Anu Paloaho VAATETUSSUUNNITTELIJAN TYÖKENTTÄ

Transkriptio

1 Anu Paloaho VAATETUSSUUNNITTELIJAN TYÖKENTTÄ Opinnäytetyö KESKI-POHJANMAAN AMMATTIKORKEAKOULU Tekstiili- ja vaatetustekniikan koulutusohjelma Kesäkuu 2008

2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 1 2 KoneHELSINKI fashion OY 3 3 MUOTI Haute couture Prêt-á-porter Suomalainen design 8 4 SUUNNITTELUPROSESSI Brief Muuttunut muodin kalenteri Suunnittelijan aikataulu Luovuus Inspiraation lähteet Värit, materiaalit ja siluetti Protoyyppi 21 5 SUUNNITTELIJAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ Suunnittelijana teollisuudessa, kaupanalalla tai yksityisyrittäjänä Etätyö-freelancer 25 6 PORTFOLIO Portfolion ulkoasu Portfolion visuaalisuus Portfolion asettelu ja sisältö Digitaalinen portfolio 32 7 MALLISTO konehelsinki fashion OY:lle 33 8 POHDINTA 35 LÄHTEET 37 LIITTEET 1. Fall/Winter 08/09 2. Kaamos 3. Ruska 4. Vilma 1 5. Vilma 2 6. Vilma 3 7. Vilma 4 8. Viljo 1 9. Viljo Viljo T-paita 12. Tasku

3 1 JOHDANTO 1 Kiinnostukseni vaatetussuunnitteluun ammattina on syntynyt opiskeluaikana, vaikka vaatteiden valmistus itselle on tuttua jo pidemmältä ajalta. Tästä lähti ajatus opinnäytetyön aiheeksi. Syksyllä 2007 otin yhteyttä useisiin vaatetusalan yrityksiin, joista konehelsinki fashion OY ilmaisi kiinnostuksensa yhteistyöhön. Alkoi projekti, jonka päätavoitteena oli suunnitella miesten ja naisten vaatteita sisältävä mallisto konehelsinki fashion Oy:lle. Joulukuussa 2007 mallisto oli valmis ja se sisälsi kolme miesten sekä neljä naisten asukokonaisuutta. Projektin aikana syntyi halu tutustua suunnittelijan ammattiin tarkemmin, ja varsinkin etätyö kiinnosti kovasti. Kiinnostuksen kohteeksi nousi se, kuinka vaatetussuunnittelijan työkenttä on muuttunut ja millainen toimenkuva suunnittelijoilla on nykyisin. Suunnittelijan urasta haaveilevana minua kiinnosti tietenkin myös se, millaisiin tehtäviin vaatetussuunnittelija voi sijoittua ja mikä on suunnittelijan rooli. Koska suunnittelusta, ennustamisesta ym. informaatiota löytyi paljon, rajasin työn tarkastelemaan vaatetussuunnittelua historian sekä suunnitteluprosessin kannalta. Halusin selvittää suunnittelijan sijoittumista vaatetusalan eri tehtäviin, sekä vaatetussuunnittelijan tärkeäksi muodostuneen portfolion rakentamista. Nykyisin etätyö on tullut tutuksi monelle suunnittelijalle, jolloin portfolio toimii eräänlaisena suunnittelijan markkinointikeinona. Näistä asioista rakensin sekä itselleni että freelancesuunnittelijoita käyttävän konehelsinki fashion OY:n uusien omistajien käyttöön pienen tietopaketin suunnittelijan ammattikuvasta. Koska suunnittelijan on tärkeää tuntea historia, elää nykyhetkessä ja ennustaa tulevaisuutta, on mielestäni hyvä tutustua aluksi muotiin, sen käsitteisiin, historiaan ja vaatetussuunnittelun kehitykseen. Näihin asioihin paneuduin haute couturen, prêt-à-porterin ja suomalaisen designin kautta. Suunnitteluprosessin kulku, sen eri vaiheet sekä suunnittelijan aikataulun hahmottaminen ovat tärkeitä, jotta ymmärrettäisiin suunnittelijan toimenkuvaa. Keskityin ensimmäisenä briefiin, useiden sesonkien päällekkäisyyksiin ja monimutkaiseen suunnittelijan aikatauluun. Suunnitteluprosessissa luovuus on keskeinen käsite. Suunnittelijalle ovat tärkeitä erilaiset inspiraation lähteet, joista syntyy ideoita ja oivalluksia mallistoihin. Näiden asioiden kautta kiinnitin huomiota väreihin, materiaaleihin ja siluettiin, jotka ovat vaatetussuunnittelun keskeiset asiat. Viimeisenä prosessin vaiheena kuvasin prototyypin merkitystä suunnittelussa. Historian ja käytännön jälkeen keskityin suunnit-

4 2 telijan toimenkuvan muodostamiseen. Teollisuuden- ja kaupanala tarjoavat erilaiset työkentät, kuten myös yksityisyrittäminen. Freelanceeraus on mielenkiintoinen vaihtoehto suunnittelijalle, ja tähän kiinnitinkin erityisen huomion työssäni. Eritoten freelancesuunnittelijalle portfolio on tärkeä, joten selvitin työssä myös sen merkitystä ja rakennetta. Se millainen portfolio on, sen visuaalisuus ja sisältö kuvaavat suunnittelijan taitoja parhaimmin. Portfolio ei tarkoita pelkästään luonnoksia sisältävää kansiota, vaan se voi olla myös digitaalinen versio. Näiden asioiden kautta valottuu hieman suunnittelijan toimenkuva. Moni tässä opinnäytetyössä esiin tullut asia on malliston suunnittelun myötä tullut myös käytännön kautta tutuksi. Muoti on mielenkiintoinen ala, jonka ennustettavuus ja ennustamattomuus ovat mystisiä seikkoja. Muodin voidaan ajatella heijastavan menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta sekä aikakauden tuntemuksia ja tapahtumia nykyhetken näkökulmasta. Eikä muoti rajoitu vain vaatetukseen; sen voidaan ajatella olevan osa elämäntapaa.

5 2 KoneHELSINKI fashion OY 3 KoneHELSINKI fashion OY on vuonna 1997 perustettu miesten katumuotiin keskittynyt yritys. Perustaja Kalle Kuusela halusi tuoda markkinoille omintakeisia, rohkeita, näyttäviä ja hyvin istuvia vaatteita. Useimmille konehelsinki fashion OY on tuttu persoonallisista farkuistaan. Kalle Kuusela on suunnitellut oman merkin lisäksi koruja Aarikalle ja denimkankaisia hääpukuja ranskalaiselle Cymbelinelle. Kuusela aloitti vaatteiden suunnittelun harrastuksena tehdessään asuja kavereille ja itselleen ilman minkäänlaista alan koulutusta. Harrastuksesta kasvoi uniikinomainen konehelsinki, jonka tyyliä suunnittelija itse kuvaa rankaksi mutta siistiksi. Kuusela ei seuraa trendejä, vaan yrittää vältellä maailmanlaajuiset muotivirtaukset. Yksityiskohdilla, revityillä saumoilla, nahkalla ja kulutetuilla materiaaleilla on tärkeä osa yrityksen vaatteissa. Kuusela haluaa säilyttää uniikkiuden vaatteissa, joten yhtä mallia tuotetaan korkeintaan kymmenen kappaletta. Tyypillinen yrityksen asiakas on vuotias tyylinsä tunteva urbaani henkilö, hieman useammin mies kuin nainen. Farkkujen lisäksi valikoimaan kuuluu vöitä, paitoja, pipoja, bikineitä ja laukkuja. Vuonna 2003 konehelsinki fashion OY nousi suuren yleisön tietoisuuteen toimiessaan Idols-kilpailun vaatepuolen pääyhteistyökumppanina. Kuusela halusi keskittyä suunnitteluun, joten merkin pyörittämisestä tuli toissijaista ja Kuusela päätti myydä yrityksen vuonna Uuden omistajan myötä valikoima laajentui, mutta laatu ja persoonallisuus haluttiin säilyttää. Kalle Kuusela jatkaa yrityksessä freelancesuunnittelijana. KoneHELSINKI fashion OY:n uutena pääomistajana toimii Perttu Klaavo ja toisena osakkaana Juuso Helokangas. (konehelsinki fashion OY 2008)

6 3 MUOTI 4 Estetiikka, kulttuuri, talous ja elämä, nämä neljä asiaa kytkee yhteen sana muoti. Käsitteenä muoti tarkoittaa tietyn ajankohdan suuntaa, tyyliä, tapaa tai vaikkapa kuosia. Muoti ei ole vain vaatetuksessa käytetty sana; muodissa voi olla esimerkiksi jokin ruoka tai polkupyörän käyttö auton sijaan. Useimmin kyseinen sana liitetään kuitenkin pukeutumiseen, jolloin sillä viitataan tuotteeseen, joka näkyy vaatteissa ja ihmisen ulkonäön osissa. Muoti elää jatkuvasti; sillä on kyky tulla hyväksytyksi ja ennen pitkää hylätyksi. Se uusiutuu ja muuttuu, mutta samalla muoti on kierrätystä. Eri aikakausilta nousee muotiilmiöitä, jotka muokkautuvat aina uudelleen ja uudelleen ilmentäen tietyn ajan yhteiskuntaa. Asenteet ja käyttäytymistavat heijastuvat vaatteisiin ja näin ollen muotiin. Useimmin muotia pidetään muutoksena, jonakin uutena. Vaikka muoti kierrättääkin tehokkaasti itseään, jokainen aikakausi tuo mukanaan jotain uutta. Esimerkiksi uusi materiaali, sidos, kuvio, leikkaus tai käyttötarkoitus, tuovat vanhan ilmiön uudeksi ja raikkaaksi muotiilmiöksi. Esimerkiksi farmarit olivat alun perin pelkästään työvaatteena käytettyjä, mutta nykyään ne ovat perusvaatekappale, joka kuuluu miltei jokaisen garderobiin. Farmareiden käyttötarkoitus on muuttunut, ja niistä on tullut kutakuinkin pysyvä muoti-ilmiö. (Heikkilä- Rastas 2003, ) 1960-luvulta lähtien virallisen muodin rinnalla on esiintynyt vaihtoehtoista muotia. Näitä yhdistelemällä on syntynyt katumuoti, josta nousee jatkuvasti raikkaita ilmiöitä muodin kartalle. Näitä ideoita teollistetaan, ja näin syntyy uusi muoti, kuten alakulttuureissa levinneet, nykyään globaalit ilmiöt rap, hip-hop tai grunge. Muodilla onkin kyky erotella ja yhdistää, sen avulla voi ilmaista kanssaihmisille kuuluvansa johonkin sosiaaliseen ryhmään ja samalla erottua massasta. Muoti on keino ilmaista mielipiteensä ja ajatusmaailmansa luvulla syntynyt muoti-ilmiö punk eroaa muista tyylisuunnista niitein, hakaneuloin ja irokeesein. Kapinallisuus heijastuu vahvana punk-muodissa. Nykyään muoti-ilmiöitä on monia ja virallinen muoti muuttuu jatkuvasti, mutta samalla on muodissa myös yksilöllisyys. Rahalla on, ja on aina ollut, suuri vaikutus muotiin. Toisen maailmansodan jälkeen ihasteltiin ja kauhisteltiin Diorin valtavien kangasmäärien New lookia (kuvio 1). Harvalla silloisella kansalaisella oli varaa näihin muodikkaisiin luomuksiin. Nykyään vaatteet ovat edullisia, joten muoti on jokaisen ulottuvilla. Muodista on tullut ehkä jopa liian nope-

7 5 asti vaihtuvaa, ja monet kapinoivat myös tätä ilmiötä vastaan muodostaen samalla uuden muoti-ilmiön. Muoti on joka tapauksessa aina olemassa ja aina muotia. (Heikkilä-Rastas 2003, ) KUVIO 1. Diorin New look (Design museum 2006.) 3.1 Haute couture Kauppias- ja liikemiesluokka kukoisti keskiajan Euroopassa, ja tähän ajankohtaan liitetään myös länsimaisen muodin alku. Siitä lähtien muutokset muodissa eivät olleet sattumanvaraisia, vaan seurasivat toisiaan näkyvämmin ja keinotekoisemmin. Kaupankäynnin laajetessa kaupungit kasvoivat ja vaurastuivat luvulle tultaessa muoti kehittyi sellaiseksi kuin me sen nykyisin tunnemme. Teollistumisen myötä elämäntavat muuttuivat ja ihmiset tahtoivat perinteisten sääntöjen sijasta seurata unelmiaan ja toiveitaan. (Nuutinen 2004, 47.) Ensimmäinen menestynyt itsenäinen muotisuunnittelija oli englantilaista Charles Frederick Worth, joka valmisti muodikkaita luomuksia vaimolleen, ja tämä esitteli niitä muotinäytöksissä (kuvio 2). Puvut olivat niin suosittuja, että asiakkaat tilasivat niistä kopioita omien mittojensa mukaan. Kuningatar Victoria oli yksi tunnetuimmista Worthin asiakkaista. Tämä modernin couturen ja muotinäytösten isä perusti muotitalon Pariisiin vuonna Näin syntyi haute couture eli suuri muoti tai korkea muoti, joka tunnetaan

8 6 ranskalaisena, kokeilevana, räätälöitynä ja taiteellisena huippumuotina. Niin Worthin kuin muidenkin huippusuunnittelijoiden arvokkaita pukuja kopioitiin, jonka vuoksi vuonna 1868 Pariisiin perustettiin suunnittelijoiden yhdistys. Nykyään yhdistys tunnetaan nimellä Fédération francaise de la couture du prét-á-porter des couturiers et des créateurs de mode. Arvostetun yhdistyksen jäseneksi on vaikea päästä tiukkojen vaatimusten takia. Vain kourallinen muotitaloista kuuluu yhdistykseen, jonka jäsenten täytyy sääntöjen mukaan omistaa salonki tai ateljee Pariisissa, työllistää vähintään 20 kokopäiväistä työntekijää ja esittää kaksi vähintään 50 asun näytöstä vuodessa, keväisin ja syksyisin, lehdistölle ja kutsuvieraille. Mallistojen tulee sisältää niin päivä- kuin iltapukujakin. Vielä 1900-luvun lopussa haute couture -taloja oli muutamia kymmeniä, joista tunnetuimpia ovat Valentino, Versace, Chanel, Dior, Lacroix, Givency, Balmain, Balenciaga, Lanvin ja Yves Saint Laurent. (Heikkilä-Rastas 2003, 19 20, 34; Nuutinen 2004, 48.) KUVIO 2. Worthin suunnittelema puku Itävallan keisarinna Elisabethin yllä (Turun Sanomat 2006.) Alun perin haute couture oli hitaasti muuttuvaa ja asiakaskeskeistä ja se liittyi konkreettisesti johonkin henkilöön. Diorin New Look vuonna 1947 muutti haute couturen suuntaa asiakkaiden tarpeista suunnittelijan visioiksi luvulle asti haute couture -talot vaikuttivat tyrannimaisesti muotiin. Tämä kuitenkin muuttui 1960-luvulla, jolloin suunnittelijat, kuten Pierre Cardin ja Paco Rabanne, toivat coutureen kokeilevaa taiteellisuutta. Samalla yhden muodin sijaan alettiin tuottaa useita muoteja. Haute couture -muoti on aina ollut mittojen mukaan räätälöityä, korkeatasoista käsityötä alusta loppuun. Hintataso on

9 7 erityisen korkea ja asiakkaita arvioidaan olevan koko maailmassa vain muutamia tuhansia, hekin pääasiassa Yhdysvalloista. Osittain myös tämän vuoksi vuosituhannen alussa haute couture -taloissa on tapahtunut suuria muutoksia. Couturen laskenutta arvostusta on pyritty nostamaan mm. nuorten suunnittelijoiden avulla, kuten Stella McGartney, muotitalo Chloè. Nykyisin haute couture ei ole vain pariisilaisten yksinoikeus, vaan nimi yhdistetään myös muiden maiden huippumuotiin tai suunnittelijaan. Esimerkiksi italialaisesta, amerikkalaisesta ja englantilaisesta couture- muodista on tullut varteenotettavia kilpailijoita Pariisin muodille. (Nuutinen 2004, 48 49; Jones 2002, ) Nykyisestä muodin muuttuvasta maailmasta kertoo se, että vuonna 2004 Pariisin muotiviikoille osallistui enää 9 muotitaloa. Esimerkiksi Yves Saint Laurent, Versage ja Givenchy ovat karsiutuneet muotitalojen liitosta. Näiden talojen mukaan haute couture ei vastaa enää nykynaisen odotuksia. Uniikit luomukset ovat vaihtuneet ylellisiin valmisvaatteisiin. Vielä virallista haute couture -nimeä kantavat talot tahtovat puolustaa erilaisen muodin tekemistä, joka eroaa valmiiksi markkinoiduista suuntauksista. Myös muotinäytösten tärkeys on suuri, vaikkakin niiden tarkoitus on muuttunut ja 1960-lukujen couture-näytöksistä. Nykyisin ne vastaavat kokonaisia mainoskamppanjoita. Näytösten kustannukset saattavat nousta useisiin miljooniin, mutta silti ne ovat muotitaloille edullisempia kuin kansainväliset mainoskampanjat. Nämä median ja julkkisten siivittämät näytökset ovat merkittävä osa talojen yrityskuvaa. Niiden lisäarvo muotihuoneiden muille tuotteille, kuten aurinkolaseille ja hajuvesille, on mittaamaton. Haute couture on eräänlaista haavetta, josta voi omistaa siivun hankkimalla vaikkapa suuren muotitalon laukun. Nämä pienet oheistuotteet ovat monelle couture-talolle tärkeää tuloa. Haute couturen ja valmisvaatteiden eron kaventumisesta kertoo sekin, että nämä kaksi linjaa ovat joillakin taloilla esiintyneet jopa samassa näytöksessä. Tulevaisuudessa muotiviikko saattaakin kulkea luksusviikon nimellä, ja silloin esillä ovat myös muotitalojen oheistuotteet, kuten hajuvedet ja jalokivet. (Seuguenot 2004, )

10 3.2 Prêt-á-porter 8 Jo Charles Worth teki aikoinaan luomuksistaan yksinkertaisempia versioita tuotantoon. Nykyisin tämä konsepti tunnetaan nimellä prêt-à-porter (engl. ready-to-wear), valmis käytettäväksi, jolla tarkoitetaan muotitalojen valmisvaatelinjoja. Mary Quantin ja Ralph Laurenin edullisempi boutique-muoti vaikutti osaltaan siihen, että muotitalot yksi toisensa jälkeen perustivat korkeatasoisia ja laadukkaista materiaaleista valmistettuja, mutta huokeampihintaisia valmisvaatelinjoja. Nämä vaatekappaleet on valmistettu sarjatuotannossa, standardimitoituksella, toisin kuin yksilölliset haute couture -tuotteet. Luovuus ja suunnittelun arvostus ovat kuitenkin tärkeitä lähtökohtia prêt-á-porter- vaatteissa. Haute couture -mallistot ovat usein esimerkkeinä näille valmisvaatelinjoille. (Jones 2002, 28.) Prêt-à-porter-näytöksiä järjestetään myös muissa suurissa kaupungeissa kuin Pariisissa. Lontoosta, Milanosta ja New Yorkista on tullut suuria kilpailijoita perinteisenä muodin mekkana toimivalle Pariisille. Pierre Cardin piti ensimmäisen prêt-à-porter-näytöksen vuonna Prêt-à-porterin asiakaskunta on paljon laajempi teollisen valmistuksen ja näin ollen edullisemman hintaluokan vuoksi. Suurin osa suunnittelijoista työskentelee tällä muodin saralla, ja valtaosa nimistä on tuntemattomampia kansan keskuudessa. Usein suunnittelijat työskentelevät muotitalojen alaisuudessa, talon nimen alla. Prêt-à-Porter toimii haute couturen ja teollisen muodin välissä. Se ei ole yhtä tarkkaan valmistettua kuin couture-muoti, mutta ei myöskään täysin massavalmistettua. (Jones 2002, 28; Nuutinen 2004, 50 51) 3.3 Suomalainen design Suomalainen muotoilu on lasimaljakoita, puisia ja keraamisia muotoja, huonekaluja ja tekstiilejä, joissa suomalaisuus ilmenee voimakkaina väreinä, kuoseina ja lankoina. Perinteisiä tupia ovat aina koristaneet käsin kudotut ryijyt ja matot. Vaatetuksessa sodan jälkeiseen Suomeen vaikuttivat vahvasti lehdistön reportaasit maailman ja Pariisin muodista. Vallalla oli kuitenkin ajatus isänmaallisuudesta ja kotimaisten tekstiilien suuresta arvostuksesta verrattuna ulkomaisiin tehdasvalmisteisiin kankaisiin luvulla

11 9 Riitta Immosen käsinkudotut villakankaat ja niistä loihditut muotiluomukset olivat suomalaista tyyliä parhaimmillaan. Vuonna 1949 Immosen ja Regina Backbergin yhteistyönä syntynyt mallisto esitettiin Pariisissa asti. Tällä haluttiin tuoda suomalaista muotia ja muotoilua tutuksi Suomen rajojen ulkopuolella. Ihastusta eritoten herätti samaisena vuonna Riitta Immosen toinen, Kalevala Koru -mallisto, jossa käytettiin kirjonnassa Kalevala Korun aiheita ja korun osia. Kaupallinen menestys jäi mallistolla vähäiseksi suuresta huomiosta huolimatta. (Heikkilä-Rastas 2003, 37.) Suomalainen maku, käsinkudottu villa ja käsityötaito yhdistyivät parhaimmin sisustustekstiileissä, joilla Alli Koroma saavutti kansainvälistäkin tunnettuutta ja uraa luovuttuaan vaatetuskankaista. Samoihin aikoihin taideteollisuudessa suomalainen tyyli vaihtui suomalaiseksi designiksi, joka oli tunnettu niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Ilmiöön kuului vain vähän vaatetusta; pääosin se kattoi lasin, keramiikan, metallin, puun ja tekstiilisuunnittelun (kuvio 3). (Heikkilä-Rastas 2003, 37.) KUVIO 3. Ote suomalaista designia (mukaillen Marimekko Oyj 2008; Adelta International 2008; Jyväskylän kaupunki 2008; Yhtyneet Kuvalehdet Oy 2006.)

12 luvulla kotimaisia tuotteita ei ollut tarve mainostaa ulkomaisten vähäisen saatavuuden vuoksi ja koska kaikki, mitä valmistettiin, tuli myös myydyksi. Jatkosodan jälkeen vähäinen mainonta korosti isänmaallisuutta ja kansallisia perinteitä, joihin kuului vahvasti kansallispuku luvulla kansallispuvun ajateltiin olevan muotipuvun vastakohta, joka ei vanhentunut kuten kilpailijansa. Erityisesti nuorten tyttöjen yllä kansallispuku nähtiin mieluummin kuin pariisilainen muotipuku. Toisin kuin muissa maissa Suomessa kansallispuku on pidetty erillään muodin virtauksista; se on haluttu pitää perinteisenä eikä käyttää sen ideoita arkipukeutumiseen. Kansallispuvun raitakuosinen hamekangas on kuitenkin ollut kodintekstiilien painokuosien innoittajana. Suomalaisille kansallispuku on juhlapuku, jonka valmistus on käsityön mestarinäyte. (Heikkilä-Rastas 2003, ) Marimekko esitteli ensimmäisen mekkomallistonsa vuonna Puvut olivat puuvillaisia ja tekstiilisuunnittelijoiden painokuosit painettiin käsin, samoin kuin puvut valmistettiin Riitta Immosen valvonnassa ateljeeperiaatteita noudattaen myös käsin ommellen. Tämä mallisto oli aikansa suomalaisuuden kirkkain kuva. Marimekon perustajan, Armi Ratian ja Immosen tiet kuitenkin erkanivat Marimekon tähdätessä teolliseen tuotantoon. Painetut värikkäät Marimekon painokuosit ovat vieläkin, puolivuosisataa myöhemmin suomalaisuuden ilmentäjiä ja sen vahvoja, tunnettuja merkkejä myös Suomen rajojen ulko-puolella. (Heikkilä-Rastas 2003, 38.) Suomalaiset ovat edelleen yksi niistä kansoista, jotka käyttävät rahaa pukeutumiseen hyvin vähän. Tuulipukukansassa on syvällä mielikuva vaatteilla koreilemisesta. Suomessa vallitseva ilmasto asettaa tietenkin omat vaatimuksensa pukeutumiselle, mutta huomiota herättävät värit tai tyyli saattavat silti olla erikoinen ja harvinainen näky kadulla. Uusi sukupolvi on kuitenkin omaksunut uudenlaisen asenteen, ja pukeutumisesta on tullut hieman ennakkoluulottomampaa. Marjatta Heikkilä-Rastaan mukaan suomalaisuus vaatteessa on luonnollista ryppyisyyttä, villan lämpöä, pellavaa, pehmeää puuvillaa ja ryhdikästä aitoutta. Se on luonnollisten värien hehkua, pelkistettyä tyylikkyyttä ja ennen kaikkea toimivuutta. Tylsyys ja mielikuvituksen puute eivät Heikkilä-Rastaan mukaan kuulu samaan lauseeseen suomalaisuuden kanssa, hyväntahtoisuus ja huumori sitä vastoin kylläkin. Traditio ja menneisyys näkyvät suomalaisessa vaatteessa samalla tähdäten huomiseen. Ilo, värikkyys ja tyylikkyys ovat sallittuja suomalaisuudessa. Tuoreita suomalaisuuden sanansaattajia ovat esimerkiksi Paola Suhonen ja Samu-Jussi Koski. Suhonen ammentaa ideansa

13 11 suomalaisesta melankoliasta, yöttömästä kesästä ja loputtomasta pimeästä talvesta, fennofolkista. Suhosen sisarusten Ivana Helsinki pysyy vahvasti perinteissä, joita on aina arvostettu ja noudatettu suomalaisesta vaatteesta puhuttaessa. Yritys toimii ateljeepariaatteella ja suosii kaikessa suomalaisuutta, ekologisuutta ja eettisyyttä. Puuvilla ja villa ovat käytetyt materiaalit, käsityönä valmistus tärkeää, joten vielä 2000-luvulla suomalaisuuden juuret ovat vahvasti havaittavissa suomalaisessa muotoilussa ja muodissa. Suomalaisen designin täydellinen epätäydellisyys, rosoisuus, jopa romantiikalla höystetty loputon melankolia, tekevät siitä ainutlaatuisen ja tunnistettavan, suomalaisen. (Heikkilä-Rastas 2003, 39; Suhonen 2007.)

14 4 SUUNNITTELU PROSESSI 12 Suunnitteluprosessi on pitkä ja monimutkainen. Suunnittelijalta vaaditaan monenlaisia ominaisuuksia, jotta hän menestyisi kilpailluilla markkinoilla. Usko omaan työhön, kunnianhimo, sekä mielikuvitus ja luovuus ovat tärkeitä ominaisuuksia suunnittelijalle. Kommunikointi taito, eri persoonallisuuksien kanssa toimeen tuleminen ja aikataulun tiukka noudattaminen ovat asioita, joita suunnittelijaksi tavoittelevan tulisi kehittää jatkuvasti. Piirtämis- ja ompelutaidon lisäksi on tärkeää elää tässä ajassa ja samalla ennustaa tulevaisuutta. Suunnittelu on taitoa etsiä, omaksua ja muunnella ympäröivästä maailmasta saatua informaatiota ja muuttaa tämä joksikin uudeksi ja ennen näkemättömäksi tuotteeksi tai kyetä muuntamaan jo olemassa olevia tuotteita kuluttajan tarpeita vastaaviksi. Diana Vreeland, American Voguen päätoimittaja on sanonut, että juju on tarjota ihmisille jotain, mitä he eivät koskaan tienneet tahtovansa. (Jones 2002, 8 9.) 4.1 Brief Suunnittelijan tärkeä työkalu hänen aloittaessaa suunnittelutyötä on brief. Se on ensimmäinen askel suunnitteluprosessissa, ja sen tärkeä tehtävä on asettaa raamit työlle. Brief on toimeksiantajan kuvaus halutusta tuotteesta tai tuoteryhmästä, sen hyödystä ja tavoitteista. Suunnittelijalle brief antaa suunnan mutta ei tarkkaa päämäärää, jonka saavuttaminen jää suunnittelijan tehtäväksi. Briefistä tulee käydä ilmi myös suunnittelutyön sisältö, painopiste ja tehtävät sekä liiketoiminnalliset tavoitteet myynnin ja markkinoinnin osalta, jotta suunnittelija tietää, mihin hintaluokkaan tuotteita suunnittelee. Kohderyhmä on yksi tärkeimmistä briefistä ilmenevistä asioista, ja sen avulla suunnittelija rakentaa mielessään kuvan tuotteen kuluttajasta. Myös yrityksen teknologian, kuten koneiden, tuntemus on hyödyksi, jotta suunnittelija tietää, millaisia yksityiskohtia ja rakenteita on mahdollisuus tuotteissa käyttää. Briefistä voi löytyä myös prosessissa osallisena olevat osapuolet, kuten tuotanto ja alihankkijat. Suunnittelijan kannalta olennainen osa briefiä on myös aikataulu. Näin suunnittelija voi hahmottaa oman aikataulunsa ja suunnittelutahtinsa. Kokonaisuudessaan briefin on tarkoitus inspiroida työhön mutta samalla helpottaa suunnittelutyötä asettamalla selkeät rajat siitä, mitä yritys haluaa. Tämä auttaa suunnittelijaa asettamaan

15 13 tavoitteet ja pyrkimään niihin johdonmukaisella työllä. Brief on suunnittelutyön selkäranka, joka tulee pitää mielessä koko projektin ajan. (Kettunen 2000, 62.) Brief on syytä tutkia ja analysoida tarkoin, koska sillä on suuri merkitys projektin onnistumisen kannalta. Eritoten jos toimeksiantaja on suunnittelijalle ennestään tuntematon, on taustatutkimuksen teko oiva keino päästä työhön sisälle. Vierailu yrityksessä sekä sen henkilökunnan haastattelut auttavat suunnittelijaa hahmottamaan yrityskuvaa. Myös kohderyhmän tarkkailu ja siihen tutustuminen esimerkiksi tuotteita myyvissä liikkeissä ovat hyvää informaatiota työn kannalta. Samalla suunnittelija voi tutustua toimeksiantajan muihin tuotteisiin, mikä selkeyttää uusien tai entisten tuotteiden kehittelyä. Tutkiessaan suunnittelija käyttää apunaan myös historiallisia, kulttuurillisia tai elämäntapalähteitä, joita ovat esimerkiksi lehdet, kirjat ja mikä tahansa, mistä saa oikeanlaista inspiraatiota. Briefiä tulkittaessa on hyvä tehdä esimerkiksi miellekarttoja tai selkeyttää kuvion muodossa, millainen on kuvitteellinen kuluttaja, missä hän työskentelee, mitä hän harrastaa tai missä asuu. Kerätyn informaation voimin suunnittelija voi pyrkiä asettumaan kuluttajan asemaan ja pohtia, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitä kuluttaja arvostaa tuotteessa. Kun suunnittelija on selvittänyt itselleen kaikki briefissä olleet asiat ja muodostanut kuvan siitä, mitä toimeksiantaja haluaa projektista, hän voi aloittaa itse suunnittelutyön ideoimisen ja luonnostelun. (Kettunen 2000, 63 64; McKelvey & Munslow 2003, 4 5.) 4.2 Muuttunut muodin kalenteri Muoti muuttuu nykyisin yhä nopeammin ja nopeammin. Kaksi suurta vuosittaista sesonkia on muuttunut useiksi 6 8 viikon pituisiksi sesongeiksi. Suuret haute couture -talot noudattavat traditiota ja esittävät kaksi mallistoa vuodessa, mutta suuret vaatetusketjut tuovat myymälöihin uusia tuotteita huomattavasti nopeammalla tahdilla. Suurten ketjujen nopeasti vaihtuviin sesonkeihin on vaikuttanut siirtyminen asiakaslähtöisestä yksittäistuotannosta, massatuotantoon. Massatuotanto on saanut aikaan sen, että tuotteet ovat nopeammin useiden asiakkaiden saatavilla ja ennen kaikkea vaatteiden tuotannon kustannukset ovat huomattavasti huokeammat. Näin asiakkailla on mahdollisuus ostaa edullisia tuotteita useampia. Tähän kysynnän kasvuun on tietenkin vastattava jatkuvasti vaihtuvilla mallistoilla. Samaan aikaan halpa massatuotanto alentaa tuotteen laatua, mikä myös osaltaan

16 14 vaikuttaa kysyntään ja nopeaan vaihtuvuuteen. Suunnittelijoilta ripeästi vaihtuvat sesongit vaativat nopeaa reagointia ja useiden sesonkien päällekkäistä suunnittelua. Jokaisella yrityksellä on oma kalenterinsa, jonka mukaan ne toimivat. (Jones 2002, 28 29;McKelvey & Munslow 2003, 1.) 4.3 Suunnittelijan aikataulu Muoti on suurta kaupallista bisnestä. Ajoitus on tärkeää hyvän myynnin kannalta. Tärkeimmät tapahtumat muotimaailmassa sijoittuvat neljään muodin mekkaan kahdesti vuodessa. Nämä valmisvaatenäytökset järjestetään peräkkäin Lontoossa, jonka jälkeen esittäydytään Milanossa sekä Pariisissa, ja viimeisenä rantaudutaan New Yorkiin 14- päiväisille muotiviikoille. Nämä tapahtumat sijoittuvat noin neljän viikon jaksolle sekä keväälle että syksylle, ja niissä esitellään aina seuraavan sesongin mallistot. Kilpailu näkyvyydestä muotiviikoilla on kovaa. Aika catwalkeilla on vähäinen, ja sinä aikana on kuitenkin saavutettava haluttu huomio. New Yorkin venynyt muotiviikko on kiireistä aikaa. Näytöksiä riittää päivittäin aamusta iltaan. Ensimmäisenä parrasvaloihin ehtinyt saa myös tuotteensa liikkeisiin nopeimmin. Muotiviikot ovat suurten muotitalojen hallitsemia tapahtumia ja toimivat innoittajina useille pienille vaatteiden valmistajille. Huippusuunnittelijoiden kokoelmien perusteella ennakoidaan massamuodin kehityssuuntia. Yleisesti muotivuosi voidaan jakaa neljään sesonkiin: kevät, kesä, syksy ja talvi. Nämä sesongit kehittyvät vuosittain päällekkäin. Suunnittelijalle se tarkoittaa jopa viiden sesongin yhtäaikaista ideointia, suunnittelua ja valvomista. Esimerkiksi syksyllä 2008 suunnittelija ideoi talvea 2010 ja suunnittelee syksyä -09. Samaan aikaan kevään -09 ennakkomyynti on menossa ja valmistetaan ja toimitetaan talvea -09. Syksyn -08 myynnin seuraus on myös tärkeää, sillä se antaa vihjeitä seuraavan vuoden samaisen kauden tuotantoon ja malliston suunnitteluun (kuvio 4.) Selvitäkseen neljästä sesongista vuodessa suunnittelijoiden on toimittava nopeasti. Joka sesongille on suunnittelijoiden keksittävä jotain uutta ja erilaista saavuttaakseen asiakkaiden kiinnostuksen. Samalla on kuitenkin tärkeää säilyttää tietty tunnistettavuus, oma käsiala. (Jones 2002, 29; Nuutinen 2004, 150.)

17 15 PÄÄLLEKKÄISYYS VAATETUSSUUNNITTELUPROSESSISSA 4 sesonkia vuodessa: tarkasteluajankohta syksy Talvi (Kevät) kesä (Syksy) Ideointi (k) 09 Ideointi k 09 Ideointi (s) 09 Ideointi t 2010 Suunnittelu t 09 Suunnittelu (k) 09 Suunnittelu k 09 Suunnittelu (s) 09 Protojen tarkistus k 08 Protojen tarkistus (s) 08 Protojen tarkistus t 09 Protojen tarkistus (k) 09 Tuotanto, toimitus (k) 08 Tuotanto, toimitus k 08 Tuotanto, toimitus (s) 08 Tuotanto, toimitus t 09 Myynti t 08 Testaus Reklamaatiot Myynti (k) 08 Testaus Reklamaatiot Myynti k 08 Testaus Reklamaatiot Myynti (s) 08 Testaus Reklamaatiot KUVIO 4. Sesonkien päällekkäisyys vaatetussuunnittelijan suunnitteluprosessin (mukaillen Nuutinen 2004, 150.) Suunnittelijalle muotivuosi on katkeamaton ketju. Se ei ala alusta jokaisen sesongin valmistuttua, vaan jatkuu vaivihkaa vaihtuvien sesonkien yli. Suunnitteluprosessi tarkoittaa suunnittelijalle ennakointia ja ennustamista kaiken aikaa, tiedostamatta. Tärkeää on myös katsoa taaksepäin ja arvioida edellisen sesongin menestystä, jotta seuraava sesonki eroaisi edeltäjästään ja sen tuottavuutta voitaisiin parantaa. Vaatetusyrityksen kalenteri rytmittyy maailman muotitapahtumien mukaan. Muoti- ja kangasmessut aloittavat uuden sesongin ideoinnin, samalla kun edellisen sesongin tuotanto ja toimitus vasta alkavat (kuvio 5). Suunnitteluprosessin aikataulu vaihtelee sen mukaan, aloitetaanko kuidusta vai kankaasta valmiiksi tuotteeksi. Kuidusta vaatteeksi aikaa kuluu noin kaksi vuotta, jonka vuoksi lankamessut, kuten Expofil, elävät kauempana tulevaisuudessa. Jos vaatteen elämänkaaren katsotaan alkavan kankaasta, valmiina vaate on noin vuoden kuluttua. Kangasmessuilla Premiere vision esittellään seuraavan kauden kankaat. Indigo-messuilla taas tuodaan esille kuoseja ja printtejä. Mod Amont-messuilla keskitytään lisätarvikkeisiin, kuten nappeihin, pitseihin ja vetoketjuihin. Lisäksi on nahka- ja turkismessut, Le Cuir à Paris. Tämä viiden muotimessun yhtäaikainen tapahtuma järjestetään kahdesti vuodessa, keväällä ja syksyllä Pariisissa. Suuri tapahtuma on yksi merkittävimmistä muodin alalla, ja se kerää yhteen vaatetus- ja sisustusalan osaajia ympäri maailmaa. (Nuutinen 2004, ; Luoto 2002, 211.)

18 16 Syys 2008 Tiedon hankinta Kangas messut Tammi loka marras joulu helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras 2009 Malliston Malliston Tuotanto Toimitus suunnittelu esittely Talvimallisto 2009/2010 Muoti messut Kangas messut Heti toimitukset ke Premiere vision -Indigo Tiedon hankinta Malliston valmistus Mallisto esittely Tuotanto -Expofil Muoti Heti Kevät/kesä messutukset toimi- -Mod Amont mallisto 2010 T09/ -Le Cuir à Paris 10 Tiedon hankinta Malliston valmistus Joulu 2009 KUVIO 5. Malliston suunnittelun kulku sesongeittain (mukaillen Luoto 2002, 211.) 4.4 Luovuus Luovuuden määrittely on vaikeaa. Merkki luovuudesta on uusi ja hyödyllinen tuote. Luovalle toiminnalle on ominaista epäonnistuminen ja sen sietäminen sekä näistä löytyvä voimavara uuden yrittämiseen. Einsteinkin on aikoinaan todennut, että idean ei ole mahdollista menestyä, jollei se aluksi kuulosta absurdilta. Vaatesuunnittelussa luovuus on pääosin jo olemassa olevien tuotteiden uudistamista vastaamaan nykyisiä vaatimuksia, mutta vaatesuunnitteluun kuuluu myös uusien tuotteiden kehittäminen. Suunnittelijalta vaaditaan kekseliäisyyttä ja kykyä uuteen ja omaperäiseen ajatteluun oli kyseessä sitten uusi innovaatio tai uudistettava tuote. Luovuus vaatii ristiriitojen hallintaa sekä sellaisten tilanteiden sietämistä, jolloin ratkaisu ei heti löydy. Suunnittelijalle onkin tärkeää etsiä oikeita ratkaisuja niin kauan, kunnes ne löytyvät. Villi ideointi on tärkeää, mutta samalla tuotteen toteutuksen on oltava käytännössä mahdollista, joten luovuus tarvitsee toimiakseen myös kontrollia, joka voi olla luovan toiminnan edellytys. (Kettunen 2000, )

19 17 Ongelman löytäminen, sen hautominen, oivallus ja ratkaisun hyväksyminen tai hylkäys ovat luovan prosessin vaiheita. Luovuus vaatii itsetuntemusta ja kokemusta, jotta kyetään tunnistamaan kaukaiset intuitiot. Luova toiminta on ponnistelua ja hellittämistä, jolloin ideat saattavat syntyä alitajuisesti. Eri puolilla maailmaa voidaan päätyä samoihin ratkaisuihin keksijöiden toisistaan tietämättä. Nykyinen tietoyhteiskunta aiheuttaa sen, että samat ilmiöt ja tapahtumat koskevat ihmisiä eri maailman kolkissa. Median ja internetin välityksellä maailman tapahtumat ovat lähes kaikkien saavutettavissa. Tällöin useat suunnittelijat ammentavat ideansa samoista lähtökohdista, ja näin saattaa syntyä samankaltaisia tuotteita. Ympäristöllä on tärkeä osa luovuuden edesauttamiseen ja toisaalta sen ehkäisemiseen. Turvalliset olosuhteet, haasteellisuus, vapaa ilmapiiri ja työntekijöiden keskeinen luottamus ovat luovan ympäristön merkkejä. Työn arviointi, muihin vertaaminen, tiukat aikataulut ja tulosvastuu ovat omiaan latistamaan luovuutta. Nämä ovat kuitenkin vaatesuunnittelijalle jokapäiväisiä asioita, joten on tärkeää, että suunnittelija kykenee luovaan työhön näistä huolimatta. Epäonnistumisen pelko on jatkuvasti läsnä, mutta se on vain opittava hyväksymään, on noustava ja yritettävä uudelleen. Luovuus vaatii ennen kaikkea itseluottamusta. Huipuksi tuleminen vaatetusalalla tarkoittaa suunnittelijalla useiden vuosien harjoittelua ja itsensä kehittämistä. (Kettunen 2000, ) 4.5 Inspiraation lähteet Uutta mallistoa tai yksittäisiä tuotteita inspiroidessa suunnittelijalle on tärkeää tutkia, ideoida, kokea ja kyetä tulkitsemaan kulttuurillisia trendejä. Ympäristön tarkkailu on jokaiselle muodin ammattilaiselle elinehto. Tapahtumat ja muutokset maailmanlaajuisesti heijastuvat suunnittelijan töihin. Uusien trendien uskotaan nousevan kolmesta lähteestä. Korkeakulttuuria ovat esimerkiksi kirjallisuus, teatteri, klassinen musiikki ja taide. Televisio, pop-musiikki, elokuvat ja julkisuuden henkilöt edustavat populaarikulttuuria. Alakulttuurit ovat usein aluksi paikallisia ryhmiä, joita yhdistää yhteinen mielenkiinnon kohde ja jotka tahtovat poiketa valtavirrasta, kuten skeittarit. Nämä kolme kulttuurin osaaluetta eivät kuitenkaan toimi eristyneinä toisistaan, vaan jokainen vaikuttaa osaltaan toiseen. Trendien luominen ei ole vain vaatetuksen seuraamista eri lähteistä, se on ihmisten elämän muuttumisen, käyttäytymisen ja mielipiteiden omaksumista. (Jones 2002, )

20 18 Nykyisin muuttuvaa maailmaa on helppo seurata. Uutiset ja ilmiöt leviävät nopeasti kehittyneen teknologian ansiosta. Inspiraatiota on mahdollisuus hakea omalta kotisohvalta internetin välityksellä. Suurten muotitalojen näytökset on mahdollista katsoa ruudun takaa muutama minuutti sen jälkeen, kun viimeinen malli on poistunut catwalkilta. Kaiken saamansa informaation keskellä suunnittelijan on osattava tulkita sitä oikein ja ennustaa, miten kuluttaja tulevaisuudessa elää ja mitä arvostaa. Media ei kuitenkaan ole ainoa inspiraation lähde. Kirjallisuus tai taiteen kauneus ja shokeeraavuus saattavat toimia innoittajina. Taiteilijat usein kyseenalaistavat rajoja ja heijastavat sen hetkisiä arvoja töissään. Erilaiset näyttelyt inspiroivat, ja muutamat ovat vaikuttaneet suoraan muotisuunnitteluun. Myös elokuvilla on suuri vaikutus muotiin; ne usein ytimekkäästi vangitsevat vallitsevan hengen. (Jones 2002, ) Vaatetukseen nousee ideoita myös sisustuksen saralta, esimerkiksi minimalismi sai alkunsa sisustussuunnittelusta. Suunnittelija ammentaa ideansa omista kokemuksistaan, joita saa mm. matkoilta tutustuessaan uusiin kulttuureihin ja törmätessään erilaisiin elämäntapoihin. Kaunis tai erikoinen materiaali antaa usein inspiraation yksittäiselle luomukselle tai koko mallistolle. Esimerkiksi pitsit, sulat, vetoketjut tai napit voivat olla teema ja inspiraation lähde koko mallistolle. Historiasta suunnittelijat ammentavat loputtomasti ideoita. Menneiden vuosisatojen muoti-ilmiöt näkyvät modernisti uuden vuosituhannen mallistoissa. Huippusuunnittelijoiden mallistoissa on voinut nähdä myös viitteitä urheilulajeista, kuten ratsastuksesta. Urheilu kulkee tiiviisti käsi kädessä muotisuuntauksien kanssa ja tiettyihin lajeihin liitetty elämäntapa heijastuu mallistoihin. Oli inspiraation lähde mikä hyvänsä, tärkeää suunnittelijalle on kuitenkin löytää se, jotta pystyy luomaan omintakeisia tuotteita. Inspiraatio saattaa syntyä odottamatta ja alitajuisesti. Todennäköistä on, että yksi idea johtaa toiseen, joten alkuperäinen idea tulee todennäköisesti muuttumaan ja kehittymään matkan varrella. (McKelvey & Munslow 2003, ) 4.6 Värit, materiaalit ja siluetti Tuotteen onnistumisen kannalta jokaisen yksityiskohdan tulisi olla kohdallaan. Kauniissa tuotteessa ei ole mitään liikaa tai liian vähän. Täydellisen vaatteen tai malliston peruselementtejä ovat värit, materiaalit ja siluetti. Materiaali on esteettinen elementti, jolla on

21 19 vaikutus vaatteen istuvuuteen, ulkonäköön, tuntuun ja siluettiin. Yhdessä materiaali, väri ja siluetti muodostavat kolmiulotteisen kokonaisuuden, vaatteen. Suunnittelijan työ on yhdistää nämä asiat ja luoda vaate tai asu, joka täydentää käyttäjänsä persoonallisuutta ja antaa itsevarmuutta. (Nuutinen 2004, 103, 108.) Värit ovat usein se, mistä suunnitteluprosessi alkaa, sillä ne valitaan ensimmäisenä. Väreillä on suuri rooli muodin maailmassa, niihin kiinnitetään ensimmäisenä huomio, ja niistä syntyy kiihkein keskustelu. Värit myyvät muotia ja houkuttelevat kuluttajia; vaikka tuote pysyisi muuttumattomana, uusi väritys uudistaa sen. Väreillä sanotaan olevan voimakkain visuaalinen vaikutus. Musta pienentää, kun taas keltaisella on väreistä suurentavin vaikutus visuaalisesti. Väreillä voidaan vaikuttaa vaatteen haluttuun sanomaan. Niillä on myös mahdollista kaventaa ja korostaa haluttuja kohtia vartalossa. Värien käyttö vaihtelee kulttuurien ja ilmaston mukaan. Esimerkiksi Intiassa värien käyttö on runsaampaa kuin vaikkapa meillä Suomessa. Tähän vaikuttaa osaltaan ilmasto. Pimeä, kylmä talvi tuo markkinoille tummat sävyt, kun taas kevätaurinko muistuttaa kirkkaista lämpimistä väreistä. Tämä on siitä erikoista, että juuri talven synkkyydessä kirkkaat värit saattaisivat piristää pitkää kaamosta. Kulttuuri vaikuttaa osaltaan myös Intian väriloistoon. Kirkkaat värit ovat perinteisiä, ja vaaleat sävyt helpottavat paahtavassa auringossa. Diana Vreeland on todennut, että Intiassa laivastonsininen on pinkki. Väreissä on aina tietyt trendit, eikä niitä voi sokeasti seurata ottamatta huomioon kuluttajien tottumuksia ja kulttuurillisia seikkoja. (McKelvey & Munslow 2003, 41 43; Nuutinen 2004, 108.) Suunnittelussa värisävyillä on tärkeä merkitys. Esimerkiksi valkoinen voidaan ymmärtää monella tavalla. Väärä valkoisen sävy voi nopeasti muuttua likaiseksi jonkin toisen värin rinnalla. Värien luonne tavallisesti muuttuu yhdistettäessä toiseen väriin, ja tämä on syytä muistaa esimerkiksi raidallisissa tuotteissa. Väärinkäsitysten välttämiseksi on olemassa erilaisia värikarttoja; yksi tunnetuimmista on Pantonen värikartta. Pantonen paketeissa tuhannet värit ja sävyt on numeroitu ja pakattu viuhkaksi. Näitä käyttävät useat yritykset, mikä mahdollistaa sen, että suunnittelijan tarkoittamat värit tulevat varmasti oikeissa sävyissä tuotteeseen. Vaatetusalan digitalisoituessa tärkeiksi ovat tulleet kaupalliset värikartat. Esimerkiksi Pantonen numeroituja värejä käytetään usein näissä tulevien sesonkien väreistä kertovissa kaupallisissa värikartoissa. Kaupallisia värikarttoja tuottavat

22 20 mm. Intercolor, Peclers Paris ja Promostyl. Promostyl on vuonna 1966 perustettu maailmanlaajuinen, useilla aloilla toimiva trendi-, väri- ja materiaalikirjojen tuottaja (kuvio 6). Valmisvaateteollisuuden kehitys sai aikaan ennustamisen ammatillistumisen, jolloin syntyi tarve nopeatempoisempaan trenditietoon. Taidokkaasti kootut kaupalliset paketit ovat pitkän aikavälin ennustamistyön tuloksia. Trenditoimistojen asiantuntijat keräävät ja analysoivat tietoa, josta kootaan vaatetusalan yrityksille myytäviä ennustekarttoja. (Nuutinen 2004, 97, 108.) KUVIO 6. Sivu Promostylin tuottamasta värikartasta (Promostyl copyright 2007.) Värien rinnalla materiaaleilla on myös tärkeä osuus tuotteen onnistuneessa kokonaisuudessa. Materiaalit määräävät tuotteen luonteen ja sen, kuinka kangas soveltuu käyttötarkoitukseen. Ohut, kevyt kangas on omiaan kesäiseen hentoon leninkiin, kun taas syksyiseen takkiin se ei sovellu. Kankaan käyttäytyminen vaikuttaa linjoihin ja leikkauksiin. Joustava materiaali soveltuu sellaisenaan tyköistuviin malleihin, kun taas joustamaton vaatii istuakseen monimutkaisempia leikkauksia. Erilaiset kuvioinnit, käsittelyt, pesut ja kangastyypit vaikuttavat kaikki kankaan visuaaliseen ulkonäköön, tuntuun ja kankaan huoltoon. Koska vaate on lähinnä ihoa, kankaan tuntu on usein tärkeää tuotteen mukaan. Usein jo tunnusteltaessa kangasta suunnittelija tietää, kuinka se tulee käyttäytymään ja soveltuuko se tuotteeseen. Materiaali vaikuttaa myös tuotteen ulkonäköön. Pörröisellä turkilla on aivan eri luonne kuin esimerkiksi mikrokuiduista valmistetulla takilla, vaikkakin malli olisi sama. Samoin kuin väreistä, myös materiaaleista kootaan trendikarttoja vaatetusalan käyttöön (kuvio 7). (McKelvey & Munslow 2003, )

23 21 KUVIO 7. Ote Promostylin materiaalikartasta (Promostyl copyright 2007.) Mieleenpainuvissa taideteoksissa on mieleenpainuva siluetti. Vaatteissa siluetilla tarkoitetaan tuotteen ulkoisia linjoja ja muotoja. Siluettia pidetään malliston perustana, mutta tietty siluetti voi kuvata myös kokonaista ajanjaksoa muodin historiassa. Yksi tunnetuimmista silueteista on todennäköisesti Diorin New lookin siluetti, joka rakentuu A-linjaisesta helmasta ja niukasta, kapeasta vyötäröstä. Historiasta löytyy esimerkkejä ihannesilueteista, joihin vaatteiden avulla pyrittiin hinnalla millä hyvänsä. Näihin vaikuttivat kunkin ajanjakson sosiaaliset, poliittiset ja taloudelliset seikat. Siluettityyli muuttuu hitaasti; se saattaa pysyä jopa viidentoista vuoden ajan miltei muuttumattomana. Siluetteja on useita, mutta neljä perusmuotoa ovat tiimalasi, takaa täyteläinen, putkimainen ja kärjellään seisova kolmio. Värit, materiaalit ja yksityiskohdat ovat siluetin sisällä jopa useita kertoja vuodessa vaihtuvia tekijöitä. (McKelvey & Munslow 2003, 45 48; Nuutinen 2004, 103.) 4.7 Prototyyppi Suunnitteluprosessissa kaksiulotteisen idean muuntuminen kolmiulotteiseksi prototyypiksi on tärkeä vaihe tuotteen todellisen toimivuuden kannalta. Prototyyppi auttaa käytännössä hahmottamaan vaatteen leikkaukset ja linjat toimiviksi. Kankaan toimivuus tuotteessa selviää viimeistään prototyyppiä valmistettaessa, vaikka joskus ensimmäinen prototyyppi saatetaan valmistaa edullisesta puuvillakankaasta. Kuitenkin massatuotannossa ensimmäi-

24 22 nen kappale mallista valmistetaan suoraan tuotteeseen tarkoitetusta kankaasta. Mallimestarit kaavoittavat tuotteet, joiden pohjalta valmistetaan prototyypit. Tässä vaiheessa suunnitteluprosessia suunnittelija voi korjata tuotteessa esiin tulleet ongelmakohdat. Lisäksi suunnittelijan on mahdollista muuttaa prototyyppiä, mikäli malli ei käytännössä näytäkään siltä kuin suunnittelija sen tarkoitti. Kun tuotteen näkee kolmiulotteisena, siihen on helppo lisätä tai muuttaa yksityiskohtia. Vaikka suunnittelijan näkemys prototyyppiä valmistettaessa on tärkeää, voi silti olla, että suunnittelija ei ole mukana enää tässä vaiheessa suunnitteluprosessia, sen mukaan millainen toimeksianto on. (McKelvey & Munslow 2003, 94.)

25 5 SUUNNITTELIJAN TOIMINTAYMPÄRISTÖ 23 Vaatesuunnittelu on sellaisten yksittäisten vaatekappaleiden suunnittelua, jotka muodostavat tunnistettavan, linjakkaan kokonaisuuden, malliston. Suunnittelija voi aloittaa työnsä kahdesta eri lähtötilanteesta. Täysin uuden tuotteen suunnittelussa keskitytään innovoimaan uusia näkökulmia ja muotoja. Tavoitteena on luoda kuluttajalle tarpeita, joita ei aiemmin ollut. Toinen tilanne on jo olemassa olevan tuotteen kehittämistä. Tällä uudistetulla tuotteella pyritään kasvattamaan mallistoa tai pienentämään tuotantokustannuksia. Kun vanha vaatekappale ei enää vastaa nykyistä muotia, siihen lisätään tai siinä muutetaan yksityiskohtia, jotta vaate olisi jälleen ajankohtainen. Suunnittelija on usein osa tuotekehitystiimiä, johon kuuluu myös assistentteja, mallimestareita, ompelijoita ja myyntihenkilöitä. Suunnittelijalla on tiimissä tärkeä rooli; hän rakentaa mallit ja ideat, joita eri alojen osaajat yhdessä kehittävät toimivaksi tuotteeksi. Usein tuotteen suunnittelu lähtee liikkeelle tarpeesta. Nyky-yhteiskunnassa vaatteen varsinainen tarve ei ole kuluttajien ainoa lähtökohta vaatteita hankittaessa. Vaatteilla ei ole vain fysiologinen tarkoitus käyttäjälleen, vaan niistä on tullut kulutustavaraa. Vaatetussuunnittelun mystiikka on kadonnut couturemuodin ajoista tietotekniikan ja muotien yhtenäistymisen myötä. Näin suunnittelu on arkipäiväistynyt, kun suunnittelijan ammattitaitoon liittynyt sanaton ammattitaito on muutettu sanoiksi. Samalla suunnittelijoiden toimintaympäristö on muuttunut: enää asiakkaana ei ole yksittäinen henkilö, vaan tuotteet suunnitellaan kohderyhmälle. (Risikko & Marttila- Vesalainen 2006, 12 13; Nuutinen 2004, 234.) Vaatesuunnittelija on taiteilija, jonka työvälineinä ovat materiaalit, kuten kankaat, joista hän kehittää ihmisille puettavia vaatteita. Monet vaatesuunnittelijat eivät kuitenkaan miellä itseään taiteilijoiksi. Vaatesuunnittelijan ammatin pioneeri Charles Worth mielsi kuitenkin itsensä taiteilijaksi. Hän signeerasi luomuksensa etiketillä, jossa oli hänen nimikirjaimensa mutta ei nauttinut kuitenkaan täydellistä taiteellista vapautta valmistaessaan pukuja asiakkaille heidän ehdoillaan. Haute couture on aina ollut osaksi taidetta, käsityötä ja kaupallisuutta. Juuri taiteen ja käsityön yhdistäminen couture-suunnittelijaan oli tavanomaista sen kulta-aikoina. Tämä käsitys koskee enää harvoja muodinluojia. Muuttuneessa ja teollistuneessa muotimaailmassa suunnittelijat mieltävät työnsä taiteelliseksi mutta itsensä vaatetussuunnittelijoiksi. Massavalmistuksen aikakaudella suunnittelijat eivät suunnittele

26 24 vaatekappaleita museoon vaan kuluttajien käyttöön. (Koskennurmi-Sivonen & Raunio 2003, 119.) 5.1 Suunnittelijana teollisuudessa, kaupanalalla tai yksityisyrittäjänä Vaatetussuunnittelija voi toimia vaatetusalalla erityylisissä tehtävissä sen mukaan toimiiko teollisuuden- vai kaupanalalla vai yksityisyrittäjänä. Suunnitteluprosessi eri toimialoilla säilyy muuttumattomana, mutta suunnittelun lähtökohdat ja aikataulu poikkeavat toisistaan. Teollisuudessa työskentelevä suunnittelija saattaa aloittaa työskentelyn langoista ja printeistä kierrellen messuja ja käyden ideamatkoilla. Työ on riskialtista, koska suunnittelijan on osattava ennustaa pitkälle tulevaisuuteen kuluttajien käyttäytymistä, noin kahden vuoden päähän. Tämän vuoksi klassisuus on tavallista teollisissa vaatekappaleissa. Mikäli suunnittelija on sijoittunut tuotekehitysprosessin alkupäähän materiaalien ja värien tekemiseen, hänellä ei ole käytössään valmiita ennusteita kyseessä olevan sesongin trendeistä, koska tuotekehitysprosessi alkaa jo ennen kuitu- ja tekstiiliteollisuuden julkaisemia ennusteita. Teollisuudessa tuotanto on yrityksen omassa kontrollissa ja mallistojen myyntikelpoisuus on tärkeää koko prosessin ajan. Kaupanalalla suunnittelu keskittyy enemmän tiimityöskentelyyn. Suunnittelija toimii nykyhetkessä ja on valmis reagoimaan nopeasti kuluttajien mielipiteisiin. Ominaista kaupanalalle on kokoelmien mahdollisimman alhaiset tuotantokustannukset sekä pintamuodin seuraaminen. Tuotanto teetetään usein alihankkijoilla ympäri maailmaa. Suunnittelija reagoi muoti-ilmiöihin nopeasti ja muuntaa niitä tiettyyn kulttuuriin sopiviksi. Kuluttajilta saatu palaute auttaa suunnittelijaa tekemään muutoksia malliston tuotteisiin. Kaupanalalla toimitaan lyhyemmällä aikavälillä kuin teollisuudessa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että teollisuudessa suunnittelijalla on enemmän aikaa suunnittelutyölle kuin hektisemmällä kaupanalalla. (Nuutinen 2004, ) Yksityisyrittäjä ennustaa lähemmäs tulevaisuuteen kuin teollisuudessa työskentelevä, lyhyempien tuotantoaikojen vuoksi. Yksityisyrittäjä hankkii materiaalit samoilta messuilta kuin muillakin toimialoilla toimivat suunnittelijat. Yksityisyrittäjällä on halutessaan mahdollisuus käyttää kaupallisia trendejä tai luoda omat ennusteensa. Yksityisyrittäjä saattaa toimia, varsinkin pienissä yrityksissä, yksin ja hoitaa suunnittelun ja kaavoituksen lisäksi myös yrityksen hallinnolliset seikat. Suunnittelulle on ominaista malliston laatuun, moni-

27 25 käyttöisyyteen ja kilpailukykyyn panostaminen. Tuotanto tapahtuu usein kotimaisilla alihankkijoilla. Omiin visioihin luottaminen ja ns. hiljaisen tiedon tulkitseminen ja sen muokkaaminen valmiiksi vaatekappaleiksi on tärkeää minkä tahansa työkentän vaatetussuunnittelijalle. (Nuutinen 2004, ) 5.2 Etätyö-freelancer Nykyisin suunnittelijan toimenkuva on muuttunut vaatetusteollisuuden siirryttyä yhä enemmän ulkomaille. Perinteinen salonkimuoti on vaihtunut massatuotannoksi. Tämän myötä suunnittelijan työnkuvaan ovat tulleet A4-arkille piirretyt luonnokset tuotekortteineen ja valmistusohjeineen. Suunnittelija on ne suunnitellut ja valmistanut etätyönä, ja hän lähettää ne eri puolella maapalloa olevalle tehtaalle tai agentille. Nykyisin on yhä yleisempää toimia etäsuunnittelijana. Freelancesuunnittelu koetaan vapaammaksi ja joustavammaksi tavaksi työskennellä. Freelancesuunnittelijat voivat tehdä töitä useille yrityksille ja ottaa osaa monenlaisiin projekteihin. Suunnittelijalle tämä antaa erilaisen vapauden kuin kokopäiväisesti työskennellessä. Se mahdollistaa erityylisten tuotteiden suunnittelun eri kohderyhmille. Monille se on mahdollisuus käyttää luovuuttaan myös muilla muotoilun aloilla kuin vaatesuunnittelussa. Freelancesuunnittelijan työ vaihtelee suunnittelijan ja toimeksiantojen mukaan. Yleensä suunnittelija saa kattavan briefin, johon tutustuttuaan hän tapaa yrityksen edustajan vähintään muutamia kertoja, ennen kuin esittelee ja luovuttaa työn yrityksen käyttöön. Useilla suunnittelijoilla on oma pienimuotoinen vaatetusalan yritys, jonka ohella he tekevät projektiluontoisia freelancertöitä. (Tain 2003, 340.) Freelancesuunnittelijan työ on haastavaa ja antoisaa. Etätyö vaatii suunnittelijalta johdonmukaisuutta ja itsekuria. Pohjimmiltaan se on yhtä tiukkaa briefin ja aikataulun seuraamista kuin kokopäiväisesti työskentelevän suunnittelijan työ. Freelancesuunnittelija voi kuitenkin työskennellä omassa tahdissaan ja asettaa työskentelylle oman aikataulun, kunhan noudattaa toimeksiantajan asettamaa aikataulua. Saatettuaan yhden projektin loppuun, on suunnittelijalla mahdollisuus pitää vapaata ja matkustella, mikä auttaa pääsemään irti edellisistä töistä ja keskittymään seuraaviin. Vieraat kulttuurit inspiroivat ja antavat ideoita tuleviin töihin. Freelancesuunnittelijan matkusteluun liittyy tietenkin suun-