Vapauden Enkeli. Kappale 12 - Jumalatar Maierien

Transkriptio

1 Vapauden Enkeli Kappale 12 - Jumalatar Maierien Maierien, Roy sanoi. Ehkä me voisimme päästä yhteisymmärrykseen hyökkäyksesi tarpeettomuudesta? En usko, Fromiya, Maierien sanoi. On suuri todennäköisyys, että moinen ei onnistu. Ray tuijotti. Hänen isänsä ja Maierien puhuivat kuin olisivat tunteneet toisensa jo vuosia. Vaikka olihan se mahdollista, että he tunsivatkin toisensa jollain tavalla jo ennestään. Ray katseli Maierienia. Vaikka jumalatar olikin sataprosenttinen Faeth klooni, hänessä oli kuitenkin jotakin niin epäfaethmäistä, että poika ei voinut ajatella jumalattaren olevan Faeth. Tai no, eihän se juuri nyt ollut Faeth, vaan Maierien, mutta ruumis oli Faethin kuitenkin kaikesta huolimatta. Mikä sinut sai hyökkäämään kouluuni? Roy kysyi tyynesti, vaikka hänen seurassaan oleva nainen oli tappavan vaarallinen ja arvaamaton. Maierien oli todella pelottavan oloinen jumalatar. Ray tiesi jo, mitä hänen piti tehdä saadakseen Faeth takaisin, mutta hän päätti, ettei ajattele moisia nyt kun se jumalattaren ketale oli paikalla. Minulla on hieman juttuja kesken poikasi kanssa, Maierien vastasi vältellen. Vaikka ei minua haittaa, vaikka Satimayan kasvatusisä kuolee ennen sitä. No, sittenpä taidamme tapella, koska et ole koskemassa Rayhyn pikkusormellasikaan, Roy sanoi vetäen katanan esiin huotrastaan. Hän katsoi yllättynyttä Rayta vähän matkan päässä. Älä puutu tähän, poika, tämä ei kuulu sinulle, hän sanoi. Ray oli niin yllättynyt, ettei tajunnut edes alkaa inttää vastaan, kuten yleensä. Hän vain katsoi isäänsä, joka tyynesti asettui taisteluasentoon Maierienin eteen. Maierien virnisti hirveän ilkeästi ja napsautti sormiaan. Hänen eteensä ilmestyi katana. Me teemme tämän sitten tasavertaisuuden vuoksi ihmisten tapaan, nainen sanoi. Voi elämänkevät, Ray sanoi itsekseen. Hänestä kuitenkin tuntui siltä, ettei hänen kannata käydä Maierienin kimppuun vielä. Olihan nainen vielä täysissä voimissaan. Niinpä Ray vetäytyi kauemmas kaksikosta antaakseen heille tilaa tappelulle. Hän istui portaalle katselemaan Royta ja Maierienia tarkemmin. He kumarsivat juuri toisilleen. Kuolemaan saakka? Roy kysyi sitten. Kuolemaan saakka, Fromiya, Maierien hyväksyi. Ray katseli, kun Roy hyökkäsi jumalattaren kimppuun aikeissaan iskeä miekkansa naisen sydämeen, mutta Maierien torjui hyökkäyksen kätevästi ja vikkelästi. Hän virnisti häijysti ja hyökkäsi Royn kimppuun nopeasti, haavoittaen tätä käsivarteen. Ray puri huultaan. Vaikka Roy olikin ollut kamalan ilkeä hänelle, Ray kuitenkin kunnioitti isäänsä todella syvästi ja olisi kamalan surullinen, jos tämä kuolisi. Ray kun oli suurimman osan kyvyistään oppinut juuri isältään yksityisesti. Roy oli pukeutunut varsin yksinkertaiseen paitaan ja housuihin, jotka olivat väriltään tummanharmaat. Maierien ei ollut vaivautunut vaihtamaan vaatteitaan: hänen vaatteensa olivat Faethin musta takki, hanskat ja housut sekä kengät. Hänellä oli julmat tummanpunaiset silmät Faethin vihreiden tilalla ja kasvoissa oli outoja mustia viivoja kasvojen oikealla puolella, jotka ulottuivat hänen silmiinsä ja hiusrajaansa saakka. Maierien oli myös hyvin kalpea. Faeth ei ollut kalpea. Hänen ihonsa oli ihan normaali. Fromiya, mistä sinä päättelet, että voit voittaa minut ja pelastaa sen Satimayan pennun? Miten kuvittelet, että Riana voisi siellä jossakin vielä rakastua sinuun? Maierien kyseli. Hän ei koskaan tuntenut mitään sinua kohtaan. Harmi sinänsä, olisi voinut päästä eroon minusta valitessaan toisin, mutta ottikin sen toisen äijän. Mitä helvettiä? Ray ajatteli. Kolmiodraama? Niin, ehkä sinä näit Faethissa Rianan ja ajattelit, että suojelet häntä kuin omaa tytärtä. Et sattumoisin rakastunut häneenkin? Ha, se olisi ymmärrettävää. Miten päädyit naimaan Paulan, Fromiya? Maierien jatkoi kyselyään, kuulostaen ihan oikeasti uteliaalta. Ray tuijotti kaksikkoa. Hänellä ei ollut mitään hajua missä mentiin. Miksi ihmeessä Maierien puhui

2 Riana Satimayasta noin kovasti ja tuollaiseen vahingoniloiseen sävyyn? Mitä ihmettä Royn ja Rianan välillä oli tapahtunut? Raylla ei ollut koskaan ollut mitään tietoja vanhempiensa elämästä ennen pojan syntymää. Kukaan ei ollut koskaan kertonut hänelle mitään yhtään mistään ja se otti Rayta päähän aika paljon. Hän halusi saada tietää. Tosin hän halusi kuulla kaiken isältään, eikä joltain verenhimoiselta jumalattarelta kuten Maierien. Minä luulen, että poikasi ei taida tietää menneisyydestäsi, Maierien sanoi. Ray nielaisi. Hän oli unohtanut, että Maierien kykeni kuulemaan muiden ajatukset ja vieläpä lukemaan niitä. Maierien naksutti kieltään ja osoitti Royn rintaa miekkansa kärjellä. Ray huomasi sen olevan normaali katana muuten, paitsi että terän pinnassa kulki mustia viivoja. Ne olivat samanlaisia viivoja kuin naisen kasvoissa. Olet huono isähahmo ja mallihenkilö pojallesi, Maierien sanoi hyytävästi ja liikutti miekan kärkeä Royn rinnan päällä. Sinun pitäisi kertoa hänelle. Minä ainakin kerroin sontaläjän tyttöselle kuka sinä olet miehiäsi, Maierien lisäsi. Ray katsoi isäänsä, joka näytti yhtäkkiä kalvenneen täysin ja tuijotti vauhko katse silmissään jumalatarta edessään, joka vain hymyili viileästi. Taidat pelätä nyt? Niin, minä tiedän. Olinhan Rianan ruumiissa aikanaan. Sitten hän sai lapsen ja minä jätin Rianan ja otin Faethin ruumiin asuinpaikakseni, koska huomasin hänen lahjakkuutensa. Missä asiassa? Roy kysyi lopulta hiljaa. Ray ei ollut ikinä nähnyt isäänsä sellaisena, se oli aivan kummallinen näky pojan mielestä. Roy Fromiya näytti katuvalta ja kärsivältä. Maierien naurahti vahingoniloisesti. Se nauru kuulosti niin paljon Faethilta, että Ray tunsi ikävän painavan sydäntään ja rintaansa kovasti. Sinä siis kadut, että et yrittänyt enempää saadaksesi sen naisen itsellesi? Ajattele nyt, Faeth Satimaya voisi olla tyttäresi, jos olisit tajunnut yrittää kovemmin, Maierien sanoi. Älä yritä syyllistää minua, Maierien. Minä en voinut tajuta sitä, Roy sanoi. Tajuta mitä? Tajuta, mitä päässäni liikkui aikaisemmin. Mikset voinut? Monet olivat tietoisia, että jotain oli tekeillä. Kuka muka? Imoto esimerkiksi. Hän oli hyvin tietoinen, että jotain oli tekeillä. Imotolla ei ollut mitään käsitystä mikä Rianaa vaivasi. Riana kertoi minulle, mutta ei Imotolle. Mutta sinä käänsit selkäsi Rianalle, vaikka hän tarvitsi apua. Ei sillä, että minä olisin välittänyt teistä kummastakaan... Ray tuijotti taas. Hänellä ei ollut mitään hajua, miksi Maierien ja Roy puhuivat Faethin kuolleista vanhemmista tuolla tavalla. Jotain oli tapahtunut, mutta mitä? Ray huomasi olevansa kamalan utelias, mutta ajatteli sen olevan Maierienin ansa, jolla hän saisi Rayn sekopääksi ja jättämään Faethin ja kaiken muun, mikä johtaisi onneen. Ray myös tunsi varoittavan värähdyksen rinnassaan. Maierien aikoi tappaa Rayn ja hänen isänsä! Minä en osannut odottaa mitään sellaista Rianan kaltaisesta tytöstä, Roy sanoi sitten. Ja kaikki tuo tapahtui 20 vuotta sitten! Mutta voi pientä, silloin sinä olitkin nuori ja idiootti. Minä olin kahdenkymmenen, mistä helvetistä sinä kuvittelet minun kyenneen sulattavan sellaisen asian 17-vuotiaasta tytöstä?! Roy huudahti. Ray tunsi isänsä tarpeeksi hyvin tietääkseen, että tämä oli hyvin vihainen. Katkeransuloista, eikö olekin? Maierien sanoi. Nainen, jonka olisit voinut pelastaa, kuoli, koska hänen perheensä joutui vaikeuksiin farnialaisten kanssa. Roy oli hiljaa. Hän kyllä näytti olevan hyvin vihainen. Ainakin hänen kasvonsa olivat raivosta kalpeat ja hän puristi katanan kädensijaa rystyset valkoisina. Maierien vain hymyili viileästi, tietäväinen ilme kasvoillaan. Mitä kummaa hän tiesi? Ja sitten sinä sait jonkinlaisen pyynnön jostain lähettää salainen iskujoukkosi Fa Mouliin, Maierien kuiskasi, mutta Ray kuuli sen oikein selkeästi. Vasta jälkeenpäin tajusit, että olit lähettänyt iskujoukkosi tappamaan Rianan ja Imoton... Maierien

3 sanoi. EI! Ray huudahti silloin, samaan aikaan kun hänen isänsä kävi Maierienin kimppuun kaikin voimin ja alkoi huitoa miekallaan sellaisella voimalla, että Ray kalpeni. Roy käytti lopulta Yön Magiaa hämmentääkseen Maierienia, joka ei kuitenkaan yrittänyt suojautua. Jumalatar tosin tuntui olevan voittamaton, mutta hän saikin voimiaan Faethilta, joka oli vielä unimaailman vankina. Ray kauhistui. Entä jos Faeth oli jo kuollut? Rayn täytyi päästä rakkaansa luokse hakemaan hänet pois ja pian! Faeth hengitti raskaasti. Jokainen hengenveto sattui häneen. Hän istui unimaailman lattialla polvillaan ja piteli rintaansa. Hän tunsi, kuinka hän teki kuolemaa. Se teki kipeää. Faeth tunsi jotenkin oudosti, että Maierien oli tekemässä jotain. Tappelemassa ehkä? Luultavasti, koska se jumalatar oli aikonut mennä La Fieliin. Ray oli siellä, totta kai. Tietenkin se narttu menisi La Fieliin, sehän oli ensimmäinen paikka, mistä Faeth etsisi Rayta! Älä satuta Rayta! Faeth huudahti. Olet töykeä. Eikö vanhempasi tai Fromiyan ketkut opettaneet sinulle hyviä tapoja? Paha sanoa, kun häiritset minua kesken tappelun herttuaa vastaan. Hän on varsin äreä käppänä, tiesitkö sen? Maierienin ääni sanoi. Se kuulosti kamalan huvittuneelta. Jätä heidät rauhaan, Maierien, ole kiltti, Faeth sanoi. En tietenkään jätä heitä rauhaan. He ovat suuri uhka minulle. Sontaläjä esimerkiksi tietää jo, miten minusta pääsee lopullisesti eroon ja minä en salli sitä. En aio antaa hänelle tilaisuutta tehdä sitä, niinpä tapan hänet. Älä tee sitä! Sinäkin kuolet pian. Saatte olla yhdessä tuonpuoleisessa ikuisesti. Ihan kuin vanhempasi, jotka muuten ottivat ja kuolivat Royn pienen erheen vuoksi. Ole hiljaa! Äläkä kerro Raylle tuollaisia, hän ei kestäisi sitä! Hän tietää jo. Sattui pieni lipsahdus. Kumma kun hän ei hyökännyt kimppuun. Mulkoilee vain. Jumalattaren läsnäolo hävisi. Faethiin sattui entistä pahemmin. Hän muisti kuinka hänen äitinsä oli aikonut suojella tyttöä. Missä ihmeessä hän oikein oli nyt kun häntä tarvittiin? Olisiko Riana Satimaya voinut valehdella tyttärelleen näin ilkeästi? Faethilla ei ollut edes mitään muistikuvaa onnellisesta elämästä ennen hänen perheensä kuolemaa. Hän sulki silmänsä rauhoittaakseen itseään. Sen sijaan, että olisi herännyt, hän nukahti. Faeth Satimaya katsoi ympärilleen pimeässä Fa Moulissa (tällä kertaa 17-vuotias Faeth oli nuoremman itsensä ruumiissa). Hän huomasi joka paikassa sotilaita, jotka olivat kuin ninjat, joita koulutettiin jossakin lännessä olevassa samuraikoulussa. Nimeä tyttö ei tiennyt, mutta sen hän tiesi, että se oli Fromiyan suvun omistuksessa. Nuori tyttö käveli pitkin kaupungin katuja. Hän näki muutaman kissan ja koiran kävelemässä ympäriinsä. Kaikki kaupat olivat pimeinä ja kiinni kadun laidoilla. Vain pienet lyhdyt siellä täällä valaisivat kaupungin, Fa Moulin paronikunnan pääkaupungin. Paronikunta oli hyvin pieni: siellä oli vain muutamia pieniä maalaiskyliä ja pari isompaa kaupunkia pääkaupungin lisäksi, jossa suurin osa paronikunnan asukkaista asui. Faeth asui vanhempiensa kanssa hienossa kartanossa kaupungin pohjoispäässä olevan suuren portin toisella puolen. Tytön tullessa sen läheisyyteen, ensimmäinen asia, jonka hän huomasi oli lyhtyjen puuttuminen. Yleensä pimeinä iltoina Faethin tullessa rouva Ferezin luota lyhdyt paloivat. Nyt ne eivät tehneet niin ja 14-vuotias Faeth kauhistui. Äiti...? Isä...? hän kysyi hiljaa, ääni väristen ja pulssi nousten. Hän aukaisi portin kotipihalleen ja huomasi sen olleen jo valmiiksi auki. Hän käveli pihalle, jossa oli hiljaista kuin haudassa. Piha myös oli aivan pimeä, eikä missään näkynyt ketään. Jopa pihalla ollut pieni lähde oli hiljaa. Faeth nielaisi ja tunsi sydämensä takovan rintaa vasten todella kovaa. Ihan kuin hänen sydämensä pomppaisi ulos hänen rinnastaan pian. Äiti! Faeth huudahti kauhuissaan. Hän oli nyt todella peloissaan. Isä! Kukaan ei vastannut hänelle. Faeth lähti kulkemaan hitaasti kohti talon etuovea ruskeissa sandaaleissaan ja keltaisessa mekossaan. Hän saapui ovelle ja huomasi sen olevan auki.

4 Ei tämän pitäisi olla auki tähän aikaan illasta! Kellohan on kymmenen illalla! Faeth mutisi. Hän astui sisälle eteishalliin ja näki, että hänen vanhempansa olivat kotona. Jostain kaukaa ulkoa kuului outoja ääniä, joita Faeth ei lainkaan ymmärtänyt.... ja saatte maksaa nyt, kuului ääni olohuoneesta vähän matkan päässä. Ääni oli epäilyksettä miehen, se oli julma ja ilkeä. Faeth ei pitänyt siitä ollenkaan. Hän oli kuitenkin rohkealla mielellä ja käveli olohuoneeseen... juuri ajoissa nähdäkseen, kuinka Riana Satimayalta viillettiin kaulavaltimo auki. Faeth kiljaisi kauhusta. Huoneessa oli myös mies, jolla oli päällään oudot vaatteet: salamurhaajan takki ja housut. Hänen päänsä ympärillä oli liina, jossa oli jonkinlainen tunnus. Faeth ei kuollakseen saanut sitä mieleensä. Faeth katsoi miehen katanaa, joka oli verinen. Tyttö näki isänsä kuolleena lattialla. Tyttö. Minulle ei kerrottu, että Rianalla ja Imotolla on tytär, salamurhaaja sanoi. Faeth ei tiennyt, minkä näköiset miehen kasvot olivat. Minulle ei annettu käskyä tappaa ketään muuta kuin Riana ja Imoto. Ehkä saan jotain bonusta, jos tapan tyttären? salamurhaaja sanoi tuumien. Sinä et koske minuun! Faeth huudahti, kun mies alkoi kävellä lähemmäs Faethia, joka seisoi huoneen toisella puolella kasvot kalpeina kauhusta. Etkö olekaan menossa koulutukseen? mies sanoi. Jätä minut rauhaan! Imoto puhui jotain sinun viemisestä La Fieliin Roy Fromiyan luokse. En usko, että minun pitäisi tehdä moista, kun käsky oli tappaa kaikki Satimayat. Minä en ole Satimaya! Faeth kuuli itsensä huutavan vaistomaisesti. Minä olen vain palvelustyttö, Marje Ferez. Vai niin. Ehkä minun pitäisi tappaa sinut silti. Sinähän satuit näkemään kuinka paronitar Satimaya kuoli... Tuo oli teloitus! Faeth huudahti. Pyh, mies sanoi ja tuli lähemmäs Faethia, joka ryntäsi juoksuun niin lujaa kuin jaloista lähti. Hän juoksi pois kaupungista, läpi kaikkien ruohometsikköjen niin kauas länteen, ettei pian enää tajunnut minne oli menossa. Hän harhaili viikkotolkulla pitkin erilaisia niittyjä ja metsiä, kunnes lopulta käveli erään vuoristokaupungin portista sisään. Hänellä oli kamala nälkä ja häntä väsytti. Faeth huomaamattaan käveli jostain portista sisään jonkin kartanon pihalle. Kartano oli kaunis ja vaaleankeltainen. Se oli suuri ja uljas. Pihalla oli ruohokenttiä, joilla jotkut ihmiset tekivät jotain... miekoilla? Etupihan keskustassa oli suihkulähde, jossa oli vettä. Faeth käveli sen ohi. Pian hän tunsi luhistuvansa ja nojautui sitten kartanon seinää vasten. No niin, nyt henki lähtee, hän mutisi itsekseen. Hän näki kuinka jokin kenkäpari ilmestyi jostakin hänen näkökenttäänsä. Hei, oletko kunnossa? kysyi huolestunut ääni. Älä esitä, että muka välität... Faeth sanoi. Minä olen orpo. Älä viitsi, minä vien sinut sairaalaosastolle, ääni sanoi. Faeth tunsi, kuinka joku auttoi hänet pystyyn ja talutti sisälle kartanoon. Faeth pisti merkille mahonkiset huonekalut eteishallissa ja vihreät kasvit ja marmorisen lattian ja tukipilarit. Faeth käänsi päänsä ihmiseen, joka häntä oli taluttamassa jonnekin ja huomasi mustat hiukset ja mustat tuikkivat silmät katsovan häneen. Kuka sinä olet? Faeth murahti hiljaa. Ray, poika sanoi. Ray Fromiya. Missä minä olen? La Fielin samuraikoulussa. Sukuni omistaa tämän, Ray sanoi. Tulehan, sinä näytät puolikuolleelta. Tarvitset paljon ruokaa. Minulla ei ole nälkä, Faeth uhosi. Onhan sinulla. Et ole syönyt pitkään aikaan mitään. Mistä sinä muka voit sen tietää? Sinä näytät ihan siltä, että haluat syödä ruokaa. Faeth vaikeni. Ray oli oikeassa. Poika kuljetti Faethin kaikkien marmorikäytävien läpi jonnekin suureen huoneeseen, jonka seinät olivat valkoiset ja siellä oli pitkät rivit sänkyjä. Ray auttoi

5 Faethin jollekin sängylle istumaan. Kuului askelia ja joku sairaanhoitaja tuli paikalle. Mitä täällä on hätänä, nuoriherra Fromiya? hän kysyi. Löysin tytön pihalta, kun olin kävelemässä. Hän näyttää huonovointiselta, Ray sanoi. Annas kun katson vähän. Sairaanhoitaja tuli katsomaan Faethia, joka katsoi jurosti takaisin. Kuules tyttö, noin nuorena ei kärsitä anoreksiasta, sairaanhoitaja sanoi. Olisit sinäkin kärsimässä, jos olisit joutunut todistamaan kuinka äitisi kurkku vedetään auki! Faeth karjaisi täyttä kurkkua. Ray katsoi tyttöön hetken ja lähti sitten kiireesti pois. Faeth kuuli hänen juoksevan. Sinä olet Faeth Satimaya, Riana ja Imoto Satimayan tytär, sanoi Roy Fromiya seuraavana aamuna Faethille, joka oli viety miehen luokse. Ray kertoi minulle, että olet täällä. Ja nyt sinä aiot nauraa minulle, Faeth sanoi näreissään tuoliltaan, jolla istui. Hän oli vieläkin huonossa kunnossa. En aio nauraa teille. Ajattelin tarjota turvapaikkaa La Fielistä. Et voi mennä takaisin Fa Mouliin, neiti Satimaya, Roy sanoi. Tunsin vanhempasi ja olen hyvin pahoillani. Heidän menetyksensä oli kauhistuttava. En voi kuvitellakaan, miten niin hienot ihmiset voivat kohdata tällaisen kohtalon. Minä kiitän, Faeth sanoi. Mitä minä nyt teen? Voit jäädä La Fieliin, mikäli haluat. Voin tarjota majoituspaikan koulusta. Täällä on aina vapaata tilaa jonkin verran. Aina joku jättää tulematta kouluun. Aiotko tarjota minulle paikkaa koulustasi? Ehkä, mutta joudut odottamaan kaksi viikkoa pääsykokeita varten. Mitä halvattua? Täällähän koulutus kestää 6 vuotta! Minä tiedän, että olet hyvin älykäs. Rianakin oli, minä kävin koulun hänen kanssaan samaan aikaan, joten uskon sen periytyneen sinullekin. Voisit hyvinkin suorittaa koulun kahdessa vuodessa. Selvä, Faeth sanoi ajattelematta asiaa. Hänelle alkoi muodostua kostosuunnitelma perheensä murhaajaa kohtaan. Hänen piti vain salata se ja harjoitella itsenäisesti, jotta onnistuisi siinä. Hän voisi kostaa sille idioottimiehelle, joka tappoi Faethin perheen. Faeth heräsi. Hän oli nähnyt tuon unen aikaisemminkin, mutta nyt se oli erilainen, koska Faeth ei muistanut käyneensä mitään keskusteluita kaiken tapahtuneen jälkeen tai että Ray olisi raahannut tytön sairaalaosastolle melkein pakolla. Ja tytöstä näytti myös siltä, että heidän välinsä olivat heti alusta saakka varsin kummalliset. Keskustelu, jonka Faeth unessa kävi Rayn kanssa, oli hyvin tuttavallinen. Entä jos Faeth tunsi pojan jo aikaisemmin? Sehän saattoi olla hyvinkin mahdollista, ottaen huomioon myöhemmät tapahtumat. Kun Faeth ajatteli tarkkaan, hänellä ei ollut mitään muistikuvia siitä, että olisi tuntenut Rayn ennen kuin hän meni La Fieliin. Raystä Royn ja Maierienin tappelu kesti kamalan kauan. Hän ei ollut koskaan joutunut todistamaan niin pitkää tappelua kuin tämä. Hän seurasi tappelua tarkasti. Ray nimittäin aikoi käydä Maierienin kimppuun heti tilaisuuden saatuaan ja toteuttaisi omat suunnitelmansa Faethin pelastamiseksi. Hän oli tajunnut, että kun se muuri esti hänen pääsynsä Faethin luokse, pojan pitää yrittää Maierienin mielen kautta. Paula oli myös kertonut pojalle muutama päivä sitten, että Ray pystyi siirtämään oman tietoisuutensa sinne missä Faeth oli. Ray oli huvikseen yrittänyt tehdä niin kun tiesi Faethin sijainnin, mutta se ei ollut onnistunut sen typerän muurin vuoksi. Ray oli tajunnut, että hänen pitää yrittää Maierienin kautta, joka luultavasti pääsi Faethin luokse hyvin helposti, kun hän oli luultavasti luonut sen muurin. Ray katsoi ympärilleen. Muut samurait olivat jossain muualla. Joka paikassa tapeltiin: Faraiya oli tuonut viestin, että myös tiedemiesten sotilaat olivat tulleet samuraikouluun. Ray arveli, että tiedemiehet edelleen haaveilivat Maierienin kanssa tehtävästä yhteistyösopimuksesta. Ray kuitenkin tiesi, että Maierien ei siihen suostu.

6 Sinun poikasi ajattelee liikaa, Maierien sanoi Roylle ja kääntyi Rayhyn päin. Hänen kasvoillaan oli hyvin häijy virne. Sinun kultasi tekee kuolemaa, hän sanoi. Ray nielaisi. Kuinka sinä voit tehdä tuollaista Faethille? Maierien käveli kohti Rayta hymyillen viileästi. Katsos, me emme voi olla samassa ruumiissa, poika. Minä tarvitsen Faethin ruumiin kokonaisena, jotta voimani toimivat täydellisesti. Ja se antaa sinulle oikeuden kiduttaa Faethia siellä unimaailmassa, jonne hänet suljit, ymmärrän. Arvasin, että sinä löydät hänet joskus, Maierien. Oliko kivaa katsella häntä muurin toiselta puolelta? Ei varmasti ollut! Ray huudahti. Minä en kestänyt nähdä Faethia niin surkeana! No, sepä on todella sääli, Maierien sanoi. Jätä Ray rauhaan! Roy huudahti. Enpä taida, Maierien sanoi. Poikasi on pilannut suunnitelmani niin monta kertaa, että taidan kostaa ja tappaa hänet. Silloin Faethin pitäisi kuolla samalla. Odotas vähän, jumalainen otus, Ray sanoi. Me voimme tehdä sopimuksen. Maierien pysähtyi pohtiva ilme kasvoillaan. Millainen sopimus? Minusta tulee sinun orjasi koko loppuelämäkseni, jos annat Faethin elää. Ja sinäkö kuvittelet minun ottavan sinut orjakseni? Miten kuvittelet saavasi maailman kuuntelemaan minua? Helposti. Tapan kaikki, jotka epäilevät. Millä voimilla? Minä kykenen siihen ihan hyvin, kiitos vain. Minä taidan harkita asiaa, Maierien sanoi sitten vähän ajan kuluttua. Ray, älä viitsi. Et ole tosissasi! Roy huudahti. Älä sinä puutu tähän, isäpappa, Ray sanoi. Minä teen tämän minun tavallani! Mutta kun... Älä murehdi kuule yhtään, minä otan riskin mielelläni. Kuinka somaa, Maierien sanoi sarkastisesti. Minä taidan alkaa itkeä. Älä nyt, sinähän olet mahtavuuden perikuva. Muiden pitäisi ottaa sinusta mallia, Ray mielisteli. Hän huomasi, että Maierien nautti huomiosta. Faeth halkaisisi Rayn kahteen osaan miekallaan, jos poika mielistelisi tyttöä samalla tavalla. Älä ajattelekaan Satimayaa enää ikinä, poika. Olet minun orjani tästä eteenpäin ja et missään nimessä saa ajatella Faeth Satimayaa enää lainkaan, Maierien sanoi. Ray nyökkäsi ja kumarsi hänelle kunnioittavasti. Maierien näytti olevan tyytyväinen tapahtumien käänteeseen. Minä lupaan ja vannon tekeväni kaiken tarvittavan, jotta teidän kuningaskuntanne kukoistaa vielä vuosia, Ray sanoi uskottavaan äänensävyyn polvistuessaan jumalattaren eteen ja taivuttaessaan päänsä. Ray! Roy protestoi. Olet kamalan typerä! Ole hiljaa, papparainen! Ray murahti. Hänen isänsä vaikeni saman tien. Lupaat siis unohtaa sen likan ja omistaa elämäsi minulle? Maierien kysyi. Ray nyökkäsi. Minulla on myös lahja teille, teidän majesteettinne. Maierien näytti ilahtuneelta sen kuultuaan. Nouse seisomaan, Fromiya. Ray teki niin. Hän yllätti Maierienin hyökkäämällä hänen kimppuunsa ja suutelemalla naista suulle. Maierien oli niin yllättynyt, ettei tajunnut mitään, mitä tapahtui. Ray taas ajatteli Faethia niin kiihkeästi kuin osasi ja tunsi kuinka irtautui ruumiistaan. Faeth katsoi ympärilleen ja näki unimaailman olevan tummansininen. Mitä kummaa oli tekeillä? Oliko jumalatar jo kuollut? Faeth tiesi toivon olevan turhaa, koska Maierien ei päästäisi Faethia pois, vaikka mikä olisi. Tyttö toivoi, että Ray oli jo keksinyt, miten Maierienista pääsee eroon.

7 Faeth ei tiennyt, koska kukaan ei ollut koskaan kertonut hänelle. Jos hän tietäisi keinon, hän olisi kertonut Raylle aikoja sitten. Faeth tunsi yhtäkkistä huimausta ja vaipui tajuttomuuteen. Oli sateinen ilta, Faeth oli 16-vuotias. Hän juoksi läpi La Fielin marmorikäytävien kohti Royn huonetta kolme päivää Rayn lähdön jälkeen. Jotain oli tapahtumassa tytölle, sillä hänen käsivarsiensa iholle oli ilmestynyt jostain mustia viiruja, joihin sattui. Ne liikkuivat tytön iholla kohti hänen sormenpäitään. Hän tunsi kuinka osa niistä kulki ylöspäin hänen kaulaansa ja kohti silmiä ja hiusrajaa. Onneksi La Fielissä ei ollut ketään muita hereillä tähän aikaa illasta, eikä kukaan nähnyt tuskissaan olevaa Faeth Satimayaa. Hänen päällään oli hihaton toppi ja housut, vaatteet jotka päällä tyttö nukkui öisin (17-vuotias Faeth jakoi jälleen nuoremman versionsa ruumiin). Mitä ihmettä tämä on? Faeth mutisi juostessaan viidenteen kerrokseen, kohti Roy Fromiyan huonetta. Hän tuli oven luokse ja hakkasi ovea kauhuissaan. Kuului ääniä toiselta puolelta ja oven avasi joku näkijänainen, jonka nimeä Faeth ei tiennyt. Kuka siellä on, Jenna? kuului Royn ääni. Joku oppilas, nainen sanoi. Faeth Satimaya. Kutsu hänet sisään, Roy sanoi. Jenna astui pois tieltä ja Faeth ryntäsi huoneeseen saman tien. Roy katsoi häneen vähän aikaan ja kalpeni sitten. Hänen kasvoillaan oli tietäväinen ilme, eikä Faeth pitänyt siitä ollenkaan. Hän tuijotti pelokkaana takaisin. Oliko tämä jokin rangaistus suhteesta Rayn kanssa? Typerää, eihän Faeth edes tiennyt, miksi Ray lähti pois. Faeth... Roy aloitti. Mikä minua vaivaa? Mistä nämä viirut ovat peräisin?! Faeth sanoi näreissään käsiään heilutellen. Sulje ovi, Jenna, Roy sanoi. Jenna teki niin. Faeth, sinun sukusi naispuoliset jäsenet ovat vuosisatojen ajan kantaneet sisällään vaarallista muinaista kuningattaren sielua, joka saastui pimeyden magian takia. Sielu valitsi voimakkaan suvun kantajakseen ja se sattui valitsemaan Satimayan suvun. Jumalatar periytyy äidiltä tyttärelle, Roy kertoi Faethille, joka kalpeni. Jumalatar myös puhuu kantajalleen. Onko se puhunut sinulle? En minä voi sitä nyt muistaa! Olen shokissa! Faeth sanoi. Ja miten sinä tiedät siitä, jos minä en tiedä ja olen Satimaya?! Minä kuulin siitä äidiltäsi. Hän kertoi minulle omasta vapaasta tahdostaan, Roy sanoi. Miksi hän ei kertonut minulle? Satimayan suvussa asiasta kerrotaan ennen 15-vuotissyntymäpäivää, mutta sinun tapauksessasi tragedia ehti iskeä ennen kuin täytit viisitoista. Sinä olisit voinut kertoa minulle! Olisin ehtinyt sulatella asiaa! Älä nyt raivoa. Jumalatar saa siitä voimaa, Roy sanoi. Sinun pitää pysyä rauhassa äläkä suutu. Miten minä voin olla suuttumatta, kun Zacho Yen ärsyttää minua tahallaan? Sinun pitää kontrolloida tunteitasi. Hyvä on, hyvä on, helvetti sentään, Faeth sanoi. Missä Ray on? Miksi hän ei ole täällä? Hän lähti tätinsä luokse hermolomalle, Roy sanoi hiljaa. Muutamien viikkojen jälkeen Faeth ei enää muistanut Rayta melkein kokonaan. Hän muisti hänet poikana, joka oli jättänyt koulun kesken jostain tuntemattomasta syystä. Faeth osallistui La Fielin loppukokeisiin samaisen vuoden keväällä ja sai huippuarvosanat. Hän sai myös paikan neljännessä divisioonassa muutaman kuukauden päästä. Kun hän eräänä päivänä käveli pitkin La Fielin pihaa, hän törmäsi Zachoon etupihalla. Mies tuli uhoamaan tytölle tavalliseen tapaansa ja he päätyivät tappeluun, jonka lopputulos oli Zachon haavoittuminen vakavasti. Faethia alettiin kutsua kylmäveriseksi Faeth Satimayaksi. Muutaman viikon kuluttua Faeth huomasi, kuka oli tappanut hänen perheensä hänen katsoessaan opettaja Paeonin kasvoja, hän tunnisti sen miehen, joka oli tunteettomasti tappanut Riana ja Imoto Satimayan. Paeon pakeni La Fielistä nähtyään Faethin kostonhimoisen ilmeen tytön kasvoilla. Miehen olinpaikka oli tuntematon ja Faeth oli siitä vihainen. Minä en käsitä, miten hän sai tietää minun tietävän totuuden! Faeth murisi Ronille, joka oli hänen

8 ainut ystävänsä. Ron ei koskaan jaksanut välittää mitään muiden puheista. Poika oli päässyt samoihin aikoihin neljänteen divisioonaan Faethin kanssa ja he olivat ystävystyneet heti. Ron oli kotoisin Kuichen kuningaskunnasta. Monet ihmettelivät, miksi kuichelainen oli La Fielissä, joka oli toisella puolella mannerta. Ron ei kuitenkaan koskaan kertonut kenellekään, miksi hän oli tullut La Fieliin. Hän vain virnisti salaperäisen näköisenä. Luonnollisesti Ron tiesi Faethin verenhimoisesta kostosuunnitelmasta, koska tyttö luotti poikaan kovasti. Minä en tajua miten. Se äijä oli hyvin epäpätevä opettajakin, Ron myönsi. No, sinä voit ottaa hänet kiinni ja teurastaa. Niin minä teenkin, Faeth sanoi häijyyn tapaansa. Kun divisioonan kapteeni Katyn Shawn, 32-vuotias valkohiuksinen ja sinisilmäinen mies jäi eläkkeelle puoli vuotta myöhemmin, hän antoi paikkansa Faeth Satimayalle, joka oli kuulemma osoittautunut hyväksi varakapteeniksi (hän oli saanut paikkansa divisioonassa heti siihen tultuaan, koska se tarvitsi uuden varakapteenin). Faeth oli hyvin tehokas johtaja. Hän oli hyvin tiukka ja piti divisioonansa hyvässä kunnossa. Kaksi kuukautta tämän jälkeen Roy kutsui Faethin ja muut kymmenen divisioonan kapteenit huoneeseensa. Faeth oli juuri täyttänyt 17. Olemme saaneet kirjeen Fromecin kaupungista, Roy Fromiya sanoi. Kuningas pyytää apua kapinan kukistamisessa. Kapinan johtaja on joku samurai, josta en tiedä. Meidän pitää kaikkien lähteä? Sync kysyi. Kyllä, Sync. Valmistautukaa. Ja pitäkää huolta Faethista, hän on kuitenkin varsin uusi kapteeni ja hänellä ei ole kokemusta tällaisesta niin kuin teillä muilla. En minä tarvitse paapojia! Faeth protestoi. Me teemme kuten käsket, Orean sanoi. Faeth, tämä on omaksi parhaaksesi, Roy sanoi. Hyvä on, Faeth sanoi ja muljautti silmiään. Ja minä olen löytänyt erään karkulaisen Fromeciasta. Ainakin minun tiedustelijaryhmäni kertoi minulle niin eilen. Ottakaa hänet kiinni ja tuokaa La Fieliin, Roy sanoi. Me teemme niin, Sync sanoi ja teki kunniaa. Muut seurasivat hänen esimerkkiään ja kaikki kymmenen kapteenia menivät ulos valmistautumaan matkalle Fromecian kultaiseen kuningaskuntaan. Faeth tunsi, kuinka joku kosketti hänen kasvojaan yrittäessään saada tyttö hereille. Faeth oli niin heikko. Hän tunsi itsensä niin heikoksi. Hän yritti aukaista silmänsä, mutta ei saanut niitä millään auki. Hän yritti nostaa kättään, mutta ei oikein onnistunut siinäkään. Hän tunsi vihaa sisällään, mutta yritti pitää sen kurissa. Hyvä on sitten, ääni sanoi. Minä annan sinulle tekohengitystä. Katsotaan mitä siihen sanot, kukkanen. Kukkanen? Ei minua kukaan muu sano kukkaseksi kuin Ray! Onko Ray täällä? Faeth ajatteli. Faeth, sinä elät! ääni sanoi. Se oli todella Rayn ääni. Faeth hymyili hänelle, vaikka ei saanutkaan suutaan auki. Tyttö tunsi Rayn vetävän hänet syleilyynsä itseään vasten. Faeth, minä olen ihan hulluna sinuun kun uskaltauduin tekemään jotain näin uhkarohkeaa. Haluatko kuulla? Ray kysyi. Faeth nyökkäsi. No, minä suutelin Maierienia. Taidan pussata sitä vieläkin. Jouduin huijaamaan sitä myös. Faeth hymyili. Olet ihan hullu... hän supatti. Ehkä, mutta minä halusin auttaa sinua, koska rakastan sinua niin pirusti, Ray sanoi. Faeth tunsi saavansa voimaa noista sanoista, ja hän sai silmänsäkin auki. Hän kohotti katseensa Rayhyn. Minäkin rakastan sinua. Ihan kamalasti, hän sanoi. Ray hymyili leveästi tytölle. Minä aion viedä sinut takaisin nyt. Maierienin pitäisi jättää sinut rauhaan ja kadota kokonaan, mikäli oikein ymmärsin Jennan ja äidin teorian.

9 Jenna Ferez? Se sama. Tunnetko? Hän oli La Fielissä kun Maierien ilmestyi ensimmäisen kerran viime vuonna. Milloin? Kolme päivää sen jälkeen, kun sinä lähdit. Minne sinä menit? Minä kerron myöhemmin, Ray sanoi. Mutta nyt, saat tappaa yhden Maierienin. Lupaat myös. Ja et mene karkuun, Faeth sanoi. Hän näki kuinka unimaailma alkoi muuttua jonkinlaiseksi valomereksi ja tuhoutua. Faeth katsoi Rayhyn, jonka kasvoilla oli hyvin vahingoniloinen virnistys. Voi Maie-parkaa, taitaa kuolema odottaa, hän sanoi. Mitä helvettiä? Faeth kysyi. No, katsos minä kun en päässyt muurin läpi, päätin rynniä Maierienin mielen läpi tänne. Tajusin Jennan kanssa yhteyden sinun ja Maierienin välillä. Maierien ei taida tajuta, kuinka voimakkaat minun tunteeni ovat sinua kohtaan. Akka kuolee. No, tervemenoa sille, Faeth sanoi tunteilematta. Helvetin paskiaiset! kuului tuskainen Maierienin huuto. Kuinka tuo sontaläjä kehtaa huijata minua noin julmasti?! Vai muka palvelija?! Sinä huijasit minua! Voi kato, niin taisin tehdä, Ray sanoi. Anteeksi, jos se loukkaa teidän kuolevaa arvoisuuttanne. EI! Maierien huudahti tuskaisesti. Faethin ympärillä kaikki pimeni ihan yhtäkkiä. Seuraava asia, jonka hän näki, oli La Fielin eteishallin marmorikaton ja pilarit. Hän katsoi ympärilleen ja hänen yläpuolelleen ilmestyi Royn, Rayn, Paulan, Faraiyan, Ronin, Jennan ja Filipin uteliaat kasvot. Mitä te tuijotatte? Faeth sanoi ja nousi istumaan. Maierien lähti, eikö se ollut tarkoituskin? Oli, ja hyvä niin, Paula sanoi. Ray auttoi rakkaansa seisomaan. Faethia pyörrytti hieman, mutta hän kuitenkin pysyi pystyssä. Ray kuitenkin hoksasi Faethin huimaamisreaktion ja veti tytön kainaloonsa. Ray Fromiya, minä olen aivan kunnossa, Faeth sanoi. Ehkä, mutta minä en aio päästää sinusta irti, Ray sanoi. Faeth muljautti silmiään. Hän katsoi ympärilleen. Joka paikassa oli palavia puisia tavaroita ja reikiä seinässä, jotka olivat Faethin jäljiltä. Hän värähti. Minä maksan kyllä vahingot, hän sanoi Roylle. Älä turhia. Se et ollut sinä, vaan Maierien, Roy sanoi ja hymyili. Ei, minä maksan ne. Minua hävettää niin helvetisti, Faeth intti vastaan. Mitä sinä aiot tehdä nyt? Ron kysyi. Minä painun kotiin Fa Mouliin mahdollisesti, Faeth sanoi. Fa Moul sijaitsee Araniassa nykyään. Arania otti sen haltuunsa, kun luultiin, että Satimayan perijä oli myös kuollut, Filip sanoi viisaasti. Ei se haittaa. Ei minua kiinnosta paronittaren hommat. En minä osaa moista touhua, Faeth sanoi. Ei, te menette minun kartanooni, Paula sanoi päättäväisesti. Miksi? Ray uteli. Vanessan luo? Ei kiitos. Pysytte tiellä turvassa paremmin. Miksi ihmeessä? Faeth kysyi sen näköisenä, ettei tajunnut mistään mitään. Tiedemiesten sotilaat ovat täällä, Faraiya sanoi. Jumalauta, Faeth noitui. Minä häivyn. Me harhautamme heitä, niin he eivät kiusaa teitä, Paula sanoi hymyillen. Hyvä, Faeth sanoi. Jenna Ferez katsoi häneen hetken ja hymyili sitten. Nainen otti lattialta suuren säkin ja antoi sen Raylle. Mitä, onko Raykin tulossa mukaani? Faeth sanoi. Luulin meneväni yksin! Minähän sanoin, etten ole menossa minnekään! Ray sanoi. Puhukaa asiasta myöhemmin, menkää jo, Filip sanoi. Minä ja Faraiya tulemme käymään

10 myöhemmin. Hyvä on, Ray sanoi. Hän otti Faethia kädestä kiinni ja he kävelivät ulos koulusta sateiseen iltapäivään. He nousivat hevostensa selkään ja karauttivat karkuun kohti Farnian herttuakuntaa, jonka läheisyydessä heidän turvapaikkansa oli.