TUULIVOIMARAKENTAMISTA OHJAAVA YLEISKAAVAN

Transkriptio

1 ENONTEKIÖN KUNTA ENONTEKIÖN TUULIVOIMARAKENTAMISTA OHJAAVA YLEISKAAVAN LUONTOSELVITYS

2 Päivämäärä Laatija Jussi Mäkinen Tarkastaja Kaisa Torri Kuvaus Enontekiön tuulivoimayleiskaavan luontoselvitys Työnumero Kannen kuva: Lammasoaivi Sisältää Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan 06/2014 aineistoa.

3 SISÄLTÖ 1. JOHDANTO 1 2. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA Sijainti Luonnonolosuhteet Pinta- ja pohjavedet Luonnonsuojelualueet Uhanalaiset eliölajit Luontodirektiivin liitteiden II ja IV lajit Arvokkaat linnustoalueet 7 3. MAASTOKARTOITUS - Lähtötiedot ja menetelmät Kasvillisuus, luontotyypit ja arvokkaat luontokohteet Linnusto Uhanalaiset lajit Lepakot 8 4. MAASTOKARTOITUS - Tulokset Jyppyränselkä Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Muut arvokkaat alueet Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Linnusto Alueen soveltuvuus lepakoille Sonkavaara Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Muut arvokkaat alueet Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Linnusto Alueen soveltuvuus lepakoille Lavivaara Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Muut arvokkaat alueet Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Linnusto Alueen soveltuvuus lepakoille Sinettä Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Muut arvokkaat alueet Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Linnusto Alueen soveltuvuus lepakoille 21

4 4.5 Látnjavárit Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Muut arvokkaat alueet Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Linnusto Alueen soveltuvuus lepakoille Lammasoaivi Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Muut arvokkaat alueet Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Linnusto Alueen soveltuvuus lepakoille Dálvas Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Muut arvokkaat alueet Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Linnusto Alueen soveltuvuus lepakoille Laassavaara Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Muut arvokkaat alueet Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Linnusto Alueen soveltuvuus lepakoille PETOLINTUREVIIRIT SUUNNITTELUALUEELLA TULOSTEN TARKASTELU Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Muut arvokkaat alueet Luontotyypit ja kasvillisuus Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Linnusto Luontoselvityksen yhteydessä havaittu lajisto Arvokkaat linnustoalueet Häiriöalttiiden petolintujen reviirit Lepakoille potentiaaliset alueet LISÄSELVITYSTARPEET YHTEENVETO LÄHTEET 49

5 1 1. JOHDANTO Enontekiön kunnanvaltuusto päätti selvittää yleiskaavoituksella mahdollisuudet paikalliselle sähköntuotannolle kunnan alueella. Yleiskaavan laatijaksi on valittu Ramboll Finland Oy. Yleiskaavalla ja sen perustaksi tehtävillä selvityksillä inventoidaan paikallinen potentiaali sähköntuottamiselle tuulivoimalla, vesivoimalla sekä niiden yhdistelmällä pumppuvoimalana. Tavoitteena on selvittää Enontekiön mahdolliset tuulivoiman tuotantoon soveltuvat alueet, sekä alueet, joille tuulivoima-alueet eivät sovellu. Tuulivoima-alueiden lisäksi tavoitteena on selvittää myös muu mahdollinen paikallinen energiantuotanto ja laatia hankkeiden jatkosuunnittelua ohjaamaan ns. strateginen vaiheyleiskaava. Tämä luontoselvitys on yksi yleiskaavoituksen taustaksi laadittavista selvityksistä. Luontoselvityksen ja muun jatkosuunnittelun kohdentamiseksi Ramboll on laatinut paikkatietoanalyysin, jolla on suljettu pois nykyisen lainsäädännön vuoksi tuulivoimaan soveltumattomat alueet. Poissulkevina tekijöinä on käytetty mm. asutuksen ja maanteiden läheisyyttä sekä luonnonsuojelualueita. Lisäksi teknis-taloudellisen esiselvityksen perusteella on voitu karsia joitain hankalasti tai liian kalliisti rakennettavia kohteita tai tunturien osa-alueita pois. Tässä luontoselvityksessä kuvataan tuulivoimatuotantoon alustavasti soveltuviksi arvioitujen kohteiden ja pumppuvoimalan mahdollisen sijoituspaikan luontotyypit, kasvillisuuden yleispiirteet, arvokkaat luontokohteet sekä tiedot uhanalaisten eliöiden esiintymisestä alueella. Luontoselvityksen maastotyöt on tehty heinäkuussa Selvityksestä on vastannut FM ympäristöekologi Jussi Mäkinen Ramboll Finland Oy:stä. Kuva 1-1 Enontekiön sijainti.

6 2 2. SUUNNITTELUALUEEN NYKYTILA 2.1 Selvitysalueiden sijainti Selvitettävät alueet valittiin esiselvityksenä tehdyn paikkatietoanalyysin perusteella. Paikkatietoanalyysissä oli osoitettu sellaiset tuulisuusoloiltaan potentiaaliset alueet, jotka eivät sijaitse suojelualueilla tai liian lähellä asutusta. Selvitettävät kohteet olivat Jyppyränselkä Hetan kylän lähellä, Sonkavaaran pohjoisosa lähellä kunnan etelärajaa, Karesuvannon Lavivaara sekä Kilpisjärven tien varressa sijaitsevat Sinettä, Látnjavárit, Lammasoaivi ja Dálvas. Lisäksi pumppuvoimalan mahdolliseksi sijoituspaikaksi on valikoitunut esiselvitysten perusteella Kilpisjärven eteläpuolella sijaitseva Laassavaara (kuva 2-1). Paikkatietoselvitys ei ollut vielä kaikilta osin valmis luontoselvitystä laadittaessa, joten osa selvityskohteista voi karsiutua jatkosuunnittelusta esimerkiksi lentoliikenteen asettamien rajoitusten vuoksi. Kuva 2-1 Esiselvitysten perusteella valikoituneet selvityskohteet ja niiden sijainti. 2.2 Luonnonolosuhteet Enontekiön kunta sijaitsee Peräpohjola-Lapin maisemamaakunnan Länsi-Lapin tunturiseudun, Aapa-Lapin seudun, Metsä-Lapin tunturiseudun, Enontekiön pohjoisen tunturiseudun sekä käsivarren ylätunturien seudun maisema-alueella. Maiseman tunnusomaisia piirteitä ovat laajat asumattomat erämaat, paljaat tunturit, kirkasvetiset jokilaaksot sekä perinteisten elinkeinojen ympärille syntyneet kylät ja kulttuuriympäristöt. Päämaalajina on kivinen moreeni, joka peittää myös tuntureiden lakialueita. Kallion lämpö- ja pakkasrapautumisen tuloksena on tunturipaljakoille syntynyt laajoja kivikoita ja louhikoita. Käsivarren kärjen vuoristoalueella sijaitsee suuria turve-esiintymiä sekä avokallioalueita. Enontekiön

7 3 korkeimmat kohdat löytyvät käsivarren alueelta, jossa Halti kohoaa reiluun 1300 metriin. Alavimmilla alueilla maanpinta kohoaa metriin merenpinnan yläpuolelle (mpy). Selvitysalueiden korkeimmat laet ovat Lammasoaivi (739 m mpy) ja Látnjavárit (selvitettävä alue korkeimmillaan noin 660 m mpy). Valtaosa Enontekiöstä kuuluu pohjois-boreaaliseen metsävyöhykkeeseen, joka jakautuu edelleen Peräpohjolaan ja Metsälappiin. Vyöhykkeen pohjoispuolella on Tunturilapin alue. Kuusiraja sijoittuu linjalle Pallastunturi - Saariselkä, niinpä kuusta kasvaakin vain aivan Enontekiön eteläisimmissä osissa. Metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia havumetsiä Enontekiön keskustan korkeudelle saakka. Sen pohjoispuolella vallitsevat harvapuustoiset tunturikoivikot ja tunturipaljakat. Selvityskohteista kuusta kasvaa vain Sonkavaaralla ja mäntyä Sonkavaaralla ja Jyppyränselällä. Muiden kohteiden alarinteet ovat tunturikoivikkoa ja lakiosat ovat puuttomia tunturikankaita. 2.3 Pinta- ja pohjavedet Enontekiön kunnan alue jakautuu kolmen eri vesistön alueeseen. Torniojoen vesistö kattaa käsivarren alueen ja Kemijoen vesistö kunnan itäosan. Pieni osa kunnan itäosasta kuuluu Paatsjoen vesistöön. Merkittävimmät pintavesiuomat ovat Ounasjoki ja Muonionjoki. Ounasjärvestä alkavalla Ounasjoella on pituutta noin 300 kilometriä ja se on säilynyt varsin luonnontilaisena. Könkämäenon - Muoniojoen - Torniojoen jokireitin pituus Kilpisjärveltä Perämerelle on noin 500 kilometriä. Järviä alueella on erityisen vähän ja ne ovat pinta-alaltaan melko pieniä. Pääosa näistä järvistä luokitellaan karuiksi ja suurin osa järvistä on suoperäisiltä alueilta olevia humuksen värjäämiä. Suurimmat järvet ovat Kilpisjärvi, Pöyrisjärvi ja Ounasjärvi. Pohjavesien laatu on yleisesti hyvä. Enontekiön kunnassa on 4-5 lounaasta koilliseen suuntautunutta, kunnan poikki ulottuvaa pitkää pohjavesialuetta sekä lukuisa joukko pienempiä pohjavesialueita (kuva 2-2). Selvitysalueiksi valituilla tuntureilla ja vaaroilla ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Kuva 2-2 Enontekiön luokitellut pohjavesialueet ja selvityskohteet.

8 4 2.4 Luonnonsuojelualueet Enontekiön kunnan pinta-alasta valtaosa sisältyy Natura 2000-verkostoon. Kohteita on yhteensä 11 ja ne ovat laajoja erämaita, soidensuojeluohjelmien ja harjujensuojeluohjelmien kohteita (kuvat 2-3, 2-4). Natura-alueista suurin osa on erämaalain tai koskiensuojelu- ja vesilain keinoin toteutettavaa aluetta, mutta myös useita luonnonsuojelulain keinoin toteutettavia alueita löytyy. Luonnonsuojelulain keinoin toteutettavien alueiden suojelu on pääsääntöisesti tiukempaa kuin erämaalain keinoin toteutettavilla alueilla, mutta molemmat ovat suojelustatuksensa vuoksi tuulivoiman rakentamiseen soveltumattomia alueita. Koskiensuojelu- ja vesilain keinoin toteutettavilla alueilla tuulivoiman rakentaminen on sen sijaan mahdollista Natura-alueesta huolimatta, elleivät muut seikat estä rakentamista. Kaikki luontoselvityksen kohdealueet Hetan Jyppyränselkää lukuun ottamatta sijaitsevat Naturaalueella Tornionjoen ja Muonionjoen vesistö (FI ). Rajaukseen kuuluvat Natura-alueella sijaitsevat, vesilain määritelmän mukaiset vesistöt. Laassavaara kuuluu lisäksi rantojensuojeluohjelman kohteeseen Käsivarren tunturijärvet (RSO120123). Kuva 2-3 Enontekiön Natura alueet. Natura-alueen toteutustapa on osoitettu kuvassa eri värisymbolein. Luontoselvityksen tarkemmat kohdealueet on osoitettu pisteillä.

9 5 Kuva 2-4 Enontekiön luonnonsuojelualueet ja luonnonsuojeluohjelmien kohteet. Luontoselvityksen tarkemmat kohdealueet on osoitettu pisteillä. Alueen kansallis- ja luonnonpuistot on erikseen osoitettu kuvassa. Kunnan alueella sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuisto sekä Mallan luonnonpuisto (kuva 2-4). Pallas-Yllästunturit ovat yksi Lapin tärkeimmistä luonnonnähtävyyksistä ja suosituimmista retkeily- ja vaellusalueista. Saanatunturin läheisyydessä sijaitseva Mallan luonnonpuisto on Suomen vanhin luonnonpuisto ja se on perustettu tieteellistä tutkimusta ja luonnonsuojelua varten. Koskiensuojelulain perusteella suojeltuja vesistöjä alueella ovat Tornionjoen Muonionjoen sivuvesistöt. Ounasjoki, siihen laskevat sivujoet sekä Ounasjärveen laskevat joet on suojeltu lailla Ounasjoen erityissuojelusta.

10 6 2.5 Uhanalaiset eliölajit Enontekiö on Suomen merkittävimpiä kuntia uhanalaisten lajien kannalta, sillä Suomen ainoat suurtunturit sijaitsevat kunnan pohjoisosassa. Enontekiön alueelta on tiedossa ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmässä noin 4300 erillistä uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien havaintoa. Suurin osa havainnoista keskittyy suurtunturialueelle tai muuten runsaammin retkeillyille alueille, esimerkiksi maanteiden ja vaellusreittien varsille (kuva 2-5). Selvitysalueiden uhanalainen lajisto on tarkemmin käsitelty kunkin selvitysalueen yhteydessä kappaleissa Kuva 2-5 Enontekiön uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien löytöpaikat. Luontoselvityksen tarkemmat kohdealueet on osoitettu pisteillä. 2.6 Luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) lajit Luontodirektiivin II-liitteessä on lueteltu Euroopan yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita (Natura alueverkosto). IV(a)-liitteessä on lueteltu yhteisön tärkeinä pitämät eläin- ja kasvilajit, alalajit tai lajiryhmät, jotka edellyttävät tiukkaa suojelua, ts. niiden tahallinen tappaminen, pyydystäminen, kerääminen, häiritseminen erityisesti pesinnän aikana sekä kaupallinen käyttö on kielletty. Lisäksi eläinlajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä. Edellä mainitun tiukan suojelustatuksen vuoksi erityisesti IV(a)-liitteen lajit asettavat monesti rajoituksia kaavoitukselle ja rakennushankkeille. Enontekiöllä esiintyy runsaasti Luontodirektiivin II- ja IV(a)-liitteiden lajeja. Näistä tunnetuimpia ovat suurpedot naali (Vulpes lagopus), ahma (Gulo gulo), ilves (Lynx lynx), karhu (Ursus arctos) ja susi (Canis lupus). IV(a)-liitteen lepakkolajeista Enontekiöllä tavataan vain pohjanlepakkoa (Eptesicus nilssonii) harvinaisena. Suurtunturialueella elää II-liitteen perhoslajeista tundrasinisiipi (Plebeius glandon), kääpiöhopeatäplä (Boloria improba) ja pohjanvalkotäpläpaksupää (Hesperia comma ssp. catena). IV-liitteen putkilokasvilajeista Enontekiöllä tavataan tundrasaraa (Carex holostoma), pikkulehdokkia (Platanthera obtusata ssp. oligantha), lapinleinikkiä (Ranunculus lapponicus), lettorikkoa (Saxifraga hirculus), lapinkauraa (Trisetum subalpestre) ja pahtahietaorvokkia (Viola rupestris ssp. relicta). II-liitteen sammallajeista tavataan isotorasammalta (Cyno-

11 7 dontium suecicum), kiiltosirppisammalta (Hamatocaulis vernicosus), isonuijasammalta (Meesia longiseta) ja lapinpahtasammalta (Orthothecium lapponicum). 2.7 Arvokkaat linnustoalueet Enontekiön kunnan alueella sijaitsee viisi kansainvälisesti arvokkaaksi luokiteltua linnustoaluetta eli ns. IBA-aluetta (IBA = Important Bird Area) (BirdLife Suomi ry 2014). Alueet ovat Käsivarren tunturit, Lätäsenon Jietajoen suot, Pöyrisvuoma, Pallaksen Ylläksen tunturialueet ja Lemmenjoki Hammastunturi Pulju. Lisäksi Enontekiöllä sijaitsee edellisiä alueita hieman laajempina rajauksina kolme valtakunnallisesti arvokkaaksi linnustoalueeksi (ns. FINIBA-alueet) luokiteltua kohdetta: Käsivarren tunturiylänkö, Lemmenjoen alue ja Pallas Ylläksen tunturialueet (Leivo ym. 2002). IBA- ja FINIBA-alueiden rajaukset on esitetty kuvassa 2-6. Luontoselvityksen kohdealueista neljä pohjoisinta (Látnjavárit, Lammasoaivi, Dálvas ja Laassavaara) sijaitsevat Käsivarren tunturien IBA-rajauksen sisällä. Rajaus on näiltä osin päällekkäinen myös FINIBA-kohteen Käsivarren tunturiylänkö kanssa. Kuva 2-6 Enontekiön kansainvälisesti ja valtakunnallisesti arvokkaat linnustoalueet.

12 8 3. MAASTOKARTOITUKSET: LÄHTÖTIEDOT JA MENETEL- MÄT 3.1 Kasvillisuus, luontotyypit ja arvokkaat luontokohteet Maastokartoitukset tehtiin alueelle (FM ympäristöekologi Jussi Mäkinen). Maastokartoitukseen käytettiin yhteensä 37 tuntia, kun kohteiden välistä matka-aikaa ei huomioida. Kartoituksissa selvitettiin suunnittelualueen luontotyyppejä sekä kasvillisuutta. Selvitykset kohdennettiin pääasiassa tunturien ja vaarojen lakialueille eli todennäköisimmille tuulivoimaloiden rakentamisalueille sekä voimaloiden rakentamiseksi tarvittaville tielinjoille. Tuulivoimaloiden rakentamiseksi tarvittavien huoltoteiden tarkka sijainti ei ole vielä tiedossa, mutta todennäköisimmät tielinjojen sijainnit pääteltiin maaston muodon perusteella ja kartoitus kohdennettiin näille alueille. Näillä alueilla selvitettiin metsien kasvillisuustyypit ja puuston ikä ja rakenne sekä kirjattiin ylös pensas- ja kenttäkerroksen kasvillisuus. Kartoituksessa pyrittiin paikantamaan erityisesti metsälain 10, vesilain 2. luvun 11, luonnonsuojelulain 29 mukaiset kohteet ja uhanalaiset luontotyypit (Raunio ym. 2008) ja muut arvokkaat luontokohteet. Vesilaista on huomattava, että luonnontilaisen puron tai enintään 1 hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan heikentämiskielto ei koske Lapin maakuntaa (VesiL 2. luku mom.). Täten vesilain 11 nojalla Enontekiön alueella on kielletty ainoastaan luonnontilaisten lähteiden heikentäminen. Metsälain 10 mukaisia, Enontekiöllä mahdollisesti esiintyviä erityisen tärkeitä elinympäristöjä ovat mm. lähteiden, purojen ja norojen lähiympäristöt, luonnontilaiset ja vähäpuustoiset joutoja kitumaan suot, rotkot, kurut sekä kalliot, kivikot ja louhikot, joiden ominaispiirre on harvahko puusto. Metsälakia sovelletaan ainoastaan metsän hoitamisessa ja käyttämisessä metsätalousmaana, joten metsälain 10 mukaisten kohteiden tyypittely ei ole tarkoituksenmukaista metsänrajan yläpuolella. Luontoselvityksen yhteydessä huomioitiin kuitenkin esimerkiksi purojen ja norojen lähiympäristöt arvokkaina luontokohteina, jos niiden kasvillisuus tai luontotyypit olivat poikkeuksellisen edustavia. 3.2 Linnusto Lintuja havainnoitiin luontotyyppikartoituksen yhteydessä. Kartoituksen ajankohta oli liian myöhäinen varsinaisen linnustoselvityksen tekemiseen, sillä monen lajin laulukausi oli jo päättynyt ja poikueet olivat lentokykyisiä. Tästä huolimatta useat alueella pesivistä linnuista oli kuitenkin edelleen havaittavissa kartoitusajankohtana. Kaikki luontoselvityksen yhteydessä tehdyt merkittävät lintuhavainnot kirjattiin ylös. 3.3 Uhanalaiset lajit Uhanalaisten eliölajien esiintymistä selvitettiin Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämästä Eliölajit tietojärjestelmästä. Useat suunnittelualueelle sijoittuvista havainnoista olivat hyvin epätarkkoja ja monet havainnoista olivat yli 20 vuotta vanhoja. Kartoituskohteilla sijainneet havainnot pyrittiin tarkistamaan maastossa, mikäli ilmoitettu havainnon tarkkuus oli riittävä ja kartoitusajankohta sopiva kyseiselle lajille. Muutoin uhanalaisia ja muuten mielenkiintoisia lajeja havainnoitiin kasvillisuus- ja luontotyyppikartoituksen ohessa. Tässä raportissa käytettävät uhanalaisuusluokitukset ovat Rassin ym. (2010) mukaiset. 3.4 Lepakot Luontoselvityksen työohjelmaan kuului lepakoille potentiaalisten alueiden tunnistaminen. Alueilta arvioitiin, löytyykö niiltä lepakoille sopivia talvehtimis- ja lisääntymispaikkoja (rakennukset, luolat, kolopuut yms.). Enontekiöllä esiintyy ainoastaan pohjanlepakkoa ja sen esiintyminen painottuu kunnan eteläosiin havumetsävyöhykkeeseen. Tämän vuoksi tunturikoivuvyöhykkeen tai paljakka-alueen louhikoita, luolia tai onkaloita ei arvioitu lepakoiden kannalta potentiaalisiksi kohteiksi.

13 9 4. MAASTOKARTOITUS - TULOKSET 4.1 Jyppyränselkä Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Jyppyränselkä sijaitsee Hetan kylältä noin 3 km koilliseen. Jyppyränselän selvityskohde koostuu kahdesta lähekkäisestä huipusta, jotka sijaitsevat Paljasselälle menevän tien vieressä. Huippujen laet ovat melko matalia, korkeus noin 410 m mpy. Pohjoisempi huippu sijaitsee noin 150 m päässä Paljasselän tiestä, eteläisempi noin 400 m päässä. Jyppyränselän lakien kautta kulkee Hetan kylältä alkava opastettu retkeilyreitti. Alueen kallioperä on niukkaravinteista, tien ja huipun välissä granodioriittia, huipuilta länteen kvartsiittia. Molemmat laet ovat puustoisia, etupäässä tunturikoivua, mutta molempien huippujen päällä kasvaa myös mäntyä. Tarkemmin selvitetty alue on esitetty kuvassa 4-1. Kuva 4-1 Jyppyränselän kartoitusalue (lila rajaus) Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Kohdealueella ei sijaitse luonnonsuojelulain 29 tai vesilain 2. luvun 11 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä.

14 Muut arvokkaat alueet Jyppyränselkä on tavanomaista kuivahkoa tunturikoivikkoa ja niukkaravinteisia rinnesoita. Alueella ei sijaitse erityisiä arvokkaita luontokohteita Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Valtaosa Jyppyränselän kartoitusalueesta on kuivaa kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) tunturikoivikkoa, jossa on paikoin kuivempia jäkäläisiä laikkuja. Kartoitusalueen pohjoisemman laen länsirinteellä ja eteläisemmän laen pohjoisrinteellä kasvaa harvakseltaan vanhoja ja maisemallisesti kauniita naavaisia mäntyjä (kuva 4-2). Alue on ilmeisesti aiemmin ollut mäntyvaltaisempi, mutta suurimpia runkoja on poimintahakattu pois, josta jäänteenä on vanhoja kantoja. Kenttäkerroksessa vallitsee variksenmarja (Empetrum nigrum), mustikka (Vaccinium myrtillus) ja juolukka (Vaccinium uliginosum), paikoin esiintyy myös riekonmarjaa (Arctostaphylos alpina) ja puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea). Katin- ja ketunliekoa (Lycopodium clavatum, Huperzia selago), kangasmaitikkaa (Melampyrum pratense) ja kultapiiskua (Solidago virgaurea) kasvaa harvakseltaan. Kurjenkanervaa (Phyllodoce caerulea) kasvaa paikoin etenkin polkujen reunoilla. Kuva 4-2 Jyppyränselän eteläisempi laki ja alueen läpi kulkeva vaellusreitti. Alueella on kolme pienialaista, ohutturpeista ja karua rinnesuota, jotka sijoittuvat Jyppyränselän lakien väliselle alueelle (kuva 4-3). Pohjoisboreaalisia rinnesoita ei ole luokiteltu uhanalaisiksi tai silmälläpidettäviksi luontotyypeiksi (Raunio ym. 2008).

15 11 Kuva 4-3 Jyppyränselän itärinteen rinnesuo Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Jyppyränselän ei ole tiedossa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien havaintoja (ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä). Luontoselvityksen yhteydessä alueella havaittiin useita silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja sinirintoja (Luscinia svecica) Linnusto Jyppyränselän alueella havaittu linnusto oli tavanomaista tunturikoivikon lajistoa. Alueella havaittiin mm. pajulintu (Phylloscopus trochilus), sinirinta, punakylkirastas (Turdus iliacus) ja leppälintu (Phoenicurus phoenicurus) Alueen soveltuvuus lepakoille Selvitysalueelta ei löydetty luolia, onkaloita tai muita lepakoille soveltuvia talvehtimis- ja lisääntymispaikkoja. Alueella ei ole myöskään rakennuksia, jotka voisivat soveltua lepakoiden talvehtimis- ja lisääntymispaikoiksi. Jyppyränselän vanhoissa petäjissä saattaa olla ainakin lepakoiden päiväpiiloiksi soveltuvia koloja.

16 Sonkavaara Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Sonkavaara sijaitsee Sonkamuotkan kylän pohjoispuolella Enontekiön ja Muonion kuntien rajalla. Luontoselvitys kohdennettiin kahteen pohjoisimpaan lakeen (Ylinenlaki ja Keskilaki), jotka sijaitsevat kokonaan Enontekiön puolella, lähimmillään noin 1,5 km päässä Muonion rajasta ja noin 4 km päässä Kilpisjärventiestä. Lakien pohjoispuolelta kulkee henkilöautolla ajokelpoinen Yhteismetsäntie. Ylisenlaen huipun korkeus on 410 m mpy, Keskilaki on 400 m mpy. Ylisenlaen ja Keskilaen kallioperä on keskiravinteista amfiboliittia, Ylisenlaen pohjoisrinne niukkaravinteista meta-arkoosia. Molempien lakien alueella kasvaa mäntyvaltaista havumetsää. Kohde sijaitsee kuusen luontaisen kasvun äärirajalla, mutta siitä huolimatta yksittäisiä kuusia kasvaa aivan lakialueillakin. Tarkemmin selvitetty alue on esitetty kuvassa 4-4. Kuva 4-4 Sonkavaaran kartoitusalue (lila rajaus) Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Sonkavaaran selvitysalueella ei sijaitse luonnonsuojelulain 29 tai vesilain 2. luvun 11 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä.

17 Muut arvokkaat alueet Rinnesuo (L1) Ylisenlaen kaakkoispuolella sijaitsee karu rinnesuo. Suon ytimenä on kosteampi lyhytkorsikalvakkaneva (LkKaN) ja sitä ympäröi lyhytkorsiräme (LkR) (kuvat 4-5 ja 4-6). Suon etelään työntyvä kieleke on kuivempi ja puustoisempi, suotyyppi on lähinnä isovarpurämettä. Suo on luonnontilainen ja metsälain 10 mukainen erityisen arvokas elinympäristö (vähäpuustoiset jouto- ja kitumaan suot). Lyhytkorsiräme on luokiteltu Pohjois-Suomessa silmälläpidettäväksi (NT) luontotyypiksi (Raunio ym. 2008). Kuva 4-5 Sonkavaaran Ylisenlaen kaakkoispuolen suon arvokkaimman osan rajaus (kohde L1). Kuva 4-6 Sonkavaaran Ylisenlaen kaakkoispuolen suo.

18 Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Alueen metsät ovat pääosin juolukka-variksenmarja-mustikkatyypin (UEMT) kuivahkoa kangasta. Ylisenlaen pohjoisrinteellä on laaja metsän uudistusala, jossa on siemenpuiksi jätettyjä mäntyjä. Muutoin alueen metsät ovat melko luonnontilaisen kaltaisia: Alueella on runsaasti naavaa ja luppoa kasvavia vanhoja mäntyjä sekä yksittäisiä kuusia, lisäksi löytyy keloja ja eriasteisesti lahonneita maapuita. Sonkavaaran alueella ylimmät kuuset löytyvät noin korkeudelta 360 m mpy. Rinteiden kenttäkerrosta hallitsee mustikka, variksenmarja ja juolukka. Aivan lakialueilla puusto on harvempaa ja kasvillisuus karumpaa. Lakialueilla mustikkaa on vain niukasti, mutta sen sijaan kanervaa (Calluna vulgaris), kurjenkanervaa ja puolukkaa on runsaammin. Ylisenlaen kaakkoispuolella on avoin neva jota ympäröi korpireunus. Suo on kuvattu tarkemmin edellisessä kappaleessa Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Sonkavaaran selvitysalueelta ei ole tiedossa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien havaintoja (ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä). Luontoselvityksen yhteydessä alueelta todettu kuukkeli (Perisoreus infaustus) ja metso (Tetrao urogallus) ovat silmälläpidettäviä (NT) lajeja (ks. seur. kappale) Linnusto Sonkavaaran alueella on edelleen jäljellä varttunutta naavaista mäntymetsää, mikä näkyy linnuston monipuolisuutena. Luontoselvityksen yhteydessä alueelta tavattiin pohjoisen havumetsävyöhykkeen tyyppilajit kuukkeli, lapintiainen (Parus cinctus), tilhi (Bombycilla garrulus) ja taviokuurna (Pinicola enucleator). Lisäksi alueelta löytyi metson ulosteita Alueen soveltuvuus lepakoille Alueella ei ole rakennuksia tai luolia, jotka voisivat soveltua lepakoiden talvehtimis- ja lisääntymispaikoiksi. Alueen puusto on kuitenkin vanhaa ja puissa on tikkojen tekemiä koloja. Tällaiset kolot voisivat teoriassa soveltua ainakin pesimäpaikaksi, vaikka talvehtimiseen ne lienevät liian kylmiä.

19 Lavivaara Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Lavivaara sijaitsee Karesuvannon kylältä noin 9 km koilliseen. Lavivaaran juurelle johtaa asvaltoitu tie, sillä alueella toimi lyhyen aikaa laskettelukeskus talvikaudella Laskettelukeskuksen hissit ja päärakennus on sittemmin purettu, mutta yksi majoitusrakennus on edelleen rinteen juurella. Vanhat laskettelurinteet erottuvat edelleen maastossa puuttomina. Lavivaaran rinteet ovat pääosin tunturikoivikkoa, mutta aivan lakiosa on puuton. Lavivaara sijaitsee mäntyvyöhykkeen pohjoisrajalla ja vain muutamia kitukasvuisia mäntyjä kasvaa Lavivaaran rinteillä. Kallioperä on keskiravinteista kiilleliusketta ja kiillegneissiä. Lavivaaralta kartoitettiin huippu (553 m mpy) ja siitä etelään oleva selänne, jonka eteläosan korkeus on 460 m mpy. Tarkemmin selvitetty alue on esitetty kuvassa 4-7. Kuva 4-7 Lavivaaran kartoitusalue (lila rajaus) Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Lavivaaran selvitysalueella ei sijaitse luonnonsuojelulain 29 tai vesilain 2. luvun 11 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä.

20 Muut arvokkaat alueet Puron/noron lähiympäristö (L2) Entisen laskettelukeskuksen majoitusrakennuksesta 700 m kaakkoon Lavivaaran länsirinteessä virtaa noro/puro, jonka reunoilla on paikoin runsaasti tihkupintaista sammalikkoa (kuvat 4-8 ja 4-9). Noron reunoilla kasvaa edustavaa putkilokasvillisuutta, kuten kirjokortetta (Equisetum variegatum) ja tunturihorsmaa (Epilobium anagallidifolium), mutta vaateliaammat ravinteisuuden ilmentäjät (esim. rikot) puuttuvat. Noron ympärillä on maastosta selvästi erottuva harmaapajuja eli villa-, pohjan- ja tunturipajuja (Salix lanata, S. lapponum, S. glauca) kasvava vyöhyke. Noro alkaa rajattua aluetta kauempaa idästä, mutta alkulähteillä kasvillisuus on tavanomaisempaa eikä koko aluetta ole otettu mukaan rajaukseen. Yläosistaan uoma on ilmeisesti loppukesäksi kuivuva noro, mutta alarinteessä uoma on vetisempi ja laskettavissa puroksi. Kuva 4-8 Lavivaaran noron arvokkaimman osan rajaus.

21 17 Kuva 4-9 Lavivaaran noron reunoilla on tihkupintaisia sammalikkoja Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Lavivaaran rinteet ovat pääosin kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) tunturikoivikkoa. Tunturikoivikon seassa kasvaa vain muutama yksittäinen mänty. Entisten laskettelurinteiden alaosan ympäristössä on pienialaisesti tuoretta ruohokanukka-variksenmarja-mustikkatyypin (scoemt) tunturikoivikkoa. Lavivaaralla yhtenäisen tunturikoivikon yläraja on noin 520 metrissä. Sen jälkeen seuraa vaivaiskoivukangas, lakiosan ollessa variksenmarjakangasta. Tunturikankaalla kasvaa seassa paikoin kurjenkanervaa, riekonmarjaa ja tunturivihvilää (Juncus trifidus). Lakiosan maaperä on paikoin paljaaksi kulunutta, osin porojen laidunnuksen ja osin alueella aikoinaan sijainneen hiihtohissin vuoksi (kuva 4-10). Kuluneimmalla ja tuulisimmalla osalla kasvaa sielikköä (Kalmia procumbens). Itse hiihtohissistä ja laskettelurinteistä on enää jäljellä laella betoninen jalusta ja tunturikoivikossa puuttomina erottuvat rinteet. Kartoitusalueen eteläosan harjanteen päällys on vaivaiskoivukangasta, jossa kasvaa harvakseltaan pensasmaista tunturikoivua (kuva 4-11). Kartoitusalueen länsiosassa on lounaaseen viettäviä routanummia. Alueet ovat puuttomia ja niillä vallitsee vaivaiskoivupensaikko, jonka seassa kasvaa paikoitellen harmaapajuja. Mätäspinnoilla kasvaa variksenmarjaa, suomuurainta (Rubus chamaemorus), mustikkaa ja metsäkortetta (Equisetum sylvaticum). Seinäsammal (Pleurozium schreberi) vallitsee pohjakerroksessa. Pajukon pohjalla on paikoin kasvipeitteettömiä välipintoja. Routanummet erottuvat kuvan 4-8 kartassa vaaleansinisenä pohjavärinä.

22 18 Kuva 4-10 Lavivaaran laen kulunutta karua variksenmarjakangasta. Kuva 4-11 Lavivaaran kartoitusalueen eteläosan harjannetta.

23 Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Lavivaaran selvitysalueelta ei ole tiedossa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien havaintoja (ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä). Luontoselvityksen yhteydessä alueella havaittiin silmälläpidettäväksi (NT) luokitellut sinirinta (useita pareja) ja niittykirvinen (Anthus pratensis) (yksi pari puurajan yläpuolella) Linnusto Lavivaaran linnusto oli tavanomaista tunturikoivikon ja paljakan lajistoa. Alueen pesimälajistoon kuuluu mm. sinirinta, leppälintu, niittykirvinen, tilhi, käki (Cuculus canorus), punakylkirastas ja urpiainen (Carduelis flammea). Puuttomalla lakialueella oli varoitteleva pikkukuovi (Numenius phaeopus) ja kapustarinta (Pluvialis apricaria) Alueen soveltuvuus lepakoille Selvitysalueelta ei löydetty luolia, onkaloita tai muita lepakoille soveltuvia luontaisia talvehtimisja lisääntymispaikkoja. Rinteen juurella oleva entisen laskettelukeskuksen autioitunut asuinrakennus voisi sen sijaan soveltua lepakoiden talvehtimis- ja lisääntymispaikaksi. 4.4 Sinettä Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Sinettä sijaitsee Pättikän kylän eteläpuolella aivan Kilpisjärventien vieressä. Läntisimmällä laella on radiomasto ja laelle nousee hiekkapäällysteinen huoltotie. Sinetän länsilaki ja siitä koilliseen oleva laki kohoavat noin 530 m mpy korkeuteen. Länsilaki on radiomaston ympäristössä puutonta tunturikangasta ja tunturikoivupensaikkoa, muut laet ja rinteet ovat tunturikoivikkoa. Sinetän kallioperä on niukkaravinteista granodioriittia. Luontoselvitys kohdennettiin länsilaelle ja sen itä-koillispuolella olevalle laelle (Kuva 4-12) Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Kohdealueella ei sijaitse luonnonsuojelulain 29 tai vesilain 2. luvun 11 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä Muut arvokkaat alueet Kohdealueen luonto on tavanomaista, pääosin kuivahkoa tunturikoivikkoa sekä karuja kivikoita ja kallioita eikä alueella ole erityisiä arvokkaita luontokohteita Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Sinetän tunturikoivikot ovat pääosin kuivahkoja variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) tunturikoivikoita. Läntinen laki linkkimaston ympärillä on avoin kallioinen alue, jossa tunturikoivu kasvaa pensasmaisena kalliojuottien väleissä (kuva 4-13). Muina lajeina kallioiden väleissä kasvaa vaivaiskoivua, variksenmarjaa, juolukkaa ja riekonmarjaa. Kallioharjanteilla on sielikköä ja muutama uuvanamätäs (Diapensia lapponica).

24 20 Kuva 4-12 Sinetän kartoitusalue (lila rajaus). Kuva 4-13 Sinetän läntisen laen kalliomaisemaa linkkimaston lähellä.

25 21 Länsi- ja koillishuipun välisellä alueella on paikoin kasvipeitteettömiä lohkareikkoja (kuva 4-14). Lakien välisen notkelman pohjalla on pieni katajainen aukio, jossa kasvaa lehtomaisen alustan ilmentäjinä metsäimarretta (Gymnocarpium dryopteris), kangasmaitikkaa ja niukkana metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum). Notkelman alas pohjoiseen viettävä rinteessä on kallioinen alue, jossa tunturikoivu kasvaa vain 1-2 metriä korkeana pensaikkona. Kallioalueella kasvaa mm. sielikköä, riekonmarjaa ja tunturivihvilää. Koillishuipun länsirinne on karumpaa, variksenmarja-jäkälä-seinäsammaltyypin (EClPIT) tunturikoivikkoa. Rinteen yläosassa on myös melko laaja kivikko, jossa seassa on pensasmaista tunturikoivua. Koillishuipun laella tunturikoivut ovat kituvia. Kuva 4-14 Sinetän koillishuipun rinteen louhikkoa Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Sinetän selvitysalueelta ei ole tiedossa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien havaintoja (ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä). Luontoselvityksen yhteydessä alueella havaittiin useita silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja sinirintoja ja niin ikään silmälläpidettäväksi luokiteltu niittykirvinen (yksi pari) Linnusto Sinetän linnusto oli tavanomaista tunturikoivikon lajistoa. Alueen pesimälajistoon kuuluu mm. sinirinta, leppälintu, niittykirvinen, tilhi, käki ja urpiainen Alueen soveltuvuus lepakoille Selvitysalueelta ei löydetty luolia, onkaloita tai muita lepakoille soveltuvia talvehtimis- ja lisääntymispaikkoja. Alueella ei ole myöskään rakennuksia, jotka voisivat soveltua lepakoiden talvehtimis- ja lisääntymispaikoiksi.

26 Látnjavárit Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Látnjavárit (Latnavaara) sijaitsee Iiton kylän itäpuolella, noin 2 km päässä Kilpisjärventiestä. Látnjavárit koostuvat kahdesta vierekkäisestä lakialueesta, joista läntisemmän kautta kulkee Käsivarren erämaa-alueen raja. Erämaa-alueen raja kulkee läntisen laen korkeimman kohdan kautta, tämän länsipuolelle ja erämaa-alueen ulkopuolelle jää kaksi alemmalla tasolla olevaa välihuippua ja melko tasaista tunturikangasta välillä m mpy. Látnjavárin lakiosa on laajalti puutonta tunturikangasta ja rinteet tunturikoivikkoa. Kallioperä on niukkaravinteista graniittia, granodioriittia, tonaliittia ja kvartsidioriittia. Tarkemmin selvitetty alue on esitetty kuvassa Selvitysalueeseen kuuluu erämaa-alueen ulkopuoliset lakialueet ja alueelle tarvittavan tielinjan potentiaalisin reitti. Kuva 4-15 Látnjavárin kartoitusalue (lila rajaus). Erämaa-alueen raja on merkitty kuvaan vihreällä viivoituksella Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Kohdealueella ei sijaitse luonnonsuojelulain 29 tai vesilain 2. luvun 11 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä.

27 Muut arvokkaat alueet Puron/noron lähiympäristö (L3 & L4) Selvitysalueelta rajattiin paikallisesti arvokkaina luontokohteina kaksi puron/noron lähiympäristöä, joiden kasvillisuus erottui selvästi ympäröivää tunturikangasta tai tunturikoivikkoa rehevämpänä ja monipuolisempana (kuva 4-16). Purojen varsilla kasvaa mm. pussikämmekkää (Coeloglossum viride), läätettä (Saussurea alpina), ruohokanukkaa (Cornus suecica), kulleroa (Trollius europaeus) ja keräpääpoimulehteä (Alchemilla glomerulans) ja ahokissankäpälää (Antennaria dioica). Kuva 4-16 Látnjavárilta etelään laskevien purojen kasvistollisesti arvokkaimpien osa-alueiden rajaukset Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Kilpisjärventieltä Látnjavárille nouseva rinne on pääosin kuivahkoa variksenmarja-mustikkatyypin (EMT) tunturikoivikkoa. Paikoin on kuivempia variksenmarja-jäkälä-seinäsammaltyypin (EClPIT) laikkuja ja kohtalaisen laajoja kivipaljastumia. Ravinteikkaamman kasvupaikkaa ilmentävää ruohokanukkaa kasvaa vain paikoitellen, lähinnä polkujen varsilla aivan alarinteellä. Tunturikoivuvyöhykkeen alaosassa, lähellä Kilpisjärventietä on useita vaivaiskoivua ja harmaapajuja kasvavia puuttomia rinnesoita, joiden kautta virtaa sulamisvesipuroja ja noroja. Tunturikoivuvyöhykkeen ylärajalla m korkeudella on paikoin havaittavissa vanhoja tunturimittarin joukkoesiintymisen aiheuttamia tuhoalueita, joissa tunturikoivut kasvavat vain pensasmaisina. Tunturikoivuvyöhykkeen jälkeen alkaa karuhko variksenmarjakangas. Látnjavárin kartoitusalueen läntisimmillä huipuilla kasvillisuus on kulunut ilmeisesti porojen laidunnuksen vuoksi, ei niinkään tuulisuuden vuoksi. Näillä lakialueilla riekonmarjan, variksenmarjan ja vaivaiskoivun peittävyys on noin 60 %, lopun ollessa kasvipeitteetöntä maata (kuva 4-17).

28 24 Kuva 4-17 Näkymä Látnjavárin kartoitusalueen pohjoiselta huipulta lounaaseen. Läntisten matalampien huippujen ja erämaa-alueen rajahuipun välisessä notkossa on sulamisvesinoron reunoilla pienialainen pienruohoniitty, jossa kasvaa mm. tuoksusimaketta (Anthoxanthum odoratum), lapinorvokkia (Viola biflora), ahokissankäpälää, metsäkurjenpolvea (Geranium sylvaticum) ja niukkana kulleroa. Notkelman yläosassa kasvaa niukkana Enontekiön alueella melko harvinaista peuranvirnaa (Astragalus frigidus) vaivaiskoivupensaikon keskellä. Kartoitusalueen itärajana toimineen erämaa-alueen rajahuipun länsirinne on louhikkoinen ja paikoin kivilohkareiden välissä kasvaa hyvin pienialaisia, mutta edustavia poronjäkäläkasvustoja osoittamassa millainen maanpinta olisi alueilla, joihin porot eivät pääse laiduntamaan. Rajahuipusta etelään laskevalla harjanteella on pienialaisesti karua tuulikangasta, jossa kasvaa mm. sielikköä ja lampaannataa (Festuca ovina) laikkuina. Lakialueelta etelään laskevan notkelman pohjalla kulkee kaksi puroa, joita ympäröi kasvistoltaan edustava puronvarsiruohosto. Purojen varsilla kasvaa mm. pussikämmekkää, läätettä, ruohokanukkaa, kulleroa ja keräpääpoimulehteä. Notkelman kosteista painaumista löytyy mm. karhunruohoa (Tofieldia pusilla), siniyökönlehtä (Pinguicula vulgaris) ja kirjokortetta. Notkelman länsireuna on lehtomaista tunturikoivikkoa, jonka avoimilta osilta löytyy yksi lajistoltaan edustava niittylaikku, jossa kasvaa mm. tuoksusimaketta, nurmitatarta (Polygonum viviparum), ahokissankäpälää ja muutama pussikämmekkä. Notkelman länsipuolella, etelään laskevan harjanteen länsipuolella, kasvillisuus muuttuu jälleen kuivahkoksi tunturikoivikoksi. Kasvilajistoltaan arvokkaimmat osa-alueet on rajattu paikallisesti arvokkaiksi luontokohteiksi (ks. kappale 4.5.3) Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Látnjavárin alueelta ei ole tiedossa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien havaintoja (ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä). Luontoselvityksen yhteydessä löydettiin silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltua ahokissankäpälää. Pussikämmekkä on huomionarvoinen ravinteisempien alueiden ilmentäjälaji, vaikka onkin Tunturi-Lapissa melko tavallinen. Enontekiön alueella vähälu-

29 25 kuista peuranvirnaa kasvoi niukkana lakialueen etelärinteen vaivaiskoivupensaikossa ja Iiton talojen kohdalla Kilpisjärventien varressa. Laji on kalkinsuosija. Luontoselvityksen yhteydessä alueella havaittiin myös useita silmälläpidettäväksi luokiteltuja sinirintoja ja puurajan yläpuolella 1-2 paria silmälläpidettäväksi luokiteltua niittykirvistä. Kuva 4-18 pussikämmekkä kohteella L Linnusto Luontoselvityksen yhteydessä ei havaittu harvinaisia lintulajeja. Lajisto oli tavanomaista tunturikoivikon ja paljakan lajistoa, mm. järripeippo (Fringilla montifringilla), pajulintu, sinirinta, leppälintu, niittykirvinen ja urpiainen. Lakialueella oli yksi varoitteleva kapustarinta. Látnjavárin alue kuuluu lähes kokonaan kansainvälisesti arvokkaaksi linnustoalueeksi (IBA) luokiteltuun kohteeseen Käsivarren tunturit. Alue kuuluu myös valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun FINIBA-kohteeseen Käsivarren tunturiylänkö Alueen soveltuvuus lepakoille Selvitysalueelta ei löydetty luolia, onkaloita tai muita lepakoille soveltuvia talvehtimis- ja lisääntymispaikkoja. Alueella ei ole myöskään rakennuksia, jotka voisivat soveltua lepakoiden talvehtimis- ja lisääntymispaikoiksi.

30 Lammasoaivi Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Lammasoaivi sijaitsee Saarikosken kylän eteläpuolella, Kilpisjärven tien varrella. Tunturin laella on kolme tuulivoimalaa ja linkkimasto. Laelle nousee asvaltoitu huoltotie etelästä Kilpisjärventieltä ja tien vierellä kulkee sähkölinja, joka muuttuu maakaapeliksi tunturikoivikon ylärajalla. Lammasoaivin lakialueen korkeimmat osat nousevat 730 m mpy korkeudelle. Lakiosa on puutonta tunturikangasta ja rinteet tunturikoivikkoa. Kallioperä on niukkaravinteista granodioriittia, tonaliittia ja kvartsidioriittia. Tarkemmin selvitetty alue on esitetty kuvassa Selvitettävään alueeseen kuuluivat lakialue ja sekä tie- että sähkölinjan alueet. Kuva 4-19 Lammasoaivin kartoitusalue (lila rajaus) Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Kohdealueella ei sijaitse luonnonsuojelulain 29 tai vesilain 2. luvun 11 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä Muut arvokkaat alueet Luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokas alue (L5) Lammasoaivilta rajattiin yksi luontoarvoiltaan arvokas alue (kuva 4-20). Lakialueelta rajattiin tunturikasvillisuudeltaan ja luontotyypeiltään monipuolinen alue luonnon monimuotoisuuden kannalta paikallisesti arvokkaana alueena. Kahden huipun välisessä notkelmassa esiintyy pieninä laikkuina useita eri luontotyyppejä: alueella on liekovarpiokangasta, kurjenkanervakangasta sekä

31 27 sammalvarpiota kasvava karu lumenviipymälaikku (kuva 4-21). Karuimmilla lumenviipymäkohdilla kasvaa vain sammalia ja yksittäisiä haproja (Oxyria digyna). Kurjenkanervakankaat, liekovarpiokankaat ja sammalvaltaiset lumenviipymät ovat luokiteltu silmälläpidettäviksi (NT) luontotyypeiksi. Kuva 4-20 Lammasoaivin lakialueen paikallisesti arvokkaan luontokohteen rajaus.

32 28 Kuva 4-21 Lammasoaivin lakialueen liekovarpio kurjenkanervakangas erottuu maisemasta vaaleanvihreämpänä alueena. Lumenviipymälaikku on niityn takareunassa ennen tuulivoimalalle nousevaa rinnettä.

33 Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Lammasoaivin etelärinne laelle nousevan huoltotien läheisyydessä on pääosin tuoretta tunturikoivikkoa, jossa on paikoin lehtomaisia kohtia. Kenttäkerroksessa kasvaa yleisesti ruohokanukkaa, variksenmarjaa ja mustikkaa, lehtomaisissa kohdissa myös metsäimarretta ja metsäkurjenpolvea. Katajaa (Juniperus communis) kasvaa lähinnä lehtomaisissa laikuissa. Huoltotien länsipuolella koivuvyöhykkeessä on aivoin harmaapajuja ja vaivaiskoivua kasvava niukkaravinteinen rinnesuo. Huoltotien reunoilla kasvaa runsaasti ehkä alueelle tuodun soran mukana levinnyttä tunturikurjenhernettä (Astragalus alpinus) ja muutama peuranvirnayksilö. Puurajan yläpuolella lakialueen reunoilla on karua tunturikangasta, joka on pääosin variksenmarjakangasta, mutta paikoin on laikuittain mustikkakangasta. Kurjenkanervaa kasvaa kauttaaltaan, mutta ei missään niin vallitsevasti, että alue olisi luokiteltavissa kurjenkanervakankaaksi. Lakialue on hyvin kallioinen, noin 40 % pinta-alasta on paljasta kalliota (kuva 4-22). Kallioiden päällystöillä sielikkö on melko tavanomainen, myös uuvanamättäitä on siellä täällä. Huipulle nousevan huoltotien vaikutus näkyy tietä lähimmän parin metrin vyöhykkeellä vihvilöiden (Juncus spp), piippojen (Luzula spp.) ja muiden heinäkasvien runsautena. Kuva 4-22 Lammasoaivin lakea kuvattuna koilliselta huipulta lounaaseen. Lounaisemman huipun pohjoispuolella on luontotyypeiltään ja kasvillisuudeltaan alueen muusta luonnosta monipuolisempana erottuva alue (kuvaus ja aluerajaus, ks. luku 4.6.3). Alueella on parin aarin melko yhtenäinen liekovarpiokasvusto (Cassiope tetragona). Myös kurjenkanervaa kasvaa yhtenäinen aarin kasvusto. Lähinnä lounaishuippua on karu sammalvaltainen lumenviipymälaikku, jossa kasvaa sammalten lisäksi sammalvarpiota (Harrimanella hypnoides) ja niukasti haproa. Kahden huipun välisellä alueella on myös kolme pientä sulamisvesilammikkoa. Lounaishuipun lounaispuolella on tasainen kenttä, jonka maaperä on porojen kuluttamaa. Noin aarin alueella kasvaa lähinnä vain sielikköä ja uuvanaa. Huipulta etelään kohti huoltotietä johtavan sähkölinjan alla metriä ennen huoltotietä on muusta kasvillisuudesta rehevämpänä erottuva lehtomainen kohta, jossa kasvaa harvakseltaan noin kolme metriä korkeita tunturikoivuja, katajaa, ruohokanukkaa, metsäkurjenpolvea, nurmitatarta ja yksittäin peuranvirnoja vaivaiskoivujen seassa.

34 Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Lammasoaivin selvitysalueelta ei ole tiedossa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien havaintoja (ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä). Luontoselvityksen yhteydessä alueella havaittiin kaksi paria silmälläpidettäväksi (NT) luokiteltuja sinirintoja Linnusto Lammasoaivin etelärinteessä laelle nousevan maantien lähellä oli pikkutikka (Dendrocopos minor) ruokailemassa tunturikoivikossa. Pikkutikkaa on harvinainen pesimälaji Lapissa. Tunturikoivuvyöhykkeessä huoltotien varrella oli ainakin kaksi sinirintareviiriä. Lammasoaivin alue sisältyy kansainvälisesti arvokkaaksi linnustoalueeksi (IBA) luokiteltuun kohteeseen Käsivarren tunturit. Alue kuuluu myös valtakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltuun FINI- BA-kohteeseen Käsivarren tunturiylänkö Alueen soveltuvuus lepakoille Selvitysalueelta ei löydetty luolia, onkaloita tai muita lepakoille soveltuvia talvehtimis- ja lisääntymispaikkoja. Lammasoaivin puuttomalla lakialueella sijaitsevan huoltorakennuksen ei arvioitu soveltuvan lepakoiden talvehtimis- ja lisääntymispaikaksi korkean sijaintinsa vuoksi. 4.7 Dálvas Kohdealueen sijainti, rajaus ja yleiskuvaus Dálvas sijaitsee Saarijärven kylän itäpuolella, noin 2,5 km päässä Kilpisjärven tiestä ja 2,5km Lammasoaivista pohjoiseen. Dálvaksen lakiosa on puutonta tunturikangasta ja rinteet tunturikoivikkoa. Huipulla on pieni, 0,5 hehtaarin laajuinen tunturilampi. Kallioperä on niukkaravinteista granodioriittia, tonaliittia ja kvartsidioriittia. Tarkemmin selvitetty alue on esitetty kuvassa Selvitysalueeseen kuuluu lakialue ja alueelle tarvittavan tielinjan potentiaalisin reitti. Kuva 4-23 Dalvaksen kartoitusalue (lila rajaus).

35 Luonnonsuojelu- ja vesilain mukaiset kohteet Kohdealueella ei sijaitse luonnonsuojelulain 29 tai vesilain 2. luvun 11 mukaisia suojeltavia luontotyyppejä Muut arvokkaat alueet Tunturilampi (L6) Yleensä puurajan yläpuolella sijaitsevien tunturilampien ilmaversoinen vesikasvillisuus on niukkaa ja kasvustot harvoja, johtuen vesien kylmyydestä ja sedimentaation hitaudesta. Dálvaksen laen lampi muodostaa poikkeuksen, sillä lammen pullosaraa (Carex rostrata) ja luhtavillaa (Eriophorum angustifolium) kasvava rantaluhta on tunturilammeksi poikkeuksellisen laaja (kuvat 4-24 ja 4-25). Matalassa rantaluhdassa vesi lämpiää kesällä nopeasti, mutta toisaalta lammen syvät osat estävät pohjaa myöten jäätymisen talvisin. Edellä mainituista seikoista johtuen lampi voi mahdollistaa vaateliaan ja puutteellisesti tunnetun tundravyöhykkeen vesihyönteislajiston elämisen alueella. Tunturilampia ei ole luokiteltu uhanalaiseksi luontotyypiksi (Raunio ym. 2008), mutta lammen erityiset ominaisuudet huomioiden sitä voi pitää vähintään paikallisesti arvokkaana kohteena. Kuva 4-24 Dálvaksen laen arvokkaiden luontokohteiden rajaukset.

36 32 Kuva 4-25 Dálvaksen huipulla olevan lammen rantaluhtaa. Vesikasvillisuus oli inventointihetkellä vasta nousemassa veden yläpuolelle. Lumenviipymä (L7) Dálvaksen huipun pohjoispuolella on noin 150 metriä pitkä länteen suuntautuva 4-5m korkea niukkaravinteinen pahta, jonka alla on tuulensuojaisia ja lämmin painauma (kuvat 4-24 ja 4-26). Pohjalla on paikallisesti arvokas karu pienruoholumenviipymä, joka reunoiltaan vaihettuu pienruohoniityksi. Paikan putkilokasveina on mm. vaivaispajua (Salix herbacea), tuoksusimaketta, läätettä, lapinkuusiota (Pedicularis lapponica), mähkää (Selaginella selaginoides), tunturiliekoa (Diphasiastrum alpinum), uuvanaa ja tunturisaraa (Carex bigelowii). Karut pienruoholumenviipymät ovat luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) luontotyypiksi, jonka kokonaispinta-alaksi arvioidaan noin 1000 hehtaaria Suomessa (Raunio ym. 2008). Kohde on rajattu paikallisesti arvokkaana luontokohteena. Kuva 4-26 Dálvaksen laen pohjoispuolen suojainen painauma. Kasvistoltaan ympäröivää maastoa monimuotoisempi lumenviipymälaikku erottuu vaaleamman vihreänä kuvan keskellä.

37 Luontotyypit ja kasvillisuuden yleispiirteet Kartoitetun alueen länsiosassa, lähellä Kilpisjärventietä on kaksi luode-kaakko-suuntaista routanummea. Peruskarttaan ne on merkitty soistumina, mutta turvekerrosta niissä ei kuitenkaan juuri ole. Harmaapajujen ja vaivaiskoivujen alla on lähes kasvipeitteettömiä välipintoja, joilla kasvaa paikoin niukkana pohjanruttojuurta (Petasites frigidus) ja siniyökönlehteä. Dálvaksen rinteet ovat pääosin kuivahkoa variksenmarja-jäkälä-seinäsammaltyypin (EClPIT) tunturikoivikkoa. Dálvaksen jyrkemmän länsirinteen jälkeiselle loivemmalle osuudelle on tyypillistä laajojen lohkareikkojen esiintyminen rinteen suuntaisina juotteina. Tunturikoivikko alkaa harveta etelärinteellä korkeudella 540 m mpy. Samalla korkeudella esiintyy erikoista tunturikoivikon luontotyyppiä, jonka puusto ja pensaat muistuttavat lehtomaista kangasta, mutta kenttäkerros on niukkalajista ja kuivaa: Koivut ovat 6 8 metriä korkeita, mutta enimmäkseen kuolleita tai kuolevia. Pensaina esiintyy katajaa. Kenttäkerroksen kasveina esiintyy puolukkaa ja monin paikoin kuivuudesta kärsivää variksenmarjaa. Pohjakerroksessa vallitsee seinäsammalet, mutta myös karhunsammalta (Polytrichum sp.) on runsaasti. Vaikuttaa siltä, että jostain syystä paikan kosteusoloissa on tapahtunut viime aikoina muutos kuivempaan. Etelärinteellä on kaksi sulamisnoron ympärille kehittynyttä pensaikkoista juottia, joiden pensaina on harmaapajuja, kiiltopajua (Salix phylicifolia) ja vaivaiskoivua ja kenttäkerroksen kasveina mm. kurjenjalkaa (Potentilla palustris). Näiden luhtaisten alueiden reunoilla on lehtomaista tunturikoivikkoa, jossa kasvaa mm. ruohokanukkaa, metsäkurjenpolvea ja metsäkortetta. Tunturikoivuvyöhykkeen jälkeen on vaihtelevana mosaiikkina vaivaiskoivu- ja variksenmarjakangasta. Aivan huipulla vaivaiskoivu on niukempaa ja kasvillisuutena on vallitsevan variksenmarjan lisäksi mm. riekonmarjaa, sielikköä, tunturivihvilää ja tunturimaarianheinää (Hierochloë alpina). Laen maaperä on hyvin tasaista ja vähäkivistä karkeaa soraikkoa. Kaakkoisosan kumpareen laki on kulunut paljaaksi porojen ylilaidunnuksen vuoksi (kuva 4-27). Kuva 4-27 Näkymä Dálvaksen laelta kaakkoon. Tunturikangas on monin paikoin kulunut paljaaksi porojen ylilaidunnuksen vuoksi Uhanalaiset ja muut huomionarvoiset eliölajit Dálvaksen selvitysalueelta ei ole tiedossa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien havaintoja (ympäristöhallinnon Eliölajit tietojärjestelmä).