Vapauden Enkeli. Kappale 8 - Kohti Kuichea

Transkriptio

1 Vapauden Enkeli Kappale 8 - Kohti Kuichea Faeth käveli La Fielin pihalla hermostuneena. Hän oli herännyt ennen auringonnousua. Oli hänellä syytäkin: tänään piti lähteä sinne typerään sotaan, joka sai Faethin kerrassaan vihaiseksi, ja kuitenkin hyvin pelokkaaksi. Hän inhosi myös odottelua. Miksi ihmeessä sitä lähtemistä piti pitkittää seitsemällä päivällä? Miksei vain voitu lähteä saman tien? Olisi pitänyt tulla yöllä takaisin, niin olisi voitu lähteä saman tien... tyttö ärisi. Varo suuttumista, minä voisin vaikka ottaa sinusta vallan... sanoi kylmä ääni Faethin päässä. Voi helvetti, ole sinäkin jo hiljaa... tyttö murisi jumalattarelle, joka oli häirinnyt Faethia siitä saakka kun tyttö oli saanut tilaisuuden olla yksin. Faeth kyllä tiesi oikein hyvin, mitä se nainen yritti tehdä. Se tiesi, että jos Faeth suuttuu tarpeeksi, jumalatar voisi ottaa vallan ja sitähän Faeth ei missään nimessä halunnut niin käyvän. Hän istahti La Fielin pihan keskellä olevan suihkulähteen reunustalle. Hän vaipui ajatuksiinsa, eikä ollenkaan huomannut, kun joku tuli hänen luokseen. Minä en tiennytkään, että olet aamuvirkku, paholainen, Zachon ylimielinen ääni sanoi. Faeth hätkähti ja nousi seisomaan. Yritätkö olla pitempi kuin minä? Huonostipa näyttää onnistuvan, pätkä, kolmannen divisioonan kapteeni sanoi. Oletko vieläkin loukkaantunut siitä kun pääsin vartioimaan prinsessaa Fromeciassa? Faeth kysyi. Olepas hiljaa, pikkusintti nainen, Zacho sanoi. Minä kuitenkin tein jotain, joka sai tiedemiehet innostumaan. Haluatko kuulla? Kyllä minä tiedän, että menit kertomaan asiasta niille paskiaisille, Faeth sanoi. Oletit varmaan, että nyt tuli Faeth Satimayan loppu? Niin olisi käynyt, jos se Rayn paskiainen ei olisi lähtenyt perääsi. Ja miten ihmeessä se sai tietää, että se paikka on Farniassa? Miksi kysyt sitä minulta? En minä tiedä siitä mitään. Kyllä sitä nyt luulisi sinun tietävän asiasta, kun olet niin läheisissä väleissä sen kanssa. No, minä en kuitenkaan ole kysellyt mitään Raylta. Ai sinä kutsut häntä jo nimeltä, vaikka sinun pitäisi kutsua häntä nuoriherra Fromiyaksi? Mitä se sinulle kuuluu, vaikka kutsunkin Rayta nimeltä? Se saa minut ajattelemaan, että olet sattumalta rakastunut häneen. No, minä en ole, enkä minä kyllä sinuakaan huolisi, koska olet tuollainen idiootti. Kuules, nainen, minulle ei puhuta noin! Zacho murisi. Loukkasin sinun herkkiä tunteitasi, ymmärrän, Faeth sanoi. Minä vielä tapan sinut... Et, koska minä tapan sinut ensin. Kuolleena et voi tappaa ketään, kuului ääni. Faeth kääntyi äänen suuntaan. Ray oli siellä Ronin ja Filipin kanssa. Ron ja Filip näyttivät vähän säikähtäneiltä ja katsoivat Rayhyn, joka taas tuijotti Zachoa näreissään. Faethin oli myönnettävä, että pojan silmät olivat pelottavat silloin kun hän oli vihainen. Sinäkin kurja pieni idiootti änkesit tänne! Zacho raivosi. Teidän takianne minut on alennettu seitsemännen divisioonan kapteeniksi! Zacho mulkoili Faethia kerrassaan pelottavan näköisenä. Faeth veti miekan huotrastaan ja osoitti sillä miehen nenänpäätä kun Zachon miekkakäsi vasta kosketti huotraa. Tekisi kovasti mieli työntää tämä sinun pääsi läpi, senkin idiootti, Faeth sanoi. Ennen pitkää et pysty tekemään edes sitä, Zacho sanoi ja vilkaisi Rayhyn. Et ainakaan tuolle, vaikka se kuinka ärsyttäisi sinua. Faeth ei ensin tajunnut, mitä tapahtui, kun yhtäkkiä Zacho oli hävinnyt Faethin näkökentästä. Kun hän katsoi maahan, hän näki Rayn Zachon kimpussa nyrkkien kanssa. Sinä senkin typerä pallonaama! Ray huusi näreissään. Minä hakkaan sinut atomeiksi! Sen kun yrität, senkin Fromiyan paksukalloinen ääliö! Zacho raivosi samalla lailla takaisin. Ray haukkui Zachon niin taitavasti kieltä runnellen, että Faeth kalpeni. Hän ei koskaan ollut kuullut

2 Rayn haukkuvan ketään sillä tavalla. Kieli, jota tämä käytti, oli kerrassaan kamalan kuuloista, mutta Faeth ei kuitenkaan tuntenut mitään sympatiaa Zachoa kohtaan. Voisin tappaa sinut vaikka heti, Ray sanoi ääni käheänä. Faeth oli varma, että Ray alkaisi kohta itkeä, eikä hän halunnut, että Zacho alkaa kiusata poikaa siitä. Öh, Fae, Ray aikoo ihan tosissaan tappaa Zachon... Filip sanoi. Minä en pahemmin haluaisi mennä estämään häntä, koska sain viimeksi tikarista suoraan käsivarteen. Se oli komea haava kyllä, mutta... Miksi minä? Faeth kysyi heti. Koska Ray ei voisi tehdä sinulle mitään, Ron sanoi ja virnisti tietävän näköisenä. Älä nyt sinäkin aloita tuota hullua höpötystä suhteestani Rayhyn, Ron, tai minä erotan sinut divisioonastani, Faeth sanoi. Ron värähti. Faeth katsoi Rayta, joka veti tikarin jostakin, missä se oli ollut piilossa ja kohotti sitä. Faeth meni pojan luokse ja tarttui hansikkaalla verhotulla kädellään Rayn käteen. Poika kohotti katseensa Faethiin. Luovuta tikari, Ray, Faeth sanoi uhkaavimmalla äänellään, josta pahin terä oli kuitenkin kadonnut. Ray kuitenkin ymmärsi, mitä se tarkoitti ja antoi tikarin tytölle. Jätä Zacho rauhaan, Ray. Ehdit hakata sen myöhemmin, tyttö jatkoi. Ray kääntyi Zachoon päin ja löi nuorta miestä kerran turpaan ja nousi seisomaan. Zacho nousi hoippuen seisomaan ja käveli pois nenäänsä pidellen. Hän mutisi kirouksia Faethille ja Raylle. En minä aikonut sillä tavalla menettää malttiani, Ray sanoi nolona Faethille. Kyllä se on ymmärrettävää, kun tuo osaa todella olla tuollainen ääliö, Faeth sanoi. Ray katsoi Faethiin ja sitten Filipiin ja Roniin. Minun pitää puhua Faethin kanssa kahden, poika sanoi. Filip ja Ron katsoivat toisiinsa ja virnistivät. Kuulkaas, kyseessä ei ole mitään sellaista, paukapäät! Ray huudahti. Filip nauroi ja lähti pois Ron perässään. Miten nuo kaksi ovat saaneet päähänsä, että me olemme yhdessä? Faeth kysyi. Minä en tiedä. En ole itse ainakaan mennyt sanomaan mitään sellaista, Ray sanoi. Faeth kääntyi Rayhyn päin. Hän katsoi poikaa uteliaana. Ei vitsi, että olet suloinen, Faeth, Ray murahti lopulta ja käänsi katseensa pois. Älä viitsi. Mistä sinä halusit puhua? Faeth kysyi. Sinä näytit niin järkyttyneeltä kun tulin ja sanoin sinulle päin naamaa, että pidän sinusta liikaa. Ai se, Faeth sanoi. Kyllä minä menin vähän sekaisin siitä, mutta olen ihan järjissäni taas. Ai menit ihan sekaisin? Ray kysyi ja hymyili. Faeth tajusi tehneensä virheen ja hautasi kasvonsa käsiinsä. Hän ei voinut uskoa, että näin pääsi käymään. Hö, menitkö sinä sekaisin minusta vai mistä? Ray kysyi. Siitä mitä sanoit. Sinulla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, Faeth sanoi. Eikö edes vähän? Esimerkiksi minun silmilläni? Miten sinun silmäsi liittyvät tähän? No, minä olen huomannut sinun tuijottelevan minua syvälle silmiin viime aikoina.... olenko muka ihastunut sinuun sillä perusteella? Monet tytöt ihastuvat ensin minun silmiini ja vasta myöhemmin persoonaan. Minä en ole ihastunut silmiisi. Ai, no mihin sitten? En taida kertoa. Mikset? Koska en tiedä sitä vielä. No voihan makkara. Kyllä sinä sen pian tiedät. Minä olen kuitenkin todella ihana mies. No, olet sinä ainakin kohtelias.... minä en ikinä uskonut kuulevani tuollaista sinun suustasi. Yritätkö sinä tahallasi saada minut

3 rakastumaan sinuun vain syvemmin? Se on sinun ongelmasi. Sitä paitsi, kun ottaa huomioon sen parin vuoden takaisin jutun... Niin joo. Minä uskon, että me päädymme kuitenkin yhteen vielä. Äläkä ala inttää kanssani, koska minä tiedän tämmöset asiat, Ray sanoi. Faeth kohotti toista kulmakarvaansa ja aikoi kysyä vielä jotain, mutta Ray painoi sormensa tytön huulille. Älä kysele mitään, minä en jaksa puhua. Minulla on niin nälkä, että puhuminenkin ottaa koville, Ray sanoi. No, mennään sitten syömään, Faeth sanoi. Heti, kapteeni, Ray sanoi kiltisti ja käveli tytön perään. Voit sinä kutsua minua nimelläkin, Faeth sanoi, kun kaksikko tuli La Fielin pääaulaan. Aulan peräseinällä oli suuri seinäkello, jonka viisarit näyttivät ajaksi kahdeksan aamulla. Pian se alkaisi soida ja koko koulu heräisi siinä samassa. Faeth ja Ray kävelivät ruokasaliin. Siellä oli jo muutamia oppilaita istumassa aamiaisensa ääressä, joka oli puuroa taas vaihteeksi. Kaksikko käveli suuren kattilan luokse ja ottivat puuroa lautasilleen ja istuivat kauimmaiseen pöytään, koska monet La Fielin oppilaat ja muut olivat tuijottaneet Faethia siitä saakka kun tyttö oli tullut takaisin kouluun. Hän istui alas pöytään ja alkoi syödä puuroaan. Ray istui hänen viereensä ja alkoi syödä hänkin. Faethin mielestä poika oli aivan liian lähellä tyttöä, mutta hän ei jaksanut nurista asiasta, joten hän ei sanonut mitään. Mikset sinä ala murista minulle, kun tulen näin lähelle sinua? Ray kuiskasi hiljaa. En jaksa, koska sinä tulisit kaikesta huolimatta siihen, Faeth vastasi. Rayn kasvoilla oli pieni hymy, kun tämä keskittyi taas puuroonsa. Faethin teki mieli hymyillä, koska Ray oli välillä niin pöljä, että tytön teki mieli nauraa hänelle päin naamaa. Myöhemmin, kun aamiainen oli syöty, La Fielin kaikki divisioonat valmistautuivat lähtöön kohti Kuichea, joka oli Faethin senhetkisestä sijainnista katsottuna todella kaukana. Faethia alkoi vähitellen pelottaa entistä enemmän, mutta hän ei halunnut näyttää sitä kenellekään. Kuitenkin kävi niin, että Paula huomasi sen ja vei Faethin puutarhaan. Sinua pelottaa, Faeth, nainen sanoi. Faeth ei pystynyt katsomaan häntä silmiin, koska hänelle tuli heti Ray mieleen. Faeth kuitenkin nyökkäsi vastaukseksi, koska pelkäsi äänensä alkavan täristä. Hän oli aina ajatellut haluavansa elää rauhassa jossakin ja ehkä hän menisi naimisiinkin sitten joskus. Nyt oli kuitenkin sota tulossa ja se tiesi sitä, että Faethin henki oli vaarassa. Sinä pelkäät kuolevasi tässä sodassa, Paula sanoi. Et sinä kuole. Mutta... Faeth aloitti. Niin, minä tiedän kaikki samuraikapteenin säännöt ja muut. Minä en saa paeta, vaikka tilanne olisi kuinka toivoton, Paula... Me kierrämme säännöt. Ray hakee sinut pois, jos tilanne käy todella pahaksi. Myös Faraiya, Filip ja Ron ovat siellä. Onko Ron vakooja? Faeth kysyi. Hänestä tuntui, että hänen piti saada tietää se. Paula hymyili ja nyökkäsi. Filip siis pisti sinut miettimään asiaa, vaikka kielsin häntä. En minä aio Ronia kuristaa tämän takia. Sinä olet muuttunut tosi paljon viime aikoina. Oletteko sinä ja Ray jokseenkin ihastuneita toisiinne? Minusta on tuntunut jo vähän aikaa ihan siltä, Paula sanoi.... me emme ole... Minä en... Faeth yritti, mutta ei saanut sanoja ulos suustaan. Et rakasta häntä? Paula kysyi ja hymyili. Et ehkä ole edes huomannut tunteitasi häntä kohtaan, mutta ei se haittaa. Kyllä sinä huomaat ne. Ehkä, ehkä en, Faeth sanoi ja hymyili. Mitäs te täällä minusta juoruatte? Rayn ääni kysyi. Poika tuli ulos kirjastosta. Hän hymyili Faethille ystävällisesti. Paula katsoi kaksikkoa ja nauroi katsottuaan Rayn kasvoille jäänyttä hymyä. Ray, sinä olet paljastanut itsesi jo monta kertaa Faethille, nainen sanoi.

4 Mitä? Enkä ole! Ray sanoi ja punastui. Faeth nauroi hänelle. Ray osasi kyllä olla oikein söötti niin halutessaan. Ja Paula ilmeisesti piti siitä kun sai nolata poikansa Faethin edessä. Teidän pitää varmaan lähteä jo, Paula sanoi ja käveli pois hymyillen. No niin, Ray, tulepas, Faeth sanoi kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ray näytti nolostuneelta, eikä sanonut mitään. Ray, et kai sinä oikeasti kuvittele, että minä ajattelen sinusta jotain pahaa? Minä en pidä sinua idioottina, vaikka oletkin välillä aika pöljä, Faeth sanoi ja hymyili. Kiitos, Fae... Ray sanoi hymyillen. Minä pelkäsin, että pidät minua jonakin ääliönä. No, ihan aluksi kyllä pidin sinua idioottina, mutta olen huomannut, että olet ihan erilainen kuin silloin. Olet oikeastaan todella mukava, jos totta puhutaan. Sinä saat minun pääni aina ihan sekaisin, kun katson sinua. Ja vielä kun olemme alkaneet muistaa meidän yhteistä menneisyyttä, niin se pahentaa asiaa... Älä viitsi, Ray. Äläkä puhu siitä kun olemme muiden kanssa, Faeth sanoi hiljaa kaksikon tultua muiden samuraiden läheisyyteen. Ray nyökkäsi myöntymisen merkiksi ja nousi hevosensa selkään. Faeth ei ollut koskaan nähnyt Rayta hevosen selässä niin ryhdikkäänä. Ehkä se johtui siitä, että poika oli elänyt melkein koko elämänsä isänsä kanssa samuraikoulussa, joten hänhän oli hyvinkin saattanut opetella ratsastamaan sillä tavalla. Ja vielä enemmän tyttö pani merkille sitä, että pojalla oli samanlainen takki päällä kuin Faethilla ja se teki hänestä aivan älyttömän komean. Tyttö nousi hevosensa selkään ja huokaisi hiljaa. Sinä selviät tästä. Sinä selviät tästä, hän mutisi hiljaa. Onneksi melu oli niin kova, etteivät muut kuulleet. Komentaja tuli Royn, Filipin, Faraiyan ja Paulan kanssa paikalle. Monet samurait katsoivat Paulaa hämmentyneinä. Kaikki olivat luulleet Royn vaimon kuolleen. Ja monet pojat tuijottivat palvoen Faraiyan kauniita kasvoja, ilmeisesti he eivät olleet vielä hoksanneet suurta todennäköisyyttä hänen ja Faethin välillä. Filip ja komentaja nousivat hevostensa selkään. Faethilla ei ollut mitään hajua siitä, miksi Filip sai ratsastaa komentajan rinnalla. Sitten La Fielin muut oppilaat tulivat katsomaan divisioonien lähtöä. Tytöistä monet pyörtyivät kirjaimellisesti nähdessään Rayn, joka käänsi katseensa pois. Faeth näki selvät nousevan myrskyn merkit tämän kasvoilla. Poika pani merkille Faethin tuijotuksen ja hymyili aurinkoisesti. Faeth mietti, oliko hänellä todella sellainen vaikutus Rayhyn. Hän ei kuitenkaan voinut vastata hymyyn, koska se olisi saanut ympärillä olijat juoruamaan kaikenlaista sopimatonta. Muutama päivä heidän lähtönsä jälkeen ilma oli todella kuumaa. Faeth, vaikka hän kuinka oli tottunut siihen, ei voinut olla tuntematta sitä kamaluutta, kun kuuma ilma sai hänet hikoilemaan ja muuta sellaista. Ray taas (joka ratsasti Faethin vierellä) oli huolettomasti heittänyt takkinsa päältään ja oli laittanut sen satulalaukkuun. Faeth olisi halunnut puhua hänelle, mutta ympärillä oli liikaa ihmisiä, jotka voisivat kuulla keskustelun. Niinpä hänen seuranaan olivat vain murhanhimoinen jumalatar ja hänen omat ajatukset ja erityisesti tunteet, joiden kanssa Faeth sai taistella koko ajan. Hän ei tiennyt mikä häntä vaivasi. Hänestä oli jo muutaman päivän, tai oikeastaan siitä saakka kun Ray höpötti välittämisestään, selvästi siltä, että tyttö oli rakastunut. Hän kyllä arvelikin tietävänsä, että Ray oli tietoinen asiasta, mutta poika ei kuitenkaan maininnut asiasta mitään, hymyili vain. Faeth kyllä tunsi hassun muljahduksen vatsassaan joka ikinen kerta Rayn katsoessa häneen. Ennen tyttö olisi ollut varma, että se oli pelkkää hetkellistä ihastumista, mutta hän oli alkanut epäillä asiaa radikaalisti. Ray katseli nuorta tyttöä vähän väliä ja oli ilmeisen rakastuneen näköinen. Niin, Faethin unetkin olivat aina vain niitä samoja palasia menneisyydestä, jonka hän oli unohtanut. Ray oli alkanut näkyä niissä entistä enemmän joka yö. Kummallista oli se, ettei tyttö miltei koskaan harannut vastaan, kun Ray tuli kysymään Faethia ulos kanssaan. Tietysti Faeth ei lähtenyt kertaakaan, sen hän tiesi. Ray ilmeisesti muisti sen, koska hän virnuili hyvin ilkikurisesti hevosensa selästä ja sai Faethin joskus suuttumaan siitä kun poika oli mennyt luomaan sen yhteyden heidän välilleen. Se oli niin väärin! Ray pääsi tunkeutumaan Faethin uniin, mutta tyttö ei tiennyt miten ihmeessä hän

5 pääsi kiusaamaan poikaa kostoksi siitä. Älä viitsi väittää, ettet muka pohdi uniasi, Ray sanoi, kun joukkio oli leiriytynyt Fromecian metsän reunaan olevalle aukealle ruohokentälle heidän matkansa kolmantena iltana. Miten ihmeessä sinä jaksat virnuilla minulle sillä tavalla? Faeth kysyi hiljaa katsomatta poikaan, koska pelkäsi punastuvansa ja sekoavansa puheessaan. Kaksikko istui nuotion äärellä. Koska minä taidan todella olla pahasti ihastunut sinuun, Ray sanoi. En usko sinua. Etkö, Satimaya? Saattaa olla, että me päädytään söpösti yhteen... Älä puhu tuollaisia. Minä kuolen tuonne ja sinä et saa minua, Faeth sanoi hiljaa. Ray huokaisi. Poika varmasti ajatteli tytön olevan kaikista jääräpäisin nainen, jonka hän oli koskaan tavannut. Faeth nyt ei välittänyt yhtään siitä miten Ray ajatteli hänestä. No, jos sinä todella ajattelet tuolla tavoin, minä olen täällä turhaan, poika mutisi. Faeth pystyi kyllä tuntemaan, kuinka Ray oli loukkaantunut Faethin puheesta. He olivat hetken hiljaa ja sitten Ray käänsi katseensa tytön kasvoihin, joka ei ehtinyt kääntää katsettaan hiipuvaan nuotioon. Hän tajusi siinä vaiheessa tuijottaneensa Rayta lumoutuneena, palvoen. Miksi sinä tuijotat minua? Ray kysyi uteliaana. Faeth ei saanut sanaakaan suustaan ja hänen ajatuksensa olivat kerrassaan sekaisin. Jokin pieni omantunnon ääni sanoi hiljaa: Suutele häntä, ei se niin kamalaa ole., Faeth hallitsi kuitenkin itsensä hyvin. Rayn kasvoilla oli epäuskoinen ilme, joka hetken kuluttua muuttui virneeksi. Minä tiesin, että sinä olet ihan korviasi myöten ihastunut minuun, hän sanoi ja virnisti leveämmin kuin koskaan aikaisemmin. Enkä ole! Faeth heitti vastaan. Ray vain nauroi ja otti tyttöä kädestä kiinni. Olet sinä, et vain halua tunnustaa sitä itsellesi saati minulle, minkä sinä kyllä juuri taisit tehdä, poika sanoi ja tarkkaili tytön reaktiota. Faeth tiesi jääneensä kiinni, mutta koska hän oli niin hemmetin ylpeä ja paksukalloinen, hän intti vastaan niin kauan, kunnes alkoi toistaa itseään. Ray hymyili ja oli selvästi tietoinen siitä, että tyttö oli pahasti alakynnessä. Minä lähden nukkumaan. Ei, älä edes kuvittele, että pääset viereeni, Ray, Faeth sanoi ja viimeisen lauseen hän lisäsi kun poika nousi toiveikkaana seisomaan. Hän virnisti ja lähti pois. Faeth käveli kohti omaa telttaansa, jossa nukkui. Onneksi hänellä oli yksityinen teltta, hän ajatteli kiihkeästi. Hänen ei tarvitsisi jakaa sitä kenenkään sellaisen kanssa, joka halusi kiihkeästi halata Faethia. Se tyyppi on kerrassaan uskomaton, Faeth mutisi itsekseen, kun hän riisui takkinsa. Hän ajatteli saman tien laittaa aseensakin pois, koska hän uskoi kuitenkin Rayn olevan teltan ulkopuolella vahtimassa tyttöä. Faeth hymyili salaa. Hänestä oli hyvin herttaista kun Ray oli ihan tosissaan suojelemassa Faethia. No, Ray oli sellainen, eikä Faeth halunnut muuttaa pojan persoonaa, koska hän piti nuorukaisesta eniten sellaisena kuin tämä oli. Hän tajusi todella pitävänsä Raysta eikä millään haluaisi mitään tapahtuvan hänelle. No, hän ei missään nimessä sanoisi sitä Raylle, vaikka olisi kuinka jäänyt jo kiinni. Tyttö kohautti harteitaan ja käpertyi peiton alle mukavasti ja nukahti saman tien. Musiikki soi taustalla kauniisti. Faeth seisoi omana itsenään sumean joukkion keskellä ja katsoi ympärilleen. Faeth ei muistanut tätä ollenkaan, mutta arveli kyseessä olevan jonkinlaiset tanssiaiset. Pahaksi onneksi kaikki oli niin sumeaa, ettei tyttö saanut mitään selvää mikä tai missä se tanssisali oli. Hän kuuli tuttuja ääniä takaansa ja kääntyi. Hän näki Rayn, selvempänä kuin koskaan vierellään Faethin nuorempi malli. Ray jutteli parin ystävänsä kanssa ja nämä puhuivat myös Faethille, joka nauroi. Faethin vanhempi versio huomasi kaksikon välillä sellaisen oudon jännittyneisyyden, joka kertoi selvää kieltään, eikä Faeth voinut enää epäillä suhdetta. Ei varsinkaan sen jälkeen, kun Ray halasi tyttöä kiihkeästi. Kaksikko lähti kulkemaan eteenpäin kohti tanssilattiaa ja 17-vuotiaan tytön läpi, jonka mieleen tulvi muistoja kuin joki keväällä. Koko kohtaus pysähtyi ja alkoi alusta. Tällä kertaa

6 se oli selkeä, eikä sumea. Faeth huomasi, että kyseessä oli La Fielin juhlatanssiaiset kaikille 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille. Faeth ei jaksanut muistaa niiden nimeä, mutta hän näki sitten yhtäkkiä Rayn vanhemman version tuijottavan tyttöä suoraan silmiin hänen edessään ja häviävän ihan yhtä äkkiä kuin se oli ilmestynyt. Nyt Faeth pystyi kuulemaan ihmisten juttelua ympärillään. En voi uskoa, että Faeth pääsi Rayn kanssa tänne! mutisi joku nuori nainen, jota Faeth ei tunnistanut. Miksi hän?! nainen valitti ja saapasteli tiehensä. Ray, en minä uskonut täällä olevan näin hauskaa, Faeth kuuli itsensä sanovan. Tietysti, kukkanen, täällä on aina hauskaa kun minä olen mukana, Ray sanoi. Sinä kai ymmärrät, ettei tämä tarkoita, että minä olen aivan lääpälläni sinuun? Joo, mutta minä olen aivan lääpälläni sinuun. Etkä ole. Kokeillaanko? Ei. Miksei? Tässä vaiheessa sivusta seuraava Faeth alkoi hymyillä. Ray oli sellainen kuin hän oli nytkin. Koska minä en pidä juoruista, joiden mukaan olen sinun tyttöystäväsi, nuorempi Faeth sanoi. Niin, isä tappaa minut, jos kuulee, Ray myönsi. Mutta, koska olen utelias, haluan, että sinä todistat minulle, että olet ihan hulluna minuun. Ai haluat vai? Kyllä. Ai nyt heti? No... err... en ehkä nyt heti, mutta... Älä nyt, en minä aio odottaa tätä enää pitempää~ Ray sanoi ja veti tytön mukanaan ulos puutarhaan, jossa monet salassa seurustelevat pariskunnan tapasivat toisensa. Siellä oli myös labyrintti, jonne kukaan ei koskaan mennyt. Raykaan ei lähtenyt sinne, mikä sai vanhemman Faethin aukomaan suutaan hämmästyksestä. Faeth katseli eri pariskuntia ja oli oksentaa nähdessään 16-vuotiaan Zachon suutelemassa jotain 17-vuotiasta tyttöä. No niin, Ray, Faeth kuuli itsensä sanovan hieman säikkynä, kun Ray pysähtyi. Vanhempi Faeth havahtui ja siirtyi katsomaan Rayta ja nuorempaa itseään. Rayn kasvoilla oli sellainen hurmaava hymy, jonka tyttö oli ihan vasta nähnyt hereillä ollessaan. Mitäs sinä aiot, Ray Fromiya? Faeth kysyi kun poika kietoi kätensä tytön ympärille hymyillen. Minä aion suudella sinua, että sinä hoksaat kuinka en jaksa enää tätä ystävyyssuhdetta, Ray sanoi ja sen sanottuaan hymyili vielä kerran ennen kuin suuteli Faethia (ja vanhempi tyttö tunsi vatsanpohjassaan sellaisen muljahduksen, jollaista hän ei ollut koskaan tuntenut) hellästi suoraan suulle ja tyttö vastasi siihen. Voi pienet kirveet ja saappaat!!! Faeth karjaisi herätessään. Hän oli vieläkin teltassaan ja tunsi sydämen jyskyttävän rinnassaan kuin maailmanloppu olisi käsillä. Pahinta oli se, että Ray tuli paikalle. Faeth hautasi kasvonsa peittoonsa. Ja sinäkin tulet vielä siihen... en ala tällaiseen... minä en jaksa muistaa, en välitä... hän mutisi. Et välitä? Ray uteli kuiskaten. En halua... En jaksa välittää... Faeth mutisi peittoonsa. Hän tunsi punastuneensa ja siinä oli yksi syy miksi hän ei aikonut katsoakaan Rayn kasvoja. Kyllä sinä välität, kukkanen, Ray sanoi ja painotti viimeistä sanaa. Hän siis todella oli siellä unessani kanssani, Faeth ajatteli ja säpsähti, kun Ray kosketti hänen selkäänsä. Niin, minä näin sen saman, poika sanoi. En väitä, ettenkö olisi hämilläni, mutta... Sinä et anna sen häiritä ystävyyttä, vai mitä? Faeth kysyi hiljaa ja vilkaisi Rayhyn. En, mutta saa se minun puolesta mennä pidemmällekin, poika sanoi suoraan. Hän väläytti taas sitä hurmaavaa hymyä. Sinä yrität suudella minua, senkin hullu! Faeth älähti peittoonsa. Entä sitten? Sinä rakastat minua, eikö niin?

7 Älä taas ala tuosta aiheesta, minua ei kiinnosta! Eikö? Minä kun ajattelin, että pieni pusu tekisi sinulle ihmeitä, senkin viehättävä tyttö. Faeth säikähti ja kohotti kasvonsa. Ray yritti... flirttailla... Faethin kanssa. Tyttö katsoi poikaan, mutta ei voinut edes alkaa räyhätä hänelle, koska hän oli jo tehnyt sen virheen, että oli päästänyt tunteensa valloilleen. Faeth, Ray sanoi hetken kuluttua, kun tyttö oli pukenut takkinsa päälleen ja laittanut aseet paikoilleen. minä olen niin hemmetin onnellinen, kun katson sinua. Minä ymmärrän nyt, miksi. Minä muistan sinut ja sen kuinka älyttömän onneton olin kun lähdin pois. Minä tajuan nyt tarkasti miksi. Minä olin yksin äidin luona, ja ilman sinua, joka piristit jostain syystä aina minua, vaikket koskaan tarkoittanut sitä. Faeth katsoi Rayta. Tämä puoli pojasta olikin hyvin uusi. Ray katui selvästi lähtöään. Minä en edes käynyt koulua loppuun, olin niin raivoissani isälle, kun hän tajusi meidän seurustelevan. Tietysti hän hoksasi sen kun jumalatar ei ilmestynyt... Minä olen syyllinen siihen, että se paskiainen piinaa sinua. Anna anteeksi... poika jatkoi, kun Faeth ei sanonut mitään. Mutta... eihän se ole sinun syysi, Faeth sanoi lopulta. Et sinä voinut tietää, että niin käy. Niin, mutta olen silti pahoillani. Sinuun sattuu koska minä olin idiootti. Minun ei olisi koskaan pitänyt lähteä. Olisi pitänyt tehdä ne kokeet ja lähteä vasta sitten... sinun kanssasi... Ray mutisi ja näytti kerrassaan katuvalta. Faeth tarkisti, ettei ketään ollut lähistöllä ja halasi poikaa, kun ei muutakaan voinut tehdä. Hän ei totta puhuakseen tiennyt ollenkaan, mitä hän itse teki, mutta ei se häntä jaksanut vaivatakaan. Ray oli kuitenkin todella tärkeä Faethille. Poika säpsähti hieman kun tyttö yhtäkkiä halasi häntä, mutta poika kietoi kätensä Faethin ympärille ja halasi tyttöä. Faeth tiesi siinä vaiheessa, että hänen hymyllään ja vatsanpohjassa tuntuneella muljahduksella ei ollut mitään tekemistä jumalattaren raivokkaiden vastalauseiden kanssa. Myöhemmin, monia tunteja myöhemmin Faeth oli taas hevosensa selässä hämillään oleva Ray vieressään. Muut neljännen divisioonan jäsenet katsoivat kaksikkoa hiljaa, mutta Ray ja Faeth kumpikin tiesivät, että muut tiesivät kaksikon välillä olevan tekeillä jotakin. Ron, joka oli aina tarkkanäköinen, oli huomannut sen jo kauan sitten. Heti samana päivänä jolloin Ray oli tullut takaisin La Fieliin. Siitä päivästä saakka Faeth oli muuttunut enemmän ja enemmän. Ron muisti selkeästi pari vuotta sitten ympäri La Fieliä olleet juorut Faethin ja Rayn välisestä suhteesta. Tietysti kaikki olivat joko vihaisia jommallekummalle tai kerrassaan innoissaan. Faeth ja Ray eivät kuitenkaan koskaan silloinkaan näyttäneet tunteitaan julkisesti, eivätkä he nyt niin tehneet, vaikka Rayn kasvoilla oleva epäuskon ja hämmentyneisyyden sekoittunut ilme kertoi kyllä selvästi, että Faeth oli tehnyt jotain sellaista, mitä oli hankala uskoa. Ron kyllä uskoi sen. Faeth oli hyvin arvaamaton ihminen, mutta silti hänestä pidettiin (tai Zachon tapauksessa, vihattiin) tai pelättiin. Ron oli huomannut, että kun Faeth yritti käskeä Rayta, hänen äänensä uhkaavuus oli särkynyt. Tyttö ei ollut enää edes pelottava, vaan hän hymyili useammin ja se olikin näky. Mitä ihmettä Ray oli oikein tehnyt Faeth Satimayalle? Ray, minä haluan puhua sinulle, Ron sanoi, kun he olivat jo Farniassa. Siellä Faethin kasvoille oli kuitenkin ilmestynyt niin nyreä ja vihainen ilme, että Ron ajatteli tämän käyvän jo ihmisten kimppuun. Ray oli taas pelastanut päivän, totta kai... Mitäs Ron Pon haluaa? Ray kysyi. Mitä olet tehnyt kapteenille? Minäkö? En minä mitään ole tehnyt, Ron. Olet, hän ei ole sellainen kuin ennen. Siitä päivästä saakka kun sinä palasit, hän on muuttunut koko ajan ja muistuttaa enemmän tunnollista ja kohteliasta nuorta tyttöä kuin aikaisemmin. Ai sinäkin huomasit... Hehee, minä taisin hurmata hänet, siinä syy. Mitä? Hän halasi minua vailla nolostumisen häivää tuossa viikko sitten. Emme ole pahemmin puhuneet asiasta, koska hän kieltää sen kuitenkin, mutta minä alan vakavissani uskoa, että hän on rakastunut minuun.

8 Onnea, kamu, Ron virnisti. Ray hymyili. Ja voitko uskoa, hän melkein minua yhtenä iltana...? Rayn kasvojen voitonriemuinen virne oli typerä. Ron huokaisi. En usko sinua. Ja minusta tuntuu, että sinä olet korviasi myöten rakastunut Faethiin. Niinpä kai. Mutta suloinen se silti on, Ray hekumoi kuin pikkupoika. Ron oli varma, että Faeth ja Ray olivat kumpikin sekaisin päästään, jos todella valitsevat kaikista La Fielin seurustelemattomista ihmisistä juuri toisensa. No, pääsen minä ainakin pitkälle lomalle, Ron sanoi. Koska jos te olette yhdessä, sinä vahdit häntä, eikä hän tarvitse minua vartioon. Voin painua Alarniaan puoleksi vuodeksi. Miksi? Ensinnäkin, perheeni asuu siellä. Toiseksi, minun tyttöystäväni on siellä. Kuka on sinun tyttöystäväsi? En taida kertoa sitä sinulle, sinähän saatat mennä hurmaamaan hänet, Ron virnisti. Minun ajatukset pyörii Faethin ihanuudessa, Ray sanoi ja virnuili tyhmä hymy kasvoillaan. Ron ajatteli siinä vaiheessa, että Ray ja Faeth ovat hulluja, jos alkavat seurustella. Faeth katseli oman hotellihuoneensa ikkunasta ulos. Hän halusi lähteä tutkimaan herttuakuntaa tarkemmin ihan huvin vuoksi. Hän käveli ulos huoneestaan ja käytävässä törmäsi Filipiin ja Roniin, jotka huomasivat tytön ja tulivat hänen luokseen. Sinä olet ihastunut Ray Fromiyaan, Faeth, Ron sanoi. Faeth hätkähti. Miten Ron tiesi? Oliko Ray mennyt sanomaan jotain sellaista kaksikolle? Hän kääntyi kaksikkoon. Mistä te tuollaista saitte päähänne? Puhuiko Ray jotain tuollaista? hän kysyi. Ei Ray sanonut muuta kuin että on ihan hulluna sinuun, Filip virnisti. Mutta me kyllä olemme huomanneet sinun olevan enemmän tai vähemmän ihastunut siihen hurmuriin. Miksi minulla on vakooja ja tarkkasilmäinen mulvero omassa legioonassani? Faeth kysyi ajatukset harhaillen... Rayhyn? Ron virnisti. Se on divisioona, ei legioona, Filip sanoi nauraen. Faeth oli taas jäänyt kiinni. Sinun kannattaisi kertoa Raylle, koska hän taitaa olla tosissaan tunteidensa kanssa, Faeth, Filip sanoi hetken päästä ja hymyili ystävällisesti. Ei Ray ole edes kamala ihminen, hän kohtelee rakkaitaan kuin kalleimpia aarteitaan. Faeth hymyili, kun sai kuulla sen. Hän olikin ajatellut asiaa, mutta nyt hän sai varmistuksen sille, hän tiesi, mitä hän tekee. Ron ja Filip huomasivat sen. Älkää yrittäkö. Minä haluan tutkia kaupunkia, ei muuta, tyttö sanoi. Tietenkin, kaunis olento, Filip sanoi. Faeth tuhahti ja jatkoi matkaansa. Hän koputti Rayn huoneen oveen, mutta kukaan ei tullut avaamaan, joten tyttö ajatteli pojan ehkä olevan alakerrassa oleskeluhuoneessa. Käytävä, jota tyttö kulki, oli oikein valoisa ja seinät oli tapetoitu lämpimän ruskeilla väreillä. Niitä koristivat kauniit taulut ja pienillä pöydillä olevat liljat. Faethin mieleen bongahti heti Paulan kartano jossakin Farnian länsipuolella olevassa metsässä. Faeth kulki portaat alakertaan ja huomasi Rayn istuvan lämpimässä tuolissa takan lähellä. Poika tuijotteli liekkeihin miettien jotain. Muuten oleskeluhuone oli tyhjä. Faeth käveli pojan luokse. Kun tämä kuuli askeleita ja huomasi Faethin, hänen kasvoilleen ilmestyi taas se hurmaava hymy, ihan kuin se olisi ollut jonkinlainen viesti: Äläs yhtään karkaa minnekään, koska minä hurmaan sinut, senkin kukkanen. Älä kuvittele, että sinä saat minut noin helpolla, Fromiya, Faeth sanoi. Fae, lähtisitkö sinä ulos kanssani? Ray kysyi. Sinä haluat treffeille kanssani? Totta kai, poika sanoi. Joten, miten on? Ehkä. Riippuu kellonajasta, Faeth sanoi hymyillen.

9 Minä lähtisin vaikka heti sinun kanssasi, Ray sanoi. Sinä olet ihan hullu, Ray. Niin, olen hulluna rakkaudesta. Enkä minä taida kestää tätä enää pitkään. No, jos minä lähden kanssasi, sinä et yritä suudella minua. En missään nimessä. Hyvä, Faeth sanoi ja lähti ovea kohti. Ray ei kuitenkaan seurannut tyttöä. Tuletko sinä vai et, hurmuri? Faeth kysyi häneltä. Ray nousi tuolistaan kasvoillaan selvä hämmentyneisyyden ilme. Faeth nauroi hänelle. Sinä muutut niin nopeasti, että minä en pysy edes perässä, kukkanen, poika sanoi, kun he olivat ulkona. Taivas oli kaunis. Se oli pilvetön. Faeth ja Ray kävelivät käsi kädessä edes tajuamatta koko asiaa. Faeth oli varma, että Ray halusi suudella tyttöä saman tien heidän ollessa nyt kahden, mutta heidän ympärillä kulki edelleen samuraita ja myös farnialaisia sotilaita. Ray, oletko huomannut, että sinä pidät minua kädestä? Faeth kysyi kaupungin keskustassa olevan suihkulähteen luona. Suihkulähde oli erilainen kuin La Fielissä. Se oli ensinnäkin pienempi ja altaan keskellä oli jokin tornin pienoismalli. Faeth istui suihkulähteen altaan reunalle ja Ray istui tytön viereen. Joo, mutta kun sinä et vastustele, minä ajattelin, että annat minun pidellä sinua kädestä, poika vastasi Faethin kysymykseen. Sinä taidat todella olla sekaisin rakkaudesta, ymmärrän. Minä taidan olla, joo... Tällä on jotain tekemistä sen unen kanssa, jonka näimme. Ai se, jossa me suutelimme? Se juuri. Se tuntui itse asiassa kauhean todelliselta minusta. Minä herätessäni olin siinä uskossa, että olit vierelläni... Hmm... Ehkä sinä olet niissä unissa 15-vuotias versio itsestäsi kun minä olen siellä erillisenä henkilönä? Saattaa olla. Minä kyllä petyin kovasti kun hoksasin, että halasin omaa tyynyä... Faeth naurahti. Ray katsoi tyttöä ja hänen kasvoillaan kävi varsin hellä ilme, jollaista Faeth ei ollut vielä nähnytkään. Ray ei pysty enää pitämään tunteitaan kurissa, Faeth ajatteli. Ja on hyvin lähellä, etten minäkään pysty. Välitätkö sinä minusta millään tasolla? Ray yhtäkkiä kysyi. Täh? Faeth sanoi. Minä haluan tietää, mitä sinä tunnet. Sinä tiedät minun tunteeni, mutta minulla ei ole hajuakaan mitä sinä tunnet. Kerro minulle. Minä... öhm... En minä... en minä voi sanoa sitä... tyttö mumisi ja punastui. Mitä? Kerro minulle, tai Filip kertoo~ Ray sanoi. Filip? Hän on tarkkasilmäinen ja on huomannut jo jotain rakkauteen viittaavaa sinun käytöksessäsi, Ray sanoi ystävällisesti, mutta Faeth luki sanojen välistä selvän uhkauksen, Minä kysyn häneltä oletko sinä rakastunut minuun vai et. Hän huokaisi. Minä... r- pidän sinusta enemmän kuin tajuatkaan. Minä luotan sinuun, ja pidän kaikesta sinussa, viimeiset kolme sanaa hän kuiskasi.... Voi makkara... Ray kuiskasi ja hetken mielijohteesta kietoi kätensä tytön ympärille ja suukotti hänen poskeaan. Faeth ei tiennyt, mitä sanoa. Hän vain toivoi, ettei kukaan nähnyt tapahtunutta. Sinä tosin meinasit sanoa sen R-sanan, poika kuiskasi Faethin korvaan. En tunnusta, tyttö sanoi heti. Ei tarvitse, minä olen valloittanut sinun sydämesi jo, Ray sanoi ja hymyili. Ja sinä tiedät oikein hyvin, että niin on päässyt käymään.

10 En tunnusta, tyttö toisti ja virnisti. Ei se mitään, kyllä minä odotan. Hyvä, Faeth ajatteli heti. Sitten ehdin pohtia asiaa tarkasti...