POHJOIS-SUOMEN KESKEISIMMÄT TAVOITTEET EUROOPAN UNIONIN OHJELMAKAUDELLE

Transkriptio

1 LUONNOS POHJOIS-SUOMEN KESKEISIMMÄT TAVOITTEET EUROOPAN UNIONIN OHJELMAKAUDELLE A. Johdanto Tämän asiakirjan tarkoitus on tuoda esiin Pohjois-Suomen - Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Kainuun - maakuntien tavoitteet ja erinomaiset mahdollisuudet tuottaa lisäarvoa vahvuuksiensa ja positiivisten kilpailukykytekijöidensä avulla koko Euroopan Union kehitykselle. Nämä vahvuudet, positiiviset kilpailukykytekijät sekä alueen erityispiirteet tulee huomioida sekä Suomessa että Euroopan unionissa tehtäessä tulevaan ohjelmakauteen liittyviä päätöksiä. B. Pohjois-Suomen juridinen perusta ja keskeiset tavoitteet Euroopan unionin ohjelmakaudelle ovat seuraavat: 1. Pohjois-Suomen pysyvät kilpailukykyhaitat huomioidaan edelleen tulevassa Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikassa 2. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikka säilytetään pohjoisen harvaanasuttujen alueiden osalta pääosin nykyisellään, Pohjois-Suomen erityisolosuhteet ja tarpeet huomioivaa alueellista ohjelmatyötä jatketaan ja tukirahoituksen myöntämisperusteet alueille pidetään ennallaan. Kansallisesti todennäköisesti supistuva EU-ohjelmapolitiikka muutetaan ohjelmatasolla integroiduksi eri rahastojen suhteen 3. Tulevalla ohjelmakaudella tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä elinkeinoelämä säilytetään rakenneohjelmien keskiössä 4. Tulevalla ohjelmakaudella tuetaan Pohjois-Suomen mahdollisuuksia tuoda lisäarvoa Euroopan unionille ja olla alueiden kärkijoukossa EU:n yhteisiä haasteita kohdattaessa

2 5. Tulevalla ohjelmakaudella tuetaan Pohjois-Suomen asemaa ja mahdollisuuksia osana sekä Itämeren että pohjoisen harvaan asuttua aluetta ja mahdollistetaan esteetön yhteistyö Barentsin alueella ja Venäjän eri alueiden kanssa 2 1. Pohjois-Suomen pysyvät kilpailukykyhaitat huomioidaan edelleen tulevassa Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikassa Pohjois-Suomen erityisolojen syrjäisyys, pitkät etäisyydet ja harva asutus aiheuttama pysyvä kilpailukykyhaitta on unionin tasolla tunnustettu Suomen liittymissopimuksessa (tavoite 6 erityisen harvaanasutulle alueelle) ja vahvistettu Lissabonin sopimuksessa 174 artiklassa: Edistääkseen koko unionin sopusointuista kehitystä unioni kehittää ja harjoittaa toimintaansa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi. Unioni pyrkii erityisesti vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Asianomaisista alueista kiinnitetään erityistä huomiota maaseutuun, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin, kuten pohjoisimpiin alueisiin, joiden väestöntiheys on erittäin alhainen, ja saaristo-, rajaseutu- ja vuoristoalueisiin. Suomen, Ruotsin ja Itävallan liittymissopimuksiin liitettiin tavoite 6-ohjelman luominen erityisen harvaan asutuille alueille vuosille Vuosien ohjelmakaudelle näille alueille vahvistettiin tavoite 1 -asema. Vuosien ohjelmakaudelle ohjelma-alue on laajentunut NUTS 2-alueeksi, saanut tavoite 2 -ohjelmastatuksen ja harvaanasutut alueet ovat saaneet rahoituksellisesti 35 euron lisän. Nämä periaatteet tulee edelleen säilyttää uudella ohjelmakaudella. Kansallisella tasolla alueen erityisolot on noteerattu istuvan hallituksen hallitusohjelmassa ja valtioneuvoston selonteossa Suomen EU-politiikasta huhtikuussa Niissä edellytetään tukea pysyvistä olosuhdehaitoista kärsiville alueille: moni alue Suomessa kärsii vaikeista ja unioninkin mittakaavassa poikkeuksellisista ja pysyvistä olosuhdehaitoista, kuten pitkistä välimatkoista, harvasta asutuksesta ja pohjoisista olosuhteista. EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa pitää jatkaa ja kehittää tavalla, joka asianmukaisesti huomioi nämä ja muiden maiden vastaavat erityisolosuhteet. 2. Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikka säilytetään pohjoisten harvaanasuttujen alueiden osalta pääosin nykyisellään, Pohjois-Suomen erityisolosuhteet ja tarpeet huomioivaa alueellista ohjelmatyötä jatketaan ja tukirahoituksen myöntämisperusteet alueille pidetään ennallaan. Kansallisesti todennäköisesti supistuva EU-ohjelmapoli-tiikka muutetaan ohjelmatasolla integroiduksi eri rahastojen suhteen Pohjois-Suomen maakunnissa on paljon kehityspotentiaalia, mutta sen käyttöön saamiseksi tarvitaan volyymiltaan riittäviä, joustavia ja maakuntien omia strategioita tukevia tukimuotoja ja rahoitusinstrumentteja. Pohjois-Suomessa koheesiopolitiikan ei katsota olevan vain taloudellista uudelleenjakoa vaan mekanismi kehityksen edistämiseen. On väärin väittää, että Suomen harvaan asuttu alue omaisi jo riittävästi resursseja rahoittaakseen täysin itse oman kehityksensä. NUTS 2 -alueellakin sijaitsee paikkakuntia, jotka todella tarvitsevat koheesiopolitiikkaa ja hyvin toimeentuleva alue voi olla vaarassa epäonnistua vastaamaan globalisaation haasteisiin. Hyvinvoivalla alueella voi olla vahvaa sosiaalista eriytymistä. Sekä kuluvalla että aikaisemmilla ohjelmakausilla Pohjois-Suomen maakunnissa on EU-varojen vipuvaikutuksella voitu merkittävästi vahvistaa elinkeinoelämän edellytyksiä mm. rakentamalla tuotekehitys-, tutkimus- ja toimintaympäristöjä sekä liiketoiminta- ja teknologiapalveluja. Toteutuksessa on vahvasti huomioitu Lissabonin strategia ja EU-rahoituksen avulla on tuettu

3 3 kestävää kehitystä. Pohjois-Suomi tukee alueiden osaamiseen ja tietämykseen perustuvaa lähestymistapaa (ns. place-based approach), jossa koheesiopolitiikkaa toteutetaan ruohonjuuritasolla läheisyys-periaatteen mukaisesti huomioiden alueiden ja koko Euroopan tarpeet. Pohjois-Suomi kannattaa alueelliseen koheesioon perustuvien Tavoiteohjelma 2:n kaltaisten alueellisten ohjelmien sekä Interreg-ohjelmien kaltaisten kokonaisuuksien jatkamista. Näiden avulla tulee voida kehittää myös Pohjois-Suomen infrastruktuuria alueellisesti tärkeillä hankkeilla sekä poistamalla logistisia pullonkauloja. Hyvin oleellista on myös mahdollisuus puuttua demografisiin ongelmiin luomalla vetovoimaisia väestöllisesti tasapainoisia asuinympäristöjä monipuolisine yhteyksineen, hyvine palveluineen ja infrastruktuureineen. 3. Tulevalla ohjelmakaudella tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta sekä elinkeinoelämä säilytetään rakenneohjelmien keskiössä Pohjois-Suomessa, kuten myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, talous ja sitä kautta työllisyys elävät murrosvaihetta: suurteollisuudesta ja julkisesta hallinnosta on muutaman viimeisen vuoden aikana poistunut tuhansia työpaikkoja. Lisäksi talouslaman seurauksena alueen kaupungeissa on korkea nuorisotyöttömyys ja akateeminen työttömyys on kasvussa ja näin perinteinen siirtyminen korkeakouluista töihin suuriin yrityksiin ja julkiselle sektorille on vahvasti hidastunut. Koska tätä kautta tuleva kasvu on pysähtynyt, on uusien työpaikkojen syntymistä haettava uuden osaamisen, yrityskannan ja uusien liiketoimintamahdollisuuksien kautta. Elinkeinoelämän uudistuminen edellyttää, että tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta pidetään EU-ohjelmien edelleen yhtenä keskeisenä prioriteettina. Tämän takia rakennerahastoratkaisuissa on otettava huomioon koulutus- ja tutkimusorganisaatiot sekä muut innovaatiorakenteet aluekehittämistyön ytimenä, joiden toimintaympäristöjen uudistamisessa rakennerahastovarat ovat erittäin tärkeitä. Keskusseutujen verkottuminen keskenään ja ympäröivien alueiden kanssa vahvistaa ohjelmien vaikuttavuutta koko Pohjois-Suomessa. Innovaatiokeskittymien, pk-yritysten ja Pohjois-Suomelle ominaisten mikroyritysten osallistumismahdollisuuksia EU-hankkeisiin tulee edelleen parantaa. Innovaatiojärjestelmien vahvistamista, uudistamista ja kansainvälistämistä tulee tukea tulevilla rahoitusohjelmilla. Esimerkiksi EU:n ulkorajan molemmin puoleisen osaamisen yhdistämisellä olisi merkittävä vaikutus alueen kehitykselle. Alue- ja rakennepolitiikan tukikeinoja on kyettävä hyödyntämään myös korkeakoulutettujen työllisyyden varmistamiseen ja muuttoliikkeen hallintaan Pohjois-Suomessa. Yritysten investointituet nähdään tärkeänä välineenä Suomen sisäisen koheesion kannalta ja investointitukien jatkamista pidetään erittäin toivottavana. Pohjois-Suomen osaamista ja innovaatiotuotoksia tullaan tuomaan voimakkaasti sekä Itämeri-strategian toteuttamisen että Barentsin alueen yhteistyöfoorumeille. Näin rakenneohjelmien synergia luo uutta toimintakulttuuria, joka on samalla sekä Itämeren alueen kilpailukyvyn nostamista että alueellista koheesiota. Rakennevarojen ohjaaminen selkeästi alueitten vuorovaikutuksen edistämiseen käytännön toimijoiden kautta lisää rakennevarojen käytön tehoa ja vaikuttavuutta. 4. Tulevalla ohjelmakaudella tuetaan Pohjois-Suomen mahdollisuuksia tuoda lisäarvoa Euroopan unionille ja olla alueiden kärkijoukossa EU:n yhteisiä haasteita kohdattaessa

4 4 Alue- ja rakennepoliittisten toimien tukemana Pohjois-Suomi voi antaa merkittävää lisäarvoa EU:n omavaraisuusasteen nostolle ja EU:n kilpailukykytavoitteille. Esimerkiksi EU:n tulevan raaka-aine strategian toteutuksessa pohjoisten alueiden rooli tulee olemaan erityisen merkittävä, samoin myös Pohjois-Suomen mahdollisuus toimia Euroopan Unionin porttina ja yhteistoiminta-alueena Norjan ja Luoteis-Venäjän energiavarojen hyödyntämiseen. Kestävän kehityksen edistämiseksi ja ilmastonmuutoksen hidastamiseksi Pohjois-Suomen luonnonvaroja ja ympäristö- ja kylmäteknologisen tietämyksen kehittämistä tulee ja voidaan valjastaa vihreän energian tuottamiseen. Alueella etsitään jo ilmastoystävällisen asumisen muotoja ja vaihtoehtoisia ratkaisuja uusiutuvien luonnonvarojen käytön lisäämiseen. Energiatehokkuuden lisäämiseksi tukea tarvitaan myös ICT:n innovatiivisten käyttösovellusten ja erilaisten sähköisten sovellusten kehittämiseen sekä ympäristöystävällisen kuljetusinfrastruktuurin edistämiseen. Ilmastonmuutoksen haasteet edellyttävät Pohjois-Suomessakin vahvoja toimenpiteitä yhdyskuntarakenteen eheyttämiseksi. Luonnonvarojen hyödyntäminen pohjoisilla alueilla tarvitsee erityisen vahvan panostuksen alueen infrastruktuurin kehittämiseen. Pohjoisten alueiden logistiset tarpeet tulee nähdä osana isompaa kokonaisuutta, jossa tasapuolisesti sekä kehitetään alueen luonnonvaroja hyödyntävän teollisuuden tarpeisiin perustuvaa infrastruktuuria että huomioidaan Pohjois-Suomi liikenteellisenä porttina EU:n ja Barentsin alueen välillä. Raaka-ainevaltaisen perusteollisuuden (terästeollisuus, metsäteollisuus, kemian teollisuus, kaivannaisteollisuus) sekä informaatio- ja kommunikaatioteknologian lisäksi nousevia aloja ovat nano-, hyvinvointi- ja ympäristöteknologia. 5. Tulevalla ohjelmakaudella tuetaan Pohjois-Suomen asemaa ja mahdollisuuksia osana sekä Itämeren että pohjoisen harvaan asuttua aluetta ja mahdollistetaan esteetön yhteistyö Barentsin alueella ja Venäjän eri alueiden kanssa Pohjois-Suomi on osa pohjoisen harvaan asuttua aluetta, Itämeren aluetta, EU:n pohjoista ulottuvuutta ja samalla se on keskeisessä maantieteellisessä asemassa suhteessa Venäjään ja Barentsin alueeseen. Tämä edellyttää, että alueelle kohdistetaan hyvin toimivia Pohjois-Suomen tarpeista sekä kilpailukykytekijöistä ja kilpailukykyhaitoista nousevia yhteistyöohjelmia, joiden tukemana alue pystyy tehostamaan yhteistyötään sekä itään että länteen niin koulutuksen, tutkimuksen- ja innovaatiotoiminnan kuin liiketoiminnan sektoreilla. Alueiden välinen yhteistyö (territorial cooperation) on jatkossakin tärkeä osa EU:n ohjelmatyötä. Olennaista on jatkaa nykymuotoista ja alueellisesti määriteltyä INTERREG A ja B-ohjelmatyötä. Sen lisäksi voidaan luoda myös suurille alueille ns. makro-alueille (esim. Itämeren alue) strategisia ohjelmia, jotka ohjaavat ko. alueilla toteutettavia erillisiä ohjelmia. Pohjoisilla ja arktisilla alueilla eletään nopeiden muutosten aikaa niin ilmastonmuutoksen suhteen kuin luonnonvarojenkin hyödyntämisessä. Pohjois-Suomi kykenee vastaamaan näihin haasteisiin osallistumalla vahvasti Itämeri-strategian kaikkien eri teemojen - ympäristö, saavutettavuus, vetovoima ja turvallisuus - toteuttamiseen. Pohjois-Suomen erityisvahvuudet ja erityisosaaminen ovat kytkettävissä EU:n Itämeri-strategian toteutukseen muun muassa alueen oman tavoiteohjelmatyön kautta. Itämeri-strategian toimeenpanoa ja tulevan Itämeri-ohjelman sisältöjä ei tule rajata omaksi rakennerahasto-ohjelmakseen eikä rajata sitä vain merta koskeviin kysymyksiin. Strategian toteuttamisessa tulee paremmin huomioida Itämeren reuna-alueet ja siirtää huomiota metropoli-

5 alueilta myös sisämaahan ja raja-alueille unohtamatta kaupunkikeskusten kehittämisen merkitystä myös ympäröivän alueen hyvinvoinnille. Pohjois-Suomen pitkä kokemus rajat ylittävästä yhteistyöstä myös Luoteis-Venäjän kanssa sekä kuuluminen Barentsin Euro-Arktiseen alueeseen ovat sen erityisiä vahvuuksia. EU:n sisäpolitiikan rinnalla on voitava toteuttaa vaikuttavaa ulkorajapolitiikkaa ja rajat ylittävää yhteistyötä, erityisesti Barentsin alueen ja Barents-yhteistyön tarjoamaa kehittämispotentiaalia hyödyntäen. Myös liikenneyhteyksiä EU:n pohjoisosan ja Luoteis-Venäjän välillä tulee kiireesti pystyä kehittämään. Pohjois-Suomi kannattaa vahvasti ohjelmapohjaista ja alueellista ulkorajayhteistyötä Venäjän kanssa. Tämän tulee osaltaan toteuttaa EU:n Pohjoisen ulottuvuuden strategiaa. Pohjoisen harvaan asutulla (Northern Sparsely Populated Areas) NSPA-alueella on paljon annettavaa muulle Euroopalle mm. erilaisissa verkosto-, mobiili- ja verkkosovelluksissa tai esimerkiksi pien- ja mikroyrityksiin liittyvässä osaamisessa. Alueen ainutlaatuinen luonto ja monipuoliset luonnonvarat tarjoavat moninaisia mahdollisuuksia elinkeinotoiminnalle. Hyvä saavutettavuus ja toimivat yhteydet muualle Eurooppaan ja Luoteis-Venäjälle ovat keskeinen edellytys Pohjois-Suomen, NSPA alueen ja koko EU:n pohjoisen ulottuvuuden menestyksekkäälle kehittämiselle. Pohjois-Suomi on yhdessä Itä-Suomen, Pohjois- ja Keski-Ruotsin sekä Pohjois-Norjan kanssa julkaissut NSPA-alueen erityispiirteitä ja mahdollisuuksia kuvaavan tutkimusraportin Strong, specific and promising; Towards a Vision for the Northern Sparsely Populated Areas in 2020, joka taustaselvityksineen ja siitä johdettuine kannanottoineen on luettavissa osoitteessa Lapin, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitot sekä Kainuun maakunta-kuntayhtymä