V.A.C. -HOITOA SAAVAN POTILAAN KOKEMUKSIA OHJAUKSESTA

Transkriptio

1 V.A.C. -HOITOA SAAVAN POTILAAN KOKEMUKSIA OHJAUKSESTA Marika Korhonen - Terhi Lahtinen - Päivikki Makkonen Opinnäytetyö, syksy 2006 Diakonia-ammattikorkeakoulu, Oulu Pohjoinen Hoitoalan koulutusohjelma Sairaanhoitaja (AMK)

2 Korhonen Marika, Lahtinen Terhi & Makkonen Päivikki. V.A.C. -hoitoa saavan potilaan kokemuksia ohjauksesta. Oulu, syksy 2006, 27 s., 4 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Oulu Pohjoinen. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). TIIVISTELMÄ Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden kokemuksia ohjauksesta. Opinnäytetyön tehtävänä oli saada vastaus kysymykseen, miten potilaat ohjataan V.A.C. -hoitoon. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden ohjausta ja hoitotyötä sekä lisätä hoitajien tietoa ja valmiuksia potilasohjaukseen. Opinnäytetyö on kvalitatiivinen tutkimus, johon aineisto kerättiin teemahaastatteluilla syyskuussa Haastateltavat olivat potilaita joilla V.A.C. -hoito oli menossa tai se oli juuri lopetettu. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä. Tulosten mukaan V.A.C. -hoidon aloitus oli pääosin perusteltu hyvin. Haastateltavien suostumusta hoidon aloittamiseen ei kuitenkaan ollut kysytty. Hoitaja oli antanut suullista ohjausta, mutta kirjallista ohjausmateriaalia ei ollut systemaattisesti käytetty. Ohjauksessa käytetty kieli oli selkeää ja ymmärrettävää. Tulosten mukaan potilaat jäivät kaipaamaan tarkennusta ja perusteluja haavanhoitomenetelmään. Osalle haastateltavista V.A.C. -haavanhoitomenetelmää ei ollut ohjattu lainkaan. He tiesivät erilaisten V.A.C. - laitteiden olemassaolosta, mutta niiden tuomista rajoituksista päivittäisiin toimintoihin heille ei ollut kerrottu. Johtopäätöksenä todetaan V.A.C. -hoidon ohjauksen olevan vielä puutteellista. Yhtenäistä ohjauskäytäntöä V.A.C. -hoitoa saavan potilaan ohjaukseen ei ole vielä syntynyt, vaan jokainen hoitaja ohjaa oman osaamisensa perusteella potilasta. Jatkossa on tarpeellista kehittää yhtenäinen ohjausmenetelmä V.A.C. -hoitoa saaville potilaille. Kirjallista ohjausmateriaalia tulee kehittää potilasta paremmin palvelevaksi ja käyttää jatkossa systemaattisemmin. Näin luodaan yhtenäinen käytäntö V.A.C. -potilaan ohjaukseen. Asiasanat: potilasohjaus, V.A.C. -hoito, kvalitatiivinen tutkimus

3 Korhonen Marika, Lahtinen Terhi & Makkonen Päivikki. V.A.C. treatment patient s experiences of the guidance. Oulu, autumn 2006, 27 p., 4 appendices. Language: Finnish. Diaconia University of Applied Sciences. Oulu North. Degree Programme in Health Care, Nurse. ABSTRACT The main purpose of this thesis was to describe V.A.C. treatment patients experiences of the guidance. The task of this thesis was to get an answer to the question how patients are guided to the V.A.C. treatment. The aim of the thesis was to develop the guidance of V.A.C. treatment patient and to increase nurses knowledge and abilities in patient guidance. The thesis is a qualitative research, whose material was collected with theme interviews in September The patients who took part in our interviews were patients who were having the V.A.C. treatment or it was just finished. The material was analysed with methods of inductive content analysis. According to the results the start of the V.A.C. treatment was mainly justified well. Interviewees agreement to the start of the V.A.C. treatment was not asked. The nurse had given oral instructions, but written instructions were not systematically used. The language which was used in the guidance was clear and understandable. According to the results patients missed definitions and justifications to the wound care method. For a number of the interviewees V.A.C. wound care method was not guided at all. They knew there were different kinds of V.A.C. devices, but they were not told that they would limit their daily functions. As a conclusion it can be said that V.A.C. treatment guidance is still inadequate. There is not yet a standardized practice for the V.A.C. treatment patients guidance. All the nurses guide patients based on their own skills. In further studies is necessary to develop a standardized guidance method for the V.A.C. treatment patients. The written instructions must be developed better for the patients and instructions must be used more systematically. This way a standardized practice for the V.A.C. treatment patient is created. Keywords: patient guidance, V.A.C. treatment, qualitative research

4 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ ABSTRACT 1 JOHDANTO V.A.C. -HOITOA SAAVAN POTILAAN OHJAUS JA HOIDON TOTEUTUS Potilasohjaus V.A.C. -hoito haavanhoitomenetelmänä V.A.C. -hoitoa saavan potilaan ohjauksen toteutus OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN Opinnäytetyön tarkoitus ja tehtävä Opinnäytetyön aineiston keruu Aineiston analyysi OPINNÄYTETYÖN TULOKSET Haavanhoitomenetelmän käyttöön liittyvät kokemukset Kokemukset ohjausmenetelmästä Kokemukset ohjauksen antajasta Kokemukset ohjauksen sisällöstä Kokemukset tarpeiden huomioimisesta ohjauksessa Yhteenveto keskeisistä tuloksista TULOSTEN VERTAILUA AIKAISEMPIIN TUTKIMUSTULOKSIIN POHDINTA Opinnäytetyön tulosten luotettavuus ja eettisyys Opinnäytetyöstä...23 LÄHTEET...25 LIITE 1: V.A.C. -laitteisto...28 LIITE 2: Saatekirje hoitohenkilökunnalle...29 LIITE 3: Saatekirje potilaille...30 LIITE 4: Teemahaastattelurunko...32

5 1 JOHDANTO Haavanhoito on kehittynyt Suomessa viime vuosien aikana. Uusia haavanhoitomenetelmiä ja -tuotteita tulee markkinoille jatkuvasti. V.A.C. -hoito (Vacuum Assisted Closure) tarkoittaa haavan sulkemista imun avulla ja se on haavanhoitomenetelmänä suhteellisen uusi. Oulun yliopistollisessa sairaalassa se on ollut käytössä syksystä Hoidon ohjauksen toteutumiseen tämä tuo ongelmia, koska osalla hoitohenkilökunnasta ei ole V.A.C. -hoidosta riittävästi tietoa. Potilaan hoitoon sitoutumisen kannalta on tärkeää ohjata potilasta riittävästi hoitoa aloitettaessa. Koska V.A.C. -hoito aloitetaan yleensä yllättäen, tulee potilaalle perustellusti kertoa miksi tämä haavanhoitomenetelmä on valittu juuri hänelle ja mihin hoidolla pyritään. Opinnäytetyömme aiheen saimme Oulun yliopistollisen sairaalan osasto viiden henkilökunnalta. Oman kokemuksemme ja hoitohenkilökunnalta saadun tiedon mukaan V.A.C. -hoidon ohjaus jää usein suppeaksi, koska aika ja ammattitaito eivät aina välttämättä riitä ohjaamaan potilasta tarpeeksi hyvin. V.A.C. -hoidon käyttö haavanhoitomenetelmänä on lisääntynyt, mutta potilaan ohjaukseen ei ole vielä syntynyt yhtenäistä käytäntöä. Opinnäytetyömme tavoitteena on kehittää V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden ohjausta ja hoitotyötä sekä lisätä hoitajien tietämystä ja valmiuksia potilasohjausta annettaessa. Potilasohjausta on tutkittu suhteellisen paljon hoitotieteessä. V.A.C. -hoidosta on tehty useita lääketieteellisiä tutkimuksia, mutta sitä ei kuitenkaan ole tutkittu hoitotyön näkökulmasta. Tässä opinnäytetyössä haluamme tuoda esille potilaan henkilökohtaisia kokemuksia V.A.C. -hoidon ohjauksesta. Opinnäytetyömme tehtävänä on saada vastaus kysymykseen, miten potilaat ohjataan V.A.C. -hoitoon. Opinnäytetyömme tavoitteena on kehittää V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden ohjausta ja hoitotyötä sekä lisätä hoitajien tietoa ja valmiuksia potilasohjausta annettaessa.

6 6 2 V.A.C. -HOITOA SAAVAN POTILAAN OHJAUS JA HOIDON TOTEUTUS 2.1 Potilasohjaus Potilasohjaus on terveyden edistämiseen, sairauden ennaltaehkäisyyn tai sairastumisen hoitoon liittyvä hoitotyön keino, joka edistää muutosprosessia sekä elämänmuutoksen sisäisen hallinnan saavuttamista. Ohjauksen päämääränä on edistää potilaan hyvinvointia ja lisätä potilaan kokemusta ja tietoisuutta hyvinvointiinsa vaikuttavista henkilökohtaisista tekijöistä ja voimavaroista. Ohjauksella voidaan vaikuttaa potilaan voimavaroihin ja elämänhallinnan osatekijöiden selkiintymiseen. Sisäisen hallinnantunteen vahvistamisella päästään parempiin hoitotuloksiin. (Patala-Pudas 2005, 8-9.) Ohjaus on osa ammatillista toimintaa, hoito- tai opetusprosessia. Ammatillisena toimintana ohjausta tapahtuu tilanteissa, joissa keskustellaan tavoitteellisesti potilaan tilanteeseen ja oppimiseen liittyvistä asioista. Prosessina ohjaus on joko aktiivista merkitysten luomista, tavoitteellista ongelmanratkaisua ja selviytymistä tai kokemusten reflektointia ja niistä oppimista. Ohjausprosessissa autetaan ja tuetaan potilasta käsittelemään tilannettaan. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 253.) Hoitotyössä pyritään tukemaan asiakkaan tavoitteellista toimintaa. Ohjaus on yksi tällainen aktiivista ja tavoitteellista toimintaa edellyttävä tilanne, jossa potilas ja hoitaja edistävät yhdessä potilaan oppimista. Ohjauksen lähtökohtana ovat potilaan aikaisemmat tiedot, kokemukset ja elämäntilanne. Näin hoitajan rooli ohjauksessa on tukea, auttaa ja opastaa potilasta. (Kääriäinen, Lahdenperä & Kyngäs 2005, 27.) Ohjauksen onnistumisen edellytyksiä ovat potilaan itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisyyden kunnioittaminen, potilaan yksityisyyden tukeminen, potilaan oma kyky tehdä päätöksiä ja vastata valinnoistaan. Ohjaajalla on ammatillinen vastuu ohjauksesta. Hänellä tulee olla valmiudet ohjata. Hyvä ohjaaja tunnistaa ohjauksen merkityksen ja huomioi myös eettiset näkökohdat ohjauksessa. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 255.)

7 7 Sairaanhoitaja-lehden artikkelissa (12/2005) ohjauksella on todettu olevan positiivisia vaikutuksia potilaan hoitoon ja sairauteen liittyvän tiedon ymmärtämiseen, kivun hallintaan, itsehoitoon, arkipäivästä selviytymiseen sekä hoitoon sitoutumiseen (Kääriäinen, Kyngäs, Ukkola & Torppa 2005, 11). Kyngäs (1995) määrittelee väitöskirjassaan hoitoon sitoutumisen vapaaehtoisuuteen ja aktiivisuuteen perustuvana käyttäytymisenä. Käyttäytyminen sisältää sen, miten hyvin potilas on sitoutunut noudattamaan terveydenhuoltohenkilöstön kanssa sovittuja hoidon edellyttämiä ohjeita, miten hän on sisäistänyt ne ja miten hän on sitoutunut omaan hoitoprosessiinsa. Tärkeimpinä hoitoon sitoutumiseen vaikuttavina tekijöinä hän tuo esille potilaan asenteet, käsitykset sairaudesta ja sen hoidosta, sairauden ja hoidon merkityksen sekä motivaation. Potilaita voidaan tukea sitoutumaan hoitoonsa auttamalla heitä muodostamaan positiivinen asenne sairauttansa ja sen hoitoa kohtaan sekä motivoimalla heitä hoitoonsa. Tässä opinnäytetyössä ohjauksella tarkoitetaan potilaan ja hoitohenkilökunnan edustajan välistä aktiivista ja tavoitteellista toimintaa, jonka tavoitteena on tiedon ja tuen avulla auttaa potilasta itsenäiseksi ja selviytyväksi (Kääriäinen & Kyngäs 2005, ). Potilaalla tässä opinnäytetyössä tarkoitetaan terveyden- ja sairaanhoitopalveluja käyttävää henkilöä (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992, 2 ). 2.2 V.A.C. -hoito haavanhoitomenetelmänä Tässä opinnäytetyössä käyttämämme haavanhoitomenetelmä V.A.C. eli Vacuum Assisted Closure tarkoittaa haavan sulkemista imun avulla. V.A.C. -hoito on edistynyt haavanhoitomuoto, joka negatiivisen paineen avulla edistää haavan paranemista (V.A.C. Therapy an advanced system for wound healing 2006). Negatiivinen paine poistaa haavalta infektioita tuottavia aineita, edistää haavan kudosgranulaatiota eli kudoksen arpeutumista, vetää haavan reunoja yhteen, pienentää haavan kokoa sekä edistää haavan verenkiertoa ja kosteaa paranemisympäristöä (Hynninen 2005, 26). V.A.C. -hoitoa käytetään potilailla, joilla on esimerkiksi krooninen (pitkäaikainen), akuutti eli äkillisesti syntynyt tai traumaattinen (tapaturman aiheuttama) haava, avautunut leikkaushaava, diabeettinen haava, painehaava, keskisyvä palovamma tai

8 8 ihonsiirre (Hynninen 2005, KCI 2006). V.A.C. -hoito on määritelty uudeksi, tehokkaaksi ja lääkkeettömäksi fyysiseksi haavanhoitomuodoksi, joka pystyy vaikuttamaan haavan paranemisprosessiin (KCI 2006). V.A.C. -hoidon aloituksesta päättää potilasta hoitava kirurgi. Hoito voidaan aloittaa joko leikkaussalissa tai osastolla. Kun hoito aloitetaan osastolla, haava suihkutetaan suihkussa tai huuhdellaan keittosuolalla. Jos haavalla on luuta tai jännettä näkyvissä, se huuhdellaan Ringer - liuoksella, koska tämä estää luun ja jänteen kuivumisen. Tämän jälkeen haava ja haavan ympäristö kuivataan puhtailla taitoksilla. Haavan reunat suojataan kalvolla (liite 1, kuva1), jotta haavan reunat eivät arpeutuisi tai maseroituisi eli ihokudos ei pehmentyisi ja liukenisi nesteiden vaikutuksesta. Haava-alueen sidosmateriaali valitaan haavatyypistä riippuen. Jos haava-alueella näkyy luuta tai jännettä, valitaan niiden suojaksi valkoinen polyvinyylialkoholisieni (liite 1,kuva 2). Tämä sieni suojaa luuta ja jännettä kuivumiselta. Valkoisen sienen päälle tai suoraan haavalle laitetaan musta polyuretaanisieni (liite 1, kuva 3). Musta sieni edesauttaa arpikudoksen muodostumista ja vettä hylkivänä materiaalina mahdollistaa haavaeritteiden poiskulkeutumisen. Haava-alue peitetään kalvosidoksella. Kalvo asetetaan ilmatiiviisti terveelle iholle saakka. Tämän jälkeen kalvon keskikohtaan leikataan kahden senttimetrin levyinen reikä, johon yhdistetään imuletkun (liite 1, kuva 4) toinen pää ja toinen pää yhdistetään tyhjiöimukoneen kanisteriin (liite 1, kuva 5) tai seinäimuun. Imuletkua pitkin haavaneritteet siirtyvät imun voimalla kanisteriin. (kci1, Hynninen 2005.) Tyhjiöimukoneen säädön eli imutehon voimakkuuden määrää potilasta hoitava kirurgi. Hoidon kesto riippuu vastaavan lääkärin hoitotavoitteesta, haavan tyypistä ja koosta sekä potilaan muiden sairauksien hallinasta. Hoitoa jatketaan kunnes hoidollinen tavoite on saavutettu. (Hynninen 2005, 26.) V.A.C. -hoitoa voidaan toteuttaa kolmella eri laitteella. Niin sanottu isoa V.A.C. - laitetta (liite 1, kuva 6) potilas voi halutessaan kuljettaa mukanaan potilashuoneen ulkopuolella esimerkiksi liikuteltavan apupöydän tai rollaattorin avulla. Mukavin vaihtoehto potilaan kannalta on pikku -V.A.C. (liite 1, kuva 7), jota potilas voi kantaa mukanaan käsilaukun tavoin. Tämän laitteen kanssa potilas voi myös kotiutua, jolloin hänen tulee kuitenkin säännöllisin väliajoin käydä osastolla haavan tarkastuksessa ja sidosten vaihdossa. Kotiutuessaan pikku -V.A.C:n kanssa potilaalle annetaan mukaan käyttöohjeet, joihin on koottu toimintaohjeet ongelmatilanteita varten sekä määritelty

9 9 millaisissa tilanteissa potilaan tulee ottaa yhteytä osastolle. Kolmantena vaihtoehtona käytetään seinäimua, joka ei ole virallinen hoitolaite. Varsinaisia V.A.C. -laitteita on Oulun yliopistollisessa sairaalassa vähän, jonka vuoksi joudutaan turvautumaan usein seinäimuun jotta hoito saataisiin toteutettua. Tällöin potilaan liikkuminen on rajattu potilashuoneeseen. Hoidon onnistumisen edellytyksenä on se, että haava on imussa jatkuvasti. Imu voidaan sulkea lyhyeksi aikaa esimerkiksi potilaan käydessä suihkussa tai tutkimuksissa. Imu ei saa olla suljettuna kahta tuntia kauempaa, koska tämän jälkeen haavalle saattaa muodostua bakteereja. Jos kahden tunnin raja jostain syystä ylittyy, täytyy kaikki haavasidokset vaihtaa. 2.3 V.A.C. -hoitoa saavan potilaan ohjauksen toteutus Potilaslähtöinen ohjaus on sidoksissa potilaan fyysisiin, psyykkisiin, sosiaalisiin ja ympäristöön liittyviin taustatekijöihin eli kontekstiin. Potilailla on yksilöllisiä tietoon ja tukeen liittyviä ohjaustarpeita. (Kääriäinen ym. 2005, 10.) Ohjauksen suunnittelun pitäisi aina lähteä siitä, mitä potilas jo tietää, mitä hänen täytyy ja mitä hän haluaa tietää ja mikä on hänelle paras tapa omaksua asia. Ohjauksen tavoitteiden tulisi olla realistisia, konkreettisia, muuttuvia ja mitattavissa olevia. ( Kääriäinen ym. 2005, 28.) Useimmiten ohjaus toteutetaan suullisesti, koska vuorovaikutusta pidetään ohjauksen kulmakivenä. Potilaat arvostavat henkilökohtaista ohjausta, koska se mahdollistaa potilaan tarpeista lähtevän ohjauksen, aktiivisuuden ja motivaation tukemisen, jatkuvan palautteen antamisen sekä vapaamuotoisen ilmapiirin. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 211.) Suullisen ohjauksen tulisi olla selkeää ja ymmärrettävää ja ammattisanastoa tulisi välttää. Ohjausta tulee antaa myös kirjallisesti. Kirjallinen potilasohje ei ole vain tiedon siirtoa potilaalle, vaan se välittää myös viestin potilaan asemasta terveydenhuoltojärjestelmässä, sekä määrittelee käsitystä terveydestä ja sairaudesta (Alaperä, Antila, Blomster, Hiltunen, Honkanen, Honkanen, Holtinkoski, Konola, Leivistä, Meriläinen, Ojala, Pelkonen & Suominen 2006). Kirjallinen ohjaus tulisi antaa etukäteen potilaalle jolloin hän voi suullisen ohjauksen yhteydessä tarpeen tullen esittää tarkentavia kysymyksiä aiheesta. Kirjallisen ohjeen tekstin pitää olla ymmärrettävää,

10 10 kiinnostavaa ja oikeakielistä. Lisäksi tekstin tulee olla aktiivimuodossa, kehotusten perusteltuja ja tärkeimmät asiat tulee sijoittaa ohjeen alkuun. (Torkkola, Heikkinen & Tiainen 2002, 28.) Yksi laadukkaan potilasohjauksen toteuttamisen haaste on se, että mistä saadaan aikaa ja tilaa henkilökohtaiseen ohjaukseen. Ohjaustilanteessa käytettävän tilan tulee olla valoisa, rauhallinen ja hyvin äänieristetty. Ohjaukseen on hyvä varata riittävästi aikaa rauhalliselle ja vastavuoroiselle keskustelulle. Tällöin potilaalle syntyy mielikuva kiireettömästä ja henkilökohtaisesta ohjaustapahtumasta (Hankonen, Kaarlela, Palosaari, Pinola, Säkkinen, Tolonen & Virola 2006, 29). Ohjauksen lopuksi arvioidaan tavoitteiden toteutumista ja tarkistetaan, saiko potilas vastauksen hänelle tärkeisiin kysymyksiin (Torkkola ym. 2002, 28). Lähtökohta onnistuneelle ohjaukselle on hoitajan riittävät tiedot ohjattavista asioista, oppimisen periaatteista sekä ohjaus menetelmistä ja -tyyleistä. Hoitajan on tärkeä selvittää potilaan tiedon vastaanottokyky varsinkin vastasairastuneiden potilaiden kohdalla. (Kyngäs, Kukkurainen & Mäkeläinen, 2004, 226.) V.A.C. -hoidon ohjauksen yhteydessä hoitajan tulee huomioida oikea aika ohjaukselle. Ohjausta ei tule antaa potilaalle, joka on juuri toipumassa leikkauksesta, kipeä tai vasta saanut vahvoja lääkkeitä, koska nämä tekijät voivat vaikuttaa potilaan tiedon vastaanottokykyyn. V.A.C. -hoitoa saavan potilaan ohjaustarpeet kohdistuvat pääosin yksilölliseen hoitoon, sen vaikutuksiin ja siitä selviytymiseen. V.A.C. -hoidon ohjauksessa tulee ilmetä mitä V.A.C. -hoito on ja miksi tämä hoitomuoto on potilaalle valittu. Lisäksi potilaalle tulee kertoa, miten hoitomuoto vaikuttaa hänen jokapäiväisiin toimintoihinsa kuten liikkumiseen, peseytymiseen ja pukeutumiseen ja kuinka pitkästä hoidosta mahdollisesti on kyse. Hoidon aloittamiselle ja sen onnistumiselle on tärkeää, että potilas sitoutuu noudattamaan annettuja ohjeita. Erityisesti potilaat, joilla hoito toteutetaan seinäimulla ja näin ollen liikkuminen on rajoitetumpaa, on tärkeää saada ymmärtämään imun jatkuvan käytön merkitys.

11 11 3 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN 3.1 Opinnäytetyön tarkoitus ja tehtävä Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden henkilökohtaisia kokemuksia ohjauksesta. Työmme tavoitteena on kehittää V.A.C. - hoitoa saavan potilaan ohjausta ja hoitotyötä sekä lisätä hoitajien tietämystä ja valmiuksia potilasohjausta annettaessa. Näillä keinoilla lisätään sekä potilasturvallisuutta että hoitomyöntyvyyttä. Tutkimustehtävänä opinnäytetyössämme on saada vastaus kysymykseen millaisia kokemuksia V.A.C. -hoitoa saavilla potilailla on potilasohjauksesta. V.A.C. -hoidosta ja sen tehokkuudesta haavanhoitomenetelmänä on tehty useita kansainvälisiä lääketieteellisiä tutkimuksia, mutta niissä ei ole tuotu esille hoitotyön näkökulmaa esimerkiksi potilasohjausta. Omassa opinnäytetyössämme haluamme tuoda esille V.A.C. -hoitoa saavan potilaan kokemuksia potilasohjauksesta. 3.2 Opinnäytetyön aineiston keruu Opinnäytetyömme tutkimusmenetelmä on laadullinen eli kvalitatiivinen. Lähtökohtana laadullisessa tutkimuksessa on todellisen elämän kuvaaminen ja siinä pyritään kuvaamaan kohdetta mahdollisimman kokonaisvaltaisesti (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara, 2002, 152). Laadullinen tutkimus tuo esille tutkittavien havainnot ja heidän näkemyksensä tutkittavasta asiasta. Mitä lähemmäs yksilöä ja vuorovaikutusta tullaan, sitä suurempi syy on käyttää kvalitatiivisia menetelmiä (Hirsjärvi & Hurme, 2004, 27). Opinnäytetyömme aineistonkeruumenetelmänä käytimme teemahaastattelua, koska halusimme tuoda esille potilaiden kokemukset ohjauksesta. Teemahaastattelusta puuttuu strukturoidulle lomakehaastattelulle luonteenomainen kysymysten tarkka muoto ja järjestys, mutta se ei ole täysin vapaa niin kuin syvähaastattelu (Hirsjärvi & Hurme 2004, 47-48). Haastattelimme V.A.C. -hoitoa saavia potilaita heidän kokemuksistaan ohjauksesta. Aineistonkeruussa heidän asioille antamansa merkitykset ovat keskeisiä

12 12 tutkimustehtävämme kannalta. Valitsimme haastateltaviksi potilaita, joilla V.A.C. - hoito oli menossa tai joilla se oli vasta lopetettu. Näillä potilailla V.A.C. -hoitoa käytettiin kroonisen tai traumaattisen haavan hoitoon tai haavan puhdistamiseen ennen ihonsiirrettä. Laadimme tutkimussuunnitelman keväällä 2006, joka hyväksyttiin Oulun Diakoniaammattikorkeakoulussa syyskuun alussa. Toimitimme tutkimussuunnitelman, sopimuksen opinnäyteyhteistyöstä ja Oulun yliopistollisesta sairaalasta saamamme opinnäytetyölupa-anomuksen kirurgian klinikan ylihoitajalle. Hän allekirjoitti opinnäyteyhteistyösopimuksen ja toimitti opinnäytetyölupa- anomuksemme leikkaus ja tehohoidon tulosyksikön johtajalle. Häneltä saimme tutkimusluvan opinnäytetyöllemme. Tämän jälkeen saimme aloittaa haastattelumateriaalin keruun kirurgian klinikassa. Toimitimme kirurgian klinikan osastoille viisi, seitsemän ja kahdeksan tutkimussuunnitelmamme sekä saatekirjeen hoitajille (liite 2). Valitsimme nämä osastot, koska näillä osastoilla V.A.C. -hoitoa toteutetaan eniten kirurgian klinikassa. Samalla kerroimme osastonhoitajille ja työvuorossa olleille hoitajille tutkimuksestamme. Tarkoituksena oli, että sairaanhoitajat osastoilta olisivat jakaneet tutkimuksemme kohderyhmän potilaille saatekirjeen (liite 3), jossa esittelimme opinnäytetyömme aiheen ja pyysimme heidän suostumustaan haastatteluun. Tämä ei kuitenkaan täysin toteutunut, vaan ollessamme harjoittelujaksolla osastoilla seitsemän ja kahdeksan, pyysimme henkilökohtaisesti potilaiden kirjalliset suostumukset haastatteluun. Kirjallinen informointi ja tutkittavien vapaaehtoinen suostumus tarvitaan, kun aineisto kerätään suoraan tutkittavilta ja se tallennetaan sellaisenaan (Kuula 2006, 119). Kerroimme haastateltaville potilaille mahdollisuudesta kieltäytyä haastattelusta ja painotimme haastattelujen ehdotonta luottamuksellisuutta. Osastolla viisi kävimme säännöllisesti muistuttamassa henkilökuntaa opinnäytetyöstämme ja saimme sieltä muutaman haastattelun. Opinnäytetyömme aineistonkeruu tapahtui osastoilla syyskuun 2006 aikana. Haastattelimme kahdeksaa potilasta. Sovimme haastateltavan potilaan kanssa etukäteen haastatteluajankohdan. Ajankohdaksi sovimme yleensä iltapäivän, koska silloin osastoilla oli rauhallisempaa ja aamurutiinit oli jo tehty. Haastattelupaikaksi valittiin

13 13 mahdollisuuksien mukaan rauhallinen tila, esimerkiksi osastolla oleva haastatteluhuone tai jos potilasta ei voinut jostain syystä siirtää, haastattelu tapahtui potilashuoneessa. Haastattelut kestivät noin 15 minuuttia. Ne nauhoitettiin ja niissä käytettiin apuna teemahaastattelurunkoa (liite 4). Haastateltaville kerroimme, että oikeita vastauksia kysymyksiin ei ole ja tarvittaessa esitimme tarkentavia lisäkysymyksiä. Kaikki haastattelut saatiin tehtyä ilman keskeytyksiä tai muita häiritseviä tekijöitä. 3.3 Aineiston analyysi Opinnäytetyömme aineiston analyysimenetelmäksi valitsimme induktiivisen sisällön analyysin, koska halusimme tiivistetyssä ja yleisessä muodossa tuoda esille potilaiden kokemuksia saamastaan ohjauksesta (Kyngäs & Vanhanen 1999, 5). Haastattelujen suorittamisen jälkeen aloitimme tallennetun aineiston puhtaaksi kirjoittamisen eli litteroinnin. Kuuntelimme nauhoitukset ja kirjoitimme potilaiden vastaukset sanasta sanaan paperille. Luimme puhtaaksi kirjoitetut haastattelut useaan kertaan läpi palauttaaksemme haastattelut ja niiden sisällöt mieleemme. Analysointiprosessissa erottelimme aineistosta teemahaastattelurungon teemojen mukaisesti oleelliset lausumat. Lausumat vastasivat tutkimuskysymykseemme eli millaista ohjausta potilaille oli annettu V.A.C. -hoidosta. Kokosimme pelkistetyt ilmaisut lausumista käyttäen samoja termejä kuin alkuperäisaineistossa. Pelkistetyt ilmaisut ovat aineistosta koottuja ilmaisuja, jotka liittyvät meidän opinnäytetyömme tutkimustehtävään eli potilaiden kokemuksiin ohjauksesta. Keräsimme samaa tarkoittavat ilmaisut alaluokiksi ja annoimme niille niitä hyvin kuvaavat nimet. Jatkoimme edelleen analyysiä yhdistämällä samansisältöiset alaluokat toisiinsa ja muodostimme niistä yläluokkia, joille annoimme niiden sisältöä hyvin kuvaavat nimet.(kyngäs & Vanhanen 1999, 5-6.) Yläluokkien perusteella muodostimme pääluokan. Kuvioissa yksi on esimerkki analysoinnin etenemisestä.

14 14 Lausuma Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka Tyhjiöstä ei kerrottu oikeastaan mitään mutta kerrottiin että sen tarkoitus on imeä Ja minä en ees ossaa ohjelmoida sitä eli sitä ei opetettu Laitteen tarkoitus imeä Laitteen käyttöä opetettu on ei V.A.C.- laitteen toiminta tarkoitus ja Haavanhoito menetelmän käyttöön liittyvät kokemukset V.A.C. - hoitoa saavan potilaan kokemus ohjauksesta Perusteltiin että se rupeais niinkö tuota tulehdusta parantamaan tuosta ja kieleke pienenis tuosta haavasta Tulehduksen parantaminen Haavanhoito menetelmään liittyvät perustelut KUVIO 1: Esimerkki analysoinnin etenemisestä 4 OPINNÄYTETYÖN TULOKSET Tämän opinnäytetyön tulosten mukaan V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden kokemukset saadusta ohjauksesta jakautuivat viiteen yläluokkaan. Potilaiden kokemukset ohjauksesta liittyivät haavanhoitomenetelmän käyttöön, ohjausmenetelmään, ohjauksen antajaan, ohjauksen sisältöön sekä kokemuksiin tarpeiden huomioimisesta. Kaikki potilaiden kokemuksiin liittyvät tekijät olemme esittäneet kuviossa kaksi, jonka pohjalta analysoimme tulokset.

15 15 Alaluokka Yläluokka Pääluokka Haavanhoitomenetelmään liittyvät perustelut Haavanhoitomenetelmän ohjaus V.A.C. -laitteen toiminta ja tarkoitus Haavanhoitomenetelmän käyttöön liittyvät kokemukset Suullisen ohjauksen toteutus Kirjallisen ohjausmateriaalin käyttö Kokemukset ohjausmenetelmistä Ohjauksen antaja hoitoa aloitettaessa Ohjauksen antaja hoitoa toteutettaessa Ohjauksen selkeys ja ymmärrettävyys Ohjauksen kattavuus Kokemukset ohjauksen antajasta Kokemukset ohjauksen sisällöstä V.A.C.- hoitoa saavan potilaan kokemus ohjauksesta Potilaan päivittäisten tarpeiden huomioiminen Itsemääräämisoikeuden huomioiminen Kokemukset tarpeiden huomioimisesta ohjauksessa KUVIO 2: V.A.C. -hoitoa saavan potilaan kokemus ohjauksesta

16 Haavanhoitomenetelmän käyttöön liittyvät kokemukset Haastateltavien kokemukset V.A.C. -haavanhoitomenetelmän ohjauksesta olivat vaihtelevia. Hoidon aloittamista oli perusteltu haavanpohjan puhdistamisella ennen ihosiirrettä tai tulehduksen parantamisella. Osa haastateltavista oli ymmärtänyt hoidon tarkoitukseksi lihaskudoksen kasvattamisen haavakohtaan. Ihosiirron tekemisestä kerrottiin, että se voitaisiin tehdä kunhan haavan pohja olisi hyvä ja sitä pyrittiin vac- hoidolla parantamaan Perusteltiin että se rupeais niinkö tuota tulehdusta parantamaan tuosta ja kieleke pienenis tuosta haavasta Haastattelujen mukaan osalle potilaista V.A.C. -hoidosta haavanhoitomenetelmänä ei hoitoa aloitettaessa ollut kerrottu mitään. Potilaat olivat kuitenkin nähneet tai kuulleet haavanhoitomenetelmästä muilta potilailta, joten heillä oli jonkinlainen käsitys siitä. Potilaille oli kerrottu haavanhoitomenetelmän olevan uusi Suomessa ja että se on turvallinen ja tehokas hoitomuoto. Ei kerrottu millainen vac-hoito on haavanhoitomenetelmänä, vasta sitten kun kone tuotin huoneeseen niin näin että mistä mahdollisesti on kyse. Tekniikan ihmisenä aattelin että tuo on varmaan hyvä ja olin kuullut että jollekkin potilaalle sitä oli käytetty niin hyvin tuloksin ettei jalkaa tarvinnut amputoida Haastateltaville oli kerrottu erilaisista V.A.C. -laitteista tai he olivat nähneet niitä osastolla. V.A.C. -laitteen toiminnasta ja tarkoituksesta haastateltaville oli jäänyt mieleen, että sen tarkoitus oli imeä ja sen teho perustui alipaineeseen. Laitteen käyttöä sen sijaan ei ollut opetettu. He tiesivät, että iso- V.A.C.- ja pikku- V.A.C. -laitteita oli osastolla vähän ja sen vuoksi hoitoa toteutettiin usein seinäimulla. 4.2 Kokemukset ohjausmenetelmästä Haastateltavat olivat saaneet suullista ohjausta joko ennen hoidon aloittamista tai V.A.C.:n laiton yhteydessä. He kokivat ymmärtäneensä hoidon tarkoituksen ja periaatteen paremmin tilanteessa, jossa ohjaus oli annettu V.A.C.:a laitettaessa. Tällöin he näkivät konkreettisesti, mistä hoidossa oli kyse. Moni koki opiskelijan läsnäolon

17 17 ohjaustilanteessa hyväksi, koska hoitajan ohjatessa opiskelijaa myös potilas sai kattavampaa tietoa asiasta. Kirjallista ohjausmateriaalia ohjauksessa ei ollut systemaattisesti käytetty. Siinä vaccia laitettaessa hoitaja kertoi mikä tämä hoito on ja ihan ymmärrettävällä kielellä. Kyllä minä sen heti ymmärsin että mikä se on ja että nyt keskitytään oikeasti tähän hoitoon. Ja annettiin kirjallinen selostus vacista vielä siis semmonen paperi mutta se nyt taitaa olla hukassa jossain Se ohjaus oli suullista, en mää saanu mitää kirjallista 4.3 Kokemukset ohjauksen antajasta V.A.C. -hoidon ohjaus jakaantui selvästi eri ammattiryhmien kesken. Haastatteluista ilmeni, että yleensä hoidon aloittamisesta potilaalle kertoi lääkäri. Lääkärit kertoivat kuitenkin vain sen minkä vuoksi kyseinen hoitomuoto aloitetaan ja hoitajat kertoivat millä tavalla hoitoa toteutetaan. Osalle potilaista hoidon aloitus oli tullut yllätyksenä, kun hoitaja oli tullut potilashuoneeseen ja kertonut hoidon aloittamisesta. Lisäksi hoitajat vastasivat potilaiden myöhemmin esittämiin kysymyksiin ja mieltä askarruttaviin asioihin hoidosta. Lääkäri tuli aamulla kierrolla kertomaan, että mulle laitetaan semmonen ja sitte hoitohenkilökunta kerto mulle jonku verran minkälaista tämä on Kyllähän siinä on hoitajat kertonut paljon asioita joita lääkäri ei oo suoraan sanonu mulle eli enemmän kuitenkin saanu tietoa hoitajien välityksellä 4.4 Kokemukset ohjauksen sisällöstä Haastateltavien kokemukset ohjauksen sisällöstä ja ymmärrettävyydestä olivat samansuuntaisia. Haastateltavat kokivat ohjauksessa käytetyn kielen olleen selkeää ja ymmärrettävää. Ammattisanastoa ohjaustilanteessa ei ollut käytetty. Haastateltavat kokivat, että hoitajat olisivat voineet käyttää enemmän aikaa ohjaukseen. Lisäksi he kaipasivat tarkennusta ja perusteluja asioihin, koska ohjauksessa annettu tieto ei ollut tarpeeksi kattavaa ja ohjaus jäi puutteelliseksi.

18 18 Ois ehkä saanu vähä enempiki siihen aikaa käyttää ja perustella asiaa vähä paremmin 4.5 Kokemukset tarpeiden huomioimisesta ohjauksessa Haastatteluista ilmeni, että potilaan tuodessa esille omia tarpeitaan, ne oli huomioitu ja mahdollisuuksien mukaan toteutettu. Nämä tarpeet koskivat yleensä liikkumista. Haastateltavat toivoivat kannettavaa V.A.C. -laitetta, koska sen kanssa olisi voinut liikkua paremmin ja mahdollisesti myös kotiutua. Liikkumista ei ollut heille kuitenkaan erikseen ohjattu. Ohjaustilanteessa ei myöskään ollut kerrottu potilaille, kuinka kauan he saisivat olla irti imusta esimerkiksi peseytymisen ja pukeutumisen yhteydessä. En minä esittäny mitään muuta toivetta kuin sen, että onko olemassa mitään sellasta kannettavaa systeemiä, että ois liikkumaan päässy, mutta sanottiin, että heillä on yks ainua kone, mutta se tais olla jolloin muulla käytössä Potilailta ei ollut kysytty suostumusta hoidon aloittamiseen. Kun kysyimme potilailta tätä asiaa haastattelutilanteessa, he vasta silloin huomasivat mahdollisuutensa kieltäytyä hoidosta. Kieltäytyminen hoidosta ei ollut käynyt heillä mielessäkään. ai että hoietaanko vai eikö? Ei sitä kysytty, mutta mielestäni tuo nyt on ihan hyvä, että en ois muuta toivonukkaan 4.6 Yhteenveto keskeisistä tuloksista Tulosten mukaan hoidon aloitus oli haastateltaville perusteltu hyvin. Osa haastateltavista oli ymmärtänyt hoidon tarkoitukseksi lihaskudoksen kasvattamisen haavakohtaan, joka ei tällä menetelmällä ole millään tavalla mahdollista. Tästä huolimatta kaikki haastateltavat olivat ymmärtäneet, että haavanhoitomenetelmän tarkoituksena oli puhdistaa haavanpohjaa vaikka hoitohenkilökunta ei ollut aina sitä heille kertonutkaan. He olivat omien havaintojensa perusteella muodostaneet jonkinlaisen käsityksen haavanhoitomenetelmän tarkoituksesta.

19 19 Kaikki haastateltavat tiesivät erilaisten V.A.C. -laitteiden olemassa olosta, vaikka ohjauksessa sitä ei heille aina ollut kerrottu. Tässä yhteydessä he mainitsivat yleensä sen, että jos heillä olisi ollut mahdollisuus saada liikuteltava V.A.C. -laite, liikkuminen olisi ollut vapaampaa kuin seinäimussa ollessaan. Laitteen toiminnasta ja tarkoituksesta heille oli jäänyt mieleen, että sen tarkoitus on imeä ja sen teho perustuu alipaineeseen. Laitteen käyttöä heille ei ollut opetettu. Haastateltaville ei ollut kerrottu V.A.C. -laitteen tuomista rajoituksista päivittäisiin toimintoihin, kuten peseytymiseen ja pukeutumiseen. Ohjauksessa ei myöskään ollut kerrottu kahden tunnin rajasta, minkä potilas saa yhtäjaksoisesti olla irti imusta. Hoidon aloittamisesta haastateltaville oli kertonut lääkäri. Tässä yhteydessä potilaat kokivat, että heidän suostumustaan hoidon aloittamiseen ei ollut kysytty. Toisaalta hoidosta kieltäytyminen ei ollut käynyt heillä mielessä. Hoitajat olivat kertoneet hoidon toteuttamisesta, jolloin potilaiden tarpeita oli huomioitu ja mahdollisuuksien mukaan toteutettu. Ohjaus oli annettu suullisesti ymmärrettävällä ja selkeällä kielellä. Potilaat jäivät kuitenkin kaipaamaan tarkennusta ja perusteluja ohjauksen sisältöön. Osa haastateltavista oli saanut hoitajilta ohjausta V.A.C.: n laiton yhteydessä, jolloin he kokivat ymmärtäneensä hoidon periaatteen paremmin. Kirjallista ohjausmateriaalia suullisen ohjauksen tukena ei ollut käytetty juuri lainkaan. 5 TULOSTEN VERTAILUA AIKAISEMPIIN TUTKIMUSTULOKSIIN Opinnäytetyömme tulokset ovat verrattavissa aikaisempien potilasohjauksesta tehtyjen tutkimusten tuloksiin. Tuloksissamme ilmeni V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden ohjauksessa samoja puutteita kuin aikaisemmissa potilasohjausta käsittelevissä tutkimuksissa. Tulosten mukaan V.A.C. -hoidon aloitus oli perusteltu hyvin ja kaikki potilaat tiesivät, miksi tämä hoito oli heille aloitettu. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (1992/785,5 ) mukaan potilaalle on annettava selvitys hänen terveydentilastaan, hoidon

20 20 merkityksestä, eri hoitovaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista sekä muista hänen hoitoonsa liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä päätettäessä hänen hoitamisestaan. (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992, 5.) Opinnäytetyömme tulosten mukaan potilaat kaipasivat lisää perusteluja ja tarkennusta siihen, mihin haavanhoitomenetelmä perustuu. Tulosten mukaan V.A.C. -hoitoa haavanhoitomenetelmänä ei osalle potilaista ollut ohjattu lainkaan. Potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön on annettava selvitys siten, että potilas riittävästi ymmärtää sen sisällön (Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992, 5 ). Opinnäytetyömme tulokset osoittavat, että V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden ohjauksen sisältö on puutteellista. Myös Kynkään ym. (2004) tutkimuksessa tuli ilmi, että ohjauksen heikkoudet olivat puutteellinen tiedonsaanti, ohjeiden epätäsmällisyys ja epäjohdonmukaisuus sekä ohjeiden epäyksilöllisyys (Kyngäs ym. 2004, 231). Eija Mattilan (1998) tutkimuksesta ilmenee samansuuntaisia tuloksia. Siinä potilaat liittivät ohjauksen puutteen sairaanhoitajien kiireeseen. (Mattila 1998, 149.) Opinnäytetyömme tutkimustulosten mukaan potilaat kokivat ohjauksen sisällön jääneen puutteelliseksi ja heidän mielestään ohjaukseen olisi voinut käyttää enemmän aikaan. Tutkimustulosten mukaan potilaille ei ollut ohjattu V.A.C. -laitteen tuomia rajoituksia päivittäisiin toimintoihin. Ohjaustilanteessa ei ollut myöskään kerrottu, kuinka kauan imusta saa olla irti. Hankosen ym. (2006) tutkimuksessa yksi laadukkaan potilasohjauksen toteuttamisen haaste on se, että mistä saadaan aikaa ja tilaa henkilökohtaiseen ohjaukseen. Ohjaukseen on hyvä varata riittävästi aikaa rauhalliselle ja vastavuoroiselle keskustelulle. Tällöin potilaalle syntyy mielikuva kiireettömästä ja henkilökohtaisesta ohjaustapahtumasta. (Hankonen ym. 2006, 29.) Tutkimustuloksissamme ilmenikin, että potilaat, jotka olivat saaneet suullista ohjausta V.A.C.: n laiton yhteydessä, kokivat sen hyväksi. Tällöin ohjaustilanne oli ollut rauhallinen ja potilas sai esittää tarkentavia kysymyksiä hoitoonsa liittyen. Kääriäisen ja Kynkään (2005) tutkimuksen mukaan ohjaus toteutetaan useimmiten suullisesti, koska vuorovaikutusta pidetään ohjauksen kulmakivenä (Kääriäinen ja Kyngäs 2005, 211 ). Suullisen ohjauksen tulisi olla selkeää ja ymmärrettävää ja ammattisanastoa tulisi välttää. Opinnäytetyömme tulosten mukaan hoitajat antoivatkin

21 21 kaikille potilaille selkeää suullista ohjausta. Kääriäisen ym. (2005) mukaan hoitajan rooli ohjauksessa on tukea, auttaa ja opastaa potilasta. Lähtökohtana ovat potilaan aikaisemmat tiedot, kokemukset ja elämäntilanne. (Kääriäinen ym. 2005, 27.) Kääriäisen ja Kynkään (2005) mukaan hyvä ohjaaja tunnistaa ohjauksen merkityksen ja huomioi myös eettiset näkökohdat ohjauksessa. (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 255.) Opinnäytetyömme tuloksista käy ilmi, että V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden ohjauksessa ei ollut käytetty kirjallista materiaalia systemaattisesti suullisen ohjauksen tukena. Torkkolan ym. (2002) mukaan ohjausta tulee antaa myös kirjallisesti. Kirjallinen ohjaus tulisi antaa etukäteen potilaalle, jolloin hän voi suullisen ohjauksen yhteydessä tarpeen tullen esittää tarkentavia kysymyksiä aiheesta. (Torkkola ym. 2002, 28.) Opinnäytetyömme tulokset osoittavat, että potilaiden suostumusta hoidon aloittamiseen ei ollut kysytty. Kääriäisen ja Kynkään (2005) mukaan ohjauksen onnistumisen edellytyksiä ovat potilaan itsemääräämisoikeuden ja yksilöllisyyden kunnioittaminen, potilaan yksityisyyden tukeminen, potilaan oma kyky tehdä päätöksiä ja vastata valinnoistaan (Kääriäinen & Kyngäs 2005, 255). Opinnäytetyömme tulokset osoittavat, että V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden itsemääräämisoikeutta ei hoitoa aloitettaessa ollut kunnioitettu. Opinnäytetyömme tulosten mukaan jatkossa olisi hyödyllistä keskittyä tutkimaan sitä, mitä potilaat haluaisivat ohjauksen sisältävän. Kirurgian klinikkaan tulisi kehittää yhtenäinen käytäntö V.A.C. -hoidon ohjaukseen. Kirjallista ohjausmateriaalia tulisi edelleen kehittää ja jatkossa yleisemmin käyttää.

22 22 6 POHDINTA 6.1 Opinnäytetyön tulosten luotettavuus ja eettisyys Opinnäytetyömme tulokset ovat lähtöisin saamastamme haastatteluaineistosta. Tuloksemme ovat luotettavia, koska ne ovat verrattavissa aikaisempiin potilasohjausta käsitteleviin tutkimuksiin. Krausen & Kiikkalan (1996) mukaan tutkimusaineiston analyysin valinnalla ja toteutuksella on merkitystä tutkimuksen luotettavuuden kannalta (Krause & Kiikkala 1996, 131). Valitsimme menetelmäksi induktiivisen sisällönanalyysin, koska halusimme tuoda esille haastateltavien henkilökohtaisia kokemuksia V.A.C. -hoidon ohjauksesta. Opinnäytetyömme luotettavuutta lisää opinnäytetyön suorittamisen yksityiskohtainen kuvaaminen. Luottamuksellisuus tutkimusaineistosta puhuttaessa tarkoittaa niitä sopimuksia ja lupauksia, joita aineiston käytöstä tutkittavien kanssa tehdään (Kuula 2006, 88). Pyytäessämme potilailta suostumusta haastatteluun annoimme heille saatekirjeen (liite 2), jossa lyhyesti kerroimme opinnäytetyömme tarkoituksen ja painotimme haastattelujen vapaaehtoisuutta ja luottamuksellisuutta. Saatekirjeessä oli sähköpostiosoitteemme, jotta haastateltavat voivat tarvittaessa ottaa meihin yhteyttä opinnäytetyöhömme liittyvissä asioissa. Kerroimme myös nauhoittavamme haastattelut potilaan suostumuksella. Saatekirje toimi samalla suostumuslomakkeena, jonka potilas allekirjoittaessaan hyväksyi. Ennen haastattelun aloittamista haastateltaville kerrottiin mahdollisuudesta kieltäytyä vastaamasta kysymyksiin tai keskeyttää haastattelu. Nauhoittamamme haastattelut tuhosimme puhtaaksi kirjoituksen jälkeen. Luotettavuuden lisäämiseksi teemahaastattelurunkomme olisi pitänyt paremmin esitestata ja sen jälkeen vielä muokata. Silloin olisimme saaneet vieläkin kattavampia vastauksia haastateltavilta ja enemmän materiaalia analysoitavaksi. Luotettavuutta lisää kuitenkin haastattelujen määrä ja se, että haastateltavien vastaukset olivat samansuuntaisia ja toistuvia.

23 23 Ihmisiin kohdistuvissa tutkimuksissa mainitaan tärkeimpinä eettisinä periaatteina informointiin perustuva suostumus, luottamuksellisuus, seuraukset ja yksityisyys (Hirsjärvi & Hurme 2004, 20). Eettisiä kysymyksiä tulee tarkastella tutkimuksen kaikissa vaiheissa. Omassa opinnäytetyössä olemme tarkastelleet tutkimuskysymystämme tutkimuksen teon eri vaiheissa. Opinnäytetyössä emme halua tuoda esille montako haastattelua on tehty kullakin osastolla, mikä lisää tutkimuksen eettisyyttä. Myöskään haastateltavien sukupuolta emme tuo esille, koska V.A.C. -hoitoja on Oulun yliopistollisessa sairaalassa vielä vähän ja potilaan henkilöllisyys voisi täten paljastua. Mielestämme se ei ole oleellista tutkimustulosten kannalta. Kerroimme haastateltaville, että heillä on oikeus pysyä tuntemattomina aineiston keräämisen ja käsittelyn aikana sekä työn valmistumisen jälkeen. Raportoimme tulokset muuttamatta niiden sisältöä ja luotettavuuden lisäämiseksi käytimme suoria lainauksia haastateltavien puheista. Lainaukset valitsimme niin, ettei niistä voi tunnistaa haastateltavaa henkilöä. 6.2 Opinnäytetyöstä Opinnäytetyötä tehdessä olemme oppineet laadullisen tutkimuksen kulun. Olemme syventyneet laadullisen tutkimuksen teoriaan ja käytännössä oppineet tekemään tutkimuksen. Olemme myös syventäneet tietojamme V.A.C. -hoidosta haavanhoitomenetelmänä. Opinnäytetyön tekeminen on ollut todella haasteellista. Olemme todella yllättyneitä siitä, kuinka paljon opinnäytetyön tekeminen vie aikaa. Välillä on täytynyt keskeyttää työn tekeminen ja antaa ajatuksille aikaa selkeytyä. Seuraavana päivänä asiat on nähnyt uudessa valossa ja työn jatkaminen ja omien virheiden huomaaminen on ollut helpompaa. Olimme hämmästyneitä myös siitä, kuinka paljon pohjatyötä ennen varsinaiseen tutkimusvaiheeseen siirtymistä täytyy tehdä. Tutkimussuunnitelman tekeminen, lupien anominen ja saaminen eri tahoilta vei oman aikansa.

24 24 Olimme tyytyväisiä saamiemme haastattelujen määrään. Kaikki potilaat, joilta pyysimme suostumusta haastatteluun, suostuivat mielellään. Osa epäröi aluksi, osaavatko vastata kysymyksiimme, mutta kerrottuamme että oikeita vastauksia kysymyksiin ei ole, he suostuivat haastatteluun. Haastattelujen tekeminen oli mielenkiintoista. Aineiston analysoinnin koimme aluksi hankalaksi, koska emme hallinneet oikeanlaista analysointimenetelmää. Asiaan perehdyttyämme ja saatuamme ohjausta analysointiin työ alkoi edistyä. Tutkimustulokset tukivat aiempaa käsitystämme V.A.C. -hoitoa saavan potilaan ohjauksesta. Ne tuovat esille ne puutteet, joita ohjauksessa tiedettiin olevan. Ennen tutkimuksen aloittamista emme kuitenkaan tienneet esimerkiksi kirjallisen ohjausmateriaalin olemassa olosta. Tämä selvisi vasta etsiessämme osastoilta tietoa V.A.C. -hoidosta. Silloin ihmettelimme, miksi haastattelemamme potilaat eivät olleet ohjetta saaneet. Tämän tutkimuksen aikana olemme myös miettineet, miksi osa potilaista haastattelujen mukaan luulee V.A.C. -hoidon kasvattavan lihasta. Tähän asiaan tulee kiinnittää huomiota perusteltaessa V.A.C. -hoitoa haavanhoitomenetelmänä, jotta potilaalle ei jäisi väärää käsitystä hoidon tarkoituksesta. Ohjaustilanteessa tulee tarkemmin huomioida potilaan tiedon vastaanottokyky koska osa potilaista kertoi asioista epämääräisesti, mikä kertoo potilaan tiedoissa olevan puutteita. Olemme saaneet aktiivista ohjausta ja arviointia ohjaavilta opettajiltamme, opponenteilta sekä Oulun yliopistollisen sairaalan haavanhoitoyhdyshenkilöiltä ja muulta henkilökunnalta. Yhteistyö opinnäytetyötämme tehdessä on ollut mutkatonta ja mukavaa. Olemme tiiminä toimineet hyvin ja oppineet tekemään kompromisseja asioissa. Opinnäytetyömme tukee omaa ammatillista kasvuamme. Olemme saaneet lisää tietoa potilasohjauksen merkityksestä hoitotyössä ja syventäneet tietojamme V.A.C. - hoidosta. Opinnäytetyömme aihe on ajankohtainen, koska V.A.C. -hoidon käyttö haavanhoitomenetelmänä on lisääntynyt parin viime vuoden aikana Oulun yliopistollisessa sairaalassa. Opinnäytetyöstämme on hyötyä Oulun yliopistollisen sairaalan kirurgian klinikan henkilökunnalle, etenkin sairaanhoitajille, koska he voivat hyödyntää tuloksiamme kehittäessään V.A.C. -hoitoa saavien potilaiden ohjausta.

25 25 LÄHTEET Alaperä, Pirjo, Antila, Elsi, Blomster, Kaarina, Hiltunen, Hilkka, Honkanen, Anneli, Honkanen, Raija, Holtinkoski, Tarja, Konola, Anne, Leiviskä, Heli, Meriläinen, Salme, Ojala, Heli, Pelkonen, Esko & Suominen, Airi Kirjallinen potilasohjaus. Teoksessa Kaija Lipponen, Helvi Kyngäs & Marja Kääriäinen (toim.) Potilasohjauksen haasteet; Käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja. Oulun Yliopistopaino, Hankonen, Anu, Kaarlela, Elsi, Palosaari, Tiina, Pinola, Kati, Säkkinen, Mika, Tolonen, Anne & Virola, Minna Vuorovaikutus ohjaussuhteessa. Teoksessa Kaija Lipponen, Helvi Kyngäs & Marja Kääriäinen (toim.) Potilasohjauksen haasteet; Käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja. Oulun Yliopistopaino, Hirsjärvi Sirkka & Hurme Helena Tutkimushaastattelu teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Yliopistopaino. Hirsjärvi, Sirkka, Remes, Pirkko & Sajavaara Paula Tutki ja kirjoita. Vantaa: Tummavuoren kirjapaino Oy. Hynninen, Niina Kokemuksia tyhjiöimuavusteisesta (Vacuum Assisted Closure) haavanhoidosta. Haava no 2/2005, KCI Clinical Advantages. Viitattu KCI V.A.C. Therapy Kliiniset ohjeet, hakulähde lääkäreille. Nide tekijän hallussa.

26 26 Krause, Kaisa & Kiikkala, Irma Hoitotieteellisen tutkimuksen peruskysymyksiä. Helsinki: Tammer-paino Oy. Kuula, Arja Tutkimusetiikka: Aineistojen hankinta, käyttö ja säilytys. Tampere: Gummerus Kirjapaino Oy. Kääriäinen, Maria & Kyngäs, Helvi Käsiteanalyysi ohjaus-käsitteestä hoitotieteessä. Hoitotiede Vol. 17, no 5/05, Kääriäinen, Maria & Kyngäs, Helvi Potilaiden ohjaus hoitotieteellisissä tutkimuksissa vuosina Hoitotiede Vol. 17, no 4/2005, Kääriäinen, Maria, Kyngäs, Helvi, Ukkola, Liisa & Torppa, Kaarina Potilaiden käsityksiä heidän saamastaan ohjauksesta. Tutkiva hoitotyö Vol. 3, no 1/2005, Kääriäinen, Maria, Kyngäs, Helvi, Ukkola, Liisa & Torppa, Kaarina Potilasohjauksen kehittämishankkeella kohti vaikuttavaa hoitotyötä. Sairaanhoitaja 12/2005 Vol 78, Kääriäinen, Maria, Lahdenperä Tiina & Kyngäs Helvi Kirjallisuuskatsaus: Asiakaslähtöinen ohjausprosessi. Tutkiva hoitotyö Vol. 3, no 3/2005, Kyngäs, Helvi, Vanhanen, Liisa Sisällön analyysi. Hoitotiede Vol. 11, no 1/1999, Kyngäs, Helvi, Kukkurainen, Marja-Leena & Mäkeläinen, Paula Potilasohjaus nivelreumaa sairastavien potilaiden arvioimana. Hoitotiede Vol. 16, no 5/2004,

27 27 Kyngäs, Helvi Diabeetikkonuoren hoitoon sitoutuminen: teoreettisen mallin rakentaminen ja testaaminen. Väitöskirja. Oulu: Oulun yliopisto. Hoitotieteen laitos. Laki potilaan asemasta ja oikeuksista /785,2 Viitattu Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785,5. Tuloste tekijän hallussa. Mattila, Eija Potilaan ohjaus sairaalahoidon aikana potilaiden käsityksiä ja kokemuksia. Hoitotiede Vol. 10, no 3/1998, Patala-Pudas, Leena Sisätautipotilaan ohjaus. Pro Gradu-tutkielma. Oulun yliopisto. Hoitotieteen ja terveyshallinnon laitos. Oulu. Torkkola, Sinikka, Heikkinen Helena & Tiainen Sirkka Potilasohjeet ymmärrettäväksi Opas potilasohjeiden tekijöille. Tampere:Tammer- Paino Oy. V.A.C. Therapy An advanced system for wound healing. Viitattu Tuloste tekijän hallussa.

28 28 LIITE 1: V.A.C. -laitteisto Kuva 1: Kalvosidokset Kuva 2: Valkoinen Kuva 3: Musta polyvinyylialkoholisieni polyuretaanisieni Kuva 4: Imuletku Kuva 5: Kanisteri Kuva 6: Iso-V.A.C. - laite Kuva 7: Pikku-V.A.C.

29 29 LIITE 2: Saatekirje hoitohenkilökunnalle Arvoisa hoitohenkilökunta! Olemme kolme sairaanhoitaja-opiskelijaa Oulun Diakonia-ammattikorkeakoulusta. Teemme opinnäytetyötä V.A.C. hoitoa saavien potilaiden hoidon ohjauksen onnistumisesta haastattelemalla potilaita. Tulemme tekemään haastattelut osastollenne potilaan suostumuksella. Olemme toimittaneet osastollenne opinnäytetyömme tutkimussuunnitelman, johon voitte halutessanne tutustua. Ohessa suostumuslomake, jonka toivomme Teidän antavan V.A.C. hoitoa saaville potilaille. Alla ovat puhelinnumeromme, joihin toivomme Teidän soittavan, mikäli potilas suostuu haastatteluun. Samalla sovimme haastatteluajankohdan. Tavoitteenamme on saada noin kymmenen haastattelua. Ystävällisin terveisin Marika Korhonen Päivikki Makkonen Terhi Lahtinen

30 30 LIITE 3: Saatekirje potilaille Arvoisa asiakas! Oulun yliopistollisen sairaalan kirurgian klinikka haluaa kehittää V.A.C. - hoitoa saavan potilaan ohjausta ja hoitotyötä. Haluamme omalla opinnäytetyöllämme osallistua potilasohjauksen ja hoitotyön kehittämiseen. Tavoitteenamme on myös lisätä hoitajien tietämystä ja valmiuksia ohjausta annettaessa. Olemme sairaanhoitaja-opiskelijoita Oulun Diakoniaammattikorkeakoulusta. Teemme opinnäytetyötä V.A.C. - hoitoa saavien potilaiden hoidonohjauksen kokemuksista. Tarkoituksenamme on haastatella opinnäytetyötämme varten V.A.C. - hoitoa saavia potilaita. Pyydämme ystävällisesti suostumustanne haastatteluun. Haastattelu tapahtuu osastolla Teille parhaiten sopivana ajankohtana. Haastattelut nauhoitetaan ja kaikki esille tulevat asiat käsitellään luottamuksellisesti ja nimettöminä, kunnioittaen tietoturvaanne nauhat tuhoten analyysin jälkeen. Voitte halutessanne kieltäytyä tutkimuksestamme.