Miten vähennämme koulupudokkaiden määrää ja kasvatamme korkea-asteen suorittaneiden osuutta? Miten vähennämme koulutuksen periytyvyyttä?

Transkriptio

1 Miten vähennämme koulupudokkaiden määrää ja kasvatamme korkea-asteen suorittaneiden osuutta? Miten vähennämme koulutuksen periytyvyyttä? Suomalaiset maailman osaavin kansa 2020 Koulutustutkimusfoorumin seminaari Marja-Leena Stenström

2 2 Esityksen sisältö Siirtymät ja siirtymäjärjestelmät Koulutuksesta syrjäytyminen koulutuksen ulkopuolelle jääminen Peruskoulun päättäneiden hakeutuminen koulutukseen Koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisykeinoja Hyviä käytäntöjä Opintourien rakentuminen Vanhempien koulutustaustan yhteys lasten koulutustasoon Tulkintoja koulutuksellisesta tasa-arvosta

3 3 Jojo-siirtymät Walther (2006) kuvaa nuoruuden ja aikuisuuden ikärajojen hämärtymistä metaforisesti käsitteellä jojo-siirtymät. Kestoltaan epävarmoissa jojo-siirtymissä nuoret pyrkivät elämään omaa, itsenäistä elämäänsä, mutta ovat vielä taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan (osittaisriippuvuus). Jojo-siirtymät eivät etene lineaarisesti nuoruudesta aikuisuuteen, vaan niihin liittyy edestakaista liikettä. Walther (2006) tarkastelee artikkelissaan 11 eri valtion siirtymäjärjestelmiä (transition regimes), jotka hän jaottelee neljään ryhmään: 1) universaalijärjestelmä, 2) liberaalijärjestelmä, 3) työllisyyskeskeinen järjestelmä ja 4) matalan turvan järjestelmä

4 Nuorten siirtymät koulutukseen ja työelämään 4 Universaalijärjestelmässä, joka on tyypillinen Tanskassa ja Ruotsissa (ja myös Suomessa), nuoreen liitetään aktiivinen itsensä kehittäminen kouluttautumisen kautta. Nuorta ei pidetä ainoastaan tulevaisuuden resurssina, vaan häntä tuetaan yksilöllisissä valinnoissa ja siirtymissä ja jokaiselle pyritään turvaamaan vähintään toisen asteen koulutus. Liberaalijärjestelmässä (Englanti ja Irlanti) nuoret nähdään varhain taloudellisesti riippumattomina vanhemmistaan ja yhteiskunnasta. Koulutuspolitiikan tärkeä tavoite on saattaa nuoret mahdollisimman nopeasti koulutuksesta työelämään ns. tuottaviksi yhteiskunnan jäseniksi

5 Nuorten siirtymät koulutukseen ja työelämään (jatkoa) Työllisyyskeskeisessä järjestelmässä (Saksa, Ranska ja Alankomaat) korostuvat nuorten sopeutuminen ja valmiudet tiettyihin sosiaalisiin ja ammatillisiin asemiin. Nuoren odotetaan löytävän koulutustaan vastaavaa työtä pian valmistumisensa jälkeen ja ellei näin tapahdu, on leimautumisen pelko suuri. Matalan turvan järjestelmä (Italia, Espanja ja Portugali): Nuorten asema on työelämässä selkiintymätön ja siirtymiin liittyy tyypillisesti pitkittyminen. Koska nuoret eivät ole opiskellessaan oikeutettuja sosiaalietuuksiin, on heidän osallistuttava erityyppisiin epävarmoihin työsuhteisiin. Koska yhteiskunta ei tarjoa tukea ja sosiaalietuuksia, on nuori hyvin riippuvainen oman perheensä avusta ja tuesta.

6 Koulutuksesta syrjäytyminen koulutuksen ulkopuolelle jäävät Syrjäytyminen koulutuspoliittisena ilmiönä ja käsitteenä on moniselitteinen. Tarkoittaa sosiaalisista yhteisöistä karsiutumista, ulkopuolisuutta, kyvyttömyyttä normaaliin elämään, sitoutumattomuutta, vallan puuttumisen kokemuksia ja hyvinvoinnin ongelmia. Yhteinen piirre on oman elämänhallinnan heikkeneminen. Erityisen kriittisiä ovat järjestelmän nivelvaiheet, jolloin siirrytään peruskoulusta toiselle asteelle, työelämään tai jatko-opintoihin (mm. tietosiirto-ongelmat)

7 Koulutuksesta syrjäytyminen koulutuksen ulkopuolelle jäävät (jatkoa) Kaikki koulutuksen ulkopuolelle jäävät eivät syrjäydy (mm. Kuronen, 2010, 2011) Koulutuksen ulkopuolella olo voi olla hetkellistä tai pysyvää. Koulutuksen ulkopuolelle jäävät: koulupudokkaat ja keskeyttäneet Koulupudokkaat eivät ole yhtenäinen ryhmä. Koulutuksen keskeyttäjät jakautuvat erilaisiin ryhmiin: positiivinen ja negatiivinen keskeyttäminen

8 Peruskoulun päättäneiden koulutukseen hakeminen vuosina (Tilastokeskus ,9 56,2 53,8 53,3 53,2 52, ,0 42, ,9 46,7 45,48 % ,1 1,8 2,2 1,7 0,1 1, Luokioon hakeneet% Ammatilliseen koulutukseen% Ei hakenut%

9 Peruskoulun päättäneet, jotka eivät jatkaneet tutkintotavoitteista opiskelua (Tilastokeskus) 9 8,5 8,8 8,5 8,6 8 % 7,5 7,4 7,6 7 6,5 Vuosi 2005 Vuosi 2006 Vuosi 2007 Vuosi 2008 Vuosi 2009

10 18-29-vuotiaat toiminnan mukaan , vain perusaste (Tilastokeskus) ,1 36,1 37,8 38,4 37,9 37,7 37,2 35,3 34,9 30 % ,1 10 9,5 9,3 9,1 8,6 7,3 6,4 7, Muut työvoiman ulkopuolella työttömät opiskelijat työlliset eläkeläiset, varusmiehet

11 Koulutuksesta syrjäytymisen ehkäisykeinoja Varhainen puuttuminen (poissaolot, heikko koulumenestys, häiriköiminen tai vetäytyminen) Ennaltaehkäisy vs. sammutetaanko tulipalot niiden syttyessä (Ahola & Galli, 2009) Läpäisyn maksimointi vs. ongelmien minimointi Nuorten itsenäistyminen ja omatoimisuus, osallisuus vs. yliholhoaminen Nuoren itseluottamuksen kasvaminen onnistumisen kokemusten kautta; murtautuminen epäonnistumisen kehästä Moniammatillinen yhteistyö ja verkostot Ohjauspalvelut: poikkihallinnollinen yhteistyö Ongelmien ennaltaehkäisyssä voidaan onnistua vain yhdistämällä yksilö-, yhteisö- ja yhteiskunta-näkökulmat

12 Opiskelijoiden nivelvaiheen pudokkuuden ehkäisy: Ammattistartti Ammattistarttiin (Ammatilliseen peruskoulutukseen ohjaava ja valmistava koulutus) suoraan peruskoulusta tai opintojen keskeyttämisen jälkeen (Vehviläinen, 2011) Ammattistartin vahvuuksia mm: Opiskelijoiden opinpolkujen sujuvuus ja monipuolisuus Haasteet: Opiskelijoiden elämänhallinnan tukeminen ja opiskelijoiden heterogeenisuus Työelämään tutustumiseen ja valmentautumiseen liittyvät seikat Tarvitaan moniammatillista asiantuntijuutta ja eri toimijoiden yhteistyötä (Jäppinen, 2010)

13 Muita hyviä käytäntöjä Yläkoulun joustava perusopetuskokeilu (JOPO): jopo-opettaja ja jopo-ohjaaja; uudet rakenteet mahdollistavat (Sarja & Janhonen, 2011) pienryhmäohjauksen ja yksilöllisen tuen välittömän puuttumisen sopimattomaan käyttäytymiseen työpaikkaopiskelun moniammatillisen yhteistyön elämäntaitojen parantumisen (Manninen & Luukantele, 2008) HOJKS-mallien hyödyntäminen (Innovatiiviset ) työpajat, työharjoittelut (Pohjantammi, 2007; Vehviläinen, 2008; ) Moniammatillinen verkosto- ja ohjausyhteistyö (Nykänen, 2010).

14 Opiskelijan opinpolku ja alueellinen palvelukonteksti (Nykänen 2008 ) Monihallinnollinen ja moniammatillinen yhteistyö Koulu Oppilaitos Oppilaitos/ Työpaja Työelämä Asiakas: Oppiminen ja osallisuus Kohtaamisen ja tuentarpeet Elämänvaiheen ja -tilanteen huomioon ottaminen Sosiaali- ja terveysp. 1. Johtaja 2. Toimija Toimija Nuorisoja vapaaaikap. Avi ja ELY 1. Johtaja 2. Toimija Toimija KELA Poliisi 1. Johtaja 2. Toimija Toimija Yhteisö: osallistuminen johtaminen suunnittelu koordinointi oppiminen Työ- ja elinkeino palvelut 1. Johtaja 2. Toimija Toimija Täydennyskoulutus Jatko-koulutus

15 Opintourien rakentuminen: Opintojen sujuvuuteen, viivästymiseen ja keskeyttämiseen vaikuttavat tekijät Yksilötaso (Kouvo, Stenström, Virolainen & Vuorinen-Lampila, 2010) opiskelutaidot ja -valmiudet / oppimisen vaikeudet ja ongelmat opintomenestys koulutustausta pääsykoemenestys opintoihin sitoutuminen kotitausta (vanhempien koulutus- ja tulotaso) elämänhallintataidot elämäntilanne (perhesuhteet, terveys, taloudellinen tilanne) epävarmuus uravalinnasta epärealistiset koulutusodotukset hakutoiveen toteutuminen orientaation kiinnittyminen: opiskelu/työelämä/sitoutumaton motivaatio työssäkäynti koulutuksen ohessa opintojen laajuus välivuodet

16 Koulutuksen ja oppilaitoksen sisäiset tekijät (Kouvo, Stenström, Virolainen & Vuorinen-Lampila, 2010) oppilaitosmarkkinointi opiskelijan integroiminen oppimisympäristöön (vuorovaikutus opettajan ja opiskelutovereiden kanssa) joustavat opiskelujärjestelyt ja -käytännöt opetussuunnitelma (professio- ja generalistialat, opintojen laajuus, pedagogiset ratkaisut) opintojen joustavuus (esim. poissaolojen korvattavuus) aiempien opintojen hyväksiluku, tunnistaminen ja tunnustaminen oppilaitoksen pedagoginen johtajuus opetuksen ja ohjauksen laatu koulutuksen työelämäyhteydet

17 Siirtymäjärjestelmä ja yhteiskunnallinen ympäristö (Kouvo, Stenström, Virolainen & Vuorinen-Lampila, 2010) ohjaus- ja neuvontapalvelut opiskelijavalintajärjestelmä opintotukijärjestelmä yhteishakujärjestelmä asevelvollisuus perhe-etuudet työmarkkinatuen sidos opintoihin hakeutumiseen (ns. pakkohaku) työmarkkinatilanne taloustilanne: taantuma/nousukausi tutkintojen eriytyneisyys ja vastaavuus työmarkkinoilla tarjolla oleviin työtehtäviin, koulutusalojen erot koulutusalakulttuurit sukupuolten väliset erot kouluttautumisessa ja työllistymisessä välivuodet koulutuspaikkakilpailu

18 Lukio- ja korkeakoulutuksen kasvu Koulutustaustan nousu (Tilastokeskus): Lukion aloitti 1950-luvun alussa vajaat 10 %ikäluokasta. vuonna 1960 vajaat 20 % ikäluokasta vuonna 1980 noin 50 % 2000-luvulla yli 60 %. Vuonna 1975 korkea-asteen tutkinnon oli suorittanut 11 % 15 vuotta täyttäneestä väestöstä. Vuonna 2005 korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli 25 %. Vuonna 1975 perusasteen jälkeisen tutkinnon oli suorittanut 50 % vuotiaista, vuonna 2005 vastaavan tutkinnon suorittaneita oli 85 %.

19 Ylioppilaiden jatko-opintoihin hakeutuminen vuosina (Tilastokeskus) ,2 24,1 26,3 26,2 27,23 27,78 27,76 25,9 25,9 23, Toisen asteen ammatillinen koulutus% Amk-koulutus% Yliopistokoulutus% Sekä amk- että yliopistokoulutuks % Ei hakenut% 25

20 Vanhempien koulutustaustan yhteys lasten koulutustasoon Vanhempien korkea koulutus lisää lasten todennäköisyyttä hankkia samantasoinen tai korkeampi koulutus. Pitkälle kouluttautumisen todennäköisyys suurenee, mitä pidemmälle vanhemmat ovat kouluttautuneet. (Myrskylä, 2008) Koulutuksen ja taustan suhde: Perheen sosiaalinen asema > perheen arvot Perheen kulttuuritausta > lasten kasvatus, kieli, koulutukseen liittyvät arvot (kulttuuripääoma) Perheen koulutukselliset ja ammatilliset traditiot siirtyvät sukupolvelta toiseen.

21 Ammatillisen koulutuksen, ammattikorkea- ja yliopistoopiskelijat sekä perheen ylin koulutus (Stenström, Virolainen, Vuorinen-Lampila & Valkonen, 2011) , ,4 41, % 25 23,2 22, , ,3 6,5 0 Perusaste Toinen aste Opistoaste Korkea-aste Ammatillisen koulutuksen opiskelijat Ammattikorkean opiskelijat Yliopisto-opiskelijat

22 Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opintourat ja perheen ylin koulutus (Stenström, Virolainen, Vuorinen-Lampila & Valkonen, 2011) % Opinnot kesken Opinnot viivästyneet Muun alan tutkinto Aloitusalan tutkinto Perusaste Toinen aste Opistoaste Korkea-aste Kaikki

23 Ammattikorkeakouluopiskelijoiden opintourat ja perheen ylin koulutus (Stenström, Virolainen, Vuorinen-Lampila & Valkonen, 2011) % Opinnot kesken Opinnot viivästyneet Muun alan tutkinto Aloitusalan tutkinto Kaikki Perusaste Toinen aste Opistoaste Korkea-aste

24 Yliopisto-opiskelijoiden opintourat ja perheen ylin koulutus (Stenström, Virolainen, Vuorinen-Lampila & Valkonen 2011) % Opinnot kesken Opinnot viivästyneet Muun alan tutkinto Aloitusalan tutkinto Perusaste Toinen aste Opistoaste Korkea-aste Kaikki

25 Toisen asteen ammatillisen koulutuksen vuonna 2004 aloittaneiden sosiaalinen asema opintouratyyppien mukaan vuonna 2008 (Stenström, Virolainen, Vuorinen-Lampila & Valkonen, 2011) Opinnot kesken Muun alan tutkinto Opinnot viivästyneet Aloitusalan tutkinto

26 Ammattikorkeakoulun vuonna 2003 aloittaneiden sosiaalinen asema opintouratyyppien mukaan vuonna 2008 (Stenström, Virolainen, Vuorinen-Lampila & Valkonen, 2011) % Opinnot kesken Muun alan tutkinto Opinnot viivästyneet Aloitusalan tutkinto

27 Yliopiston vuonna 2001 aloittaneiden sosiaalinen asema opintouratyyppien mukaan vuonna 2008 (Stenström, Virolainen, Vuorinen-Lampila & Valkonen, 2011) % Opinnot kesken Opinnot viivästyneet Muun alan tutkinto Aloitusalan tutkinto

28 Koulutuksellisen tasa-arvon/eriarvoisuuden tulkintoja (Naumanen, 2010) Koulutukseen pääsyn eriarvoisuus: koulutuksen tarjonta, organisaatio, valintakriteerit, tasot ja vaiheistus Koulutusprosesseihin liittyvä eriarvoisuus: opetus, oppiminen, vuorovaikutus Koulutuksen tuotosten eriarvoisuus: koulumenestys, arvosanat ja tutkinnot Koulutuksen vaikutusten eriarvoisuus: työmarkkinamahdollisuudet; asema ja ansiot (= yhteiskunnallinen eriarvoisuus)

29 Koulutusväylien merkitys Koulutukselliset erot ja epätasa-arvoisuus ovat nähtävissä kaikissa yhteiskunnissa, joissa kilpailu, markkinat ja perhe ovat keskeisiä instituutioita. (Antikainen, 2011) Mitä enemmän järjestelmä sisältää koulutusväyliä, sitä voimakkaampi on sosiaalisen taustan vaikutus (vrt. Suomessa yhtenäinen perusaste, umpiperien poistuminen, elinikäinen koulutus) Eri teoriat näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että koulutuksen alempien tasojen lisääminen johtaa koulutusmahdollisuuksien suurempaan tasa-arvoon (vrt. amk-järjestelmä). Mitä suurempi ero on koulujen välillä osaamisessa, sitä voimakkaampi on sosiaalisen taustan vaikutus (vrt. PISA).

30 PISA: Lukutaitopistemäärän muutos sosioekonomisen kertoimen kasvaessa yhdellä keskihajonnalla (Sulkunen, Välijärvi, Arffman, Harju-Luukkainen, Kupari, Nissinen, Puhakka & Reinikainen, 2009)

31 Kiitoksia! 31 Marja-Leena Stenström marja-leena.stenstrom(at)jyu.fi Koulutuksen tutkimuslaitos Jyväskylän yliopisto