LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B

Transkriptio

1 LAPSELLINEN POIKA TEKIJÄ: LASSI 7B

2 Oli kaunis päivä, aurinko paistoi, taivas oli kirkas ja linnut lauloivat. Anselmi keräili kukkia niityillä. Yhtäkkiä Anselmi näki peltohiiren ja säikähti niin, että juoksi isänsä luo joka hakkasi puita metsässä. Isä, isä! Näin taas sen hirviön, kun keräsin kukkia niityllä, poika vikisi. Voi sinua Anselmi, sanoinhan, että se on vai peltohiiri, isä huokaisi. Sinun on miehistyttävä, olet 17-vuotias ja vieläkin tuollainen. Mennään kotiin, illalla on vielä tehtävää isä sanoi. 2

3 Illan tullen isä vei pojan metsää ja sanoi Koputa tähän puuhun kolmesti, minuutin välein, kolme kertaa isä kuiskasi ja katosi yön pimeyteen. Poika kauhistui, kun tajusi viimein jääneensä yksin, mutta luotti isäänsä ja päätti koputtaa. Kolmannella kerralla pojan takaa tuli kääpiö, joka mulkoili uhkaavasti poikaa. Anselmi oli pyörtyä kääpiön nähdessään. Eipä isäsi liioitellut pyytäessään apuani, kääpiö jupisi. Minun täytyy miehistyä", Anselmi selitti. Kyllä, kyllä tiedän kääpiö murahti. Anselmi katseli kääpiötä silmät pyöreinä tämän etsiessä jotain hämärässä. 3

4 Kääpiöllä oli pitkät harmaat hiukset joita peitti taikurin hattu joka oli kai ennen ollut vihreä kuten kaapukin jossa oli hopeiset napit. Koska kääpiö oli tarkka ulkonäöstään hänellä oli tietysti myös pitkä harmaa kammattu parta. Juuri sillä hetkellä kääpiö löysi etsimänsä ja kiskaisi oksasta. Yhtäkkiä he putosivat sammalta peittävän maan sisään. Anselmia otti vatsasta niin että meinasi itkeä. He putosivat lehtikasaan pehmeästi ja Anselmi oksensi. Heidän edessään oli pitkä juurinen käytävä, minkä päässä oli suuri tamminen ovi. He kävelivät ovelle ja kääpiö avasi oven. Oven takana oli iso huone, joka oli täynnä patoja, kattiloita ja kulhoja. Hyllyt olivat täynnä pulloja ja putkiloita, joissa oli kaikenlaisia juomia ja litkuja. Anselmi ei ollut uskoa silmiään Missä me olemme? hän änkytti. No minun kotonani tietysti kääpiö selitti ylpeänä, olen taikuri. Hän heitti takin naulaan ja veti kummallisen kepin vyöltään ja sytytti takassa olleet polttopuut sillä. Sen on oltava taikasauva Anselmi ajatteli. Huoneen päässä oli toinen ovi, josta he menivät sisään. Toinen huone oli täynnä voimisteluvälineitä, aseita, maalitauluja ja nyrkkeilysäkkejä. Se oli harjoitteluhuone. Siellä kääpiö alkoi valmentaa Anselmia. Kuukauden kuluttua Anselmilla oli jo kova koti-ikävä, mutta oli ainakin omasta mielestään valmis kohtaamaan haasteen, joka tekisi hänestä lopullisesti miehen. Hän juoksi iloissaan isänsä luo ja huusi Isä minusta on tullut mies, näetkö?. Isä ilahtui poikansa näkemisestä, mutta sitten isän ilme vakavoitui. Hän ei halunnut kertoa pojalleen tämän tehtävää, sillä se oli niin vaarallinen: mennä vuorille ja tappaa peikko. Anselmi kysyi Isä, et näytä onnelliselta, mikä mieltäsi painaa?. Isä huokaisi Poikani, tiedät, että sinua odottaa tehtävä. Niin, mitä siitä?, Anselmi kysyi viattomana. Se tehtävä tekisi sinusta miehen, mutta en aio päästää sinua, en halua menettää poikaanikin sille peikolle, isä alkoi itkeä. Yön tullen Anselmi pakkasi reppunsa, otti isänsä isoimman kirveen, jota pystyi kantamaan ja lähti kohti vuoria kostamaan äitinsä kuoleman ja miehistymään. Kun aurinko taas nousi Anselmi oli täynnä itseluottamusta, mutta isän herättyä kotona, hän huomasi pojan lähteneen ja vajosi epätoivoon. Anselmi löysi hienon leiripaikan joen rannalta, johon pystytti teltan, teki nuotion ja alkoi kalastaa. Syötyään Anselmi lähti tutkimaan leirinsä ympäristöä, mutta kun hän illalla palasi, leiri oli tuhottu ja maassa oli isoja jalanjälkiä. Se oli varmasti se peikko, Anselmi ajatteli, mutta pian hän tajusi, että oli ilman ruokaa ja leiripaikkaa. Pelko alkoi kasvaa Anselmin sisällä, aurinko oli jo laskenut ja peikko vaani tilaisuutta napata hänet, kun hän kääntäisi selkänsä. Anselmi sulki silmänsä ja toivoi, ettei olisi koskaan syntynytkään ja juuri silloin peikko hyppäsi pensaasta hänen eteensä. Anselmi oli kauhusta kankea, hän ei pystynyt liikahtamaankaan. Peikko löi poikaa puukalikalla päähän, niin että tämä menetti tajunsa. 4

5 Anselmi heräsi häkistä, hänen päätään jomotti, mutta ei aikaakaan, kun poika tajusi missä oli. Anselmi oli nyt peikon vankina lihotettavana ruokailua varten. Anselmi meni paniikkiin ja alkoi huutaa ja riehua pienessä häkissään. Se ärsytti peikkoa, joten hän päätti syödä Anselmi heti. Peikko avasi häkin ja riuhtaisi Anselmin ulos. Poika sätki ja heilui peikon lujassa otteessa, mutta se ei auttanut. Juuri kun peikko oli hotkaisemassa kiljuvan pojan, peikon ote hellitti ja peikko kaatui maahan kirves pystyssä selässään. Peikon takaa paljastui isä, toinen kirves kädessään ja helpottunut ilme kasvoillaan, kun hän huomasi poikansa elossa Senkin typerys, miksi lähdit kotoa vaikka kielsin?, isä kysyi. Poika ei voinut sanoa mitään, koska oli vieläkin järkyttynyt tapahtumasta. Näin Anselmi miehistyi ja isä sai kostettua peikolle. 5