Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 48/2009 vp Karhunhaukun säilyttäminen metsästyskoirien koulutuksessa Eduskunnan puhemiehelle Karhunmetsästäjien mukaan haukuttamisen rajoitus vähentäisi karhujahtiin pystyvien koirien määrää. Samalla vaarantuisi karhunmetsästykseen soveltuvien koirien saaminen viranomaistehtäviin. Koirien tarve kasvaa karhukannan ja kolareiden lisääntyessä. Karhuja joudutaan yhä useammin häätämään taajamista. Tilanne olisi hyvin ristiriitainen. Samaan aikaan viranomaisille kelpaisi koirien apu häirikkökarhujen eliminoimiseen, mutta tuota apua ei saisi kuitenkaan kouluttaa. Haukuttamisen rajaaminen pelkästään metsästykseen ei olisi järkevää. Karhua haukkuvia koiria löytyy Pohjois-Karjalassa nyt hyvin, mutta se on pitkäjänteisen työn tulos. Kymmenen viime vuoden aikana tällaisten koirien määrä on selkeästi lisääntynyt. Lähes kaikista suurriistaa haukkuvista roduista löytyy karhun kanssa toimivia koiria suomenpystykorvia myöten. Jokaisesta karhunhaukun taipumuskokeen suorittaneesta koirasta ei kuitenkaan ole itse jahtiin. Säyseä karhu voi haukuttaa itseään tunnin, ja koira saattaa seurata sitä kilometrinkin, mutta kovemmissa paikoissa alkaa haukkujien määrä vähetä. On myös aggressiivisesti käyttäytyviä karhuja, joiden haukkuminen vaatii koiralta kovaa luontoa. Karhu voi tehdä koiraa kannoiltaan karistaessaan hyvinkin ällistyttäviä temppuja. Karhu saattaa mm. kiertää lenkkiä kuin jänis, tosin laajempaa. Se on mestari käyttämään jokia, puroja sekä kallioita. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin ryhdytään, että karhunmetsästyksessä tarpeellinen karhunhaukutus metsästyskoirien koulutuksessa säilytetään? Helsingissä 12 päivänä helmikuuta 2009 Lauri Oinonen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Lauri Oinosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 48/2009 vp: Mihin toimiin ryhdytään, että karhunmetsästyksessä tarpeellinen karhunhaukutus metsästyskoirien koulutuksessa säilytetään? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että on erittäin tärkeää pyrkiä turvaamaan nykyisin käytössä oleva ja hyväksi havaittu toimintatapa kouluttaa koiria karhulla, jotta sen avulla on mahdollista saada tietoja karhunhaukku -taipumuksia omaavista koirista karhun aiheuttamien konfliktitilanteiden hoitamiseen. Asia ei ole kuitenkaan olemassa olevan yhteisöoikeuden kannalta ongelmaton. Karhu kuuluu Euroopan unionin luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin ja on metsästysasetuksella täysin rauhoitettu riistalaji. EU:n jäsenenä Suomi on ollut velvollinen saattamaan yhteisöoikeuden säännökset voimaan ja noudattamaan niissä asetettuja tavoitteita suotuisan suojelun tason säilyttämiseksi. Karhun tahallista häirintää koskevat seuraavat yhteisöoikeuden säännökset. Luontodirektiivin 12 artiklassa todetaan, että jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet liitteen IV eläinlajeja koskevan tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja kiellettävä tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymis-, jälkeläisenhoito-, talvehtimis- ja muuttoaikana. Tästä on mahdollisuus poiketa 16 artiklan kautta, ellei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja poikkeaminen ei haittaa suotuisaa suojelutasoa. Lisäksi poikkeamisen on vielä täytettävä muut yksityiskohtaiset kriteerit. Karhun haukuttaminen täyttää tahallisen häirinnän kriteerit, joten edellä mainitusta häirintäkiellosta poikkeaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa ja erillistä viranomaisen lupaa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin ei ole hyväksynyt lainsäädännössä säädettyjä ns. open licencejärjestelyitä. Oikeuskäytäntöä luontodirektiivin IV -liitteen lajeista on vielä suhteellisen vähän, mutta IV liitteen lajien häirinnästä on olemassa päätöksiä, joissa jäsenmaat on tuomittu luontodirektiivin vastaisesta toiminnasta tai siitä, että tahallista häirintää koskeva kansallinen lainsäädäntö ei ole ollut riittävää. Toisaalta on huomattava asiaan liittyen, että komission artiklojen 12 ja 16 tulkintaoppaan mukaan kiellettävän häirinnän tulee olla tahallista, mutta vahingossa tapahtunutta ei voida pitää häirintänä. Tulkintaoppaassa painotetaan tapauskohtaista lähestymistapaa häirinnän tasoa harkittaessa. Häirinnän ei myöskään tarvitse suoraan vaikuttaa eläinten fyysiseen koskemattomuuteen, vaan vaikutus voi olla myös epäsuorasti negatiivista. Arvioitaessa häirinnän vaikutusta lajille huomioon on otettava häirinnän intensiteetti, kesto ja häirinnän toistuvuus. Suomen kansallisessa sääntelyssä häirintäkiellosta on säädetty metsästyslain 37 :ssä, jonka mukaan rauhoitusaikana riistaeläintä ei saa metsästää tai vahingoittaa eikä soidinta pesintää tai poikasia häiritä. Metsästysasetuksen 24 :n mukaan karhu on rauhoitettu ympäri vuoden. Tämä sääntely täyttää luontodirektiivin 12 artiklan perusvelvoitteen. Koiran pitämisestä säädetään metsästyslain 8 luvussa. Koira pidettävä 2

3 Ministerin vastaus KK 48/2009 vp Lauri Oinonen /kesk kiinni Myös tämä turvaa luontodirektiivin 12 artiklan erityisvelvoitteen. Metsästyslain 52 :n koirakokeita ja koiran kouluttamista koskeva säännös on hirvieläimiä lukuun ottamatta yleisluontoinen. Hallituksen esityksessä (HE 300/1992) todetaan säännöksestä, että koirakokeet ja koiran kouluttaminen metsästystä varten merkitsevät sellaista riistaeläinten häiritsemistä, joka rauhoitusaikana olisi yleensä katsottava kielletyksi. Pykälän 2 momentissa kuitenkin säädetään että muuhun kuin hirvenmetsästykseen sallitun koiran koulutus on sallittu Karhukokeita tai koiran kouluttamista karhulla ei siis ole erikseen mainittu, mutta säännöksen yleisluontoisuuden johdosta ne sisältyvät 52 :n 2 momenttiin. Säädöksellä poiketaan metsästyslain 37 :n häirintäkiellosta. Tämä järjestelmä turvaa erityisvelvoitteen lisääntymis- ja jälkeläisenhoitoajan osalta, mutta se ei täytä direktiivin velvoitetta yleisvelvoitteen osalta eikä talvehtimisvelvoitteen osalta. Se ei myöskään ole tapauskohtainen, vaan vastaa ns. open licence-tyyppistä järjestelmää. Metsästyslain 52 koiran koulutusta ja koirakokeiden pitämistä koskevat säännökset on annettu ennen Suomen EU -jäsenyyttä, jolloin suurpetoja koskevaa direktiivisääntely ei koskenut Suomea. Koiran kouluttamista koskeva alkuperäinen säännös on vuodelta Euroopan yhteisöjen vakiintuneen ratkaisukäytännön mukaan erityisesti kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohdan täytäntöönpano ei edellytä jäsenvaltioilta ainoastaan täydellisen lainsäädännön antamista vaan myös konkreettisten ja erillisten suojelutoimenpiteiden toteuttamista. Yhteisöjen tuomioistuin on niin ikään katsonut, että kyseisessä 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tiukka suojelujärjestelmä edellyttää johdonmukaisten ja yhdensuuntaisten ehkäisevien toimenpiteiden toteuttamista (tuomio C-183/05, ). Tästä seuraa myös se, että mitään kansallisia lievennyksiä tai lisäpoikkeuksia ei sallita. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että erittäin tärkeää ylläpitää sellaista koirakantaa, joka soveltuu karhun aiheuttamien konfliktitilanteiden hoitamiseen. Karhujen karkotustilanteisiin etenkin taajamissa ja vahingoittuneiden karhujen jäljestämiseen tulee olla riittävän kokeneita koiria käytettävissä viranomaisten avuksi ja niitä tulee saada paikalle lyhyellä varoitusajalla. Luontodirektiivin 16 artikla antaa mahdollisuuden poiketa direktiivin tappamis- ja häiritsemiskiellosta, mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Ministeriö katsoo, ettei viranomaisten käytettävissä ole muuta tyydyttävää ratkaisua kuin hallitusti ja valvotusti kehittää jälkikoiraverkostoa tai -rekisteriä tähän tarkoitukseen soveltuvien koirien kouluttamisen ja koetoiminnan kautta. Edellä sanottuun viitaten maa- ja metsätalousministeriö tulee tarkentamaan metsästyslain 52 :n säännöksiä luontodirektiivin säännösten edellyttämällä tavalla siten, että kysymyksessä esitetty asia mahdollistetaan luvanvaraisena toimintana. Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 2009 Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 48/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Lauri Oinonen /cent: Vilka åtgärder tänker man vidta för att skall på björn som behövs vid björnjakt också i fortsättningen ingår i skolningen av jakthundar? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Jord- och skogsbruksministeriet anser att det är av yttersta vikt att det gällande beprövade sättet att skola hundar för björnjakt bevaras. På detta sätt är det möjligt att få information om sådana hundar som har en benägenhet att skälla björn och som behövs i konfliktsituationer med björnar. Men med tanke på de gällande gemenskapsbestämmelserna är frågan dock inte problemfri. Enligt bilaga IV till Europeiska unionens habitatdirektiv (92/43/EEG) hör björn till de djurarter som kräver noggrant skydd och är helt fredad genom jaktförordningen. Som EU-medlem har Finland åtagit sig att sätta gemenskapsbestämmelserna i kraft och uppfylla målet att bevara en gynnsam skyddsstatus. Att avsiktligt störa björn berörs av följande gemenskapsbestämmelser. I artikel 12 i direktivet konstateras att medlemsstaterna ska vidta nödvändiga åtgärder för att införa ett strikt skyddssystem för de djurarter som finns tecknade i bilaga IV med förbud mot att avsiktligt störa dessa arter, särskilt under deras parnings-, uppfödnings-, övervintrings- och flyttningsperioder. Artikel 16 ger en möjlighet till undantag förutsatt att det inte finns någon annan lämplig lösning och undantaget inte försvårar upprätthållandet av en gynnsam bevarandestatus. För undantaget gäller också andra detaljerade kriterier. Att låta hunden skälla på björn uppfyller kriterierna för avsiktlig störning. Således om man gör ett undantag från förbudet mot att störa, ska detta ske enligt bedömning från fall till fall och kräver ett separat myndighetstillstånd. Europeiska gemenskapernas domstol har inte antagit de i lagstiftningen föreskrivna s.k. open licence-systemen. Än så länge finns det relativt lite rättspraxis som gäller arterna i bilaga IV men däremot finns det beslut som handlar om störning av de arter som finns upptagna i bilaga IV. Enligt dessa beslut har medlemsstater dömts för att ha agerat i strid mot habitatdirektivet eller för att de nationella bestämmelserna om avsiktlig störning har varit otillräckliga. Å andra sidan ska man lägga märke till att enligt kommissionens tolkningshandbok gällande artiklarna 12 och 16 ska den otillåtna störningen vara avsiktlig medan den störning som sker i misstag inte kan betraktas som störning. I handboken poängteras ett fallspecifikt betraktelsesätt när man bedömer graden av störningen. Störningen behöver inte heller direkt inverka på djurets fysiska integritet utan kan också leda till indirekta negativa effekter. När man bedömer konsekvenserna för arten ska störningens intensitet, varaktighet och upprepning tas i beaktande. När det gäller Finlands nationella lagstiftning föreskrivs om störningsförbud i jaktlagens 37 som säger att under fredningstiden får vilt inte jagas eller skadas, inte heller spel, häckning eller ungar störas. Enligt 24 i jaktförordningen är björn fridlyst året runt. Dessa bestämmelser uppfyller det grundläggande åläggandet i artikel 12 i habitatdirektivet. I jaktlagens 8 föreskrivs om tillsyn över hundar. Hundar ska hållas kopplade 4

5 Ministerns svar KK 48/2009 vp Lauri Oinonen /kesk Även detta täcker det åläggande som avses i artikel 12 i habitatdirektivet. Bestämmelsen om hundprov och hunddressyr i jaktlagens 52 är, bortsett från hjortdjur, av allmän natur. I regeringens proposition (RP 300/1992) konstateras att hundprov och hunddressyr för jakt innebär sådan störning av vilt som i regel är förbjuden under fredningstiden. I 52 2 mom. föreskrivs emellertid att dressyr av hundar för annan jakt än älgjakt är tillåten Björnprov eller dressyr av hundar för björnjakt nämns alltså inte separat men eftersom bestämmelsen är av allmän natur omfattas dessa av 52 2 mom. Genom denna bestämmelse gör man undantag från förbudet mot att ofreda vilt i jaktlagens 37. Genom detta system uppfyller man det särskilda åläggandet som gäller parnings- och uppfödningsperioder men inte direktivets allmänna åläggande eller åläggandet om övervintringsperioder. Systemet är inte heller fallspecifikt utan motsvarar det s.k.open licence-systemet. Bestämmelserna om hundprov och hunddressyr i jaktlagens 52 har utfärdats innan Finland anslöt sig till EU. Då gällde bestämmelserna i direktiven om stora rovdjur inte Finland. Den ursprungliga bestämmelsen om hunddressyr är från år Enligt Europeiska gemenskapernas vedertagna beslutspraxis kräver tillämpningen av artikel 12.1 i det aktuella direktivet inte enbart att medlemsstaternas lagstiftning är heltäckande utan också att medlemsstaterna utför konkreta och separata skyddsåtgärder. Enligt EG-domstolen kräver det strikta skyddssystem som avses i artikel 12.1 också konsekventa och likriktade förebyggande åtgärder (dom C-183/05, ). Av detta följer också att inga som helst nationella lättnader eller ytterligare undantag är tillåtna. Enligt jord- och skogsbruksministeriet är det särskilt viktigt att vi har en hundstam som lämpar sig för att hantera konfliktsituationer orsakade av björnar. När man jagar bort björnar, i synnerhet när det gäller tätorter, och företar eftersök på skadade björnar måste det finnas ett tillräckligt stort antal erfarna hundar som hjälper myndigheterna. Hundarna måste också fås på plats med kort varsel. Enligt artikel 16 i habitatdirektivet är det möjligt att göra undantag från förbudet mot att döda eller störa förutsatt att det inte finns någon annan lämplig lösning. Ministeriet anser att myndigheterna inte har någon annan lämplig lösning än att på ett kontrollerat sätt utveckla ett spårhundsnätverk eller -register genom försöksverksamhet eller genom att skola hundar som lämpar sig för detta ändamål. Med hänvisning till det ovan relaterade ska jordoch skogsbruksministeriet precisera bestämmelserna i jaktlagens 52 på så sätt som habitatdirektivet förutsätter för att den verksamhet som spörsmålet avser är möjlig som tillståndspliktig verksamhet. Helsingfors den 27 februari 2009 Jord- och skogsbruksminister Sirkka-Liisa Anttila 5