Euroopan parlamentin päätöslauselma työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta (2003/2129(INI))

Transkriptio

1 P5_TA(2004)0152 Työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittaminen Euroopan parlamentin päätöslauselma työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta (2003/2129(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon 9. kesäkuuta 1983 antamansa päätöslauselman yhteisön perhepolitiikasta 1, ottaa huomioon neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden perheasioista vastaavien ministerien 29. syyskuuta 1989 hyväksymät päätelmät 2, ottaa huomioon neuvoston 31. maaliskuuta 1992 antaman suosituksen 92/241/ETY lastenhoidosta 3, ottaa huomioon 19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY toimenpiteistä raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen kannustamiseksi työssä 4, ottaa huomioon 14. joulukuuta 1994 antamansa päätöslauselman perheiden ja perheyhteisön suojelusta kansainvälisen perheen vuoden päätteeksi 5, ottaa huomioon 3. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 6, ottaa huomioon 28. tammikuuta 1999 antamansa päätöslauselman perheiden ja lasten suojelusta 7, ottaa huomioon neuvoston sekä neuvostossa kokoontuneiden työ- ja sosiaaliministerien 29. kesäkuuta 2000 antaman päätöslauselman naisten ja miesten tasapuolisesta osallistumisesta työ- ja perhe-elämään 8, ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston vuonna 2000 vahvistamat työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen indikaattorit, ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan 9 artiklan, EYVL C 184, , s EYVL C 277, , s. 2. EYVL L 123, , s. 16. EYVL L 348, , s. 1. EYVL C 18, , s. 96. EYVL L 145, , s. 4. EYVL C 128, , s. 79. EYVL C 218, , s. 5.

2 ottaa huomioon komission ja neuvoston maaliskuussa 2003 antaman yhteisen kertomuksen "Kansallisten toimintasuunnitelmien tukeminen terveydenhuollon ja vanhusten hoidon tulevaisuutta ajatellen", ottaa huomioon, että vuosi 2004 on julistettu kansainväliseksi perheen vuodeksi, ottaa huomioon, että vuonna 2004 vietetään 10:nnettä kertaa Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen julistamaa kansainvälistä perheen päivää (15. toukokuuta), ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 136 artiklan, 137 artiklan 1 kohdan ja 141 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan, ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön ja työllisyys- ja sosiaalivaliokunnan lausunnon (A5-0092/2004), A. toteaa, että yksi Euroopan yhteisön tavoitteista on työllisyyden edistäminen ja elin- ja työolojen kohentaminen, B. toteaa, että Euroopan yhteisö tukee ja täydentää jäsenvaltioiden toimintaa EY:n perustamissopimuksen 136 artiklassa tarkoitettujen tavoitteiden toteuttamiseksi, etenkin mitä tulee miesten ja naisten tasa-arvoon asioissa, jotka koskevat heidän mahdollisuuksiaan työmarkkinoilla ja heidän kohteluaan työssä, C. katsoo, että perustamissopimuksen 141 artiklan 3 kohdan nojalla on turvattava niiden työntekijöiden asema, jotka harjoittavat isyyteen, äitiyteen tai työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen liittyviä oikeuksiaan, D. ottaa huomioon, että Lissabonissa maaliskuussa 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto tunnusti, että on tärkeää edistää kaikkia yhtäläisiin mahdollisuuksiin liittyviä näkökohtia, mukaan lukien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen helpottaminen, ja että näiden toimenpiteiden ansiosta työssäkäyvien naisten määrä olisi saatava nostettua yli 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä, E. ottaa huomioon, että Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että jäsenvaltioiden olisi poistettava pidäkkeitä naisten osallistumiselta työmarkkinoihin ja pyrittävä tarjoamaan lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista, ja että palvelujen on oltava yhtäläisiä kaupungeissa ja maaseudulla, F. ottaa huomioon jäsenvaltioiden antaman Pekingin toimintaohjelman mukaisen sitoumuksen mahdollistaa miehille ja naisille perhe- ja työelämään liittyvien velvollisuuksien yhteensovittaminen, G. huomauttaa, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen mahdollisuus lisää miesten ja naisten hyvinvointia, naisten työllisyysastetta ja näin ollen kokonaistyöllisyysastetta sekä syntyvyyttä,

3 H. katsoo, että eri elämänvaiheiden yhteensovittamisen helpottaminen ei ole yrityksille menolähde vaan hyödyllinen ja järkevä sijoitus, joka edistää kasvua pitkällä aikavälillä, I. katsoo, että vaikka naisilla olisi lapsia, heidän on voitava valita, haluavatko he tehdä töitä vai jäädä kotiin, J. katsoo, että lapsen oikeuksien on oltava perhepolitiikan painopistealue, K. ottaa huomioon, että Euroopan unionissa 17 prosenttia väestöstä on alle 15-vuotiaita ja 16 prosenttia yli 65-vuotiaita, että prosenttia väestöstä on vammaisia ja että lapsista vähintään 15 prosentilla on eriasteisia oppimisvaikeuksia (luki- ja matemaattiset häiriöt, dyspraksia, tarkkaavaisuushäiriö), 1. tähdentää, että Euroopan työllisyysstrategialla ja Lissabonin strategialla pyritään nostamaan naisten ja miesten työllisyysastetta ja tukemaan sen edellyttämiä sosiaalisia muutoksia; kehottaa komissiota konkretisoimaan työllisyyssuuntaviivoja selkeyttämällä toimintaohjelmia, jotka koskevat yhteisrahoitusta toimille, joita toteutetaan kansallisilla työmarkkinoilla tasa-arvon lisäämiseksi; 2. muistuttaa, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista edistävien toimintalinjojen kehittäminen ja toimien toteuttaminen helpottaa merkittävästi myös sen väestötieteellisen ongelman ratkaisemista, joka jäsenvaltioiden enemmistöllä on edessään; 3. katsoo, että perhepolitiikalla on luotava vanhemmille edellytyksiä viettää enemmän aikaa lastensa kanssa; toteaa, että ansiotyöhön ja oman lapsen hoitoon käytettävän ajan jakautuminen tasaisemmin parantaisi usein vanhempien ja lasten välisiä suhteita ja vaikuttaisi myönteisesti perheen perustamiseen ja perhe-elämän vakauteen; katsoo, että päivittäisen työajan yleinen vähentäminen on paras tapa työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi; 4. on vakuuttunut siitä, että naisten ja miesten välinen suuri palkkakuilu on sekä yksi tärkeimmistä syistä nykyiseen epäoikeudenmukaiseen sukupuolten väliseen työnjakoon ja eri sukupuolten työn erilaiseen arvoon että tämän seuraus; 5. kehottaa komissiota laatimaan Eurooppa-neuvoston vuonna 2000 vahvistamien työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen indikaattorien pohjalta seurantakertomuksen, jossa tarkastellaan tilannetta jäsenvaltioissa ja unioniin liittyvissä valtioissa, sekä kannustamaan jäsenvaltioita kehittämään yhteistyömuotoja ja hyvien käytäntöjen vaihdantaverkostoja, jotta saataisiin tarkka kuva todellisesta tilanteesta; 6. pyytää jäsenvaltioita ja liittyviä valtioita tarkastelemaan uudelleen kansallisia tietojenkeruujärjestelmiään ja tarkistamaan niitä vaiheittain siten, että Eurooppaneuvoston vuonna 2000 vahvistamien yhdeksän indikaattorin mukaiset tilastotiedot voidaan toimittaa vuosittain; pyytää lisäksi jäsenvaltiota ja liittyviä valtioita luomaan www-sivustoja ja kokoamaan niihin tietokannat, joissa on tiedot olemassa olevista tukirakenteista; 7. kehottaa jäsenvaltiota ja liittyviä valtioita analysoimaan politiikkansa vaikutuksia perheisiin (family mainstreaming); kehottaa niitä erottamaan toisistaan tasa-

4 arvonäkökulman ja perhenäkökulman valtavirtaistamisen (gender mainstreaming vs. family mainstreaming); kehottaa myös komissiota ottamaan huomioon perheen eri ulottuvuudet ja määritelmät, kun se tarkastelee vuonna 2002 antamaansa tiedonantoaan vaikutustenarvioinnista (KOM(2002) 276), jotta ehdotettujen toimien yhteiskunnalliset vaikutukset pystytään erittelemään; 8. pyytää painokkaasti komissiota toteuttamaan tarvittavat toimet Euroopan parlamentin ja neuvoston puitedirektiivin laatimiseksi työ-, perhe- ja yksityiselämän yhteensovittamisesta, jotta neuvoston 29. kesäkuuta 2000 antama päätöslauselma ja Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmät pantaisiin täytäntöön; 9. kehottaa unionin toimielimiä parantamaan työntekijöidensä mahdollisuuksia elinikäisenä prosessina tapahtuvaan työ-, perhe- ja yksityiselämän yhdistämiseen kehittämällä uudenlaisia työaikaan ja työn organisointiin liittyviä malleja unohtamatta, että molemmille sukupuolille on taattava samat mahdollisuudet ja velvollisuudet ja että vähimmäisvaatimuksena on, että unionin sosiaalipolitiikan säännöstö kokonaisuudessaan heijastuu niiden koko henkilöstön työolosuhteisiin; 10. kehottaa komissiota järjestämään vuosittain työn ja perhe-elämän yhteensovittamista käsittelevän konferenssin yhdessä eurooppalaisten työmarkkinaosapuolten, jäsenvaltioiden, kansalaisjärjestöjen ja Euroopan parlamentin asiasta vastaavien valiokuntien edustajien kanssa tilannekatsauksen tekemiseksi saavutetusta edistyksestä, ratkaisematta olevien ongelmien analysoimiseksi ja ratkaisujen etsimiseksi niihin; 11. suosittaa, että komissio käynnistäisi tiedostustoimia ja pilottihankkeita, jotka mahdollistavat naisten ja miesten tasapainoisen osallistumisen työ- ja perhe-elämään; 12. pyytää painokkaasti jäsenvaltiota ja liittyviä valtioita edistämään tiedotus- ja valistuskampanjoita, jotta ajattelutavat kehittyisivät koko väestön ja erityisten kohderyhmien keskuudessa siten, että pariskunnat jakaisivat tasaisemmin perheeseen liittyvät velvollisuudet; 13. toteaa, että yksityistalouskin voi koti-, lastenkasvatus- ja hoitotöineen tarjota pätevyyttä vaativan työpaikan, ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään taloudenhoitotöitä ammattina; 14. ehdottaa, että jokaisessa jäsenvaltiossa ja liittyvässä valtiossa laadittaisiin työmarkkinaosapuolille, yritysjohtajille, henkilöstöhallinnolle ja työntekijöille tarkoitettu tiedottava ja valistava opas, jossa annettaisiin esimerkkejä hyvistä käytännöistä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi paremmin; 15. toteaa, että sen lisäksi, että vanhempia tuetaan lasten ja hoitoa tarvitsevien henkilöiden hoidossa säännöllisin avustuksin, verovapautuksin tai veronhuojennuksin, on etsittävä uusia järjestelyjä ja pyrittävä tarjoamaan vanhemmille suurempi valinnanvapaus, erityisesti myöntämällä raha-avustuksia ja palveluseteleitä (lasten päivähoitopalveluiden ostamiseen, työntekijän palkkaamiseksi kotiin, muiden palveluiden ostoon); katsoo, että perheen taloudenhoidon ja lastenkasvatuksen valinneilla henkilöillä on lisäksi vanhuusiässä oltava oikeus yhtäläiseen sosiaaliturvaan kuin ansiotyötä tehneillä; 16. suosittaa sellaisen veropolitiikan käyttöönottoa, jossa perheitä ei syrjitä eikä kotitalouksia rangaista niiden koon vuoksi; pitää myönteisinä jäsenvaltioiden sekä

5 alueiden ja kuntien toimivaltaisten viranomaisten jo menestyksekkäästi toteuttamia toimia, joissa otetaan huomioon sosiaaliset näkökohdat; katsoo, että näiden veropoliittisten, veroluonteisten ja hinnoittelutoimien olisi oltava pikemminkin positiivisesti syrjiviä, perhettä ja sen yhdistävää luonnetta suosivia sekä monilapsisia perheitä suosivia, tämän kuitenkaan estämättä toissijaisuusperiaatteen noudattamista; 17. korostaa myös, että kaikissa jäsenvaltioissa ja liittyvissä valtioissa on kehitettävä erityisiä avustusmuotoja esimerkiksi perheille, joissa on vammainen lapsi, monilapsisille perheille, monikkoperheille tai pienituloisille perheille, joissa on vähintään kolme lasta; 18. toteaa, että yksinhuoltajaperheillä joissa huoltajana on useimmiten äiti on erityistarpeita, ja pyytääkin jäsenvaltioita ja ehdokasvaltioita lisäämään näille perheille annettavia avustuksia, varmistamaan lastenkasvatukseen käytetyn ajan paremman huomioon ottamisen ja takaamaan, että sosiaaliturvaoikeuksista tehdään yksilöllisiä; 19. kehottaa jäsenvaltioita ja liittyviä valtioita analysoimaan perheystävällistä työelämää ja kannustamaan yrityksiä soveltamaan perhe-elämää kunnioittavaa henkilöstöpolitiikkaa; 20. kehottaa jäsenvaltioita tutkimaan, voitaisiinko osa yritysten menoista huoltovelvollisten työntekijöidensä hyväksi kattaa valtion varoista; toteaa, että työnantajamaksun palautukseen oikeuttavia toimia voisivat olla esimerkiksi kannustaminen osaaikatyöhön, osallistuminen lastenhoitokustannuksiin sekä äitiys-, isyys- ja vanhempainlomasijaisten palkkaaminen; 21. on tyytyväinen Barcelonan Eurooppa-neuvoston päätelmiin, joiden mukaan jäsenvaltioiden olisi poistettava pidäkkeitä naisten osallistumiselta työvoimaan ja pyrittävä tarjoamaan lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista; painottaa tavoitteiden saavuttamisen kuitenkin edellyttävän, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset myöntävät lisää rahoitusta laadukkaiden lastenhoitopalveluiden perustamiseen ja/tai tarjoamiseen vanhemmille kohtuullisin kustannuksin; 22. on erittäin huolissaan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisesta tulevissa uusissa jäsenvaltioissa, joissa suuri osa entisistä lastenhoitojärjestelmistä on purettu; 23. pyytää jäsenvaltioita ja liittyviä valtioita kannustamaan joustoon ja monimuotoisuuteen, jotta lasten, vanhusten ja huollettavien hoitopalveluissa valinnanvaraa voidaan lisätä ja jotta palvelut vastaisivat lasten ja vanhempien preferenssejä, tarpeita ja olosuhteita (etenkin erityistarpeita omaavien lasten tapauksessa); huomauttaa, että palveluita olisi myös tarjottava jäsenvaltioiden ja liittyvien valtioiden kaikissa osissa ja alueilla; 24. kannustaa myös kansallisia, alueellisia ja paikallisia viranomaisia, työmarkkinaosapuolia, yrityksiä ja muita asianomaisia elimiä helpottamaan yritysten sisäisten tai yhteisten päiväkotien perustamista sekä joustavien työaikojen käyttöönottoa koulupäivän keston (kerhotoiminta ja valvottu kotitehtävien tekeminen mukaan lukien) ja kaupungistuneen elämänrytmin (muun muassa palvelujen ja kauppojen aukioloajat sekä joukkoliikenteen aikataulut) huomioon ottamiseksi;

6 25. suosittaa, sen kuitenkaan estämättä toissijaisuusperiaatteen noudattamista, että jäsenvaltioiden sekä alueiden ja kuntien toimivaltaiset viranomaiset määrittelevät ja toteuttavat perheet huomioon ottavaa asunto- ja kaupunkisuunnittelupolitiikkaa ja luovat integroituja ja inhimillisiä kaupunkiympäristöjä, joissa on sijaa eri sukupolvista koostuvien kotitalouksien perustarpeiden tyydyttämiseen, ja olosuhteet, joissa on helppo sovittaa yhteen opiskelu-, työ-, perhe- ja yksityiselämä; 26. pyytää painokkaasti jäsenvaltioita ja liittyviä valtioita helpottamaan pääsyä palkalliselle vanhempainlomalle, josta osan on oltava vanhempien itsenäisen päätöksenteon mahdollistaen sellaista, ettei sitä voi siirtää toiselle vanhemmalle, helpottamaan pääsyä muille pitkäkestoisille lomille, erityisesti sapattivapaalle, sekä lyhytkestoisille erityislomille (imetysvapaa, hoitovapaa perheenjäsenen sairauden vuoksi) sekä huolehtimaan tietynasteisesta joustosta lomien järjestämisessä työelämään palaavien henkilöiden paluun helpottamiseksi; 27. kehottaa jäsenvaltioita ja liittyviä valtioita panemaan täysimittaisesti täytäntöön miesten ja naisten samapalkkaisuuden periaatteen soveltamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetun neuvoston direktiivin 75/117/ETY 1 ja tekemään päätökset vanhempainlomasta ja muista lomista muun muassa samapalkkaisuuden pohjalta; 28. vaatii lisäämään työmarkkinoille paluuta helpottavaa tukea sekä koulutusta ja täydennyskoulutusta henkilöille, jotka ovat palaamassa työelämään; katsoo, että erityisesti olisi huolehdittava siitä, että täydennyskoulutustarjouksia on mahdollista ottaa vastaan vanhempainloman aikana; 29. muistuttaa, että elinikäisen oppimisen tavoite ja naisten osallistuminen tietoyhteiskuntaan voi toteutua vain, jos opintovapaa on taloudellisesti toteutettavissa joko julkisen rahoituksen tai työsuhteeseen liittyvien järjestelyjen kautta; 30. korostaa myös joustavan työajan ja mahdollisuuksien mukaan etätyön suurta merkitystä, sillä ne auttavat työntekijöitä suoriutumaan työhön, perheeseen ja kasvatukseen liittyvistä velvollisuuksista, siten että samalla varmistetaan työntekijöiden ja työnantajien etujen tasapaino; 31. pitää keskeisen tärkeänä edistää sekä miesten että naisten osa-aikatyön laatua; painottaa kuitenkin, että osa-aikatyö on tehokas keino sovittaa yhteen perhe- ja työelämä ja edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia vain, jos kaikilla hierarkian tasoilla on mahdollisuus osa-aikatyöhön, jos pitkän aikavälin urakehitys ei kärsi ja sosiaaliturvan taso pysyy kohtuullisena ja jos työtaakka ei ole ylimitoitettu; 32. kritisoi sitä, ettei vanhusten tukipalveluihin kiinnitetä niiden ansaitsemaa huomiota, ja kehottaa jäsenvaltioita edistämään riittävien ja laadukkaiden palvelujen tarjoamista, mukaan lukien vanhusten kotiapu, josta huolehtii asianmukaisen koulutuksen saanut henkilökunta; 33. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle sekä jäsenvaltioiden ja liittyvien valtioiden hallituksille. 1 EYVL L 45, , s. 19.