Yhdessä. saatesanat. Hoffnungsvolle Begegnungen jenseits des Zaunes wünscht Ihnen, Antoisia löytöretkiä raja-aitojen tuolle puolen,

Transkriptio

1 saatesanat Yhdessä Helluntaimaanantaina ilmassa on suuren kansanjuhlan tuntua, kun kotikaupunkini kristityt kokoontuvat yhteiseen ulkoilmajumalanpalvelukseen läheiselle vuorelle. Erityisesti sydämeni sykähtää, kun me syyrialais-ortodoksit, katolilaiset, protestantit - rukoilemme yhdessä Isä meidän rukouksen. Syvältä löytyy säie, joka yhdistää. Seurakuntiemme elämässä otetaan usein askelia raja-aitojen toiselle puolelle. Ja yleensä se tapahtuu hyvin itsestään selvästi, arkisesti, kaukana juhlahumusta ja suurista julkilausumista. Mitä hyötyä on ekumeniasta? pohtii Anssi Elenius artikkelissaan sivuilla ja rohkaisee uteliaisuuteen: Kun joutuu tarkastelemaan myös muita kristillisiä traditioita, pystyy paremmin hahmottamaan, mitkä asiat pyörivät kristinuskon ytimessä ja mitkä saa vähemmän tärkeinä siirtää kauemmas kehälle. Begegnungen sind unverzichtbar, schreibt Gabriella Costabel, Fachreferentin für Gemeinden anderer Sprache und Herkunft im Oberkirchenrat der Evangelischen Landeskirche in Württemberg. Denn: Ökumenisches Zusammenleben geht eben nicht automatisch, es ist notwendig, es auch zu wollen und dafür etwas zu tun. (S. 14) Ökumene wächst vielerorts von unten, im Kleinen, durch viele alltägliche Begegnungen. Aber der Alltag braucht besondere Momente, und einen solchen erlebe ich immer am Pfingstmontag. Da versammeln sich die Christen verschiedener Herkunft, Sprache und Denomination auf dem Gießener Hausberg. Wenn wir unter den frühlingsgrünen, uralten Kastanien gemeinsam das Vaterunser beten, ist das für mich ein starkes Bild der Hoffnung. Hoffnungsvolle Begegnungen jenseits des Zaunes wünscht Ihnen, Antoisia löytöretkiä raja-aitojen tuolle puolen, Kuva/Foto: Timo Prinz Ritva PRinz Renkaan toimittaja / Rengas-Redakteurin

2 Tässä lehdessä / In dieser Ausgabe Ekumenia? Ekumeenisen liikkeen tunnus on laiva. Samassa veneessä ollaan. Vai ollaanko? Missä kristittyjen yhteys näkyy? Mihin ekumenian laiva on matkalla? Onko ekumenia teologien akateemista käsitteiden pyörittelyä vai onko sillä vaikutusta tavallisen kristityn elämään? Lue ekumenian periaatteista ja käytännön toiminnasta kristittyjen yhteyden edistämiseksi sivulta 10 alkaen. 10 Vuosikokousviikonloppu 2015 Välitön tunnelma ja mielenkiintoiset keskustelut saivat ensimmäistä kertaa vuosikokouksessa olleet Pirjo Friedrichin, Essimari Kairiston ja Riitta Seehausenin viihtymään. Viikonloppuna pohdittiin myös mm. eri ikäluokkien tarpeita ja johtokunta valittiin uudelleen. Lue lisää sivuilta Nkurenkurun koulu siirtyy omilleen Suomalaisen kirkollisen työn keskus on tukenut Pohjois-Namibiassa sijaitsevaa Nkurenkurun koulua Suomen Lähetysseuran kautta vuodesta 2008 lähtien. Nyt koulu on saavuttanut tilanteen, jossa tuki Suomesta voidaan lopettaa. Lue kuulumisia Nkurenkurusta ja uuden tilanteen vaikutuksesta tukeemme sivuilta 8-9. Etelän miehet ristiretkellä Gipfelkreuz vuoren korkeimmalla kohdalla toimi alppiseudulla rajapyykkinä ja yhdisti samaa uskoa tunnustavia. Münchenin seurakunnan ristiretkeläiset valloittavat huipun toisensa jälkeen. Mikä saa miehet lähtemään matkaan? Mitä kokemuksia heillä on repussaan? Lue lisää sivuilta Joukkoon mahtuu lisää vaellusintoisia miehiä! Finnisch lernen an der Uni Fennistik, Finnougristik, Nordeuropa-Studien. Finnisch kann man an mehreren deutschen Universitäten studieren. Die Studiengänge bieten unterschiedliche inhaltliche Schwerpunkte. Welche Inhalte wo angeboten werden und für wen der jeweilige Studiengang geeignet ist, erläutern die Dozentinnen und Dozenten auf S kuvat/fotos: Sirpa-Maija Vuorinen, Outi Tuuulari, Päivi Anttila, Tuomo Nikula, Marija Skara

3 Ajankohtaista / Aktuelles tue Rengasta! Rengas tarjoaa Saksan suomalaisille mielenkiintoista luettavaa ja hyödyllistä tietoa. Jotta kukaan ei jäisi yhteisömme ulkopuolelle, on Rengas ilmainen Saksassa toimivien suomalaisten seurakuntien jäsenille. Lehden tuottaminen kuitenkin maksaa. Osallistu talkoisiin ja tue Rengasta omien taloudellisten mahdollisuuksiesi mukaan. Lahjoituksesi on verovähennyskelpoinen. Kiitos avustasi! Rengas ist für die Mitglieder der finnischen Gemeinden in Deutschland kostenlos, weil die Zeitschrift jede und jeden mit in die Gemeinschaft nehmen will. Aber eine Zeitschrift zu produzieren kostet natürlich Geld. Unterstützen Sie unser Rengas nach Ihren Möglichkeiten. Ihre Spende ist steuerlich absetzbar. Herzlichen Dank! tiliyhteystietomme/unsere Kontoverbindung: Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit e. V. Evangelische Bank eg IBAN DE , BIC GENODEF1EK1 Verwendungszweck: Spende Rengas Onko sinulla ajatus tai jo valmis suunnitelma toiminnasta, jota pitäisi jotenkin päästä käytännössä kokeilemaan? Kyllä vain, mutta mistä rahoitus? Mikäli toimintamallisi on sellainen, että se on siirrettävissä Saksan suomalaisten seurakuntien käyttöön onnistuneen kokeilujakson jälkeen, hae SKTK:lta kokeiluvaiheeseen PRojeKtiRahoituSta vuodelle 2016 Toimita mennessä toiminta- ja taloussuunnitelmasi sähköpostilla mauri.lunnamo@ekd.de Anomukset käsitellään syyskuussa ja projektirahoitukset myönnetään ajalle Lisätietoja: toiminnanjohtaja Mauri Lunnamo, puh tai kuvat/fotos: Renkaan arkisto Rengas 7-9/2015 ilmestyy KV 26 heinä-syyskuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: Rengas 10-11/2015 ilmestyy KV 39 loka-marraskuun tapahtumatiedot artikkelit: seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle:

4 Kesän 2016 kohokohta! Sasu-rippikoulu Sasu-Konfizeit Vuoden 2016 rippikoulu alkaa tutustumisviikonlopulla Haus Heliandissa Oberurselissa, lähellä Frankfurtia. Kesän leirille voi lähteä joko Saloon tai Espooseen. Die Konfizeit beginnt mit einem Kennenlern-Wochenende im Haus Heliand in Oberursel bei Frankfurt. Für das Camp im Sommer kannst du zwischen zwei Alternativen wählen: SaLo Leiri järjestetään yhdessä Salon seurakunnan kanssa. ( Leiri pidetään Perniössä, Salon seurakunnan leirikeskuksessa Naarilassa, Naarjärven rannalla. Konfirmaatiomessua vietetään sunnuntaina Salossa. espoo Leiri järjestetään yhdessä Espoon Olarin seurakunnan kanssa. ( fi) Se pidetään Hvittorpin leirikeskuksessa, Kirkkonummella, Vitträsk-järven rannalla. Konfirmaatiomessua vietetään sunnuntaina Espoossa, Olarin kirkossa. Sasu-rippikouluun voivat vuonna 2016 osallistua vuonna 2001 tai sitä ennen syntyneet nuoret. Teilnehmen können die Jugendlichen, die im Jahr 2001 oder davor geboren sind. Pyydämme ilmoittautumaan vuoden 2016 rippikouluun mennessä. Lue lisää seuraavasta Rengas-lehdestä ja nettisivuiltamme Nettisivuilta löydät myös ilmoittautumislomakkeen ja siellä voit tutustua viime kesän Sasu-blogeihimme. Bitte melde dich bis an. Weitere Informationen und unseren Blog vom letzten Sommer findest du unter Tervetuloa! Wir freuen uns auf dich! anna-maari Ruotanen rippikoulutyöstä vastaava pappi kuva/foto: Miika Rosendahl

5 Valohoitoa kuva/foto: Fotostudio Tölle Käsillä on pian aika, jolloin useat meistä suuntaavat nauttimaan kotimaan valoisista kesäilloista. Yö sekoittuu päivään ja päivä yöhön. Niin kasvi kuin ihminenkin saa jokaisella solullaan imeä voimaannuttavaa valoa itseensä. Moni ulkomaalainen ihastuu ikihyviksi Suomen kesän yöttömään yöhön, jolloin päivä ei tunnu loppuvan lainkaan, kun pimeyttä ei tarvitse kohdata. Tätä kirjoittaessani olemme juuri kuulleet järkyttävän uutisen Germanwingsin lentoturmasta. Monet elävät akuutin, täysin arvaamatta tulleen, kriisin keskellä. Elämä ja maailma näyttävät pimeää puoltaan. Vailla sanoja tartumme konkreettiseen eleeseen, joka viestii universaalisti surussa myötäelämisestä. Kynttilät syttyvät. Liekin luoma valo on vertauskuva, jonka merkityksen ihmiset ymmärtävät ympäri maailmaa kulttuurista tai uskonnosta riippumatta. Meille kristityille kynttilä ei ole pelkästään muistosymboli, vaan myös viittaus Kristuksen lahjoittamaan elämän valoon. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: Minä olen maailman valo. On tapana, että kastetoimituksessa luetaan nämä sanat ja kastettavalle sytytetään oma kynttilä. Jo varhaiset kristityt ojensivat kastetulle palavan kynttilän käteen heti kasteen tapahduttua. Perinne säilyi, vaikka lapsikaste myöhemmin syrjäyttikin aikuiskasteen. Suomessa tapaa noudatettiin aina 1600-luvulle saakka. Viimeisten vuosisatojen aikana käytäntönä on ollut, että kynttilä annetaan lapsen vanhemmille. Kynttilän sytyttäminen symbolisena eleenä kertoo, että kasteen hetkellä Kristuksen seuraajina siirrymme pimeydestä valoon. Kynttilää sytyttämässä voi vanhemman sijasta olla kummi, jonka tehtävänä on olla lapselle esimerkki kristitystä aikuisesta ja kulkea kastettavan mukana matkalla aikuisuuteen. Kastekynttilän sytyttäminen symboloi myös omaa rooliamme valon ylläpitäjinä. Jeesuksen opetuslapsina olemme saaneet kehotuksen toimia valona elinympäristössämme. Mitä se voisi tarkoittaa tässä maailmassa? Joskus tehtävä tuntuu lähes mahdottomalta, etenkin silloin, kun ympärillä tapahtuu musertavia asioita. Onnettomuuden kohdatessa tehtävämme on olla valon lähettiläitä niille, jotka menetys ja suru on vetänyt pimeyteen. Kriisiin joutuneelle ei tarvitse järjestää spektaakkelimaista valoshowta. Usein riittää, että muistutus valosta, toinen ihminen, kulkee rinnalla läpi pimeän vaiheen. Profeetta Jesajan sana lohduttaa surun ja ahdistuksen kohdannutta tai uskossaan epävarmaa: Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta (Jes. 24: 3). Profeetan sanat vakuuttavat, että myös horjuva ja heikko usko pitää meidät Jumalan yhteydessä. Jumala ei koskaan sammuta liekkiä, vaikka se palaisi pitkiäkin jaksoja niin kituen, että itse epäilisimme sen jo sammuneen. Vuodenaikojen tavoin elämässä valoisammat ja pimeämmät jaksot vuorottelevat. On hyvä tietää, että on olemassa yksi valo, jonka kirkkaus on muuttumaton. Iankaikkisesti. anna-maari Ruotanen

6 Kohtaamisia Chorinissa An dem Wochenende mit der ordentlichen Mitgliederversammlung des Zentrums der finnischen kirchlichen Arbeit e. V. vom 13. bis in Chorin wurde der neue Vorstand gewählt, gab es viel Gelegenheit zum Austausch und wurden neue Ideen entwickelt. Vuosikokouksen puheenjohtajana toiminut kirkon ulkosuomalaistyön koordinaattori Susanna Merikanto-Timonen toi kokoukseen Suomen kirkon terveiset. Hän kertoi jäsen 360 -tutkimuksesta, jonka perusteella seurakunnat Suomessa saavat tietoa siitä, mitä niiden alueella asuvat jäsenet kirkolta odottavat. Yleiskeskustelussa lauantaiaamuna pohdittiin mm. eri ikäluokkien tarpeita ja kiinnostusta seurakuntaa kohtaan. Todettiin, että erityisesti työikäisillä ja lapsiperheillä vapaata aikaa on hyvin vähän. On aivan hyväksyttävää tulla vaikka vain kerran vuodessa joulukirkkoon. Yhdessä mietittiin, miten saada selville, mitä seurakunnassa harvemmin käyvät siltä odottavat ja vaihdettiin ideoita uusista seurakuntatoiminnan muodoista. Hyväksi kanavaksi tavoittaa eri ikäluokkia on monessa seurakunnassa todettu kaikki ruokaan liittyvä: äitien vapaaillat ravintolassa, kouluruoka kielikoululaisille, sunnuntain Susanna Merikanto-Timonen toimi vuosikokouksen puheenjohtajana yhteinen ruokailu tai keitto lähetyksen hyväksi. Myös varamummotoiminta voisi luoda yhteyksiä eri sukupolvien välille. Der Höhepunkt des Programms am Freitagabend war das Konzert von Hans Lydman und Sami Väänänen. Pfarrer Anssi Elenius wurde nach 12 Dienstjahren aus der finnischen kirchlichen Arbeit in Deutschland verabschiedet. Viele gute Wünsche begleiten ihn auf dem Weg zu der neuen Dienststelle in Norwegen. Sunnuntain luontopolulla ratkaistiin erilaisia tehtäviä ryhmissä. Ja hauskaa oli! Den Abschluss des Wochenendes bildete der Gottesdienst in der Klosterkirche gemeinsam mit der Choriner Ortsgemeinde. Die Predigt hielt Pfr. Matti Nikkanen. Pfrin. Päivi Lukkari fungierte als Liturgin und Pfrin. Päivi Vähäkangas und Pfr. Andreas Lorenz assistierten. In seiner Predigt ermutigte Matti Nikkanen die Zuhörer, Mut und Zuversicht für den Alltag aus der Perspektive zu schöpfen, dass unsere Heimat letzten Endes in der ewigen Welt Gottes ist. Ritva Prinz Katso myös / Siehe auch > Mikä on SKTK > vuosikokous 2015 kuvat/fotos: Outi Tuulari

7 Uusi (vanha) johtokunta Puheenjohtajaksi valittiin uudelleen yhdeksi vuodeksi Karl-Friedrich von Knorre Frankfurtista. Varsinaisiksi jäseniksi valittiin Felix Tölle (Köln) ja Eeva Moilanen (Frankfurt) sekä varajäseneksi Anna-Liisa Diestelhorst (Ruhrin alue). Johtokunnassa jatkavat varapuheenjohtaja Annaliisa Kühn (Dresden) sekä varsinaiset jäsenet Leena Nikula (München) ja Reettakaisa Sofia Salo (Münster) sekä varajäsen Antti Pfeiffenberger (Hannover). Näin ensi kertaa mukana olleet kokivat viikonlopun Zum ersten Vorsitzenden wurde für ein Jahr erneut Karl-Friedrich von Knorre aus Frankfurt gewählt. Zu ordentlichen Mitgliedern wurden Felix Tölle (Köln) und Eeva Moilanen (Frankfurt) und zum Ersatzmitglied Anna-Liisa Diestelhorst (Ruhrgebiet) gewählt. Im Vorstand bleiben die zweite Vorsitzende Annaliisa Kühn (Dresden) sowie die ordentlichen Mitglieder Leena Nikula (München), Reettakaisa Sofia Salo (Münster) und das Ersatzmitglied Antti Pfeiffenberger (Hannover). kuvat/fotos: Outi Tuulari Kun minua pyydettiin ensikertalaisena lyhyesti kertomaan vaikutelmani SKTK:n Chorinin vuosikokouksesta, päätin spontaanisti matkia tutustumisillan leikkisää mallia. Siinä kaikki osanottajat esittelivät itsensä kolmella sattumanvaraisella - enemmän tai vähemmän sopivalla - adjektiivilla. Siis kolme tiivistettyä lausetta: Chorinin viikonloppu jäi mukavasti mieleeni, koska se oli vaiherikas, rentomielinen ja yhteishenkinen. Ohjelma oli alusta loppuun huolella ja taidolla suunniteltu ja toteutettu mainospätkineen kaikkineen; täydet pisteet kaikille valmisteluremmissä olleille! Nimetön sitaatti, joka jäi sopivasti korvaan soimaan: Oli hienoa olla mukana, nyt kun vuosikokouksessa saa olla hauskaa, eikä tarvitse riidellä kenenkään kanssa. Riitta Seehausen, Hannover Minut toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi vuosikokoukseen, vaikka saavuinkin paikalle vain tarkkailijana ja monille vielä tuntemattomana. SKTK:n vuosikokous oli organisoitu ajatuksella, lämmöllä ja ammattitaidolla. Oli mielenkiintoista seurata SKTK:n / Saksan suomalaisten seurakuntien toiminnan virallista puoltakin takapenkiltä. Kolmen päivän aikana sain monia tilaisuuksia käydä mielenkiintoisia ja innostavia keskusteluja muiden osanottajien kanssa ja sitä kautta mahdollisuuden vaihtaa kuulumisia, kokemuksia, mielipiteitä, ideoita ja suunnitelmia. Yhteenvetona voin todeta, että vuosikokouksesta välittyi kuva SKTK:n / Saksan suomalaisten seurakuntien suuresta kirkkoveneestä, jossa kaikki yrittävät soutaa samaan suuntaan, vaikka airot eivät aina välttämättä aivan samassa tahdissa olisikaan. Vuosikokous päättyi sielujen tankkaukseen päätösjumalanpalveluksessa, kauniissa Chorin luostarin kirkossa. essimari Kairisto, Düsseldorf Vuosikokous oli yllättävän positiivinen kokemus ensikertalaiselle. Nopeasti sitä tuntee olonsa kotoisaksi myös vieraassa porukassa, kun pääsee puhumaan suomea ja löytää parin lauseen päästä jo yhteisiä tuttuja. Virallinen kokouskaan ei ollut tylsä, vaan hyvin valmisteltu ja vedetty. Mukavin muisto jäi kuitenkin sunnuntain luontopolusta, jonka aikana ehti tutustua paremmin omaan ryhmään ja pääsi ratkomaan hauskoja tehtäviä. Pirjo Friedrich, München

8 Mitä on kummitoiminta? Kummi on kristillisessä perinteessä lapsen kasteen todistaja, jonka tehtävänä on tukea lapsen hengellistä kasvua. Kehitysyhteistyössä kummi on aikuinen, joka kantaa vastuuta vaikeissa olosuhteissa elävästä lapsesta. Todennäköisesti vanhin kummilapsitoimintaa järjestävä kansainvälinen järjestö on Suomessakin toimiva Plan ( Se aloitti toimintansa jo 1937, ja sen toiminnassa on mukana maailmanlaajuisesti yli miljoona ihmistä. Suomen Lähetysseura aloitti kummitoiminnan vuonna Nykyään toimintaa on 15 maassa Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa ja tuen piirissä on yli 4000 kummilasta. Lapset valitaan kummiohjelmiin vähävaraisuuden ja huono-osaisuuden perusteella. Kummien tuen avulla katetaan mm. lasten elinkustannuksia ja koulukuluja sekä tarpeen vaatiessa terveydenhuollon kuluja. Kummituki mahdollistaa koulunkäynnin monille sellaisille lapsille, joiden perheiden varat eivät riittäisi lasten koulutukseen. Kummituen saaminen edellyttää monissa maissa myös lapsen perheen sitoutumista koulutukseen. Osa kuluista on kannettava itse. Koulun käyneille lapsille ovet ovat avoinna ammattikouluihin tai yliopistoon ja sitä kautta ammattiin ja turvattuun toimeentuloon. Kummien avulla tuhannet lapset ovat löytäneet itselleen, perheilleen ja kokonaisille kyläyhteisöille tien parempaan tulevaisuuteen. Kummilapsitoiminta on monissa muissa järjestöissä järjestetty siten, että kummiksi ilmoittautunut saa kummilapsensa yhteystiedot ja voi olla tähän suoraan yhteydessä kirjein ja paketein. Vastavuoroisesti lapsi lähettää kummeilleen säännöllisesti kirjeitä, joissa kertoo elämästään ja opiskelustaan, valokuvia ja esimerkiksi piirustuksia. Henkilökohtaisilla kontakteilla on hyviä puolia, mutta aivan ongelmatonta yhteydenpito ei ole. Suomen Lähetysseuran kummitoiminnassa lahjoitetut varat eivät mene suoraan tukea saaville lapsille tai heidän vanhemmilleen, vaan ne kanavoidaan paikallisen kummiyhteyshenkilön kautta kaikille kummitoiminnassa mukana oleville lapsille. Kummiyhteyshenkilö voi olla joko paikallinen Lähetysseuran työntekijä tai esimerkiksi paikallisen kirkon työntekijä. Kun tuki kanavoidaan näin, varmistetaan, että varat todella käytetään siihen tarkoitukseen, mihin ne on kerätty ja tukea saavat aina ne lapset, jotka sitä sillä hetkellä eniten tarvitsevat. Kummit saavat kaksi kertaa vuodessa kummikirjeen, jossa kerrotaan lasten ja koulun tilanteesta sekä tulevaisuuden näkymistä ja haasteista. Lap- Kolme 9. luokan opiskelijaa menossa oppitunnille. Tansanialainen opettaja opettajanhuoneessa

9 set itse eivät ole yhteydessä kummeihinsa. Heille voi lähettää halutessaan postia, esimerkiksi kirjeitä ja pieniä paketteja paikallisen kummiyhteyshenkilön kautta. Kaikenlaisen eriarvoisuuden välttämiseksi Lähetysseura toivoo kuitenkin pakettien olevan pieniä ja sisältävän sellaista tavaraa, mikä on helppo jakaa useammille lapsille, kuten tarroja, värikyniä, kuvakortteja, askartelupapereita tms. Tarkempia ohjeita saa kummiyhteyshenkilöltä. Yksittäisiä paketteja tärkeämpiä lapsille on kuitenkin kummeilta saatava jatkuva tuki. Opettaja Hiskia Karufere ja pastori Gotlieb Nairenge Nkurenkurun koulun hallintotiloissa. SKTK on tukenut Pohjois-Namibiassa sijaitsevaa Nkurenkurun koulua vuodesta 2008 yhteensä noin eurolla. Kummisopimus solmittiin tammikuussa Tuella on autettu vähävaraisia oppilaita ja mahdollistettu heidän koulunkäyntinsä. Nkurenkurun koulu on kaksi vuotta sitten päässyt tavoiteltuun vaiheeseen, jossa koulussa ei enää ole suomalaisia työntekijöitä, vaan se toimii kokonaan paikallisin voimin. Opettajakunta koostuu namibialaisten lisäksi mm. tansanialaisista ja kenialaisista opettajista. Samalla koulu on jo pitkään työskennellyt omavaraisuuden parantamiseksi. Kummien tukea ja kummioppilaiden määrää on voitu vähentää vuosittain yhdessä tehdyn suunnitelman mukaisesti siten, että viimeiset kummioppilaat valmistuivat vuonna Tämän jälkeen tuki on ohjattu koulun toimintakuluihin, jolloin se on koitunut kaikkien oppilaiden hyödyksi. Lähetysseuran kummitukea tullaan maksamaan koululle tänä vuonna viimeisen kerran. Suomen Lähetysseuran Namibian työstä vastaava Päivi Anttila vieraili helmikuussa Nkurenkurun koululla. Hän kertoo koululla vallitsevan innostuneisuuden ja eteenpäin pyrkimisen hengen. Koulu on luokiteltu maan kolmanneksi parhaaksi oppikouluksi ja sekä opettaja- että oppilaskunnalla on selkeä näky koulun säilyttämisestä korkeatasoisena. Haasteita toki riittää jatkossakin. Namibiassa esimerkiksi kilpailu ammattitaitoisista opettajista on kova, ja valtiollisten koulujen tarjoamat edut ovat paremmat kuin mihin yksityisellä kristillisellä koululla on mahdollisuuksia. Koulun rehtori Jesaya Chapwa toteaa, että valtion kanssa on tarkoitus jatkaa neuvotteluja lisätuen saamiseksi. Hän katsoo tulevaisuuteen luottavaisesti kertoessaan vierailijoille: Tulemme selviytymään myös taloudellisista haasteista. Uskomme ja toivomme, että entiset oppilaamme palaavat ja tukevat meitä, kun ovat valmistuneet omiin ammatteihinsa. Jo nyt koululla on useita opettajia, jotka ovat itse sieltä valmistuneet. Tämä kertoo sitoutumisesta ja halusta palvella ja turvata myös tuleville sukupolville korkeatasoinen koulutus. Päivi Lukkari kuvat/fotos: Päivi Anttila Nkurenkurun koululle voi kerätä tukea vielä syyskuun 2015 loppuun asti. Uusi tukikohde valitaan SKTK:n vuosikokouksessa Tiedotamme uusista tukikohdevaihtoehdoista ennen vuosikokousta

10 Mitä hyötyä on ekumeniasta? Saksassa sijaitsee vain yksi suomalaisten omistama kirkkorakennus. Hampurin merimieskirkko on tietääkseni ainoa paikka, jonka jumalanpalvelustilaa hallitaan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon järjestyksen mukaisesti. Muualla me suomalaispapit mukaudumme paikallisen saksalaisen seurakunnan ja sen kirkkotilan olosuhteisiin, kun valmistaudumme viettämään suomalaista jumalanpalvelusta. Sana isäntäseurakunta on vakiintunut kirkkoraatien ja suomalaispappien työkieleen. Koska jumalanpalvelustilan käyttöä varten tarvitaan Hampuria lukuun ottamatta kaikilla paikkakunnilla paikallisen saksalaisen seurakunnan lupa, syntyy mielikuva alisteisesta suhteesta. Tätä tulisi kuitenkin välttää, sillä me suomalaiset maksamme kirkollisveroa saksalaisten paikallisseurakuntien jäseninä maakirkoille, emmekä siis ole alivuokralaisia vaan käytämme omia saksalaiskirkkojamme. Puhukaamme siis yhteistyöseurakunnasta. Saksaksi Partnergemeinde voisi olla tasavertaisen suhteen kuvaamisen kannalta jopa selkeämpi kuin Schwestergemeinde, jossa toki päästään paremmin perhepiiriin kuin renki tai piika isäntää ja emäntää palvellessaan. Katolinen kirkko 30 % ja evankeliset kirkot 30 % Saksassa aloittavan suomalaispapin haastaa maakirkkojen erimuotoisuus. Suomessa pappi on tottunut siihen, että koko maata koskevat samat kirkkokäsikirjat. Useista hiippakunnista huolimatta myös jumalanpalveluksia vietetään käytännössä samaan tapaan kaikkialla maassa, vaikka jumalanpalvelusuudistuksessa pyrittiin lisäämään monimuotoisuutta. Fuusiot ovat vähentäneet evankelisten kirkkojen määrää Saksassa, mutta niitä on edelleen 20. Jokaisella on oma historiallinen tausta, oma kirkkolainsäädäntö, oma lisäosa yhteiseen virsikirjaan, omat kirkkokäsikirjan laitokset, oma perinnäissäännöstö mustan talarin valmistuksesta, oma kirkkohallitus ja oma itsetietoisuus. Ne tuottavat perinteiden rikkauden, josta Evangelische Kirche in Deutschland (EKD) yrittää luoda evankelisen kirkon identiteetin Suomalaispapit ovat osallistuneet ekumeeniseen toimintaan Saksassa aktiivisesti. Anssi Elenius on toiminut vuodesta 2009 lähtien puheenjohtajana ulkomaalaispappien yhteistyöelimessä Konferenz der Ausländerpfarrerinnen und Ausländerpfarrer (KAP), nykyisin Interkulturelle Pfarrkonferenz (IPK). Kuva Dresdenin kirkkopäiviltä vuonna Kuva/Foto: Ngoc Van Vu

11 Valtakunnallisen yhteyspyrkimyksen merkitys korostuu median vuoksi, sillä yhdessä esiintymällä evankeliset kirkot voivat edustaa noin 30 % Saksan väestöstä ja siten päästä samalle tasolle katolisen kirkon kanssa. Roomalais-katolinen kirkko Saksassa edustaa myös 30 % väestöstä, mutta pystyy toisenlaisen rakenteensa vuoksi usein esiintymään yhtenäisemmin ja saa äänensä kuulumaan myös muualla kuin läntisissä ja eteläisissä osavaltioissa. Sisarusapua ulkomaalaisille kristityille Samalla kun 20 kirkkohallitusta ja yksi keskushallinto kehittävät merkitystään, sujuu suomalaisten yhteistyö saksalaisten sisarusten kanssa paikallisesti yleensä erinomaisesti. Vähintään kerran vuodessa vietetään yhteinen jumalanpalvelus. Sekä saksalaiset papit että paikallinen yhteistyöseurakunta ovat aidosti kiinnostuneita suomalaisista. Me olemme osoittautuneet luotettaviksi kumppaneiksi. Mukanamme tullut pohjoisen kuningaskunnan reformatorinen perinne näyttäytyy Keski-Euroopan eri ruhtinashuoneiden kasvateille sopivasti tuttuna, joten meitä ei koeta täysin vieraiksi, vaikka suomalaispapit pukeutuvat katolisiksi tulkittaviin valkoisiin liturgisiin vaatteisiin. Gemeinden anderer Sprache und Herkunft (GaSH) onkin se nimitys, jota EKD ja maakirkot ovat alkaneet käyttää. Saksalais suomalaiset jumalanpalvelukset ovat tärkeitä, mutta kristittyjen keskinäisen yhteistoiminnan muotona ne jäävät kahdenväliseksi ja tapahtuvat protestanttisen tunnustusleirin sisällä. Maakirkot ovat onneksemme kehittäneet viime vuosikymmenen aikana omaa valmiuttaan kohdata ulkomailta tulleet kristityt ja saaneet aikaan monenvälisiä ekumeenisia tilaisuuksia ja jumalanpalveluksia. Erityisesti helluntaimaanantai näyttää kokoavan usean maakirkon alueella eri kulttuureista Saksaan muuttaneita kristittyjä yhteen. Suurimmat maakirkot ovat perustaneet kansainvälisiä konventteja Intenationaler Konvent christlicher Gemeinden (IKCG), jotka tarjoavat hyvät puitteet vuorovaikutukselle. Näissä on jäseninä myös ortodoksisia seurakuntia tietääkseni ulkomailta tulleet katolilaiset eivät ole toistaiseksi vielä missään jäseninä. Kristitty hyötyy uteliaisuudesta Sen lisäksi, että vietämme yhteisiä jumalanpalveluksia, tulisi meidän mahdollisimman usein vierailla toisten ulkomailta tulleiden seurakuntien jumalanpalveluksissa. Mielestäni parasta näissä jumalanpalveluskokemuksissa on se, että pääsee näkemään ja kokemaan kristikunnan moninaisuuden. Kun joutuu tarkastelemaan myös muita kristillisiä traditioita, pystyy paremmin hahmottamaan, mitkä asiat pyörivät kristinuskon ytimessä ja mitkä saa vähemmän tärkeinä siirtää kauemmas kehälle. AnSSi Elenius Ekumeenisen liikkeen tunnus on laiva, jonka mastona on risti. Laiva on vertauskuva seurakunnasta eli kirkosta, jossa Kristus on kapteeni. Risti laivan mastona kertoo, että pelastus on Jeesuksen ristin varassa ja että Kristus itse on mukana kirkkonsa elämässä ja ohjaa sen taivaaseen. Laiva-symboli kertoo myös ekumeniasta: samassa veneessä ollaan. Das Symbol der ökumenischen Bewegung ist ein Boot mit einem Mast in Form des Kreuzes: Die Kirche wird als Boot auf dem Weltmeer dargestellt. Das Kreuz besagt, dass die Rettung durch das Kreuz Christi zu finden ist und dass Christus selbst das Schiff steuert; das Leben seiner Kirche begleitet. Das Symbol verkörpert auch den ökumenischen Gedanken: Wir sitzen alle im gleichen Boot

12 Että he kaikki olisivat yhtä Suomen Ekumeeninen Neuvosto (SEN, perustettu 1917) on Suomessa toimivien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteistyöelin. Ekumenian tavoitteena on hajallaan elävän kristikunnan saattaminen keskinäiseen yhteyteen ja se perustuu Jeesuksen rukoukseen: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa (Joh. 17: 21) SEN:n jäseniksi voidaan hyväksyä yhteisöjä, jotka tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi. Jäsenkunnassa ovat mm. Suomen ev.-lut. kirkko ja ortodoksinen kirkko, Katolinen kirkko Suomessa, Anglican Church of Finland, Suomen Vapaa-, Metodisti-, Adventti-, Baptistija Helluntaikirkko sekä Suomen Pelastusarmeija. Kumppanuusjärjestöinä on ekumeeniseen toimintaan sitoutuneita yhdistyksiä ja säätiöitä. Ekumenia tulee kreikan kielen sanasta oikoumene, joka tarkoittaa koko asuttua maailmaa. Ekumeenisen liikkeen synty liittyy 1800-luvun lopun maailmanlaajuiseen valtavirtaan ja nuorisoherätykseen, kuten Ylioppilaiden kristillisen maailmanliiton perustamiseen. Merkittäviä ekumenian moottoreita olivat myös NMKY- ja NNKY-liikkeiden perustaminen, samoin kuin Edinburghissa 1910 pidetty maailmanlähetyskonferenssi. Ruotsin arkkipiispa Nathan Söderblom ( ) oli keskeinen vaikuttaja kutsuessaan kokoon kirkkojenvälisiä tapaamisia, joita alettiin kutsua ekumeenisiksi yhteyspyrkimyksiä tarkoittavassa mielessä. Suomessa aktiivinen toimija oli professori Arthur Hjelt, NMKY-mies ja Söderblomin ystävä. Hjelt kuului Suomalaisen kansallistoimikunnan (myöhemmin SEN) perustajiin. Suomalaiseen ekumeniaan kuuluu vahvasti kaksi vuosittain toistuvaa ekumeenista viikkoa: Ekumeeninen rukousviikko tammikuussa ja Vastuuviikko lokakuussa. Rukousviikon viettoon liittyvää kirkkovaellusperinnettä valottaa SEN:n hallintosihteeri Sirpa-Maija Vuorinen: Vuoden kylmimmällä viikolla Suomen kristityt kulkevat monella paikkakunnalla pyhäköstä toiseen ja toivottavat toinen toisensa tervetulleiksi yhteiseen rukoukseen ja vieraanvaraisuuden pöytään. Ekumenia kutsuu kristittyjä liikkeellä oloon, joka saa voimansa keskinäisestä kunnioituksesta, vieraanvaraisuudesta ja sovinnosta. Yhdessä toimiminen on todistusta lähimmäisille kotikadun varrella, kotimaassa ja maailmassa. Lähde ja lisätietoja: Kirkkovaellus on tärkeä ekumeeninen perinne Suomessa. Ritva Prinz Kuva/Foto: Sirpa-Maija Vuorinen

13 Damit sie eins seien Ökumene (griech.: oikos = Haus; die gesamte bewohnte Erde) bezeichnete ursprünglich das gesamte römische Weltreich. Heute beschreibt der Begriff die weltweite Christenheit, die Zusammenarbeit zwischen den Konfessionen sowie die im Ökumenischen Rat der Kirchen (ÖRK) zusammengeschlossenen Kirchen. Der Ökumenische Rat der Kirchen (ÖRK) wurde 1948 in Amsterdam gegründet. Zu den 342 Mitgliedskirchen des ÖRK, der seinen Sitz in Genf hat, gehören heute fast alle orthodoxen Kirchen in der ganzen Welt, viele Kirchen aus den historischen Traditionen der protestantischen Reformation wie Anglikaner, Baptisten, Lutheraner, Methodisten und Reformierte, sowie eine große Zahl vereinigter und unabhängiger Kirchen. Die römisch-katholische Kirche ist nicht Mitglied des ÖRK, arbeitet aber seit mehr als dreißig Jahren mit ihm zusammen. Ziel des Ökumenischen Rates der Kirchen ist nicht, eine weltweite Superkirche aufzubauen oder die Gottesdienstformen zu standardisieren, sondern vielmehr die Gemeinschaft zwischen den christlichen Kirchen zu vertiefen. Kuva/Foto: Sirpa-Maija Vuorinen Die Kirchen in der Gemeinschaft des ÖRK wollen die ökumenische Vision verwirklichen, indem sie die sichtbare Einheit im einen Glauben und der einen eucharistischen (Abendmahls-) Gemeinschaft anstreben, ihr gemeinsames Zeugnis in der Missions- und Evangelisationsarbeit stärken und sich im christlichen Dienst engagieren und menschliche Not lindern, Schranken zwischen Menschen niederreißen, Gerechtigkeit und Frieden fördern und die Schöpfung bewahren. Sie wollen auf diese Einheit zugehen im Sinne des Gebetes Jesu für seine Jünger und Jüngerinnen: damit sie alle eins seien. Wie du, Vater, in mir bist und ich in dir, so sollen auch sie in uns sein, damit die Welt glaube, dass du mich gesandt hast (Joh. 17, 21). Ritva Prinz Quelle: Glaubens-ABC / und

14 Begegnungen sind unverzichtbar Finnland war für mich persönlich schon immer mit Ökumene verbunden. In den 1980er Jahren, als Studentin der Theologie, besuchte ich eine Konferenz des World Student Christian Federation im Kloster Valamo. Dass wir zu Gast in der Tagungsstätte eines orthodoxen Klosters waren, war für mich eine Überraschung, als Südeuropäerin stellte ich mir Skandinavien als eine einheitlich protestantische Region vor! Viel später, als ich dann als Pfarrerin der italienischsprachigen Gemeinde in Württemberg an den Aktivitäten der EKD für Gemeinden anderer Sprache und Herkunft teilnahm, lernte ich die finnischen Gemeinden in Deutschland und ihre hauptamtlichen und ehrenamtlichen Mitarbeiterinnen und Mitarbeiter als tragende Kraft besonders in der Jugendarbeit kennen. Diese persönlichen Erfahrungen sollen keine Selbstdarstellung sein, sondern ein Beispiel, wie Ökumene von Begegnungen und gelebter Gemeinschaft lebt. Ja, es gibt auch offizielle Vereinbarungen und Dokumente, aber ohne die menschlichen Begegnungen gibt es kein Streben nach Einheit. Das gilt auch für das besondere Feld Ökumene mit Migrantengemeinden. Wir leben alle am gleichen Ort im gleichen Land. Begegnung und Zusammenarbeit sollten selbstverständlich sein; es ist so viel günstiger und einfacher als eine internationale Konferenz! Aber leider gibt es viel zu oft, auch in der kirchlichen Landschaft, sogenannte Parallelgesellschaften: Gemeinden, die nacheinander in derselben Kirche Gottesdienst feiern und sich trotzdem fast nie begegnen. Ökumenisches Zusammenleben geht eben nicht automatisch, es ist notwendig, es auch zu wollen und dafür etwas zu tun. Gemeinsame Gottesdienste, gemeinsame Feste und Freizeiten sind die neuen Traditionen, die unser ökumenisches Zusammenwachsen ermöglichen und erhalten. Sie sind eine Zusatzsaufgabe, neben dem Gottesdienst in der eigenen Sprache und nach der eigenen Tradition, und es ist verständlich, wenn manchmal solche Aktionen nur als Arbeitsbelastung gesehen werden. Sie sind aber unverzichtbar, denn wenn wir zusammenwachsen wollen, müssen wir auch Raum für Begegnungen schaffen. So bin ich als Mitarbeiterin der Württembergischen Landeskirche der Finnischen Gemeinde dankbar für das zuverlässige und konstruktive Mitmachen beim Tag der weltweiten Kirche oder bei den Sitzungen unseres internationalen Konventes. Gemeinsames Nachdenken, Vorbereiten und Feiern sind wichtige Pflastersteine, mit denen wir gemeinsam den Weg zur christlichen Einheit bereiten. GaBRiella Costabel Pfarrerin Gabriella Costabel ist Fachreferentin für Gemeinden anderer Sprache und Herkunft im Evangelischen Oberkirchenrat der Evangelischen Landeskirche in Württemberg. Tag der weltweiten Kirche am ab 11:00 in Stuttgart. Mehr auf S. 42. kuva/foto: Johannes Eißler

15 Reformoidut ja luterilaiset toimivat yhdessä Suomessa teologipiireissä on vanhastaan karsastettu reformoitua teologiaa. Reformoitu kristillisyys sekoitetaan Suomessa joskus virheellisesti vapaakirkolliseen ja helluntailaiseen perinteeseen, joille on aikaisemmin ollut ominaista voimakas kritiikki virallista luterilaista kirkkoa kohtaan. Varsinaista reformoitua kirkkoa ei Suomessa ole, joitakin pieniä ryhmiä lukuun ottamatta. Saksassa sen sijaan reformoitu perinne näkyy ja kuuluu: Saksan evankelinen kirkko koostuu jäsenkirkoista, jotka ovat tunnustukseltaan joko evankelis-luterilaisia, evankelis-reformoituja tai unioituja. Viimeisenä mainitut kirkot ovat yhdistäneet uskonsa ilmauksessa eli tunnustuksessaan sekä luterilaisen että reformoidun perinteen. Unioidun maakirkon alueella asuvaa suomalaista saattaa hämmentää oman evankelisen kirkkonsa sitoutuminen useaan tunnustukseen sen sijaan, että kirkko olisi esimerkiksi pelkästään luterilainen. Muodostuu kuva perinteiden sekamelskasta. Uskonpuhdistuksen toiseksi päähaaraksi kutsuttu reformoitu perinne syntyi Sveitsissä samoihin aikoihin kuin luterilaisuus muodostui Saksissa Martti Lutherin ( ) ja Philipp Melanchthonin ( ) johdolla. Reformoidun teologian alullepanijoita olivat Ulrich Zwingli ( ) ja Jean Calvin ( ), joista jälkimmäisen mukaan perinnettä kutsutaan myös kalvinismiksi. Sveitsin lisäksi reformoidun kristillisyyden pääalueita ovat olleet Alankomaat ja Skotlanti sekä myöhemmin Pohjois-Amerikka. Uskon perusteet ovat luterilaisilla ja reformoiduilla yhteiset: reformoidulla kirkolla on vain kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, ja se pitää opetuksensa ohjenuorana Raamattua. Luterilaisessa kirkossa on tosin vanhastaan korostettu sakramenttien olevan reaalisia eli että Jumala on todellisella ja näkyvällä tavalla läsnä sakramenttien aineellisissa elementeissä vedessä, leivässä ja viinissä. Luterilaisen ymmärryksen mukaan ehtoollisleipä on siis todella myös aineellisesti Kristuksen ruumis ja ehtoollisviini vastaavasti Kristuksen veri. Reformoitu ei ajattele näin, vaan korostaa sakramenttien vertauskuvallisuutta: ehtoollinen on muistoateria, jonka kautta tullaan kuvaannollisesti osalliseksi Jeesuksen ja opetuslasten viimeisestä ateriasta. Molemmat uskonpuhdistuksen haarat puolestaan hylkäävät katolisena pidetyn opin ehtoollisesta kirkon toimittamana uhrina Jumalalle. kuva/foto: DEKT Luterilaisen ja reformoidun teologian ero saattaa tuntua pieneltä ja kiistakysymyksetkin näyttäytyvät monille lähinnä akateemisina. Kirkkososiologisestihan reformoidut ja luterilaiset seurakunnat muistuttavat kovin paljon toisiaan, varsinkin jos suoritetaan kysely siitä, mitä seurakuntalaiset itse ajattelevat eri hengellisistä kysymyksistä

16 Saksan oloissa suomalaisten seurakuntien on hyvä pohtia suhdettaan reformoituun perinteeseen siltäkin kannalta, ovatko Lutherin ja Zwinglin kiistat ajankohtaisia tämän päivän evankelisessa kristillisyydessä. Tätä pohtii Stuttgartin suomalainen seurakunta kirkkopäivillä Stuttgartissa. Suomalaisella seurakunnalla on päivien aikana yhteinen ständi Stuttgartin alankomaalaisen seurakunnan kanssa, joka on taustaltaan reformoitu ulkomaalaisseurakunta. Projektin tarkoituksena on tuoda esiin ulkomaalaisseurakuntien olemusta vähemmistöryhmien kielellisen ja kirkollisen identiteetin vaalijana osana maakirkkoa. Käytännön yhteistyö on myös hyvä tapa pohtia sitä, tarvitseeko luterilaisen ja reformoidun kirkon nähdä toisensa erillisinä, osittain vastakkaisina ja kilpailevina perinteinä. Matti NiKKanen Reformiert Als reformiert wird die zusammenfassende Lehre der in der Schweiz wirkenden Reformatoren Huldrych Zwingli ( ) und Johannes Calvin ( ) bezeichnet. Reformierte haben ein anderes Abendmahlsverständnis als Lutheraner. Nach lutherischer Auffassung ist Christus in Brot und Wein körperlich zugegen (Realpräsenz), während nach reformiertem Verständnis das Abendmahl als Zeichen (Symbol) der Gegenwart Gottes zu sehen ist. Quelle: Glaubens-ABC/ Stuttgartin kirkkopäivät Tervetuloa tutustumaan Stuttgartin suomalaisen seurakunnan ständiin! Markt der Möglichkeiten Gelebte Ökumene Telttahalli 1, paikka E08 / Zelthalle 1, Stand E08 Muista myös suomalais-saksalaisten nuorten mykkä jumalanpalvelus Zentrum Gottesdienst Zeit mit dem stillen Gast Samstag, , 19:00 21:00 St. Rupert, Koblenzer Str. 11 Kuvat/Fotos: Günther Heinzelmann, DEKT/Vannkann

17 On hyvä välillä juhlia yhdessä Bremenin suomalainen seurakunta täyttää 20 vuotta ja juhlii merkkivuottaan kansanlaulumessun tavoin lauantaina, klo 13:00 Lilienthalin Trupen kappelissa. Bremenin naisten 20-vuotistaipaleeseen liittyy haikeutta siitä, mikä jää taakse, mistä joudutaan luopumaan, mutta myös kiitollisuutta yhteisestä ulkosuomalaishistoriasta ja eletystä seurakuntatyöstä, lahjaksi annetusta ajasta ja osaamisesta yhteiseksi hyväksi. Merkkivuosi tuo mukanaan pohdintaa, miten löydämme toinen toisemme ja parhaat ratkaisut asioiden hoitamiseen sekä luottamusta siihen, että seurakunta pysyy, vaikka rakenteet muuttuvat. Tervetuloa pakkaamaan retkikirkkoreppuun avointa mieltä ja vieraanvaraisuutta. Kutsumme kaikkia mukaan osallisuuteen! Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis, mutta olemme kukin toistemme jäseniä. Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin. Olkoon rakkautenne vilpitöntä. Vihatkaa pahaa, pysykää kiinni hyvässä (Room. 12: 4-7). Bremenin kirkkoraadin puolesta hannele järvinen Bremen Kuvat/Fotos: Bremenin seurakunta, Berndt Kasper/pixelio.de Ote kutsusta perustavaan kokoukseen Renkaan numerossa 10/95: Bremenin suomalainen naisryhmä on päättänyt perustaa suomenkielisen seurakunnan ei missään tapauksessa kilpaillakseen hyvin toimivan DFG:n kanssa, vaan oikeastaan vain laillistaakseen yhdistykseksi jo pian 25 vuotta toimineen naisten ryhmän. Nimettömänä säilynyt ryhmä sai alkunsa kesäkuussa Se pitää suomenkielisen naisten illan kerran kuukaudessa, kutsuu suomalaisen pastorin pitämään jumalanpalveluksen, auttoi saamaan Hampurin merimieskirkon sivuosaston vuonna 1982 viideksi vuodeksi Bremeniin, perusti suomen kielen koulun, jatkaa myyjäisten pitämistä merimieskirkon loputtua, järjesti kielikursseja, auttaa virolaisia vammaisia lapsia ja tallinnalaista lastensairaalaa, tukee DFG:n nuorisotyötä ym. [ ] Toivomme, että neljännesvuosisadan aikana kertyneet pinttyneet tottumukset menevät perusteellisesti sekaisin ja uudet naiset uskaltautuvat joukolla mukaan!

18 Etelän miehet ristiretkellä Haidachstellwandin huipulla (2200 m) Baijerin ja Itävallan Alpeilla liikkuva ei voi olla huomaamatta lukuisia ristejä, jotka koristavat korkeampia vuorenhuippuja. Tapa varustaa huiput yleensä puusta valmistetulla ristillä tunnetaan jo keskiajalta. Gipfelkreuz pystytettiin merkitsemään vuoren korkeinta kohtaa; luonnollisten rajojen aikakaudella sen tarkoituksena oli toimia poliittisten yhteisöjen välisenä rajapyykkinä. Vuoret erottivat kylät ja ruhtinaskunnat toisistaan. Ristin valitseminen rajapyykin symboliksi ei liene sattumaa. Risti yhdisti eristyksissä eläviä yhteisöjä, sillä se todisti yhteisestä uskosta Jumalaan. Vuorenhuipulla seisova risti muistuttaa Kristuksen herruudesta, joka ulottuu niin pitkälle kuin mihin vuoren korkeimmalta kohdalta näkee ja pidemmällekin, koko maankamaran yli. Sekä Vanha että Uusi testamentti tuntevat vuorielämyksen, jossa ihminen kohtaa erityisellä tavalla Jumalan: kuten Mooses Siinailla, jossa Jumala ilmoitti käskynsä. Jeesus itse kohtasi Mooseksen ja profeetta Elian korkealla vuorella opetuslasten hämmästellessä. Raamatullisen vuorielämyksen tunnelmat eivät olleet päällimmäisenä mielessä, kun Münchenin seurakunnan miehet päättivät perustaa vaellusryhmän. Ryhmän tarkoituksena oli ottaa liikunnallisessa mielessä Alpit haltuun keväällä ja kesällä 2014 sekä edistää miesten välistä yhteyttä. Ryhmä päätti itse omat tavoitteensa, johon sisältyi myös vaikeusasteen valitseminen: oman taito- ja kuntotason tunnistaminen on vuorilla liikuttaessa välttämätöntä. Ristiretki-nimen valintaan sisältyy harkittua ironiaa, mutta myös orastavaa pyhyyden kunnioitusta. Ehkäpä henkilökohtainen vuorielämys voi johdattaa vaeltajan kohtaamaan sydämensä syvimmät tunnot uudella tavalla. kuva/foto: Pasi Virtanen

19 kuva/foto: Tuomo Nikula Naisten sulkeminen ryhmän ulkopuolelle oli tarkkaan harkittu liike. Sen tarkoituksena ei ollut provosoida ketään, vaikka varsinkin nuoremman naisväen parissa ratkaisu herätti nurinaa. Tämäkin ääni toki kuultiin: Münchenin seurakunta järjesti kesällä kaksi naisille suunnattua ristiretkeä Itävallassa Achenseen maastossa. Ristiretki 3 Matti NiKKanen Gramaialm, Lamsenjochhütte, Hahnkampl, Gramaialm (Itävalta) Matkassa: Jussi K., Mika, Pasi, Simo, Tomi Lamsenjoche Kokoonnuimme hieman yhdeksän jälkeen Gramaialmin parkkipaikalle, josta lähdimme nousemaan kohti Lamsenjochhütteä. Aamun ollessa viileähkö moni oli laittanut hieman liikaa vaatetta päälle eli alkumatkassa tuli pari ylimääräistä pysähdystä vaatesulkeisten takia. Reilun kahden tunnin päästä saavuimme Hüttelle. Hütte on 1953 m korkeudella ja sitä ympäröivät 2500 m:n huiput lähes pystysuorin seinämin. Jylhyys laittoi monen miehen hiljaiseksi. Lyhyen eväs- ja juomatauon jälkeen matka jatkui kohti Hahnkamplia. Reitin ilmavuus yllätti porukan jäseniä, ja eräissä kohdin piti tarttua vain kaverin reppuun ja luottaa edessäkulkevan askelen vakauteen. Viimein olimme huipulla ristin luona, ja ehkä onnellisimpia olivat ne, jotka joutuivat voittamaan omat henkiset haasteensa. Ehkä fyysisesti rankin vaihe oli edessä: 1300 metriä alaspäin jyrkkää vuoristopolkua. Ennen liikkeellelähtöä katsottiin, että kaikilla oli sauvat ja säädettiin ne oikean pituisiksi. Matka meni joutuin alaspäin. Noin tunnin uurastuksen jälkeen pysähdyttiin viimeiselle evästauolle putousten juurelle ja nautittiin auringon lämmöstä. Retkikunta ei ollut kovin innokas lähtemään uudelleen liikkeelle; alastulometrit alkoivat tuntua jaloissa. Viimeinen tunti alaspäin menoa ja sitten saavuttiin takaisin Gramaialmille, jossa nautittiin paikallisen juustolan vuorijuustoja ja kinkkuja. Retkikuntalaiset olivat iloisia, mutta useimpien jalat olivat kipeinä ja alkoivat krampata. Hyvin mielin lähdettiin ajamaan kohti Müncheniä. Pasi Virtanen, JuSSi Järvenpää ja Tuomo Nikula Miesten ristiretket jatkuvat tänä vuonna. Jos kiinnostuit, ota yhteys Tuomo Nikulaan (tuomo.nikula@evo-partners.com)

20 Kulttuuri-iltamat Lauantaina, 7.2. Frankfurtin suomalaisen seurakunnan tiloissa Dornbuschissa oli reipas meininki: siellä kuultiin laulua, pianonsoittoa ja runoja sekä leikittiin arvausleikkejä. Seurakunnan kuoro oli järjestänyt ensimmäisen kerran kulttuuri-iltamat. Ilta sai erittäin hyvän vastaanoton, mikä kannustaa meitä uusiin yrityksiin tulevaisuudessa. Ensin Tiikerihain sävelmät kun luo tunnelmaa, voi Hanna yleisön tervetulleeks toivottaa. Laulaa vielä toisen kappaleen tuo kuoro suurenmoinen naisineen. Jo sormet pianon näppäimillä taas vaeltaa ja sooloesitys salissa nyt kajahtaa. Ne tutut kansanlaulut suomalaiset saa herkistymään miehet sekä naiset. Kun laulu loppuu, soitto jatkuu viel ja lisää sävelmiä ihania kuulee siell. Nyt lausuntaa kun keskitymme kuulemaan, kurjen ja joutsenen laulu jää kaikumaan. Kronikka taas esittelee ruoan suomalaisen ja johtaa luokse monen herkun maistuvaisen. Lohileivät ja juomat palan painikkeena, kauniit kukat pöytäin koristeena. Mutt tauon jälkeen mitä seuraakaan, se yleisön saa uuteen tunnelmaan. Nyt on siis vuoro heidän pinnistää ja kysymykset asetetut selvittää. Ken tähdet enimmät jo kasannut ne lie, hän voiton yllättävän kotiansa vie. Uusi triomme Alisa, Anna-Maija ja Vuokko ensiesityksessään. Pian sävelet nuo samban, boleron kun kajahtaa niin kaikki salissa jo keinumaan ne saa. Nimetön on trio uusi ehkä vielä, laulullaan se taitaa syömmet mukaan viedä. Piirrosfilmivideo se kansaa huvittaa, jatkossa karaoken myötä viel jammailla saa. Aplodit räiskyvät tekijöitä kannustaa ja uusiin yrityksiin heitä kehottaa. Kiitos, kiitos tekijöille, kaikillen! Aivan varmaan teemme tämän pian uudelleen. Paula ja Alisa Seuraava iloinen ilta on luvassa vapunaattona 30.4., lue lisää sivulta 44. Kaija kertoilee suomalaisesta ruokakulttuurista. Laura ja Paula rentoutumassa tauon aikana kuvat/fotos: Ritva Steeg