Jumalten Valittu. Kappale 11: Kuichen Pyhä temppeli

Transkriptio

1 Jumalten Valittu Kappale 11: Kuichen Pyhä temppeli Andre ei ollut koskaan nähnyt mitään niin sammaleista paikkaa kuin Kuichen entisen keisarikunnan, ja sen jälkeisen kuningaskunnan, rauniot. Joka paikassa oli sumuista, mutta myös aavemaisen hiljaista ja sammaleita oli aivan liikaa joka puolella. Andre ei todellisuudessa pitänyt lainkaan sumusta ja hiljaisuudesta, joka raunioilla vallitsi. Hän tunsi olevansa vaarassa koko ajan ja katsoikin hermostuneena usein olkansa yli sumuun kuin nähdäkseen, onko hänen kimppuunsa hyökkäämässä joku Barbarellan kätyri vai ei. Toisaalta Andrea otti myös aivoon, että hän oli tällainen pelkuri koko ajan. Ei hänen kimppuunsa kukaan täysjärkinen kävisi kuitenkaan, koska hän oli kuin räjähtävä pommi suututtuaan tarpeeksi. Miksi sinä tuijotat koko ajan taaksesi? Lauren kysyi uteliaana. Pelottaako sinua? Brandon kysyi. Miksi teitä ei sitten ahdista tällainen paksu sumu ympärillämme tai se tosi seikka, että Barbarellan kätyrit lymyävät tuolla jossakin? Andre kysyi tutkien ympäristöä tarkkaan. Nehän ovat kaikki viemässä Nikolaita Barbarellan luokse, Sean sanoi. Ei täällä ole ristin sielua. Aaron pudisti päätään. Minusta tuntuu, että meidän olisi syytä olla varovaisempia. Emme voi varmuudella sanoa, että olemme täysin turvassa, hän sanoi ärsyttävä kuninkaallinen aksentti äänessään. Andre ei kuitenkaan jaksanut alkaa valittaa siitä. Hänen huomionsa oli kiinnittänyt se tosi seikka, että Aaron vaikutti todella epätavallisen ystävälliseltä. Tämä sumu on kyllä epätavallisen paksua, Lily sanoi hiljaa. Pystyn aistimaan voimia täällä. Muutakin kuin Zenin ja Marien läsnäolon? Andre kysyi. Niin. Luulenpa, että joku on luonut tämän sumun ja muun tänne, Lily sanoi. Meidän täytyy olla varovaisempia. Ollaan sitten, Andre myöntyi kiireesti helpottuneena, kun huomasi, ettei hänelle naurettukaan. Olihan se aika naurettavaa, että häntä oikeasti pelotti olla tässä aavemaisessa kaupungissa, joka oli tuhoutunut niin monia vuosia sitten. Tämä paikka on ruma nyt, Rhodry kommentoi Andren katsellessa ympärilleen taas. Tuolla minä kiusasin Jadea, kun kävimme täällä, hän lisäsi, kun Andre ja muut astuivat keskusaukiolle, jonka keskellä oli patsas ja sen alapuolella penkkejä, jotka olivat vihreitä sammaleiden vuoksi. Siellä oli jopa vesilätäköitä joka paikassa. Aukio oli täysin kivinen ja sen raoista kasvoi erilaisia kasveja, kuten heinää. Oletko sinä käynyt täällä? Andre kysyi uteliaana. Kyllä, silloin kun tämä oli vielä kaunis kaupunki. Jade piti tästä. Meidän piti muuttaa tänne asumaan, mutta sota alkoi, Rhodry sanoi ja huokaisi. Mahtaa olla karmivaa muistaa kuinka kuoli, Andre sanoi. Jade kuoli muistaakseni ensin. Minä suutuin siitä todella pahasti ja tuhosin sitä haisevaa temppeliä aika paljon ennen kuin ne ääliöt tökkäsivät puukon pääni läpi, Rhodry sanoi. Sinä kuolit ensin, Rhoddo. Ne kiduttivat sinua niin kauan, kunnes kuolit, tytön ääni sanoi Andren päässä. Andre värähti. Kuka kumma tämä nainen oikein oli? Jade! Rhodry huudahti ilahtuneena. Mitäs ihmettä sinä teet, kultani? Kokeilin vain, toimiiko tämä. Näköjään toimii. Tulkaa nopeasti, Jade komensi. Tyttö kuulostaa ihan isältään, Marie sanoi tyynesti Andren vierellä. Miten sinä kuulet mitä minä puhun Rhodrylle ja Jadelle? Andre kysyi uteliaana. Olen näkijä. Jadessa on shigonialaisen ja näkijän verta. Siksi hän puhui sinulle, Marie sanoi. Hän hymyili surullisena. Minulla on erittäin kova ikävä rakasta tytärtäni, vaikka en ollutkaan hänen kanssaan niin läheinen kuin Zen, rakastin häntä suunnattomasti. Mutta jos hän pääsee jossain vaiheessa pois Marian kehosta, tehän voitte olla taas yhdessä koko perhe, Andre sanoi ja virnisti. Kyllä, tietenkin, mutta ei se ole niin hohdokasta elää täällä aaveena, Marie sanoi. *****

2 Että mitä sinä taas suunnitteletkaan?! Maraifia kysyi järkyttyneenä nuorelta naiselta, joka seisoi hänen edessään äitijumalattaren huoneessa. Huone oli varsin suuri ja väriltään sininen. Jade ja Marie olivat maalanneet sen siniseksi, sillä kumpikin oli rakastanut rauhallista sinisen erisävyjä. Kumpikin olivat olleet sitä mieltä, että sininen sopi äitijumalattarelle erittäin hyvin. Maraifia ei ollut jaksanut alkaa taistella asiasta kaksikon kanssa ja olikin myöhemmin alkanut pitää väristä. Huoneeseen oli ajan kanssa myös tuotu pöytiä ja tuoleja, jotka olivat valkoisia. Pöydällä oli sinisiä liljoja vaasissa ja niiden alla valkoinen pöytäliina, jota tuskin näkyi kirjakasojen alta. Huoneessa oli myös kello seinällä ja kirjahyllyjä, joiden sisältö oli kuitenkin pääasiallisesti lattialla. Minä haluaisin antaa Jadelle ja Rhodrylle mahdollisuuden onneen, nainen sanoi ylpeänä. Ja Zenille ja Mariellekin. He ansaisevat onnea enemmän kuin tiedätkään, äitijumalatar. Maraifia oli saanut tämän naisen kiinni illuusiomaailmojen luomisesta ja oli varma, että nainen oli oppinut jostain aikamaagien voimat. Maraifia oli varma, että sillä joskus eläneellä noitanaisella oli jotain tekemistä asian kanssa. Muuta selitystä ei voinut olla. Mutta olet minun suunnitelmieni tiellä, Maraifia ärähti. Minä en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, kuka on pyytänyt sinua tekemään tällaista ja luovuttanut aikamagian käyttöösi! Se on minun ja toisen henkilön välinen asia, johon te ette voi valitettavasti puuttua, nainen sanoi ja hymyili heikosti. Minä aion toteuttaa suunnitelmani, vaikka te estäisitte minua. Minä olen lähellä onnistumistani, enkä aio antaa kenenkään tuhota kaikkea, jonka eteen olen uhrannut elämääni. Maraifia katsoi hiljaisuuden vallitessa edessään istuvaa vihreäsilmäistä nuorta naista, jonka kasvoilla oli päättäväinen ilme. Maraifia alkoi epäillä syytä miksi nainen oli elossa vieläkin, vaikkei ollutkaan kenenkään opetuslapsi. Jotain hyvin outoa oli tekeillä. Sinä olet elossa siksi, että se tyttö antoi sinulle voimansa, eikö? Maraifia kysyi. Vihreäsilmäinen nainen nyökkäsi ylpeästi. Maraifia nyökkäsi. Enkä saa sinua muuttamaan mieltäsi? Ette todellakaan, pelkäänpä, vihreäsilmäinen nainen sanoi. No, voit hoitaa homman, mutta varokin pilaamasta omaani, nuori nainen. Olen hyvin varovainen. Tai sitten te olette huolimaton, sillä ette huomanneet mitä oli tekeillä aikaisemmin. Luulen sinun salanneen asiaa minulta. Kuvittelin kyllä jääväni kiinni miltei heti. Käsittääkseni Rea sanoi sinulle etteivät Ayallucit ole tulleet Realmaan? Hän sanoi ja komensi minua ottamaan selvää, miksi Realman portit eivät avautuneet heille. Nyt tiedänkin syyn, nuori nainen. Olet erittäin ovela. Minulle kerrottiin vuosia ennen sotaa jo, mitä tapahtuu Mirille ja kykenin valmistelemaan asian valmiiksi sen 16 vuoden aikana, joka oli sodan ja Camillan tuhon välillä, vihreäsilmäinen nainen sanoi ja virnisti häijysti. Maraifia huokaisi raskaasti ja viittoi vierastaan lähtemään. Tämä teki niin ja Maraifia istui mahonkisen kirjoituspöydän taakse. Hän siis todella on aikeissa antaa heille uuden elämän, Valerie sanoi nurkasta. Hän toi äitijumalatterelle teetä hieman pahastunut ilme kasvoillaan. Oletko sinä vieläkin sitä mieltä, etteivät Jadelynn ja Rhodry Ayalluc ansaitse uutta mahdollisuutta? Maraifia kysyi. Minusta heidän olisi vain parempi Realmassa, Valerie sanoi. mutta ilmeisesti he ovat tulossa takaisin, koska tuo tyttö on päättänyt niin. Aikamaagi ystävämme päätti sen, ei hän, Maraifia sanoi ja hymyili. Tarkoitatko, että...? Kyllä. Miri on pyytänyt ovelaa ystäväämme tekemään tämän. Mutta... Pian saamme tietää koko syyn, Valerie, älä murehdi, Maraifia sanoi ja siemaisi teetään. ****** Maria Ce Lucca oli jossakin päin tätä ikivanhaa temppeliä, jonka autioita käytäviä pitkin Andre käveli muiden kanssa. He olivat hetki sitten päässeet temppelin luokse ja olivat nyt sen sisällä.

3 Paikka oli itse asiassa varsin siisti, vaikka rikkinäisiä ikkunoita ja seiniä olikin hyvin paljon. Hän katsoi ympärilleen muiden jutellessa jotain ja käveli huoneeseen, jonka ovi oli lentänyt huoneeseen joskus aikoinaan sodan aikana. Huoneessa oli rikkinäisiä huonekaluja ja osa niistä oli mädäntyneitä. Osa seinistäkin oli hajalla ja huoneen kauimmaisessa nurkassa olikin kivikasa, joka näytti tukevan kattoa parhaansa mukaan. Andre päätti jättää sen rauhaan ja siirtyi tutkimaan kirjahyllyä ikkunan vieressä vastakkaista seinää vasten. Ikivanhoja kirjoja, kuinka huumaavaa, Andre sanoi ja otti varovaisesti käsiinsä yhden niistä. Hän puhalsi pölyä pois sen kannen päältä ja aukaisi sen varovasti. Kirja kertoi selvästi magiasta, koska sivuilla oli tekstiä manaajien henkien magian teoriasta ja valkoisesta magiasta yleensäkin. Andre ei kuitenkaan saanut kunnolla selvää tekstistä, koska se oli kirjoitettu musteella, ja vesi ja sumu olivat tuhonneet sen miltei täysin. Andre, mitä puuhaat? Lilyn utelias ääni kysyi. Löysin kirjoja magiasta, ja vilkaisin niitä vähäsen. Näistä ei kyllä ole mitään hyötyä, koska sivut ja teksti ovat tuhoutuneet tuon veden ja sumun vuoksi, Andre sanoi pistäessään kirjan takaisin hyllyyn. Hän kääntyi Lilyn puoleen, joka katsoi kirjahyllyä nyt uteliaana. Jatkammeko me nyt matkaa kohti Barbarellaa vai mitä tapahtuu? poika kysyi. Jatkamme kyllä pian, mutta meidän oli pysähdyttävä, koska sinä hävisit, Lily sanoi. Anteeksi uteliaisuuteni, Andre sanoi. Älä nyt ala raivota, nuorimies. Andre virnisti ja käveli pois haltian luota, joka naurahti ja tuli perässä. Käytävässä he tapasivat muut, jotka katsoivat Andrea helpottuneina. Ilmeisesti nämä olivat kuvitelleet Andren olevan pulassa tai joutuneen ansaan. Poika vain muljautti silmiään ja lähti kulkemaan eteenpäin. Muut seurasivat häntä vähän ajan päästä. Tiedätkö sinä yhtään, minne olet menossa? Aaron kysyi. Jos me eksymme, syytän sinua. Minun vaistoni sanoo, että tähän suuntaan, Andre sanoi ja näki Zenin ja Marien käytävän päässä olevien suurten kiviovien luona. Sitä paitsi Zen ja Marie viittovat meitä tuohon suuntaan ja luotan heihin sen verran, että uskon heidän olevan oikeassa. Aaron värähti. Sinä olet hemmetin karmiva, kun puhut noin tyynesti aaveista, joita me muut emme näe. Minä en koe sitä erityisen karmivana, Lily kommentoi. Kykenen aistimaan Zenin ja Marien läsnäolon oikein hyvin. Pystyykö Lauren samaan? Brandon kysyi. Ei, koska hän ei ole perinyt hopeahaltian kykyjä kuten minä. Mitä? Oletteko te siskopuolia tai jotain? Miksi annatte ymmärtää, että olette sisaruksia? Koska niin on helpompaa, Brandon, Lauren sanoi ja virnisti. Minä olen oikeastaan äpärä, koska isämme petti äitiä yhden toisen naisen kanssa 17 vuotta sitten Lilyn ollessa 8-vuotias. Niin. Vanhempamme erosivat, ja isä meni sen rakastajattarensa kanssa naimisiin, Lily sanoi. Minä en koskaan pitänyt siitä naisesta, koska syytin häntä perheeni hajottamisesta. Siksikö sinä olet aina niin synkkä? Brandon sanoi hämmentyneenä. Hän virnisti. Siksi sinä et siis suostu ryyppäämään kanssani! Ei se sitä ole, Brandon hyvä. Ja olen minä onnellinenkin ollut, Lily sanoi viitaten Nikolaihin. Hän hymyili. En ole ikinä ollut niin onnellinen kuin silloin Nikolain kanssa. Minä arvasin, että se fromecialainen tulee esille jossain vaiheessa, Sean sanoi ja naurahti. Hiljaa, Chris sanoi. Hän hymyili hyväksyvästi. Andrellakaan ei ollut mitään Lilyn suhdetta vastaan. Hei, Zen tervehti innoissaan Andrea, kun joukko tuli hänen ja miehen vaimon luokse. Terve, Zen, Andre sanoi. Lily meni kiireesti oven luokse ja aukaisi sitä hieman huolestunut ilme kasvoillaan. Hän yritti piilottaa sitä, mutta se oli ilmiselvästi hyvin hankalaa. Andre pystyi myös näkemään naisen kasvoista, että huoli on hyvin suurta. Marie hymyili Andrelle tietäväinen ilme kasvoillaan. Sellaista se rakkaus on, poika. Olen varma, että Rhodry tietää sen. Hän on aina niin huolissaan Jadesta. No enhän ole, Marie! Rhodry protestoi Andren mielessä. Marie vain nauroi.

4 ****** Maria Ce Lucca oli juuri nähnyt kuinka Nikolai tuotiin huoneeseen kahleissa. Hän ei näyttänyt lainkaan murheelliselta tai sellaiselta, että olisi katunut mitään. Hän näytti itse asiassa varsin tyytyväiseltä itseensä. Mitähän ihmettä oli oikein tapahtunut? Maria ei kuitenkaan voinut kysyä asiasta, koska Bella tuli paikalle Barbarellan kanssa ja kumpikin näkivät siinä samassa mitä oli tapahtunut, sillä he olivat raivoissaan. Mitä sinä olet mennyt tekemään, kurja kapteeni?! Barbarella räyhäsi. Minä petin teidät jälleen, tällä kertaa vain sen vuoksi, koska en hyväksy sitä, mitä teette tyttärellenne, Nikolai sanoi ylpeänä. Barbarella näytti siltä, että olisi halunnut tappaa Nikolain siihen paikkaan, mutta hillitsi itsensä parhaansa mukaan. Bellakin näytti olevan raivoissaan. Maria itse alkoi pelätä Nikolain puolesta. Miehellä ei ollut mitään hajua millainen Barbarella Ce Lucca oli vihaisena. Nikolai vilkaisi Mariaan, joka pudisti kiireissään päätään miehelle. Mies ei tehnyt muuta kuin virnistänyt häijysti ja Maria tiesi, että Andre olisi pian huoneessa. Nyt sinä saat selkääsi, Nikolai Tsekovski, Barbarella veti ilmasta puukon käteensä. Olen yrittänyt uskoa, että aiot vielä olla uskollinen minulle, mutta ilmenee, että olen ollut väärässä. Senkun tapat minut, Ce Lucca, mutta Fromecian kuningas Filip XII julistaa sodan Farnialle kuultuaan tästä. Sinä et selviäisi elossa sodasta Fromecian ja Farnian välillä, Nikolai sanoi tyynesti ja virnuili häijysti. Barbarella kohotti puukkoa kädessään ja oli iskemäisillään Nikolaita otsaan sillä, kun jostain lensi miekka naisen käden läpi ja Barbarella karjaisi kivusta ja järkytyksestä. Miekka osui seinään Nikolain takana ja Barbarella jäi siihen kiinni. Verta vuosi haavasta hyvin paljon ja herttuatar Ce Lucca (jolla oli muuten taas musta höyhenin koristeltu mekko päällään) oli raivoissaan ja tuskissaan. Minä en salli sinun koskea Nikolai Tsekovskiin, hirviö! karjui Lily Sheishuku hallin ovelta. Maria katsoi haltiaa, joka näytti olevan raivoissaan ja loukkaantunut. Nikolai kuuluu minulle, etkä sinä vie häntä pois luotani! nainen huudahti. Barbarella mulkoili haltiaa hetken ja nauroi sitten kylmästi. Vai niin. Jälleen kerran yksi naurettava ja traaginen rakkaustarina lisää, hän sanoi. Sinä ja Nikolai Tsekovski tällä kertaa? Kyllä! Lily karjui täyttä kurkkua. Lily, rauhoitu, Nikolai sanoi. Tuo narttu yritti tappaa sinut! Lily ärisi. Minä en salli sitä, koska minä... rakastan sinua, Tsekovski. Nikolai hymyili Lilylle lämpimästi, mutta ei sanonut mitään. Maria hymyili kaksikolle, koska nämä olivat niin herttaisia ja suloisia yhdessä. Andre Staiche, Barbarella yhtäkkiä sanoi ja nauroi häijysti. Nyt sinä astuit kuolemaasi. Enpä oikein usko, hirviötär, Andre sanoi. Ei hemmetti, mene pois! Maria huudahti. Andre, senkin ääliö, miksi sinä haluat koko ajan olla pulassa?! Mikä ihme sinua ottaa päähän, Maria Ce Lucca? Mehän tulimme auttamaan sinut ja Nikolain pois noiden elukoiden luota! Andre sanoi innoissaan, kun yhtäkkiä sai kouristuksen. Andre! Maria huudahti kauhuissaan. Nytpä saamme nähdä, kuinka pitkään Staiche pärjää, Bella sanoi. Hän katsoi Andrea tyynenä, mutta Maria tiesi oikein hyvin, mitä nainen teki. Hän kidutti Andrea kanavoimalla voimansa pojan sydämeen ja aivoihin. Herra jumala, auttakaa Andrea! Maria huusi ovella oleville Aaronille, Seanille, Laurenille, Chrisille ja Brandonille, jotka katsoivat järkyttyneinä kuinka Andre oli polvilleen maassa Bellan jalkojen juuressa ja kärsi ihan selvästi kovista tuskista. Maria pystyi kuulemaan mielessään Jaden, joka oli ihan yhtä kauhuissaan kuin Maria. Yhtäkkiä tytön eteen aukeni jonkinlainen illuusio jostain paikasta, jossa tummaihoiset paholaiset pitelivät Jadea kahlittuna kahden tolpan väliin ja Rhodry joutui katsomaan sivusta, kuinka hänen rakkaansa tapettaisiin. Maria pystyi tuntemaan Jaden tuskan erittäin hyvin. Minne te olette piilottaneet kristallit? joku kysyi Jadelta. Haluamme Valtakristallit, missä ne ovat!?

5 Minä en kerro teille mitään, Jade sanoi raivoissaan. Älä valehtele, kiduttaja sanoi ja löi Jadea. Jumalamme kertoi, että kristallit ovat teillä jossakin piilossa. Kerro se halvatun paikka, niin saat mennä miehesi kanssa, kristallinkantaja. Minähän en hitto vie kerro teille mitään, Jade intti. Hyvä on sitten, kiduttaja sanoi. Tuokaa nuoriherra Ayalluc tänne! hän huudahti kahdelle seipään kanssa pyörivälle sotilaalle, jotka hakivat kauhistuneen Rhodry Ayallucin paikalle. Hänet laskettiin polvilleen punaiselle lattialle. Jade itki avoimesti. Ei, ei Rhoddoa... Jadea vaikeroi kauhuissaan tajuttuaan, että paholaiset aikoivat tappaa naisen aviomiehen. Mariakin katsoi kauhistuneena, kun kiduttaja otti tikarin käteensä ja painoi sen Rhodryn kaulalle. Tapamme hänet, jos et kerro, missä kristallit ovat, nainen, kiduttaja sanoi. Sinä olet kristallinkantaja, joten sinun pitäisi tietää tarkalleen, missä ne ovat. Että voisitte koota kiven ja tuhota Xandrian? Siksikö? Sota-aseeksi? Jade kysyi raivoissaan. Minä en suostu moiseen, vaikka en välitäkään Xandriasta erityisen paljon! Saamasi pitää sitten, kiduttaja sanoi ja veti Rhodryltä kaulan auki. Mies kuoli saman tien. Jade huusi kauhuissaan ja itki avoimesti. Hän myös riuhtoi itsensä vapaaksi. Samalla illuusio alkoi särkyä vähitellen, kun Maria alkoi kuulla Andren tuskaiset huudot. Illuusiossa Jade raivostui täysin ja tuhosi ympäriltään voimillaan kaiken mahdollisen. Kiduttaja heitti tikarin naisen otsaan vähän ajan päästä ja Maria kiljaisi yhdessä Jaden kanssa, koska tuska oli niin valtava. Hän puristi silmänsä kiinni. Maria! Marien ääni huusi. Minä... haluan... tyttö sanoi. Hän katsoi Andrea, joka näytti olevan jo antamassa periksi elämälle. Aaron ja muut olivat nyt mukana tappelussa ja yrittivät päästä auttamaan Andrea, mutta Barbarellan sotilaat olivat heidän kimpussaan. Barbarella oli kiduttamassa Andrea Bellan kanssa vuorotellen. Maria tunsi raivon kuohuvan sisällään, kun hän ajattelikin asiaa. Samalla hän myös tunsi Jaden tuskaa. Maria Ce Lucca, rauhoitu! Marie huusi järkyttyneenä. Staiche, alatko menettää tajuntasi? Barbarella sanoi ilkeästi. Minusta se on vain hyvä. Tappamisesi on siten helpompaa. Minä olen kanssasi samaa mieltä, äiti, Bella sanoi. Niin. Toisin kuin nuori petturimme selkäni takana, Barbarella sanoi viitaten Mariaan. Tyttö tunsi raivon paisuvan sisällään vain lisää. Andre vilkaisi lattialta tyttöön tuskainen ilme kasvoillaan ja kyyneleet silmissään ja Marialle se oli liikaa. Hän ei todellakaan halunnut Andren kuolevan. Jade, minä haluan antaa noille selkään nyt heti, Maria sanoi Jadelle, joka nyyhkytti hiljaa tytön mielessä. Jade vaikeni sitten ja naurahti häijysti. Maria säikähti häntä. Mitä sinä aiot? Marie kysyi. Älä mitään typerää, Maria! En teekään, Marie Ayalluc, annan vain selkään tuolle hirviölle, Maria sanoi hiljaa. Ette te voi tappaa Andrea! Nikolai karjui taustalla ja yritti saada köysiään irti, mutta ei onnistunut. Sitten Lily oli paikalla ihan yhtäkkiä ja hän sivalsi köydet auki miehen miekalla. Kiitos, Lil, Nikolai sanoi. Ei kestä, Nikolai, Lily sanoi ja halasi miestä. Miten romanttista, Barbarella sanoi. Nyt kun Staiche on liikuntakyvytön, voinkin tappaa sinut ennen kuin Maria kokee loppunsa Valon Tuojana, hän jatkoi ja heilautti kättään. Jostain lensi terävä keihäs Lilyä kohti, joka ei ehtinyt väistämään sitä. Se keihästi hopeahaltian seinään. Haltia huusi kivusta. Lily! Nikolai ja Lauren huudahtivat yhtä aikaa. Maria myös näki, kuinka Andre nousi polvilleen ja konttasi hitaasti kohti Mariaa. ****** Andre ei ollut koskaan tuntenut sellaista tuskaa hänen kontatessaan kohti Mariaa, joka katsoi poikaa kasvoillaan huolestunut ilme. Andre ei yrittänyt esittää mitään sankaria, vaan hän halusi ihan oikeasti pelastaa Marian hengen. Hänestä Maria Ce Lucca tuntui erittäin viehättävältä

6 nuorelta naiselta kaiken tämän jälkeen. Andre, mitä sinä teet? Maria kysyi pojalta, kun tämä kaivoi taskustaan puukon leikatakseen tyttöä pitelevät köydet. Minä autan sinut pakoon, nuori nainen, Andre sanoi ja irvisti tuskissaan leikatessaan köysiä auki. Älä tee sitä, Andre. Sinä olet heikko... Maria sanoi. Äiti huomaa pian sinut ja... Tulkoon vain, minä olen sitkeämpi kuin kuvitteletkaan, Andre ärisi. Minä tapan sen akan vielä. Maria ei sanonut mitään, koska Andre oli selvästi raivoissaan herttuattarelle ja tyttö oli huomannut sen. Yhtäkkiä Andre tunsi jonkin voiman tarttuvan häneen ja heittävän pojan lattialle. Andre nousi istumaan ja huohotti. Häneen sattui enemmän kuin koskaan aikaisemmin ja alkoi pohtia oliko kuoleminen todellakin näin tuskaisaa. Staiche, Staiche, Bellan ääni sanoi. Olette ollut tuhma poika jälleen. Kukaan ei antanut sinulle lupaa koskea pikkusiskooni, jonka aion tappaa itse. Älä koske häneen... Andre murisi. Minä en anna sinun koskea Mariaan. Et anna? Sinä olet häviämässä tämän taiston, Staiche, Bella nauroi. Olet kyllä sitkeä kuin mikäkin sontiainen. Muut olisivat kuolleet jo... Sinä ja idioottimainen äitisi saatte turpaanne vielä! Andre karjaisi. Niin, mutta jos aiot tappaa kaikki Ce Lucat, joudut tappamaan myös Marian. Jotenkin luulen, ettet oikein haluaisi, Bella sanoi ja nauroi. Hiljaa! Andre ärähti. Sinä olet rakastunut Maria Lynn Ce Luccaan, siitä se johtuu. Jos vihaisit häntä samalla tavalla kuin muita, olisit tappanut hänet jo silloin Rothenbergissä... Miten sinä voit tietää siitä? Andre kysyi järkyttyneenä. Minulla on lähteeni... Bella sanoi. Hän hymyili häijysti. Irti, Bella Ce Lucca, sinä kurja sortaja! Marian ääni karjui joukkion äänten yli. Andre katsoi tyttöä, jonka silmät säkenöivät miltei valkoisina, kun hän oli niin raivoissaan. Andre pystyi tuntemaan tytön voiman hyvin tarkasti ja värähti. Maria Ce Lucca oli hyvin voimakas noita. Minä en ole sietänyt teidän politiikkaanne Farnian hoitamisessa kuukausiin, Maria sanoi samalla kun köydet hänet ympäriltään napsahtivat poikki. Minä häpeän teitä kumpaakin. Että voinkin olla Barbarella Ce Lucan tytär. Tai Bellan pikkusisko. Tämä on hyvin typerää ja aion tehdä lopun tästä nyt, tyttö sanoi ja ryhtyi heittelemään armottomasti taikoja ympäri hallia Bellan ja Barbarellan kimppuun. Kaksikko huusi jotain järkyttyneinä toisilleen ja vastasivat Marian hyökkäyksiin samalla mitalla. Andre myös huomasi Marian suojelevan poikaa, sillä tyttö seisoi pojan edessä loitsiessaan. Andre seurasi vaiteliaana suurta taikojen sotaa Ce Lucan perheen kesken. Siniset, vihreät, vaaleanpunaiset, mustat ja valkoiset energiapallot lentelivät joka paikkaan ja osuivat myös sotilaisiin. Lähdetään pois täältä! Barbarella karjui jonkin ajan kuluttua ja hävisi paikalta. Bella katsoi äitinsä perään ja nauroi sitten häijysti. Äiti onkin pelkuri. Enpä olisi uskonut hänestä! hän huusi. Ota tämä mukaasi ja häivy! Nikolai huudahti ja heitti keihään Bellaa kohti. Nainen ei ehtinyt väistää sitä, vaan se lävisti naisen rinnan. Minä... tämä ei jää tähän, Tsekovski... Bella sanoi ja heitti mustan energiapallon miestä kohti. Maria ehti väliin ajoissa heittääkseen pallon kohti Bellaa, joka vain kiljaisi järkytyksestä pallon iskiessä häneen. Nainen hävisi mustaan savuun huudon saattelemana. Barbarellan sotilaat pakenivat paikalta saman tien katsottuaan raivokkaan Maria Ce Luccan silmiä. Tyttö tuhahti. Pelkurit. Nikolai... Lily sanoi seinän viereltä. Nikolai siirtyi rakkaansa vierelle ja silitti haltian hiuksia. Lily, sinä olet hitonmoinen haltianainen, mies sanoi. Siksi minä rakastankin sinua. Lily hymyili. Älä yhtään yritä alkaa puhua jotain etten saa jättää sinua, Tsekovski... Mutta sinähän saatat kuolla... En minä kuole ihan noin helpolla, Nikolai. Maria vilkaisi Andreen, joka nyökkäsi kohti haltiaa. Paranna hänet ensin, Maria. En minä ole niin vahingoittunut, etten muka kestäisi paria minuuttia... poika murisi. Maria nyökkäsi ja käveli Lilyn luokse. Hän puhui vähän aikaa haltialle ja Nikolai tarttui keihääseen Lilyn vatsassa ja veti sen pois Lilyn huutaessa tuskasta. Maria paransi hänet nopeasti.

7 Minä jumalauta keihästän sen ämmän seinään, kun pääsen hänen kimppuunsa... Lily ärisi. Ja et kyllä ole menossa äidin luo, Lily, Maria sanoi. Sinä et pärjää hänelle. Lily vaikeni tietäessään sen olevan totta. Vai niin, kuului Barbarellan ääni. Tuhositte Bellan. Kuinka julmaa teiltä. Mitä helvettiä sinä taas täällä teet? Andre räjähti. Pakenit paikalta, pelkuri! Sinulla ei ole oikeuksia puhua noin, Staiche. Olet huonossa tilanteessa siihen. Minähän sanon mitä haluan, naikkonen, Andre sanoi. Sinä tapoit vanhempani ja melkein nämä ihmiset, joita pidän ystävinäni. Minä olen sinun pahin painajaisesi. Niinpä niin. Kuningatar Maierien omaa paljon vihollisia yli 3000 vuoden elämässään, Barbarella sanoi ja virnisti häijysti. Kuvittelitteko oikeasti, että se sontaläjä Fromiya pystyy tuhoamaan minut? Barbarella katsoi ympärilleen ja huomasi Chrisin. Christopher Ayalluc, olet vieläkin elossa. Kyllä, Chris sanoi. Miten sinä voit keikkua täällä vieläkin? Rayn piti tuhota sinut, Maierien. Ja kristallinkantajien ennen sitä sontaläjää, mutta aikani ei ollut vielä tullut, eikä se nytkään ole tullut, Barbarella sanoi ja kohotti kättään. Andre kohosi ilmaan. Olettaisin, että tässä on itse herra sitkeä rakastaja Rhodry Ayalluc... ja Marian ruumiissa on itse kristallinkantaja Jadelynn Ayalluc. Jos nämä kaksi kiusankappaletta ovat täällä, heidän ärsyttävät vanhempansa Zen ja Marie ovat jossakin myös. Mitä se sinua haittaa, vaikka he ovat täällä? Maria ja Andre sanoivat samaan aikaan. Vasta silloin Andre tajusi joutuneensa syrjään mielensä laitamille. Hän katsoi Mariaan, joka näytti taas Jadelta, joten poika huomasi Rhodryn ottaneen ohjat käsiinsä. Andre ei kuitenkaan alkanut taistella vastaan. Sinä et koske appiukkoon ja anoppiin, senkin kurja ämmä, Rhodry sanoi. Minä tapankin sinut, nuorimies, Barbarella sanoi. Ja et kyllä koske Rhoddoon. Hän ei ole tehnyt sinulle mitään, jätä hänet rauhaan! Maria huusi. Voi luoja! Chris huudahti ihastuneena ja juoksi Marian luo. Jade... Chris, älä nyt ala tunteilla. Meidän on autettava Rhoddoa, Maria sanoi. Hän hymyili kuitenkin Chrisille. Nyt tämä hulluus saa riittää, Maraifian ääni sanoi ovelta. Minä en siedä tällaista, Maierien. Olen yrittänyt tuhota sinut jo monia kertoja, mutta sinä tulet aina takaisin. Mittani alkaa jo täyttyä ja et halua kohdata seurauksia. Ah, äitijumalatar Maraifia, Barbarella sanoi ja heitti Andren voimallaan lattialle naisen jalkojen juureen. Jumalauta! Andre karjui. Minua ei tarvitse heitellä ympäriinsä, hirviö! hän jatkoi Marian juostessa pojan luokse Chrisin kanssa. Chris, Maraifia sanoi. Niin, Mestari? Chris kysyi. Onko poika kunnossa? Zen kysyi huolestuneena. Minä näin sinut jo, Ayalluc prinssi, Barbarella sanoi häijysti. Olet kuollut ja silti täällä? Vie Andre ja muut pois täältä, Chris, Maraifia sanoi. Zen ja Marie, menette heidän mukaansa. Niin menisimmekin, Zen sanoi. Maraifia nyökkäsi ja kääntyi Barbarellan puoleen Andren noustessa seisomaan. Sitten joukko pakeni paikalta Maraifian ja Maierienin alkaessa taistelemaan keskenään. Muutaman tunnin kuluttua joukko istui nuotion ääressä Kuichen erämaassa kaukana temppelistä ja kaupungista. Andre oli kääriytynyt vilttiin ja miltei unessa, kun joku tuli tökkimään hänen päätään. Poika aukaisi silmänsä ja näki Marian katselevan poikaa tutkiva ilme kasvoillaan. Hän näytti erittäin suloiselta ja jotenkin kauniimmalta kuin koskaan aikaisemmin. Andre hymyili hänelle. Hei, Maria Jadelynn, hän sanoi ja virnisti. Sinä olet epämiellyttävä, Maria nauroi. mutta sinä voit pyytää anteeksi sitä mitä sanoit, kun minä tiedän sinun haluavan sanoa niin. Andre nyökkäsi. Minä olin niin järkyttynyt, etten ajatellut järkevästi... Niin arvelinkin, Maria sanoi.

8 Ja minä tiedän, ettet sinä välttämättä voi antaa minulle anteeksi, mutta minä olen pahoillani ja ymmärrän oikein hyvin, jos sinusta tuntuu siltä kuin et voi, Andre sanoi surullisena. Minä en voi mennä ajassa taaksepäin ja estää itseäni sanomasta sitä. Et voikaan, mutta voit hyvittää sen, Maria sanoi ja virnisti. Millä tavalla? Andre kysyi. Hän oli varma, että oli kuullut Rhodryn nauravan pojan päässä jollekin. Ilmeisesti Rhoddo ja Jade juttelivat mukavia yhdessä. Päästät minut nukkumaan viereesi. Nyt kun Jade ja Rhoddo tietävät toistensa läsnäolosta, voisimme antaa heidän olla yhdessä, Maria sanoi. Sinä olet rakastunut minuun, yrität vain keksiä tekosyitä. Hiljaa siinä, Staiche tai saat selkään. Uu, minua pelottaa ihan hirvittävästi. Sinua pitäisi. Voisin antaa sinulle selkään samalla tavalla kuin äidille ja siskolle. Minua ei pelota. Ja minä olen liian komea ja suloinen, että voisit satuttaa minua. Niin oletkin, mutta se on sivuseikka. Andre naurahti. No, sinä voitit, hän sanoi ja teki tilaa Marialle viltin alle. Tyttö käpertyi Andrea vasten ja kietoi kätensä pojan ympärille. Minäkin olen pahoillani, etten kertonut sinulle aikaisemmin, Andre. Minä halusin, mutta tiesin sinun suuttuvan, joten en sanonut mitään. No, se on mennyttä nyt. Nyt voimme keskittyä saamaan Jaden ja Rhodryn vapaiksi, Andre sanoi. He eivät ole vankina sisällämme, Andre, senkin hassu, Maria sanoi ja naurahti. En minä sitä niin tarkoittanutkaan, Andre sanoi. Se kuulosti siltä. Hiljaa siinä, nuori nainen, ja nuku. Hyvä on sitten, Maria myöntyi ja nukahtikin saman tien. Andre kietoi kätensä suojelevasti tytön ympärille ja vannoi suojelevansa Mariaa kaikelta pahalta ikuisesti. Hän hämmentyi ajatellessaan sellaisia, mutta samalla tiesi jotenkin oudosti rakastavansa tyttöä. Siis todella rakastavansa. Minähän sanoin sinulle, nuori mies, Rhodry sanoi ja nauroi.