatonta ovet kiinni -politiikkaa tiedon ja kulttuurin alalla, joutuvat varmasti uusien tiedonvälitysprosessien ja -teknologioiden uhkaamiksi. Globalistit pitävät todennäköisenä, että nämä prosessit muuttavat yhteiskunnallisen ja taloudellisen elämän kulkua kaikkialla.