Ajatuspaja e2:n lausunto valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta (VNOS 7/2013vp)

Transkriptio

1 :n lausunto valtioneuvoston tulevaisuusselonteosta (VNOS 7/2013vp) Selonteon vahvuus on monipuolinen ja perusteellinen toimintaympäristön kuvaus. Suomen vaikea tilanne ja globaalit ongelmat eivät jää epäselviksi. Selonteon lähtökohtana on suomalaisten laajasti kannattamia arvoja. Teksti pyrkii aidosti yhdistämään erilaisia suomalaisia ja samalla se maalaa kuvaa Suomesta edelläkävijänä ja suurten muutosten tarjoamien mahdollisuuksien parhaana hyödyntäjänä. Kansallinen kertomus poikkeuksellisesta Suomesta jatkuu selonteon alkusanoissa. Selontekoprosessiin liitetyt keskustelutilaisuudet ja ennakointivaihe ovat askeleita oikeaan suuntaan. Vaikka vuorovaikutteisuus ja linkki kansalaisyhteiskuntaan ovat vahvistuneet, itse selonteon rakenne ja teksti ovat edelleen politiikan ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen ammattilaisille suunnattuja. Selonteko sisältää lupauksensa mukaisesti periaatelinjauksia. Siinä arvioidaan, että eri puolilla yhteiskuntaa ryhdytään konkreettisiin toimiin selonteon linjausten puitteissa. Toive on kaunis, mutta Suomen tilanne huomioiden, kunnianhimo olisi voinut olla korkeammalla. Riskinä on, että selonteon viestit ja eri puolilla yhteiskuntaa konkreettisia tulevaisuusratkaisuja tekevät eivät kohtaa. Näin selonteon vaikuttavuus voi jäädä heikoksi. Selonteossa sanotaankin suoraan, että kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksien tunnistaminen ja niihin tarttuminen on yritysten, kuntien tai vaikkapa kansalaisjärjestöjen tehtävä. Linjauksen mukaan politiikan toimijoiden ei siis tarvitse tunnistaa kasvu- ja työllisyysmahdollisuuksia Suomessa. Kansalaisista osa voi olla eri mieltä tästä. Selonteon otsikko on Kestävällä kasvulla hyvinvointia, mutta ennakointiosioon valitut poikkileikkaavat kysymykset eivät liity luonnonvaroihin ja ympäristöön (s. 10). Ehkä tämän seurauksena luonnonvarojen kestävään vastuulliseen käyttöön liittyviä Suomen mahdollisuuksia käsitellään selonteossa vain ohuesti. Digitaalitalouden, yhteisöllisyyden ja osallisuuden painottaminen on perusteltua, mutta siinä rinnalla pitäisi muistaa, että tulevaisuudessa 10 miljardia ihmistä syö, juo, pukeutuu, liikkuu, asuu ja lämmittää tai viilentää kotejaan. Fyysisiin perustarpeisiin vastaaminen kestävällä tavalla avaa Suomelle isot mahdollisuudet, joita selonteko olisi voinut avata. Fossiilitalouden jälkeistä aikaa pitäisi ennakoida tulevaisuusselonteoissa. GSM

2 Lausunto perustuslakivaliokunnalle Valtioneuvoston demokratiapoliittinen selonteko 2014 Avoin ja yhdenvertainen osallistuminen (VNS 3/2014 vp). Täydennyksenä asiantuntevasti ja kattavasti laadittuun selontekoon painotamme seuraavia asioita: - Vaaliosallistumisen lisäämiseksi vaalien yhdistämisessä on edettävä ripeästi. Yhdistämisellä vähennetään kansalaisten vaaliväsymystä ja säästetään kampanjointiin käytettäviä resursseja. - Naisten, nuorten ja maahanmuuttajien asettumista ehdolle on tuettava (esim. kampanjarahoituksen suuntaaminen, ehdokaskoulutus, mentorointi). Edustavuus kärsii merkittävästi, mikäli ehdokkuus ja valituksi tuleminen ovat kiinni ehdokkaan tulotasosta ja yhteiskunnallisesta asemasta. - Sähköinen etä-äänestäminen ja ennakkoäänestäminen esimerkiksi marketeissa on tehtävä mahdolliseksi koko maassa. Äänestämisen arkipäiväistyminen on syytä hyväksyä. - Äänestysikäraja on laskettava 16 vuoteen kunnallisvaaleissa. Siinä rinnalla on vahvistettava peruskoulussa annettavaa demokratia- ja vaikuttajakasvatusta, joka on liitettävissä eri aineiden opetussisältöihin (historia, yhteiskuntaoppi, matematiikka, maantiede, äidinkieli, vieraat kielet jne.) - Vaalipiiriuudistuksen demokratiavaikutukset on selvitettävä. - Puolueiden ja niiden sisarjärjestöjen sekä työmarkkinajärjestöjen sisäisessä päätöksenteossa on sovellettava sukupuolikiintiöitä. Tasa-arvovaatimus on kohdistettava politiikassa toimiviin järjestöihin, jotka saavat suoraan tai välillisesti julkista rahoitusta (valtiontuet, verokohtelu tms.). - Naisten osuus politiikan ja työmarkkinajärjestöjen johtotehtävissä on selvitettävä. Mukaan on otettava kansainvälistä vertailua. - Puolueiden nuorisojärjestöjen tuen keskeiseksi kriteeriksi on otettava ko. järjestöihin kuulumattomien nuorten tavoittaminen ja kansalaisvalmiuksien vahvistaminen. Julkiset resurssit kohdistetaan turhan usein nuorille, jotka ovat jo aktiivisia ja kykenevät toimimaan eri vaikuttamisareenoilla. - Tietoa politiikan instituutioiden toiminnasta sekä kansanedustajien, ministereiden ja heidän esikuntiensa työstä tulee lisätä (dokumenttielokuvat, viestintäkampanjat jne.). - Puolueiden ja poliitikkojen vierailuja oppilaitoksiin ja oppilaitosvierailuja eduskuntaan tulee lisätä. Peruskouluille ja ammattioppilaitoksille on suunnattava projektirahoitusta eduskuntavierailujen toteuttamiseen. - Politiikan luottamustehtävien kiertoa tulee lisätä erityisesti kuntasektorilla, jossa luottamustehtävien määrä on vähentynyt merkittävästi. Myös puolueiden päätöksenteossa kierrolla voidaan vauhdittaa nuorten ja naisten etenemistä johtotehtäviin. - Julkisissa luottamustehtävissä toimiville opiskelijoille on maksettava korvaus kokousmatkoista. Näin vahvistetaan erityisesti nuorten mahdollisuuksia toimia kunnallisessa päätöksenteossa. - Vapaan sivistystyön resursseja on lisättävä nuorille ja nuorille aikuisille suunnattuun demokratiakasvatukseen. Lisäksi on toteuttava hankkeita, joilla kehitetään esim. koulupudokkaiden ja maahanmuuttajien kansalaisvalmiuksia. - Kansanedustajille ja politiikan valmistelutehtävissä toimiville on järjestettävä viestinnän ja selkeän suomen kielen koulutusta. - Vapaan kansalaisvaikuttamisen ja uusien sähköisten osallistumisareenoiden kehittämisessä on varottava asetelmaa, jossa esimerkiksi nuoria kannustetaan osallistumaan uusilla areenoilla ja samalla marginalisoidaan nuorten vaikutusmahdollisuuksia perinteisessä politiikassa. Uudet ja vanhat osallistumisen keinot eivät korvaa toisiaan.

3 - Laadukkaan, moniäänisen median toimintamahdollisuuksiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Erityisesti monipuolinen uutis- ja ajankohtaisjournalismi on keskeinen osa demokratiaa. - Ehdokkaille suunnattujen vaalikoneiden rinnalle on kehitettävä puolueille suunnattu vaalikone, jossa kukin puolue vastaa keskeisiin linjakysymyksiin (esim. eduskuntavaaleissa energiapolitiikka, sote-ratkaisu, ulko- ja puolustuspolitiikka, verotus). Näin pakotetaan puolueet ottamaan selkeästi kantaa, ja kansalaiset voivat nähdä puolueiden erot ja ennakoida vaalien jälkeistä tilannetta sekä hallituspohjan että - ohjelman osalta. Äänestäjän kuluttajansuoja paranee eikä vaaleihin mennä samassa määrin sammutetuin lyhdyin kuten nykyisin. Puolueille suunnattu vaalikone voitaisiin toteuttaa julkisella rahoituksella eri mediatalojen yhteistyönä. Yhteyshenkilö: karina.jutila@e2.fi GSM

4 LAUSUNTO VALTIOVARAINVALIOKUNNALLE Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille , VNS 4/2014 vp painottaa selontekoon liittyen seuraavia asioita: Politiikan toimintaympäristö on muuttunut Selonteon uskottavuuteen vaikuttaa se, että sitä käsiteltäessä ei ole tiedossa ketkä hoitavat pääministerin ja valtiovarainministerin tehtäviä kesäkuun lopussa. Valtiovarainministeripuolueen nykyinen puheenjohtaja on ilmaissut halunsa avata kehysratkaisun osia. Hallituspohja on epävakaampi kuin edellisinä vaalikausina. Jyrki Kataisen hallituksen päätöksentekokyvyssä ja poliittisten prosessien läpiviennissä on ollut ongelmia. Hallituksella ei ole ollut vahvaa yhteistä strategiaa, joka ohjaisi valintoja ja antaisi selkänojaa silloin, kun kansainvälinen tilanne on vaikea. Yksittäisten ministereiden prosessiosaamisessa ja kyvyssä ennakoida on ollut selkeitä puutteita. Näiden tekijöiden seurauksena hallitusohjelman keskeiset tavoitteet ovat jääneet toteutumatta. Kaksien vaalien läheisyys, kilpailuasetelman voimistuminen ja henkilövaihdokset eivät helpota hallituksen tilannetta. Talouden suuntaviivoja piirtää hallitus, jonka toimintakykyä epäillään perustellusti. Toimintaympäristö on muuttunut myös siltä osin, että kansalaisten kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvanut. Auktoriteettiuskollisuuden tilalle on tullut muutosvaatimuksia ja totutun kyseenalaistamista. Tämä on kanavoitavissa myönteiseksi voimaksi yhteiskunnassa. Keskeisten eduskuntapuolueiden kannatukset ovat vaihdelleet suomalaisittain tarkasteltuna paljon viime vuosina. Jo nyt voidaan ennakoida voimasuhteiden muutoksia tulevissa eduskuntavaaleissa, mikä heikentää käsiteltävänä oleva kehysratkaisun painoarvoa. Tämä siitä huolimatta, että kestävyysvaje ja teollisuuden rakennemuutos tunnistetaan kaikissa eduskuntapuolueissa. Uutta työtä kestävästi Suomen talouden perusratkaisun pitäisi tähdätä työllisyysasteen nostamiseen. Velkaantumisen taittaminen on toissijainen, joskin tärkeä tavoite. Olennaista ei ole se, onko valtiontalouden tasapainottamisen kaava 50 % veronkorotuksia ja 50 % menoleikkauksia, vaan se, miten luodaan uusia työpaikkoja. Uutta työtä on luotavissa erityisesti biotalouteen. Halvan energian aika on ohi, ja Suomen kannattaa panostaa energiaa ja luonnonvaroja säästävien tuotteiden ja palvelujen tuotantoon. Ei-fossiiliselle uudelle teolliselle tuotannolle on mittavat maailmanmarkkinat tulevaisuudessa. Toisin kuin suomalaiset itse mieltävät, Suomi ei ole edelläkävijä biotaloudessa. Siksi tarvitaan sekä nopeita ratkaisuja kuten poliittisia päätöksiä, kokeiluja, demoinvestointeja että hitaita uudistuksia, kuten muutoksia asenteissa, kuluttamisessa, tuotteissa, tuotantotekniikoissa ja yhdyskuntarakenteessa. Suomella on luontaisia edellytyksiä edetä biotaloudessa (metsävarat ja muu biomassa, alan teknologinen osaaminen, työvoima, yritystoiminnan perinteet jne.). Biotalouden välittömiä hyötyjä ovat: työpaikkojen syntyminen maan eri osiin ja sitä kautta paikallistalouksien vahvistuminen, viennin kasvu, vaihtotaseen tasapainottuminen mm. kestävällä energiapolitiikalla. Kansantaloudelliset vaikutukset ovat mittavat, kun huomioon otetaan uuden/uudistetun tuotannon lisäksi myönteisten ympäristövaikutusten kautta saatavat säästöt (ympäristön pilaantumisen estäminen ja ympäristöongelmia korjaavat ratkaisut).

5 Lisäksi on tehtävä ratkaisuja, joilla kansalaisia kannustetaan lyhytaikaisenkin työn vastaanottamiseen ja muuhun toimeliaisuuteen (työttömyysturvan järkevöittäminen, kannustinloukkujen purkaminen, vertaispalvelujen tuottaminen). Työn verotuksen kiristämistä on vältettävä (huom. kunnallisverotus). Kuntien valtionosuuksien leikkaukset ovat johtaneet kunnallisverotuksen kiristymiseen ja peruspalveluiden heikentymiseen. Muutokset kohdistuvat kansalaisiin epätasa-arvoisesti. Oppivelvollisuusiän noston sijaan tulee julkista rahoitusta suunnata homekoulujen, -päiväkotien ja - sairaaloiden korjaamiseen. Lasten ja nuorten sairastuttaminen huonon sisäilman seurauksena ei ole kansantaloudellisesti viisasta eikä moraalisesti oikein. Eläkeiän nosto on välttämätön. Se on perusteltavissa pidentyneellä eliniällä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä niiden rahoituksen uudistus on toteutettava. Siitä on tehtävissä esimerkki, jossa ylitetään hallitus-oppositio-raja. Muutoinkin poliittisen järjestelmän mahdollisuudet on otettava nykyistä tehokkaammin käyttöön (esim. parlamentaarinen valmistelu). Jatkossa enemmistöhallituksen pystyssä pysyminen ei voi olla päätöksentekokyvyn edelle menevä asia. Tämä on syytä myöntää, vaikka seurauksena voi joissakin tilanteissa olla hallituskausien lyhentyminen ja vähemmistöhallitusten yleistyminen. Muiden pohjoismaiden esimerkit kannattaa ottaa vakavasti, jos kansanvaltaisesta järjestelmästä halutaan tehdä nykyistä tehokkaampi. Aktiiviset kansalaiset sijoittajiksi Harjoitettavan talous- ja veropolitiikan legitimiteetti on yhtä tärkeää kuin päätösten sisältö. Ilman kansalaisten, siis äänestäjien, riittävää hyväksyntää yksikään puolue ei ole uskollinen tehdyille päätöksille pitkään. Valtiovarainministerin vaihtuminen puolueen sisäisen paineen seurauksena on tuorein osoitus legitimiteetin murtumisesta. Päätösten hyväksyttävyydellä on myös valtapolitiikan ulkopuolinen ulottuvuus. Yhteiseksi kansalliseksi projektiksi koettu talouslinja (näkymä hyvästä tulevaisuudesta, jota kohti ollaan yhdessä menossa, vaikka päätökset ovat vaikeita) aktivoi kansalaisia paitsi opiskelu- ja työelämässä myös vapaassa kansalaistoiminnassa, vahvistaa luottamusta ja muuta sosiaalista pääomaa sekä lisää kansalaisten taloudellista toimeliaisuutta (esim. yrittäjyys, pk-yritysten vienti, kansalaiset osakesijoittajina ja paikallisten hankkeiden rahoittajina). Harjoitetun politiikan on oltava ennustettavaa. Erityisesti poukkoilua on vältettävä strategisesti tärkeissä ratkaisuissa (esim. energiapolitiikka, koulutus, verotus). Kehysmenettely on tärkeä osa päätöksenteon ennustettavuutta ja avoimuutta. Menettely vahvistaa eduskunnan roolia, mutta sen tunnettuus kansalaisten keskuudessa on heikko. Kielen ja rakenteen perusteella selonteko on tarkoitettu politiikan ammattilaisille ja asiantuntijoille. Yhteyshenkilö: GSM