Alankomaant, Dordrecht. Lähihoitaja

Transkriptio

1 Alankomaant, Dordrecht Lähihoitaja Opiskelen oppisopimuksella lähihoitajaksi ja erikoistun vanhusten hoitoon. Koulu ja oppisopimustoimisto esittelivät mahdollisuutta suorittaa vanhustyön erikoistumisjakson työssäoppiminen ulkomailla, mitä ehdottomasti halusin. Oma esimieheni antoi myös suostumuksensa ulkomaanvaihtoon. Hain vaihtoon Skotlantiin, Pohjois-Irlantiin tai Alankomaihin, josta lopulta löytyi harjoittelupaikka. Osallistuin oppisopimustoimiston järjestämään kieli- ja kulttuurivalmennukseen, jossa kerrattiin hyödyllisiä kommunikaation ja yleiskielen käytäntöjä englanniksi. Käytännön järjestelyt sujuivat hyvin, vaikka harjoittelupaikka löytyikin aika viime tipassa. Varasin itse lennot ja olin ennen lähtöä sähköpostitse yhteydessä Dordrechtiin ja vuokraemäntääni Adelijneen sekä ulkomaanvaihdon koordinaattoriin Andreen, joka huolehti opiskelijoista erinomaisesti paikan päällä. Hain tietoa Alankomaista, Dordrechtista ja harjoittelupaikastani netistä, sekä hankin hoitoalan englanti-suomienglanti sanakirjan, hain tietoa myös Suomen sosiaali-ja terveyspolitiikasta englanniksi. 1

2 Majoituin Adelijnen kotiin aivan Dordrechtin keskustaan, lähelle rautatieasemaa, josta vuokraemo Adelijne minut haki saavuttuani (lentokentältä Amsterdamista tulee juna suoraan Dordrechtiin). Sain oikein kivan huoneen vanhan talon toisesta kerroksesta, missä asui myös toinen tyttäristä. Äiti ja vanhempi tytär asuivat ylemmissä kerroksissa ja alakerrassa oli olohuone, keittiö ja erillinen wc. Huoneessani oli vedenkeitin, teetä, kahvia yms. 400 e kuukausivuokraan kuului illallinen perheen kanssa (tuli harvemmin hyödynnettyä, koska olin aina menossa tai syönyt jo töissä tarpeeksi), pyykinpesumahdollisuus ja lähes parasta kaikessa: polkupyörä (ehdoton must Hollannissa). Kotielämä perheen ja heidän ystävien kanssa oli mutkatonta ja rentoa, ongelmia ei ollut missään vaiheessa; tulin ja menin omien aikataulujeni mukaan, välillä vietin iltaa perheen ( ja kissojen) kanssa ja kerran kävimme yhdessä konsertissa. Olin todella paljon liikkeellä polkupyörällä kaupunkiin ja lähialueisiin tutustuen, sekä tein työmatkat fillarilla (n min yhteen suuntaan). Ensimmäisenä työpäivänäni maanantaina Andre haki minut kotoa aamulla, pakkasi pyöräni mukaan ja ajoimme Dubbelmondeen, keskustasta hieman kaakkoon Dubbeldamin lähiöön, jossa työpaikkani sijaitsi. Dubbelmonde on osa isompaa hoitolaitosorganisaatiota Crabbehoffia. Tapasimme heti pienessä palaverissa työpaikkani hoitajien esimiehen, opiskelijavastaavan sekä työyksikköni kaksi hoitajaa, joista toinen, Silvia van Es, oli nimetty ohjaajakseni. Jonkun väärinkäsityksen seurauksena talossa luultiin, etten puhu juuri lainkaan englantia mikä virhe pian korjaantui. Palaverissa kerroin itsestäni hieman, opiskeluistani ja tavoitteistani tälle ulkomaanharjoittelujaksolle. Kielenä oli luonnollisesti englanti. Sain heti esittelykierroksen talossa. Silvia puhui erinomaista englantia, paljon ja vuolaasti. Tulimme juttuun välittömästi! Ilmapiiri ja vastaanotto oli uskomattoman ystävällistä ja mutkatonta; minut esiteltiin ensimmäisen viikon aikana aivan jokaiselle vastaantulijalle. Kollegat ottivat vastaan erittäin lämpimästi ja kaikki yrittivät puhua 2

3 englantia edes hieman, vaikka eivät olisi hyvin osanneetkaan. Dubbelmonden ilmapiiri oli käsittämättömän hyvä ja iloinen, työyhteisö puhalsi yhteen hiileen ja kaikki auttoivat kaikkia, keskustelu oli avointa ja naurua riitti joka lähtöön. Työskentelin yhdessä Silvian kanssa koko ensimmäisen viikon. Dubbelmonde on palvelutalotyyppinen 112-paikkainen hoitokoti, jossa asukkaat asuvat omissa huoneistoissaan (tilavia ja kauniita, asianmukaiset ja esteettömät tilat) neljässä kerroksessa. Talossa on oma ravintola alakerrassa osa asukkaista syö siellä, mutta ruoka tarjoillaan myös kotiin niin haluaville. Hoitotiimejä on kaksi, mutta ne tekevät yhteistyötä, ja aamuraporteilla kaikki ovat koolla. Merkillepantavaa oli täsmällisyys ja hyvät käytöstavat; raportit olivat asiallisia, puheenvuoroja kuunneltiin, eikä toisen päälle puhuttu. Ihmiset eivät myöhästelleet, kahvi- ja ruokatauot pidettiin määrättyinä kellonaikoina ja tunnelma oli rento. Hyvillä ilmoilla istuttiin ulkona terassilla. Talon puolesta oli kahvi/tee/lihaliemi, sekä lounaalla kaksi keittovaihtoehtoa. Useimmilla oli lisäevästä mukana, mutta harvoin lämmitettäviä annoksia. 3

4 Suuri osa hoitoalan työntekijöistä teki lyhennettyä työviikkoa; 12-, 24- tai 32-tuntista, koska Alankomaissa on tyypillistä, että naiset ovat osa-aikatöissä, osittain lasten päivähoidon kalleuden takia (sosiaali- ja terveyspalvelut on Hollannissa järjestetty aivan eri tavalla kuin Suomessa, ne perustuvat pääosin erilaisiin vakuutuksiin). Monelle oli yllätys, että Suomessa valtaosa työssäolevista naisista tekee normaalia n. 38-tuntista työviikkoa! Lyhyt työviikko saattaa kyllä vaikuttaa jaksamiseen, sillä työuupumusta ei juuri näyttänyt esiintyvän. Henkilökunta oli ammattitaitoista ja sitoutunutta. Pätevyys ja koulutus saavutetaan hieman eri systeemillä Hollannissa, mutta koulutuksen sisältö on pääosin sama. Opiskella voi oppisopimuksella tai kokopäiväkolutuksessa, aivan kuten Suomessakin. Osastolla oli kaksi nuorta oppisopimusopiskelijaa; ikääntyneempiä opiskelijoita ei näkynyt. Asukkaiden keski-ikä oli useimmissa kerroksissa korkea, n. 91 v. ja iso osa heitä oli todella omatoimisia ja hyväkuntoisia. Dubbelmondeen otetaankin asukkaita, joiden toimintakyky on vielä hyvä; kunnon ja yleistilan heiketessä he siirtyvät vaativamman hoidon piiriin toiseen hoitopaikkaan. Silti asukkaiden joukossa oli muutamia enemmän hoivaa ja hoitoa vaativia ja mm.nostolaitteella siirrettäviä ja muutamia jo melko pitkälle dementoituneitakin. Melko harva asukkaista puhui englantia ja yritin siksi opetella hollanniksi edes yksinkertaiset lauseet ja tervehdykset mikä oli yllättävän hankalaa, koska kaikki muut osaamani kielet tunkivat yllättäen aivoista ulos! Myös hollantilaisen kurkkukorahduksen oppiminen oli aivan mahdotonta ja sen harjoittelu huvitti paitsi asukkaita myös kollegoita! Niiden asukkaiden kanssa, jotka osasivat englantia, puhuin paljon ja hoidin heitä myön itsenäisesti myöhemmin. Pääosa työskentelystä oli avustamista suihkutuksissa, pukemisessa ja lääkkeiden antamisessa ja jakamisessa normaalia perustyötä. Tein myös haavahoitoja, olin mukana stoma-asukkaan hoidossa sekä hoidin letkuruokinta-asukkaan hoidon, oltuani tarpeeksi kauan Silvian mukana auttamassa. Viikkojen aikana tein töitä myös muiden hoitajien ohjauksessa ja yhteistyössä Silvian ollessa varattu tai vapaalla. Osallistuin kaikkeen työhön Dubbelmondessa ja sain hyvät perustiedot heidän käyttämästään potilaskirjausjärjestelmästä, erilaisista protokollista ja menettelytavoista, lääkekäytännöistä, lääkärijärjestelmästä jne. Keskustelimme loputtomasti eroista ja yhtäläisyyksistä suomalaisen ja ja hollantilaisen hoito- ja palvelujärjestelmän välillä, ja totesimme 4

5 ne pääosin hyvin yhteneväisiksi (varmaan länsimainen ilmiö, mutta myös osin EU:n määräämä) vaikka rahoitus taustalla onkin rakennettu eri tavalla. Sekä kollegat että asukkaat olivat uteliaita ja paljon kysymyksiä esitettiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä! Kielitaito joutui välillä koetukselle ja varsinkin hoitoalan terminologian opiskelu etukäteen englanniksi tai mikä vielä parempi; hollanniksi olisi ollut hyödyllistä! Latinalaisen sanaston muistaminen auttoi usein. Mutta yllättävästi kaikki asiat aina saatiin selvitettyä ja Silvian kanssa opimme nopeasti ymmärtämään toisiamme todella vaivattomasti, vaikka kieli olisi välillä ollutkin hakusessa molemmilla. Silvia näki paljon vaivaa perehdyttääkseen minut koko hoitosysteemiin ja erilaisiin käytäntöihin, antoi vastuuta, järjesti tietokoneen käyttööni tarpeen mukaan, haki tietoa ja selvitti asioita ja oli todella loistava ohjaaja ja persoona. Myös koko työyhteisö kantoi huolta viihtymisestäni ja ilmapiiri oli aidosti lämmin ja vieraanvarainen. Kävin omasta pyynnöstäni tutustumassa myös kattojärjestön pääpaikkaan Crabbehofiin, missä olin mukana työskentelemässä yhden päivän arviointiosastolla, sekä muutaman tunnin tutustumassa fysioterapeuttien toimintaan. Arviointiosastolla hoidettiin eri-ikäisiä potilaita, jotka kuntoutus- ja arviointijakson jälkeen joko palasivat kotiin tai sijoitettiin muuhun hoitoyksikköön. Siellä työ oli hektisempää ja sairaanhoidollisempaa. Fysioterapeuteilla oli upeat uusitut tilat, modernit laitteet ja hoitoa annettiin yksilöllisesti sekä ryhmänä. Minut otettiin vastaan erinomaisesti joka paikassa ja sain hyvin vastauksia kysymyksiini. Dubbelmondessa olin lisäksi puolitoista päivää päivätoimintaryhmässä mukana. Andre järjesti myös tutustumiskierroksen työpaikkaansa Da Vinci Collegeen, missä opiskelee satoja nuoria mm. sosiaalialaa yhtenä monista vaihtoehdoista. Kokonaisuudessaan harjoittelujaksoni oli erittäin onnistunut. Työ oli mielenkiintoista ja pääosin tuttua; ammatillisesti en kohdannut ehkä mitään uutta ja mullistavaa, mutta opin silti uusia työskentelytapoja ja tutustuin mielestäni hyvin hollantilaiseen terveydenhoito- ja sosiaalijärjestelmään. Tavoitteeni täyttyivät hyvin, mutta lisäarvoa tuli pitkistä keskusteluista ja laaja-alaisesta tutustumisesta eri osa-alueisiin. Töihin oli 5

6 aina mukava mennä ja sieltä lähti iloisena pois! Etenkin positiivinen ja iloinen, mutta ammatillinen työyhteisö jätti lähtemättömän vaikutuksen. Sain yllätyksekseni runsaasti lähtiäislahjoja työkavereiltani sekä ohjaajaltani; itse annoin ohjaajalleni Suomea käsittelevän kirjan. Suuria eroja siis itse työssä ei ollut, mutta henkilöstömitoitus oli huomattavasti parempi Hollannissa. Asukkaiden kanssa oli selvästi enemmän aikaa ja se näkyi hoidon laadussa. Myös pääsy esim. fysio-tai ergoterapeutille tai vanhuspsykiatrin tapaaminen järjestyi nopeasti. Sen sijaan aseptinen työskentely ei ollut niin merkittävässä asemassa kuin meillä Suomessa. Vanhusten ihoa rasvattiin siellä hyvin harvoin vaikka joskus oli hyvin kuivia sääriä! Tukisukkien pukemiseen käytettiin siellä aina sukanpukijaa (huom! säästää sukkia!). Henkilökunnan toimistotilat olivat hyvin siistejä: Suomessa tuttua paperipinoja pursuavia pöytiä ja tiedotteita täynnä olevia seiniä ei näkynyt. Ikäihmiset pukeutuivat todella kauniisti, aina puhtaisiin vaatteisiin ja sukupuolensa mukaisesti; ikärouvilla oli hyvin harvoin housuja, hiukset olivat aina kauniisti. Asunnot olivat pääosin viehättäviä ja kodikkaita. Ylipäätään esteettisyyteen kiinnitettiin siellä paljon enemmän huomiota; koko hoitopaikka oli viihtyisä, täynnä kukkia ja hyvin tilava mitoitukseltaan. Myös hollantilainen mentaliteetti tuntui hyvin avoimelta ja ystävälliseltä joka paikassa. Harjoittelujaksolla oma asenne auttaa paljon; avoin mieli ja erilaisuuden sietokyky, sekä sosiaalisuus ja oma-aloitteinen kommunikointi ja työote kannattaa. Kaikesta on hyvä kysyä, ettei jää epäselviä asioita, eikä puutteellinen ulosanti vieraalla kielellä haittaa; aina löytyy yhteisymmärrys. 6

7 Vapaa-ajalla pyöräilin kartan kanssa eksymässä joka puolella, se oli hauskaa! Merkillepantavaa oli paitsi hyvä pyörätieverkosto, myös se, ettei Hollannissa käytä pyöräilykypäriä edes mopoilijat tai pikkulapset istuimissaan (!). Dordrecht on kaunis vanha veden ympäröimä kaupunki, jossa riitti nähtävää jo arkkitehtuurinsa puolesta. Lisäksi joka perjantai ja lauantai oli katumarkkinat keskustassa. Liikuin myös maaseudulla ja kävin Biesboschin luonnonsuojelualueella. Kävin lisäksi Rotterdamissa suuren marathonjuoksukilpailun päivänä (pyörän saa ilmaiseksi vesi-bussiin mukaan) ja Amsterdamissa päiväreissuilla. Kaksi kertaa olin syömässä ohjaajani Silvian kotona ja tutustuin tavalliseen lähiöön sisältä käsin. Ruokakaupoissa hintataso on Suomea edullisempi, ravintoloissa ei aina. Hollantilainen ruoka voi olla vähän erikoista suomalaiseen makuun, mutta siirtomaavallan ja kansainvälisyyden vuoksi löytyy paljon hyviä etnisiä ruokapaikkoja. Kahviloita ja baareja/pubeja on paljon. Vaate- ja ruokakaupat menevät yllättävän aikaiseen kiinni, mutta joka torstai ne olivat auki myöhempään. Kaupoista Albert Hein on auki myöhäiseen ja on edullinen ostospaikka. Joka kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina kaupat ovat myös auki (normaalisti eivät siis ole). Dordrechtin turisti-info (myös paikallisille asukkaille) oli suureksi avuksi monissa käytännön kysymyksissä ja sieltä löytyi hyviä karttoja, langaton verkko ja ystävällistä palvelua. Viikonloppuisin ja perjantai-iltaisin dordrechtilaiset valtaavat keskustan kadut ja kahvilat varsinkin hyvällä ilmalla ja ihmisiä on valtavasti liikkeellä. Arki-iltana n. klo 21 keskusta saattoi olla typötyhjä! Koska välimatkat Euroopan tällä kulmalla ovat lyhyet, kannattaa ehdot-tomasti tehdä vapaa-ajalla matkoja lähikaupunkeihin tai pidemmällekin, jos budjetti sen sallii. Jollei harjoittelujaksolla ole opiskelijakaveria mukana, pitää varautua liikkumaan omineen ja tulemaan toimeen yksin mikä voi toisille olla ahdistavaa, mutta toisille vapauttavaa. Yhteyttä ystäviin/kotiin kannattaa pitää esim. skypen kautta, puhelut matkapuhelimella tulevat kalliiksi. Ennen lähtöä kannattaa varmistaa onko majapaikassa internetyhteys ja millainen, ja maksaako se. Itse ostin läppäriini Dordrechtista ns. mokkulan eli dongelin, johon arvon lataaminen osoittautuikin luottokortilla hyvin hankalaksi ja lisäksi se oli kallis käyttää, ei hyvä vaihtoehto! Langattomia verkkoja ei ole kaikkialla. 7

8 Harjoittelujakso ylitti odotukseni. Se laajensi maailmankuvaani ja vahvisti ammatillista identiteettiäni. Lisäksi varmistuin omasta osaamisestani ja siitä, että pärjään varmasti ulkomaillakin tässä työssä. Sosiaaliset taidot ja kielitaito kohenivat, sain uusia kokemuksia ja ystäviä. Huomaan nyt omalla oppisopimustyöpaikallani monia asioita, hyviä ja huonoja, jotka korostuivat ulkomaanjakson aikana, ja sain uusia ideoita työhöni. Ulkomaan oppimisjakso sopii mielestäni hyvin kaikille, joilla on valmius lähteä sekä avoin, sosiaalinen luonne. Pikkuasioihin ei kannata jumittua, tuskailla erilaisia olosuhteita tai jäädä omaan kämppään istumaan iltoja. Ihmisten kanssa kannattaa jutella toreilla ja kaduilla; hollantilaiset ovat sosiaalista väkeä. Rahaa kuluu aina reissussa liikaa, mutta kannattaa miettiä mihin sen kuluttaa. Ja työpaikalla saa todella hyviä vinkkejä työkavereilta esim. halvoista kaupoista, retkikohteista ja kuppiloista! Kaikki auttavat mielellään kunhan saa oman suunsa auki. 8