Hallituksen esitys kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista

Transkriptio

1 Hallituksen esitys kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ SISÄLLYS ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ... 1 SISÄLLYS... 1 YLEISPERUSTELUT JOHDANTO NYKYTILA Lainsäädäntö... 5 Työnteko helatorstaina ja loppiaisena... 5 Sairausajan palkkaa koskeva sääntely... 5 Vuosilomalaki... 6 Muutosturvaa koskeva sääntely... 7 Työterveyshuoltolaki Soveltamis- ja sopimuskäytäntö... 9 Arkipyhät työ- ja virkaehtosopimuksissa... 9 Julkinen sektori Sairausajan palkka Vuosilomat Lomarahat Kansainvälinen kehitys Sunnuntaityötä, sairausajan palkkaa ja vuosilomia koskevat kansainväliset sopimusmääräykset Sääntelyn suhde järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskeviin sopimuksiin NYKYTILAN ARVIOINTI Muutosturvan toimivuus Työterveyshuollon toimivuus ESITYKSEN TAVOITTEET JA KESKEISET EHDOTUKSET Esityksen tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi Toteuttamisvaihtoehdot tavoitteisiin pääsemiseksi Keskeiset ehdotukset ESITYKSEN VAIKUTUKSET Esityksen taloudelliset vaikutukset Työllisyysvaikutukset Muut vaikutukset toimenpiteittäin Sairausajan palkkaa koskevat muutokset Työaikojen pidentäminen Lomaltapaluukorvaus Muutosturva Työterveyshuollon palvelujen laajentaminen työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan 32

2 6 ASIAN VALMISTELU MUITA ESITYKSEEN VAIKUTTAVIA SEIKKOJA YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT LAKIEHDOTUSTEN PERUSTELUT Työsopimuslaki Merityösopimuslaki Työaikalaki Vuosilomalaki Merimiesten vuosilomalaki Laki yhteistoiminnasta yrityksissä Laki kunnallisesta viranhaltijasta Laki työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa Työterveyshuoltolaki Sairausvakuutuslaki Valtion virkaehtosopimuslaki Kunnallinen virkaehtosopimuslaki Laki evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista Laki Suomen Pankin virkamiehistä Laki eduskunnan virkamiehistä VOIMAANTULO SUHDE PERUSTUSLAKIIN JA SÄÄTÄMISJÄRJESTYS LAKIEHDOTUKSET työsopimuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta merityösopimuslain muuttamisesta työaikalain 33 :n muuttamisesta ja 40 :n väliaikaisesta muuttamisesta vuosilomalain muuttamisesta sekä 30 ja 32 :n väliaikaisesta muuttamisesta merimiesten vuosilomalain muuttamisesta sekä 24 ja 25 :n väliaikaisesta muuttamisesta yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 49 :n muuttamisesta kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 a :n muuttamisesta työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain 9 :n muuttamisesta työterveyshuoltolain 2 :n muuttamisesta sairausvakuutuslain 13 luvun 1 ja 4 :n muuttamisesta valtion virkaehtosopimuslain väliaikaisesta muuttamisesta kunnallisen virkaehtosopimuslain väliaikaisesta muuttamisesta evankelis-luterilaisen kirkon virkaehtosopimuksista annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta Suomen Pankin virkamiehistä annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta eduskunnan virkamiehistä annetun lain väliaikaisesta muuttamisesta LIITE RINNAKKAISTEKSTIT työsopimuslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta merityösopimuslain muuttamisesta työaikalain 33 :n muuttamisesta ja 40 :n väliaikaisesta muuttamisesta vuosilomalain muuttamisesta sekä 30 ja 32 :n väliaikaisesta muuttamisesta yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 49 :n muuttamisesta

3 merimiesten vuosilomalain muuttamisesta sekä 24 ja 25 :n väliaikaisesta muuttamisesta yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain 49 :n muuttamisesta kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain 37 a :n muuttamisesta työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain 9 :n muuttamisesta työterveyshuoltolain 2 :n muuttamisesta sairausvakuutuslain 13 luvun 1 ja 4 :n muuttamisesta

4 YLEISPERUSTELUT 1 Johdanto Valtioneuvosto antoi 30 päivänä syyskuuta 2015 eduskunnalle tiedonannon kustannuskilpailukykyä vahvistavista toimista. Tiedonannossa selvitetään Suomen talouden ongelmia vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen, heikkoa työllisyyskehitystä, työttömyyden kasvua, epäedullista ikärakenteen muutosta sekä hyvinvointipalveluiden tuottamista vaikeuttavaa kestävyysvajetta. Suomi on pieni, avoin kansantalous, jonka taloudellisen menestyksen tärkein tekijä on vientisektorin menestys. Suomen vienti on kuitenkin jäänyt selvästi jälkeen maailmankaupan kehityksestä. Suomalaiset vientiyritykset eivät ole kyenneet kilpailemaan maailmanmarkkinoilla osaltaan heikon kustannuskilpailukyvyn vuoksi. Kustannuskilpailukykyyn vaikuttavat tuottavuus sekä työhön liittyvät kustannukset, joihin on pyrittävä vaikuttamaan. Ilman kilpailukyvyn selkeää kohenemista ja talouskasvua julkinen valta ei pitkällä aikavälillä pysty turvaamaan Suomen perustuslaissa säädettyjä sosiaalisia ja sivistyksellisiä perusoikeuksia. Perustuslaki velvoittaa julkista valtaa, erityisesti lainsäätäjää ja toimeenpanovaltaa edistämään työllisyyttä ja turvaamaan peruspalvelut. Niin sanotuilla yhteiskuntasopimusneuvotteluilla pyrittiin suomalaisten yritysten kilpailukyvyn parantamiseen. Neuvotteluja kilpailukykytoimista käytiin työmarkkinajärjestöjen kanssa kesällä Neuvottelut ovat jatkuneet syksyllä Neuvottelutulokseen pääsemisestä ei ole vielä varmuutta, ja hallitus on pyrkinyt löytämään lainsäädäntöteitse keinoja yksikkötyökustannusten alentamiseksi. Tiedonannon mukaan hallitus toteuttaa seuraavat toimet: a. Loppiainen ja helatorstai muutetaan palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä. Jos työtä ei tehdä näinä päivinä, vastaavat tunnit voidaan tehdä muuna aikana, jolloin työ tulee korvatuksi tehdyn työn mukaan. Aloilla, joilla työtä tehdään kaikkina päivinä viikossa, loppiainen ja helatorstai eivät enää kuitenkaan ole sunnuntaityökorvaukseen oikeuttavia työpäiviä, vaan niiltä työpäiviltä maksetaan yksinkertainen palkka. b. Sairausloman palkkaa koskevaa säännöstä muutetaan siten, että ensimmäinen työstä poissaolopäivä on palkaton ja sen jälkeisiltä kahdeksalta sairauspäivältä maksetaan 80 prosenttia normaalista sairausajan palkasta. Tämän jälkeen sairausajan palkka maksetaan työhön sovellettavan työehtosopimuksen mukaan. c. Vuosiloman enimmäispituudeksi säädetään kuusi viikkoa. Tämä merkitsee pisimpien vuosilomien lyhenemistä julkisella sektorilla sekä lisäksi joillakin yksityisen sektorin aloilla. d. Työntekijälle säädetään lakisääteinen oikeus lomarahaan. Toimenpiteiden tasapuoliseksi kohdentamiseksi säädetään vuosilomapalkan ja lomakorvauksen lisäksi maksettaville lomarahoille enimmäismäärä, joka on noin 30 prosenttia vähemmän kuin useimmilla aloilla nyt on. Tämän hallituksen esityksen tavoitteena on parantaa Suomen kustannuskilpailukykyä vaikuttamalla yksikkötyökustannuksiin niillä lainsäädännöllisillä keinoilla, jotka hallituksella on käytettävissään. Hintakilpailukyvyn parantaminen edesauttaa suomalaisia yrityksiä saamaan tuotteitaan kaupaksi globaaleilla markkinoilla, sillä kustannuskilpailukyvyllä on merkittävä vaikutus vientisektorin menestykselle. Kustannuskilpailukykyyn vaikuttaminen tuottavuutta 4

5 kohentamalla on ensiarvoisen tärkeää, mutta lyhyellä aikavälillä siihen käytettävissä olevat keinot ja niiden teho ovat rajallisia. Siksi kustannuskilpailukyvyn nopeavaikutteinen parantaminen edellyttää työn teettämisen kustannusten alentamista. Tämän hallituksen esityksen lisäksi hallituksen esittämään toimenpidekokonaisuuteen kuuluu yksityisen työnantajan sairausvakuutusmaksun alentaminen. Kyseisen toimenpiteen julkista taloutta heikentävä vaikutus esitetään rahoitettavaksi tämän esityksen julkiselle sektorille tuomilla säästöillä. 2 Nykytila 2.1 Lainsäädäntö Työnteko helatorstaina ja loppiaisena Loppiaisesta ja helatorstaista käytetään usein nimitystä arkipyhä. Arkipyhän käsitettä ei ole lainsäädännössä määritelty, vaan sitä käytetään viittaamaan juhlapäiviin, jotka sijoittuvat muuten kuin sunnuntaille. Työelämän näkökulmasta ne ovat palkallisia vapaapäiviä. Kirkkolain (1054/1993) 4 luvun 3 :n mukaan loppiainen ja helatorstai ovat kirkollisia juhlapäiviä. Kirkkolaissa ei säädetä kyseisten päivien vaikutuksesta työaikaan, vaan niiden vaikutus työaikaan määräytyy pääsääntöisesti työaikalain sekä työ- ja virkaehtosopimusten kautta. Nykyisessä työaikalaissa (605/1996) rinnastetaan sunnuntait ja kirkolliset juhlapäivät. Työaikalain 33 :n mukaan sunnuntaina tai kirkollisena juhlapäivänä saa teettää työtä vain, jos sitä laatunsa vuoksi tehdään säännöllisesti mainittuina päivinä tai jos siitä on työsopimuksella sovittu taikka jos työntekijä antaa siitä erikseen suostumuksensa. Loppiainen ja helatorstai ovat siis pääsääntöisesti vapaapäiviä. Jos kyseisinä päivinä kuitenkin tehdään työtä, on työaikalain mukaan niistä maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Jos työ on lisä-, yli- tai hätätyötä, on siitä suoritettava myös työaikalain 22 tai 23 :n mukaan määräytyvä korvaus, joka lasketaan työntekijän korottamattomasta palkasta. Pykälän 3 momentin mukaan sunnuntaityöstä maksettava korotettu palkka on laskettava kuten ylityöstä maksettava korotettu palkka. Työaikalain 40 :ssä mahdollistetaan asiasta toisin sopiminen työ- ja virkaehtosopimuksella. Sairausajan palkkaa koskeva sääntely Työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 11 :ssä säädetään työntekijän oikeudesta sairausajan palkkaan. Lain mukaan työkyvyttömänä olevalla työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan, jos hän on estynyt tekemästä työtään sairauden tai tapaturman vuoksi. Työnantajan palkanmaksuvelvollisuus koskee sekä sairaudesta, työtapaturmasta että vapaa-aikana sattuneesta tapaturmasta johtuvaa työkyvyttömyyttä. Sairausajan palkanmaksuvelvollisuuden syntymisen edellytyksenä on se, että työntekijä ei kykene suoriutumaan työsopimuksen mukaisista työtehtävistään sairaudesta tai tapaturmasta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Jos työntekijä on muusta kuin sairaudesta johtuvasta syystä (esim. kauneusleikkaus) työkyvytön, ei työntekijällä ole oikeutta sairausajan palkkaan. Jos työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden, työntekijällä on oikeus saada esteen ajalta täysi palkkansa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän loppuun, enintään kuitenkin siihen saakka, kun hänen oikeutensa sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaiseen päivära- 5

6 haan alkaa. Alle kuukauden jatkuneissa työsuhteissa työntekijällä on vastaavasti oikeus saada 50 prosenttia palkastaan. Työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan, jos hän on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Työntekijän on esitettävä työnantajalle luotettava selvitys työkyvyttömyydestään, jos työnantaja sitä pyytää. Maksettuaan työntekijälle sairausajan palkan työnantajalla on vastaavalta ajalta oikeus saada työntekijälle sairausvakuutuslain tai tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaan kuuluva päiväraha, enintään kuitenkin maksamaansa palkkaa vastaava määrä. Sairausvakuutuslain mukaan vakuutetun oikeus päivärahaan alkaa sairastumispäivää seuranneen yhdeksännen arkipäivän jälkeen. Sairausloma voidaan pitää myös osa-aikaisena, jolloin työntekijä jatkaa työtään osaaikatyösopimuksen mukaan. Tästä säädetään työsopimuslain 2 luvun 11 a :ssä. Osa-aikaiselta sairauslomalta työntekijälle maksetaan omavastuupäivien jälkeen sairausvakuutuslaissa säädetty osasairauspäiväraha. Työsopimuslain säännökset sairausajan palkanmaksusta tulevat noudatettaviksi, ellei työnantajaa sitovassa työehtosopimuksessa ole muusta sovittu tai työpaikan käytännöstä muuta johdu. Valtakunnallisten sopijapuolten välisillä työehtosopimuksilla voidaan myös lyhentää työnantajalle säädettyä sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta sekä sopia sairausajalta maksettavan palkan määrästä. Eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta työehtosopimuksilla on lähinnä pidennetty sairausajan palkanmaksukautta. Merityösopimuslaissa (756/2011) säädetään suomalaisilla aluksissa työskentelevien oikeudesta sairausajan palkkaan. Merityösopimuslain 2 luvun 10 :n mukaan työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on työnteon estymisen ajalta oikeus täyteen palkkaansa, aluksen päälliköllä enintään 90 päivältä, muilla työntekijöillä ulkomaanliikenteessä enintään 60 päivältä ja kotimaanliikenteessä enintään 30 päivältä. Lisäksi laissa säädetyin edellytyksin työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan lomauttamisen ja työsuhteen päätymisen jälkeiseltä ajalta. Valtion virkamieslaissa (750/1994) ja kunnallisesta viranhaltijasta annetussa laissa (304/2003) ei ole säännöksiä työnantajan velvollisuudesta maksaa virkamiehelle ja viranhaltijalle sairausajan palkkaa. Sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta koskevat määräykset ovat asianomaisissa virkaehtosopimuksissa. Vastaavasti evankelis-luterilaisen kirkon palveluksessa olevien viranhaltijoiden oikeudet sairausajan palkkaan määräytyvät kirkon virkaehtosopimuksen mukaisesti. Ahvenanmaalla työsuhteessa työtä tekevät kuuluvat valtakunnan työlainsäädännön piiriin. Sen sijaan Ahvenanmaan maakunnan virkamiehet samoin kuin Ahvenanmaalla olevien kuntien viranhaltijat eivät kuulu valtakunnan lainsäädännön piiriin, vaan heitä koskee maakunnan oma lainsäädäntö. Vuosilomalaki Vuosiloman ansainnasta säädetään vuosilomalaissa (162/2005). Lakia sovelletaan yleisesti työ- ja virkasuhteessa tehtävän työhön. Lain soveltamisalan piiriin kuuluvat työsuhteiset työntekijät, valtion virkamiehet, kuntien viranhaltijat, evankelis-luterilaisen kirkon ja seurakuntien viranhaltijat, Suomen Pankin virkamiehet ja eduskunnan virkamiehet. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät lähinnä merityö ja työ, joka työnantajan toiminnan luonteen vuoksi on vuosit- 6

7 tain keskeytyneenä ja jossa työntekijöillä on työ- tai virkaehtosopimuksen perusteella oikeus vähintään laissa säädettyä vuosilomaa vastaavaan palkalliseen vapaaseen. Viimeksi mainittu koskee lähinnä opetushenkilöstöä. Vuosilomalain 5 :n 1 momentin mukaan vuosilomaa kertyy kuukausikohtaisen ansainnan perusteella. Työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi ja puoli arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jos työsuhde on lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä jatkunut yhdenjaksoisesti alle vuoden, työntekijällä on kuitenkin oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Näin ollen työntekijälle kertyy täydeltä lomanmääräytymisvuodelta vuosilomaa palvelussuhteen kestosta riippuen neljä tai viisi viikkoa. Vuosilomalain 33 :n 1 momentissa säädetään valtion ja eduskunnan virkamiesten pidemmästä lomaoikeudesta. Säännöksen mukaan virkamies saa varsinaista vuosilomaa kolme arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta, jos hänellä ennen lomakauden alkamista on vuosilomaan oikeuttavaa palvelusaikaa yhteensä vähintään 15 vuotta. Lisäksi laissa säädetään niin sanotuista talvipidennyspäivistä. Säännös on semidispositiivinen eli virkaehtosopimuksessa voidaan sopia toisin. Käytännössä valtion virkamiesten lomista on sovittu hyvin kattavasti virkaehtosopimuksin. Eduskunnan virkamiehiin sovelletaan valtion vuosilomasopimusta viittaussäännöksen perusteella. Näin ollen säännöksellä on ollut vähäinen merkitys. Vuosilomalain säännökset ovat pakottavia, ellei laissa toisin säädetä. Siten työntekijän tai virkamiehen taikka viranhaltijan vuosilomalain mukaisia etuuksia heikentävä sopimus on mitätön, ellei laissa ole sopimuksen sallivaa säännöstä. Sen sijaan työntekijälle tai virkamiehelle paremmista eduista, kuten laissa säädettyä pidemmästä vuosilomasta tai paremmasta vuosilomapalkasta, voidaan sopia esimerkiksi työsopimuksessa, työehtosopimuksessa taikka virkaehtosopimuksessa. Lisäksi työnantajien, työntekijöiden ja virkamiesten valtakunnallisilla yhdistyksillä on oikeus eräissä laissa erikseen säädetyissä asioissa sopia myös työntekijän etuja rajoittaen. Käytännössä vuosilomasta on useilla aloilla varsin kattavat määräykset työ- tai virkaehtosopimuksissa. Lomarahasta, lomaltapaluurahasta tai muusta vuosilomapalkan tai vuosilomakorvauksen lisäksi maksettavasta etuudesta vuosilomalaissa ei ole säännöksiä. Muutosturvaa koskeva sääntely Työmarkkinajärjestöjen keskusjärjestöt sopivat työllistymisen ja muutosturvan toimintamallin käyttöönotosta tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille Tavoitteena oli parantaa tuotannollisin ja taloudellisin syin irtisanotun työntekijän asemaa, tehostaa työnantajan ja henkilöstön välistä yhteistoimintaa vähennettäessä työvoimaa taloudellisista tai tuotannollisista syistä ja edistää irtisanotun työntekijän mahdollisimman nopeaa uudelleen työllistymistä. Muutosturvan toimintamalli koostuu useasta osasta. Työsopimuslain 7 luvun 12 :ssä säädetään taloudellisilla tai tuotannollisilla perusteilla irtisanotun työntekijän oikeudesta saada vapaata työstä osallistuakseen täydellä palkalla julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa (916/2012) tarkoitetun työllistymissuunnitelman laatimiseen, sen mukaiseen työvoimakoulutukseen ja siihen liittyvään harjoitteluun tai työssäoppimiseen tai oma-aloitteeseen tai viranomaisaloitteeseen työpaikan hakuun ja työhaastatteluun tai uudelleensijoitusvalmennukseen. Työnantajan velvollisuudesta tukea irtisanottujen työntekijöiden uudelleen työllistymistä säädetään yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa lain (334/2007) soveltamisalaan kuuluvien 7

8 työnantajien osalta mainitun lain 49 :ssä. Säännöksen mukaan työnantajan on yhteistoimintaneuvottelujen alussa annettava henkilöstöryhmien edustajille esitys työllistymistä edistäväksi toimintasuunnitelmaksi, jos irtisanottavia työntekijöitä on vähintään kymmenen. Toimintasuunnitelmaa valmistellessaan työnantajan on selvitettävä yhteistyössä työ- ja elinkeinoviranomaisten kanssa työllistymistä tukevat julkiset työvoimapalvelut. Toimintasuunnitelmasta tulee käydä ilmi muun muassa suunnitellut, irtisanomisaikana noudatettavat toimintaperiaatteet julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitettuja palveluja käytettäessä sekä työnhaun ja koulutuksen edistämiseksi. Jos työnantajan harkitsemat irtisanomiset koskevat alle kymmentä työntekijää, tulee toimintasuunnitelman sijaan laatia toimintaperiaatteet, joiden mukaisesti tuetaan työntekijöiden omaaloitteista hakeutumista muuhun työhön tai koulutukseen sekä heidän työllistymistään julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta annetussa laissa tarkoitetuilla palveluilla. Valtion ja kuntien yhteistoimintalaeissa ovat vastaavat säännökset työnantajan velvollisuudesta laatia toimintasuunnitelmat ja toimintaperiaatteet. Valtioneuvoston periaatepäätös valtion henkilöstön aseman järjestämisestä organisaation muutostilanteissa (v. 2006, uudistettu v. 2012) sisältää yhtenäiset toimintatavat valtionhallinnon organisaatioiden muutostilanteissa sekä periaatteet valtion henkilöstön muutosturvasta. Periaatepäätös koskee sekä virkasuhteista että työsopimussuhteista valtion henkilöstöä. Periaatepäätöksen mukaan rekrytoitaessa valtiolle uutta henkilöstöä on ensin selvitettävä, onko valtionhallinnossa tarjolla muutosten vuoksi vapautuvaa henkilöstöä. Valtio työnantajana tukee myös muulla tavoin henkilöstön aktiivisuutta uuden työpaikan löytämiseksi. Käytettävissä oleviin tukitoimiin kuuluvat myös uudelleen kouluttaminen sekä uudelleensijoitusvalmennus, jota annetaan ennen muutoksen toteutumista. Periaatepäätöksen toteuttamisessa valtion virastoja tukee valtiokonttorin valtion henkilöstöpalvelut -yksikkö, joka tarjoaa asiantuntijapalveluja ja käytännön työvälineitä henkilöstösuunnittelun tueksi ja liikkuvuuden edistämiseksi. Työterveyshuoltolaki Työnantajan velvollisuudesta järjestää työntekijöilleen työterveyshuollon palvelut säädetään työterveyshuoltolaissa (1383/2001). Työterveyshuollon lakisääteisenä tehtävänä on ehkäistä työperäistä sairastumista, tukea työkyvyn ylläpitämistä ja työhön paluuta sekä osallistua työyhteisön kehittämiseen. Työterveyshuoltolain 12 :ssä työnantajaa velvoitetaan kustannuksellaan järjestämään työterveyshuoltolain mukaiset ennaltaehkäisevät ja työkykyä tukevat palvelut työntekijöilleen. Näiden lakisääteisten työterveyshuollon palvelujen piiriin kuului 1,85 miljoonaa työntekijää vuonna Työnantaja voi järjestää myös työterveyshuoltolain 14 :n mukaisia muita terveydenhuoltopalveluja työntekijöilleen. Näiden vapaaehtoisten sairaanhoidon palvelujen piiriin kuului 1,75 miljoonaa työntekijää vuonna Työntekijöiltä ei peritä työterveyshuollon palveluista asiakasmaksuja. Työnantajan tulee järjestää palvelut kaikille työntekijöilleen yhdenvertaisesti. Yrittäjät ja omaa työtään tekevät voivat järjestää itselleen edellä mainitut työterveyshuoltopalvelut. Työterveyshuollon rahoitus poikkeaa muusta terveydenhuollon rahoituksesta. Palkansaajien työterveyshuollon kustantavat työnantajat yhdessä palkansaajien kanssa. Sairausvakuutuslain perusteella työnantajalla on oikeus saada korvausta työterveyshuoltolain 12 :n mukaisista työnantajan velvollisuudeksi säädetyn työterveyshuollon järjestämisestä aiheutuneista kohtuullisista kustannuksista (korvausluokka I). Lisäksi sairausvakuutuslain perusteella työnanta- 8

9 jalla on oikeus saada korvausta järjestämänsä sairaanhoidon tai muun terveydenhuollon (työterveyshuoltolaki 14 ) aiheuttamista tarpeellisista ja kohtuullisista kustannuksista (korvausluokka II). Korvauksen edellytyksenä on, että toiminta on ollut hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaista (valtioneuvoston asetus 708/2013). Korvausprosentti korvausluokassa I on korkeintaan 60 prosenttia ja korvausluokassa II 50 prosenttia työntekijäkohtaisesta laskennallisesta enimmäismäärästä. 2.2 Soveltamis- ja sopimuskäytäntö Arkipyhät työ- ja virkaehtosopimuksissa Loppiaista ja helatorstaita koskevia määräyksiä on työ- ja virkaehtosopimuksissa ollut jo vuodesta 1965 lähtien. Vuonna 1992 tuli voimaan kirkkolain muutos, jossa loppiainen ja helatorstai siirrettiin lauantaista nykyisille paikoilleen. Samanaikaisesti työmarkkinajärjestöt sopivat, että loppiainen lyhensi palkansaajien työaikaa ansioita leikkaamatta, mutta helatorstai ei. Jos helatorstaina ei ollut välttämätöntä työskennellä, se oli vapaapäivä, jonka työtunnit piti kuitenkin tehdä sisään joko saman viikon lauantaina tai muuna aikana. Vuosille tehdyssä tulopoliittisessa kokonaisratkaisussa sovittiin, että myös helatorstai lyhentää vuosityöaikaa kokoaikatyössä tammikuusta 2002 alkaen työ- tai virkaehtosopimuksen mukaisen keskimääräisen työvuoron pituutta vastaavalla määrällä ansioita kuitenkaan alentamatta. Alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa helatorstain ja loppiaisen työaikaa lyhentävästä vaikutuksesta sekä arkipyhäkorvauksista on erisisältöisiä määräyksiä. Myös toimialan sisällä voi olla käytössä hyvinkin erilaisia työaikamalleja, jolloin tavat, joilla helatorstain ja loppiaisen vaikutukset työaikaan on toteutettu, vaihtelevat myös toimialan sisällä. Kaupan alan työehtosopimuksessa on sovittu, että muun muassa loppiainen ja helatorstai lyhentävät työaikaa. Lyhennyksen toteuttamistapa riippuu yrityksessä käytössä olevasta työaikamallista. Työajan lyhennys on mahdollista toteuttaa antamalla työntekijälle vapaapäivä arkipyhäviikolla. Vapaapäivä on myös mahdollistaa antaa arkipyhää edeltävän tai seuraavan kahden viikon aikana taikka työajan tasoittumisjärjestelmässä. Jos lauantai on työntekijän kiinteä vapaapäivä, on se vapaa myös arkipyhäviikolla. Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen mukaan tuntipalkkaiselle työntekijälle maksetaan arkipyhäkorvauksena kahdeksan tunnin palkka keskituntiansion mukaan helatorstailta sekä muuksi viikonpäiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi ajoittuvalta loppiaiselta. Edellytyksenä arkipyhäkorvauksen maksamiselle on, että työsuhde on jatkunut vähintään kuukauden ennen kyseistä arkipyhää. Lisäksi edellytetään, että työntekijä on työtuntijärjestelmän mukaan ollut töissä viimeisenä arkipyhää edeltäneenä tai sen jälkeen lähinnä seuraavana työpäivänä. Korvaus maksetaan myös esimerkiksi silloin, kun työntekijä on vuosilomalla arkipyhän aikaan. Paperiteollisuuden työehtosopimuksen samoin kuin metsäteollisuuden sähkömiehiä koskevan työehtosopimuksen mukaan päivätyössä (tam 15) ja keskeytyvissä työaikamuodoissa (tam 25 ja 35) työaika on 40 tuntia viikossa. Helatorstai ja loppiainen lyhentävät kyseisten viikkojen työaikaa yhdellä työpäivällä. Kyseisen viikon lauantai on ensisijaisesti vapaapäivä. Työajan lyhennys toteutetaan kausipalkkaa alentamatta. Keskeytyvässä ja jatkuvassa vuorotyössä (tam 17, 27, 16, 26 ja 27) viikkotyöaika on 40 tuntia myös arkipyhäviikolla. Loppiais- ja helatorstaiviikon lauantailta kuitenkin ansaitaan ylimää- 9

10 räiset palkalliset vuorovapaapäivät, mikä toteuttaa työajan lyhennyksen näissä työaikamalleissa (= työajan lyhennys). Keskeytymättömässä kolmivuorotyössä (tam 37) viikkotyöaika on lyhyempi kuin muissa työaikamuodoissa, keskimäärin 34,5 h viikossa. Työajassa on huomioitu erilaiset työaikaa lyhentävät vapaat, joiden lisäksi edellä mainittua työaikaa lyhennetään vuosittain yhdellä ylimääräisellä palkallisella vuorovapaapäivällä. Työskentelystä helatorstaina ja loppiaisena maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka työaikalain mukaisesti. Työtunnit helatorstaiviikon lauantaina korvataan ylimääräisellä tuntipalkalla. Paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen mukaan toimihenkilöillä loppiainen ja helatorstai lyhentävät työaikaa, joka muutoin on 40 tuntia viikossa (pl. tam37, jossa se on 34,5 tuntia). Päivätyössä (tam 15) ja keskeytyvissä vuorotöissä (tam 25 ja 35) kyseisen arkipyhän sisältävällä viikolla on neljä työpäivää. Kyseessä olevan viikon lauantai on ensisijaisesti vapaapäivä. Työajan lyhennys toteutetaan kuukausipalkkaa alentamatta. Lauantaina työskentely korvataan vastaavalla vapaa-ajalla tai kuten viikkoylityö. Muissa työaikamuodoissa ja työskentelyn korvaamisen osalta määräykset ovat samansisältöisiä kuin työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa. Julkinen sektori Työajoista tehdyssä valtion virka- ja työehtosopimuksessa on määräykset arkipyhien työaikaa lyhentävästä vaikutuksesta. Niiden mukaan muuksi päiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi osuva loppiainen ja helatorstai lyhentävät kyseisen viikon tai jaksotyössä työjakson säännöllistä työaikaa. Lyhennyksen määrä on yhden työpäivän säännöllinen työaika ja jaksotyössä 8 tuntia kutakin viikon tai jakson arkipyhää kohden. Arkipyhän sisältävän viikon tai työjakson säännöllinen työaika ja samalla korvauskynnys on siis alempi kuin muilla viikoilla tai jaksoilla. Jos työaikaa ei pystytä kyseisellä viikolla tai jaksolla lyhentämään ja työtä teetetään joko kyseisenä arkipyhänä tai muuna aikana yli viikon tai jakson säännöllisen työajan, tulee saamatta jäänyt työajan lyhennys korvattavaksi säännöllisen työajan palkkaa vastaavalla lisätyökorvauksella. Arkipyhinä työskentelystä maksetaan myös sunnuntaityökorvaus. Sunnuntaityökorvausta maksetaan jo arkipyhiä edeltävinä päivinä kello 18 jälkeen tehdyiltä työtunneilta. Kuntasektorin osalta määräykset ovat käytännössä samansisältöiset. Kirkon yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa (KirVESTES) on määräyksiä arkipyhien työaikaa lyhentävästä vaikutuksesta. Sopimuksen mukaan kukin arkipyhä lyhentää työajan piirissä olevien työaikaa pääsääntöisesti 1/5 viikon tai työaikajakson säännöllisestä työajasta, tai jos työaika on sijoitettu kiinteästi viikon eri päiville, lyhennys on sen verran, kun kyseessä olevan päivän työaika olisi ollut. Arkipyhiä ei ole määritelty vapaapäiviksi, vaan silloin voidaan olla työssä ja niiden vaikutus toteutuu em. työajan lyhennyksellä. Jos arkipyhänä tehdään työtä, maksetaan siitä sunnuntaityökorvaus. Sunnuntaityökorvausta maksetaan jo arkipyhää edeltävältä päivältä kello 18 jälkeen tehdystä työstä. Tuntipalkkaisille arkipyhän aiheuttama työajan lyhennys korvataan arkipyhäkorvauksella. Arkipyhillä on lisäksi vaikutusta sopimuksen vuosilomamääräyksiin, lisä- ja ylityömääräyksiin sekä määräyksiin perhevapaiden palkkauksesta. Kirkon hengellisessä työssä olevilla viranhaltijoilla ei ole työaikaa. Heillä on viikossa viisi työpäivää ja kaksi vapaapäivää. Arkipyhät eivät vaikuta työpäivien määrään eli niillä ei ole työaikaa vähentävää vaikutusta. 10

11 Sairausajan palkka Työ- ja virkaehtosopimuksissa on laajalti sovittu paremmista sairauslomaetuuksista kuin mitä työsopimuslain 2 luvun 11 :ssä säädetään. Joiltain osin eräissä sopimuksissa on sovittu myös lakia heikommista etuuksista. Päälinja kuitenkin on, että sairausajan ansioturva ulottuu alakohtaisissa sopimuksissa huomattavasti laissa säädettyä sairausajan palkanmaksuvelvollisuutta pidemmälle. Erityisen pitkät palkalliset sairauslomat on sovittu valtio- ja kuntasektoreilla sekä kirkon sopimuksissa. Niissä täydellä palkalla saa tyypillisesti sairastaa 60 kalenteripäivää ja alennetulla palkalla sen jälkeen vähintään 120 päivää. Yksityisellä sektorilla palkallisen sairausloman pituus vaihtelee työsuhteen kestosta riippuen 10 päivästä 8 viikkoon. Ensimmäisen sairauspäivän karenssi on kirjattu eräisiin yksityisen sektorin työehtosopimuksiin. Tällaisia ovat muun muassa teknologiateollisuuden työntekijäsopimus sekä kiinteistöpalvelu-, vartiointi- ja rakennusalojen työehtosopimukset. Näissä kaikissa työtapaturmat on rajattu karenssin ulkopuolelle ja rakennusalalla lisäksi vapaa-ajan tapaturmat ja ammattitaudit. Pitkään jatkuneissa työsuhteissa karenssia koskevia määräyksiä ei sovelleta. Vuosilomat Julkisen sektorin samoin kuin useiden yksityisen sektorin toimialojen vuosilomista on sovittu kattavasti työ- ja virkaehtosopimuksilla. Joissakin työ- ja virkaehtosopimuksissa on myös sovittu työntekijän tai virkamiehen taikka viranhaltijan vuosilomalaissa säädettyä pidemmästä lomaoikeudesta. Työ- tai virkaehtosopimukseen perustuva vuosilomalakia parempi loman ansaintaoikeus on yleensä sidottu työntekijän tai virkamiehen pitkään palvelusaikaan. Esimerkiksi vuosilomia koskevan valtion virka- ja työehtosopimuksen mukaan valtion virkamies tai työntekijä, jolle on kertynyt vuosilomaan oikeuttavaa palvelusaikaa ennen lomakauden alkamista 15 vuotta, ansaitsee vuosilomaa täydeltä lomanmääräytymisvuodelta 38 työpäivää eli seitsemän viikkoa ja kolme päivää. Samoin kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa on sovittu siitä, että viranhaltija tai työntekijä ansaitsee 15 vuoden palvelusajan täytyttyä lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä lomaa 38 työpäivää. Näissä sopimuksissa lauantai ja sunnuntai eivät kuluta vuosilomaa. Pituudeltaan vastaavasta vuosiloman ansainnasta on sovittu myös kirkon virka- ja työehtosopimuksessa sekä yliopistojen työehtosopimuksessa. Yksityisellä sektorilla yli kuuden viikon lomaoikeudesta on sovittu ainakin Avaintyönantajien työehtosopimuksessa, yksityistä opetusalaa koskevassa työehtosopimuksessa ja lehdistön työehtosopimuksessa. Vuosilomalakia paremmasta loman ansainnasta on sovittu lisäksi rahoitusalan, vakuutusalan ja terveyspalvelualan työehtosopimuksissa (kolme päivää kuukaudessa). Vuosiloman tosiasialliseen pituuteen vaikuttavat käytännössä myös työ- ja virkaehtosopimuksissa olevat määräykset lomapäivien kulumisesta lomaa annettaessa. Vuosilomalain 4 :n 3 kohdan mukaan arkipäivällä tarkoitetaan muita viikonpäiviä kuin sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, itsenäisyyspäivää, jouluaattoa, juhannusaattoa, pääsiäislauantaita ja vapunpäivää. Toisin sanoen, jos työntekijä työskentelee kokopäiväisesti viitenä päivänä viikossa, viikon pituiseen lomaan kuluu yleensä kuusi lomapäivää. Joissakin työ- ja virkaehtosopimuksissa on kuitenkin sovittu vuosilomalaista poiketen siitä, ettei lauantaita pidetä arkipäivänä tai muutoin siitä, että viikko kuluttaa viisi lomapäivää. Lisäksi joissakin työehtosopimuksissa on sovittu niin sanotusta vuosiloman- tai talvilomanpidennyksestä. Yleensä lomanpidennyksessä on kysymys siitä, että muuna kuin lomakautena 11

12 annettua lomaa pidennetään. Työehtosopimuksista löytyy myös muun kaltaisia vuosiloman pidennysehtoja. Valtion virkamiesten osalta talvipidennyspäivistä on luovuttu ja ne on otettu huomioon vuosiloman pituudessa. Vastaavasti on sovittu myös kunnan ja kirkon sopimuksissa. Lomarahat Lomarahat eivät ole olleet lakisääteisiä, vaan ne ovat perustuneet työ- ja virkaehtosopimusten määräyksiin. Lisäksi aloilla, joilla ei sovelleta työehtosopimusta työehtosopimuslain (436/1946) eikä työsopimuslaissa säädetyn yleissitovuuden perusteella, lomarahoista on voitu sopia työsopimuksilla. Työsopimuksiin perustuvista lomarahan maksukäytännöistä ei kuitenkaan ole saatavissa tietoja. Työehtosopimuksissa on määräyksiä lomarahoista, lomaltapaluurahoista tai muista vastaavista vuosilomapalkasta erillisistä etuuksista. Lomarahan maksamisen edellytykset vaihtelevat eri alojen sopimuksissa. Lomarahan suuruus on kuitenkin yleensä sidottu lomapalkan määrään. Lomarahan määrä on noussut vähitellen ja tällä hetkellä se on yleisesti 50 prosenttia lomapalkan määrästä. Työehtosopimuksissa on niin ikään sovittu lomarahan maksutavoista. Melko tavanomaista on, että lomaraha maksetaan kahdessa eri erässä, toinen ennen lomaa ja toinen loman jälkeen. On myös yleistä, että lomarahan tai ainakin sen osan saaminen edellyttää työhön palaamista vuosiloman jälkeen. Joissakin tapauksissa lomaraha voi tulla maksettavaksi myös lomakorvauksen yhteydessä työsuhteen päättyessä. Valtion vuosilomia koskevan virkaehtosopimuksen mukaan lomaraha maksetaan yhdessä erässä heinäkuun palkanmaksun yhteydessä. Monien sopimusten mukaan lomaraha maksetaan myös työntekijän tai virkamiehen lähtiessä suorittamaan ase- tai siviilipalvelusta ja eräissä muissa näihin verrattavissa tilanteissa. Valtion vuosilomia koskevan sopimuksen mukaan virkamiehelle ja työntekijälle maksetaan lomaraha niiltä lomapäiviltä, jotka hän on ansainnut edellisenä lomanmääräytymisvuonna. Neljän viikon vuosilomaan oikeutetun kuukausipalkkaisen virkamiehen ja työntekijän lomaraha on 4 prosenttia, kuuden viikon lomaan oikeutetun 5 prosenttia ja reilun seitsemän viikon lomaan oikeutetun 6 prosenttia lomarahan maksukuukautta edeltävän kuukauden kuukausipalkasta kerrottuna täysien lomanmääräytymiskuukausien lukumäärällä. Tunti- ja urakkapalkkaisen virkamiehen tai työntekijän lomaraha on 50 prosenttia hänen vuosilomapalkastaan. Vastaava järjestely on myös kunnan ja kirkon sopimuksissa. Rakennusalalla on sovittu erityislaatuisesta ja vuosilomalain järjestelmään verrattuna huomattavasti yksinkertaisemmasta lomapalkkajärjestelystä. Alalla ei makseta erikseen vuosilomapalkkaa, lomakorvausta eikä lomaltapaluurahaa, vaan ne kaikki on yhdistetty yhdeksi lomarahaksi. Lomarahan suuruus on 18,5 prosenttia lomanmääräytymisvuonna työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta mukaan lukien yli- ja hätätyöstä maksettu korotus sekä työajan lyhennysraha. Koululaisten ja opiskelijoiden lomarahan määrä on 14 prosenttia. Jokaiselta perhevapaiden ajalta kertyneeltä lomapäivältä työntekijälle maksetaan vuosilomapalkkana lomaraha, jonka suuruus on 12 kertaa työntekijän henkilökohtainen tuntipalkka. 12

13 2.3 Kansainvälinen kehitys Sunnuntaityötä, sairausajan palkkaa ja vuosilomia koskevat kansainväliset sopimusmääräykset Sunnuntaityötä koskevat kansainväliset velvoitteet Sunnuntaityötä ja erityisesti yleisinä vapaapäivinä tehtävää työtä koskevia määräyksiä on eräissä Suomea sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa. Yhdistyneiden kansakuntien (YK) taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevassa niin sanotussa TSS-sopimuksessa on määräyksiä muun muassa yleisiltä juhlapäiviltä maksettavasta palkasta. Sopimuksen 7 artiklan d kohdan mukaan yleisiltä vapaapäiviltä on maksettava työntekijöille palkka. Euroopan sosiaalisen peruskirjan 2 artiklan 2 kohdan mukaan työntekijöillä on oikeus palkallisiin julkisiin vapaapäiviin. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) vuosilomia koskevan vuoden 1970 yleissopimuksen (nro 132) 6 artiklan 1 kohdan mukaan virallisia ja perinteellisiä juhlapäiviä, sattuivatpa ne vuosiloma-ajaksi tai ei, ei saa laskea tämän yleissopimuksen 3 artiklan 3 momentissa määrättyyn vähimmäisvuosilomaan kuuluviksi. Sairausajan palkkaa koskevat kansainväliset velvoitteet ILOn lääkintähuoltoa ja päivärahaa koskevassa vuoden 1974 sopimuksessa nro 130 sallitaan sairauspäivärahan maksamiselle ansiotulon lakkaamispäivää seuraavien enintään kolmen päivän pituinen omavastuuaika (26 artiklan 3 kohta). Merityösopimuslain sairausajan palkkaa koskevat säännökset perustuvat ILOn vuoden 2006 merityöyleissopimuksen määräyksiin, joita Suomi on sitoutunut noudattamaan. Merityöyleissopimuksen sääntö laivanvarustajan vastuusta (A 4.2, kohta 3) sisältää velvollisuuden maksaa työntekijälle täysi palkka sairausajalta niin kauan kuin työntekijä on aluksella ja kunnes hän on palannut kotiin tai maihin. Tämän jälkeen hänelle on maksettava täysi tai osapalkka kansallisten lakien tai määräysten tai työehtosopimuksen mukaisesti, kunnes hän on toipunut tai kunnes hän on oikeutettu sairauspäivärahaan. Vastaavat määräykset sisältyvät myös neuvoston direktiiviin 2009/13/EY Euroopan yhteisön kansallisten varustamoyhdistysten keskusjärjestön (ECSA) ja Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF) merityötä koskevasta yleissopimuksesta, 2006, tekemän sopimuksen täytäntöönpanosta ja direktiivin 1999/63/EY muuttamisesta. Tästä syystä sairauslomakarenssin ja alennetun palkan ulottaminen merityöhön ei ole mahdollista. Työvammatapauksissa myönnettäviä etuja koskevan ILOn vuoden 1964 sopimuksen nro 121 osalta Suomi on sitoutunut sairauspäivärahan maksamiseen heti ensimmäisestä työkyvyttömyyspäivästä. Sopimukseen liittyy vuonna 1980 päivitetty luettelo ammattitaudeista. Yleissopimus edellyttää, että kansallisesti tehdään luettelot ammattitaudeista. Listan tulee kattaa sopimuksessa liitteessä mainitut ammattitaudit. Vuosilomia koskevat kansainväliset velvoitteet ILOn palkallista vuosilomaa koskevan yleissopimuksen (nro 132) 3 artiklan mukaan jokaisella henkilöllä on oikeus saada määrätyn pituinen palkallinen vähimmäisvuosiloma. Vuoden palvelusajalta ansaittu loma ei saa missään tapauksessa olla kolmea työviikkoa lyhyempi. Yleis- 13

14 sopimuksen 4 artiklan mukaan henkilöllä, joka on vuoden aikana on ollut työssä vähemmän, mitä täyden kolmen viikon lomaan vaaditaan, tulee olla oikeus kysymyksessä olevan vuoden osalta hänen työssäoloaikaansa vastaavaan palkalliseen lomaan. Yleissopimuksen 5 artiklan mukaan palkallisen vuosilomaoikeuden saamiseksi voidaan vaatia määrätty vähimmäistyössäoloaika. Suomi on sitoutunut turvaamaan 24 työpäivän pituisen vuosiloman. Euroopan neuvoston uudistetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa on lueteltu ne sosiaaliseen ja työelämään liittyvät oikeudet ja periaatteet, joihin sopimusvaltiot sitoutuvat sekä yksityiskohtaiset määräykset niiden noudattamiseksi. Peruskirjan 2 artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet sitoutuvat määräämään vähintään neljän viikon palkallisesta vuosilomasta Työntekijöiden oikeus palkalliseen vuosilomaan on vahvistettu EU:n peruskirjan 31 artiklan 2 kohdassa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2003/88/EY tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 7 artiklassa säädetään oikeudesta vuosilomaan. Artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman. Vuosiloma saadaan ja myönnetään kansallisen lainsäädännön ja/tai kansallisessa käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Palkallisen vuosiloman vähimmäisaikaa ei saa korvata rahalla muulloin kuin työsuhteen päättyessä. Direktiivin 7 artiklan säännökset ovat vähimmäismääräyksinä ehdottomia perussääntöjä, joista ei 17 artiklan säännökset huomioon ottaen voida poiketa. Työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuva lomaraha vuosilomapalkasta ja -korvauksesta erillisenä etuutena ei ole vuosilomalaissa tarkoitettua vuosilomapalkkaa eikä myöskään osa työaikadirektiivin 7 artiklassa tarkoitettua vuosilomapalkkaa. Sääntelyn suhde järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskeviin sopimuksiin Kollektiivinen neuvotteluoikeus on suojattu ammatillisen järjestäytymisoikeuden osana eräissä kansainvälisissä sopimuksissa, joihin Suomi on sitoutunut. YK:n ihmisoikeussopimukset YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (KP-sopimus, SopS 7 8/1976) 22 artiklassa on säännös yhdistymisvapaudesta, mikä käsittää myös oikeuden muodostaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa suojelemiseksi. Vastaava määräys on myös YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan yleissopimuksen 8 artiklassa (TSS-sopimus, SopS 6/1976). Lisäksi 8 artiklan 1 c kohdassa on turvattu ammattiyhdistyksille oikeus toimia vapaasti olematta muiden kuin niiden rajoitusten alaisia, jotka on määrätty lailla ja jotka ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa kansallisen tai yleisen turvallisuuden tahi yleisen järjestyksen (ordre public) takia taikka terveydenhoidon tai moraalin tahi muiden oikeuksien ja vapauksien suojelemiseksi. Lisäksi on todettu, että mikään näiden sopimusten yhdistymisvapautta koskevissa artikloissa ei oikeuta ILOn yhdistymisvapautta tai ammatillisen järjestäytymisvapauden suojelua koskevan sopimuksen osapuolia ryhtymään lainsäädännöllisiin toimenpiteisiin, jotka loukkaisivat tai soveltamaan lakia tavalla, joka saattaisi loukata yleissopimuksessa myönnettyä turvaa. 14

15 Yleissopimusten edellyttämiä oikeuksia voidaan rajoittaa vain laissa säädetyllä tavalla ja vain siinä laajuudessa, kuin se on sopusoinnussa oikeuksien luonteen kanssa sekä yksinomaisin tarkoituksin edistää yleistä hyvinvointia demokraattisessa yhteiskunnassa (ordre public). YK-sopimuksia käsitellään muun muassa ihmisoikeusneuvostossa. TSS-sopimuksen osalta järjestetään myös erillisiä kuulemisia. Euroopan ihmisoikeussopimus Euroopan ihmisoikeussopimuksen (SopS 18 19/1990) artiklassa 11 mainitaan nimenomaisesti oikeus perustaa ammattiyhdistyksiä ja liittyä niihin etujensa turvaamiseksi. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut mm. ratkaisussa Enerji Yapi-Yol Sen v. Turkki , että myös oikeus käydä työehtosopimusneuvotteluja kuuluu ammatillisen järjestäytymisvapauden piiriin ja siten myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen piiriin. Uudistetun Euroopan sosiaalisen peruskirjan (SopS 43 44/1991) artikla 6 koskee kollektiivista neuvotteluoikeutta. Sen varmistamiseksi, että kollektiivista neuvotteluoikeutta voidaan käyttää tehokkaalla tavalla, sopimuspuolet sitoutuvat siinä: 1. edistämään työntekijöiden ja työnantajien välisiä yhteisiä neuvotteluja, 2. edistämään, silloin kun se on tarpeellista ja asianmukaista, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen tai työnantajien ja työntekijäjärjestöjen välistä vapaaehtoista neuvottelujärjestelmää, jotta työsuhteen ehdot määritettäisiin työehtosopimuksilla, 3. edistämään asianmukaisen sovittelumenettelyn ja vapaaehtoisen välitysmenettelyn luomista ja käyttöä työriitojen selvittämisessä, ja tunnustamaan: 4. työntekijöiden ja työnantajien oikeuden ryhtyä yhteistoimiin, kuten lakkoon eturistiriitojen sattuessa, edellyttäen ettei voimassa olevista työehtosopimusten velvoitteista muuta seuraa. Näitä oikeuksia voidaan rajoittaa laissa säädetyin tavoin, jos rajoitukset ovat välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa muiden yksilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi tai yleisen edun, kansallisen turvallisuuden, kansan terveyden tai moraalin suojelemiseksi (ordre public) (31 artikla). Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen rikkomuksia käsittelee ihmisoikeustuomioistuin ja sosiaalisen peruskirjan noudattamista sosiaalisten oikeuksien komitea sekä hallitusten välinen komitea ja ministerikomitea. Sosiaalisen peruskirjan noudattamisesta voidaan tehdä Euroopan neuvostolle kollektiivivalitus. Sen voivat tehdä kansalliset työmarkkinajärjestöt tai kansalaisjärjestöt. EU:n perusoikeuskirja EU:n perusoikeuskirjan 28 artiklan, joka koskee neuvotteluoikeutta ja oikeutta yhteisiin toimiin, mukaan työntekijöillä ja työnantajilla tai näiden järjestöillä on yhteisön oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti oikeus asianmukaisilla tasoilla neuvotella ja tehdä työ- ja virkaehtosopimuksia sekä oikeus ryhtyä eturistiriitatilanteissa etujensa 15

16 puolustamiseksi yhteistoimiin, lakko mukaan lukien. Perusoikeuskirja on oikeudellisesti sitova silloin, kun sovelletaan EU-oikeutta. ILOn järjestäytymisoikeutta ja kollektiivista neuvotteluoikeutta koskevat yleissopimukset ILOn yhdistymisvapaussopimukset eli yleissopimus nro 87 ammatillisesta järjestäytymisvapaudesta ja ammatillisesta järjestäytymisoikeuden suojelusta (SopS 45/1949), sekä sopimus nro 98, joka koskee järjestäytymisoikeuden ja kollektiivisen neuvotteluoikeuden periaatteiden soveltamista (SopS 32/1951) kuuluvat ILOn ydinsopimuksiin. Kaikki EU-maat ovat ratifioineet ne ja pelkän ILOn jäsenyyden perusteella valtioiden katsotaan sitoutuneen noudattamaan niiden tärkeimpiä tavoitteita. ILOn yhdistymisvapaussopimusten noudattamista seuraavat ennen muuta ILOn yleissopimusten soveltamista käsittelevä riippumaton asiantuntijakomitea ja ILOn hallintoneuvoston asettama yhdistymisvapauskomitea, jotka ovat luoneet kattavan tulkintakäytännön neuvotteluoikeuden ja sopimusautonomian rajoista. Myös ILOn vuosittaisen työkonferenssin sopimusten soveltamista käsittelevä komitea saattaa kuulla suullisesti hallitusta komitean edessä, jos riippumaton asiantuntijakomitea on nostanut asian esille raportissaan. Työmarkkinajärjestöt voivat kannella ILOlle mahdollisista sopimusrikkomuksista. ILOn sopimusten oikeudellinen tulkintaoikeus kuuluu Kansainväliselle tuomioistuimelle, joten mainittujen komiteoiden linjaukset eivät ole sitovia, mutta käytännössä kuitenkin suhteellisen kunnioitettuja, muun muassa tuomioistuinten tulkinnoissa. Sopimuksessa nro 98 edellytetään jäsenvaltioiden suojelevan työntekijöitä toiminnalta, joka kohdistuu ammatillista järjestäytymisvapautta vastaan. Työehtosopimusneuvotteluja tulee edistää. ILOn riippumattomien asiantuntijoiden komitean sekä yhdistymisvapauskomitean vakiintunut tulkintakäytäntö edellyttää, että työehtosopimuksia tulee kunnioittaa, mutta kollektiivista neuvotteluvapautta on katsottu voitavan rajoittaa tietyissä tilanteissa. Yleinen etu, kuten taloudellinen tilanne, voidaan ottaa huomioon esimerkiksi perustamalla erityinen elin käsittelemään asiaa. Sopimuksen suojaaman neuvotteluoikeuden piiriin kuuluvat palkkauksen ohella muutkin työsuhteen ehdot, kuten työaikakysymykset. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin rajata neuvottelujen piiriä esimerkiksi siten, että työnantajan direktio-oikeus voidaan säilyttää. Yleisen järjestyksen vuoksi voidaan puuttua syrjiviin määräyksiin, ammattiliiton pakkojäsenyyteen sekä määräyksiin, jotka ovat ristiriidassa lainsäädännön pakottavien vähimmäissäännösten kanssa. Myös selkeästi hallituksen tehtäviin kuuluvat asiat voidaan sulkea työehtosopimusosapuolten sopimusvapauden ulkopuolelle. Julkisen sektorin työntekijöiden neuvotteluoikeutta voidaan rajoittaa tietyin edellytyksin budjettisyistä. Hallitusten tulee varmistaa, että kollektiivisia neuvotteluja voidaan käydä sekä kansallisella että paikallisella tasolla. Yhdistymisvapauskomitean tulkinnoissa on todettu, että jos tulevissa työehtosopimuksissa palkkatasoa ei voida talouden sopeuttamistoimien vuoksi sopia vapaasti, palkkausta koskevista rajoituksista päätettäessä on tärkeää, että työmarkkinaosapuolia kuullaan etukäteen. Lisäksi toimien tulee olla a) poikkeusluonteisia, b) ne tulee rajoittaa välttämättömiin toimiin, c) ne eivät saisi kestää kohtuuttoman pitkää aikaa ja d) toimia tulee täydentää turvajärjestelyt, joilla voidaan taata tehokkaasti työntekijöiden toimeentulo, erityisesti niiden työntekijöiden osalta, joihin toimet vaikuttavat eniten. 16

17 Komitean tulkintojen mukaan yli kolmen vuoden pituinen poikkeusjärjestely merkitsee olennaista puuttumista sopimusvapauteen. Rajoitusten tulisi päättyä viimeistään kolmen vuoden kuluessa tai jo aiemminkin, jos taloudellinen tilanne sitä ennen kohentuu. Joissakin tapauksissa on katsottu, että kolmen vuoden poikkeus oli liian pitkä. Hallituksen tulisi myös rajoittaa poikkeusjärjestelyt palkkaukseen eikä muihin työehtosopimuksin sovittuihin asioihin. Komitea ei ole arvioinut sitä, milloin taloudellinen tilanne on edellyttänyt poikkeustoimia tai missä määrin palkkaukseen puuttuminen on ollut perusteltua, mutta on katsonut, että mahdollisuuksien mukaan puuttumisen tulisi koskea vain ongelmallisia sektoreita. ILOn toiminnassa korostetaan kansallisten työmarkkinajärjestöjen aitoa kuulemista ennen työelämää koskevien asioiden päättämistä. Hallituksen toimet ovat järjestäytymisoikeuden näkökulmasta perustellumpia silloin, kun hallituksen yritykset sopia asiasta yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa ovat kariutuneet toistuvasti. Suomen talous- ja työllisyyspolitiikkaa koskevassa vuoden 2015 suosituksessa EU:n neuvosto kehottaa Suomea saattamaan tämänhetkisessä hitaan kasvun ympäristössä reaalipalkkakehitys tuottavuuden kehitystä vastaavaksi täysin kunnioittaen työmarkkinaosapuolten roolia ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti. Suomen hallitus on pyrkinyt ILOn edellyttämällä tavalla löytämään ratkaisuja ensisijaisesti neuvotteluteitse Suomen taloudelliseen ja sen seurauksena uhkaavaan sosiaaliseen kriisiin. Suunnitelluista toimista hallitus kuuli työmarkkinajärjestöjä ennen tiedonannon julkistamista ja järjestöt ovat osallistuneet tämän hallituksen esityksen valmisteluun. Voimassa olevien työehtosopimusten kunnioittamiseksi uudistukset on tarkoitus saattaa voimaan vasta meneillään olevan sopimuskauden päätyttyä. Työehtosopimuksiin puuttumista voidaan tarvittaessa perustella ILOn elimille myös suhteellistamalla toimien puuttumisen vaikutus Suomen omaksumaan sääntelytapaan ja sen vaikutuksiin työehtosopimustoiminnalle. Suomessa työehtosopimukset ovat hyvin kattavia, mikä rajaa lainsäätäjän mahdollisuutta toteuttaa työllisyyden ja sosiaaliturvajärjestelmien kestävyyden turvaamiseksi tarvittavia rakenteellisia uudistuksia muilla keinoin. On myös huomattava, että suunnitellut toimet rajoittaisivat kollektiivista neuvotteluoikeutta vain hyvin pieneltä osin ja työehtosopimuksin sovittaviksi jäisi edelleen valtaosa työehdoista. Lisäksi puuttumista voidaan arvioida myös suhteessa muihin oikeuksiin. Suomi on sitoutunut kansainvälisillä sopimuksilla, myös ILOn puitteissa, turvaamaan korkean työllisyysasteen ja väestön sosiaaliturvan sekä sosiaalipalvelut. Ellei näiden oikeuksien turvaamiseksi ole käytettävissä muita yhtä tehokkaita keinoja, tämän hallituksen esityksen mukaista puuttumista voidaan puoltaa myös näillä perusteilla. Koska kyseessä on suhteellisen pieni puuttuminen palkkatasoon, tarvetta yhdistymisvapauskomitean ja asiantuntijakomitean edellyttämille täydentäville turvajärjestelyille, joilla voidaan taata tehokkaasti työntekijöiden toimeentulo, erityisesti niiden työntekijöiden osalta, joihin toimet vaikuttavat eniten, ei ole. Sekä perustuslain että kansainvälisten sopimusvelvoitteiden noudattamista koskevan arvioinnin kannalta on tärkeää, että tulevienkin työehtosopimusten sisältöön puututaan vain siinä määrin kuin se on välttämätöntä oikeutetun tavoitteen saavuttamiseksi ja vain sen ajan, kun välttämätön tarve sitä vaatii. Kysymyksessä olisi siten tähän ajankohtaan liittyvä täsmätoimi. Määräaikaisuutta tukee myös se, että se voisi osaltaan hillitä kustannussäästöjen siirtymistä seuraavalla työehtosopimuskierroksella muihin sopimusmääräyksiin. 17

18 3 Nykytilan arviointi Suomen kansantalous on erittäin vaikeassa tilanteessa. Talous on jo pidemmän aikaa supistunut ja nopeaa käännettä merkittävästi parempaan talouskehitykseen ei ole odotettavissa. Julkinen talous on ollut vuodesta 2009 lähtien syvästi alijäämäinen pitkittyneen heikon suhdannetilanteen sekä talouden rakennemuutoksesta aiheutuvien pidempiaikaisten vaikutusten vuoksi. Kasvun viriäminen, tuotantokuilun umpeutuminen ja välittömät sopeutustoimet pienentävät alijäämää lähivuosina. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston arvion mukaan julkinen talous on tästä huolimatta jäämässä rakenteellisesti alijäämäiseksi. Julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ylittää 60 prosentin rajan vuonna 2015 eikä velkasuhde ole taittumassa lähivuosina. Väestön ikärakenteen muutos etenee ja työikäisen väestön supistuminen leikkaa talouden käytettävissä olevaa työpanosta vielä vuosien ajan. Julkisen talouden menot rahoitetaan talouden tuotannosta syntyvistä tuloista. Talouden tuotannon kasvu asettaa ylärajan julkisten menojen kasvulle pitkällä aikavälillä. Samalla väestön ikärakenteen muutos kasvattaa julkisia ikäsidonnaisia eläke-, terveys- ja hoivamenoja nopeasti. Siten julkisen talouden tulot eivät enää riitä ylläpitämään kaikkia nopeamman talouskasvun ja suotuisamman väestökehityksen varaan rakennettuja julkisen sektorin rakenteita ja tehtäviä. Julkisen talouden välittömillä sopeutustoimilla tai julkisten palveluiden tuotannon tehokkuutta parantavilla rakenteellisilla uudistuksilla ei ole mahdollista kuroa umpeen koko julkisen talouden kestävyysvajetta. Siksi tarvitaan uudistuksia, jotka tukevat tuotantopotentiaalin kasvua yksityisellä sektorilla, parantavat talouden kasvun edellytyksiä, tukevat työllisyyttä ja vahvistavat tätä kautta julkista taloutta. Yksityisen sektorin tuotantopotentiaalin kannalta keskeistä on avoimen sektorin kustannuskilpailukyky, johon vaikuttavat olennaisesti tuotannontekijöiden hinnat ja niiden mahdollisimman kitkaton saatavuus. Koska työehdot määräytyvät Suomessa pitkälti alakohtaisten työehtosopimusten mukaisesti, on työvoimakustannuksiin puuttuminen lainsäädäntöteitse vaikeaa. Tästä syystä hallitus on päätynyt esittämään työmarkkinaosapuolten sopimisvapauden rajoittamista väliaikaisesti. Esityksen mukaan sopimisen rajoitukset kohdistuisivat sairausajan palkasta sopimiseen, työajan pidentämiseen loppiaisen ja helatorstain ja pitkien vuosilomien leikkaamisen kautta sekä kustannusten alentamiseen lomarahaleikkauksilla. Toimenpiteiden tarkoituksena on nopeutetusti alentaa yksikkötyökustannuksia Suomessa yhteensä noin viisi prosenttia, mikä parantaisi suomalaisyritysten kilpailukykyä vientimarkkinoille. Tämä tekisi työn teettämisen Suomessa nykyistä kannattavammaksi, minkä on tarkoitus saada maan talous ja työllisyys kääntymään jälleen kasvuun. Suomessa on varaa pidentää työaikoja. Palkansaajien keskimääräinen viikkotyöaika jää Suomessa Eurostatin tilastojen mukaan EU:n keskiarvon alapuolelle sekä vuosityöaika OECD:n tilastoissa OECD-maiden keskiarvon alapuolelle. Molempien tilastojen mukaan suomalaiset työskentelevät keskimäärin pidempään kuin ruotsalaiset tai saksalaiset, mutta vähemmän kuin islantilaiset, virolaiset tai eteläeurooppalaiset. Jos tarkastellaan kokopäivätyötä tekevien suomalaisten työaikaa, on se Eurostatin mukaan jopa lyhyin koko EU:ssa. Toisaalta on huomioitava, että kansantalouden kokonaistyöpanokseen vaikuttaa myös työllisyysaste. Siinä Suomi jää merkittävästi jälkeen keskeisistä kilpailijamaista Saksasta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Virosta. Poikkeuksellisten työmarkkinatoimien vastapainoksi ehdotetaan, että työsopimuslakiin ja kunnallisesta viranhaltijasta annettuun lakiin lisättäisiin säännös tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanotun työntekijän oikeudesta hänen uudelleen työllistymistään edistävään val- 18

19 mennukseen tai koulutukseen. Muutosturvan laajentamisen ohella työnantajalle ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus järjestää työterveyshuollon palvelut tuotannollisin tai taloudellisin perustein irtisanotuille kuuden kuukauden ajan irtisanomisajan päättymisestä. Uudistukset toteutettaisiin vähintään 20 työntekijän yrityksissä. Uudistuksilla pyritään huolehtimaan irtisanomisten kohteeksi joutuneiden edellytyksistä työllistyä uudelleen mahdollisimman pian edellisen työsuhteen päätyttyä. Työllisyyskehityksestä huolehtiminen on julkisen talouden kestokyvyn kuntoon saattamisessa avainasemassa. 3.1 Muutosturvan toimivuus Muutosturvan toimintamallia on kehitetty vuosien varrella niin valtakunnallisesti, alueellisesti kuin paikallisestikin. Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan globalisaatiorahaston rahoitustuella on onnistuttu vaikuttavuuden ja toimivuuden lisäämisessä irtisanomistilanteiden hallinnassa sekä uudelleentyöllistymisen jatkomahdollisuuksien löytämisessä. Olennaista muutosturvatilanteissa on aktivoituminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ennakoivuus sekä tiivis yritysyhteistyö. Vuodesta 2005 huhtikuuhun 2015 mennessä työ- ja elinkeinoministeriön erillisseurannan mukaan vähintään 10 henkilöä koskevia muutosturvatilanteita on ollut yrityksellä. Arvioitu vähennystarpeen enimmäismäärä näissä yrityksissä on yhteistoimintaneuvottelujen alussa ollut yli henkilöä ja neuvottelujen päättyessä irtisanotuksi on joutunut henkilöä. Erillisseurannan lisäksi on huomioitava alle 10 henkilön irtisanomistilanteet, jotka ovat arvioiden mukaan kaiken kaikkiaan myös erittäin merkittäviä. Yleiskuva muutosturvan toimintamallista on myönteinen. Toimintamalli on perustaltaan hyvä ja toimiva ja sen avulla on edistetty hyvin ja suhteellisen nopeasti työstä työhön siirtymistä. Tämä käy ilmi työ- ja elinkeinoministeriön teettämästä tutkimuksesta Yhteistyöllä turvaa muutokseen. Tutkimuksesta käy ilmi, että työ- ja elinkeinopalveluihin kuuluva muutosturva auttaa ihmisiä työllistymään uuteen työhön irtisanomis- ja lomautustilanteissa. Kolmen kuukauden sisällä 35 prosenttia ja puolentoista vuoden kuluessa lähes 56 prosenttia sen piiriin tulleista henkilöistä on työllistynyt. Muutosturvaan liittyy jalkautuva työskentelytapa eli yritysten henkilöstöön asti ulottuvalla tiiviillä yritysyhteistyöllä on voitu pureutua irtisanottavien tarpeisiin ja jatkopolkuihin yksilöllisesti. Muutosturvan toimintamalli on ollut myös esimerkkinä monille yrityksille näiden rakentaessa omia toimintamallejaan rakennemuutostilanteiden hoitamiseksi ja hallitsemiseksi. 3.2 Työterveyshuollon toimivuus Työterveyshuollon rooli työntekijöiden, virkamiesten ja viranhaltijoiden työhyvinvoinnin ylläpitämisessä on kiistaton. Panostukset työterveyshuoltoon ovat olleet merkittäviä. Vuonna 2014 työntekijäkohtainen enimmäismäärä korvausluokassa I oli 165,60 euroa ja korvausluokassa II vastaavasti 248,50 euroa. Enimmäismäärän ylittävä osa jää työnantajan kustannukseksi. Vuonna 2013 työnantajille maksetut korvaukset kattoivat työterveyshuollon kustannuksista keskimäärin 44 prosenttia. Korvausluokan I mukaisia korvauksia maksettiin 152,88 milj. euroa ja korvausluokan II mukaisia korvauksia 182,61 milj. euroa. Korvauksia haki vuonna 2013 yhteensä työnantajaa, joista korvausta luokassa I haki ja korvausluokassa II Yrittäjille maksettiin korvauksia vuonna 2014 yhteensä 4,8 milj. euroa, josta korvausluokassa I 4,0 miljoonaa ja korvausluokassa II 0,8 miljoonaa euroa. Työterveyshuollon korvaukset maksetaan sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta, joka rahoitetaan työnantajien ja palkansaajien maksamilla vakuutusmaksuilla. Vuonna 2014 työnan- 19

20 tajat rahoittivat järjestämänsä työterveyshuollon korvauksista 70,7 prosenttia. Palkansaajien ja yrittäjien rahoitusosuus työterveyshuollon korvausten kustannuksista oli 28,7 prosenttia vuonna Valtion osuus työterveyshuollon rahoituksesta oli pieni, noin 0,6 prosenttia vuonna 2014, ja se kohdentuu yrittäjien ja maatalousyrittäjien työterveyshuollon kustannuksiin. Työterveyshuollon korvauksien lisäksi työtulovakuutuksesta maksetaan sairaus-, kuntoutus- ja vanhempain päivärahat, joiden menot olivat vuonna 2014 yhteensä 2 074,4 miljoonaa euroa (85 % työtulovakuutuksesta). Työterveyshuollon korvaukset olivat samaan aikaan 362,4 milj. euroa (15 %). Työtulovakuutuksen kokonaisrahoituksesta oli työnantajien osuus 67 prosenttia, työntekijöiden ja yrittäjien 28 prosenttia ja valtion 5 prosenttia. 4 Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset 4.1 Esityksen tavoitteet ja keinot niihin pääsemiseksi Esityksellä pyritään alentamaan yksikkötyökustannuksia noin 3,6 prosenttia. Hallituksen esityksen pohjana toimivat valtioneuvoston tiedonantoon tehdyt laskelmat, joiden mukaan esitettyjen työmarkkinaosapuolten sopimisvapautta rajoittavien toimenpiteiden kokonaisvaikutus yksikkötyökustannuksiin on noin 3,6 prosenttia. Laskelma ei sisällä muutosturvan ja työterveyshuollon laajentamisen eikä lomarahaoikeuden lakisääteistämisen kustannusvaikutuksia. Hallituksen esittämään toimenpidekokonaisuuteen kuuluu myös yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksun alennus, joka rahoitetaan julkiselle sektorille kohdistuvien toimien tuottamilla säästöillä. Toimenpiteen arvioidaan alentavan yksikkötyökustannuksia noin 1,4 prosenttia, jolloin kokonaisuutena esitykset alentaisivat yksikkötyökustannuksia hallituksen tavoittelemalla noin 5 prosentilla. Yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksujen alentamisesta sekä perhevapaakustannusten tasaamiseksi työnantajille annettavasta euron taloudellisesta tuesta hallitus antaa erillisen hallituksen esityksen. Hallituksen esitykseen sisältyvien toimenpiteiden tuottama alenema yksikkötyökustannuksissa jakautuu seuraavasti: Loppiainen ja helatorstai palkattomiksi vapaapäiviksi vuosityöaikaa lyhentämättä: 0,8 prosenttia Sairausajan ensimmäinen päivä palkaton ja loput omavastuuajan päivistä 80 prosentin palkka: 1,4 prosenttia Lomarahan alentaminen 30 prosentilla: 1,3 prosenttia Vuosilomien lyhennys 38:sta 30 työpäivään: 0,1 prosenttia. Yllä mainittujen yksikkötyökustannusten alentamisen tavoitteena on alentaa yksityisen sektorin työllistämiskynnystä ja sillä tavoin parantaa työllisyyttä. Lisäksi toimien avulla on tarkoitus rahoittaa yksityisen työnantajan sosiaaliturvamaksujen alennus. Vuosilomien enimmäispituudesta säätäminen ei merkittävästi vaikuta suoraan yksityisen sektorin kustannuksiin, mutta julkiselle taloudelle tulevien säästöjen kautta se mahdollistaa työnantajan sosiaaliturvamaksujen alentamisen. Suorien säästöjen lisäksi laskelmissa on huomioitu epäsuorat säästöt, jotka muodostuvat henkilöstösopeutusten kautta. Arvio julkiselle sektorille koituvista säästöistä on seuraava: 20