1/XII/2009 (Kuuluu yleisen prosessioikeuden osioon.)

Transkriptio

1 1 HELSINGIN YLIOPISTO Prosessioikeus PROSESSIOIKEUS ON/Aineopinnot Kuhunkin kysymykseen vastataan eri arkille. Vastaustila on rajoittamaton, ellei kysymyksen kohdalla muuta määrätä. Kysymykset 5-7 jaetaan vasta, kun lakikirjat on kerätty pois. Nimi selvästi tekstaten jokaiseen vastauspaperiin. Tuomioistuinharjoittelun suorittaminen on tentin suorittamisen edellytys. HUOM! Jos käsialasta ei voida kohtuullisin ponnistuksin saada selvää, vastausta ei lueta. YLEISEN PROSESSIOIKEUDEN osioon kuuluvat kysymykset n:o 1, n:o 2, n:o 5 ja n:o 6. INSOLVENSSIOIKEUDEN osioon kuuluvat kysymykset n:o 3, n:o 4 ja n:o 7. Maksimipistemäärä kustakin kysymyksestä on 10 pistettä. Tulokset tiistaina klo /XII/2009 (Kuuluu yleisen prosessioikeuden osioon.) A Oy oli nostanut B Ky:tä vastaan Helsingin käräjäoikeudessa kanteen, jossa antaja oli vaatinut yhtiöiden välisen kestosopimuksen purkamista ja vahingonkorvausta sopimusrikkomuksen perusteella. Ky:n jätettyä vastaamatta kanteeseen käräjäoikeus oli hyväksynyt kanteen antamallaan yksipuolisella tuomiolla. Se annettiin B Ky:lle tiedoksi B Ky ei hakenut muutosta yksipuoliseen tuomioon ja se sai lainvoiman. Sen jälkeen saapui Helsingin hovioikeuteen kantelukirjelmä, jossa B Ky vaati yksipuolisen tuomion poistamista ja A Oy:n kanteen jättämistä tutkimatta sillä perusteella, ettei käräjäoikeudella ollut toimivaltaa tutkia kannetta kyseiseen sopimukseen sisältyneen välityslausekkeen vuoksi. Lausekkeen mukaan sopimuksesta syntyneet riitakysymykset tuli ratkaista välimiesmenettelyssä. A Oy:ltä pyydetyssä vastauksessa vaadittiin kantelun jättämistä tutkimatta myöhästyneenä. Vastauksessa esitettiin myös, että kantelu oli joka tapauksessa jätettävä tutkimatta tai hylättävä sen vuoksi, että B Ky oli jo tässä vaiheessa menettänyt oikeutensa vedota välityssopimukseen kun se ei ollut vastannut kanteeseen eikä hakenut yksipuoliseen tuomioon muutosta. Välityslausekkeen olemassaoloa ja sopimusoikeudellista pätevyyttä sinänsä A Oy ei halunnut kiistää. A Oy ilmoitti panneensa kanteen vireille käräjäoikeudessa, kun riitaisuuksien ilmettyä B Ky:n vastuunalainen yhtiömies, toimitusjohtaja M oli puhelimessa ilmoittanut, ettei yhtiö tule vaatimaan välimiesmenettelyä. Vastauksen johdosta pyydetyssä lausumassa B Ky pysyi kantelukirjelmässä esittämissään vaatimuksissa. B Ky katsoi, että kantelu oli tehty määräajassa ja ettei oikeutta vedota välityslausekkeen ollut menetetty. Käräjäoikeusprosessin aikaan B Ky:ssä oli oltu sitä mieltä, ettei välityslausekkeeseen kannattanut vedota, koska omia menestymismahdollisuuksia pidettiin heikkoina ja koska välimiesmenettely oli tunnetusti kallis. Häviämisriskin vuoksi B Ky oli myös jättänyt kokonaan vastaamatta A Oy:n kanteeseen eikä ollut reagoinut yksipuolista tuomiota vastaan. Nyt B Ky oli kuitenkin saanut hyviä lainopillisia neuvoja ja yhtiössä oli palannut usko omiin menestymismahdollisuuksiin asiassa. Sen vuoksi haettiin yksipuolista tuomiota kumoon, jotta tie välimiesmenettelylle aukeaisi.

2 Miten HO ratkaisee kantelun? Itse ratkaisun jälkeen merkitse lyhyesti, miten muutoksenhaku hovioikeuden päätökseen kantelun johdosta on laissa järjestetty. VASTAUSTILAA KAKSI SIVUA. SE RIITTÄÄ HYVIN, KUN VÄLTÄT TARPEETONTA TAPAUSTEKSTIN JA LAKITEKSTIN TOISTAMISTA. 2 2/XII/2009 (Kuuluu yleisen prosessioikeuden osioon.) Atte oli ostanut Hansamobil Oy:n toimitusjohtajalta Börjeltä auton, joka oli tuotu maahan Saksasta. Pian kaupan solmimisen jälkeen Atte päätteli, etteivät auton ominaisuudet ja kunto vastanneet aivan sitä mitä Börje oli hänelle luvannut ja hän kävikin Börjen kanssa asian johdosta useita kiukkuisia keskusteluja. Kun nämä eivät johtaneet toivottuun tulokseen, Atte teki Börjeä vastaan rikosilmoituksen törkeästä petoksesta. Poliisi suoritti asiassa esitutkinnan ja muun muassa kuuli Börjeä rikoksesta epäiltynä. Börjen veljeä Callea, joka oli noutanut auton Saksasta, kuultiin todistajana auton hankintaan Saksassa liittyneistä olosuhteista. Juttu siirrettiin syyttäjälle, joka teki päätöksen syyttämättä jättämisestä. Syyttäjän mukaan suoritettu esitutkinta osoitti, ettei Attea ollut johdettu harhaan tavalla, jota vastuuseen joutuminen petoksesta edellyttää. Kaksi kuukautta sen jälkeen kun oli saanut tiedon syyttämättä jättämisestä, Atte toimitti käräjäoikeudelle haastehakemuksen Börjeä vastaan ja vaati, että Börje tuomittaisiin rangaistukseen törkeästä petoksesta. Todistelun osalta Atte esitti aikovansa muun muassa kuulla Callea todistajana. Siltä varalta että Callea, joka kaiken aikaa matkustelee pitkin Eurooppaa metsästäen kotimaisiin olosuhteisiin soveliaita tuontiautoja, ei onnistuttaisi tavoittamaan, Atte ilmoitti vetoavansa poliisikuulustelussa kirjattuun Callen kertomukseen. Tuomioistuin antoi haastehakemuksen tiedoksi Börjelle ja kehotti häntä vastaamaan siihen kirjallisesti. Sinun tehtävänäsi on ottaa käräjätuomarina kantaa seuraaviin Börjen vastauksessaan esittämiin väitteisiin: 1. Börjen mukaan Atte on auttamatta myöhässä. Aten olisi pitänyt jättää asiassa haastehakemus 30 päivän kuluessa siitä kun hän oli saanut tiedon syyttämättä jättämisestä. 2. Käräjäoikeus on tehnyt vakavan prosessuaalisen virheen kun se ei ole suoraa päätä hylännyt Aten kannetta. Kuka tahansa näkee, että kanne on täysin perusteeton. Mutta kanteen hylkääminen ei vieläkään ole liian myöhäistä ja Börje vaatii, että näin välittömästi meneteltäisiin. 3. Callen poliisikuulustelussa antamaa kertomusta ei tietystikään voida käyttää. Jos Callea ei kohtuullisessa ajassa tavoiteta, on hänen kuulemisestaan luovuttava. 4. Jos juttu vastoin kaikkea järkevää olettamusta viedään pääkäsittelyyn, Börje vaatii Atelle rangaistusta väärästä ilmiannosta. Tällaisen rangaistusvaatimuksen esittämiseen ei Börjen mukaan tarvita erillistä haastetta. 5. Koska syyttäjä on tehnyt asiassa päätöksen syyttämättä jättämisestä, ei Börjeä voida velvoittaa korvaamaan Aten oikeudenkäyntikuluja. Näin on siitä riippumatta, kuinka jutussa lopulta käy. Vastaa Börjen väitteisiin vapaamuotoisesti mutta perustellen. 3/XII/2009 (Kuuluu insolvenssioikeuden osioon.)

3 Toimit avustavana lakimiehenä perintätoimistossa. Jos velalliselle lähetetyt perintäkirjeet eivät ole tuottaneet toivottua tulosta, saatavien pakkotäytäntöönpanossa on turvauduttava viranomaisten apuun. Sinun tehtäväsi on toimittaa tällaisissa tilanteissa asiakirjat oikeille tahoille. Nyt työpöydälläsi on viisi (alla olevassa listassa mainittua) ulosottoperustetta odottamassa jatkotoimia. Minne kukin ulosottoperuste tulee ensi vaiheessa toimittaa, jotta täytäntöönpano voitaisiin aloittaa? Mainitse jokaisen osalta säännös/säännökset, johon asia perustuu. Mainitse myös lyhyesti, mitkä ovat vastaanottavan tahon keskeiset tehtävät ulosottoperusteen suhteen. Älä ryhdy vastauksessasi pohtimaan ulosottoperusteiden aineellista oikeellisuutta. a) Espoon käräjäoikeuden antama tuomio, jossa vastaaja Seppo Järvinen velvoitetaan maksamaan kantajalle Rauno Kenttäselle kanteen mukaisesti vahingonkorvauksena euroa. Helsingin hovioikeus ei ole antamallaan ratkaisulla muuttanut käräjäoikeuden tuomioita. Korkein oikeus ei ole myöntänyt valituslupaa asiassa. b) Seinäjoen käräjäoikeuden antama tuomio, jossa vahvistetaan, että kantaja Laura Marttila omistaa yhden kolmasosan Ahonkylän kunnassa sijaitsevasta Ali-Vesikon tilasta RN:o 128:2. Asiassa ei ole haettu muutosta. c) AA Bruno Zetterbergin välimiehenä allekirjoittama välitystuomio, jossa Porvoossa toimiva yritys Alfons Aktier AB velvoitetaan maksamaan euron suuruinen summa sopimussakkona Telenordic Oy:lle. Allekirjoituspaikkana ja -aikana on Maarianhamina d) Saksalainen Hampurin alioikeuden (Amtsgericht Hamburg) antama tuomio, jossa vastaaja Susan Weingartner velvoitetaan maksamaan kantaja Liselotte Meiyerille euroa palkkasaatavia. Mukana on Hampurin alioikeuden antama, asianmukaisesti täytetty todistus, jossa tuomioistuin vahvistaa tuomion eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi. Mukana on myös viestilappu, jossa kantaja ilmoittaa vastaajan muuttaneen puoli vuotta sitten Suomeen miehensä työpaikan siirron vuoksi. e) Ruotsalainen Svea hovrättin antama tuomio, jossa alioikeuden tuomiota muutetaan niin, että vastaaja Helsingin Tukkukamari Oy velvoitetaan maksamaan alioikeuden tuomioon muutosta hakeneelle Stockholms Sparaffär Ab:lle kruunua yhtiöiden välisen sopimuksen mukaisesti. Tuomio on päivätty /XII/2009 (Kuuluu insolvenssioikeuden osioon.) (Huom! Vastaustila rajoitettu 2 sivuun) Suomalainen yritys Calibra Oy oli asetettu Helsingin käräjäoikeuden päätöksellä konkurssiin loppusyksystä Konkurssipesä selvitettiin ripeästi, kiitos sen tarmokkaan pesänhoitajan Antti A:n, yhtiön omaisuus muutettiin rahaksi ja varat tilitettiin velkojille. Loppukokouskin pidettiin, ja muodollisesti konkurssipesä lopetettiin tammikuussa Olet konkurssiasiamiehen toimiston päivystävä nuorempi lakimies, kun sinulle soittaa Antti A:n vanhempi kollega Bertil B. Bertil B kertoo olleensa viikko sitten lomamatkalla Thaimaassa, käyneensä rahaa vaihtamassa ja silmäilleensä sattumoisin Bangkokin Asian Bankin konttorin tiskillä joltakin siihen unohtuneita papereita. Niistä kävi muun muassa ilmi, että Calibra Oy:llä oli pankissa tili ja että tilin päiväsaldo oli dollaria. Tilin yksinomainen käyttöoikeus oli yhtiön entisellä pääosakkaalla eli Cyril C:llä.

4 4 Bertil B oli kertomansa mukaan kuullut Calibra Oy:n konkurssista. Hän soitti, vaikka asia ei hänelle kuulunutkaan, koska joku oli selvästikin syyllistynyt törkeään velallisen petokseen. Antti A oli kuitenkin suoralta kädeltä vastannut, että nähdyt asiakirjat oli paras unohtaa, koska - hän itse oli siirtynyt keväällä eläkkeelle eikä hän voinut entisenä pesänhoitajana tehdä asiassa mitään, - thaimaalainen pankkitili ei missään nimessä kuulunut suomalaiseen konkurssipesään, ja - lopetetussa konkurssipesässä ei olisi kuitenkaan varoja, joilla kallis prosessi Thaimaassa voitaisiin rahoittaa puhumattakaan siitä, että pesänhoitaja saisi jostain palkkionsa. Hän ei näin ollen ryhtyisi mihinkään. Bertil B:n mielestä Antti A:n täytyi olla väärässä, vaikka hän ei mikään konkurssijuristi ollutkaan. Asia ei yksinkertaisesti voinut olla noin. Miten vastaat? Voiko konkurssiasiamies puuttua jotenkin asiaan? Vastatessasi älä - riitauta ilmoitettuja tosiseikkoja taikka keksi uusia, - spekuloi sillä, miten thaimaalainen pankki suhtautuu asiaan. HELSINGFORS UNIVERSITET PROCESSRÄTT RN/Ämnesstudier Varje fråga besvaras på skilt ark. Svarsutrymmet är obegränsat, ifall inget annat anges. Frågorna 5-7 utdelas först då lagböckerna lagts åt sidan. Texta tydligt ditt namn på varje svarspapper. För att få avlägga denna tentamen krävs att domstolspraktiken först avklarats. OBS! Om inte handstilen kan läsas med skälig ansträngning beaktas inte svaret. Till den ALLMÄNNA PROCESSRÄTTENS del hör frågorna nr. 1, nr. 2, nr. 5 och nr. 6. Till INSOLVENSRÄTTENS del hör frågorna nr. 3, nr. 4 och nr. 7. Det maximala poängantalet för respektive fråga är 10 poäng. Resultaten ges tisdagen kl /XII/2009 (Hör till den allmänna processrättens del.) A Ab hade vid Helsingfors tingsrätt väckt en talan mot B Kb, där A Ab hade yrkat att ett fortlöpande avtal mellan bolagen skulle hävas och att skadestånd skulle utbetalas på grund av avtalsbrott. Då B Kb underlåtit att svara på talan hade tingsrätten bifallit talan genom en tredskodom. Denna delgavs B Kb B Kb sökte inte ändring i tredskodomen och den vann laga kraft.

5 5 Efter detta, , inkom en klagoskrift till Helsingfors hovrätt, där B Kb yrkade att tredskodomen skulle undanröjas och att A Ab:s talan skulle avvisas på grund av att tingsrätten saknade behörighet att undersöka talan till följd av den skiljeklausul det ifrågavarande avtalet innehöll. Enligt klausulen skulle tvister ifråga om avtalet avgöras genom skiljemannaförfarande. I svaret som begärdes av A Ab yrkades att klagan skulle avvisas då den inkommit för sent. I svaret anfördes även att klagan i alla fall skulle avvisas eller förkastas på grund av att B Kb redan i detta skede hade förlorat sin rätt att åberopa skiljeavtalet då bolaget inte hade besvarat talan och inte sökt ändring i tredskodomen. Existensen av skiljeklausulen och dess avtalsrättsliga giltighet ville A Ab i sig inte bestrida. A Ab meddelade sig ha anhängiggjort talan vid tingsrätten då den ansvariga styrelsemedlemmen, verkställande direktör M, då tvistigheterna uppstått, i telefon hade meddelat att bolaget inte kommer att kräva skiljemannaförfarande. I utsagan som begärts till följd av svaret stod B Kb fast vid de krav det framfört i sin klagoskrift. B Kb ansåg att klagan hade gjorts inom utsatt tid och att bolaget inte hade gått miste som sin rätt att åberopa skiljeklausulen. Under tingsrättsprocessen hade B Kb ansett att det inte lönade sig att åberopa skiljeklausulen, eftersom bolaget ansåg sina egna framgångsmöjligheter vara svaga och eftersom skiljemannaförfaranden som känt var dyra. På grund av förlustmöjligheten hade B Kb även totalt underlåtit att besvara A Ab:s talan och inte reagerat på tredskodomen. Nu hade B Kb dock fått goda juridiska råd och bolagets tro på sina egna framgångsmöjligheter i saken hade återvänt. Till följd av detta ansöktes om att tredskodomen skulle upphävas, så att vägen till skiljemannaförfarandet vore öppen. Hur avgör HR klagan? Efter själva avgörandet skall du kort framställa hur ändringssökningen i hovrättens beslut till följd av klagan är reglerad i lagen. SVARSUTRYMMET ÄR TVÅ SIDOR. DETTA RÄCKER VÄL DÅ DU UNDVIKER ONÖDIGA UPPREPNINGAR AV TEXTEN I FALLET OCH LAGEN. 2/XII/2009 (Hör till den allmänna processrättens del.) Atte har köpt en från Tyskland importerad bil av Börje som är VD för företaget Ab Hansamobil Oy. Genast efter köpets ingående menade Atte att bilen inte motsvarar den standard och det skick som Börje lovat honom och för därför flera ilskna samtal med Börje. När dessa inte leder till önskat resultat gör Atte en brottsanmälan mot Börje för grovt bedrägeri. Polisen genomförde förundersökning i saken och hörde bl.a. Börje som misstänkt. Börjes bror Calle som hämtat bilen från Tyskland hördes som vittne om omständigheterna kring införskaffandet av bilen i Tyskland. Ärendet överfördes till åklagaren som fattade beslut om åtalseftergift i saken. Enligt åklagaren visade den genomförda förundersökningen att Atte inte blivit vilseledd på det sätt som förutsätts för ansvar för bedrägeri. Två månader efter att Atte fått del av åklagarens beslut om åtalseftergift inlämnade han till tingsrätten en stämningsansökan mot Börje och krävde att denne döms till straff för grovt bedrägeri. I fråga om bevisningen anger Atte att han bl.a. avser att höra Calle som vittne. Om Calle, som hela tiden kör omkring i Europa på jakt efter för finska förhållanden lämpliga bilar, inte kan hittas åberopade Atte den i polisförhöret antecknade utsagan. Domstolen delgav Börje stämningsansökan och uppmanade honom att svara skriftligen på ansökan. Med anledning av svaromålet får Du som tingsdomare anledning att ta ställning till följande påståenden gjorda av Börje:

6 6 1. Enligt Börje är Atte för sent ut. Atte borde inom 30 dagar efter det att han fick del av åklagarens åtalseftergift ha lämnat i stämningsansökan i ärendet. 2. Tingsrätten gjorde ett allvarligt processuellt fel när den inte direkt förkastade Attes talan. Vem som helst ser att målet helt saknar grund. Men det är ännu inte för sent att förkasta målet och Börje yrkar på att så genast skall ske. 3. Calles berättelse i polisförhöret kan givetvis inte användas. Kan man inte få tag på Calle inom skälig tid måste Atte avstå från att höra honom. 4. Om målet mot förmodan förs till huvudförhandling kommer Börje att yrka på straff åt Atte för falsk angivelse. För ett sådant straffyrkande behövs enligt Börje ingen stämning. 5. Eftersom åklagaren gjort åtalseftergift i målet kan Börje inte förpliktas att erlägga Attes rättegångskostnader i saken. Och detta gäller oberoende av hur målet slutar. Ge ett formfritt men motiverat svar på Börjes påståenden. 3/XII/2009 (Hör till insolvensrättens del.) Du fungerar som biträdande jurist vid en indrivningsbyrå. Om indrivningsbreven som skickats ut åt gäldenärerna inte leder till önskat resultat, måste man ty sig till myndighetshjälp vid tvångsverkställningen av fordringarna. Din uppgift är att i dylika situationer leverera dokumenten till rätt mottagare. På ditt arbetsbord ligger nu fem (nämnda i nedanstående lista) utsökningsgrunder i väntan på vidare åtgärder. Vart skall respektive utsökningsgrund i först hand levereras, så att verkställningen kan påbörjas? Nämn för varje grunds del vilken bestämmelse eller vilka bestämmelser saken baserar sig på. Nämn även kort vilka som är den mottagande partens centrala uppgifter i förhållande till utsökningsgrunden. Börja inte begrunda den materiella riktigheten av utsökningsgrunderna i ditt svar. a) Dom given av Esbo tingsrätt , där svaranden Seppo Järvinen åläggs att i enlighet med talan utbetala skadestånd på euro åt käranden Rauno Kenttänen. Helsingfors hovrätt har i sitt avgörande av inte ändrat tingsrättens dom. Högsta domstolen har inte beviljat besvärstillstånd i saken. b) Dom given av Seinäjoki tingsrätt , där det fastställs att käranden Laura Marttila äger en tredjedel av Ali-Vesikko gård RNr. 128:2, som befinner sig i Ahonkylä kommun. Ändring i har inte sökts i saken. c) Skiljedom undertecknad av advokat Bruno Zetterberg som skiljeman, där det i Borgå verksamma företaget Alfons Aktier Ab förpliktas utbetala en euro stor summa i avtalsvite åt Telenordic Oy. Underteckningsplats och -tid är Mariehamn d) Dom given av underrätten i Hamburg, Tyskland (Amtsgericht Hamburg), där svaranden Susan Weingartner förpliktas utbetala lönefordringar på euro åt käranden Liselotte Meiyer. Med finns ett, vederbörligen ifyllt, av Hamburg underrätt givet intyg, där domstolen fastställer domen vara en europeisk verkställningsgrund. Med finns även en meddelandelapp, där käranden meddelar att svaranden för ett halvt år sedan flyttat till Finland på grund av att hennes man bytt arbetsplats. e) Dom given av Svea hovrätt i Sverige, där underrättens dom ändras på så vis, att svaranden Helsingin Tukkukamari Oy förpliktas utbetala kronor åt Stockholms Sparaffär Ab, som sökte ändring i underrätten dom, i enlighet med ett avtal mellan bolagen. Domen är daterad

7 7 4/XII/2009 (Hör till insolvensrättens del.) (Obs! Svarsutrymmet är begränsat till 2 sidor!) Det finska företaget Calibra Ab hade genom Helsingfors hovrätts beslut försatts i konkurs från senhösten Konkursboet utreddes raskt, tack vare dess driftiga boförvaltare Antti A realiserades boets egendom och medlen redovisades till borgenärerna. Även slutsammanträdet hölls, och formellt avslutades konkursboet i januari Du är jourande yngre jurist vid konkursombudsmannens byrå, då Antti A:s äldre kollega Bertil B ringer dig. Bertil B berättar att han för en vecka sedan varit på semesterresa i Thailand, växlat pengar och av en tillfällighet sneglat på några papper som av någon glömts kvar på en disk i Bangkok Asian Banks kontor. Av dem framgick bland annat att Calibra Ab hade ett konto i banken, och att kontots dagssaldo var dollar. Uteslutande bruksrätt till kontot innehades av bolagets före detta huvuddelägare, dvs. Cyril C. Bertil B hade enligt egen utsaga hört om Calibra Ab:s konkurs. Han ringde trots att saken inte hörde åt honom, eftersom någon helt tydligt gjort sig skyldig till grov oredlighet som gäldenär. Antti A hade dock på rak arm svarat, att det vore bäst om de åsedda dokumenten glömdes bort, emedan han själv hade gått i pension på våren, och han inte som före detta boförvaltare kunde göra något åt saken, det thailändska bankkontot inte under några omständigheter tillhörde det finska konkursboet, och det i det avslutade konkursboet i alla fall inte fanns några medel, med vilka en dyr process i Thailand kunde finansieras, för att inte tala om varifrån boförvaltaren skulle få sitt arvode. Han skulle således inte vidta några åtgärder. Enligt Bertil B måste Antti A ha fel, även om han själv inte var någon konkursjurist. Saken kunde helt enkelt inte vara sådär. Hur svarar du? Kan konkursombudsmannen på något sätt lägga sig i saken? Då du svarar skall du inte bestrida angivna fakta eller hitta på nya, spekulera i hur den thailändska banken förhåller sig till saken.

8 HELSINGIN YLIOPISTO 8 PROSESSIOIKEUS / AINEOPINNOT ON /XII/2009 (Kuuluu yleisen prosessioikeuden osioon.) Editiovelvollisuuden toteuttaminen siviiliprosessissa. 6/XII/2009 (Kuuluu yleisen prosessioikeuden osioon.) Rikosasian pääkäsittely käräjäoikeudessa syytetyn poissa ollessa. 7/XII/2009 (Kuuluu insolvenssioikeuden osioon.) Ulosottomiehen alueellinen ja kansainvälinen toimivalta? Tulokset tiistaina klo HELSINGFORS UNIVERSITET PROCESSRÄTT / ÄMNESSTUDIER RN /XII/2009 (Hör till den allmänna processrättens del) Editionspliktens förverkligande i civilprocessen. 6/XII/2009 (Hör till den allmänna processrättens del) Huvudförhandling i brottmål vid tingsrätten i svarandens frånvaro. 7/XII/2009 (Hör till insolvensrättens del) Utmätningsmannens territoriella och internationella behörighet. Resultaten ges tisdagen kl

9 PROSESSIOIKEUS Tapaus n:o 1:n ratkaisu. (Juha Lappalainen) 9 Tapaus koski kantelua hovioikeuteen. kysyttiin, kuinka hovioikeus ratkaisee kantelun ja miten muutoksenhaku hovioikeuden ratkaisuun kanteluasiassa on laissa järjestetty. Hovioikeuden päätös: Käsittelyratkaisu: Hovioikeus on ensin tutkinut kantelijan vastapuolen A Oy:n väitteen siitä, että kantelu on myöhästyneenä jätettävä tutkimatta. 1 Perustelut: Kantelu sillä perusteella, johon kantelija on nojautunut, on OK 31:2,2:n mukaan tehtävä kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona tuomio sai lainvoiman. Nyt kantelun kohteena oleva yksipuolinen tuomio, kun kantelija ei ole hakenut takaisinsaantia, on saanut lainvoiman takaisinsaantiajan kuluttua umpeen eli Kun kantelukirjelmä on saapunut hovioikeuteen , kantelu on tehty säädetyssä määräajassa. Päätöslauselma: A Oy:n väite siitä, että kantelumääräaika olisi ylitetty, hylätään. Pääsiaratkaisu: Perustelut: Lainvoimainen tuomio voidaan kantelun johdosta poistaa, jos asian käsittelyssä on tapahtunut OK 31:1,1:ssä mainittu tuomiovirhe. B Ky:n kantelussa on kysymys siitä, onko käräjäoikeus ratkaistessaan A Oy:n kanteen B Ky:tä vastaan yksipuolisella tuomiolla, vaikka asianosaisten välillä solmitun välityssopimuksen mukaan kanteessa esitetty vaatimus olisi tullut saattaa välimiesten ratkaistavaksi, syyllistynyt lainkohdassa tarkoitettuun tuomiovirheeseen. Ongelmana on, oliko käräjäoikeus oikeutettu antamaan yksipuolisen tuomion, vai olisiko käräjäoikeuden tullut jättää kanne viran puolesta tutkimatta välityssopimuksen vuoksi, kun B Ky ei ollut kanteeseen vastannut. Tuomioistuimen laiminlyönti jättää kanne tutkimatta silloin, kun sillä on siihen velvollisuus, on OK 31:1,1:n 1 kohdan mukaan pätevä kanteluperuste. 2 Välityssopimus muodostaa VML 5,1 :n mukaan väitteenvaraisen esteen saattaa sopimuksessa tarkoitettu riitakysymys tuomioistuimen tutkittavaksi: tuomioistuin ei normaalisti kiinnitä välityssopimukseen viran puolesta huomiota, vaan vastaajan on tehtävä väite sopimuksen olemassaolosta ennen vastaamistaan pääasiaan. Siitä, miten tuomioistuimen tulee suhtautua välityssopimukseen, jos vastaaja jättää kokonaan vastaamatta kanteeseen, laissa ei ole säännöstä. Eräiden muiden väitteenvaraisten oikeudenkäyntiedellytysten osalta on säädetty, että tuomioistuimen on kiinnitettävä niiden puuttumiseen viran puolesta huomiota, jos vastaaja ei vastaa kanteeseen. 3 Kun laista puuttuu nimenomainen säännös välityssopimuksen vaikutuksesta vastaajan jättäessä vastaamatta haasteeseen, on perusteltua katsoa, ettei tuomioistuin kiinnitä tässä tilanteessa viran puolesta huomiota välityssopimukseen. 4 1 Hovioikeuden tulee ensin ottaa tähän väitteeseen kantaa, jotta tiedettäisiin, otetaanko itse kantelu tutkittavaksi vai ei. Myös tenttivastaukselta edellytettiin vastaavaa etenemisjärjestystä. Moni käsitteli ensin kanteluperusteen oikeutusta sinänsä ja otti vasta sitten kantaa kantelumääräaikaan, mikä oli epäjohdonmukaista. Olipa sellaisiakin vastauksia, joissa kantelu ensin sisällöllisesti hyväksyttiin, mutta jätettiin sitten myöhästyneenä tutkimatta (!) 2 Joissakin vastauksissa ilmeni käsitesekaannus, kun esitettiin, että välityssopimuksen vuoksi kysymys olisi siitä, onko käräjäoikeus ollut tuomionvoipa. Puute tuomionvoipaisuudessa (joka sekin on tehokas kanteluperuste) ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin toimivallan puuttuminen, jota välityssopimus merkitsee, vaan puutetta päätösvaltaisuudessa, tuomioistuimen laillisessa kokoonpanossa (tuomareiden lukumäärä ja kelpoisuus). 3 Näin mm. tahdonvaltaisten forumeiden ja haasteen tiedoksiannon laillisuuden osalta, jotka prosessinedellytykset muuttuvat ehdottomiksi, jos vastaaja ei anna vastausta haasteeseen (ks. uudessa OK 10 luvussa OK 10:21,1 ja OK 11:18,1). 4 Se, mitä asianosaiset olivat tapaustekstin mukaan puhelimitse välityssopimuksesta keskustelleet, on ratkaisun kannalta vaikutuksetonta. Joissakin vastauksissa oli katsottu, että kanteen tutkittavuus tuomioistuimessa suhteessa välityssopimukseen ratkeaisi VML 6 :ää soveltamalla. Tämä säännös ei kuitenkaan koske tapaustekstin mukaista tilannetta. VML 6 :ssä on kysymys siitä, että asianosaisen ryhtyessä käynnistämään välimiesmenettelyä hänen vastapuolensa heittäytyy poikkiteloin ja lyö laimin omat velvollisuutensa menettelyn aloittamisessa. Tällainen haitanteko antaa ensiksi mainitulle asianosaiselle oikeuden viedä asia välityssopimuksesta huolimatta tuomioistuimeen.

10 Antaessaan yksipuolisen tuomion kiinnittämättä huomiota välissopimukseen käräjäoikeus on siten toiminut lain mukaisesti eikä mitään oikeudenkäyntivirhettä ole tapahtunut. Päätöslauselma: Kantelu hylätään. 5 Yksipuolinen tuomio jää pysyväksi (Huom! Tentissä hyväksyttiin myös tulkinta, että tuomioistuimen on otettava välityssopimus viran puolesta huomioon, jos vastaaja jättää kanteeseen vastaamatta. Tämän kannan mukaan yleissääntö, että puutteet tahdonvaltaisissa prosessinedellytykset muuttuvat ehdottomiksi, koskee myös välityssopimuksen olemassaoloa, vaikka välityssopimuksen osalta ei asiasta nimenomaisesti säädetäkään. Tämä tulkinta merkitsee, että käräjäoikeus ottaessaan vastoin välityssopimusta kanteen tutkittavakseen oli tehnyt OK 31:1,1:ssa tarkoitetun oikeudenkäyntivirheen 7 ja että sen vuoksi kantelu menestyy: yksipuolinen tuomio poistetaan ja A Oy:n kanne jätetään tutkimatta. 8 ) Muutoksenhaku: Hovioikeuden kanteluasiassa antamasta päätöksestä voidaan valittaa KKO:een (ks. OK 30:1:n yleissäännös). 9 Valittajan on pyydettävä KKO:lta valituslupa (OK 30:2,1). 10 Processrätt, allmän del Ämnesstudietentamen Fråga 2. Modellsvaret i huvuddrag/dan Frände 1. Den enda tid som gäller för målsägandedrivna mål är den som betingas av preskriptionsreglerna. Skulle däremot åklagaren ha fattat beslut om att väcka åtal men sedan lagt ned åtalet har målsäganden enligt BRL 1:15,2 en frist på 30 dagar att meddela domstolen om att han eller hon övertar åtalet. I föreliggande fall har åklagaren gjort en s.k. processuell åtalseftergift och här gäller som redan nämnt endast den allmänna preskriptionstiden. 2. Det är i sig sant att tingsrätten med stöd av BRL 7:5,2 direkt och utan att utfärda stämning kunnat förkasta det målsägandedrivna åtalet som uppenbart ogrundat. Det är även sant att talan i detta skede (alltså under förberedelsen) kan förkastas som uppenbart ogrundat (BRL 7:17). Det är domstolens sak att bedöma om målet är så hopplöst att det kan förkastas innan stämning utfärdas respektive under förberedelsen. Något allvarligt processuellt fel kan man således inte tala om. 3. Enligt RB 17:32,1 skall ett vittne avge sin berättelse muntligen. Detta innebär att vittnen är personligen närvarande inför rätta. Men även s.k. fjärrhörande via videoförbindelse eller per teledon är möjligt enligt RB 17:34a. Utan personligt hörande kan utsagor i polisförhöret inte 5 Monessa vastauspaperissa kantelu oli jätetty virheellisesti tutkimatta. Kantelu tutkitaan, mutta koska kantelija on väärässä, kantelu hylätään. 6 Ratkaisu on siten toinen kuin siinä tilanteessa, jossa B Ky olisi reagoinut hakemalla takaisinsaantia yksipuolista tuomiota vastaan. Kun B Ky ei jättäessään kanteeseen vastaamatta ollut menettänyt oikeuttaan prosessiväitteen tekemiseen, olisi väite ollut tehtävissä tehokkaasti takaisinsaannin tietä ja yksipuolinen tuomio olisi takaisinsaannin johdosta kumottu. Kantelua ratkaistaessa ei olennaista olekaan se, oliko B Ky jättäessään vastaamatta kanteeseen, menettänyt oikeutensa prosessiväitteen tekemiseen, vaan se, oliko käräjäoikeus tehnyt kanteluperusteeksi kelpaavan oikeudenkäyntivirheen siinä, ettei se ottanut välityssopimusta viran puolesta huomioon. 7 Se, oliko käräjäoikeudella ollut tosiasiassa mahdollisuuksia havaita välityssopimus, on asiaan vaikuttamatonta. 8 Jotkut olivat siirtäneet asian välimiesmenettelyyn. Tämä on väärin. Tuomioistuin ei voi tehdä tällaista siirtoa. 9 Yllättävän moni vastasi virheellisesti, ettei HO:n päätös kanteluasiassa olisi valituskelpoinen ja että vain ylimääräiset muutoksenhakukeinot tulisivat kysymykseen. (Toki HO:n päätös kelpaa myös ylimääräisen muutoksenhaun kohteeksi.) 10 Kantelussa HO toimii muutoksenhakuasteena, siis tässä mielessä toisena oikeusasteena. Jotkut esittivät, että kantelussa HO:ssa olisi kyse OK 30:2,2:n mukaisesta ensimmäisen asteen oikeudenkäynnistä, minkä vuoksi valituslupaa ei tarvittaisi. Näin ei ole asian laita.

11 åberopas som bevis (RB 17:11,1.). Från detta ingår ett undantag i RB 17:11,3. Uppgiften förutsatte inget ställningstagande till en eventuell tillämpning av undantaget i detta fall Straff för falsk angivelse kan enligt BRL 7:1,3 yrkas på i rättegången utan att stämning tagits ut. Enligt BRL 1:14,2 har målsäganden här en primär åtalsrätt i fråga om brottet falsk angivelse. 5. Det faktum att åklagaren gjort åtalseftergift har inget att göra med hur rättegångskostnaderna fördelas. I målsägandedrivna följer man reglerna för tvistemål (BRL 9:8). Den som förlorar målet är ersättningsskyldig enligt reglerna i RB 21 kap. Prosessioikeus - aineopintotentti mallivastaus tehtävään 3 (laatinut Heidi Lindfors) a) kotimainen maksutuomio, jossa vastaaja velvoitetaan suorittamaan kantajalle tietty rahasumma, toimitetaan täytäntöönpantavaksi ulosottoviranomaiselle. Ulosottohakemusta ja ulosottoperustetta sen liitteenä ei tarvitse välttämättä toimittaa velallisen kotipaikan ulosottovirastoon, vaan mihin tahansa suomalaiseen ulosottovirastoon toimittaminen riittää. Hakemus ja ulosottoperuste ohjataan viran puolesta vastaavalle ulosottomiehelle. Ks. UK 1:1:n 1 kohta, UK 3:1, UK 3:5. Ulosottomies panee tuomion täytäntöön ulosottolainsäädännön mukaisesti. b) Vahvistustuomiota ei tarvitse erikseen panna täytäntöön. Tuomio itsessään toteuttaa siinä tarkoitetun asiantilan. Tuomiota ei siten tarvitse toimittaa täytäntöönpanon vuoksi millekään viranomaiselle. Arg. UK 1:1, jossa määritellään täytäntöönpantavat velvoitteet. c) Välitystuomion täytäntöönpano edellyttää eksekvatuuria eli tuomioistuimen on vahvistettava välitystuomion täytäntöönpanokelpoisuus. Hakemus välitystuomion julistamisesta täytäntöönpanokelpoiseksi toimitetaan käräjäoikeudelle Ks. VML 43. Tuomioistuin tutkii kirjallisessa menettelyssä, että tuomion VML:ssa säädetyt täytäntöönpanokelpoisuuden edellytykset täyttyvät d) Saksalainen alioikeuden maksutuomio, joka on vahvistettu eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi, voidaan panna Suomessa täytäntöön suoraan eli ilman eksekvatuuria. Ulosottohakemus ja ulosottoperuste vahvistustodistuksineen toimitetaan suomalaiselle ulosottoviranomaiselle. Ulosottomies panee tuomion täytäntöön pääsääntöisesti ulosottokaaren mukaisesti. Asetuksessa on säännöksiä täytäntöönpanon keskeyttämisestä tai rajaamisesta, jotka saattavat myös tulla sovelletuiksi.. Ks. UK 1:2:n 4 kohta ja Riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta annetun asetuksen 5 ja 20 artiklat. e) Ruotsalaisen maksutuomion täytäntöönpanoon sovelletaan Bryssel I asetusta. Tuomion täytäntöönpano edellyttää eksekvatuuria eli suomalaisen tuomioistuimen on vahvistettava tuomio ensin

12 12 täytäntöönpanokelpoiseksi, koska sitä ei ole syystä tai toisesta vahvistettu eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi tuomiomaassa. Eksekvatuurihakemus toimitetaan joko vastaajan kotipaikan käräjäoikeudelle tai käräjäoikeudelle, jonka tuomiopiirissä täytäntöönpanon on tarkoitus tapahtua. Tuomioistuin tutkii, että Bryssel I asetuksessa säädetyt täytäntöönpanokelpoisuuden vahvistamisen edellytykset täyttyvät. Kun tuomioistuin on vahvistanut tuomion täytäntöönpanokelpoisuuden, sen täytäntöönpano tapahtuu ulosottokaaren mukaisesti. Ks. UK 1:2:n 4 kohta, Bryssel I asetuksen artiklat. 5/XII/2009 (Jari Vaitoja) Kun prosessioikeudessa puhutaan editiovelvollisuudesta, tarkoitetaan asiakirjan haltijan velvollisuutta luovuttaa asiakirja nähtäväksi oikeudenkäynnin aikana. Velvollisuuden perusteena on tavallisimmin asiakirjan merkitys todisteena meneillään olevassa oikeudenkäynnissä. (Ns. prosessuaalinen editiovelvollisuus, OK 17:12. Vrt. myös sopimukseen perustuva ns. aineellinen editiovelvollisuus.) Vaatiessaan editiovelvoitteen toteuttamista asianosaisen tulee nimetä se tosiasiaväite, jonka toteennäyttämistä varten asiakirja on tarpeen. Lisäksi hänen pitää osoittaa, että asiakirja on velvoitetun tahon hallussa ja yksilöidä asiakirja riittävällä täsmällisyydellä. Riittävä yksilöinti saattaa edellyttää esimerkiksi laatimisajankohdan ja asiakirjatyypin ilmoittamista. Käytännön tasolla merkittävimmän pulman vaatimuksen toteutuksessa sanotaan usein liittyvän tiedonsaantiin vastapuolen tai kolmannen hallussa olevasta aineistosta. Laki ei nimittäin tunne hyvin tehokkaina pidettyjä keinoja asiakirja-aineiston etsimiseen. Keskeisen lähtökohdan editiovelvoitteen toteutukselle muodostaa asianosaiselle vastapuolensa vaatimuksen johdosta aiheutuva velvollisuus ilmoittaa, onko hänen hallussaan kirjallisia todisteita tai esineistä, joilla on merkitystä oikeusriidassa. Ilmoittamisvelvollisuus ei koske ns. kolmatta henkilöä. Velvoitteen laiminlyöntiin ei liity varsinaista sanktiota mutta asianosaisen käyttäytymiselle (hänen kieltäytyessään vastaamasta tai poiketessaan totuudesta) saatetaan antaa merkitystä todisteena. Asiakirjojen yksilöintiä ja hallintaa selvitettäessä voidaan niin ikään tukeutua ns. editiokuulusteluun. Editiovaatimuksen johdosta asiakirjan väitetylle haltijalle on varattava mahdollisuus antaa selityksensä, missä yhteydessä asia voidaan saattaa laajempaankin keskusteluun. Kuulustelua saatetaan käyttää sen selvittämiseen, onko kuultavan hallussa muuta todisteena tarvittavaa aineistoa. Kun tuomioistuin on velvoittanut haltijan asiakirjan esittämiseen, velvoitteen tehosteeksi voidaan asettaa uhkasakko. Vaihtoehtoisesti tuomioistuin voi valtuuttaa ulosottomiehen tuomaan asiakirjan oikeuteen. Tehosteiden käyttö on kuitenkin tuomioistuimelle harkinnanvaraista. Asianosaisella ei ole erillistä valitusoikeutta sen päätöksen johdosta, jolla editiovaatimus on hyväksytty tai hylätty. Valitusoikeutta ei myöskään ole tehosteeksi vaadittujen pakkokeinojen määräämistä koskevasta päätöksestä. (Lukuun ottamatta ratkaisua, jolla uhkasakko on määrätty maksettavaksi.) Ks. Prosessioikeus (2007), s. 517,

13 13 Processrätt Huvudförhandling i brottmål vid tingsrätten i svarandens frånvaro. Tentamen , Fråga 6, Modellsvar/Dan Helenius (Prosessioikeus, s ) Förutsättningarna under vilka huvudförhandling kan hållas trots svarandens frånvaro framkommer i BRL 8: Om svaranden dock har rätt att utebli från huvudförhandlingen, men skickar sitt ombud till rätten, anses han inte ha uteblivit. En fällande dom är inte nödvändig trots svarandens frånvaro, utan åtalet eller något annat yrkande kan även förkastas. Om svaranden haft laga förfall inte kunnat anmäla detta i tid, har han rätt till en slags återvinning. Han har rätt att få målet behandlat på nytt genom en anmälan till domstolen inom 30 dagar från att han bevisligen fick del av det straff eller den förverkandepåföljd som dömts ut. Målet kan prövas och avgöras trots svarandens frånvaro, om hans närvaro inte är nödvändig för utredningen av målet och han har kallats till domstolen vid äventyr av sådan påföljd. Detta innebär ett krav på att målet ska vara tillfredsställande utrett. I praktiken uppnås en sådan tillfredsställande utredning lättare i ringa mål. Vid svarandens frånvaro och utan hans samtycke kan han dömas till böter eller fängelse i högst tre månader och till en förverkandepåföljd på högst euro. Dessutom måste målet till sin karaktär vara sådant, att det på goda grunder kan sägas ha blivit tillfredsställande utrett. Om svaranden t.ex. har bestritt sin skuld, och det kan bli nödvändigt med beviskonfrontation, måste svaranden föreläggas att närvara vid huvudförhandlingen. Enligt BRL 8:12 kan målet med svarandens samtycke målet prövas och avgöras trots hans frånvaro, om han har kallats till domstolen vid äventyr av sådan påföljd och hans närvaro inte är nödvändig för utredningen av målet. Härvid kan svaranden inte dömas till strängare straff än fängelse i sex månader. Samtycket måste vara uttryckligt. Samtycket kan i många fall ses som ett slags medgivande, men behöver inte alltid nödvändigtvis innebära det. Genom samtycket visar svaranden sådan aktivitet gentemot domstolen, att en högre straffskala kan berättigas. Någon skild återvinning behövs inte i detta fall, eftersom det ju inte blir fråga om något laga förfall. Vid svarandens frånvaro kan utdömas såväl villkorliga som ovillkorliga fängelsestraff. Ungdomsstraff kan däremot inte utdömas. Utdömande av samhällstjänst förutsätter i regel att svarandens lämplighet kan bedömas vid huvudförhandlingen. Vid utdömande av gemensamt straff enligt SL 7 kap. förutsätts även att fängelsestraffet inte överskrider 3 mån./6 mån. Förklarande om att svaranden ska gå villkorlig frigivning förlustig påverkar dock inte dessa gränser. Denna möjlighet måste dock nämnas i stämningen. Vid svarandens frånvaro måste domstolen bevaka hans intressen, och svarandens tidigare uttalanden beaktas. Om åtalet borde förkastas enkom på den grunden, att man inte kunnat ställa frågor åt svaranden, måste målet uppskjutas. Alternativt måste hela målet behandlas på nytt. Åklagarens ersättningskrav måste ha ingått i stämningen för att de ska kunna behandlas i svarandens frånvaro. Någon tredskodom kan inte ges ifråga om civilträttsliga yrkanden som hänför sig till brottmålet. Frågan avsåg i första hand bestämmelserna i BRL 8:11-12, dvs. gällande utevarohandläggning. Poäng har dock även i viss mån getts för konstateranden om t.ex. upptagande av bevisning i svarandens frånvaro. Det var även viktigt att inse skillnaden mellan utevarohandläggning och skriftligt förfarande, ifråga om vilket ingen handläggning hålls.

14 7) Ulosottomiehen alueellinen ja kansainvälinen toimivalta (s ; ; )/ Santtu Turunen 14 Kansallinen alueellinen toimivalta Ulosottomiehen alueellisen (kansallisen) toimivallan piiriin kuuluu koko Suomen alue. Ulosoton oikeuspaikkasäännöksistä on luovuttu kokonaan alkaen. Ulosottoa voidaan hakea miltä paikalliselta ulosottoviranomaiselta tahansa tai ulosoton valtakunnalliseen tietojärjestelmään tehdyllä hakemuksella (UK 3:1). Saapunut ulosottohakemus ohjataan hallinnollisesti vastaavalle ulosottomiehelle, joka käsittelee kaikki samaa velallista koskevat ulosottoasiat. Vastaavan ulosottomiehen valikoitumisessa on keskeiskriteeristönä "vastaajan asuin- ja kotipaikka tai vastaajan muu tosiasiallinen mahdollisuus valvoa etujaan". Vastaavalla ulosottomiehellä ja avustavalla ulosottomiehellä on toimivalta koko maassa. Hallinnolliset ulosottopiirit ovat kuitenkin edelleen olemassa. Käytännössä toiseen ulosottopiiriin sijoittuvat täytäntöönpanotoimet hoidetaan virka-apuna vastaavan ulosottomiehen pyynnöstä. Kansainvälinen toimivalta Asetuksissa tai yleissopimuksissa ei ole säännöksiä ulosottomiehen kansainvälisestä toimivallasta. Myöskään ulosottokaaressa tällaisia säännöksiä ei ole. Ulosoton kansainvälinen toimivalta perustuu kokonaan tavanomaisoikeudellisiin periaatteisiin. Ulosoton kansainvälisessä toimivallassa on ennen kaikkea kysymys siitä, voiko ulosottomies ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joiden vaikutukset kohdistuvat ulkomaiseen valtioon. Klassinen esimerkki on maassa X tapahtunut ulosmittaus, jonka kohteena on saatava pankkitilillä maassa Y. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, ettei tällaisessa tapauksessa ole periaatteessa kansainvälisoikeudellista estettä ulosmittaukselle. Valtio Y:llä on oikeus vapaasti päättää, minkä merkityksen se antaa ulkomailla tehdylle ulosmittaukselle. Kansainvälisten sopimusten puuttuminen johtaa todennäköisesti siihen, ettei ulkomainen ulosmittaus saa oikeusvaikutuksia toisessa valtiossa. Käytännössä katsotaankin, ettei ulosottomies saa kohdistaa täytäntöönpanotoimia ulkomailla sijaitsevaan omaisuuteen, koska sitä ei saada tehokkaan täytäntöönpanon piiriin. Toimivallan erot On hyvä huomata, että suomalaisen ulosottomiehen kansainvälinen toimivalta ei välttämättä ole yhdenmukainen suomalaisen (eksekvatuurihakemuksen käsittelevän) tuomioistuimen toimivallan kanssa. Kysymystä ulosottomiehen toimivallasta ei ratkaista eksekvatuurituomioistuimen toimivallan perusteella. Ulosottomies saattaa olla kansainvälisesti toimivaltainen, vaikka tuomioistuin ei sitä olisi ja päinvastoin. Tämän vuoksi, vaikka tietyn maan tuomioistuin on antanut täytäntöönpanomääräyksen, ei tuon maan ulosottoviranomaisilla ole automaattisesti ulosottoon vaadittavaa kansainvälistä toimivaltaa. Ulosottomies ratkaisee itsenäisesti, onko se toimivaltainen suorittamaan pyydetyn täytäntöönpanon. Toimivallan perusta Perinteisesti on katsottu, että ulosmittauskelpoisen omaisuuden sijainti luo ulosottoviranomaiselle sekä kansainvälisen että valtion sisäisen toimivallan. Tämä voidaan rinnastaa oikeudenkäynnin yleiseen varallisuusforumiin. Ulosotossa toimivallan syntymiseen riittää kuitenkin jo pelkkä hakijan väite siitä, että velallisella on omaisuutta kyseisessä maassa.

15 15 Ulosottohakemus otetaan vastaan ja ulosottomenettely tulee sen seurauksena vireille. Ulosottomiehen on ryhdyttävä etsiskelemään omaisuutta. Jos velallisen omaisuutta löydetään, ulosottomies on automaattisesti toimivaltainen ja täytäntöönpanoa jatketaan. Jos omaisuutta ei löydy, ulosottomenettely päättyy täytäntöönpanon esteen toteamiseen (estetodistuksen antamiseen). Omaisuuden sijainti Oma kysymyksensä on, miten määritellään, missä tietty omaisuus sijaitsee. Lähtökohtaisesti määrittely tapahtuu täytäntöönpanomaan lain perusteella. Toisin sanoen ulosottomies ratkaisee omaisuuden sijaintikysymyksen soveltaen oman maansa oikeutta. Suomessa ei ole nimenomaisia säännöksiä omaisuuden sijainnin määräytymisestä, vaan paikantumisen määrittelyssä noudatetaan kirjoittamattomia periaatteita. On esitetty arvioita siitä, että pitkällä tähtäimellä nämä periaatteet luultavasti muodostuvat samoiksi kuin kansainvälisen konkurssin yhtenäistetyt sijaintisäännökset. On tärkeää huomata, että vaikka omaisuuden sijainti ratkaisee kysymyksen ulosottomiehen toimivallasta, sijaintimaan lain mukaan ei välttämättä ratkaista kaikkia ulosmitattavaa omaisuutta koskevia riitoja, joita ulosottomenettelyn yhteydessä voi aktualisoitua. Paikantumissääntöjen ja -periaatteiden taustalla vaikuttaa täytäntöönpanon tehokkuuden tavoite: omaisuuden katsotaan sijaitsevan siinä valtiossa, jossa se saadaan tehokkaan täytäntöönpanon kohteeksi. Kiinteistön ja irtaimen esineen katsotaan paikantuvan siihen valtioon, jossa esine fyysisesti sijaitsee täytäntöönpanon hetkellä. Velallisen saatava taas paikantuu sinne, missä saamisvelallisen (eli velallisen velallisen) kotipaikka on. Esimerkiksi pankkitili (eli velallisen saatava pankilta) sijoittuu pankin kotimaahan, ellei mahdollinen ulkomainen tilinpitäjäkonttori ole itsenäinen oikeushenkilö. Rekisteröidyt immateriaalioikeudet paikantuvat rekisteröintimaahansa. Rekisteröidyt irtaimet esineet, esimerkiksi alukset ja lentokoneet, paikantuvat ainakin niiden fyysisen sijainnin perusteella. Oikeuskirjallisuudessa on lisäksi pidetty mahdollisena, että ne paikantuvat samanaikaisesti myös rekisteröintivaltioonsa.