Suomen Merihistoriallinen Yhdistys Sjöhistoriska Föreningen i Finland ry

Transkriptio

1 Suomen Merihistoriallinen Yhdistys Sjöhistoriska Föreningen i Finland ry JÄSENTIEDOTE 3 / 2010 Alkoholin salakuljetus Kotkan tullipiirissä 1920-luvun alussa Suomessa oli vuosina voimassa kieltolaki. Tänä aikana kaikki alkoholin maahantuonti, myynti, nauttiminen ja hallussapito oli muussa kuin lääketieteellisessä tarkoituksessa kielletty. Asetus täysraittiudesta hyväksyttiin eduskunnassa alun perin jo vuonna 1907 raittiusaatteen suosion huippukautena, mutta Venäjän väliaikainen hallitus myönsi sille hyväksyntänsä vasta vuonna 1917, ja käytännössä laki astui voimaan lopulta 12 vuotta alkuperäisen kannatuspäätöksen jälkeen. Tällä välillä tapahtuneet suuret yhteiskunnalliset muutokset, kuten ensimmäinen maailmansota, Suomen itsenäistyminen ja sisällissota olivat merkittävästi heikentäneet paitsi yleistä lainkunnioitusta, myös raittiusliikkeen suosiota, eikä yleinen mielipide enää ollut kieltolain takana. Uusi asetus ainoastaan rajoitti alkoholin saatavuutta, mutta ei vähentänyt kysyntää, ja lain toteutumisen valvonnasta tuli siihen määrätylle, mutta tehtävään heikosti varustetulle tullilaitokselle jo alkujaan mahdoton tehtävä. Suursodan jälkeinen yleinen lama, valmiit markkinat ja heikko valvonta kasvattivat houkutusta tarttua uuden lain suomiin laittomiin ansiomahdollisuuksiin, joista tärkeimmäksi muodostui salakuljetus. Alkoholia tuotiin maahan meriteitse satoja tuhansia litroja vuodessa, salakuljetuksen huippuvuonna 1930 jopa yli miljoona litraa. Tärkeimmät tuontimaat olivat Saksa ja Viro sekä Itämeren suuret vapaakaupungit, kuten Danzig. Yleisimmäksi tuontiartikkeliksi nousi etenkin kieltolain loppuvuosina nopeasti yleistynyt sprii, toiselta nimeltään pirtu. Salakuljetus ammattimaistui merkittävästi 1920-luvun loppua kohti, ja siitä muodostui hyvin organisoitu, yleisesti tunnettu ja tuottoisa elinkeino. Näin tapahtui erityisesti rannikkoseuduilla ja saaristossa, jotka olivat keskeinen taitekohta alkoholivirran kulkeutuessa mereltä sisämaahan. Tällaisen alueen muodosti 1920-luvulla myös vilkas ja laaja Kotkan tullipiiri. Sen keskellä sijainnut, nopeasti teollistunut ja maan suurimpiin kuuluvan sataman omannut Kotkan kaupunki sekä köyhtyneet, mutta salakuljetuksen kannalta erinomaisesti Viron rannikon tuntumassa sijainneet ulkosaaret muodostivat väestöpohjaltaan, luonteeltaan ja maantieteelliseltä sijainniltaan alkoholirikoksien kannalta mitä hedelmällisimmän kasvualustan. Salakuljetus ei vielä 1920-luvun alussa ollut

2 luonteeltaan niin ammattimaista kuin vuosikymmenen loppupuolella, mutta alkoholia rantautui tullipiirin alueelle silti jatkuvasti ja mitä moninaisimmin menetelmin. Vuoden 1920 alusta lähtien sitä oli jo varmasti kaikkien halukkaiden ulottuvilla, kunhan vain tiesi, mistä etsiä. Salakuljetus eteni rannikolta sisämaahan ketjuna, joka sai alkunsa ulkomereltä. Alkoholia tuotiin ensin suuremmissa erissä saaristoon, jossa lasti jaettiin tappioiden minimoimiseksi pienempiin osiin mantereelle kuljettamista varten. Kieltolain alkuvuosina oli tavallisempaa, että pirtua haettiin suoraa omilla aluksilla Virosta. Myöhemmin yleistyneitä pirtulaivoja liikkui ennen vuotta 1924 vähemmän, ja vuosina Kotkan tulli sai niistä kiinni ainoastaan yhden. Mereltä saaristoon ja rannikon tuntumaan perille saatu lasti yleensä varastoitiin jonnekin myöhemmin noudettavaksi. Yksi yleisimmistä keinoista oli upottaa pirtukanisterit painojen kanssa mereen, määrättyyn paikkaan ja toisinaan narulla varustettuna, jolloin myöhempi ylös naaraaminen oli helpompaa. Kätköillä käytiin sittemmin pimeän turvin tullimiesten tarkkojen silmien välttämiseksi, ja poimittiin mukaan mantereella myyntiä varten yleensä muutama sata litraa spriitä erikokoisissa kanistereissa. Mereen upottamisen lisäksi pirtua kuljetettiin ja kätkettiin saaristossa ja rannikolla suoraa maatalojen pihapiireihin, ulkorakennuksiin, ja jopa asuintiloihin. Tämä oli turvallista, sillä vaikka poliisi ja tulli ennakkotiedon perusteella usein ratsastivat tiettyjä taloja ja löysivät pirtukanistereita jopa asuintiloista asti, ei ketään voitu tuomita, jollei kielletyn tavaran omistaja itse ilmoittautunut viranomaisille. Syytteen nostamiseksi vaadittiin todiste alkoholin hallussapidosta, eikä lattialla lojuva tyhjä, tai liiteriin piilotettu täysi 10 l. kanisteri vielä riittänyt näytöksi, jos kaikki asukkaat kielsivät aineen kuuluvan omakseen lvun loppupuolella tällaiset taloudet toimivat usein tukkuina, jotka välittivät ja myivät alkoholia eteenpäin, ja luultavasti tilanne oli sama myös vuosikymmenen alussa, vaikkei viranomaisilla ollut keinoja osoittaa sitä toteen. Rannikoilta ja maataloista pirtu jatkoi matkaansa eri puolille sisämaata ja avarampia markkinoita. Oman lukunsa Kotkan tullipiirin salakuljetuksen alkuvuosissa muodostaa varsinainen Kotkan kaupunki, tai tarkemmin sen vilkas ja tuhansille ulkopaikkakuntalaisillekin työtä tarjonnut satama. Sinne saapuvat ja usein puu-, tai paperilastissa lähtevät ulkomaiset alukset muodostivat tullin tekemien takavarikkojen määrän perusteella keskeisimmän salakuljetusreitin itse kaupungin sisälle. Eniten alkoholia löydettiin höyrylaivoista, joista suurin osa oli lähtöisin Saksasta. Saksalaiset merimiehet toivat mukanaan pirtun ohella myös runsain mitoin jalompia juomalajikkeita, ennen kaikkea konjakkia, mikä poikkeaa huomattavasti kieltolain loppupuolen spriivoittoisista takavarikoista. Höyrylaivojen suosituin salakuljetusmiljöö sijaitsi kone-, ja kattilahuoneissa, joiden uumenista paljastui runsaasti erisuuruisia pullokätköjä. Lastin määrä vaihteli alle kymmenestä astiasta useisiin satoihin kerrallaan. Konepuolen tilojen luontaisten kolojen ja rakojen ohella niihin rakennettiin kätkentää varten erilaisia salakaappeja tai lokeroita, joihin isompikin alkoholilasti oli helppo hajauttaa. Kerran konehuoneen lattian eli durkin alle oli ahdettu peräti 600 pulloa konjakkia, viskiä, spriitä ja muita jalompia lajikkeita. Kattilahuoneen puolella hyvän piilon tarjosivat puolestaan aluksen hiilisäiliöt. 2

3 Höyrylaivojen ohella alkoholia tuotiin jonkin verran myös purjealuksissa, joissa piilopullot sijoitettiin useimmiten aluksen ruumaan muun lastin sekaan. Alustyypistä riippumatta myös kaikkia yhteistiloja, kansia ja miehistön hyttejä käytettiin kätkentään aina päällikön tiloista alkaen. Sataman tulotarkastuksen läpi onnistuneesti tuotu alkoholin myytiin sittemmin eteenpäin halukkaille kaupunkilaisille, satamatyöläisille ja toisten alusten merimiehille, useimmiten suoraa laivasta käsin. Ostajat vievät mukanaan yleensä vain muutaman litran kerrallaan, jotta lastin kuljettaminen piilossa oli helpompaa. Yleensä pullot tai kanisterit kätkettiin laukkuihin, taskuihin tai vaatteiden alle kotimatkan ajaksi. Osa alkoholista myös jatkoi matkaansa Kotkasta sisämaahan rautateitse, tavallisimmin erillisenä pakettina kolmannen luokan matkustajavaunun hyllyllä. Kieltolaki kumottiin lopulta vuoden 1932 keväällä neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen. Laki oli käytännössä epäonnistunut kaikissa tavoitteissaan, alkoholin käyttö ei vähentynyt ja juomatavat raaistuivat entisestään 97 % spriin muuttuessa käytännössä ainoaksi saatavilla olevaksi nautintoaineeksi. Salakuljettajien laaja ammattikunta ei kuitenkaan täyskiellon päättymisestä huolimatta suinkaan heti luopunut elinkeinostaan. On arvioitu, että tuontitoiminta jatkui aktiivisena ainakin toisen maailmansodan alkuun, ja rannikkoseuduilla jossain määrin jopa 1980-luvun alkupuolelle asti. Vilma Lempiäinen Suomen merihistoriallisen yhdistyksen sihteeri Nautica Fennica Suomen merimuseon vuosikirja Nautica Fennica ilmestyy alkuperäisestä aikataulusta poiketen vasta ensi syksynä. Kirja jaetaan sen ilmestyttyä jäsenetuna kaikille jäsenmaksunsa maksaneille syksyn aikana. Seuraavassa jäsentiedotteessa kerrotaan tarkemmin kirjan ilmestymisestä ja sen jakamisesta jäsenille. Utgivningen av Finlands sjöhistoriska museums årsbok Nautica Fennica har fördröjts och uppskjutits till i höst. Boken delas under hösten ut som medlemsförmån till alla medlemmar som erlagt medlemsavgiften. I följande medlemsblad publiceras närmare uppgifter om utgivning och distribution. Osoitteenmuutokset Adressförändringar Pyydämme ilmoittamaan osoitteenmuutokset yhdistyksen sähköpostiosoitteeseen info@suomenmerihistoriallinenyhdistys.fi tai kirjallisesti yhdistyksen postilokeroon, PL 134, HELSINKI. Adressförändringar bedes vänligen meddelas till föreningens e-postadress: info@ suomenmerihistoriallinenyhdistys.fi eller skriftligen till föreningens postbox, PB 134, HELSINGFORS 3

4 Kristina Regina dokumentoidaan Merenkulun valtakunnallinen erikoismuseo Forum Marinum, Suomen merimuseo ja Helsingin yliopiston merihistorian opintokokonaisuus ovat aloittaneet projektin, jonka tarkoituksena on tallentaa suomalaista nykymerenkulkua jälkipolville säilytettäväksi. Ensimmäisenä tallennuskohteena on Kristina Cruises -varustamon m/s Kristina Regina, joka poistuu käytöstä elokuun lopussa Kansainväliset Safety of Life at Sea -määräykset tiukentuvat syksyllä, mikä merkitsee monelle kansainvälisessä liikenteessä olevalle matkustaja-alukselle viimeistä kautta. Kansainvälinen risteilyliikenne on kiinnostava osa-alue nykypäivän merenkulussa. Kotkalainen Kristina Cruises -varustamo on ainoa suomalainen kansainvälistä risteilyliikennettä harjoittava varustamo. Lisäksi varustamon lippulaiva m/s Kristina Reginalla on merkittävä historia Suomen matkustajalaivaliikenteessä. Tallennus toteutetaan valokuvaamalla ja dokumentoimalla elämää laivalla sekä haastattelemalla miehistön jäseniä ja matkustajia. Kiinnostuksen kohteena on mahdollisimman tavallinen arki risteilyn aikana niin lomailijan kuin työntekijän näkökulmasta. M/s Kristina Reginan risteilyistä on valittu yksi Välimeren risteily, jonka dokumentointi toteutettiin toukokuussa 2010, sekä yksi Pietarin risteily, joka tehdään elokuussa Aluksen toiminnallisuuden lisäksi on kesän kuluessa dokumentoitu laiva fyysisiltä ominaisuuksiltaan. Dokumentoinnin tavoitteena on tuottaa selkeä kuva aluksen nykyasusta, varustelusta ja aluksella käytetystä tekniikasta. M/S Kristina Reginalla on samalla testattu Museolaivojen dokumentointihankkeessa kehiteltyä kokonaisdokumentointityökalua, jonka tarkoituksena on selkeyttää ja yhtenäistää aluksista säilytettävää tietoa. Dokumentoinneissa kerätty aineisto talletetaan Suomen merimuseon ja Forum Marinumin arkistoihin, joissa sitä käytetään tutkimus- ja julkaisutarkoituksiin. Anne Ala-Pöllänen Helsingin yliopisto Ulla Kallberg Forum Marinum 4

5 Sähköpostilista E-postlista Yhdistyksellä on sähköpostilista nopeaan tiedottamiseen. Jos haluat mukaan postituslistalle, ilmoita sähköpostiosoitteesi tiedottajalle, com. Aiemmin yhteystietonsa ilmoittaneet on jo liitetty listalle. Jäsentiedotteen voi halutessaan saada sähköpostitse. Kiinnostuneet voivat ilmoittaa yhteystietonsa tiedottajalle. Föreningen har en e-postlista för snabb informationsspridning. Meddela föreningens informatör, om du vill ansluta dig till listan. De som tidigare meddelat sitt intresse har redan anslutits. Medlemsbladet går också att få per e-post. Intresserade kan meddela sina kontaktuppgifter till föreningens informatör. Suomen Merihistoriallisen yhdistyksen syysretki Vuosaaren satamaan torstaina Suomen merihistoriallisen yhdistyksen syysretki suuntautuu tällä kertaa maitse Vuosaaren satamaan. Retkelle osallistuvia pyydetään ilmoittamaan osallistumisestaan yhdistyksen hallituksen jäsenelle Tapio Bergholmille Puh Sp. tapio.bergholm(at)helsinki.fi mennessä. Retki alkaa Sataman Gatehouselta klo Gatehouse sijaitsee Hansa-terminaalin takana Porttialueella A. Tarkemmat ohjeet osoitteessa: (Turvallisuus ja lupa-asiat / Asiointi satamassa) Satamaan pääsee Itäkeskuksesta bussilla 519A tai Vuosaaresta bussilla 90B, sekä henkilöautolla. Ajankohtaiset Merikeskus Vellamo Kino Union esittää merellisiä elokuvia osana teemaansa Rauman Merimuseo 150 vuotta merimiehiä -näyttely avoinna. Lisätiedot: SUOMEN MERIHISTORIALLINEN YHDISTYS RY SJÖHISTORISKA FÖRENINGEN I FINLAND RF PL 134, HELSINKI 5