Päiväkodista korkeakouluun ja työelämään osaamisen ketju kuntoon. Erno Lehtinen

Transkriptio

1 Päiväkodista korkeakouluun ja työelämään osaamisen ketju kuntoon Erno Lehtinen

2 Viimevuosikymmenien menestystarina Suomalainen koulutus on ollut menestystarina monessa mielessä: -Koulutustaso on ollut merkittävässä roolissa maan nopeassa taloudellisessa, yhteiskunnallisessa ja kulttuurisessa kehityksessä -Koulutus on toiminut paremminkin tasa-arvoa edistävänä, kuin sosiaalista eriarvoisuutta ylläpitävänä voimana -Kansainväliset vertailut kouluikäisten ja aikuisten osaamisesta ovat osoittaneet, että oppimistulokset ovat erinomaista kansainvälistä taso

3 Koulutuskoneen lento kuitenkin sakkaa 1 Yleinen osaamisen laadun vaje on kasvava ongelma, joka heijastuu eri yhteiskunnan ja talouden aloilla -Suomalaisen teollisuuden syöksykierre perustuu ainakin osittain huippuosaamisen puuttumiseen (ei ainoastaan Nokian kriisi) -Tieteen kansainväliset saavutukset eivät vastaa ajatusta maailman osaavimmasta kansasta (vaikeus löytää sata uskottavaa nimeä tieteen kansainväliseen kärkeen) -Puutteet ammattityön laadussa (esim. sisäilman ongelmat) Koulutus ei enää vahvista tasa-arvoa ja sosiaalista kiertoa eikä suomalaisten yleinen koulutustaso enää kohoa toivotulla tavalla Vertailututkimukset osoittavat oppimistulosten absoluuttista heikkenemistä ja asemien menettämistä kansainvälisissä vertailuissa Koulua vaivaavat viihtymättömyys ja kiusaaminen 1) Sakkauksessa koneen siipi menettää suuren osan nostovoimastaan ja alus lähtee vajoamaan

4 Ongelmien ulkoiset ja sisäiset syyt Olisi liian yksipuolista väittää, että ongelmat johtuvat vain koulutusjärjestelmän sisäisistä tekijöistä, kuten vääristä rakenteellisista ratkaisuista tai kyvyttömyydestä. Jopa valtaosa edellä esitetyistä koulutuskoneen sakkausta ilmentävistä havainnoista johtuvat alun perin koulutuksen ulkoisista tekijöistä. Nämäkin muuttuvat koulutusjärjestelmän sisäisiksi syiksi, jos meillä on periaatteessa mahdollista reagoida näihin ulkoisiin tekijöihin, mutta emme ole näitä mahdollisuuksia käyttäneet. Lisäksi meillä on joukko ihan koulutusjärjestelmän sisäisiä ratkaisuja ja toimintatapoja, jotka synnyttävät tai vahvistavat edellä kuvattuja ongelmia.

5 Aloitetaan rahasta: sitä on aina liian vähän Julkisesti rahoitetussa toiminnassa on ilmeisesti aina epäsuhta toimijoiden toiveiden ja myönnetyn rahoituksen välillä. Mm. globalisaatioon liittyvän verokilpailun vuoksi paineet julkisen rahoituksen supistamiseksi kasvavat. Tähän vaikuttaa myös se, että yleisen tuottavuuden kasvua on vaikea saavuttaa opetuksen kaltaisessa henkilökohtaisessa palvelussa ja tämän seurauksena toiminnan suhteellinen kalleus kasvaa. Koulutuksen sisäiseksi ongelmaksi rahapula muuttuu silloin, kun kysymme: -Onko meillä osattu priorisoida oikein niukkojen resurssien kohdistaminen? -Käytämmekö koulutukseen suunnatut varat tehokkaimmalla mahdollisella tavalla hyväksyttyjen tavoitteiden saavuttamiseksi?

6 Mihin niukat varat suunnataan: priorisoinnin vaikeus Säästettäessä helpointa on käyttää juustohöylää ja vetää vähän paksumpia siivuja sieltä, mistä tulee vähiten äänekästä ja vaikutusvaltaista kritiikkiä. Tarvitsemme nykyistä tietoisempaa ja evidenssiin pohjautuvaa koulutuspolkujen kriittisten kohtien tunnistamista. Tarvitaan myös lukkoon lyödyistä ennakkokäsityksistä vapaata keskustelua siitä, mitkä kriittiset koulutusjärjestelmän kohdat on syytä kaikissa tilanteissa resursoida julkisin varoin ja riittävän hyvin ja missä vaiheissa voidaan enenevässä määrin turvautua muuhun rahoitukseen. Mielestäni vahvaan tutkimusevidenssiin perustuva priorisointilistani on hyvin selväpiirteinen. Parhaan yleisen hyvän tuottaa, jos puhtaasti julkisen varoin turvataan kunnollinen esiopetus, perusopetus ja toiselle asteelle siirtymisen nivelvaihe Tämä ei tarkoita, että muut koulutuksen vaiheet olisivat vähempiarvoisia, mutta niissä voidaan tarvittaessa etsiä täydentävää rahoitusta pienemmin yhteiskunnallisin kustannuksin koulutuksellista tasa-arvoa vaarantamatta

7 Miten tehokkaasti koulutukseen suunnattuja rahoja käytetään? Toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksen järjestelmässä on yhteiskunnallisesta näkökulmasta iso tehokkuusongelma Ikäluokkien kokoon suhteutettuna meillä on tavattoman paljon toisen asteen ja korkea-asteen aloituspaikkoja Huomattavasti suurempi osa suomalaisista vuotiaista on koulutuksessa kuin missään muussa OECD maassa Tästä huolimatta suomalaisten koulutustaso on jäämässä jälkeen monista vertailumaista ja moni yksilö jää ilman ammatillista tai korkeakoulututkintoa Osasyynä on se, että yhteiskunnan ilmaiseksi tarjoaman tutkintokoulutuksen moninkertaisesta käytöstä on tullut maan tapa ja osa opiskelijoista jää pörräämään järjestelmään Esimerkiksi pelkästään yliopistoihin pyrkivistä yli 6000 opiskelijaa jää vuosittain yliopistojen ulkopuolelle sen vuoksi, että sellaiset opiskelijat, joilla on jo aikaisempi tutkinto tai opiskelupaikka vievät 35 prosenttia aloituspaikoista. Lisäksi yliopistot tarjoavat erilaisten erillisvalintojen kautta opiskelupaikan noin 6000 jo tutkinnon suorittaneelle tai jo muussa koulutusohjelmassa olevalla. Tarvitaan yhteiskunnallista keskustelua siitä, kuinka laajat ilmaiset opinnot yhteiskunnassa on varaa ja tarkoituksenmukaista tarjota yksittäiselle opiskelijalle ei myöskään ole mitään koulutuksellisen tasa-arvon kannalta painavaa perustetta miksei tutkintokoulutusta voisi tarjota maksullisena useampaa tutkintoa suorittavalle.

8 Maailma muuttuu, joustavatko koulutuksen rakenteet? Olemme rakentaneet järjestelmän, joka näyttää paperilla johdonmukaiselta ja joka onkin tuottanut yleisesti kohtuullisia tuloksia. Nopeasti muuttuvassa maailmassa on kuitenkin selvästi nähtävissä, että järjestelmä on liian jäykkä. Hyvällä pedagogiikalla peruskoulu pystyy pitämään oppilaat kohtuullisen hyvällä oppimisen polulla yläluokkien alkuun. Siinä vaiheessa mm. perhevaikeuksien tai koulunvastaiseen alakulttuuriin liittymisen seurauksena tavanomainen peruskoulu muuttuu osalle oppilaista mahdottomaksi paikaksi oppia mitään. Syrjäytymisen estämiseksi tämä olisi tärkeä vaihe tarjota näille nuorille radikaalisti tavanomaisesta koulusta poikkeavia oppimisen ympäristöjä. Koulumuotoinen ammatillinen koulutus on liian jäykkä vastaamaan nopeasti muuttuvien tai kokonaan uusien ammattikäytäntöjen vaatimuksiin. Olemme viehättyneet pitkiin korkeakoulututkintoihin, jonka seurauksena korkeakoulutetut nuoret tulevat työelämään poikkeuksellisen pitkän yhtenäisen koulutusputken jälkeen. Työelämän nopean dynaamisen muutoksen vuoksi voisi olla, ainakin joillakin aloilla, järkevämpää rytmittää työtä ja opiskelua eri tavoin ja luoda joustavampia kouluttautumisen malleja yliopistoihin ja ammattikorkeakouluihin.

9 Millaisia oppilaita ja opiskelijoita kouluun ja oppilaitoksiin tulee? Osa koulujen ja oppilaitosten hämmennyksestä johtuu siitä, että oppilaat ovat muuttuneet. Olemme luoneet opetuskäytäntömme oppilaille, jotka kotitaustasta riippumatta jakavat koulutuksen arvot ja ovat valmiit (ainakin pienen suostuttelun jälkeen) työskentelemään koulun haluamalla tavalla. Oppilaiden ja opiskelijoiden joukko on kuitenkin olennaisesti muuttunut: -Monikulttuurisuus lisääntynyt -Kotien syrjäytyminen, elämänhallinnan ja kasvatuksen rapautuminen -Itsekkään vaativuuden lisääntyminen (vanhemmat) -Tietokäsitysten ja -käytäntöjen muuttuminen

10 Diginativit ja uudenlaiset tietokäsitykset Heinäsirkkamieli (grasshopper mind) termiä on käytetty kuvaamaan uusien sukupolvien tietokäytäntöjä. Sitä on yleensä käytetty negatiivisena leimana keskittymiskyvyn puutteelle ja impulsiiviselle hyppelylle asiasta toiseen sekä tästä seuraavalle tietämisen pinnallisuudelle ja hajanaisuudelle. Toisaalta heinäsirkkamieli voidaan nähdä myös tehokkaana tapana saada nopeasti tieto aivan uusista asioista ja ikään kuin taitona hypätä sisään uusiin asiantuntijuuden alueisiin ilman akateemiselle perinteelle tyypillistä asteittaista etenemistä perustiedoista kohti merkityksellistä soveltavaa tietoa. Joka tapauksessa nämä nuoret eivät ole samalla tavalla, kuin aiemmat sukupolvet, valmiita ottamaan vastaan perinteisesti rakennettua opetussuunnitelmaa. He odottavat enemmän välitöntä sovellettavuutta ja uudenlaisia tapoja etsiä ja välittää tietoa. Sen paremmin koulut kuin korkeakoulutkaan eivät ole valmistautuneita tällaisiin oppilaisiin. Muutosten kieltäminen mutta ei myöskään kritiikitön mukaan meno SOMEN ja Googlen maailmoihin voi olla koulun ratkaisu. Institutionaalisen koulutuksen oikeutus perustuu siihen, että se voi tarjota opiskelijoille sellaisia jäsentyneitä tietorakenteita ja ajattelutapoja, joita he eivät opi arjessa. Samalla koulujen ja korkeakoulujen olisi otettava käyttämään hyväksi opiskelijoiden uusia valmiuksia ja tietokäytäntöjä.

11 Laadun, tasa-arvon ja innostuksen kulttuuri Peruskoulujärjestelmän kuningasajatuksena oli aikoinaan pyrkimys tasa-arvon ja laadun yhdistämiseen. Viimeistään ensimmäiset PISA-tulokset osoittivat, ettei tämä ollut mahdoton projekti. Mutta olemmeko edelleen samalla tiellä? Laatu on vaikeasti säilytettävä asia ja kerran saavutettu laadukas toimintamalli ei tarkoita sitä, että se sellaisenaan takaisi laadun myös tulevaisuudessa. Lisäksi monet paikalliset ratkaisut ovat välittäneet kouluille viestejä, jotka vähättelevät opettajien työn laadun merkitystä. Opetussuunnitelmatyössä ja erilaisissa uudistushankkeissa myös helposti unohtuu se kansainvälisestikin tunnustettu havainto, että korkeasti koulutettujen opettajien autonomia on ollut keskeinen selittäjä peruskoulun hyville tuloksille. Esimerkkinä tästä myös paineet standardoitujen koulusaavutustestien käyttöön. Erityisesti kaupunkien sosiaalisen erilaistumisen ja osin tietoisen koulutuspolitiikan seurauksena on osittain luovuttu peruskoulun tasa-arvon ajatuksesta ja senkin seuraamukset ovat jo näkyvissä oppimistulosten arvioinneissa. On myös nähtävissä, että aikoinaan tasa-arvoa ja laatua yhdistäneet pedagogiset käytännöt ovat mekanisoituneet ja omalta osaltaan synnyttävät tämän päivän motivaation ja viihtyvyyden ongelmia. Tarvitaankin uutta kansallista kampanjaa, jonka yhteydessä peruskoulun alkuperäiset ideat päivitetään nykyisen pedagogisen tietämyksen avulla vastaamaan tämän päivän haasteisiin. Laadun ja tasa-arvon lisäksi tarvitaan myös uudenlaista innostuksen kulttuuria.

12 Kunnianhimoiset huippuasiantuntijuuden polut Korkeatasoisen asiantuntijuuden turvaamiseksi on välttämätön mutta ei riittävä ehto, että järjestelmä tuottaa tasaista ja suhteellisen hyvää laatua. Asiantuntijuustutkimus on osoittanut, että poikkeuksellisen korkeatasoiseen suoritukseen ei ole oikotietä, vaan se vaatii intensiivistä, pitkäaikaista ja tarkoituksenmukaisesti ohjattua paneutumista ja osaamisen kehittämistä. Tutkimuksemme matematiikan oppimispoluista osoittavat, että jo varhain syntyvä formaalin opetuksen ulkopuolelle yltävä spontaani kiinnostus ja sen vähittäinen syveneminen voivat johtaa poikkeuksellisen syvälliseen käsitteelliseen ymmärrykseen normaalin kouluopetuksen puitteissa. Hyvin ohjatut eri tiedonalojen kerhot normaalia koulutyötä rikastamassa olisi erityiskouluja tai luokkia edullisempi ja tasa-arvoiseen koulumalliin paremmin sopiva keino turvata huippuasiantuntijuuden polkujen alkupäätä. Sen sijaan korkeakoulujen tulisi pohtia vakavasti millaisia keinoja ne voisivat kehittää yhdessä työelämän kanssa vetovoimaisten ja tehokkaiden huippuasiantuntijuuden polkujen vahvistamiseksi peruskoulutuksessa sekä ammatillisessa ja tieteellisessä jatkokoulutuksessa.

13 Loppusanat: miten tavoitteisiin päästään Yksi uskottava selitys suomalaisen peruskoulun menestykselle on se, että poliittisesti on aikanaan vahvasti sitouduttu perustavoitteisiin ja sen jälkeen on annettu alan toimijoiden pitkäjänteisesti jopa vuosikymmeniä kehittää malleja ja toimintatapoja tavoitteiden saavuttamiseksi. Yhteiskunnan ja ympäröivän maailman muutosvauhti lisääntyy ja se johtaa poliittiset päätöksentekijät helposti vähän populististen ad hoc ratkaisujen esittämiseen Uskon kuitenkin edelleen, että poliittisten päätöksentekijöiden pitäisi keskittyä kestävien ja johdonmukaisten tavoitteiden asettamiseen ja rakenneratkaisujen tekemiseen mutta pitäytyä yksittäisten keinojen propagoinnista. Meillä on hieno koulutusjärjestelmä, jonka kaikki ratkaisut eivät enää toimi muuttuneissa olosuhteissa. Järkevällä politiikalla ja hyvällä evidenssiin pohjautuvalla kehittämistyöllä voimme tehdä siitä vielä paremman.