TELEVISION URHEILUJOURNALISTI - tasapainoilua objektiivisuuden ja viihteen välillä -

Transkriptio

1 TELEVISION URHEILUJOURNALISTI - tasapainoilua objektiivisuuden ja viihteen välillä - Pekka Vitikka Opinnäytetyö, syksy 2003 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Turun yksikkö Viestinnän koulutusohjelma Medianomi (AMK)

2 3 PÄÄTTÖTYÖN TIIVISTELMÄ DIAKONIA -AMMATTIKORKEAKOULU / TURUN YKSIKKÖ Vitikka, Pekka Television urheilujournalisti tasapainoilua objektiivisuuden ja viihteen välillä Turku sivua, 2 liitettä Päättötyössäni selvittelen televisiossa työskentelevien urheilutoimittajien käsityksiä työstään. Kuinka toimittajat suhtautuvat perinteisiin journalismin vaatimuksiin tehdessään uutisia urheilusta. Avaan työssäni myös ajatusta urheilun erikoisasemasta journalismin kentässä ja televisiossa. Aineistoni koostuu lähinnä keväällä 2003 kolmen valtakunnallisen televisiokanavan, eli Ylen, MTV3:n ja Nelosen urheilutoimittajille tekemästäni kyselystä. Materiaalia olen saanut myös päättötyöni tuoteosana toimivan dokumentin haastatteluista. Dokumentin tein yhdessä Harri Falckin kanssa. Työtä varten olen tutkinut myös muita aihetta sivuavia tutkimuksia ja selvityksiä. Hyödynnän myös materiaalin pohjalta nousseita omia havaintojani. Television urheiluohjelmien toimittajat tiedostavat perinteiset journalismin periaatteet, mutta he huomioivat myös urheilun erikoisaseman, joka tuo mukanaan journalismin perinteeseen kuulumattomia asioita. He tuntevat välineen, jossa tekevät työtään ja osaavat hyödyntää sen parhaat puolet. Urheilulla on televisiossa erikoispaikkansa, jossa toimittajat yrittävät tehdä työtään objektiivisuuden ja viihteellisyyden välillä. Asiasanat: kyselytutkimus, televisio, urheilujournalismi, urheilutoimittajat Säilytyspaikka: DIAK/ Turun yksikön kirjasto

3 4 ABSTRACT THE DIACONIA INSTITUTE OF HIGHER EDUCATION IN FINLAND/ TURKU TRAINING UNIT Vitikka, Pekka Sports journalist in television Balance between objectiveness and entertainment Turku 2003 Pages 42, appendices 2 My diploma work aims to figure out the impressions of sports journalists working in television. I will examine how the journalists feel about traditional journalistic values when working. I will also open the thought of privileged status of sports in television and in journalism. My material consists of questionnaire to sports journalists of four national TVchannels, YLE1, YLE2, MTV3 and Nelonen. I also have material from interviews made for TV-documentary, which is another part of my final work. The documentary was made in cooperation with Harri Falck. Sport Journalists in television are conscious of traditional journalistic principles, but they also take notice of the privileged status, that will bring inappropriate points to sports journalism. Journalists are aware of the media they are working for and they can use the best of it. Sports in television have the privileged status in television and journalists have combine their work between objectiveness and entertainment. Keywords: sports journalism, sports journalist, television, questionnaire Deposited in Diaconia institute of higher education/ Turku training unit, library

4 5 SISÄLLYS 1 JOHDANTO 6 2 KÄSITTEET 8 3 URHEILUJOURNALISMIN HISTORIA 10 4 URHEILUN ASEMA TELEVISIOSSA Urheilujournalismi televisiossa Viihteellistyminen 14 5 KYSELY TOIMITTAJILLE Vastaajat Monivalintakysymykset Avoimet kysymykset 29 6 PÄÄTELMÄT KYSELYSTÄ 36 7 YHTEENVETO 39 LÄHTEET 41 LIITTEET 43 Liite 1. Eri ohjelmaluokkien osuudet parhaana katseluaikana TV1:ssä, TV2:ssa ja TV3:ssa (%) 43 Liite 2. Kyselylomake televisiossa työskenteleville urheilutoimittajille 45

5 6 1. JOHDANTO Urheilun asema televisiossa on merkittävä. Osuus ulos tulevista ohjelmista on suuri. Urheilulähetyksiä tulee televisiosta jopa enemmän kuin uutislähetyksiä. (Joukkoviestimet , 67) Kaikilla on mielipide, kuinka paljon urheilua televisiosta pitäisi näkyä ja millaista sen tulisi olla. Syy miksi urheilujournalismi ja urheilutoimittajan työ televisiossa alkoi kiinnostaa niin paljon että päätin keskittyä aiheeseen lopputyössäni, on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Pidän itseäni aktiivisena penkkiurheilijana ja samalla, kun televisio on myös minulle, kuten varmaan monille muillekin penkkiurheilijoille se tärkein väline urheilun seuraamiseen, tuntui välineen valinta luonnolliselta. Vali n- taa ei vaikeuttanut tunne siltä, että journalismia ei tapaa ainakaan kriittisemmässä mielessä television urheilu-uutisoinnissa. Tarkempi asian tutkiminen osoitti, että varhainen tuntumani ei osoittautunut täysin vääräksi. Aihe vaikutti sikäli mielenkiintoiselta, että urheilutoimittajien työskentelyä ei ilmeisesti ole tutkittu paljon. Aineistoa kerätessäni löysin kyllä joitain muitakin aihetta sivuavia töitä, mutta täysin samanlaista tutkimusta en ole huomannut. Yksi harvoista löytämistäni tutkimuksista on Henry Järvisen pro gradu työ, mutta hänkin käsittelee aihetta lähinnä lehdistön urheilutoimittajien osalta. Tämä kannusti tutkimaan aihetta juuri television osalta. Halusin lähteä tutkimaan kui n- ka urheilutoimittajat suhtautuvat työhönsä ja kuinka he itse arvostavat tekemäänsä uutisointia. Materiaalina käytin tekemääni kyselytutkimusta Yleisradion, MTV3:n ja Nelosen television urheilutoimittajille, jossa tosin vastausprosentti jäi hieman alhaiseksi. Lisäksi olen käyttänyt materiaalina myös Harri Falckin kanssa tekemiämme haastatteluja, jotka teimme lopputyön tuoteosana toimivaa televisiodokumenttia varten. Syy, miksi rajasin kyselyn ainoastaan näiden kolmen televisiokanavan urheilutoimittajille on se, että kyseiset kolme televisiokanavaa ovat ne valtakunnalliset kanavat, joilla on omaa urheilu-uutisten toimitus. Muutama vuosi sitten aloittanut

6 7 Urheilukanava jäi kyselystä pois, koska vaikka heillä on oma urheiluuutistoimitus, heidän näkyvyytensä ei ulotu koko maahan johtuen kanavan näkymisestä ainoastaan kaapeliverkossa. Urheilukanava sinänsä olisi mielenkiintoinen tutkittava, koska koskaan aiemmin suomalaisessa televisiokentässä ei ole ollut kotimaista pelkästään urheiluun keskittynyttä kanavaa. Urheilukanava olisi kenties ollut mielenkiintoinen myös nuoruutensa vuoksi, mutta se on toisen tutkimuksen aihe. Aiheeseen kannustivat myös useiden urheilujournalismiin läheisessä suhteessa olevien ihmisten kanssa käymämme keskustelut, joista saimme uskoa omiin havaintoihimme ja uskoa tämäntyylisen lopputyön tekemisen tarpeellisuuteen. Ainakin Urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä sekä päättötyömme tuoteosan ohjaaja Ylen Tv-urheilun vastaava tuottaja Jyrki Kemppainen on hyvä mainita. Hienoa oli huomata, että emme ole yksin pohdintojemme kanssa, vaan lähes kaikilla, joiden kanssa keskustelimme oli samansuuntaisia ajatuksia. Asioita siis pohditaan laajemmaltikin, ilmeisesti niitä ei vain ole tutkittu tai esitetty muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Kyselylomaketta tehdessäni suureksi avuksi oli Tarja Heikkilän teos Tilastollinen tutkimus, jota ilman olisin ollut hukassa monta kertaa.

7 8 2. KÄSITTEET Käsittelen päättötyössäni television urheilutoimittajien käsityksiä heidän työstään ja ammatistaan. Urheilutoimittajilla tarkoitan niitä henkilöitä, jotka toimivat toimittajan ammatissa ja tekevät työssään uutisia urheilusta. Käytännössä tässä työssä käsitellään kolmen suurimman televisiokanavan, eli Yleisradion, MTV3:n ja Nelosen urheilun urheilutoimittajia. Keskityn useassa kohdassa työn journalistiseen panokseen, jolla tarkoitan sitä moraalin ja etiikan säännöstöä, joka on määritelty Journalistin ohjeiksi. Journalistin ohjeet, ovat ammattikunnan itsensä määrittämät eettiset ohjeet kuinka toimia, jotta toimituksellinen tuotos olisi mahdollisimman eettisesti ja moraalisesti kestävää. (Journalistin ohjeet. Elektroninen viite) Kun työssä käsittelen termiä journalistinen tuotos, tarkoitan sillä ensisijaisesti televisioon tehtävää inserttiä, juttua, joka on urheilu-uutislähetyksen osana. Toisena merkityksenä journalistiselle tuotokselle on lähetyksen kokonaisuus, joka sisältää useita pienempiä tuotoksia, osia. Journalistisella tuotoksella voin myös tarkoittaa johonkin muuhun mediaan kuin televisioon tehtyä juttua tai artikkelia, johon liittyy journalistinen työpanos. Urheiluliike on termi, jota käytän tarkoittaessani sitä urheilun parissa toimivaa yhteisöä, johon kuuluvat urheilijat, urheilun taustahenkilöt, urheilujärjestöt, urheiluseurat sekä joissain tilanteissa myös urheilun yhteistyökumppanit. Urheiluliikkeeseen ei mielestäni pitäisi kuulua urheilujournalistien, vaan heidän tulisi olla ulkopuolisia, objektiivisia tarkkailijoita. Kun käsittelen urheilun asemaa televisiossa, käytän termiä prime time. Television ohjelmistossa sillä yleensä tarkoitetaan kellonaikoja Tätä samaa määritelmää käytän myös tässä tutkielmassa. Itse journalismin määrittely ei ole kovin yksinkertaista. Pertti Hemánus määrittelee journalismin olevan ajankohtaisen fakta- eli tosiasiapohjaisten sanomien

8 9 tuottamista, eli niiden suunnittelua, valintaa, hankintaa ja muotoilua. (Hemánus, ) Journalisti on puolestaan näitä sanomia tuottava henkilö. Määritelmän mukaan esimerkiksi mainonta ei ole ajankohtaisten fakta- tai tosiasiapohjaisten sanomien tuottamista, joten mainostoimittaja ei ole journalisti. Televisiossa journalismin piiriin lasketaan uutis- ja ajankohtaislähetykset sekä erilaiset haastattelut ja dokumentit. Urheilujournalismin piiriin televisiossa lasketaan siis urheilun ajankohtais- ja uutislähetykset, urheiluun liittyvät haastattelut ja urheilusta kertovat dokumentit.

9 10 3. URHEILUJOURNALISMIN HISTORIA Urheilujournalismin myönteinen suhtautuminen itse urheiluun ja urheiluliikkeeseen juontaa juurensa historiaan. Ensimmäiset urheilutoimittajat olivat myös urheilun harrastajia, joko kilpailijoita tai järjestömiehiä, usein molempia. (Pänkäläinen 1998a, 46.) Painoa voidaan myös asettaa sanalle miehiä, sillä vaikka esimerkiksi Tukholman olympialaisissa 1912 suomalaisten toimittajien nimilistassa oli myös yksi nainen, alkoi naistoimittajia tulla urheilukentille vasta luvulla. (Pänkäläinen 1998c, 53.) Urheilutausta löi leimansa nimenomaan kritiikittömyyteen ja urheilujournalismista tuli urheilun tavoitteiden edistäjä. Kehitystä vahvisti se, että urheilu kytkeytyi Suomessa organisoiduttuaan kansallisiin tavoitteisiin, kuten itsenäisyystaistelu ja sotilaskunto. Seppo Pänkäläisen mukaan tämä perinne elää yhä: Mika Häkkisen tai Kimi Räikkösen menestyminen Formula 1 -kuljettajana saksalais-brittiläisessä tallissa on urheilujutuissa nimenomaan suomalaisen itsetunnon vahvistamista, ei niinkään taitavan kansainvälisen tallitoiminnan analyyttistä kuvausta. Suomalaisessa mediassa ainoa oikea tapa suhtautua Suomessa syntyneen Formula 1 kuljettajan kilpailemiseen on kannustava hänen tavoitellessaan maailmanmestaruutta. (Pänkäläinen 1998a, 47.) Urheilujournalismin historiasta tähän päivään on siirtynyt myös konkreettisuuden piirre. Urheilujournalismin alkutaipaleella jouduttiin kuvailemaan suomalaisille vieraita lajeja ja sääntöjä, joka jatkui myöhemmin edellisen päivän otteluiden selostamisena seuraavan päivän lehdissä. Mutta miksi perinne jatkuu edelleen siten, että puhtaan kuvailun sijaan toimittajat käyttävät runsaasti urheilijoiden itsensä haastatteluja ja analysointia? (Pänkäläinen 1998a, 47.) Ehkä taustalla on myös ajatus urheilijoista sankareina, jotka johtavat Suomen maailmankartalle ja joiden tekemisiä on hankalaa tai jopa mahdotonta kritisoida. Ajallisesti siis ollaan edelleen viime vuosisadan alkupuolella, jolloin Suomea toimittajien mielestä juostiin maailmankartalle. Kun urheilujournalismi on kaavamaista ja perinteitä kunnioittavaa, sen tuottamat sisällöt on helposti koodattavissa: toimittajat keskittyvät miesten kilpa- ja huip-

10 11 pu-urheiluun vaieten lähes kokonaan niin sanotusta kunto-, kansalais-, ja koululaisliikunnasta. (Pänkäläinen 1998a, 48.) Savelan mukaan urheilutoimittajien suhde urheilun järjestelmään on symbioottinen, molempia osapuolia hyödyttävä. Urheilutoimittaja luo suhteita urheilun järjestelmässä toimiviin henkilöihin saadakseen taustatietoa, jota hän työssään tarvitsee. Tällöin usein törmätään niin sanottuun sisäpiirin tietoon, jonka urheilutoimittajalle kertovat urheilun järjestelmässä sisällä olevat henkilöt sillä edellytyksellä, että sitä ei lehdessä julkaista. Tilanne muodostuu ymmärrettävästi ristiriitaiseksi, sillä toimittaja haluaa pitää hyvät suhteet yllä urheilun järjestelmässä toimiviin, jotta tiedon saanti ei jatkossakaan vaikeudu. (Savela 1991, 36.) Kun urheilu ensimmäisen kerran laajemmin kiinnosti televisiota Suomessa 1960-luvulla, urheiluväki oli kehitystä vastaan. Näin siksi, että pelättiin televisiolähetysten syövän yleisön ja latistavat tunnelman kilpailutapahtumissa. Tosin jo 1952 Helsingin Olympialaiset olivat käytännössä alkupiste suomalaiselle televisiourheilulle. Aina 1980-luvulle saakka urheilun osuus television lähetysajasta oli 5-6 prosenttia. (Pänkäläinen 1998b, 18.) Television urheiluohjelmat voidaan jakaa tällä hetkellä käytännössä kolmeen kategoriaan, jotka lainaan Pänkäläiseltä (Pänkäläinen 1998b, 18.): uutislähetyksiin (Urheiluruutu, Tulosruutu ja Nelosen Urheilu-uutiset), suorat kilpailulähetykset (jääkiekon MM-kisat, jalkapallon Mestareiden liiga, Formula 1) ja makasiiniohjelmat (Ruutulippu, Motor Forum, Hot Sport). Tosin esimerkiksi Formula 1 lähetykset ja Mestareiden liiga lähetykset sisältävät urheilun keskusteluohjelman omaisia piirteitä, kun lähetys alkaa usein jo puoli tuntia ennen varsinaisen urheilukilpailun alkua. Aiemmin televisiossa on nähty myös urheilun talk show tyyppisiä sekä urheilun ajankohtaisohjelmia. Toisaalta varsinkin arvokisoissa (esim. jalkapallon tai jääkiekon MM-kisat) on viime vuosina ollut yleistä rakentaa kisatapahtuman yhteyteen kisastudio uutisineen. Näin urheilustakin rakennetaan makasiini-tyyppistä ohjelmaa, jossa ohjelmavirran sisällä on erilaisia elementtejä. Viime vuosina doping-tapahtumat ovat tuoneet urheilujournalismiin lähes kokonaan uuden piirteen. Suuret käryt ovat tuhonneet yleisön uskoa urheilun puh-

11 12 tauteen. Doping-käryt ovat tuoneet myös urheilujournalismiin yhden aiheen, jossa kriittinen ja jopa tutkiva journalismi on enemmän kuin mahdollista, jopa toivottua. Esimerkiksi vuoden 2001 Lahden maailmanmestaruushiihtojen doping-tapahtumat painoivat toimittajien mieltä, mutta mitään muutoksia ei näkynyt käytännön työssä. Kari Koljonen ja Heikki Heikkilä tutkivat muutoksia urheilutoimituksissa Lahden tapahtumien jälkeen. Kyselytutkimuksessa yli kaksi kolmasosaa vastaajista kielsi, että heidän toimituksensa käytännöt olisivat muuttuneet mitenkään Lahden tapahtumien jälkeen. Monista vastaajista journalismin käytäntöjen ja niiden ulkopuolella tapahtuvien muutosten kytkeminen toisiinsa oli tuntunut vieraalta. Tutkimuksesta käy ilmi, että journalismin osuutta Lahden tapahtumissa ei ole juurikaan puitu julkisesti. (Koljonen & Heikkilä 2002, 102., 106.) Jos asiat journalismin ympärillä muuttuvat, myös journalismin tulee muuttua, se ei voi olla irrallaan maailmassa.

12 13 4. URHEILUN ASEMA TELEVISIOSSA 4.1. Urheilujournalismi televisiossa Vertailtaessa urheilun osuutta televisiossa parhaana katseluaikana, eli prime time aikaan, on huomattavissa mielenkiintoinen kehitys ainakin Heikki Hellmanin ja Tuomo Saurin artikkelissa esitettyjen osuuksien mukaan. Vaikuttaa siltä, että urheilun määrä television prime timessa on prosentuaalisesti vähentynyt vuosina (Liite 1) Hellmanin ja Saurin tutkimuksesta käy ilmi, että TV1:ssä urheilun määrä on lisääntynyt 4,3 %. Mikään muu ohjelmakategoria ei lisännyt osuuttaan yhtä paljon. Olettaa voi, että urheilun osuudet ovat pysyneet vähintäänkin samana, ellei jopa kasvaneet vuoden 1995 jälkeen. Mielenkiintoista on, että ainakin tänä päivänä Yleisradion televisiokanavista eniten urheilulle profiloitunut TV2 on laskenut urheilun osuutta parhaaseen katseluaikaan 7 %. Taulukosta käy ilmi, että TV2 on panostanut kyseisenä aikana elokuviin, sarjoihin, viihteeseen ja harrastuksiin. TV3/MTV3:n ohjelmistossa urheilun osuus parhaasta katseluajasta oli aluksi merkittävässä asemassa, mutta väheni viihteen ja uutisten kasvattaessa osuuttaan. Pohtimisen aihetta antaa ainakin urheiluohjelmien osuuksien vaihteleminen vuosien aikana. Esimerkiksi vuonna 1994 Olympialaisten televisioiminen varmasti on lisännyt kanavien urheiluohjelmien osuutta. Urheiluohjelmien osuus koko ohjelmistosta kasvaa tosin hieman, kun vertaillaan koko ohjelmiston kesken, mutta silloinkin osuus jää jokaisella kanavalla enintään noin 10 % tuntumaan. (Joukkoviestimet , 67.) Urheilun merkityksen televisiossa ymmärtää ehkä parhaiten, kun katsoo tilastoja katsotuimmista ohjelmista televisiossa. Vuoden 1999 TV1:n, TV2:n ja MTV3:n kymmenen katsotuimman ohjelman joukossa on 10 urheiluohjelmaksi luokiteltavaa. Esimerkiksi vuoden 1999 kolmanneksi katsotuin ohjelma oli maailmanmestaruusjääkiekkoa. Edelle katsojamäärissä ylsivät vain itsenäisyyspäivän juhlat ja saman illan pääuutislähetys TV1:llä. (Joukkoviestimet , 76.) Urheilulähetysten suosiota televisiossa ei voi siis vähätellä. Urheilu kokoaa

13 14 televisioiden ääreen suuria yleisöjä ja urheilujournalistien tekemät valinnat uutisoinnissa ovat miljoonien ihmisten ulottuvilla. Pelkät selostushehkutukset eivät riitä, myös hyvin toimitettuja uutisia tarvitaan. Mielenkiintoinen on myös eri kanavien keskittyminen eri lajeihin, Yleisradio on perinteisesti ollut mukana ainakin jääkiekon ja jalkapallon maailman mestaruuskisojen televisioinneissa kisastudioineen ja kentänlaitahaastattelijoineen. MTV3 on puolestaan viime vuosina pyrkinyt luomaan kanavalleen brandia Formula 1 kilpailuista ja jääkiekon SM-liigasta. Urheilulehden Jukka Rönkä uskookin tällaisten keskittymisten heikentävän journalismin tasoa. Esimerkiksi Ylessä on semmoiset ketjut vaikkapa jääkiekkoliittoon tai Maikkarilla (MTV3) Formulat, että myöskään yhtiöt ei salli kriittistä otetta. Eli mitä se edellyttäisi, että toimittajilla on halu, niillä on selän takana selkänoja, ettei ne jää taistossa yksin. (Rönkä 2003) Toisin sanoen taloudelliset kytkökset ja suuret hinnat televisiointisopimuksissa vaikuttavat toimitusten päätöksiin aiheita valittaessa. Mutta kuinka paljon päätöksiä tehdään taloudellisin perustein, on todella hankala arvioida Viihteellistyminen Urheilu on televisiossa viihteellistynyt ja samalla urheilujournalismi televisiossa viihteellistyy. Televisio määrää usein jopa urheilutapahtumien aikataulut, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa urheilun ammattilaisliigoissa (mm. NHL, NFL, NBA) ottelut keskeytetään televisiossa näytettävien mainosten vuoksi. Amerikkalaisen jalkapallon loppuottelu Superbowl on suurine mainosmäärineen ja valtavine oheistapahtumineen vuosi toisensa jälkeen yksi eniten katsojia keräävistä ohjelmista maailmassa. Televisio tuo urheiluun lisää näkyvyyttä, näkyvyys tuo lisää potentiaalisia kuluttajia ja potentiaaliset kuluttajat lisää mainostajia. Mainostajat tuovat rahaa, jolla urheilutähdille maksetaan suorituksistaan hurjia palkkioita. Toimittajat ovat mukana koneistossa, jonka tehtävänä on pyörittää jatkuvasti kasvavia markkinoita. Vaarana on, että toimittajat laskevat itsensä mukaan juuri tähän koneistoon, eivätkä näe itseään objektiivisina journalisteina.

14 15 Televisio on jopa aivan käytännön tasolla muuttanut urheilua ja urheilutapahtumia. Esimerkiksi vuonna 1995 nyrkkeilyn raskaan sarjan maailman mestaruusottelu Lennox Lewisin ja Oliver McCallin välillä pidettiin Lontoossa Wembleyn stadionilla, mutta ottelu aloitettiin paikallista aikaa vasta kello kahden aikaan yöllä, koska se piti saada Yhdysvalloissa prime time aikaan televisioon. (Mullan ) Mullanin mukaan televisio on jopa tuhoamassa urheilua, kun se siirtää urheilutapahtumat pois niiden alkuperäisiltä ajankohdiltaan ja maantieteellisiltä paikoiltaan. Televisio on tuonut mukanaan ohjelmatyyppejä, joita Mullan kutsuu nimellä näennäis-urheilu. Näennäisurheilusta hän mainitsee esimerkkinä meillä Suomessakin muutamia vuosia sitten nähdyn Gladiaattorit ohjelman, jossa tarkoitus on yhdistää urheilu ja markkinointi uudella tavalla, liittämällä julkisuuden henkilö urheilulliseen kilpailuun. Tämän tyyppiset ohjelmat ovat tosin kadonneet ohjelmistoista, joten voi hyvin olla, että oikea urheilu on pakotettu vastaamaan niihin viihteellisyyden odotuksiin, jotka aiemmin näennäis-urheilu ohjelmat täyttivät. (Mullan 1997, 58.)

15 16 5. KYSELY TOIMITTAJILLE 5.1. Vastaajat Yhteensä: - 17 täytettyä vastausta - kyselyjä lähetettiin yhteensä 49-5 palautettiin tyhjänä, 10 % - täytettyjen vastausprosentti 35 Vastausprosentin alhaisuus johtunee kyselyn tyylistä. Vastauksia olisi voinut tulla enemmän, jos ne olisi osoitettu henkilökohtaisesti journalisteille. Toisaalta yhteyshenkilöni toimituksissa lupasivat kyllä jakaa kyselyn jokaiselle toimittaja l- le. Ehkä kyselylomakkeet olisi pitänyt myös sijoittaa vastauskuorten ulkopuole l- le, jotta paperit olisivat olleet helpommin nähtävillä. Muistutin vastaamisesta vielä yhteyshenkilöitä ja jatkoin uuden vastausajan, mutta se ei tuottanut vastauksia lisää enempää kuin yhden. Vastaamatta jättäminen saattoi aiheutua myös siitä, että kyselylomakkeen täyttö vaati vähän vaivaa ja viitseliäisyyttä. Osasyy vastaamattomuuteen saattaa myös olla urheilutoimittajien tottumattomuudessa kyselylomaketyyppisiin tutkimuksiin. Vastaamisen tärkeyttä ei mahdollisesti osata mieltää riittävän hyvin tutkimuksen onnistumisen edellytykseksi. Olisi mielenkiintoista selvittää johtuuko pieni vastausprosentti esimerkiksi urheilutoimittajien työn epäsäännöllisyydestä, koska urheilutoimittajat tekevät kuitenkin työmatkoja ulkomaille urheilijoiden perässä ja saattavat olla poissa varsinaiselta työpaikalta jopa viikkoja. Kyselyn toteuttamisen aikaan ei tosin ollut mitään suuria kisoja menossa, joten suurin osa toimittajista tiettävästi oli paikalla. Mielenkiintoista on myös, että suurin osa vastauksista tuli Ylen urheilutoimituksesta (17) ja MTV3:n urheilusta kolme ja Neloselta vain yksi molemmista, joten Ylen vastausprosentti nousi 57 %:n, kun Nelosen vastausprosentti jäi 20 %:n ja MTV3:n 21 %:n. Vaikka vastausprosentti jäikin pieneksi, pohdiskelen vastauksien perusteella urheilujournalistin työnkuvaa.

16 17 Vastaajien iät vaihtelivat ikävuoden välillä ja sukupuolijakauma oli miesten hyväksi Kun siis urheilutoimittajien joukkoa on pidetty ainakin aiemmin lähes täysin miesten maailmana, ainakin tässä kyselyssä melkein kolmasosa vastaajista oli naisia. Tämä ei tietenkään kerro mitään muuta kuin ehkä sen, että naiset saattavat olla innokkaampia vastaamaan tämän tyyppisiin kyselyihin. Lähetin kyselyt nimettöminä, joten en tiedä mikä jakauma olisi ollut, jos kaikkiin lähettämiini kyselyihin olisi vastattu. Verrattaessa naisvastaajien joukkoa miesvastaajiin, huomioitavaa on varmaankin naisten ikäjakauman ero miesten ikäjakaumaan. Naisvastaajien iät vaihtelevat välillä 26-32, kun samalla miesten ikäjakauma on välillä Naisten ja miesten ikäjakauman ero selittynee urheilujournalismin perinteisellä miesvaltaisuudella. Naisten tulo urheilutoimittajien joukkoon näkyy ilmeisesti tässäkin. Vanhemmat urheilutoimittajat ovat miehiä. Vasta viime aikoina naiset ovat onnistuneet valtaamaan alaa miehisillä markkinoilla. Journalistiliittoon vastaajista kuului 12, kun taas Urheilutoimittajien liittoon kuului 14. Yhtä aikaa sekä Journalistiliittoon että Urheilutoimittajien liittoon kuului 10 vastaajista. Kaksi vastaajaa kuului Journalistiliittoon, mutta ei Urheilutoimittajien liittoon. Neljä vastaajaa kuului Urheilutoimittajien liittoon, mutta ei Journalistiliittoon. Vain yksi vastaajista ei kuulunut kumpaankaan liittoon. Toisin sanoen Urheilutoimittajien liittoon kuuluttiin vastaajien keskuudessa enemmän kuin Journalistiliittoon. Mistä tämä johtuu? Voiko olla, että Journalistiliitto tuntuu liian viralliselta ja juhlavalta, kun taas Urheilutoimittajien liitto vaikuttaa mukavalta ja he l- pommin lähestyttävältä? Yksi vastaus voisi olla se, että Urheilutoimittajien liitto on ikään kuin urheilutoimittajien salaseura. Esimerkiksi jäseneksi pääsemiseen Urheilutoimittajien liittoon tarvitaan kahden jäsenen suositus. Ehkäpä Urheilutoimittajien liitto on suojattu kerho aliarvostetuille toimittajilla, jotka kokevat aliarvostusta muilta kollegoiltaan. Kukaan vastaajista ei myöntänyt, että suhteet urheilujohtajiin tai urheilijoihin olisivat vaikuttaneet työhön paljon. Jonkin verran vastauksiakin oli vain kolmella (3) vastaajalla. Vastauksissa ei näy tulosta siitä, ovatko urheilijat tai urheilujo h-

17 18 tajat yrittäneet vaikuttaa valintoihin. Yksi vastaajista huomauttaakin vastauksensa yhteydessä tästä mahdollisuudesta. Selvästi voi huomata, että urheilutoimittajat toivoivat saavansa palautetta työstään enemmän kuin he saavat tällä hetkellä. Kaikki vastanneet toivoivat saavansa palautetta joskus tai lähes aina. Palautetta tällä hetkellä aina tai lähes aina sai vain yksi vastaajista. Oman työn arviointi näyttää jäävän siis toimittajien omalle vastuulle. Vastauksista kävi ilmi, että urheilutoimittajan työn arvostus on vähäistä vastaajien mielestä. Ilmeisesti arvostusta tulee liian vähän varsinkin journalistikollegoilta ja työympäristöltä. Suurella yleisölläkin arvostus ja ymmärrys urheilutoimittajan työtä kohtaan on vastaajien mielestä huonoa. Esimerkiksi yksi vastaajista uskoi yleisön pitävän urheilutoimittajan työtä ruusuilla tanssimisena. Verrattuna Järvisen vuonna 1998 tekemään kyselyyn lehdistön urheilutoimittajien keskuudessa, tulos osoittaa, että joko arvostus on laskenut tai sitten lehdistön edustajia arvostetaan enemmän kuin television urheilutoimittajia. Järvisen kyselyssä yli kymmenen vastaajaa ilmoitti, etteivät he kaipaa juuri mitään palautetta ja kaikkein vähiten urheilijoilta, joiden lajisokeus on niin suurta, ettei arvostuksesta voi olla toiveitakaan. (Järvinen 1998, 76.) Omassa kyselyssäni kaikki vastanneet kyllä halusivat palautetta ainakin joskus. Kaikista kyselyyn vastanneista yliopistossa opintoja on suorittanut 13 henkilöä eli 76 %, useilla opinnot eivät olleet päätyneet valmistumiseen. Kolmella (3) oli yliopisto-opintoja ulkomailla. Verrattuna Järvisen pro gradu tutkimuksessa esiteltyyn sanomalehdissä työskentelevien urheilutoimittajien koulutustaustaan vuodelta 1993 yliopistollisen koulutuksen määrä on selkeästi kohonnut. Vai onko kyseessä vain sähköisen ja perinteisen printtimedian ero? Mielenkiintoista oli huomata, että ainoastaan yksi vastaajista kertoi olleensa paikallislehdessä urheiluavustajana töissä. Tosin myös yksi vastaaja ilmoitti tehneensä freelancerina urheilujuttuja, mutta ei ilmoittanut välinettä. Vaikutta siltä, että sähköisen median parissa työskentelevät eivät ole olleet perinteisen printtimedian kanssa työsuhteessa. Tapahtuuko samaa liikettä toisinpäin?

18 19 Vaikka printtimedian julkaisurytmi on erilainen kuin sähköisessä mediassa, journalistisesti kyse on kuitenkin samankaltaisesta prosessista. Kyselyyn vastanneista vain neljä (4) eli 24 % toimii urheilun parissa työn ulkopuolella tällä hetkellä. Yksi vastaajista toimi myös seuran hallituksessa. Niistä, jotka eivät urheilun parissa toimineet työnsä ulkopuolella jotkut tosin totesivat valitellen syyksi ajan riittämättömyyden. Ilmeisesti toimittajat siis kokevat urheilun niin tärkeäksi asiaksi, että sen parissa kannattaisi työskennellä varsinaisen ammatin ulkopuolellakin. Tämä kertoo paljon toimittajien suhteesta tekemiensä uutisten aihepiiriin. Kun perusasenne urheilua kohtaan on positiivinen, kritiikin esittäminen luultavasti tulee vaikeammaksi. Ilmeisesti kyselyyn vastanneet toimittajat eivät näe asiaa kovin suurena ongelmana työnsä kannalta Monivalintakysymykset Työn laatua mittaavassa osiossa vastaajat olivat selkeästi eniten yksimielisiä. Kaikki vastaajat vastasivat näihin neljään kysymykseen joko vaihtoehdoilla 1 tai 2, eli he olivat väitteestä joko täysin samaa mieltä tai lähes täysin samaa mieltä. Vaikuttaa siis siltä, että televisiossa työskentelevät urheilujournalistit uskovat työnsä journalistiseen laatuun ja pitävät työtään palkitsevana. Mietittävää antaa kuitenkin kysymys, jossa kysytään, pitävätkö urheilutoimittajat työtään journalistisesti arvokkaana. Se antaa suurimman määrän vastauksia kakkosvaihtoehtoon (2). Eli he eivät ole täysin samaa mieltä työni on journalistisesti laadukasta väitteen kanssa. Vaikuttaisi siltä, että television urheilutoimittajat eivät pidä tekemäänsä työtä aivan täysin journalistisesti arvokkaana. Mielenkiintoista olisi pohtia enemmän mistä tämä tietyn journalistisen arvokkuuden puute johtuu. Liittyykö asia esimerkiksi uutistyön rutiineihin ja ajanpuutteeseen? Oma ajatukseni on, että historian painoarvo asiassa on suuri. Perinteisesti urheilutoimittajia ja heidän työtään ei ole pidetty suuressa arvossa ja luulen, että perinteet heijastuvat edelleen myös toimittajien omiin näkemyksiin työnsä arvokkuudesta.

19 20 Työni on palkitsevaa % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Työni on journalistisesti arvokasta % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Urheilutoimittajat siis pitävät selkeästi työtään palkitsevana. Mielenkiintoista on se, mistä ja miten he tuon palkinnon työstään saavat? Onko kyseessä katsojilta tuleva palaute vai peräti esimerkiksi Suomen menestys urheilussa? Ehkä vastaus löytyy urheilu-uutisoinnin luonteesta. Urheilu on alue, josta perinteisesti kaikilla on mielipide, toisin sanoen jokainen on tavallaan oikeutettu arvioimaan urheilutoimittajan työtä. Kuten tutkija Kalle Virtapohja toteaa: oma erikoisluonne urheilussa (urheilujournalismissa) kyllä on ja sitä ei helposti huomata ja urheilutoimittajia kritisoidaan. Tämä liittyy siihen, että jokaisella on käsitys urheilusta. Mikä on hyvä, mutta perusteet kannattaa aina miettiä (Virtapohja 2003) Selkeästi vastauksista käy ilmi, että urheilutoimittajat pitävät työtään helppona ja ovat siihen tyytyväisiä. Vaikka perinteisesti uutistyötä on pidetty kiireisenä ja stressaavana, eivät urheilutoimittajat vastauksissaan tue tätä väitettä. He ovat tyytyväisiä työhönsä ja työnsä laatuun, eivätkä valita työn raskautta. Joko työ on muuttumassa tai urheilujournalismilla on erilainen asema verrattuna muihin journalismin lajeihin.

20 21 Olen tyytyväinen työhöni % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Teen uutistyötä väitteen kanssa täysin samaa mieltä 17 vastaajasta oli 13. Neljä (4) vastaajaa oli melkein samaa mieltä. Syy miksi tämän väitteen yhteydessä toimittajat ovat näin selkeästi samaa mieltä löytyy uskoakseni urheiluuutisten luonteesta. Urheilu on perinteisesti aihealue, jossa tapahtumat tapahtuvat lähellä uutisten julkaisuajankohtaa, eli urheilu-uutislähetystä. Usein urheilutoimittajan työ televisiossa onkin lyhyttä raportointia juuri saaduista tuloksista. Teen uutistyötä % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Työn vaatimuksia käsittelevässä osiossa hajontaa vastauksissa tuli hieman enemmän. Täysin rutinoituneena työtään ei pitänyt kukaan, mutta yli puolet (9) vastaajista oli vastannut kohtaan vaihtoehdolla kaksi (2), eli he pitivät työtään jossain määrin rutinoituneena. Ainoastaan kaksi (2) vastaajista ei pitänyt työtään ollenkaan rutinoituneena. Vastaajat eivät väsyneet työssä eivätkä pitäneet sitä kovin raskaana. Tämä voi hieman ihmetyttää, sillä suurin puolustus analyysin ja tutkivan journalismin puutteelle, usein tulee juuri kiireestä. Ei ole aikaa tehdä analyyttisiä juttuja, kun deadline painaa päälle.

21 22 Työni on rutinoitunutta % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Vastausten perusteella television urheilutoimittajat eivät väsy helposti työssään. Tämä käy ilmi erittäin selvästi, sillä Väsyn helposti työssäni väitteeseen ei tullut yhtään täysin samaa mieltä vastausta. Melkein samaa mieltä väitteestä oli vain yksi vastaajista. Vastaajien mielestä urheilutoimittajan työ ei myöskään ole kovin raskasta. Vastaukset tuovat mahdollisen tulkinnan siitä, että urheilussa uutisoitavat asiat eivät ole sellaisia, joiden tutkiminen veisi paljon aikaa tai voimavaroja. Väsyn helposti työssäni % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä

22 23 Työni on raskasta % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Väitteessä, jossa tiedusteltiin urheilu-uutisoinnin keskittymistä liikaa huippuurheiluun, hajonta mielipiteissä oli aika suurta. Tässä tulevat ilmi toimittajien erilaiset mieltymykset, eli toisille tärkeää on paneutuminen huippu-urheiluun, kun toiset olisivat innokkaita avaamaan myös harrasteurheilun maailmaa. Tämä on myös yksi väitteistä, josta urheilujournalismia on kritisoitu paljonkin. Esimerkiksi Pänkäläinen on esittänyt väitteitä urheilutoimittajista kritiikittöminä kilpaurheilun puffaajina. (Pänkäläinen 1998b, 35.) Urheilu-uutisointi keskittyy liikaa huippu-urheiluun % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Syytökset urheilujournalismin kritiikittömyydestä eivät ole täysin turhia tämänkään kyselyn perusteella. Vaikka vastaukset jakautuvat leveästi, ei täysin samaa mieltä vaihtoehto saa kuitenkaan yhtään ääntä. Urheilutoimittajat eivät näe urheilu-uutisointia kokonaan kritiikittömänä. Kakkosvaihtoehto saa kuitenkin kahdeksan (8) ääntä, joten toimittajienkin mielestä parannettavaa löytyy.

23 24 Urheilujournalismia vaivaa kritiikittömyys % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Useat toimittajat ilmoittavat tekevänsä kriittisiä uutisia urheilusta, joka kertoo ainakin sen, että toimittajat itse kokevat tekemänsä työn perustaltaan kriittisenä. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että kaksi vastaajista valitsee vaihtoehdon numero kolme (3). Eli he ovat melkein eri mieltä väitteestä Teen kriittisiä uutisia urheilusta. Teen kriittisiä uutisia urheilusta % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Työn itsenäisyyttä käsittelevässä osiossa hajontaa vastauksissa tuli varmaan kaikista eniten. Osio osoittautui muutenkin ilmeisesti kaikista hankalimmaksi, sillä pari vastauslomakkeen palauttanutta jätti vastaamatta osaan osion kys y- myksistä. Mielenkiintoista oli huomata, että kyselyyn vastanneet toimittajat olivat aika selvästi sitä mieltä, että urheilijat eivät yritä vaikuttaa uutisointiin, mutta urheilujohtajiin aika usealla näyttää olevan suhteita. Eli vastausten perusteella suhteet urheilujohtajiin ja urheilijoihin eivät vaikuttaisi uutisointiin, ainakaan toimittajien itsensä mielestä.

24 25 Täysin itsenäisesti juttujensa aiheet vastaajista valitsee kolme (3) toimittajaa, ilmeisesti yksi vastaaja ei valitse koskaan itse juttujensa aiheita, koska hän oli täysin eri mieltä väitteen Valitsen itse juttujeni aiheet kanssa. Luultavasti tässä kohdassa erottuvat toimittajat, jotka toimivat esimerkiksi toimitussihteereinä tai muissa johtavissa tehtävissä. He pääsevät varmasti muita useammin valitsemaan aiheita juttuihinsa. Valitsen itse juttujeni aiheet % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Toimittajat joutuvat tekemään uutisia aiheista, jotka eivät heitä kovin paljon kiinnosta. Tämä käy ilmi vastauksista Teen uutisia itseäni kiinnostavista aiheista väitteeseen. Vaikka suurin osa vastaajista valitsi vaihtoehdon 1 tai 2, myös vaihtoehto 3 keräsi kolmen (3) vastaajan valinnan. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, jos kiinnostus uutisoitavaa asiaa kohtaan vaikuttaa uutisen sisältöön. Toisaalta toimittajat itse kokevat kyselyn perusteella oman työnsä journalistisesti arvokkaaksi, eivätkä he tunnusta jättäneensä juttuja tekemättä painostuksen vuoksi, joten ainakaan he eivät itse usko tähän. Teen uutisia itseäni kiinnostavista aiheista % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä

25 26 Esimieheni määrää juttujeni aiheet väitteessä hajonta vastauksissa on melko suurta. Uskoisin, että hajonta selittyy lähinnä sillä, että vastanneiden joukossa on toimituksissa eri tehtävissä työskenteleviä toimittajia. Luulisin, että vastauksen Täysin eri mieltä antanut vastaaja on esimiesasemassa ja valitsee itse aiheensa, jos juttuja tekee. Suurin osa kuitenkin valitsi vaihtoehdon kaksi (2), joten myös omille aiheille ilmeisesti jää tilaa. Esimieheni määrää juttujeni aiheet % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Vaikka toimittajat myöntävät, että heillä on suhteita urheilujohtajiin he eivät usko, että urheilijat yrittäisivät vaikuttaa uutisointiin. Suhteet urheilujohtajiin ovat helposti ymmärrettäviä, koska toimittajat joutuvat tekemään työtään heidän kanssaan, eivätkä urheilupiirit Suomessa ole kovin laajat ja kuten muuallakin yhteiskunnassa, valta keskittyy harvoille. Mielenkiintoinen tulos on kuitenkin, että kyselyyn vastanneet uskovat, että urheilijat eivät edes yritä vaikuttaa uutisointiin. Onko todellisuudessa näin, vai eivätkö toimittajat vain näe vaikuttamisyrityksiä? Uskoisin jokaisen olevan kiinnostunut miten hänet mediassa esitetään ja nähdään. Lopulta toimittajat eivät näe urheilujohtajien osoittavan heille hyviä uutisaiheita. Tämän väitteen vastaukset viittaavat siihen, että urheilijat ja urheilujohtajat eivät yrittäisi vaikuttaa uutisointiin. Joitain aiheita toimittajat saavat ilmeisesti urheilujohtajilta, sillä vaihtoehto melkein eri mieltä (3) sai kaikkein suurimman määrän ääniä. Tosin en tiedä tarkoittavatko vastaajat etteivät urheilujohtajat osoita heille lainkaan aiheita, vai sitä etteivät he osoita toimittajille hyviä uutisaiheita.

26 27 Urheilijat yrittävät vaikuttaa uutisointiin % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Minulla on suhteita urheilujohtajiin % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Urheilujohtajat osoittavat minulle hyviä uutisaiheita % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä

27 28 Kysely osoittaa myös, että kyselyyn vastanneet television urheilutoimittajat haluavat tehdä uutisia, jotka kannustavat urheilemaan. Tämä viittaa edelleen siihen, että urheilutoimittajissa elää edelleen vanha henki urheilun paremmuudesta ja hyvyydestä, joka kumpuaa kaiketi urheilutoimittajien vanhoista perinteistä. Toimittajat ovat tulleet urheiluliikkeen sisäpuolelta ja jopa suoraan urheilun areenoilta. Urheilussa ei oikein soida nähdä mitään pahaa tai kyseenalaista, ainoastaan urheilun sääntöjen rikkominen voi olla negatiivista. Haluan tehdä uutisia, jotka kannustavat urheilemaan % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Täysin samaa mieltä Melkein eri mieltä Melkein samaa mieltä Täysin eri mieltä Työtapoja koskevassa osiossa vastauksista käy ilmi, että kyselyyn vastanneet ovat niitä toimittajia, joiden tekemiä juttuja näemme lähes päivittäin urheiluuutislähetyksissä. Vastanneista viisi (5) ilmoitti, että heidän tekemänsä juttu nähdään lähetyksessä joka päivä. Kahdeksan (8) vastaajista ilmoitti, että heidän juttujaan näemme 3 4 kertaa viikossa ja kaksi (2) vastaajaa kertoi juttunsa näkyvän lähetyksessä noin kerran viikossa. Lisäksi yksi vastaajista ilmoitti, että juttu on lähetyksessä joka toinen päivä ja yksi ilmoitti jutun näkyvän pari kertaa kuussa. Tämänkin kysymyksen tulokset osoittavat, että kyselyyn vastanneet toimittajat työskentelevät hieman erilaisissa tehtävissä toimituksissa. Toisilla työpäivä koostuu lähes kokonaan päiväkohtaisen jutun tekemisestä, kun toisten työpäivä koostuu joistain muista tehtävistä. Suhtautuminen urheilutoimittajan työn arvostukseen kallistuu kyselyni perusteella selkeästi aliarvostuksen puolelle. Vaikka vastanneista 17 toimittajasta 11 olikin sitä mieltä, että urheilutoimittajan työtä arvostetaan sopivasti, myös liian vähän vaihtoehto sai kannatusta kuuden (6) äänen verran. Samalla kukaan vastanneista ei ollut sitä mieltä, että urheilutoimittajan työtä arvostettaisiin liikaa.

28 29 Yksi vastanneista mainitsi vielä erikseen, että yleisön puolelta työtä arvostetaan, mutta työympäristössä, eli ilmeisesti muiden toimittajien puolelta liian vähän. Urheilutoimittajat ovat siis ilmeisesti pienessä alemmuuden tilassa muihin toimittajaryhmiin verrattuna. Miksi siis he eivät yritä enemmän luoda kuvaa luotettavasta ja journalistisesti kestävästä toimittajuudesta? Vai ajatellaanko asiaa edes päivittäistä työtä tehdessä? Järvisen pro gradu työssä arvostus tulee esiin hieman erilaisena. Järvinen sai vastauksia 119 koehenkilöltä, joista 54 ilmoitti saavansa muilta arvostusta ja 27 vastasi ettei saa oikeudenmukaista arvostusta. Joskus arvostusta nauttivia oli kahdeksan ja viisi ei osannut sanoa mielipidettään. (Järvinen 1998, 76.) Kysymyksen asettelu ei ole aivan sama, mutta vastauksiin kannattaa silti kiinnittää huomiota. Onko muualta tulevan arvostuksen määrä heikentynyt toimittajien itsensä mielestä, vai onko kyseessä lehtitoimittajien ja television toimittajien välinen ero? Mahdollista voi olla, että televisio mielletään ainakin urheilun osalta viihteelliseksi, jossa syvälliselle analyysille ei ole sijaa. Jo medioiden luonteen erot antavat tietyn etuaseman lehdistölle, jolla on selkeästi analysoivampi rooli, johtuen ilmestymisaikatauluista. Verrataanpa esimerkiksi illan päivittäisurheilulähetystä ja seuraavan aamun sanomalehteä. Pahimmassa tapauksessa esimerkiksi jääkiekko-ottelu päättyy juuri ennen lähetyksen alkua, joten syvälliseen analyysiin ottelun tapahtumista ei varmasti jää aikaa. Sanomalehdenkin painoaikataulu on tiukka, mutta toimittajalle aikaa jää sentään pari tuntia. Toisaalta kaikki jutut eivät televisiossakaan ole raportteja illan otteluista, joten mahdollisuus syventymiseen varmasti on, jos siihen vain löytyy halua Avoimet kysymykset Vastaajien journalistista koulutusta koskevassa kysymyksessä huomio kiinnittyy suurilta osin siihen, että kovin moni ei ole suorittanut tutkintoaan loppuun, kun kyseessä ovat yliopistolliset tutkinnot. Yleisesti vaikuttaakin, että tutkinnolla ei ole kovin suurta merkitystä urheilutoimittajien työllistymisen suhteen. Muuten journalistiset opinnot vaihtelevat paljon: vastaajissa löytyy lähes kokonaan työs-

29 30 sä oppineita sekä esimerkiksi useassa ulkomaisessa yliopistossa erilaisia media-aineita lukenut. Urheilutoimittajien koulutustason nousu on jatkunut ilmeisesti edelleen, sillä jo Järvisen pro gradu työssä kyselyyn vastanneet toimittajat totesivat urheilutoimittajien ammattikunnan muotoutuneen selvästi ammattimaisempaan suuntaan vastaajien uran aikana. Kun vertaa oman kyselyni vastaajien koulutustasoa Järvisen kyselyn koulutustasoon (Järvinen, 1998.), huomaa tason nousseen. Vaikuttaa siltä, että vanha urheilujournalistien perinne siirtymisestä alalle urheiluliikkeen sisältä pätee ainakin osittain, sillä kaikki vastanneet ilmoittivat ha rrastaneensa urheilua, jotkut jopa maajoukkuetasolle saakka. Yksikään vastaajista ei ilmoittanut, että ei ole harrastanut urheilua lainkaan ennen nykyistä työtä. Toisaalta ei ole ihme, että urheilutoimittajat ovat kiinnostuneita aiheesta, joka liittyy heidän työhönsä näin kiinteästi. On varmaan selvää, että kun tuntee esimerkiksi jonkin lajin säännöt, on kyseisestä lajista helpompi tehdä uutisia. Suomen urheilulehden päätoimittaja Jukka Rönkä selvensi asiaa haastattelussamme. Täysin urheiluliikkeen ulkopuolelta tulevalla toimittajalla on varmasti omat vahvuutensa, mutta myös heikkoutensa. Jos joskus on ollut mukana urheilussa, se voi avata portteja paikkoihin, jonne urheiluliikkeen ulkopuolelta tulevan on mahdotonta päästä. Kysymys on siitä kyseisestä hetkestä, jolloin tekee työtä. On oltava mahdollisimman riippumaton kirjoittamaan kenestä tahansa, mistä tahansa ja miten tahansa. (Rönkä, 2003) Tällä hetkellä urheilun parissa työnsä ulkopuolella toimivia kysyttäessä hajontaa löytyi enemmän. Kyselyyn vastanneista 17 toimittajasta neljä toimi tälläkin hetkellä urheilun parissa työnsä ulkopuolella. Mielenkiintoista on myös kielteisesti tähän kysymykseen vastanneiden 13 henkilön selittely, miksi he eivät ole urheilun parissa työn ulkopuolella. Selityksinä käytettiin sanoja valitettavasti, enää ainoastaan satunnaista kuntourheilua ja aiemmin seuran tiedotustehtävissä. Ikään kuin he olisivat olleet pahoillaan, että urheiluliikkeelle ei löydy aikaa enää työn ulkopuolelta. Onko niin, että urheilutoimittajat kokevat urheilun niin hienona asiana, että sen puolesta kannattaa tehdä myös vapaaehtoista työtä? Ja jos näin on, hämärtyykö varsinaisen työn rooli riippumattomana journalistina ja vapaaehtoisen työn rooli urheiluliikkeen sisällä toimijana? Ja ennen kaikkea vai-

30 31 kuttaako se valintoihin ja päätöksiin, joita journalisti tekee tehdessään uutisia urheilusta? Jukka Röngän mukaan kyse on yksilöllisestä asiasta, eli riippuu tä y- sin toimittajasta, pystyykö hän tekemään ystävistään kriittistä juttua. Röngän mielestä Suomessa tällaisia ihmisiä on erittäin vähän. Eihän toimittaja juttua tehdessään ole omalla asiallaan, vaan lukijoitaan varten ja se pitäisi muistaa koko ajan. (Rönkä. 2003) Mielenkiintoista on myös se, millaisissa tehtävissä urheilutoimittajat toimivat työnsä ulkopuolella urheilun parissa. Ne neljä, jotka vastasivat työskentelevä n- sä urheilun parissa työskentelivät lasten liikuntakerhon ohjaajana ja seuran ha l- lituksessa, kolmannessa divisioonassa jalkapalloilijana, lasten harrastuksissa lähinnä joukkueenjohtajana sekä alasarjoissa salibandyn pelaajana ja valmentajana. Ainakin seuran hallituksessa työskenteleminen vaikuttaisi sellaiselta toimelta, jolla voisi olla vaikutuksia myös urheilutoimittajan työhön. Ajatellaan vaikka tilannetta, jossa urheilun kattojärjestö pohtii seuratyöhön jaettavan rahoituksen suuntauksia, voiko jonkun seuran hallituksessa oleva henkilö katsoa asiaa puolueettomasti. Kaiketi voi, mutta katsooko? Ainakin ongelmia keskittyminen pelkästään toimittajan työhön varmasti tuottaa. Kysymyslomakkeessa Mitä muita töitä olet tehnyt kysymyksen tarkoituksena oli selvittää, ovatko television urheilutoimittajat toimineet ennen toimittajaksi ryhtymistään urheilun tai median parissa. Vastausten kirjo oli laaja aina posti njakajasta ja asvalttityöntekijästä radiojuontajaan ja lähetyksenvalvojaan. Mitään kovin tiukkaa kaavaa töistä ei pysty tekemään. Nähtävissä on kuitenkin muuallakin esiin tuleva seikka, että urheilutoimitukseen tullaan usein omien urheiluharrastusten kautta. Muista töistä useat olivat maininneet esimerkiksi liikunnan ohjaajan työt ja fyysistä kuntoa vaativat työt, kuten postinjakaja tai varastomies. Useista vastauksista käy kuitenkin ilmi, että urheilutoimittajan työ on ensimmäinen pitkäaikainen työ. Ilmeisesti urheilutoimittajan työ on ollut usealle ammatti, johon he ovat tähdänneet, koska useilla kyselyyn vastanneista kaikki aiemmat työtehtävätkin liittyvät jollain tavalla urheilun maailmaan. Ilmeisesti harrastuksesta on muotoutunut työtä.

31 32 Kysymyksellä Oletko jättänyt jutun tekemättä ulkopuolisen painostuksen tai aiheen arkaluontoisuuden vuoksi?, pyrin selvittämään urheiluliikkeestä urheilutoimittajiin tulevaa painostusta. Vastaukset olivat lähes hämmästyttävän yksimielisiä. Muutamat olivat kyllä pohdiskelleet asiaa. Yleisimpänä pohdinnan aiheena olivat lakipykälät: Dopingaiheista silloin tällöin, kun todistusvoima puuttuu. Muuten on itse pallo jalassa. Mielenkiintoinen on myös yhden vastaajan kertomus nuoren kesätoimittajan kokemattomuudesta: Eräs turvapalveluista vastaava yritys uhkasi järjestää potkut yms. Jos julkaisen jutun. Olin silloin erään lehden kesätoimittaja, vain vähän kokemusta. Nykyään olisin julkaissut jutun joka tapauksessa. Tilanne ei liene kovin tuntematon toimitustyötä tehneille. Vastaava tilanne saattaisi syntyä myös urheilupiireissä, jos esimerkiksi seuran tai järjestön puheenjohtaja toimisi esimerkin turvapalveluyrityksen tavoin. Mielenkiintoista on se, että ainoastaan yksi kyselyyn vastanneista urheilutoimittajista myönsi kokeneensa tällaista painostusta. Onko syy toimittajissa vai journalismin lajissa, jota he tekevät? Lisäksi yksi Yleisradiossa työskentelevistä vastaajista otti esiin Yleisradion roolin luotettavana (ja konservatiivisena) mediana: kannattaa muistaa, että YLE ei yleensä kerro asioista, jos mitään takeita totuudessa pysymisestä ei ole. Lehdet toimivat rohkeammin. Kysymys, jossa kysyin urheilijasuhteiden vaikutusta tehtyihin urheilu-uutisiin tai valintoihin työprosessissa, on puolistrukturoitu. Ensin annoin mahdollisuuden vastata neljällä mahdollisella vaihtoehdolla: ei lainkaan, vähän, jonkin verran tai paljon, jonka jälkeen oli mahdollista perustella vastausta parilla vastausrivillä. Vastaajista kahdeksan vastasi, etteivät heidän suhteensa ole vaikuttaneet, kuusi vastasi suhteiden vaikuttaneen vähän ja kolme myönsi suhteiden vaikuttaneen jonkin verran, kun paljon vaihtoehto ei saanut yhtään kannatusta. Useimmat eivät olleet liittäneet mukaan mitään perusteluja, mutta joitain perusteluja löytyi. Ei lainkaan vastannut:

32 33 Ulkopuoliset eivät voi, eivätkä saa vaikuttaa työhön. Mutta itse on osattava pysyä vain ja ainoastaan totuudessa, jolloin selusta on suojattu. Vastaaja siis tulkitsee Journalistin ohjeita, jotka ohjaavat kestäviin moraalisiin arvoihin ja objektiivisuuteen. Myös pohdintaa vaikuttamisen suunnasta löytyi: Suhteet ja tiedot vaikuttavat tietysti lopputulokseen, toivottavasti usein uutisoinnin laatua parantavalla tavalla. Objektiivisuuden ei myöskään katsottu vaarantuvan, vaikka haastattelussa valitsisi tutun haastateltavan: Jos tuntee hyvin esim. jonkun urheilijan, on helpompi ottaa ko. henkilö kommentoimaan, saa paremman haastattelun. Ei kuitenkaan saa vaikuttaa objektiivisuuteen tai käsittelytapaan. Pohdittavaksi jää, vastaajien ollessa näin tiukkoja suhteiden merkityksettömyydestä juttujen sisältöön ja objektiivisuuteen, kysytäänkö tutulta urheilijalta esimerkiksi samat kysymykset kuin muilta urheilijoilta kysyttäisiin? Jääkö oleellisia kysymyksiä esittämättä joko ajattelemattomuutta tai häveliäisyyttä? Vaikuttaa siltä, että kyselyyn vastanneet naiset suhtautuivat urheilu-uutisoinnin journalistisiin periaatteisiin tiukemmin kuin miehet. Yksikään kyselyyn vasta n- neista naisista ei myöntänyt, että olisi jättänyt jutun tekemättä painostuksen tai aiheen arkaluontoisuuden vuoksi. Vain yksi vastanneista naistoimittajista myö n- si suhteidensa urheilijoihin tai urheilujohtajiin vaikuttaneen vähän urheilu-uutisiin tai valintoihin työprosessissa. Muut naiset olivat tiukasti ei lainkaan vaihtoehdon kannalla. Iällä en usko olevan merkitystä, sillä vaikka naiset olivat iältään aika nuoria, miesten joukosta löytyi samaa ikäluokkaa, jotka myönsivät suhteiden vaikuttavan. Mistä siis on kysymys? Yksi mahdollisuus on urheilujournalismin miesvaltaisella historialla, joka vaikuttaisi edelleen siten, että urheilutoimitusten johtavassa asemassa olevat miehet eivät päästä naistoimittajia tekemään juttuja niin sanotuista aroista aiheista. Urheilun maailma on ollut miesten maailma, jonne naisilla ei aiemmin ollut asiaa. Ehkä tietty miesten sisäpiiri pyrkii pitämään edelleen naiset erossa va rsinaisista uutisaiheista. Toki täl-