Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta

Transkriptio

1 Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta Lakimies 7 8/2015 s Hakusanat: oikeudellistumiskehitys, oikeudenalajaotus, oikeuslähde, sananvapaus, viestintäoikeus, yleiset opit 1. Johdanto ja tutkimuskysymykset Oikeusjärjestyksemme on perinteisesti jaettu eri oikeudenaloihin, jotka muodostavat systemaattisen kokonaisuuden. Oikeudenalajaotus auttaa jäsentämään oikeudellista normistoa ja paikantamaan oikeusongelmien ratkaisemisessa sovellettavan normiympäristön. Oikeudenalajaotus on osa oikeuskulttuurista esiymmärrystä, ja sitä on hyödynnetty oikeustieteen opetuksessa, tutkimuksessa ja käytännön lainsoveltamistoiminnassa.1 Tutkija puolestaan paikantaa asemansa suhteessa tieteelliseen traditioon, kun hän toteaa tekevänsä tietylle oikeudenalalle suuntautuvaa tutkimusta.2 Systemaattisen merkityksen lisäksi oikeudenalajaotuksella on myös oikeusnormeihin kohdistuva tulkintavaikutus kunkin oikeudenalan yleisten oppien kautta. Perinteinen käsitys nojautuu ajatukseen kokonaisvaltaisesta ja koko oikeusjärjestyksen kattavasta oikeudenalajaotuksesta.3 Oikeudellisen sääntelyn lisääntyminen ja kansainvälistyminen sekä oikeuslähteiden monipuolistuminen, yh- *, OTT, Viestintäoikeuden professori, Helsingin yliopisto. Sähköposti: paivi. korpisaari@helsinki.fi. 1. Kaarlo Tuori: Oikeudenalajaotus strategista valtapeliä ja normatiivista argumentaatiota. LM 2004 s , s. 1196, 1198 ja Kuten Tuori (mts. 1202) toteaa, oikeudenalajaotuksella on sekä pedagoginen että heuristinen tehtävä. 2. Tapio Määttä: Monitieteisyys ympäristöoikeudessa oikeustieteen sisäiset ja ulkoiset yhteydet oikeustieteellisen tutkimuksen haasteena. Oikeus 2000 s , s Kuten Määttä (mts. 346) toteaa, oikeudenalat ovat myös viestintää helpottavia yhteisöllisiä konventioita, jotka helpottavat ymmärretyksi tulemista. Määttä (mts. 347) kuvaa oikeudenaloja myös sosiaalisiksi reviireiksi ja metodologisiksi fiktioiksi. 3. Lars Björne: Oikeusjärjestelmän kehityksestä. Suomalainen Lakimiesyhdistys 1979 s. 6 ja Tuori 2004 s Björnen esityksessä oikeusjärjestelmä on jaettu yksityisoikeuteen ja julkisoikeuteen; uudemmassa teoksessa Urpo Kangas (toim.): Oikeustiede Suomessa WSOY Lakitieto 1998 oikeudenalat jaetaan neljään pääluokkaan, joihin sisältyy useita oikeudenaloja. Pääluokat ovat oikeuden yleistieteet, yksityisoikeus, rikos- ja prosessioikeus ja julkisoikeus (mts ). 987

2 teiskunnallinen oikeudellistumiskehitys ja oikeudellisten ongelmien paikantuminen useiden perinteisten oikeudenalojen leikkauspisteisiin ovat johtaneet tämän näkökannan kyseenalaistamiseen sekä uusien oikeudenalojen tai oikeudenalaehdokkaiden syntymiseen.4 Tämä rikkoo perinteistä oikeudenalajaotusta, koska uudet oikeudenalat eivät yleensä kata tilkkutäkin palan lailla yhtä tiettyä osaa oikeusjärjestyksen kokonaisuudesta vaan levittäytyvät yhteyshakuisina kudosrakennemaisesti perinteisten oikeudenalojen tilkkutäkin päälle.5 Tässä uudessa ympäristössä oikeudenalajaotus ei toimi selkeänä kehikkona, jossa jokainen normi voitaisiin jäsentää tietyn oikeudenalan pariin, vaan sama normisto voidaan luontevasti jäsentää osaksi useampaa oikeudenalaa tai oikeudenalaehdokasta. Esimerkkinä voidaan mainita tilanne, jossa työntekijän työsuhde on päätetty työnantajan toimintaan kohdistuvan arvostelun vuoksi. Vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten työsuhteen päättämistä koskeva pohdinta olisi asiaa kyseenalaistamatta jäsennetty vain ja ainoastaan työoikeuden alaan kuuluvaksi. Tänä päivänä asiaa voidaan luontevasti tarkastella myös viestintäoikeudellisesta näkökulmasta tai valtiosääntöoikeudellisena sananvapautta ja oikeutta työhön koskevana oikeuskysymyksenä. Olisi vaikea kuvitella, että asia ratkaistaisiin pelkästään työsopimuslain ja muun puhtaasti työoikeudellisen normiston perusteella ottamatta huomioon perus- ja ihmisoikeuksien tulkintavaikutusta.6 Arvostelun aiheesta riippuen harkittavaksi voisi tulla erilaisia perus- ja ihmisoikeuksia, kuten esimerkiksi yhdenvertaisuus (jos arvostelu olisi kohdistunut työntekijöihin tai asiakkaisiin kohdistuviin syrjiviin käytäntöihin), oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen (jos olisi arvosteltu työpaikan työturvallisuuspuutteita) taikka oikeus yksityiselämän suojaan 4. Ks. esim. Päivi Tiilikka: Sananvapaus ja yksilön suoja. Lehtiartikkelin aiheuttaman kärsimyksen korvaaminen. WSOYpro 2007 s ja : Viestintäoikeus globaalissa verkkoyhteiskunnassa. Teoksessa (toim.): Viestintäoikeus nyt. Viestintäoikeuden vuosikirja Forum Iuris 2015 s Osa tämän kirjoituksen ajatuksista perustuu näissä kahdessa kirjoituksessa esittämääni sekä niissä esitettyjen argumenttien jatkopohdintaan. 5. Kudosrakennetta koskeva vertaus on peräisin Nuotiolta, joka kuvaa osuvalla kudosrakenne-termillä oikeusjärjestystä ja oikeusjärjestelmää. Ks. Kimmo Nuotio: Onko oikeusjärjestyksen pirstoutuminen väistämätöntä? Teoksessa Veli-Pekka Viljanen (toim): Oikeudenalojen rajat ja rajattomuus. Turun yliopisto 2002 s. 3 24, s. 13. Uusia oikeudenaloja tai oikeudenalakandidaatteja ovat esimerkiksi bio- ja lääkintäoikeus, lapsioikeus, sosiaalioikeus, viestintäoikeus ja urheiluoikeus. 6. Ks. työtuomioistuimen ratkaisu TT: ja vrt. TT: , jossa enemmistö ei argumentoi sananvapaudella. Eduskunnan oikeusasiamiehen tekemissä työntekijän ja virkamiehen sananvapautta koskevissa ratkaisuissa on ollut perusteellista sananvapauspunnintaa, ks. Dnro 285/4/14 ( ), Dnro 5342/4/2013 ( ), Dnro 4842/4/12 ( ), Dnro 3793/2/12 ( ) ja Dnro 2367/2/11 ( ). 988

3 Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta (jos olisi kritisoitu työnantajan yksityiselämän suojaa loukkaavia sähköpostiviestien lukemiskäytäntöjä tai kameravalvontaa).7 Mikä sitten on oikeudenalajaotuksen merkitys yllä olevassa esimerkissä? Paikantamalla oikeusongelma tietylle oikeudenalalle saatamme alitajuisesti rajata pois ongelman ratkaisemisessa tarvittavia normeja, periaatteita tai yleisiä oppeja, eli työkaluja, vain siitä syystä, että ne kuuluvat toisen oikeudenalan piiriin. Tarkastelemalla tulkintaongelmaa laajemmasta eli yhden perinteisen oikeudenalan ylittävästä näkökulmasta taikka useiden oikeudenalojen kautta voidaan monissa tapauksissa saada ongelmanratkaisuun lisää perspektiiviä ja kunkin oikeudenalan yleisten oppien kautta tasapainoisen ratkaisun tekemiseen tarvittavia oikeudellisesti päteviä argumentteja. Näin edistetään sekä muodollista (oikeiden normien soveltaminen, oikeusvarmuus ja ennakoitavuus) että aineellista (sisällöllisesti oikeudenmukaista) oikeudenmukaisuutta.8 Tässä artikkelissa pohdin oikeudenalan tunnusmerkkejä sekä niitä impulsseja, jotka ovat johtaneet perinteisen oikeudenalajaottelun kyseenalaistamiseen ja uusien oikeudenalojen tai oikeudenalaehdokkaiden syntymiseen. Arvioin myös sitä, onko perinteinen oikeudenalajaotus jäänyt ajastaan jälkeen tai tullut peräti tarpeettomaksi, kun viimeaikainen kehitys on osoittanut, että oikeudellisesti merkitykselliset tulkintaongelmat ja tutkimuskysymykset jäsentyvät yhä useammin monien perinteisten oikeudenalojen leikkauspisteisiin eivätkä vain yhden perinteisen oikeudenalan piiriin. Peilaan oikeudenaloista esitettyjä ajatuksia viestintäoikeuteen, joka on uusi oikeudenala tai vähintäänkin oikeudenalaa läheisesti muistuttava näkökulma ja tapa jäsentää ja tutkia viestintäoikeudellisia oikeuskysymyksiä. 2. Mikä tekee oikeudenalasta oikeudenalan? 2.1. Sääntelyn tai tutkimuksen kohde yhtenä rajanvetokriteerinä Oikeudenalan käsitteelle ei ole yksiselitteistä tai tyhjentävää määritelmää. Perinteiseen oikeudenalajaotukseen sisältyy ensinnäkin ajatus normistojen luokittelemisesta niiden sääntelykohteen nojalla.9 Tätä kriteeriä voidaan kuitenkin 7. Ks. Suomen perustuslaki (731/1999, PL) 6, 7, 10, 12 ja 18. Työntekijän sananvapaudesta Päivi Tiilikka: Sananvapaus ja lojaliteettivelvollisuus työsuhteessa. LM 2013 s Viimeksi mainitusta Tuori 2004 s ja sekä Eva Tammi-Salminen: Vanha ja uusi esineoikeus. LM 2009 s , s Ks. Tuori 2004 s ja Kaarlo Tuori: Sosiaalioikeus itsenäinen oikeudenala? Lakimies 1997 s s sekä Erkki J. Hollo: Elintarvikeoikeus. Johdatus elintarvikesääntelyn perusteisiin. Edita 2008 s Tuorin (1997 s ) mukaan rajauksia voitaisiin tehdä myös 989

4 pitää ongelmallisena, koska sama normisto voidaan monissa tapauksissa jäsentää usean oikeudenalan piiriin. Esimerkiksi eurooppaoikeudessa voidaan tehdä eurooppaoikeuden rakenteiden ja valtionsisäisten oikeusvaikutusten tutkimuksen lisäksi myös sektorikohtaista eurooppalaiseen ympäristöoikeuteen, immateriaalioikeuteen tai kilpailuoikeuteen kohdistuvaa tutkimusta, jolloin sama normisto voidaan jäsentää joko eurooppaoikeuden tai edustamansa sektorioikeudenalan alaisuuteen.10 Toisaalta yhdessä ja samassa laissa voi olla useiden oikeudenalojen piiriin kuuluvia säännöksiä, jos sääntelyn kohdetta on tarkasteltu funktionaalisesti. Lakien pääsisältöön nojautuvan luokittelun sijaan onkin mahdollista tarkastella oikeudenaloja myös esimerkiksi elämänalueisiin pohjautuvan jaottelun avulla. Oikeustieteen tulkitsemat oikeusongelmat eivät enää jäsennykään pelkästään yhden ns. perinteisen oikeudenalan piiriin, vaan ongelmanratkaisu edellyttää yhä useammin useille oikeudenaloille kuuluvien oikeusnormien soveltamista. Tällöin on perustellumpaa puhua oikeudenalan määrittymisestä tutkimuksen kohteen kuin sääntelyn kohteen mukaan.11 Esimerkiksi viestintäoikeuden alaa voidaan rajata toteamalla, että viestintäoikeudessa tulkitaan ja systematisoidaan viestintää ja joukkoviestintää koskevia oikeudellisia normistoja sekä eri oikeudenaloille kuuluvien normistojen leikkauspisteitä erilaisissa viestintään tai joukkoviestintään liittyvissä tilanteissa. Pelkkä useiden eri oikeudenalojen normistojen soveltaminen ei tietenkään aina tarkoita sitä, että oltaisiin muodostamassa uutta oikeudenalaa. Kysymys voi olla esimerkiksi tietystä näkökulmasta tehtävästä ongelmakeskeisestä lainopista. Esimerkiksi tiedotusvälineissä tai sosiaalisessa mediassa julkaistun viestin aiheuttaman kärsimyksen korvaamista koskeva oikeuskysymys voidaan jäsentää vahingonkorvausoikeuden tai viestintäoikeuden alaan. Ongelman ratkaisemisessa sovelletaan myös rikosoikeudellista normistoa, koska vahingonkorvauslain (412/1974, VahL) 5 luvun 6 :n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kärsimyksen korvaaminen edellyttää lainkohdassa mainittuihin oikeushyviin kohdistuvan rangaistavaksi säädetyn teon tekemistä. Korvausvelvollisuuden ja vastaavasti korvauksensaantioikeuden ratkaiseminen edellyttää siten rikosoikeudellisen normiaineksen tulkintaa ja soveltamista korvausperusteena olevan rangaistavan teon määrittämiseksi. Tällöin on otettava huomioon perus- ja ihmisoikeuksien tulkintavaikutus sekä kysymyksessä tarkastelemalla sitä, mitkä normistot toteuttavat kyseessä olevan oikeudenalan tavoitteita tai rajaamalla oikeudenala sille tyypillisen sääntelytavan perusteella. Viimeksi mainittu kriteeri on nähdäkseni melko yleisluontoinen ja sen soveltaminen voisi johtaa hyvin vaihteleviin oikeudenalakokonaisuuksiin. Kuten Tuorikin toteaa, ensiksi mainittu kriteeri puolestaan ei ole erottelukykyinen, koska tiettyyn oikeudenalaan (Tuorin kirjoituksessa sosiaalioikeuteen) liittyvät näkökohdat ja tavoitteet ulottavat usein vaikutuksensa miltei läpi koko oikeusjärjestyksen. 10. Esimerkki on peräisin Raitiolta, Juha Raitio: Eurooppaoikeus on kehittyvä oikeudenala. LM 2006 s , s Ks. Määttä 2000 s ja Tuori 2007 s

5 Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta olevien oikeudenalojen yleiset opit, kuten esimerkkitapauksessamme rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja rikosoikeudellisen tahallisuuden tulkinta.12 Pelkästään sääntelyn tai tutkimuksen kohdistuminen tiettyyn aihepiiriin kuten esimerkiksi viestintäoikeuden osalta joukkoviestintään ei ole riittävä määre, jotta voitaisiin puhua viestintäoikeudesta tai mistään muustakaan oikeudenalasta itsenäisenä oikeudenalana, vaan oikeudenaloihin liitetään myös vaatimus alan omien yleisten oppien eli käsitteiden ja oikeusperiaatteiden olemassaolosta.13 Tästä johtuen yleisten oppien muodostaminen onkin nähty uusien oikeudenalojen itsenäistymispyrkimysten yhtenä osavaiheena Vaatimus oikeudenalan omista yleisistä opeista Jos oikeudenala määriteltäisiin vain sääntelyn tai tutkimuksen kohteen kautta, muodostuisi oikeudenalajaotus sisällöltään pinnalliseksi ja systeemiajattelua korostavaksi. Tällöin voitaisiin kysyä, onko oikeudenalajaotuksella vain pedagoginen merkitys ilman sisällöllistä eli tulkinnallista merkitystä. Koska oikeudenalan käsitteeseen liitetään myös vaatimus oikeudenalan omista yleisistä opeista, tuo uusi oikeudenala mukanaan myös sisällöllisiä laintulkinta-argu- 12. Rikoslain yleisiä oppeja sekä perustuslakien perusoikeussäännöksiä koskevissa hallituksen esityksissä (HE 44/2002 vp rikosoikeuden yleisiä oppeja koskevan lainsäädännön uudistamiseksi s. 32 ja 35 sekä HE 309/1993 vp perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamiseksi s. 50) katsottiin, että myös rikosperusteinen vahingonkorvaus on laillisuusperiaatteen tarkoittama rikosoikeudellinen seuraamus, vaikka sitä ei voidakaan pitää rangaistuksena, rangaistustyyppisenä tai turvaamistoimenpiteenä. Tästä myös Perustuslakivaliokunnan lausunto PeVL 31/2002 hallituksen esityksestä rikoslain yleisiä oppeja koskevaksi lainsäädännöksi s. 2. Säännöksessä tarkoitetun rangaistavaksi säädetyn teon tulkinnasta ja sen edellyttämästä rikosoikeudellisesta tahallisuusarvioinnista Tiilikka 2007 s ja KKO 2012:81, jonka kohdassa 8 vahvistettiin Tiilikan (mts. 341) esittämä tulkinta siitä, että korvausvastuu edellyttää rikosoikeudellisen tahallisuuden käsillä oloa, jos teko on vain tahallisena rangaistava. 13. Tuori 1997 s. 171 ja 173 ja Kaarlo Tuori: Kriittinen oikeuspositivismi. WSOY Lakitieto 2000 s. 187, Tuori 2004 s. 492, Nuotio 2002 s. 3 ja Määttä 2000 s Käsitteen yleiset opit täsmällinen sisältö on epäselvä, mutta yleensä yleisillä opeilla tarkoitetaan jonkin oikeudenalan peruskäsitteitä ja yleisiä oikeusperiaatteita, tästä esim. Kimmo Nuotio: Oikeuslähteet ja yleiset opit. LM 2004 s , s. 1275, Thomas Wilhelmsson: Yleiset opit ja pienet kertomukset ennakoitavuuden ja yhdenvertaisuuden näkökulmasta. LM 2004 s , s. 211 ja 217, Kaarlo Tuori: Yleiset opit: mitä ne ovat, mitä niillä tehdään ja miten niitä kehitetään? Teoksessa III Oikeustieteen tutkija- ja jatkokoulutuspäivät Savonlinna. Joen suun yliopisto 2002 s. 1 15, s. 1, Tuori 1997 s. 173 ja Juha Pöyhönen: Kohti uutta varallisuusoikeutta. LM 1997 s , s Tuori 2000 s. 187, Tuori 2007 s. 110 ja Sampo Mielityinen: Vahingonkorvausoikeuden periaatteet. Edita 2006 s

6 mentteja. Toisaalta yleisten oppien käsittämillä oikeusperiaatteilla on myös systemaattinen luonne.15 Oikeustieteen tulee tarjota oikeudelliselle ratkaisutoiminnalle välineitä, jotka mahdollistavat sekä muodollisen että sisällöllisen oikeudenmukaisuuden toteutumisen.16 Tässä tehtävässä eri oikeudenalojen yleiset opit ovat tärkeässä roolissa. Täsmälliset käsitteet luovat normiston ja periaatteiden soveltamiseen selkeyttä. Esimerkkeinä muodollista ja/tai aineellista oikeudenmukaisuutta toteuttavista oikeusperiaatteista voidaan mainita vaikkapa hallinto-oikeuden alaan kuuluvat lainalaisuusperiaate, julkisuusperiaate, hyvän hallinnon periaate, palveluperiaate, yhdenvertaisuusperiaate, tarkoitussidonnaisuuden periaate, objektiviteettiperiaate, suhteellisuusperiaate ja luottamuksensuojaperiaate.17 Yleisille opeille on tunnusomaista, että ne ovat juurtuneet oikeuden pintatasoa syvemmälle oikeuskulttuuriimme. Näin ollen yleiset opit verkkaisesti muuttuvana luovat oikeudelliseen tutkimus- ja ratkaisutoimintaan pysyvyyttä. Backmania lainaten voidaan katsoa yleisten oppien muodostavan oikeudenalan runkorakenteen, johon yhteiskunnallisen kehityksen pintailmiöt eivät välittömästi vaikuta.18 Toisaalta on kuitenkin huomattava, että pitkässä juoksussa yleisiä oppeja ei voida kehitellä tuntematta oikeuden pintatason rakennetta ja sisältöä, koska kuten Linna on todennut (o)ikeudenalan yleisten oppien kehittäjä ei löydä relevantteja oikeusajatuksia, ellei hän tunne itse substanssia.19 Yleisten oppien luominen ja kehittäminen onkin prosessi, johon sekä oikeuden pintataso että oikeuskulttuurin taso vaikuttavat. Uusien oikeudenalojen osalta yleisten oppien kehittäminen edellyttää sitä, että oikeudenalalla on normatiivista ainesta, ennakkopäätöksiä tai vähintäänkin oikeudenalan erilaisiin teemoihin kohdistuvaa tutkimusta, johon yleiset opit voidaan kiinnittää.20 Oikeusperiaatteet tarvitsevat tuekseen paitsi sisällöllistä merkitystä tai arvoa myös institutionaalista tukea, joka lailla sääntelemät- 15. Hannu Tolonen: Oikeuslähdeoppi. Sanoma Pro 2003 s Saarenpää toteaa oikeudenalan keskeisten teorioiden, periaatteiden ja käsitteiden olevan osa systematisoinnin keskeistä ideaa, Ahti Saarenpää: Henkilö- ja persoonallisuusoikeus. Teoksessa Marja-Leena Niemi (toim.): Oikeus tänään. Osa II. Lapin yliopisto 2015 s s Tammi-Salminen 2009 s. 456, joka viittaa Tuoriin 2004 s ja Olli Mäenpää: Hallinto-oikeus. Sanoma Pro 2003 s ja sekä sama: Hallintolaki ja hyvän hallinnon takeet. Edita 2008 s Eero Backman: Rikosoikeuden yleiset opit korkeimmassa oikeudessa vuosina LM , s Tuula Linna: Ulosotto-oikeuden yleiset opit missä ja mitä? LM 2009 s. 3 33, s Ks. urheiluoikeuden osalta Antti Aine: Urheiluoikeuden kantavat periaatteet. Oikeustiede Jurisprudentia 2011 s. 1 60, s Yleisten oppien tehtävistä ja niihin kohdistetusta kritiikistä ks. Tuori 2004 s

7 Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta tömässä tilanteessa ilmenee ennakkopäätöksistä tai osana koherenttia perustelutaustaa, joka nojaa ainakin joiltain osin velvoittaviin oikeuslähteisiin.21 Yleisten oppien eli oikeudenalan keskeisten käsitteiden ja periaatteiden22 tehtävänä on systematisoida oikeusjärjestystä. Näin ne edesauttavat lainkäytön ennustettavuutta ja sitä kautta muodollista oikeusturvaa sekä normien oikeanlaista soveltamista eli aineellista oikeusturvaa. Voidaankin puhua loogiseen ristiriidattomuuteen pyrkivästä konsistenssista (esimerkiksi lex superior, lex posterior ja lex specialis -ratkaisustandardit) sekä oikeusjärjestyksen sisällölliseen johdonmukaisuuteen pyrkivästä koherenssista, jossa on kyse periaatetason johdonmukaisuudesta.23 Alan peruskäsitteiden kehittely tekee lain soveltamisesta ja tulkinnasta ennakoitavampaa, kun tiedetään, mitä tietyllä käsitteellä tarkoitetaan ja minkälaisia lain tai oikeuskäytännön muovaamia oikeusvaikutuksia siihen liittyy. Samalla säästetään aivokapasiteettia vaativampiin tehtäviin, kun jo yksinkertainen peruskäsite, kuten avioliitto tai työsuhde tuo juristin mieleen kyseisen oikeu dellisen faktan tai oikeussuhteen syntyedellytykset ja siihen liittyvät keskeiset oikeusvaikutukset. Alan peruskäsitteet helpottavat näin oikeudellista systematisointia ja argumentointia. Voutilainen on kuvannut asiaa siten, että oikeudenalat ja niihin kuuluvat yleiset opit toteuttavat oikeusjärjestyksen tiedonhallinnallista tehtävää, jolloin koko oikeusjärjestys tai sen osa saadaan helpommin operoitavaan muotoon.24 Yleisiin oppeihin kuuluvilla oikeusperiaatteilla on yhteys oikeusjärjestyksen arvo- ja tavoiteperustaan.25 Ne heijastavat oikeudellista traditiota26 samalla, kun ne luovat pohjan, johon yksittäisten oikeusongelmien systemaattinen ratkaiseminen on mahdollista perustaa.27 Alan peruskäsitteiden ja yleisten periaatteiden olemassaolo luo vähintäänkin oikeudenalakohtaista koherenssia Ks. Raimo Siltala: Oikeustieteen tieteenteoria. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2003 s. 312, Tolonen 2003 s sekä Tuori 2000 s. 197 ja Joissakin kirjoituksissa katsotaan myös oikeudellisten teorioiden kuuluvan yleisiin oppeihin. Kysymystä ei käsitellä tässä enemmälti. Tästä Tuori 1997 s. 173, Ahti Saarenpää: Kadonneet systeemit. Teoksessa Juha Häyhä (toim.): Minun metodini. WSOY 1997 s , s. 264, Saarenpää 2015 s. 215 sekä Aine 2011 s. 12 lähteineen. 23. Tuori 2000 s Tomi Voutilainen: ICT-oikeus sähköisessä hallinnossa ICT-oikeudelliset periaatteet ja sähköinen hallintomenettely. Edita 2009, Aine 2011 s Wilhelmsson 2004 s Aine 2011 s Koherenssilla tarkoitetaan oikeusjärjestyksen sisällöllistä johdonmukaisuutta. Linna (2009 s. 7) pitää koherenssin luomista tai lisäämistä ratkaisevana kriteerinä sille, kuuluuko jokin asia yleisiin oppeihin. Ks. myös Wilhelmsson (2004 s ), joka suhtautuu epäilevästi edes oikeudenalojen sisäisen koherenssin olemassaoloon. 993

8 Ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden sekä kohtuuden ja aineellisen oikeudenmukaisuuden yhteensovittaminen ei ole aina helppoa.29 Tämä ennakoitavuuden ja yksittäistapauksellisen oikeudenmukaisuuden dilemma tulee aina säilymään. Oikeudenaloille ominaiset käsitteet ja periaatteet antavat tukea ongelmanratkaisuun, ja ilman niitä oikeudellisesti relevanttien kiinnekohtien löytäminen olisi vaikeampaa tai sattumanvaraisempaa. Kokonaissystematisoinnin ja yleisten oppien merkitystä ennakoitavuuden ja koherenssin luojina ei kuitenkaan tule liioitella. Pahimmillaan kokonaissystematisointi saattaa jäädä niin yleiselle tasolle, että se jää sisällyksettömäksi, tai systematisoinnin johtoarvot määritellään niin yleisesti, että melkein kaikki normit voidaan palauttaa niiden puitteisiin. Melko tyypillistä on myös se, että systematisointi kytketään sinällään merkityksellisiin harkintakriteereihin luomatta johdonmukaisuutta niiden soveltamiseen tai keskinäiseen painoarvoon.30 Viestintäoikeuden alalta esimerkkinä voidaan mainita perustuslain 12 :n ja ihmisoikeussopimusten takaama sananvapaus, joka kiistatta on viestintäoikeuden keskeinen oikeusperiaate, mutta jonka oikeudenmukainen soveltaminen tarvitsee hienojakoisempia punnintakriteereitä. Muutoin olisi vaarana, että sananvapaus-argumentilla oikeutettaisiin muita ihmisoikeuksia loukkaavia ilmaisuja, kuten esimerkiksi vihapuhetta. Kunelius onkin todennut, että sananvapauteen vetoaminen on erinomainen argumentoinnin strategia, koska sen avulla huomio kohdistuu yleisesti hyväksyttyyn periaatteeseen eikä toimijoiden uskonnollisiin, taloudellisiin tai poliittisiin motiiveihin. Esimerkiksi Muhammed-pilakuvien julkaisemisen osalta sananvapauteen vetoaminen häivytti sitä tosiasiaa, että kuvat olivat jatkoa ne julkaisseen lehden siirtolais- ja muslimivastaiselle politiikalle.31 Vaikka siis sananvapaus on yksi viestintäoikeuden keskeinen arvo ja periaate, ei viestintäoikeuden tarkoituksena ole taata laajinta mahdollista sananvapautta vaan laajin sananvapaus, joka on mahdollinen huomioon ottaen muut lainsäädännön ja ihmisoikeussopimusten mukaiset oikeudet ja sananvapauden rajoitusperusteet, kuten yksityis- ja perhe-elämän sekä luottamuksellisen viestinnän suojan, valtion turvallisuuden sekä yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen. Viestintäoikeuden muiksi yleisiksi oikeusperiaatteiksi voidaan nähdä myös sananvapauden alaan kuuluva oikeus tietoon sekä yksityiselämän suoja, jotka ovat eräänlaisia suhdekäsitteitä, joiden täsmällinen laajuus määräytyy suhteessa muihin niitä vastaan punnittaviin intresseihin.32 Näitä lähellä ovat paradoksaa- 29. Tuori 2004 s Wilhelmsson 2004 s Risto Kunelius: Anteeksi vaan, Voltaire : Muhammed-pilakuvat, sananvapaus ja journalismi. Teoksessa Satu Seppä (toim.): Journalismikritiikin vuosikirja Tiedotustutkimus 1/2007 s , s Oikeus tietoon voidaan ymmärtää myös ihmisoikeusperusteisena persoonallisuusoikeuden periaatteena; ilman tiedon saantia ihminen ei voisi toteuttaa itseään ja persoonallisuuttaan 994

9 Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta liselta kuulostavasti julkisuusperiaate ja luottamuksellisuuden periaate, joista viimeksi mainittu ei ole ristiriidassa julkisuusperiaatteen kanssa vaan varmistaa esimerkiksi kirjesalaisuuden ja potilaan yksityisyyden säilyttämisen. Viestintäoikeuden yleisinä oikeusperiaatteina voidaan mainita myös välineneutraalisuus, viestinnän moniarvoisuuden periaate, sananvapauden väärinkäytön kielto sekä ihmisarvon ja integriteetin kunnioittaminen. Osa näistä periaatteista toimii muidenkin oikeudenalojen oikeusperiaatteina (esimerkiksi julkisuusperiaate hallinto-oikeudessa). Niillä on kuitenkin oma arvonsa viestintäoikeuden periaatteiden kokonaisuudessa ja kokonaisuutena Tarvitaanko oppituolia? Oikeuskirjallisuudessa on esitetty, että yliopistollisen oppituolin perustaminen ja sen myötä asema oikeustieteellisten tiedekuntien oppiainejaotuksissa olisi yksi etappi uuden oikeudenalan tunnustamisessa.34 Uusien oppituolien perustaminen kuitenkin riippuu monista oikeudenalan ulkopuolisista tekijöistä, kuten eläköitymisen johdosta tai muusta syystä vapautuvista professuureista, tiedekunnan painotuksista tai ulkopuolisen rahoituksen saamisesta. Näin ollen oppituoli pelkästään ei osoita, että kysymys olisi oikeudenalasta, eikä sen puuttuminenkaan tarkoita, etteikö jo voitaisi puhua oikeudenalasta. Käytännössä toki oppituoli voi joskus toimia jonkinlaisena jälkikäteisenä indikaattorina oikeudenalan tai ainakin tutkimusalan syntymisestä, jos oppituolin perustaminen on seurausta siitä, että uusi oikeudenala on jo syntynyt. Tutkimus- ja opetustehtävien perustamisella on lisäksi oma merkityksensä oikeudenalan vakiinnuttamisessa ja uusien tutkijasukupolvien kasvattamisessa.35 täysimääräisesti. Saarenpää (2015 s. 221) pitää oikeutta tietoon itsemääräämisoikeuden osana ja takeena, koska itseä ja yhteiskuntaa koskeva päätöksenteko edellyttää tietoa. 33. Mediaoikeuden periaatteista ks. Tiilikka 2007 s Saarenpää mainitsee verkkoyhteiskunnan tärkeimmiksi henkilö- ja informaatio-oikeudellisiksi periaatteiksi oikeudet informaatioon, yksityisyyteen, viestintään, tietoturvallisuuteen, laatuun ja oikeusturvaan, Ahti Saarenpää: Verkkoyhteiskunnan oikeutta johdatusta aiheeseen. Oikeus 2000 s. 3 14, s Tuori 2006 s sekä Tammi-Salminen 2009 s. 453, joka viittaa Tuoriin 2006 s Viestintäoikeuden opetuksesta ja sen tulevaisuudesta Anette Alén-Savikko: Tiedonsiirrosta aktiiviseen opiskeluun tähtäimessä laadukas viestintäoikeuden opetus. Teoksessa Olli Mäenpää Dan Frände (toim.): Oikeuden historiasta tulevaisuuden Eurooppaan: Pia Letto-Vanamo 60 vuotta. Suomalainen Lakimiesyhdistys 2014 s

10 3. Uusien oikeudenalojen synty ja tarve 3.1. Yhteiskunnalliset muutokset Vanhan oikeudenalajaottelun murtumiseen ja oikeudelliseen fragmentaatioon on monia syitä. Uusien oikeudenalojen syntyminen liittyy ensinnäkin yhteiskunnallisiin muutoksiin, jotka nostavat esiin uudenlaisia oikeudellisia ongelmia.36 Joillakin oikeudenaloilla tekninen kehitys vaikuttaa vain oikeuden pintarakenteisiin. Toisilla oikeudenaloilla kuten esimerkiksi tekijänoikeuden alalla tekninen kehitys kyseenalaistaa sekä oikeudenalan keskeiset käsitteet että sääntelyn legitimiteetin, kun ajastaan jälkeen jäänyt ja kasuistinen lainsäädäntö ei enää täytä alkuperäistä tehtäväänsä luovuuteen kannustavana ja intressejä tasapainottavana tekijänä.37 Yhteiskunnan toimintojen monimutkaistuessa ja teknologisen kehityksen luodessa uusia toimintamahdollisuuksia ja toisaalta myös riskejä tarvitaan uudenlaisia tapoja jäsentää ja ratkaista oikeudellisia ongelmia. Voidaankin sanoa, että erilaiset toimintaympäristön muutokset luovat uudenlaisia lainsäädännöllisiä ja tutkimuksellisia tarpeita. Toisaalta lainsäädännöllä voidaan myös edistää tai hidastaa yhteiskunnallisia muutoksia, kuten esimerkiksi konvergenssia, digitalisaatiota tai henkilötietojen taikka avoimen datan hyödyntämistä.38 Viestintäoikeus on hyvä esimerkki oikeudenalasta, joka on saanut paljon uusia tutkimuskysymyksiä yhteiskunnan kehittymisen myötä. Digitalisaatio, konvergenssi, jokaisen käytössä olevien matkapuhelinten mahdollistama ku- 36. Saarenpää on kutsunut viestintäoikeuden lähioikeudenalaa oikeusinformatiikkaa muutosten oikeustieteeksi, ks. Ahti Saarenpää: Oikeusinformatiikka. Teoksessa Risto Haavisto (toim.): Oikeusjärjestys 2000 I osa. 5. täyd. painos. Lapin yliopisto 2005 s. 1 82, s. 4. Konstari on katsonut yhteiskunnallisen muutosprosessin nostavan esiin sellaisia näkökulmia, joista vähitellen saattaa olla kehkeytymässä perinteiset rajat ylittäviä oikeudenaloja, Timo Konstari: Virallisen vastaväittäjän lausunto Tuomas Pöystin väitöskirjasta Tehokkuus, informaatio ja eurooppalainen oikeusalue. LM 2000 s , s Ks. myös Anette Alén-Savikko: Yhteisillä taajuuksilla? Ajatuksia viestintäoikeuden tutkimuksesta, sen kehityksestä sekä suhteesta viestinnän ja viestintäpolitiikan tutkimukseen. Teoksessa Päivi Tiilikka (toim.): Sananvapaus puntarissa. Viestintäoikeuden vuosikirja Forum Iuris 2014 s , s. 78 ja Anette Alén-Savikko: Viestintäoikeus ja viestintäpolitiikan tutkimus. Teoksessa Kari Karppinen Marko Ala-Fossi Anette Alén-Savikko Jockum Hildén Johanna Jääsaari Katja Lehtisaari Hannu Nieminen: Kenen media? Vastapaino 2015 s , s Digitalisaation vaikutuksesta immateriaalioikeuden alaan ks. Taina Pihlajarinne: Immateriaalioikeuden yleiset opit ja digitalisoituminen vertailussa tekijänoikeus ja tavaramerkkioikeus. LM 2012 s Professori Taina Pihlajarinteen juhlaluento Helsingin yliopistossa , iprinfo.com/verkkolehti/kaikki_artikkelit/2015/2_2015/fi_fi/taina_pihlajarinteen_juhlaluento/ (luettu ). 38. Ks. Alén-Savikko 2015 s

11 Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta vaaminen ja nauhoittaminen, internetin käytön lisääntyminen sekä joukkoviestintämahdollisuuksien tuleminen myös tavallisten kansalaisten ulottuville ovat tuoneet esiin uudenlaisia oikeusongelmia. Näitä ovat esimerkiksi henkilötietojen suojaan, yksityisyyteen, verkkopalstojen ylläpitäjien vastuuseen sekä identiteettivarkauteen liittyvät kysymykset.39 Aikaisemmin viestinnän sääntely jakaantui painoviestinnän, televiestinnän ja sähköisen viestinnän erillissääntelyyn. Nykypäivänä pyritään välineneutraalisuuteen (konvergenssi), jota esimerkiksi laki sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä (460/2003, sananvapauslaki) ja uusi tietoyhteiskuntakaari (917/2014) pyrkivät toteuttamaan.40 Viestintäoikeudella on modernin teknologian ja globalisaation synnyttämiä kiinnostavia leikkauskohtia myös esimerkiksi tekijänoikeudellisiin41 ja kilpailuoikeudellisiin42 kysymyksiin. Lisäksi viestinnän moniarvoisuuteen ja taloudellisten edellytysten turvaamiseen liittyvät kysymykset ovat olleet ajankohtaisia Oikeudellistumiskehitys Uusien oikeudenalojen syntyyn on vaikuttanut myös yhteiskunnallisesta muutoksesta seurannut yhteiskunnan oikeudellistumiskehitys. Tällä tarkoitetaan yhteiskunnassa tapahtunutta oikeudellisen sääntelyn lisääntymistä ja sen merkityksen vahvistumista. Toisin sanoen, samaa asiaa säännellään yhä useammilla 39. Identiteettivarkaus kriminalisoitiin voimaantulleella lainmuutoksella (368/2015) RL 38:9a:ssa. Osa henkilötietojen suojaan liittyvistä kysymyksistä liittyy pikemmin informaatio-oikeuden kuin viestintäoikeuden alaan. Tärkeintä ei ole oikeudenalan nimilappu vaan se, että kaikki oikeusongelman ratkaisemiseksi tarpeelliset argumentit ja näkökulmat otetaan huomioon. Viestintäoikeuden toimintaympäristön muutoksesta Korpisaari 2015 s Ks. Hannu Nieminen: Miksi tutkia viestintäpolitiikkaa? Teoksessa Karppinen et al s , s Ks. esimerkiksi Taina Pihlajarinne: Keskustelupalstojen ylläpitäjän vastuu: EU-sääntelystä kansalliseen oikeuteen sananvapausrikokset ja tekijänoikeusrikos. LM 2011 s ja sama: Lupa linkittää toisen aineiston hyödyntämisen tekijänoikeudelliset rajat. Lakimiesliiton Kustannus 2012, Anette Alén-Savikko: Law and Community in the New Media Landscape: Critical Perspectives on Audiovisual Sport Coverage in the European Union. Helsingin yliopisto 2014 ja Pekka Savola: Internet Connectivity Providers as Involuntary Copyright Enforcers Blocking Websites in Particular. IPR University Center Esimerkiksi professori Taina Pihlajarinteellä on vuonna 2012 alkanut projekti New Technologies in Content Production and Distribution The Future of Copyright and Competition Law. 43. Ks. esim. Karppinen 2015 s Moniarvoisuudella voidaan tarkoittaa mediakentän rakenteellista moniarvoisuutta sekä mediasisältöjen tarjonnan ja kuluttamisen monipuolisuutta. Rahoituksen osalta YLE:n toiminnan rahoittaminen julkisin varoin on puhuttanut. Myös yksityiset mediayritykset nauttivat julkista subventiota, kun sanomalehtitilauksilla on alennettu 10 prosentin suuruinen arvonlisävero, ks. Karppinen 2015 s

12 säännöksillä ja toisaalta myös yhä useampi asia on oikeudellisen sääntelyn piirissä.44 Lisäksi vuosituhannen taitteessa ryhdyttiin ratkaisemaan oikeudellisin ratkaisuperustein sellaisia ongelmia, jotka aiemmin olisi ratkaistu käräjäsalien ulkopuolella.45 Esimerkiksi urheiluoikeudessa ryhdyttiin riitauttamaan oikeudessa alan järjestöautonomian piirissä langetettuja kilpailukieltoja. Urheiluoikeuden osalta kehitykseen liittyy myös huippu- ja kilpaurheilun kaupallistuminen (raha) ja arvomaailman muutos46 sekä urheilun viihteellistyminen ja ammatillistuminen.47 Vastaavia piirteitä on nähtävissä myös muilla yhteiskunnan lohkoilla. Viestintäoikeuden alalla huomiota herättivät kärsimyksestä tuomitut korvauk set, jotka ylittivät huomattavasti sen, mitä meillä oli perinteisesti kivusta ja särystä tuomittu maksettavaksi.48 Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoikin tapauksessa Karhuvaara ja Iltalehti v. Suomi ( ), että kansanedustajalle kolmesta saman asian uutisointia koskeneesta yksityiselämän loukkauksesta tuomittu yhteensä markan kärsimyskorvaus oli suhteettoman suuri verrattuna siihen, että suurin vakavan väkivallan uhrille tuomittu korvaus oli ollut markkaa. Tämä argumentti on sittemmin toistettu muissakin Suomea koskevissa sananvapausjutuissa.49 Myös lääkintäoikeutta voidaan pitää oikeudellistumiskehityksen seurauksena: kun potilaan oikeusasema on yhä tarkemmin määritelty, lääkintätoiminnan juridiikasta on tullut oma oikeudenala.50 Vastaavaa kehitystä on havaittavissa myös lapsioikeuden osalta. Kun lasten oikeudet vahvistuivat lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen (60/1991) voimaantulon myötä, lapsi tunnustettiin erilaisten oikeuksien haltijaksi. Tämä puolestaan loi tarpeen tarkastella lapsen oikeusasemaa myös suhteessa muihin tahoihin kuin oman perheen jäseniin. Näin alkoi kehittyä perheoikeudesta erillinen lapsioikeus.51 Lasten oi- 44. Sääntelyn määrän kasvamisesta ja sen seurausilmiöistä Jyrki Tala: Lainsäädännön maailma muuttuu sääntelyn kasvu jatkuu. LM 2012 s Lauri Tarasti: Yhteiskunnan oikeudellistuminen. DL 2002 s , s Pekka Timonen: Urheilun oikeudellistumisesta urheiluoikeuteen oikeudenalana. Teoksessa Heikki Halila (toim.): Urheiluoikeuden yhdistys 10 vuotta. Urheilu ja oikeus 2004 s , s Urheilun kaupallistumisesta ja ammattimaistumisesta myös Kari-Pekka Tiitinen: Urheilijan oikeussuhteista. Kuvauksia ja mietteitä. LM 1998 s , s. 211 sekä Heikki Halila: Idrottsrätten som spesifikt rättsområde. Virkaanastujaisesitelmä JFT 2002 s , s Urheilun oikeudellistumisesta myös sama: Urheilun oikeus tutkimuskohteena Suomessa. Urheilu ja oikeus 2005 s Tiitinen 1998 s sekä Nuotio 2002 s Näistä oikeusjutuista ja niiden herättämästä keskustelusta Tiilikka 2007 s Esimerkiksi Saaristo ym. v. Suomi, ( ), Lahtonen v. Suomi ( ), Ristamäki ja Korvola v. Suomi ( ) sekä Niskasaari ja Otavamedia v. Suomi ( ). 50. Nuotio 2002 s Suvianna Hakalehto-Wainio: Lasten oikeudet lapsen oikeuksien sopimuksessa. DL 2011 s , s. 510 ja 512 ja sama: Uusi lapsioikeus. Teoksessa Oikeuden avantgarde. Juhlajul- 998

13 Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta keuksien tarkasteluun toki sisältyy myös perheoikeudellisia sekä esimerkiksi sosiaali- ja hallinto-oikeuden alaan kuuluvia normeja. Myös yhteiskunnallinen ilmapiiri sekä perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen vahvistumisesta ihmisyksilöille seuranneet oikeudet ovat lisänneet yhteiskunnan oikeudellistumista.52 Tämän seurauksena tuomioistuimet ovat joutuneet ottamaan kantaa yhteiskunnan perusarvoihin tapauksissa, joissa tarkempi sääntely puuttuu tai kansallinen normi on ristiriidassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Näin perus- ja ihmisoikeuksien toteuttaminen on jäänyt viime kädessä tuomioistuinten vastuulle.53 Toisaalta perusoikeuksien merkityksen kasvaminen on johtanut myös siihen, että yhä useammasta asiasta säädetään lailla Kansainvälistyminen ja sen seuraukset Uusien oikeudenalojen syntymiseen on vaikuttanut myös kansainvälistymis- ja eurooppalaistumiskehityksestä seurannut oikeuslähteiden monipuolistuminen.55 Uusi kansallinen tai kansainvälinen sääntely tai esille tulevat uudenkaltaiset oikeudelliset ongelmatilanteet eivät välttämättä jäsenny perinteisten oikeudenalojen systematiikan mukaisesti, vaan niiden ratkaiseminen voi edellyttää poikkitieteellistä, oikeudenalarajat ylittävää sekä ongelmalähtöistä ja kokonaisvaltaista tarkastelutapaa. Euroopan ihmisoikeussopimus ja sitä tulkitsevan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö ovat vaikuttaneet suomalaiseen viestintälainsäädäntöön muun muassa siten, että yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta koskevaa sääntelyä muutettiin Suomen valtion saamien langettavien tuomioiden johdosta.56 Lisäksi korkein oikeus on viime aikoina hylännyt sananvapausrikoksista nostettuja syytteitä tapauksissa, joissa kaisu Juha Karhu. Talentum 2013 s , s. 69. Muiden pohjoismaiden osalta ks. Trude Haugli: Barnerett utvildingstrekk og utfondringer. Tidsskrift for familierett, arverett og barnevernrettslige sporsmål 2010 vol 8(1 2) s , Gudrun Holgersen: Barnerett. Hoyskoleforslaget 2008 sekä Johanna Schiratzki: Barnrättens grunder. Fjärde upplaga. Studentlitteratur Tarasti 2002 s. 581, joka tosin viittaa vain perusoikeuksiin. 53. Ks. Tarasti 2002 s. 583, joka tosin puhuu vain perusoikeuksista. Esimerkkinä EIS:n vaikutuksesta voidaan mainita itsekriminointisuojaa koskeva oikeuskäytäntö, ks. esim. KKO 2014:76, KKO 2014:51, KKO 2013:78, KKO 2013:59, KKO 2012:106, KKO 2012:79 ja KKO 2012: Saarenpää 2015 s Viljanen 2002 s. III. 56. Ks. HE 19/2013 vp laeiksi rikoslain, pakkokeinolain 10 luvun 7 :n ja poliisilain 5 luvun 9 :n muuttamisesta, LaVM 11/2013 vp ja Sananvapausrikokset, vainoaminen ja viestintärauhan rikkominen. Oikeusministeriön mietintöjä ja lausuntoja 24/

14 15 20 vuotta sitten todennäköisesti olisi syyksi luettu rikos.57 Kiihottamista kansanryhmää vastaan koskevaa sääntelyä puolestaan muutettiin Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan vuoksi.58 Myös Euroopan unionin piirissä harjoitettu sääntely ja sen tulkinta ovat vaikuttaneet kansalliseen viestintä- tai informaatio-oikeudelliseen sääntelyyn ja sen tulkintaan.59 Lisäksi Euroopan unionissa tehdyt viestintäpoliittiset linjaukset vaikuttavat Suomen mediapolitiikkaan ja sitä kautta suomalaiseen medialainsäädäntöön, jolla pyritään toteuttamaan muun muassa avoimia markkinoita, vapaata ja reilua kilpailua sekä viestinnän moniarvoisuutta.60 Kansainvälistymiskehitys luo tarpeen myös eri oikeudenalojen kansainvälisiä lainsoveltamiskysymyksiä koskevalle tutkimukselle. Esimerkiksi Suomen mediamarkkinat ovat teknologiaan, jakeluverkostoon ja kieleen liittyvistä syistä olleet hyvin kansalliset. Digitalisoituminen ja internetin käytön valtava lisääntyminen ovat kuitenkin johtaneet siihen, että sekä yrityspuolen mediamarkkinat että yksityisten ihmisten tavoitettavissa olevat viestien vastaanottajamarkkinat ovat maailmanlaajuiset. Tämän kansainvälistymiskehityksen seurauksena suomalaiskansallisten toimijoiden ja suomalaisen lainsäädännön kyky estää ja 57. Ks. esim. KKO 2011:71: Ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaan sananvapauden rajoittamiseen tulee suhtautua erityisen pidättyväisesti silloin, kun on kysymys poliittisesta tai muusta yleistä mielenkiintoa omaavasta keskustelusta (esim. Bladet Tromso ja Stensaas v Norja, suuri jaosto ). Sananvapauteen kuuluu myös oikeus tietynlaiseen liioitteluun ja provokaatioon. Tämän mukaisesti lehdistön käyttämän ilmaisun on ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännössä voitu katsoa kuuluvan arvoarvostelman piiriin tilanteessa, jossa ainakin vanhemmassa kotimaisessa tulkintakäytännössä ilmaisun olisi katsottu olleen valheellinen tieto tai vihjaus. ja Halventava lausuma on luonteeltaan arvoarvostelma ja sen taustalla on ainakin osittain A:n käymiensä keskustelujen pohjalta muodostama käsitys. Edellä mainituilla perusteilla ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että A:n lausuma ei tällaisessa yhteydessä esitettynä täytä sitä, mitä voidaan pitää rikoslain 24 luvun 9 :n mukaan rangaistavana. Ks. myös KKO 2011:72, KKO 2011:101, KKO 2013:15, KKO 2013:69 ja KKO 2013:70 ja vrt. KKO 2013: HE 317/2010 vp Euroopan neuvoston tietoverkkorikollisuutta koskevan yleissopimuksen lisäpöytäkirjan, joka koskee tietojärjestelmien välityksellä tehtyjen luonteeltaan rasististen ja muukalaisvihamielisten tekojen kriminalisointia, hyväksymisestä ja laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain ja tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoamisesta annetun lain 15 :n muuttamisesta. 59. Ks. esimerkiksi teletunnistamistietojen säilyttämistä koskeva EUT:n suuren jaoston tuomio (C293/12 ja C594/12), jolla teletunnistamistietojen tallentamista koskeva direktiivi 24/2006/EY julistettiin pätemättömäksi perusoikeuksien loukkaamisen vuoksi ja tähän liittyen Perustuslakivaliokunnan lausunto 18/2014 vp hallituksen esityksestä eduskunnalle tietoyhteiskuntakaareksi sekä laeiksi maankäyttö- ja rakennuslain 161 :n ja rikoslain 38 luvun 8 b :n muuttamisesta s Ks. myös henkilötietojen käsittelyä koskeva KHO 2009:92 (Satakunnan Markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy) ja siihen liittyvä EUT:n ennakkoratkaisu C-73/07 sekä samaa asiakokonaisuutta koskeva EIT:n ratkaisu Satakunnan Markkinapörssi Oy ja Satamedia Oy v. Suomi ( ). 60. Alén-Savikko 2015 s

15 Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta selvittää sananvapausrikoksia tai poistaa niiden vaikutuksia on merkittävästi heikentynyt.61 Myös oikeustiede on vaikuttanut oikeudenalajaotuksen kehittymiseen. Kuten Tuori on todennut, muutosimpulssit syntyvät usein oikeustieteen parissa esitetyistä puheenvuoroista ja ehdotuksista. Muutokset vakiintuvat saadessaan tukea aluksi oikeustieteen sisältä ja myöhemmin myös muilta oikeudellisilta toimijoilta: tuomioistuimilta ja mahdollisesti lainsäätäjältäkin Uusien oikeudenalojen tarve ja erityispiirteet Useat uudet oikeudenalat tai oikeudenaloiksi kehittymässä olevat oikeuden osa-alueet ovat päällekkäisiä tai limittäisiä perinteisiin oikeudenaloihin nähden. Esimerkiksi viestintäoikeus on pikemmin verkostomaisesti perinteisten oikeudenalojen päälle rakentuva kudosrakenne kuin oma sektorinsa perinteisten oikeudenalojen rinnalla. Viestintäoikeudellisia tutkimuskysymyksiä ratkaistaan usean oikeudenalan leikkauspisteissä soveltamalla monen perinteisen oikeudenalan normeja samaan tapaukseen.63 Tehtäessä useille eri oikeudenaloille kohdistuvaa tutkimusta on syytä tiedostaa tutkimuksen laatuun ja kohdentumiseen mahdollisesti vaikuttavat tekijät. Ensinnäkin lopputuloksena saattaa olla systematisoinnin korostuneisuus ja konkreettisten tulkintatilanteiden analyysien ohuus. Työekonomisista syistä perehtyminen eri oikeudenalojen yleisiin oppeihin sekä suhde eri oikeudenalojen traditioihin voi jäädä liian heikoksi.64 Aikaisemman tutkimuksen puuttuessa tutkimuksellinen ote saattaa jäädä vähäiseksi ja lopputulos pikemminkin vanhojen normien tavanomaiseksi soveltamiseksi uudenlaisessa tilanteessa. Tällöin on kysymys aikaisemman tutkimuksen ja muun olemassa olevan materiaalin yhdistelemisestä eikä tutkimuksesta.65 Parhaimmillaan useille oikeudenaloille kohdistuva tutkimus voi systematisoivanakin tuoda esiin arvokasta 61. Ks. Nieminen 2015 s Esimerkiksi kaksoisrangaistavuuden vaatimus vaikeuttaa mahdollisuuksia saada sananvapauslain 18 :n mukainen verkkoviestin jakelun keskeyttämismääräys täytäntöön, jos viesti on julkaistu ulkomailla sijaitsevan palvelimen tai sivuston kautta. 62. Tuori 2004 s Tuorin mukaan tulevaisuudessa ei ehkä voida enää puhua oikeuskulttuurin hitaista, vuosikymmeniä tai vuosisatoja kestävistä muutosprosesseista. 63. Ks. kärsimyksen korvaamiseen ja työntekijän sananvapauteen liittyvät esimerkit edellä. 64. Thomas Wilhelmsson: Virallisen vastaväittäjän professori Thomas Wilhelmssonin päivätty lausunto Anna Mäki-Petäjä-Leinosen väitöskirjasta Dementoituvan henkilön oikeudellinen asema. LM 2003 s , s Kaarlo Tuori: Virallisen vastaväittäjän Kaarlo Tuorin lausunto edellä av. 64 mainitusta väitöskirjasta. LM 2003 s , s ja Ks. myös Per Ole Träskman: Virallisen vastaväittäjän lausunto Vilja Hahdon väitöskirjasta Uhrin myötävaikutus ja rikoksentekijän vastuu. 1001

16 tietoa esimerkiksi eri oikeudenalojen oikeusperiaatteiden koherenssista66 tai yksittäisen ongelmatilanteen tulkinnasta, jossa oikeudenalan oman oikeuslähteistön lisäksi saadaan oivaltavaa analogiatukea toiselta oikeudenalalta.67 Viestintäoikeus samoin kuin muutkin uudet oikeudenalat ovat tutkimusaloina ulospäin avautuvia ja kiinteässä vuorovaikutussuhteessa muihin oikeudenaloihin. Esimerkiksi viestintäoikeutta voidaan perustellusti kuvata yhteyshakuiseksi oikeudenalaksi,68 kun taas perinteiset oikeudenalat ovat olleet itsenäisempiä, omavaraisempia ja sulkeutuneempia. Nykyaikana tuskin mikään oikeudenala voi pysyttäytyä täysin autonomisena. On vaikea keksiä oikeudenalaa, johon esimerkiksi valtiosääntöoikeus (vähintäänkin perus- ja ihmisoikeuksien kautta) tai eurooppaoikeus ei missään tulkintatilanteessa ulottuisi. Nykyaikaisen yhteiskunnan luoma monialaisuuden vaatimus ulottaa vaikutuksensa myös käytännön lakimiehen ja tutkijan ammattitaitovaatimuksiin. Tutkijan kannalta tutkimuksen sijoittuminen eri oikeudenalojen leikkauspisteisiin edellyttää eri oikeudenaloihin kuuluvien normien soveltamista ja tulkintaa, pyrkimystä sovittaa normit yhteen systemaattiseksi kokonaisuudeksi sekä eri oikeudenaloille sijoittuvien sääntöjen ja periaatteiden keskinäisten painoarvojen määrittämistä. Tällöin on otettava huomioon myös se, että samalla käsitteellä voi olla erilainen sisältö sovellettavasta normistosta tai käyttöyhteydestä riippuen.69 Uudet oikeudenalat ovat tärkeitä, koska ilman uusien oikeudenalojen tuomaa omaa näkökulmaa monet oikeudelliset ongelmat jäisivät perinteisten oikeudenalojen reuna-alueille ja vain marginaalisesti tai pintapuolisesti käsitellyiksi.70 Niitä tarvitaan, jotta tutkimuksen tai sääntelyn kohde pystytään hahmottamaan systemaattisena ja kaikki asian ratkaisemiseksi tarvittavat oikeus lähteet sisältävänä kokonaisuutena. Uusien oikeudenalojen kehittelemät yleiset opit lisäävät aineellista ja muodollista oikeudenmukaisuutta sekä systematiikan että tulkintalainopin kehittämisen kautta. Ne ovat tarpeellisia myös ennakoitavuutta ja oikeusvarmuutta luovina koherenssin ja esiymmärryksen lisääjinä. Rikos- ja vahingonkorvausoikeudellinen tutkimus tekoa edeltävästä uhrikäyttäytymisestä fyysistä koskemattomuutta loukkaavissa rikoksissa. LM 2005 s Ks. Wilhelmsson 2003 s Nuotio 2002 s , joka puhuu oikeudellisen harkintatilanteen mallintamisesta toisen oikeudenalan tutkimuksesta saaduilla välineillä. 68. Määttä (2000 s. 335) mainitsee lanseeranneensa yhteyshakuisuuden kielikuvan ympäristöoikeuden osalta. Hän rinnastaa yhteyshakuisuuden ongelmakeskeisyyteen. 69. Viimeksi mainitusta ks. Tuori 2003 s Samantapaisesti Raimo Lahti: Lääkintäoikeuden kehitys Suomessa. LM 2003 s , s Ks. myös Hollo 2008 s. 3 8 elintarvikeoikeuden osalta. 1002

17 5. Johtopäätökset Oikeudenalan tunnusmerkeistä ja oikeudenalajaotuksen tarpeellisuudesta Mielestäni ei ole syytä hylätä perinteistä oikeudenalasystematiikkaa, koska sillä on ennakoitavuuteen ja esiymmärrykseen liittyviä sekä pedagogisia ja heuristisia etuja. Oikeudenalojen nimilapuilla on tärkeä tehtävä myös aivokapasiteettimme säästäjänä : niiden avulla on helppo jäsentää oikeusjärjestyksemme kokonaisuutta ja paikantaa oikeudelliset ongelmat niiden ratkaisemiseksi oikeaan normiympäristöön. Lisäksi perinteinen oikeudenalajaotus toimii hyvänä pohjana kudos- tai verkostomaisesti hahmottuville uusille yhteyshakuisille oikeudenaloille. Vaikka maailma ja sen seurauksena myös oikeudellinen sääntely on muuttunut, perinteinen oikeudenalajaotus on säilyttänyt vankan jalansijan, jota uusien oikeudenalojen syntyminen ei horjuta. Päinvastoin, perinteinen oikeudenalajaotus tarjoaa hyvän perustan myös sen päälle kudos- tai verkostomaisesti leviäville uusille oikeudenaloille. Perinteistä oikeudenalajaotusta on vain tarpeen päivittää lisäämällä oikeudenalojen kokonaisuuteen uusia oikeudenaloja ja harkitsemalla oikeudenalojen laajuutta ja rajapintoja uudet oikeudenalat huomioon ottaen. Uusien ja vanhojen oikeudenalojen välistä kuilua ei ole syytä liioitella: mielikuvituksen ja luovuuden puutetta voi ilmetä yhtä lailla uusiin kuin vanhoihin oikeudenaloihin kohdistuvassa tutkimuksessa. Myös perinteiset oikeudenalat ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet yhteiskuntakehityksen, oikeusjärjestyksen kansainvälistymisen sekä oikeuslähdeaineiston lisääntymisen ja monipuolistumisen myötä. Niidenkin parissa ratkaistaan uudenlaisia, nykyajalle ominaisia oikeusongelmia, vaikka tietty perusydin olisi vuosien saatossa säilynyt. Myös perinteisten oikeudenalojen on avauduttava ulospäin, koska on ilmeistä, että kaikkia niidenkään parissa tulkittavia oikeusongelmia ei voida ratkaista ainoastaan yhden oikeudenalan sisäisillä normeilla ja yleisillä opeilla. Oikeudenalan nimilappu ei saa toimia ajattelu- ja ongelmanratkaisutapoja rajoittavana putken kaltaisena instrumenttina, joka rajaa erilaisia argumentteja ja lähestymistapoja pois. Se ei saa toimia myöskään roskaisena linssinä, joka estää meitä näkemästä uudenlaisia ja perusteltuja ratkaisuvaihtoehtoja ja sumentaa näkökenttää niin, että uusia vaihtoehtoja näkemättä pysyttäydymme vanhassa ratkaisutavassa ja perinteisissä oikeuslähteissä. Avoin ja yhteyshakuinen analogiatuen tai argumenttien etsiminen toisilta oikeudenaloilta ei aina johda erilaisiin tai parempiin lopputuloksiin kuin perinteisempi laintulkintaoppi. Toisaalta jo erilaisten ratkaisumallien pohdinta ja analysointi on arvokasta, vaikka lopputuloksena olisikin se, että ne eivät viime kädessä sovellukaan esillä olevaan tilanteeseen tai että ne eivät johtaisi erilaiseen lopputulokseen. Tällöin ainakin tiedetään, että kaikki oikeudenmukaisen tulkinnan saavuttamiseksi tarpeellinen selvitys- ja ajatustyö on tehty. Lisäksi 1003