Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 1215/2002 vp Lastensyöpälääkäreiden koulutus Eduskunnan puhemiehelle Lastentautien erityisaloilta vietiin erikoislääkärin oikeudet asetuksella 678/1998. Asetus heikensi lasten oikeuksia saada sairauteensa erikoistuneen lastenlääkärin apua. Käytännössä tilanne on nykyisin se, että yli 15-vuotiaana leukemiaan sairastunut nuori saa asetuksen mukaan hoitoa erikoislääkäriltä, mutta alle 15-vuotiaita syöpäpotilaita voi hoitaa erikoistumaton lastenlääkäri. Tilanne on sama muidenkin lastentautien erityisalojen kohdalla. Asetusta perusteltiin aikoinaan EU-säädöksillä ja lainsäädännön harmonisoinnilla. EU ei kuitenkaan vaadi muutoksia tämänkaltaisissa asioissa. Kehitys muissa EU-maissa on ollut Suomessa annetun asetuksen jälkeen päinvastainen. Spesialiteetteja kuten esimerkiksi lasten hematologiaa on perustettu yhä useampaan maahan. Lasten syöpälääkäriksi ryhtyvältä lääkäriltä vaaditaan Suomessa nykytilanteessa ylimääräistä työtä ja opiskelua, jonka vastikkeeksi ei saa minkäänlaista erikoislääkärin tutkintotodistusta. Valtioneuvoston tekemän periaatepäätöksen mukaan lastenlääkäreiden koulutus lyhenee kolmella kuukaudella ja siirtyy lähinnä pieniin sairaaloihin. Yliopistosairaalassa koulutus vastaavasti lyhenee. Lastentautien erityisalojen koulutuksen kannalta tilanne huonontuu merkittävästi. Pienissä sairaaloissa ei hoideta esimerkiksi syöpään sairastuneita lapsia. Asetukseen liittyvät ongelmat ovat Suomen viranomaisten tiedossa. Tilanteen korjaaminen ei tuo lisäkustannuksia. Kysymys on enemmän periaatteesta. Sen paremmin vuonna 1998 annettu asetus kuin valtioneuvoston vuonna 2002 tekemä periaatepäätöskään eivät heikennä aikuisten potilaiden erikoisalojen koulutusta. Kriittisesti tarkastellen voi päätyä johtopäätökseen, että kyseessä on suoranainen periaatekannanotto lapsia vastaan. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä lisätäkseen lasten oikeuksia saada sairauteensa erikoistuneen lastenlääkärin apua ja käynnistääkseen uudelleen lastentautien ns. suppeiden spesialiteettien kuten lasten hematologian koulutuksen? Helsingissä 12 helmikuuta päivänä 2003 Tuula Haatainen /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Tuula Haataisen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1215/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä lisätäkseen lasten oikeuksia saada sairauteensa erikoistuneen lastenlääkärin apua ja käynnistääkseen uudelleen lastentautien ns. suppeiden spesialiteettien kuten lasten hematologian koulutuksen? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittaen seuraavaa: Erikoislääkärin tutkinnosta säädetään vuonna 1998 annetulla uudella asetuksella (678/1998). Asetus perustui laajaan koulutuksen ja erikoisalojen sisällölliseen ja rakenteelliseen uudistamiseen. Uudistamisen periaatteena oli terveyspalvelujärjestelmän kannalta se, että koulutusohjelmien sisältö ja määrä vastaisivat paremmin väestön terveyspalvelutarpeita ja terveydenhuollon kehitystä. Koulutuksen kannalta tavoitteena oli laadun parantaminen ja opetuksen kehittäminen. Uudistuksella lyhennettiin myös koulutuksen pituutta. Erikoislääkärikoulutus kestää nyt viisi tai kuusi vuotta, kun se aiemmin kesti kuusi tai kahdeksan vuotta. Kumottujen säännösten mukaan voi opiskella vuoden 2005 loppuun saakka. Tutkintoon sisältyvien erikoisalojen määrää vähennettiin ja koulutusohjelmista tehtiin laajempia, mm. aiempien ns. suppeiden erikoisalojen koulutus integroitiin tarkoituksenmukaisessa laajuudessa uusiin koulutusohjelmiin. Jotta terveyspalvelujärjestelmän ja sen asiakkaiden muuttuvat tarpeet tulisivat otetuiksi huomioon, koulutuksen järjestämisessä painotettiin terveyspalvelujärjestelmän kaikkien tasojen tarjoamien koulutusmahdollisuuksien käyttöä. Valtioneuvoston antama periaatepäätös tuo tähän entistä suuremmat velvoitteet. Periaatepäätös edellyttää, että puolet erikoisalan koulutuksesta annetaan yliopistosairaalan ulkopuolella. Erikoislääkärin tutkinnosta annetun asetuksen 6 :ää on muutettu (1343/2002) ottamaan huomioon mainitun velvoitteen. Koulutuksen aikainen koulutuksen ja oppimisprosessin jatkuva arviointi sekä erikoistuvan lääkärin ohjauksen parantaminen osaltaan pyrkivät parantamaan koulutuksen laatua. Kehitys näyttää myös edenneen tähän suuntaan. Koulutuksen uudistamisen jälkeen lastentautien erikoisala on lähtenyt kehittämään uuden tutkintoasetuksen mukaista koulutusta. Lastentautien erikoisalan koulutus on kuuden vuoden mittainen, ja se jakaantuu runkokoulutukseen ja eriytyvään koulutukseen. Runkokoulutuksessa (3 vuotta) perehdytään laajemmin alan opetussisältöihin. Eriytyvässä koulutuksessa (3 vuotta) syvennytään yhdelle lastentautien eriytyvälle alueelle. Eriytyvät alueet ovat pitkälti muotoutuneet aiemmista ns. suppean erikoisalan kahden vuoden koulutuksista. Uudistetussa koulutuksessa erikoistuva lääkäri voi valita kolmivuotisena eriytyvän alueen koulutuksena jonkin seuraavista: lasten allergologia, lasten endokrinologia, lasten gastroenterologia, lasten hematologia ja onkologia, lasten infektiotaudit, lasten kardiologia, lasten nefrologia ja neonatologia. Lastentautien eriytyvään kolmivuotiseen koulutukseen tulevan erikoislääkärin kanssa laaditaan koulutussuunnitelma yhdessä kouluttajan 2

3 Ministerin vastaus KK 1215/2002 vp Tuula Haatainen /sd kanssa. Koulutussuunnitelmaa laadittaessa otetaan huomioon eriytyvän alan (koulutusyksiköt käyttävät myös ilmaisua subspesialiteetti) erikoistuneiden valtakunnallinen tarve. Näin toimitaan myös lasten hematologian ja onkologian alueella. Valtioneuvoston periaatepäätös ei olennaisesti vaikuta eriytyvän syventävän osuuden opetusympäristöön. Koulutuksen hajautus koskee pääsääntöisesti runkokoulutusta. Lastentautien erikoisala sisältyy myös EU:n lääkärikoulutusta ja tutkintojen tunnustamista koskevaan direktiiviin (93/16/ETY). Direktiivin perusteella automaattisesti tunnustettavan lastentautien erikoisalan koulutuksen vähimmäispituus on neljä vuotta. Lastentautien virallisia suppeita erikoisaloja on jäsenmaissa lähinnä Irlannissa ja Suomessa. Suomessa kumotun asetuksen mukaisia kahdeksan vuoden koulutuksia (entisiä suppeita erikoistumiskoulutuksia) voidaan suorittaa vielä vuoden 2005 loppuun. Aiempaan koulutusjärjestelmään verrattuna nykyisessä uudessa koulutusjärjestelmässä lastentautien alalla saadaan sisällöllisesti monipuolinen ja terveyspalvelujärjestelmän tarpeista lähtevä koulutus. Laajuudeltaan erikoisalan koulutus on lähes samanlaajuinen kuin kumotun asetuksen mukainen erikoisalan koulutus. Ongelmaksi on koettu se, että koulutuksesta saadaan todistus lastentautien erikoislääkärin tutkinnosta, mutta ei saada erikseen todistusta koulutukseen sisältyneestä suppean erikoisalan koulutuksesta. On myös katsottu, että kuuden vuoden koulutukseen on vaikea sovittaa kaikkia tarpeellisia koulutussisältöjä. Sosiaali- ja terveysministeriö on pitänyt koulutuksen uudistamista terveyspalvelujärjestelmän tarpeita pääsääntöisesti odotetulla tavalla palvelevana ja sektoroitumista vähentävänä. Valtioneuvoston terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi antaman periaatepäätöksen ( ) edellyttämien toimenpiteiden yhteydessä on sosiaali- ja terveysministeriön ja opetusministeriön välillä sovittu, että uudistettu erikoislääkärikoulutus arvioidaan vuonna Tällöin otetaan kantaa myös lastentautien koulutuksen kehittämistarpeisiin. Helsingissä 4 päivänä maaliskuuta 2003 Opetusministeri Maija Rask 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Tuula Haatainen /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 1215/2002 rd: Vilka åtgärder avser statsrådet vidta för att öka barnens rätt att få hjälp av en barnläkare som är specialiserad just i deras sjukdom och för att på nytt sätta i gång de s.k. subspecialiteterna inom barnsjukdomarna, såsom utbildning i barnhematologi? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Bestämmelser om specialläkarexamina ingår i en ny förordning från 1998 (678/1998). Förordningen byggde på en omfattande omläggning av utbildningen samt innehållet och strukturen i specialområdena. Principerna för omläggningen var i fråga om hälsovårdssystemet att antalet utbildningsprogram och innehållet i dem bättre skulle svara mot befolkningens behov av hälsovårdstjänster samt utvecklingen inom hälsovården. I fråga om utbildningen var syftet att förbättra kvaliteten och utveckla undervisningen. Genom reformen förkortades också utbildningens längd. Specialläkarutbildningen omfattar nu fem eller sex år, mot tidigare sex eller åtta år. Det är möjligt att studera enligt de upphävda bestämmelserna fram till slutet av Antalet specialområden som ingår i en examen minskades och utbildningsprogrammen breddades, bl.a. integrerades utbildningen i de tidigare s.k. subspecialiteterna i ändamålsenlig omfattning i de nya utbildningsprogrammen. För att de föränderliga behoven i hälsovårdens servicesystem och hos dess kunder skulle bli beaktade, underströks användningen av de utbildningsmöjligheter som alla nivåer inom hälsovårdsservicen erbjuder då utbildning anordnas. Statsrådets principbeslut från innebär än större skyldigheter till detta. Principbeslutet förutsätter att utbildningen i specialområdena ges utanför universitetssjukhusen. Förordningen om specialläkarexamen har ändrats så att 6 (1343/2002) beaktar nämnda skyldighet. Den fortlöpande utvärdering av utbildningen och inlärningsprocessen som sker under utbildningen, liksom även bättre handledning för de läkare som specialiserar sig syftar också till bättre kvalitet på utbildningen. Utvecklingen syns också gå i denna riktning. Efter omläggningen har specialområdet barnsjukdomar satt i gång med att utveckla utbildningen enligt den nya examensförordningen. Utbildningen tar sex år i anspråk och är indelad i ramutbildning och differentierad utbildning. I ramutbildningen (3 år) gör sig de studerande i vidare bemärkelse förtrogna med studieinnehållen i området. I den differentierade utbildningen (3 år) fördjupar sig de studerande i en subspecialitet inom barnsjukdomsområdet. De differentierade områdena har i hög grad bildats av de tidigare tvååriga utbildningarna i s.k. subspecialiteter. I den nya utbildningen kan den som specialiserar sig välja något av följande områden som treårig utbildning i ett differentierat område: barnallergokologi, barnendokrinologi, barngastroenterologi, barnhematologi och barnonkologi, infektionssjukdomar hos barn, barnkardiologi, barnnefrologi och neonatologi. Den blivande specialläkaren som börjar i den treåriga differentierade utbildningen i barnsjukdomar utarbetar tillsammans med utbildaren en 4

5 Ministerns svar KK 1215/2002 vp Tuula Haatainen /sd utbildningsplan. I planen beaktas behovet av specialister inom subspecialiteten på riksnivå. Så gör man även på områdena barnhematologi och -onkologi. Statsrådets principbeslut inverkar inte väsentligt på undervisningsmiljön för den fördjupade subspecialiteten. Kringspriddheten i utbildningen gäller främst ramutbildningen. Specialområdet barnsjukdomar ingår även i EU:s direktiv om läkarutbildning och erkännande av examina (93/16/EES). Minimikravet på en utbildning i barnsjukdomar som automatiskt erkänns utifrån direktivet är fyra år. Officiella subspecialiteter inom barnsjukdomarna finns i medlemsländerna närmast i Irland och Finland. I Finland kan åttaåriga utbildningar enligt den upphävda förordningen genomföras fram till slutet av Jämfört med det tidigare utbildningssystemet ger det gällande nya utbildningssystemet på området barnsjukdomar en innehållsmässigt mångsidig utbildning som utgår från behoven i hälsovårdens servicesystem. Till omfattningen är utbildningen i ett specialområde nästan av samma omfattning som utbildningen i ett specialområde enligt den upphävda förordningen. Det har upplevts som ett problem att man för utbildningen får betyg över specialläkarexamen i barnsjukdomar, men inte särskilt i de subspecialiteter som ingår i utbildningen. Det har även ansetts att det är svårt att passa in alla nödvändiga utbildningsinnehåll i den sexåriga utbildningen. Social- och hälsovårdsministeriet har ansett att omläggningen i huvudsak tjänar hälsovårdssystemets behov som väntat och att den minskar sektoriseringen. Inom de åtgärder som förutsätts i statsrådets principbeslut om hur hälsovården skall tryggas i framtiden ( ) har socialoch hälsovårdsministeriet och undervisningsministeriet kommit överens om att den reformerade specialläkarutbildningen skall utvärderas Samtidigt tas även ställning till behoven att utveckla utbildningen i barnsjukdomar. Helsingfors den 4 mars 2003 Undervisningsminister Maija Rask 5