Epilogi ~ A Place to Call Home ~

Transkriptio

1 Epilogi ~ A Place to Call Home ~ Faeth, Ray sanoi parin päivän päästä muutama päivä myöhemmin Paula Fromiyan kartanossa Farnian herttuakunnan lähettyvillä. Paikka oli sama, jossa Faeth oli saanut hermoromahduksensa ja siellä oli tapahtunut paljon muutakin. Faeth kuitenkin tunsi olevansa kotona, koska kartano muistutti niin paljon La Fieliä. Faeth aikoi maksaa Maierienin aiheuttamat vahingot Roylle. Hän halusi maksaa ne, koska hänestä tuntuisi muuten niin kamalalta. Niin, Ray? Faeth kysyi. Sinähän halusit tietää, miksi menin pois, Ray sanoi. Faeth katsoi häneen ja näki nolon Rayn. Asia on niin, että olin kamalan vihainen isälle, kun hän aikoi siirtää sinut toiseen La Fielin yksikköön Läntiselle Mantereelle... Minulla on tapana vihaisena toimia hetken päähänpistojen mukaan ja sattui niin iloisesti, että karkaaminen oli hetken päähänpisto ja minä tein niin. Anteeksi. Faeth hymyili hänelle. Sovitaanko, että unohdamme moisen ja aloitamme ihan puhtaalta pöydältä? Mitä, ystävystymisestä asti? Ei, kun siitä kun aloimme seurustella. Aijaa. Minä jo kauhistuin, että sinä haluat esittää vaikeasti tavoiteltavaa. Miksi minä niin tekisin? Sehän tekee sinut ihan hulluksi. Niin tekee, joten on hyvä, että päätit toisin. Minä teen aina oikeita päätöksiä. Kyllä, se on totta. Minä arvelinkin, että pääsemme yhteisymmärrykseen, nuoriherra Fromiya, Faeth sanoi ja hymyili. He istuivat kartanon olohuoneessa olevalla sohvalla. Faeth oli pukenut päälleen oikean kerman värisen mekon, kun ei jaksanut koko aikaa kävellä samurain vaatteet päällään ympäri kartanoa. Mustat vaatteet hän oli kuitenkin laittanut siististi vaatekaappiin huoneeseen, jossa hän nukkui Rayn kanssa. Faeth oli onnellinen, että jumalatar Maierien oli jättänyt hänen ruumiinsa ja mennyt pois. Faeth tunsi itsensä taas ihmiseksi, eikä vain joksikin puolidemoniksi. Aiotko sinä ikinä mennä Fa Mouliin? Ray kysyi. En tiedä. En ainakaan vielä, Faeth sanoi. En ole yhdeksäätoista vielä ja muistelisin, että perheeni aikoi luovuttaa vallan siellä minulle vasta sitten. Katsos kun Satimayan paronit vetäytyvät varhaiseläkkeelle hyvin aikaisin. Sinä et varmasti jää varhaiseläkkeelle, Ray kiusasi. Sinä olet niin hyvä johtaja, ettei toista olekaan. Voi kiitos, Faeth sanoi. Nuoriherra Fromiya, neiti Satimaya, teille on vieraita La Fielin samuraikoulusta, kuului kamariherra Josephin ääni. Mies oli sama henkilö, jonka Faeth oli tavannut muutama kuukausi sitten, kun Ray oli pelastanut hänet Farniasta. Pyydä heidät sisään, Ray sanoi. Kyllä, herra, Joseph sanoi ja lähti pois. Kuka se mahtaa olla? Faeth kysyi uteliaana. Paha sanoa, Ray mutisi. He kuulivat ääniä ja näkivät Faraiyan, Ronin ja Filipin tulevan huoneeseen. He virnuilivat tullessaan paikalle. Rakastavaiset, missä ne sormukset ovat? Filip kysyi heti. Ei me mennä vielä naimisiin, Ray protestoi. No, ihan sama. Sinä rakastat Faethia ja Faeth sinua, miksi ei? Tuo on typerä tapa tervehtiä ihmisiä, Filip, Faeth sanoi. Anteeksi, rva. Fromiya. Faeth huokaisi.

2 Mitä La Fielissä on tekeillä? No, Roy pitää hommaa kasassa yllättäen Zachon kanssa. Komentaja osoittautui petturiksi ja Paula kouluttaa komentajan oppilaita ja salaista komppaniaa sen aikaa, että saadaan uusi tilalle, Faraiya sanoi. Miksi Zacho? Faeth kysyi heti. En tiedä. Ehkä Zacho yrittää hyvittää kaiken sonnan, mitä on tehnyt. Hän yrittää päästä äitinsä suosioon toiminnallaan. Aika naurettavaa. Olen kyllä saa mieltä. Oi, Ray sanoi. Faeth, Faraiya on muuten minun siskopuoleni. Äiti adoptoi hänet. Tuota minä en tiennyt, Faeth sanoi. En minäkään sitä aluksi tiennyt. Minulle kerrottiin hieman ennen kuin lähdin etsimään sinua unimaailmasta. Okei, Faeth sanoi. Onko La Fielissä muuta erikoista tekeillä? Neljäs divisioona haluaa kapteeninsa takaisin. He eivät osaa olla ilman sinua, Ron sanoi. Meillä on addressikin. Voit kertoa divisioonalleni, että on mahdollista, että tulen takaisin, mutta tarvitsen ensin lomaa parantuakseni kunnolla. Minun kuntoni on niin huono taas. Minä vien viestin. Ovatko tiedemiehet vielä siellä lähistöllä? Joku kertoi, että he väijyvät La Fielin lähialueilla. Emme me ainakaan ole ketään siellä nähneet, vaikka partioimme katuja ja koulun pihaa ja käytäviä joka päivä. Faeth vaikeni hetkeksi. Minä pysyn täällä niin kauan kunnes tiedemiehet ovat poissa. Vaikka Maierien jätti minut rauhaan, ne typerykset saattavat silti yrittää tehdä jotakin kokeita. En ole edes varma, lähtivätkö Maierienin voimat sen sielun mukana. Mutta mitään ei ole tapahtunut, eihän? Faraiya kysyi. Ei ole kyllä, mutta en tiedä ollenkaan, ovatko ne voimat lähteneet sen akan mukana. Olisi hyvä, jos olisivat, Ray sanoi. Minulle tulee vain paha olo, kun ajattelenkin sitä akkaa. Niin, sinä joudut suutelemaan häntä, Faeth härnäsi. Minä tein sen, koska halusin pelastaa sinut kuolemalta. Minä vain kiusaan sinua, senkin toivoton taukki. Ihan kummaa hommaa, Ron sanoi. Minuakin on haukuttu taukiksi. No, etkö sinä muka ollut aikamoinen taukki? Faeth kysyi. Olin, myönnän sen, kapteeni. Ai niin, minähän olen kapteeni vieläkin. Se velvoittaa sinua palaamaan, Faeth, vaikket ehkä tahdokaan. Faethin täyttäessä 18 vuotta, hän oli mennyt takaisin La Fieliin. Hän oli käynyt ensin Fa Moulissa hakemassa vahingonkorvausrahat Roy Fromiyalle. Loppujen lopuksi hän oli La Fieliin päästyään joutunut tyrkyttämään rahat Fromiyan herttuan käsiin, kun tämä hanakasti kieltäytyi 500,000 lantista, jonka Faeth miehelle tarjosi. Lopulta, kahden ja puolen tunnin väittelyn jälkeen Roy oli ottanut rahat alettuaan toistamaan itseään ja syitä miksi ei. Faeth oli hyvin tyytyväinen siihen, että Rayn isä oli lopulta hyväksynyt rahat. Hän oli pukeutunut samurain vaatteisiin jälleen kerran ja kulki La Fielin käytäviä pitkin. Tyttö rakasti paikkaa kovasti. Se oli ehkä enemmän Faethin koti kuin Fa Moul oli koskaan ollutkaan. Faeth oli Maierienin lähdön jälkeen muistanut vain enemmän ja enemmän asioita elämästään Fa Moulissa, eikä se paikka tuntunut tytön kodilta ollenkaan. Fa Moul oli synkkä kaupunki. La Fielin vuoristokaupunki oli niin kaunis ja raikas. Faeth oli päättänyt antaa Fa Moulin kuulua Araniaan tästä eteenpäin ja vetäytyi itse asumaan La Fieliin. Ehkä hänestä tulisi La Fielin herttautar joku päivä? Faeth melkein salaa toivoi sitä. Hän oli taitavasti julkisesti vähän enemmän entisen kaltainen, mutta ollessaan Rayn kanssa kahden hän oli välillä vähän liian ylipirteä tyttö. Ray ei siitä välittänyt, tai ainakaan hän ei näyttänyt sitä. Faeth, minne sinä oikein hävisit!? kuului Rayn huuto.

3 Olen täällä, Ray, Faeth sanoi. Hän oli huomaamattaan kävelyt ruusupuutarhaan, jossa oli usein lukenut kirjaa vielä koulutuksessa ollessaan. Puutarhassa oli kaikenlaisia ruusuja. Suurimmaksi osaksi ne olivat punaisia. Ray otti tytön kiinni siellä ja otti häntä kädestä kiinni. Sinä lähdit karkuun minua, poika syytti virne kasvoillaan. Sinä todella olet sekopää, tiesitkö sen? Faeth sanoi ja nauroi. Ihan sama. Äiti suunnittelee jotain juhlaa sinua varten, Ray sanoi sitten. Älä viitsi. En minä mitään juhlaa tarvitse. Mutta äiti haluaa järjestää sen. Se on sen kunniaksi, että olet 18-vuotias ja siksi, että me palasimme tänne ihanaan kartanoon. Mistä saakka sinä olet sanonut tätä paikkaa ihanaksi, Ray? Faeth kysyi uteliaana. Ray kohautti harteitaan ja virnisti. Muutaman päivän kuluttua olevassa juhlassa Faeth oli pukeutunut tummanvihreään leninkiin, joka ulottui lattiaan saakka. Se oli satiinia ja todella kaunis. Faeth piti siitä todella paljon. Ray oli hänen onnekas kavaljeerinsa ja oli pukeutunut jostain syystä frakkiin. Ei sillä, että se Faethia olisi kamalasti häirinnyt, Ray näytti hyvältä vaatteissaan. Hän hymyili paljon ja nauroi Filipin vitseille. Raylla oli sellainen iloinen pilke silmissä koko ajan. Faeth piti siitä. Se oli yksi asia, miksi hän ylipäätään halusi olla Rayn kanssa. Pojan persoonassakin oli jotain, josta tyttö piti kamalan paljon, eikä hän kovin helposti kenestäkään ala pitää. Ray oli kuitenkin heidän ensitapaamisestaan saakka ollut jotenkin niin omanlaisensa persoona, ettei hänestä voinut olla pitämättä. Ja loppujen lopuksi Faeth Satimaya oli rakastunut Rayhyn. Faeth ei vieläkään tajunnut, mitä poika oli oikein tehnyt tytölle, jotta moinen hullutus sai alkunsa. Hän ei jaksanut pohtia sitä enää, joten hän jätti asian sikseen. Faeth, kuului Paulan ääni. Paula Fromiya oli pukeutunut tummansiniseen leninkiin juhlaa varten ja näytti hyvin kauniilta. Hänellä oli valkoiset hanskat käsissään ja timanttikorut kaulassa, ranteessa ja korvissa. Hänellä oli nuttura päässään ja hänen mustien hiustensa seassa oli tiara. Niin? Faeth kysyi. Näytit vähän yksinäiseltä, joten ajattelin tulla juttelemaan, Paula sanoi ja hymyili. Oh, niin, Faeth sanoi. Minä en edelleenkään tajua, miksi juhlat. Sanoisin, että se on niitä Fromiyan perheessä tapahtuvia hetken päähänpistoja, joiden seuraukset voivat olla traagiset. Aivan, unohdin tuon. Onko viime aikoina tapahtunut mitään? Faeth tiesi, mitä Paula tarkoitti ja pudisti päätään. Mitään yliluonnollista ei ollut tapahtunut pitkään aikaan Faethin ympärillä. Ei oikeastaan mitään sen jälkeen, kun Maierien jätti tytön ruumiin. Hienoa. Olisin kauhistunut, jos joudut taas siihen helvettiin, Paula sanoi. Minä tappaisin itseni ennemmin kuin antaisin sen naisen ottaa minut valtaansa uudestaan. Minähän tuhosin melkein koko koulun! Se oli Maierien, et sinä. Mutta silti. Se on hirveää. Onhan se, mutta sinun on ymmärrettävä, ettei se ollut sinun syysi. Hyvä on, Faeth myöntyi lopulta. Ei hän halunnut kinata Rayn äidin kanssa. Herttuatar Fromiya kun oli jonkinlainen äitihahmo Faethille. Paula huolehti Faethin hyvinvoinnista joskus vähän liiankin kanssa, mutta Faeth ei koskaan jaksanut harata vastaan. Ainakin hän tunsi olevansa tervetullut Rayn perheeseen. Roy oli nyt hyvin suvaitsevainen poikansa ja Faethin suhteesta ja ei yrittänytkään saada heitä erilleen, kun tiesi seuraukset siitä. Faeth oli myös kuullut hieman Royn ja Riana Satimayan yhteisestä menneisyydestä, joka oli päätynyt kamalan traagisesti Royn käännettyä selkänsä apua tarvitsevalle Rianalle. Onneksi Faethin isä oli kuitenkin huomannut avun tarpeellisuuden nopeammin kuin Roy.

4 Minä, Faeth Satimaya, luovutan paronikuntani Fa Moulin Aranian kuningaskunnan hallintaan virallisesti, Faeth sanoi vuoden kuluttua Fa Moulin kartanon pihalla, jossa oli jonkinlainen koroke. Hän luki julistusta pergamentilta, jonka oli laatinut Roy Fromiyan avustuksella. Hän oli nyt 19-vuotias ja kihloissa Rayn kanssa. Kaksikko ei ollut vielä päättäneet, kumman sukunimen he ottavat käyttöönsä. Ray oli tietysti lähtenyt kihlattunsa mukaan Fa Mouliin, kun hän halusi kuulemma nähdä miten hänen tuleva vaimonsa selviää puheesta suuren kansan edessä. Faethilla oli nyt päällään valkoinen mekko, jossa oli paljon pitsiä (19-vuotislahja Paulalta, joka oli hulluna pitsiin) ja hattu päässä. Hattu oli olkihattu ja sitä koristi kukkaseppele, jonka Ray oli tehnyt. Nuorimies oli pukeutunut smokkiin. Jostain syystä Ray suosi smokkia ja frakkia, tosin hänellä oli tapana käyttää frakkia vain juhlissa. Faeth ihmetteli Rayn outoja tapoja välillä niin kovasti, että sai päänsärkyä. Hän rakasti kaikesta huolimatta Ray Fromiyaa niin paljon, että halusi naimisiin hänen kanssaan. Satimayan suvun kartano pysynee kuitenkin nimissäni, Faeth sanoi ja hymyili asukkaille. Sukuni varoista puolet lahjoitan köyhille, ja loput liitän Fromiyan suvun varoihin. Jostain syystä moinen ilmoitus sai kansan huutamaan innoissaan. Faeth ei oikein tajunnut, mistä oli kyse aluksi, mutta ajatteli sen johtuvan selvästä vihjauksesta kihlauksesta Rayn kanssa. Aranian kuningasperhe oli myös paikalla vahvistamassa tapahtumaa. Täten luovun Fa Moulin paronittaren paikasta ja siirryn syrjään. Olkaa uskollisia hänen majesteetilleen kuninkaalle ja prinssille, Faeth sanoi lopuksi. Pergamentti sinetöitiin ja Faeth ojensi sen Aranian kuninkaalle, jolla oli koreat kultaiset vaatteet päällään ja punainen viitta kaulassa. Onnittelemme teitä kihlauksestanne, kuningas Von Aranian I sanoi. Kiitoksia, Faeth sanoi. Teidän täytyy tulla joskus Rothenbergiin, kuningatar sanoi. Hän oli pukeutunut merensiniseen leninkiin, jonka hihat ulottuivat ranteisiin ja niissä oli pitsiset päärmeet. Pitää puhua asiasta myöhemmin, Ray sanoi ja hymyili. Meillä on kiire La Fieliin. Tietenkin. Emme me voi pidätellä nuorta paria täällä, kuningas vitsaili. Ray ja Aranian kuningas tulivat hyvin toimeen keskenään. Faeth tiesi syyn: Ray oli auttanut kuningasta monta kertaa aikaisemmin kun mies taisteli kruunusta kaikkia sukulaispoikiaan vastaan, jotka havittelivat sitä myös. Kaikki tämä oli tapahtunut joskus kolmisen vuotta sitten kun Ray oli lähtenyt La Fielistä ja jättänyt Faethin sinne yksin. Kahden viikon kuluttua La Fielin suuressa juhlasalissa Faeth Satimaya seisoi valkoisessa pitsimekossa Ray Fromiyan rinnalla, kun pappi, Jenna, kertoi kaikkea mielenkiintoista avioliittoon liittyvistä jutuista. Faeth kesti kuitenkin koko puheen ja lopulta päästiin vannomaan valat. Ray ja Faeth vannoivat toisilleen tietenkin ikuista rakkautta, aina kuolemaan saakka. Paikalla oli tietenkin koko La Fielin samuraikoulu, samoin kuin kaupunkilaisia. Faeth oli itse halunnut, että kaupunkilaiset pääsevät myös häihin. Faeth rakasti La Fielin herttuakuntaa ja sen mukavia asukkaita, joten hän oli halunnut päästää kaupunkilaiset häihin. Royn vanhemmat olivat hyväksyneet asian tietenkin. Tahdotko sinä, Faeth Satimaya, ottaa Ray Fromiyan aviomieheksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? Jenna kysyi hymyillen Faethilta. Tahdon, Faeth sanoi selkeästi, mikä oli kyllä kumma juttu, kun häntä jännitti niin kovasti. Hän oli parin vuoden aikana kasvattanut hiuksistaan pitemmät ja ne olivat nutturalla hänen päässään (vapaina ollessaan ne ulottuisivat selän puoleenväliin). Hänen valkoinen huntunsa oli laitettu kiinni hänen hiuksiinsa, eikä Faethille ollut mitään hajua, miten se oli tehty. Tahdotko sinä, Ray Fromiya, ottaa Faeth Satimayan vaimoksesi ja rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? Jenna kysyi frakkiin pukeutuneelta Ray Fromiyalta, joka oli hyvin onnellisen näköinen. Tahdon, hän sanoi. Voitte suudella morsianta, Jenna sanoi. Tätä minä olen odottanut kaikki nämä vuodet, Ray kuiskasi ennen kuin suuteli Faethia, joka

5 vastasi pojan suudelmaan. Koulu ja kaupunkilaiset taputtivat onnellisina. THE END