TYÖN JA PERHEEN VÄLISTEN RISTIRIITOJEN YHTEYS HYVINVOINTIIN: Persoonallisuuden ydintulkintojen ja optimismin suorat ja muuntavat vaikutukset

Transkriptio

1 TYÖN JA PERHEEN VÄLISTEN RISTIRIITOJEN YHTEYS HYVINVOINTIIN: Persoonallisuuden ydintulkintojen ja optimismin suorat ja muuntavat vaikutukset Maijakaisa Sojakka Pro gradu -tutkielma Psykologian laitos Tampereen yliopisto

2 TAMPEREEN YLIOPISTO Psykologian laitos SOJAKKA MAIJAKAISA: Työn ja perheen välisten ristiriitojen yhteys hyvinvointiin: Persoonallisuuden ydintulkintojen ja optimismin suorat ja muuntavat vaikutukset Pro gradu tutkielma, 36 s., 4 liitesivua Ohjaaja: Ulla Kinnunen Psykologia Marraskuu 2010 Tutkimuksen tarkoitus oli tarkastella työn ja perheen ristiriitojen yhteyttä työssä koettuun uupumusasteiseen väsymykseen sekä psyykkisiin ja fyysisiin oireisiin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin persoonallisuuden ominaisuuksien, persoonallisuuden ydintulkintojen sekä optimismin, merkitystä työn ja perheen ristiriitojen ja hyvinvoinnin välisissä yhteyksissä. Erityisesti tutkimus pyrki selvittämään, toimivatko persoonallisuuden ydintulkinnat tai optimismi työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin yhteyttä muuntavina tekijöinä. Tutkimus pohjautuu psykologian laitoksella käynnissä olevan tutkimushankkeen Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia henkilöstökyselyaineistoon. Kysely toteutettiin alkuvuodesta 2009 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hoitohenkilöstön keskuudessa. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 916 hoitotyössä työskentelevää henkilöä. Kyselyyn vastanneista naisia oli 845 (92 %) ja miehiä 71 (8 %). Vastanneiden keski-ikä oli 41,6 vuotta (kh = 10,8; vaihteluväli 19 65). Tutkittavista yli puolet teki vuorotyötä (58 %). Enemmistö tutkituista eli parisuhteessa (78 %) ja heillä oli myös lapsia (65 %). Hierarkkisten regressioanalyysien tulokset osoittivat oletusten mukaisesti, että työn ja perheen ristiriidat olivat suorassa positiivisessa yhteydessä tutkittuihin hyvinvointiseurauksiin; mitä enemmän koettiin ristiriitoja, sitä enemmän raportoitiin myös työssä koettua uupumusasteista väsymystä sekä psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Persoonallisuuden ominaisuudet, persoonallisuuden ydintulkinnat ja optimismi, olivat puolestaan negatiivisessa yhteydessä hyvinvointiseurauksiin; mitä positiivisemmat persoonallisuuden ydintulkinnat yksilöllä oli tai mitä optimistisemmaksi hän itsensä arvioi, sitä vähemmän raportoitiin työssä koettua uupumusasteista väsymystä sekä psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Persoonallisuuden ydintulkinnoilla oli myös muuntava rooli työn ja perheen ristiriitojen ja työssä koetun uupumusasteisen väsymyksen sekä psyykkisten oireiden välillä. Oletusten mukaisesti positiiviset persoonallisuuden ydintulkinnat suojasivat jossain määrin uupumusasteiselta väsymykseltä ja psyykkisiltä oireilta tilanteessa, jossa koettiin voimakasta työn ja perheen välistä ristiriitaa. Tutkimustulosten perusteella persoonallisuuden ominaisuudet tulisi sisällyttää yhtenä tekijänä työn ja perheen vuorovaikutuksen tutkimuksiin. Työntekijöiden hyvinvoinnin edistämisessä huomiota tulisi kiinnittää yhtäältä työ-perhe-ristiriidan vähentämiseen ja toisaalta persoonallisuuden ydintulkintojen vahvistamiseen. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa työelämän laadun parantamista esimerkiksi työn aikapaineita vähentämällä ja toisaalta persoonallisuuden ydintulkintojen tukemista esimerkiksi säännöllisen palautteen antamisen tai työntekijöiden ammatillisen kompetenssin lisäämisen kautta. Omaan osaamiseen uskominen tukisi näin persoonallisuuden ydintulkintojen osatekijöiden kehittymistä positiivisemmiksi, millä voitaisiin puolestaan vaikuttaa työntekijän hyvinvoinnin kokemuksiin. Avainsanat: työn ja perheen väliset ristiriidat, persoonallisuuden ydintulkinnat, optimismi, uupumusasteinen väsymys, hyvinvointi, moderaattori

3 1. JOHDANTO Tutkimuksen lähtökohta Moniroolisuus työn ja perheen vuorovaikutuksen kuvaajana Työn ja perheen välisien ristiriitojen yhteys hyvinvointiin Persoonallisuus työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin yhteyttä muuntavana tekijänä Persoonallisuuden merkitys Persoonallisuuden ydintulkinnat ja optimismi työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin muuntavina tekijöinä Tutkimuskysymykset MENETELMÄT Tutkittavat ja aineiston keruu Muodostetut muuttujat Tilastolliset menetelmät TULOKSET Kuvailevat tulokset sekä erot työn ja perheen ristiriitojen kokemisessa, persoonallisuuden ominaisuuksissa sekä hyvinvoinnissa taustamuuttujien mukaan Työn ja perheen ristiriitojen ja persoonallisuuden ominaisuuksien suorat ja muuntavat yhteydet hyvinvointiin POHDINTA Päätulokset Tutkimuksen rajoitukset, vahvuudet ja jatkotutkimuskohteet Käytännön näkökulma LÄHTEET LIITE... 37

4 1. JOHDANTO 1.1. Tutkimuksen lähtökohta Työnteko suomalaisessa yhteiskunnassa on muuttunut viimeisien vuosikymmenten aikana yhä haastavammaksi. Määrä- ja osa-aikaisten työsuhteiden lisääntyminen on pakottanut työntekijät elämään jatkuvassa epävarmuudessa työsuhteen jatkumisesta, samalla kun työntekijöiltä vaaditaan yhä enemmän joustavuutta. Työajan ja perhe-elämän erottaminen toisistaan on puolestaan muuttunut yhä vaikeammaksi, kun työntekijöiltä vaaditaan jatkuvaa tavoitettavissa oloa. Ei olekaan yllättävää, että työn ja perheen yhteensovittaminen voi tuottaa ongelmia. Aikaisempien tutkimusten perusteella suomalaisista noin 40 % kokee ainakin joskus vaikeuksia työn ja perheen yhteensovittamisessa (ks. Rantanen & Kinnunen, 2005; Toivanen & Kauppinen, 2007). Ristiriitoja elämänalueiden välille voi aiheuttaa esimerkiksi aikapula, jonka vuoksi voi olla hankalaa olla läsnä sekä työ- että perheroolissa odotusten mukaisesti. Useat tutkimukset ovat myös osoittaneet työn ja perheen välisten ristiriitojen olevan yhteydessä kielteisiin hyvinvoinnin kokemuksiin (esim. Allen, Herst, Bruck, & Sutton, 2000; Demerouti, Bakker, & Bulters, 2004; Hakanen, 2005; Kinnunen, Feldt, Geurts, & Pulkkinen, 2006). Grywachin ja Butlerin (2008) mukaan tutkimuksissa on johdonmukaisesti havaittu, että varsinkin työstä perheeseen suuntautuvalla ristiriidalla on haitallinen vaikutus työntekijöiden psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen. Aikaisempien tutkimustulosten valossa voidaan pitää tärkeänä, että tunnistetaan ja kuvataan tekijöitä, joiden avulla työntekijät voisivat välttää kielteiset hyvinvointivaikutukset tilanteessa, jossa he tuntevat työn ja perheen välistä ristiriitaa. Tässä tutkimuksessa tällaisia yhteyttä muuntavia tekijöitä (moderaattoreita) etsitään yksilön persoonallisuudesta. Miksi tilanne, jossa koetaan voimakasta työn ja perheen välistä ristiriitaa, saattaa heikentää yhden ihmisen hyvinvointia, mutta toisen kohdalla vastaavaa heikentymistä ei ole havaittavissa? Tutkimuksessani selvitän persoonallisuuden ydintulkintojen sekä optimismin merkitystä työn ja perheen ristiriitojen ja hyvinvoinnin välisissä yhteyksissä. 1

5 1.2. Moniroolisuus työn ja perheen vuorovaikutuksen kuvaajana Työn ja perheen vuorovaikutusta lähestytään usein roolikäsitteen kautta, jolloin keskitytään aikuisiän kahteen tärkeimpään elämänalueeseen: rooleihin työelämässä ja rooleihin perheessä (Rantanen & Kinnunen, 2005). Työn ja perheen välinen suhde voidaan nähdä kaksisuuntaisena ja kaksitasoisena prosessina: työ voi heijastua kotiin tai koti työhön ja tämä heijastuma voi olla myönteistä tai kielteistä (Frone, 2003; Grzywacz & Marks, 2000). Vuorovaikutuksen laadun määrittää se, kuinka vaativaa tai helppoa näiden elämänalueiden yhdistäminen on. Parhaimmillaan työ ja perhe täydentävät toisiaan. Työpaikka voi toimia itsensä toteuttamisen areenana, perhe voi puolestaan tarjota turvallisuutta ja rakkautta. Työ ja perhe yhdessä luovat hyvän perustan hyvinvoinnille ja jaksamiselle (esim. Kinnunen & Mauno, 2002). Moniroolisuus voidaan siis nähdä voimavarojen positiivisena lähteenä. Kuitenkin jos rooleja on liian monta tai ne ovat keskenään ristiriitaisia, aiheutuu siitä helposti kuormitusta ja stressiä (esim. Grzywacz & Marks, 2000; Saunamäki & Kinnunen, 2002). Moniroolisuutta onkin tutkittu kahdesta näkökulmasta: roolit voivat joko kuormittaa tai vahvistaa toisiaan. Roolien kuormittavuushypoteesi pohjautuu oletukseen, että ihmisen voimavarojen määrä on rajallinen, jolloin useat roolit vievät näitä voimavaroja toisiltaan (Rantanen & Kinnunen, 2005). Roolikonfliktista on kyse silloin, kun roolivaatimukset työ- ja perhe-elämässä ovat jossakin määrin yhteen sovittamattomia (Greenhaus & Beutell, 1985; Kahn, Wolfe, Quinn, Snoek, & Rosenthal, 1964). Tämä merkitsee sitä, että toisessa roolissa toimiminen vaikeuttaa toisessa roolissa toimimista. Greenhaus ja Beutell (1985) esittivät ensimmäisten joukossa työn ja perheen välisen ristiriidan tunnetuimman määritelmän. Heidän mukaansa roolien yhteensopimattomuus voi ilmetä ajankäytön, henkisen kuormituksen tai toivotun käyttämisen suhteen. Ajankäyttöön liittyvä konflikti voi ilmetä esimerkiksi aikataulujen päällekkäisyytenä; aika, joka vietetään työssä, on poissa perheeltä ja päinvastoin. Kun aikaa ei ole riittävästi jakaa molempien roolien välille, on mahdotonta olla läsnä tilanteissa odotusten mukaisesti. Henkiseen kuormitukseen liittyvä konflikti voi ilmetä esimerkiksi silloin, kun työ tai perhe-elämä vie energiaa niin, että vaatimuksien täyttäminen toisella elämänalueella vaikeutuu. Konflikti voi ilmetä myös toivotun käyttäytymisen suhteen; rooleissa vaadittavat toimintatavat ja käyttäytyminen voivat olla ristiriidassa keskenään. Työn ja perheen välinen vuorovaikutus nähdään siis kielteisenä, jolloin roolien yhteensovittamisen ongelmat ja kielteinen siirräntä ristiriidat tai häirintä elämänalueelta toiselle korostuvat (Grzywacz, Almeida, & McDonald, 2002). 2

6 Roolien vahvistavuushypoteesi puolestaan olettaa, että yksilön voimavarat pikemminkin uusiutuvat monien roolien ansioista (Rantanen & Kinnunen, 2005). Työpaikka voi esimerkiksi tarjota onnistumisen kokemuksia ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään, jolloin nämä positiiviset vaikutukset siirtyvät myös perhe-elämään. Näin yhdessä roolissa toimiminen helpottaa toisessa roolissa toimimista. Roolien vahvistavuusnäkökulma korostaa eri elämänalueiden välillä tapahtuvaa myönteistä siirräntää, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että yhdessä roolissa toimiminen helpottaa tai parantaa toisessa roolissa toimimista (Wayne, Musisca, & Fleeson, 2004). Tässä tutkimuksessa keskitytään kuitenkin ainoastaan työn ja perheen väliseen kielteiseen siirräntään eli työn ja perheen välisiin ristiriitoihin, koska tutkimus etsii erityisesti vastausta kysymykseen, voiko tietynlainen persoonallisuus ehkäistä työn ja perheen välisiin ristiriitoihin liittyviä negatiivisia hyvinvointivaikutuksia. Kuten aiemmin todettiin, työn ja perheen välillä voi tapahtua kielteistä siirräntää kahteen suuntaan; työstä perheeseen ja perheestä työhön. Näiden siirräntätyyppien on osoitettu olevan riittävän erillisiä toisistaan, vaikka ne korreloivatkin keskenään (Grzywacz & Marks, 2000; Kinnunen, Feldt, Rantanen, & Pulkkinen, 2005). Tutkimusten mukaan työstä perheeseen suuntautuva ristiriita on yleisempää kuin perheestä työhön kulkeutuva ristiriita: työasiat siirtyvät helpommin kotiin ja häiritsevät perhe-elämää kuin perheasiat työelämää (esim. Kinnunen & Mauno, 1998). Tätä on selitetty muun muassa odotuksilla, joita työntekijöihin kohdistuu: hyvä työntekijä ei tuo perheasioita työhön, mutta hyvä työntekijä voi kyllä pohtia työasioita vapaa-ajallaan (Kinnunen & Mauno, 2002). Toinen selitys on työn ja perheen rajapintojen erilainen läpäisevyys: perheen rajapinta on läpäisevämpi kuin työn, eli työasiat heijastuvat perhe-elämään helpommin kuin perheasiat työhön (Rantanen & Kinnunen, 2005) Työn ja perheen välisten ristiriitojen yhteys hyvinvointiin Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että työn ja perheen ristiriidoilla on yhteys hyvinvointiin (esim. meta-analyysi, Allen ym., 2000; Kinnunen ym., 2006). Allen ym. (2000) jakavat seuraukset kolmeen luokkaan: työhön liittyviin seurauksiin, muihin kuin työhön (esim. perheeseen) liittyviin seurauksiin ja stressiseurauksiin. Stressiseurauksia ovat mm. lisääntyneet yleinen psyykkinen kuormittuneisuus, somaattiset ja psyykkiset oireet, depressio, päihteiden väärinkäyttö ja työuupumus. Usein näissä tutkimuksissa hyvinvointia on lähestytty kielteisestä lähtökohdasta, joka tarkoittaa, että hyvinvoinnin sijaan pahoinvointi saa tarkastelussa keskeisen roolin (Rantanen & Kinnunen, 2005). 3

7 Frone (2003) jakaa koettujen ristiriitojen seuraukset työ- ja perherooleihin liittyviin seurauksiin ja yleisiin terveydellisiin seurauksiin. Rooleihin liittyvillä seurauksilla hän tarkoittaa työ- ja perhe-elämän hyvinvointia. Esimerkiksi työn ja perheen väliset ristiriidat voivat näkyä työssä koettuna uupumuksena ja tyytymättömyytenä ja lisääntyneinä poissaoloina, kun taas kotona seurauksena voi olla perhe-elämään liittyvää stressiä ja tyytymättömyyttä. Fronen (2003) mukaan työstä perheeseen suuntautuva ristiriita aiheuttaa negatiivisia seurauksia perheessä ja perheestä työhön suuntautuva ristiriita puolestaan työssä. Kuitenkin vastoin Fronen teoriaa on näyttöä myös siitä, että työstä perheeseen suuntautuva ristiriita tai kielteinen siirräntä on yhteydessä paitsi koettuun tyytymättömyyteen parisuhteessa, myös työpahoinvointiin, esimerkiksi työuupumukseen (Allen ym., 2000; Kinnunen ym., 2006). Esimerkiksi Kinnusen, Loikkasen ja Maunon (1995) tutkimuksessa ne naiset ja miehet, jotka kokivat paljon konfliktia työstä perheeseen tai perheestä työhön, olivat vähemmän tyytyväisiä parisuhteeseensa ja itseensä vanhempina. Lisäksi työstä perheeseen suuntautuva konflikti oli yhteydessä myös työn aikaansaaman ahdistuksen ja masennuksen sekä uupumuksen kokemiseen. On esitetty, että syytekijöiden attribuutioprosessi voisi selittää havaittuja Fronen teorian vastaisia löydöksiä (esim. Allen ym., 2000; Kinnunen ym., 2006). Yksilö syyttää sitä roolia, joka aiheuttaa kuormitusta, ja siksi hänellä on negatiivisia tunteita tätä roolia kohtaan, mikä näkyy ristiriidan aiheuttaman roolin alueella koettuna pahoinvointina (Rantanen & Kinnunen, 2005). Tässä tutkimuksessa työntekijän hyvinvointia tarkastellaan käyttäen edellä mainittuja seurausten jaotteluja siten, että seuraukset jaotellaan työhön liittyviin (uupumusasteinen väsymys työssä) ja yleisiin (psyykkiset ja fyysiset oireet) hyvinvointiseurauksiin. Toisaalta kaikki tarkastellut seuraukset voidaan luokittaa stressiseurauksiin (Allen ym., 2000). Uupumusasteinen väsymys on työuupumuksen ydinoire (Demerouti, Bakker, Nachreiner, & Schaufeli, 2001), joka syntyy pitkään jatkuneesta ponnistelusta yli voimien. Se on kokonaisvaltaista ja yleistynyttä, eikä siihen auta normaali lepo (Kalimo, Hakanen, & Toppinen-Tanner, 2006). Psyykkisillä oireilla viitataan esimerkiksi masentuneisuuteen ja hermostuneisuuteen, fyysisillä oireilla taas tarkoitetaan esimerkiksi päänsärkyä ja huimauksen tunnetta. Työn ja perheen välisten ristiriitojen on johdonmukaisesti todettu olevan yhteydessä työuupumukseen (Demerouti ym., 2004; Hakanen, 2005; Kinnunen ym., 2006). Esimerkiksi Allenin ym. (2000) tekemässä meta-analyysissä selkein työ-perhe-ristiriidan ja stressiperäisten hyvinvointiseurauksien yhteys oli juuri työ-perhe-ristiriidan ja työuupumuksen välillä. (r =.42, 10 tutkimuksessa). Tutkittaessa tarkemmin työuupumuksen ulottuvuuksien ja työ-perhe-ristiriidan vuorovaikutusta yhteys uupumusasteiseen väsymykseen on noussut selkeänä esille niin kansainvälisissä (Demerouti ym., 2004) kuin kotimaisissakin tutkimuksissa (Hakanen, 2005; 4

8 Kinnunen ym., 2006). Toisin sanoen työ-perhe-ristiriidan voimistuessa uupumusasteinen väsymys lisääntyy. Vastaavia tuloksia on saatu myös perhe-työ-ristiriidan ja uupumusasteisen väsymyksen vuorovaikutuksesta (Hakanen, 2005; Kinnunen ym., 2006). Työn ja perheen välisten ristiriitojen vaikutuksia psyykkiseen hyvinvointiin on myös tutkittu paljon. Suurin osa tutkimusten tuloksista on ollut johdonmukaisia; mitä enemmän työ häiritsee perhettä, tai perhe työtä, sitä enemmän koetaan psyykkisiä oireita, kuten ahdistuneisuutta tai jännittyneisyyttä (Beatty, 1996; Judge, Boudreau, & Bretz Jr., 1994; Toivanen, Väänänen, Ala- Mursula, Linna, & Vahtera, 2005). Allenin ym. (2000) meta-analyysissä työ-perhe-ristiriidan havaittiin olevan erityisen johdonmukaisesti yhteydessä sekä depressioon että yleisesti psyykkisten oireiden kokemiseen (r =.29, 13 tutkimuksessa). Työn ja perheen väliset ristiriidat ovat myös yhteydessä fyysisiin oireisiin, kuten päänsärkyyn ja huimauksen tunteeseen (esim. Adams & Jex, 1999; Mauno, Kinnunen, & Ruokolainen, 2005). Tulokset ovat kuitenkin olleet ristiriitaisempia kuin havainnot työn ja perheen ristiriitojen ja uupumusasteisen väsymyksen ja psyykkisten oireiden yhteyksistä. On myös tutkimuksia, joissa työn ja perheen ristiriitojen ja fyysisten oireiden väliset yhteydet ovat olleet joko heikkoja tai niitä ei ole ollut lainkaan (Frone, Russell, & Cooper, 1997; Thomas & Ganster, 1995). Tässä tutkimuksessa tutkitut hyvinvointiseuraukset ovat siis olleet aikaisempienkin tutkimusten mukaan yhteydessä sekä työ-perhe- että perhe-työ-ristiriitaan (esim. Peeters, de Jonge, Janssen, & van der Linden, 2004; Demerouti ym., 2004; Kinnunen ym., 1995). Työstä perheeseen suuntautuva ristiriita on kuitenkin osoittautunut olevan voimakkaammin yhteydessä hyvinvointiin kuin perheestä työhön suuntutuva ristiriita, jonka kokeminen on osoittautunut ylipäätäänkin melko vähäiseksi (Ford, Heinen, & Langkamer, 2007; Kossek & Ozeki, 1998). Työn ja perheen vuorovaikutuksen tutkimukset ovat olleet pitkälti poikkileikkaustutkimuksia, jolloin ne eivät ole tavoittaneet vuorovaikutuksen ajallista prosessia ja siten jättäneet syyn ja seurauksen epäselväksi. Viimeaikoina on kuitenkin julkaistu myös pitkittäistutkimuksia. Perinteisen kausaalisen lähestymistavan mukaan työn ja perheen väliset ristiriidat nähdään syinä hyvinvoinnin heikkenemiselle; ne aiheuttavat tilanteen, missä yksilön henkiset voimavarat ovat uhattuna, jolloin hyvinvointi voi heiketä (Grandey & Cropanzano, 1999; Voydanoff, 2002). Tätä kausaalista lähestymistapaa tukevatkin useat pitkittäistutkimukset. Työn ja perheet ristiriidat ennustivat esimerkiksi työntekijän heikompaa psykologista hyvinvointia kuuden kuukauden jälkeen tutkimuksen alkumittauksesta (Grant-Vallone & Donaldson, 2001). Myös tutkimuksessa, jossa seurattiin tutkittavia vuoden ajan, havaittiin, että naisilla työstä perheeseen suuntautuva ristiriita toimi ennakoijana työtyytymättömyydelle ja psykologisille stressioireille (Kinnunen, Geurts, & Mauno, 2004). Vaikka perinteinen kausaalinen lähestymistapa on saanut tukea, ei se kuitenkaan ole 5

9 täysin aukoton selitysmalli. On esimerkiksi todennettu, että mielenterveyden ongelmat, kuten depressio, saattaa sekä altistaa negatiivisille tulkinnoille ympäristöstä ja tapahtumista että heikentää toimintakykyä jokapäiväisessä elämässä (Zapf, Dormann, & Frese, 1996; Wang ym., 2004). Tällöin yksilöllä, joka kokee psykologisia stressitekijöitä saattaa olla vähemmän psyykkisiä voimavaroja selvitä sekä työhön että perheeseen liittyvistä velvollisuuksista. Seurauksena voi olla kokemus lisääntyneestä työn ja perheen välisistä ristiriidoista. Tämäkin käänteisen kausaliteetin lähestymistapa on saanut tukea, sillä edellä mainitussa vuoden seurantatutkimuksessa miehillä parisuhdetyytymättömyys ja psykologiset stressioireet ennakoivat työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa vuoden aikavälillä (Kinnunen ym., 2004). Myös työmatkalaisia käsitelleen tutkimuksen mukaan työuupumus ennen matkaa ja matkan aikana ennusti työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa matkan aikana ja matkan jälkeen (Westman, Etzion, & Gotler, 2004). Myös suomalaisessa pitkittäistutkimuksessa, jossa seurattiin tutkittavia 8-vuotiaasta 42-vuotiaaksi, havaittiin, että vahva psykologinen hyvinvointi ja persoonallisuuden kypsyys olivat yhteydessä vähäisempään työn ja perheen väliseen ristiriitaan, kun taas heikko psykologinen hyvinvointi ja kypsyys olivat yhteydessä voimakkaampaan työn ja perheen väliseen ristiriitaan (Rantanen, 2008). Fronen ym. (1997) neljä vuotta kestäneen seurannan perusteella puolestaan näyttäisi siltä, että työstressi sekä ennakoi työ-perhe-ristiriitaa että on seuraus perhe-työ-ristiriidasta. Perheeseen liittyvä stressi taas ennakoi perhe-työ-ristiriitaa sekä on seuraus työ-perhe-ristiriidasta. Näiden tutkimusten perusteella näyttääkin siis siltä, että vuorovaikutuksessa saattaa olla kyseessä itseään ylläpitävästä kehästä, jossa syyt ja seuraukset kietoutuvat toisiinsa (Kinnunen ym., 2005) Persoonallisuus työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin yhteyttä muuntavana tekijänä Persoonallisuuden merkitys Työn ja perheen välisiä ristiriitoja selitetään yleensä joko erilaisilla työhön tai perheeseen liittyvillä tilannetekijöillä tai yksilöä kuvaavilla ominaisuuksilla. Tilannetekijöitä on tutkittu huomattavasti enemmän kuin yksilön ominaisuuksia (Byron, 2005; Lahelma, Winter, Martikainen, & Rahkonen, 2005). Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että työolot (esimerkiksi työhön käytetty aika, työmäärä, työhön sitoutuminen) tai perhetilanne (esimerkiksi lasten lukumäärä ja ikä) ovat yhteydessä työn ja perheen välisiin ristiriitoihin sekä hyvinvointiin (mm. Byron, 2005; Kinnunen ym., 2000). 6

10 Yksilöllisten ominaisuuksien kuten persoonallisuuden vaikutuksia on kuitenkin tutkittu toistaiseksi melko vähän. Tässä tutkimuksessa työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvointivaikutuksien välisiä yhteyksiä lähestytään yksilöllisten erojen kautta. Tarkasteltavana on kaksi persoonallisuuden ominaisuutta; persoonallisuuden ydintulkinnat ja optimismi. Persoonallisuuden ydintulkinnat (core self-evaluations) on suhteellisen uusi persoonallisuuden kattokäsite, jolla tarkoitetaan laajempaa ominaisuuksien kokonaisuutta, joille yhteistä on se, että ne kuvastavat ihmisen perimmäisiä arviointeja itsestään ja toiminnastaan (Judge, Van Vianen, & De Pater, 2004). Persoonallisuuden ydintulkintoihin sisältyy neljä paljon tutkittua persoonallisuuden ominaisuutta (Judge, Locke, & Durnham, 1997): itsetunto (laaja myönteinen tai kielteinen asenne itseä kohtaan), pystyvyysusko (yksilön perustavanlaatuinen usko siitä, että selviytyy vaativissakin tilanteissa), sisäinen kontrolliorientaatio (usko siihen, että tapahtumat ovat omassa hallinnassa) ja neuroottisuus (tunneelämän epätasapainoisuus). Näiden kaikkien ominaisuuksien nähdään ilmentävän yksilöön itseensä sekä ympäristöön heijastuvia tunneperäisiä uskomuksia (Judge ym., 1997). Toinen tarkasteltavaksi valittu ominaisuus optimismi on taas määritelty suhteellisen pysyväksi yleistyneeksi odotukseksi hyvästä lopputuloksesta (Scheier & Carver, 1985). Persoonallisuus voidaan jaotella kolmeen eri tasoon (McAdams, 1995; ks. myös Metsäpelto & Feldt, 2009), joista ensimmäiseen kuuluvat tilanteesta, ajasta ja roolista riippumattomat, perustavanlaatuiset yksilön ominaisuudet. Näiden ominaisuuksien oletetaan olevan suhteellisen pysyviä. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi temperamentti ja persoonallisuuden piirteet. Persoonallisuuden ydintulkinnat ja optimismi taas kuuluvat persoonallisuuden toiselle tasolle, joka eroaa ensimmäisestä siinä, että se kuvaa yksilön ominaisuuksia, jotka ovat sidoksissa aikaan, paikkaan ja rooliin. Kolmas persoonallisuuden taso, tarinamuotoinen identiteettitaso, tekee yksilön elämästä ymmärrettävän ja yhtenäisen. Identiteettitasolla ihminen pyrkii jäsentämään erilaiset piirteensä ja tavoitteensa yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Persoonallisuuden ominaisuudet voivat vaikuttaa työn ja perheen vuorovaikutuksen kokemiseen monin tavoin (ks. eri mallit; Feldt, Mäkikangas, & Kokko, 2005). Esimerkiksi suoran vaikutuksen mallin mukaan persoonallisuus voi olla yhteydessä hyvinvointiin suoraan riippumatta työn ja perheen välisestä ristiriidasta. Tällöin esimerkiksi henkilö, jolla on negatiiviset persoonallisuuden ydintulkinnat voisi huonosti riippumatta siitä, kuinka voimakasta työn ja perheen välistä ristiriitaa hän kokee. Reaktiivisuusmallin mukaan (ks. kuvio 2) reaktiivisuudessa, eli siinä miten ja kuinka voimakkaasti työn ja perheen ristiriidat ovat yhteydessä hyvinvointiin, olisi yksilöllisiä eroja. Tässä mallissa persoonallisuus toimii muuntavana tekijänä työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin yhteyksissä. Tällöin persoonallisuus voi joko voimistaa tai 7

11 vaientaa työn ja perheen välisen ristiriidan yhteyksiä hyvinvointiin. Esimerkiksi tietynlainen persoonallisuus, kuten positiiviset ydintulkinnat tai optimismi, voisi suojata yksilöä hyvinvoinnin heikkenemiseltä tilanteessa, jossa koetaan voimakasta työn ja perheen välistä ristiriitaa (Mauno & Kinnunen, 2009). Kuvio 2. Reaktiivisuusmalli Persoonallisuuden ydintulkinnat ja optimismi työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin muuntavina tekijöinä Kuten aiemmin todettiin, persoonallisuuden ydintulkintoihin sisältyy neljä persoonallisuuden ominaisuutta, jotka kuvaavat arvioita, joita ihminen tekee omasta arvostaan, kyvyistään ja voimavaroistaan (Judge, Bono, Erez, & Locke, 2005). Myönteisiin eli positiivisiin persoonallisuuden ydintulkintoihin kuuluvat: hyvä itsetunto (itsensä arvostaminen), voimakas pystyvyysusko (usko siihen, että osaa, pystyy ja hallitsee asioita), vahva sisäinen kontrolliorientaatio (yksilön usko omiin kykyihin hallita tapahtumia) ja vähäinen neuroottisuus (Judge ym., 1997). Yksilöt, joilla on positiiviset persoonallisuuden ydintulkinnat, arvioivat itseään johdonmukaisen positiivisesti, he mieltävät itsensä arvokkaiksi, pystyviksi ja sekä kokevat kontrolloivansa omaa elämäänsä (Judge ym., 2004). Positiivisten persoonallisuuden ydintulkintojen oletetaankin edistävän hyvinvointia eri elämän alueilla. Tutkimukset ovat esimerkiksi osoittaneet, että positiiviset persoonallisuuden ydintulkinnat ovat positiivisesti yhteydessä elämäntyytyväisyyteen (Judge, Locke, Durnham, & Kluger, 1998) sekä negatiivisesti yhteydessä työn ja 8

12 perheen välisiin ristiriitoihin (Boyar & Mosley, 2007) sekä työuupumukseen (Best, Stapleton, & Downey, 2005). Tässä tutkimuksessa keskitytään edellä mainittujen suorien yhteyksien lisäksi persoonallisuuden ydintulkintojen muuntavaan vaikutukseen työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin välillä. Tarkoituksena on selvittää, suojaavatko positiiviset persoonallisuuden ydintulkinnat hyvinvointia tilanteessa, jossa koetaan voimakasta työn ja perheen välistä ristiriitaa. Vastaavia tutkimuksia ei ole toistaiseksi tehty. Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin käynyt ilmi, että esimerkiksi korkea neuroottisuus vahvistaa työn ja perheen välisen ristiriidan sekä työuupumuksen ja depression yhteyksiä (Kinnunen, Vermulst, Gerris, & Mäkikangas, 2003). Neuroottisuus toimi myös muuntavana tekijänä työ-perhe-ristiriidan ja psyykkisen terveyden välillä: voimakas työ-perhe-ristiriita liittyi psyykkisen terveyden heikkenemiseen niillä, joilla oli korkea neuroottisuus (Rantanen, Pulkkinen, & Kinnunen, 2005). Sen sijaan sisäinen kontrolliorientaatio ei suojannut työ-perhe-ristiriidan kielteisiltä vaikutuksilta työtyytyväisyyteen ja hyvinvointiin Noorin (2002) tutkimuksessa. Alhaisen itsetunnon taas on havaittu olevan suorassa negatiivisessa yhteydessä tunnetason uupumiseen, henkiseen hyvinvointiin, sekä muuntavan yhteyttä huonon työilmapiirin, tunnetason uupumisen ja henkisen hyvinvoinnin välillä (Mäkikangas & Kinnunen, 2003). Myös alhaisen pystyvyysuskon on osoitettu olevan merkitsevästi yhteydessä työuupumukseen ja depressioon (Beas & Salanova, 2006). Samaisessa tutkimuksessa todettiin asenteiden muuntavan tietokoneharjoittelun ja ammatillisen pystyvyysuskon yhteyttä. Niillä jotka asennoituivat tietokoneharjoitteluun positiivisesti, useiden tuntien harjoittelu johti parempaan ammatilliseen pystyvyysuskoon, kun taas niillä, jotka asennoituivat harjoitteluun negatiivisesti, usean tunninkaan harjoittelu ei vaikuttanut ammatilliseen pystyvyysuskoon positiivisesti. Myöskään optimismin merkitystä ei ole aikaisemmin tutkittu työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin yhteydessä. Optimismitutkimuksen pioneerit Michael Scheier ja Charles Carver ovat määritelleen optimismin suhteellisen pysyväksi yleistyneeksi odotukseksi hyvästä lopputuloksesta (Scheier & Carver, 1985). Optimismin yhteyttä ihmisen käyttäytymiseen, terveyteen ja hyvinvointiin on selitetty odotusarvoteorian avulla (Carver & Scheier, 2003). Odotusarvoteorian mukaan yksilön käyttäytyminen on tavoitesuuntautunutta. Mitä tärkeämpi tavoite, sitä suurempi merkitys sillä on ihmisen toiminnalle. Odotuksella taas tarkoitetaan luottamista tai epäilyä tavoitteen saavutettavuudesta. Mikäli ihminen suhtautuu luottavaisesti päämääriensä saavuttamiseen, hän työskentelee sinnikkäästi saavuttaakseen tavoitteensa, jopa vastoinkäymisien sattuessa. Sitä vastoin jos yksilö epäilee, että päämäärät eivät ole saavutettavissa, tämä luovuttaa ja vetäytyy asettamistaan tavoitteista helpommin. Voidaankin siis olettaa, että 9

13 esimerkiksi optimistiset ihmiset suhtautuvat työn ja perheen yhteensovittamiseen myönteisin tulosodotuksin. Odotusarvoteorian mukaan optimismi ei sinänsä edistä terveyttä, vaan optimismin suotuisat terveysvaikutukset selittyvät yksilön aktiivisen toiminnan kautta (Feldt, Mäkikangas, & Piitulainen, 2005). Ihmiset jotka uskovat saavuttavansa asettamansa päämäärät, hyödyntävät monipuolisesti erilaisia stressinkäsittelykeinoja ja hallintastrategioita päästäkseen haluamaansa lopputulokseen. Tutkimuksissa optimistien onkin havaittu käyttävät ongelmasuuntautuneita hallintakeinoja (Carver & Scheier, 2003). Tällöin vastoinkäymisien sattuessa he sopeutuvat tilanteeseen helpommin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että optimismilla on yhteys parempaan hyvinvointiin epäsuotuisissakin tilanteissa. Aspinwall ja Taylor (1992) ovat esimerkiksi tutkineet optimismin yhteyttä stressitilanteeseen sopeutumiseen. Optimismin todettiin olevan yksi tutkimuksen pitkänajan ennustajista, joka oli suorassa yhteydessä parempaan yliopistoon sopeutumiseen. On myös havaittu, että tilanteessa, jossa koettiin lisääntyvää stressiä, optimistit raportoivat vähemmän ahdistusta kuin ei-optimistit (Lai, 2009). Vähäisen optimismin on myös havaittu olevan suorassa negatiivisessa yhteydessä tunnetason uupumiseen ja heikentyneeseen henkiseen hyvinvointiin miehillä, sekä muuntavan työn aikapaineiden, työn epävarmuuden ja huonon työilmapiirin yhteyksiä henkiseen hyvinvointiin naisilla (Mäkikangas & Kinnunen, 2003). Kaikkiaan persoonallisuuden ydintulkintojen ja optimismin muuntavasta vaikutuksesta työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin yhteyksissä ei ole olemassa aiempaa tutkimusta. Oletuksena kuitenkin on, että sekä positiiviset ydintulkinnat että optimismi voisivat suojata negatiivisilta hyvinvointivaikutuksilta tilanteessa, jossa koetaan voimakasta työn ja perheen välistä ristiriitaa. Tähän suuntaan viittaavat aiemmat tutkimukset, joissa on tutkittu joko muita työn kuormitustekijöitä (stressi, aikapaineet) tai muita lähiominaisuuksia (neuroottisuus, itsetunto) Tutkimuskysymykset Tutkimuksen päätavoitteena on tarkastella persoonallisuutta, tarkemmin persoonallisuuden ydintulkintoja ja optimismia, työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin yhteyttä muuntavina tekijöinä. Työn ja perheen vuorovaikutusta lähestytään roolistressiteorian näkökulmasta tutkimalla ristiriitoja ja ottamalla huomioon sen suunta työstä perheeseen ja perheestä työhön. Hyvinvointia puolestaan lähestytään koetun uupumusasteisen väsymyksen sekä psyykkisten ja fyysisten oireiden avulla. Tutkimuksen tavoiteasettelu on kuvattu kuviossa 3. 10

14 Etsin vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1. Onko työ-perhe- ja perhe-työ-ristiriita yhteydessä koettuun uupumusasteiseen väsymykseen, psyykkisiin ja fyysisiin oireisiin? 2. Ovatko persoonallisuuden ydintulkinnat ja optimismi yhteydessä koettuun uupumusasteiseen väsymykseen, psyykkisiin ja fyysisiin oireisiin? 3. Toimivatko persoonallisuuden ydintulkinnat ja optimismi muuntavina tekijöinä työn ja perheen välisten ristiriitojen ja hyvinvoinnin yhteyksissä? Aiemman tutkimuksen pohjalta asettamani hypoteesit esitettyihin kysymyksiin ovat seuraavat: 1. Sekä työ-perhe-ristiriita että perhe-työ-ristiriita ovat positiivisesti yhteydessä koettuun uupumusasteiseen väsymykseen, psyykkisiin ja fyysisiin oireisiin. 2. Sekä positiiviset persoonallisuuden ydintulkinnat että optimismi ovat negatiivisesti yhteydessä koettuun uupumusasteiseen väsymykseen, psyykkisiin ja fyysisiin oireisiin. 3. Sekä positiiviset persoonallisuuden ydintulkinnat että voimakas optimismi suojaavat hyvinvoinnin heikkenemiseltä tilanteessa, jossa koetaan voimakasta työ-perhe- tai perhe-työristiriitaa. Kuvio 3. Tutkimuksen ongelman asettelu. Nuolet kuvaavat oletettua yhteyttä ja numerot tutkimusongelmia ja asetettuja hypoteeseja. 11

15 2. MENETELMÄT 2.1. Tutkittavat ja aineiston keruu Tämä tutkimus pohjautuu Tampereen yliopiston psykologian laitoksella käynnissä olevan Suomen Akatemian rahoittaman tutkimushankkeen Ovatko määräaikaiset työntekijät huono-osaisia? henkilöstökyselyaineistoon. Kysely toteutettiin alkuvuodesta 2009 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hoitohenkilöstön keskuudessa. Kysely oli elektroninen. Kyselylinkki julkaistiin henkilökunnan intranetissä ja siitä tiedotettiin henkilöstön tiedotuslehdessä sekä osastojen vastaavien kautta. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 916 hoitotyössä työskentelevää henkilöä. Kyselyyn vastanneista naisia oli 845 (92,2 %) ja miehiä 71 (7,8 %). Vastanneiden keski-ikä oli 41,6 vuotta (kh = 10,8) ja iän vaihteluväli oli Alle 35-vuotiaita oli 31,2 prosenttia vastaajista, vuotiaita 25 prosenttia, vuotiaita 28,3 prosenttia ja yli 55 vuotta täyttäneitä 14 prosenttia. Ikäänsä ei ollut ilmoittanut 1,5 prosenttia. Tutkittavista suurin osa teki vuorotyötä (58 %) ja päivätyötä teki alle puolet (41 %) vastanneista, noin prosentti vastanneista ei ollut ilmoittanut työaikatyyppiään. Tehtävätyypin mukaan vastaajat jakautuivat seuraavasti: välitöntä hoitotyötä teki 78 prosenttia, välillistä hoitotyötä 11 prosenttia, hallinnollista työtä 9 prosenttia ja jotakin muuta työtä 2 prosenttia vastanneista. Keskimäärin töitä tehtiin 38 tuntia viikossa. Vastanneista vähintään ammattikorkeakoulututkinto oli 81 prosentilla ja enintään ammattitutkinto oli 19 prosentilla. Suurin osa tutkituista eli parisuhteessa (78 %) ja suurimmalla osalla oli myös lapsia (65 %). Vastanneet edustivat hyvin lähes kaikkia sairaanhoitopiirin eri toimialueita (esim. sisätaudit, kirurgia, lastentaudit, perusterveydenhuolto). Myös vastanneiden sukupuolijakauma oli sairaanhoitopiirin sukupuolijakauman mukainen. Näin ollen vastanneet edustivat näiltä osin hyvin koko hoitohenkilöstöä. Sen sijaan määräaikaiset työntekijät osallistuivat tutkimukseen pysyvässä työsuhteessa olevia innokkaammin. Vastanneissa oli pysyviä työntekijöitä 73 % ja määräaikaisia 27 %, kun heitä koko hoitohenkilöstöstä oli vastaavasti 77 % ja 23 % Muodostetut muuttujat Työn ja perheen välistä ristiriitaa tutkittiin kahdeksalla väittämällä (Carlson, Kacmar, & Williams, 2000; ks. myös Malinen & Kinnunen, 2005), joita arvioitiin asteikolla 1 7 (1 = täysin eri mieltä, 7 = täysin samaa mieltä). Kielteistä siirräntää eli ristiriitaa työstä perheeseen mittasi neljä väittämää 12

16 (esim. Työni estää minua osallistumasta perheeni yhteisiin toimiin niin paljon kuin haluaisin ). Myös kielteistä siirräntää eli ristiriitaa perheestä työhön mittasi neljä väittämää (esim. Perhevelvollisuuksiin käyttämäni aika häiritsee usein työvelvollisuuksiani ). Kummankin ristiriitatyypin osioista tehtiin keskiarvo- summamuuttujat (vaihteluväli 1 7), joiden reliabiliteetit olivat korkeita (ks. taulukko 1). Näihin väittämiin vastasivat vain ne, jotka olivat perheellisiä (ts. heillä oli joko puoliso tai lapsia tai molemmat). Persoonallisuuden ydintulkintoja mitattiin 12 väittämällä (Judge, Erez, Bono, & Thoresen, 2003). Esimerkkiväittämiä ovat Luotan siihen, että saavutan elämässäni ansaitsemani menestyksen, Silloin kun yritän, yleensä onnistun pyrkimyksissäni. Optimismia puolestaan mitattiin kolmella väittämällä (Kinnunen ym., 2000; Scheier, Carver, & Bridges, 1994), joista esimerkkejä ovat Epävarmoina aikoina odotan aina parasta, Suhtaudun aina myönteisesti ja optimistisesti tulevaisuuteeni. Väittämät arvioitiin asteikolla 1 7 (1 = täysin eri mieltä, 7 = täysin samaa mieltä) ja vastauksista muodostettiin keskiarvosummamuuttujat. Hyvinvointia mitattiin uupumusasteisen väsymyksen sekä psyykkisten ja fyysisten oireiden avulla. Uupumusasteista väsymystä mitattiin kolmella väittämällä (esim. Tunnen olevani henkisesti tyhjiin puserrettu työstäni ), joita arvioitiin asteikolla 0 6 (0 = en koskaan, 6 = aina). Väittämät perustuvat suomalaiseen versioon Maslachin yleisestä työuupumuksen arviointimenetelmästä (Kalimo ym., 2006; Maslach, Jackson, & Leiter, 1996). Psyykkisiä oireita kartoitettiin viidellä kysymyksellä (esim. Vaikeudet päästä uneen tai heräileminen öisin, Masennus ) ja fyysisiä oireita kartoitettiin myös viidellä kysymyksellä (esim. Päänsärky, Huimauksen tunne ). Oireiden esiintyvyyttä viime aikoina arvioitiin asteikolla 1 6 (1 = päivittäin tai lähes päivittäin, 6 = ei koskaan). Oirekysymykset perustuivat Työolotutkimukseen (Lehto & Sutela, 2008). Kaikista väittämistä tehtyjen keskiarvosummamuuttujien reliabiliteetit on nähtävissä taulukossa 1. Taustamuuttujista tarkasteltiin sukupuolta (1 = nainen, 2 = mies), ikää (1 = alle 35 vuotta, 2 = vuotta, 3 = vuotta, 4 = yli 54 vuotta), koulutusta (1 = enintään ammatillinen oppilaitos/lukio, 2 = vähintään ammatillinen opisto/ammattikorkeakoulu), työtunteja (1 = enintään 37 h, 2 = h, 3 = vähintään 40 h), työaikamuotoa (1 = päivätyö, 2 = vuorotyö), työsuhdemuotoa (1 = vakinainen, 2 = määräaikainen) ja parisuhdetta (1 = kyllä, 2 = ei) sekä lasten lukumäärää (1 = ei yhtään lasta, 2 = yksi lapsi, 3 = kaksi lasta, 4 = vähintään kolme lasta). 13

17 TAULUKKO 1. Keskiarvosummamuuttujien Cronbachin alfa kertoimet Summamuuttuja Cronbachin alfa kerroin Ristiriita (kielteinen siirräntä) työstä perheeseen.77 Ristiriita (kielteinen siirräntä) perheestä työhön.74 Persoonallisuuden ydintulkinnat.85 Optimismi.59 Uupumusasteinen väsymys.86 Psyykkiset oireet.86 Fyysiset oireet Tilastolliset menetelmät Aineiston analysoinnissa käytettiin SPSSwin 18 -ohjelmaa. Aineiston kuvailussa käytettiin summamuuttujien keskiarvo- ja -hajontatietoja sekä jakaumatietoja. Riippuvien otosten t-testillä verrattiin työ-perhe- ja perhe-työ-ristiriidan sekä psyykkisten ja fyysisten oireiden keskimääräistä yleisyyttä. Taustatekijöittäin ilmeneviä eroja työn ja perheen välisten ristiriitojen kokemisessa, persoonallisuuden ominaisuuksissa sekä hyvinvoinnissa tutkittiin joko riippumattomien otosten t- testillä (sukupuoli, koulutus, työaikamuoto, työsuhdetyyppi, parisuhde) tai yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ikä, työtunnit, lapset). Varianssianalyysissa parivertailut tehtiin joko Bonferronin testillä (varianssit yhtä suuret) tai Tamhanen testillä (varianssit eri suuret). Näiden kuvailevin tulosten jälkeen työn ja perheen välisten ristiriitojen, persoonallisuuden ominaisuuksien ja hyvinvoinnin yhteyksiä tutkittiin Pearsonin korrelaatiokertoimilla. Lopuksi ristiriitojen ja persoonallisuuden suoria yhteyksiä ja persoonallisuuden muuntavaa vaikutusta työn ja perheen ristiriitojen ja hyvinvoinnin välisissä yhteyksissä tutkittiin hierarkkisen regressioanalyysin avulla (ks. Baron & Kenny, 1986). Näissä regressiomalleissa selitettävinä muuttujina olivat hyvinvoinnin kuvaajat. Mallin ensimmäisellä askelella kontrolloitiin taustatekijät, toisella ja kolmannella askeleella tutkittiin työn ja perheen ristiriitojen ja persoonallisuuden ominaisuuksien suorat yhteydet ja neljännellä askeleella niiden moderaattori- eli interaktiovaikutukset. Interaktioiden tutkimiseksi muodostettiin yhteensä neljä interaktiotermiä standardoimalla sekä työ-perhe-muuttujat että persoonallisuuden ominaisuudet ja kertomalla ne keskenään. 14

18 3. TULOKSET 3.1. Kuvailevat tulokset sekä erot työn ja perheen ristiriitojen kokemisessa, persoonallisuuden ominaisuuksissa sekä hyvinvoinnissa taustamuuttujien mukaan Ristiriitaa työstä perheeseen (ka = 3,94) koettiin enemmän kuin ristiriitaa perheestä työhön (ka = 1,88)(t(761) = 39.14, p <.001). Vastaajista 35 prosenttia oli vähintään jossain määrin samaa mieltä (ka > 4, asteikolla 1 7) työstä perheeseen kuvaavien ristiriitaväittämien kanssa, ts. he kokivat, että työ häiritsee perhe-elämää. Vastaavasti vain 1,4 prosenttia vastaajista oli vähintään jossain määrin samaa mieltä (ka > 4, asteikolla 1 7) perheestä työhön kuvaavien ristiriitaväittämien kanssa, mikä kertoo siitä, että he kokivat perheen häiritsevän työtä. Vastaajien persoonallisuuden ydintulkintojen keskiarvo oli 5,17 ja optimismin keskiarvo puolestaan oli 5,21 (asteikolla 1 7). Uupumusasteista väsymystä (ka = 3,23) koettiin keskimäärin kerran tai pari kuukaudessa. Myös psyykkisiä oireita (ka = 2,77) koettiin keskimäärin kerran tai pari kuukaudessa, kun taas fyysisiä oireita (ka = 2,46) koettiin keskimäärin harvemmin (t (890) = 11.39, p <.001). Erot taustamuuttujien mukaan. Tehdyt analyysit on esitetty liitteessä 1 (taulukot 1 7) ja tässä esitetään vain kooste tuloksista. Analyysit osoittivat, ettei tilastollisesti merkitseviä eroja ilmennyt ryhmien välillä koulutustason, työsuhdetyypin tai työtuntien suhteen missään tutkituissa muuttujissa (ks. liite 1, taulukot 3, 4 ja 6). Tilastollisesti merkitseviä eroja ei myöskään ilmennyt naisten ja miesten välillä työn ja perheen välisten ristiriitojen kokemisessa, persoonallisuuden ydintulkinnoissa eikä hyvinvoinnin ulottuvuuksissa. Ainoastaan optimistisuudessa raportoitiin sukupuolten välillä tilastollisesti merkitsevä ero (t(894) = 2.32, p <.05): naiset kokivat itsensä optimistisemmiksi (ka = 5,23) kuin miehet (ka = 4,98) (ks. liite 1, taulukko 1). Ikäryhmien mukaisia eroja ilmeni työstä perheeseen suuntautuvassa ristiriidassa (F(3, 806) = 6.20, p <.001) sekä fyysisten oireiden kokemisessa (F(3, 874) = 3.54, p <.05). Alle 35-vuotiaat (ka = 4,17) sekä vuotiaat (ka = 4,06) kokivat enemmän ristiriitaa työstä perheeseen kuin vuotiaat (ka = 3,81) tai yli 55-vuotiaat (ka = 3,58) (ks. liite 1, taulukko 2). Nuorimmat (alle 35- vuotiaat) kokivat myös enemmän fyysisiä oireita kuin yli 55-vuotiaat. Työaikamuodon mukaisia eroja ryhmien välillä (ks. liite 1, taulukko 5) ilmeni työstä perheeseen suuntautuvassa ristiriidassa (t(701) = , p <.001) sekä uupumusasteisen väsymyksen (t(899) = -2.95, p <.01) ja fyysisten oireiden kokemisessa (t(875) = -3.18, p <.01). Vuorotyötä tekevät (ka = 4,34) kokivat enemmän ristiriitaa työstä perheeseen kuin päivätyötä 15

19 tekevät (ka = 3,39). Tämän lisäksi he raportoivat enemmän fyysisiä oireita sekä uupumusasteista väsymystä kuin päivätyöläiset. Parisuhteessa elävien vastaukset erosivat tilastollisesti merkitsevästi ilman parisuhdetta elävien vastauksista ainoastaan perheestä työhön suuntautuvassa ristiriidassa (ks. liite 1, taulukko 7). Parisuhteessa elävät (ka = 1,85) raportoivat vähemmän perheestä työhön suuntautuvaa ristiriitaa (t(101)= -2.12, p <.05) kuin ilman parisuhdetta elävät (ka = 2,12). Myös lasten lukumäärä vaikutti perheestä työhön suuntautuvan ristiriidan kokemiseen tilastollisesti merkitsevästi (F(3, 762) = 6.42, p <.001) siten, että vastaajat, joilla ei ollut lapsia, kokivat vähemmän perheestä työhön suuntautuvaa ristiriitaa (ka = 1,65) kuin vastaajat joilla oli kaksi lasta (ka = 1,95) tai vähintään kolme lasta (ka = 2,00). Muuten kokemukset eivät eronneet ryhmien välillä (ks. liite 1, taulukko 8) Työn ja perheen ristiriitojen ja persoonallisuuden ominaisuuksien suorat ja muuntavat yhteydet hyvinvointiin Korrelaatiot. Työn ja perheen ristiriitojen, persoonallisuuden ydintulkintojen ja hyvinvoinnin sekä taustatekijöiden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin korrelaatiokertoimien avulla, jotka on esitetty taulukossa 2. Taulukosta 2 käy ilmi, että sekä ristiriita työstä perheeseen että ristiriita perheestä työhön olivat yhteydessä kaikkiin hyvinvointia kuvaaviin tekijöihin. Ristiriita työstä perheeseen oli vahvassa positiivisessa yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen (r =.55, p <.001) sekä psyykkisiin (r =.50, p <.001) ja fyysisiin oireisiin (r =.30, p <.001). Mitä enemmän koettiin ristiriitaa työstä perheeseen, sitä enemmän koettiin uupumusasteista väsymystä sekä psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Myös ristiriita perheestä työhön oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä hyvinvoinnin kuvaajiin, vahvimmin psyykkisiin oireisiin (r =.28, p <.001). Ristiriitatyypit olivat myös positiivisesti yhteydessä toisiinsa (r =.23, p <.001); mitä enemmän koettiin ristiriitaa työstä perheeseen, sitä enemmän koettiin myös ristiriitaa perheestä työhön. Persoonallisuuden ydintulkinnat olivat vahvassa negatiivisessa yhteydessä ristiriitaan työstä perheeseen (r = -.34, p <.001) sekä ristiriitaan perheestä työhön (r = -.37, p <.001). Mitä positiivisemmat persoonallisuuden ydintulkinnat, sitä vähemmän koettiin työn ja perheen välisiä ristiriitoja. Myös optimismi oli tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä työn ja perheen välisiin ristiriitoihin, mutta yhteydet jäivät heikommiksi kuin persoonallisuuden ydintulkintojen yhteydet (ks. taulukko 2). Persoonallisuuden ominaisuudet olivat myös yhteydessä hyvinvoinnin kuvaajiin. Persoonallisuuden ydintulkinnat olivat vahvassa negatiivisessa yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen (r = -.46, p <.001), psyykkisiin oireisiin (r = -.63, p <.001) sekä fyysisiin oireisiin (r 16

20 = -.33, p <.001). Mitä positiivisemmat persoonallisuuden ydintulkinnat yksilöllä oli, sitä vähemmän hän koki uupumusasteista väsymystä sekä psyykkisiä ja fyysisiä oireita. Myös optimismi oli negatiivisessa yhteydessä uupumusasteiseen väsymykseen (r =.26, p <.001) ja psyykkisiin oireisiin (r = -.31, p <.001), fyysisiin oireisiin yhteys ei ollut yhtä vahva (r = -.16, p <.001). Persoonallisuuden ydintulkinnat ja optimismi korreloivat keskenään voimakkaasti (r =.54, p <.001). Myös hyvinvoinnin kuvaajat olivat vahvassa yhteydessä toisiinsa. Uupumusasteinen väsymys korreloi positiivisesti sekä psyykkisiin (r =.62, p <.001) että fyysisiin (r =.35, p <.001) oireisiin. Myös psyykkiset ja fyysiset oireet korreloivat voimakkaasti keskenään (r =.58, p <.001) Taustamuuttujista koulutus ja työsuhdemuoto eivät olleet lainkaan yhteydessä työn ja perheen välisiin ristiriitoihin, persoonallisuuden ominaisuuksiin tai hyvinvoinnin ulottuvuuksiin. Taustamuuttujista vahvimmin selitettäviin muuttujiin korreloi työaikamuoto. Vuorotyötä tekevät kokivat enemmän ristiriitaa työstä perheeseen (r =.34, p <.001), uupumusasteista väsymystä (r =.10, p <.01) sekä fyysisiä oireita (r =.11, p <.01) kuin päivätyötä tekevät. Taustamuuttujat olivat myös yhteydessä toisiinsa. Ikä oli positiivisessa yhteydessä lasten lukumäärään (r =.48, p <.001) sekä negatiivisessa yhteydessä työaika- (r = -.25, p <.001) ja työsuhdemuotoon (r = -.46, p <.001). Vanhemmat vastaajat olivat siis nuoria useammin päivätyössä ja vakituisessa työsuhteessa sekä heillä oli enemmän lapsia. 17

21 TAULUKKO 2. Muuttujien keskiarvot, keskihajonnat ja keskinäiset (Pearsonin) korrelaatiot (N = ) Muuttujat Ka kh Taustamuuttujat 1. Sukupuoli Ikä vuosina 41,58 10, ** 3. Koulutus 2 1,81 0, *** 4. Työtunnit (jatkuva) 38,24 4,13.08* Työaikamuoto 3.14*** -.25*** -.15*** -.15*** 6. Työsuhdemuoto 4 1,27 0, *** * 7. Parisuhde 5 1,23 0, Lasten lukumäärä 6 (jatkuva) 1,38 1, *.48*** -.09** -.09** -.17*** -.27*** -.19*** Ristiriidat 9. Ristiriita työstä perheeseen 3,94 1, *** *** Ristiriita perheestä työhön 1,88 0, * **.14***.23*** Persoonallisuuden ominaisuudet 11. Persoonallisuuden ydintulkinnat 5,17 0, *** -.37*** 12. Optimismi 5,21 0, * ** -.13*** -.17***.54*** Hyvinvoinnin ulottuvuudet 13. Uupumusasteinen väsymys 3,23 1, ** *.55***.19*** -.46*** -.26*** 14. Psyykkiset oireet 2,77 0, ***.28*** -.63*** -.30***.62*** 15. Fyysiset oireet 2,46 0, * ** ***.14*** -.33*** -.16***.35***.58*** * p <.05, ** p <.01,*** p <.001 1) 1 = nainen, 2 = mies 2) 1 = enintään ammatillinen oppilaitos/lukio, 2 = vähintään ammatillinen opisto/ammattikorkeakoulu 3) 1 = päivätyö, 2 = vuorotyö 4) 1 = vakinainen, 2 = määräaikainen 5) 1 = parisuhteessa, 2 = ei parisuhdetta 18

22 Regressioanalyysit. Työn ja perheen välisten ristiriitojen ja persoonallisuuden ominaisuuksien suoria yhteyksiä hyvinvointiin sekä persoonallisuuden ominaisuuksien muuntavaa roolia työn ja perheen välisien ristiriitojen kokemisen ja hyvinvoinnin välillä tarkasteltiin hierarkkisella regressioanalyysillä. Koska persoonallisuuden ydintulkinnat ja optimismi korreloivat voimakkaasti keskenään (r =.54, p <.001, ks. taulukko 2), analyysit tehtiin siten, että ydintulkintojen ja optimismin merkitys tutkittiin erikseen eri regressioanalyyseissa multikollineaarisuuden välttämiseksi (Nummenmaa, 2004). Regressioanalyysin ensimmäisellä askeleella kontrolloitiin taustatekijät. Koska koulutus ja työsuhdemuoto eivät olleet yhteydessä selitettäviin muuttujiin, ne karsittiin pois taustamuuttujista. Toisella askeleella malliin lisättiin työn ja perheen väliset ristiriidat ja kolmannella joko persoonallisuuden ydintulkinnat tai optimismi suorien yhteyksien tutkimiseksi. Neljännellä askeleella malliin lisättiin ns. interaktiotermit (työn ja perheen välinen ristiriita persoonallisuuden ominaisuus) persoonallisuuden ominaisuuksien muuntavan roolin tutkimiseksi. Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset, jossa selitettävinä muuttujina olivat hyvinvoinnin ulottuvuudet uupumusasteinen väsymys, psyykkiset oireet ja fyysiset oireet ja selittävinä muuttujina työn ja perheen väliset ristiriidat sekä persoonallisuuden ydintulkinnat tai optimismi on esitetty taulukoissa 3 ja 4. Uupumusasteinen väsymys. Mallissa, jossa tutkittiin persoonallisuuden ydintulkintojen muuntavaa vaikutusta, kaikki muuttujat yhteensä selittivät 42 prosenttia uupumusasteisen väsymyksen kokemisen vaihteluista. Optimismin ollessa muuntavana muuttujana kokonaisselitysosuus oli 38 prosenttia. Suurin selitysosuus (33 %) oli työn ja perheen välisillä ristiriidoilla, joista vain työstä perheeseen suuntautuva ristiriita osoittautui tilastollisesti merkitseväksi selittäjäksi (β =.49, p <.001, taulukko 3; β =.57, p <.001, taulukko 4). Mitä enemmän koettiin työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa, sitä enemmän raportoitiin uupumusasteista väsymystä. Persoonallisuuden ominaisuudet osoittautuivat myös tilastollisesti merkitseviksi uupumusasteisen väsymyksen selittäjiksi; persoonallisuuden ydintulkinnat selittivät 7 prosenttia ja optimismi 3 prosenttia uupumusasteisen väsymyksen vaihtelusta. Kun kaikki muuttujat olivat mallissa, taustatekijöistä olennaisimmaksi osoittautui lasten lukumäärä; lasten lukumäärän kasvaessa uupumus vähentyi lievästi. Myös yksi interaktiotermi (ristiriita työstä perheeseen persoonallisuuden ydintulkinnat) osoittautui tilastollisesti merkitseväksi (ks. taulukko 3). Persoonallisuuden ydintulkinnat muunsivat työstä perheeseen ristiriidan ja uupumusasteisen väsymyksen välistä yhteyttä (β = -.06, p <.05). 19