Mikä on sulle kaikista tärkeintä täällä? Paikka Tämän kylän sijainti ja olemus

Transkriptio

1 Mikä on sulle kaikista tärkeintä täällä? Paikka Tämän kylän sijainti ja olemus Hannukaisen kaivoshankkeen vaikutukset paikallisten paikkakokemuksissa Sonja Lukkarinen Pro gradu -tutkielma Yhteiskunta- ja kauppatieteiden tiedekunta Historia- ja maantieteiden laitos Yhteiskuntamaantiede Itä-Suomen yliopisto Ohjaajat: Minna Tanskanen ja Tuija Mononen 06/2019

2 Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Tekijä Sonja Lukkarinen Yksikkö Historia- ja maantieteiden laitos Ohjaajat Minna Tanskanen & Tuija Mononen Työn nimi Mikä on sulle kaikista tärkeintä täällä? Paikka Tämän kylän sijainti ja olemus Hannukaisen kaivoshankkeen vaikutukset paikallisten paikkakokemuksissa Pääaine Yhteiskuntamaantiede Työn laji Pro gradu -tutkielma Päivämäärä Sivumäärä 112 Tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaisina paikalliset näkevät Kolariin suunnitteilla olevan Hannukaisen kaivoksen tähänastiset ja tulevat vaikutukset sekä mitkä seikat vaikuttavat kaivoksen hyväksymiseen tai hyväksymättä jättämiseen. Tutkimuksen aineisto koostuu kymmenestä teemahaastattelusta, jotka tehtiin Äkäslompolossa lokakuussa Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu maantieteelliseen paikkatutkimukseen ja yhteiskuntatieteelliseen kaivostutkimukseen. Hannukaisen kaivoshanke on muodostunut kiistaksi, jossa Ylläksen luontomatkailusta elävät tunturikylät pääasiassa vastustavat ja muu Kolari kannattaa kaivoshanketta. Tarkempi tarkastelu osoittaa, ettei kyse ole vain elinkeinojen välisestä intressiristiriidasta, vaan kyse on myös eri elettyjen paikkojen erityispiirteiden säilymisestä. Aineiston analyysissä käytettiin sisällönanalyysiä. Analyysi osoitti, että Äkäslompolossa paikalliset haluavat vaalia luontoarvoja, koska niihin perustuvat sekä taloudellinen, sosiaalinen että henkinen hyvinvointi. Äkäslompolo on Kolarin kasvualuetta, mutta muu Kolari on pääpiirteissään taantuvaa. Kaivokseen myönteisesti suhtautuvat asuvat pääasiassa muualla Kolarissa. He toivovat kaivoksen aluetaloudellisten vaikutusten pelastavan kunnan elinvoiman ja palveluiden säilymisen. Kaivoksen vastustajat kokevat, ettei kaivosyhtiö eikä kunta ole halunnut kuulla heitä. He eivät luota kaivoksen taloudellisiin lupauksiin eivätkä myöskään vaikutusarviointeihin. He pitävät kohtuuttomana sitä, että alle 20 vuotta toiminnassa oleva rautakaivos saisi yhteiskunnalta luvan, vaikka sen vaikutukset voivat heikentää merkittävästi kunnan elinkeinoja pitkälle kaivoksen sulkemisen jälkeenkin. Kaivoksen kannattajille taas kunnassa aiemmin harjoitettu kaivostoiminta on muisto paremmasta ajasta Kolarissa, ja vanha kaivostoiminta on jättänyt luottamuspääomaa alaa kohtaan. Tämä on yksi merkittävä syy, miksi kaivoksen kannattajat näkevät Hannukaisen kaivoshankkeessa positiivisen mahdollisuuden. Johtopäätöksenä todetaan, että tutkimus tukee yhteiskuntatieteellisen kaivostutkimuksen päätelmää siitä, että kaivosala on menettänyt yhteiskunnallista luotettavuuttaan kansalaisten keskuudessa. Vastustajien kohdalla tämä johtuu siitä, ettei kaivoksen oletettuja sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia hyväksytä paikallisten erityispiirteiden vuoksi. Vastustusta aiheuttavat ennen kaikkea virheelliset ja puutteelliset vaikutusarvioinnit sekä tiedotuksen ja vuorovaikutuksen yksisuuntaisuus. Vastustuksen syyt antavat viitteitä siitä, että sosiaalisen toimiluvan saaminen kaivokselle on melko epätodennäköistä tunturiseuduilla. Vastustajat ovat ennen kaikkea huolissaan paikkaan liitettyjen erityispiirteiden, kuten luontoarvojen, tuhoutumisesta lyhytkestoisten talousvaikutusten seurauksena. Nämä kaikki seikat yhdessä aiheuttavat vastustajissa epäluottamusta, sekä kaivoshanketta, että alaa säätelevää ja valvovaa yhteiskuntaa kohtaan. Pohdinnassa esitetäänkin maantieteelliseen paikkatutkimukseen nojaten, että kaivosten vaikutuksia arvioitaessa olisi otettava huomioon aiempaa paremmin ihmisten (paikallisten) paikkatulkinnat: ihmisten elämismaailman ulottuvuus jää vaikutusarvioinneissa ulkopuolelle, mikäli paikkoihin kohdistuvia vaikutuksia arvioidaan vain kapeasta fyysisen paikkatulkinnan näkökulmasta. Avainsanat Hannukaisen kaivoshanke, kaivoksen vaikutukset, kaivostutkimus, paikan erityispiirteet, Äkäslompolo

3 Sisällys 1 Johdanto Tutkimuskohteen kuvaus ja Hannukaisen kaivoshanke Kolarin elinkeinorakenteen historialliset muutokset Ylläksen matkailu Kolari on myös kaivoskunta? Hannukaisen kaivoshanke Kansalaisten asenne Hannukaisen kaivoshanketta kohtaan Paikka tutkimuskohteena ja käsitteenä Paikka tulkintana Paikkojen määrittely ja nimeäminen Alueellinen kuuluminen ja paikaan kiinnittyvät tunteet Kaivosten aluevaikutukset ja sosiaalinen kestävyys Kaivosten sijoittuminen aiheuttaa ristiriitoja Kaivos vaikuttaa paikkakunnan kehitykseen Sosiaalinen kestävyys kaivostoiminnassa Kaivostoiminnan vaikutusten arvioinnit Ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi Vaikutusarviointien merkitys lisääntyy Hannukaisen kaivoshankkeen YVA ja SVA Tutkimusmenetelmä ja aineiston hankinta Haastattelututkimus Eettiset huomiot haastattelututkimuksessa Aineiston sisällönanalyysi Tulokset Hannukaisen kaivoshankeen tiedotus ja osallistuminen hankkeessa Tietolähteet Tiedolla on merkitystä... 43

4 7.1.3 Kuulemis- ja tiedotustilaisuudet Kaivosvastustus ryhmittäytyy Luottamus kaivoshankkeen osapuoliin Kaivosyhtiön tausta ja kunnan kaivoshistoria herättävät luottamusta kaivoksen kannattajissa Taloudellinen luottamus rakoilee Kaivosyhtiön motiiveja epäillään Luottamus yhteiskuntaa, viranomaisia ja valvontaa kohtaan Kuntaan kohdistuva luottamus Millaiseen paikkaan kaivos on suunnitteilla? Kylien olemus Luonnon merkitys alueen erityispiirteissä Kaivokset ja matkailu paikan historiassa ja tulevaisuuden toiveissa Kaivoskiista vaikuttaa Kolarin sisäiseen vastakkainasetteluun Kaivoksen oletetut positiiviset ja negatiiviset vaikutukset Kaivosta kannattavien näkemykset ympäristövaikutuksista Kaivoksen oletetut ympäristövaikutukset aiheuttavat epävarmuutta sekä kaivosvastustusta Kaivoksen kannattajat pitävät kaivostyöpaikkoja positiivisena vaikutuksena Kaivoksen vastustajat ovat huolissaan kaivoksen vaikutuksista muihin elinkeinoihin Johtopäätökset Pohdinta LÄHTEET LIITTEET

5 Esipuhe Minä olen aina pitänyt talvesta ja lapsuudesta asti olen saanut vierailla Lapissa, useita kertoja myös Hannukaisen kylässä. Olen säännöllisten vierailujeni ansiosta tutustunut Äkäslompolon luontoon ja kylään, mutta samalla olen myös saanut kuulla Kolarin kaivosten merkityksestä äitini elämään. Työni aiheen valintaan saattoi osin vaikuttaa edellä mainitut seikat, mutta ennen kaikkea halusin ymmärtää miten Kolarissa asuvat henkilöt suhtautuvat elinympäristönsä muutoksiin. Tehdessäni haastatteluita Äkäslompolossa lokakuussa 2017 huomasin, että haastateltavat puhuivat lähes kaikesta peilaten asioita mahdolliseen kaivokseen. Työstä tuli hieman vahingossa kaivosta käsittelevä tutkimus. Haluan kiittää työni ohjaajia Minna Tanskasta ja Tuija Monosta tuesta ja hyvistä neuvoista. Lisäksi kiitän professori Rauno Sairista ja yliopisto-opettaja Jukka Sihvosta tarkentavista ja täsmentävistä neuvoista. Heiltä sain erinomaisia vinkkejä kaivostutkimuskirjallisuuteen. Kiitos myös teille, jotka osallistuitte tutkimushaastatteluuni. Kiitos Pirjo ja Ari.

6 1 Johdanto Työni aihe on syntynyt kiinnostuksestani pohjoista, sen luontoa ja luonnonkäyttöä kohtaan. Ilmastonmuutos ja lisääntynyt arktinen mielenkiinto ovat olleet jo pitkään esillä julkisessa keskustelussa. Ilmaston lämpeneminen on arktisilla alueilla kaksi kertaa nopeampaa kuin muualla maailmassa (ACIA 2005). Ylläksen seudun keskilämpötilan ennustetaan nousevan 2-3 astetta kesäkuukausina ja 5-6 astetta talvikuukausina vuosisadan loppukymmenyksillä (Moore 2009: 19-24, 28-29). Muutos tarkoittaa lisääntyviä vesisateita, jotka puolestaan aiheuttavat riskejä eri elinkeinoille, kuten matkailulle ja kaivosteollisuudelle. Lisäksi pohjoisen luonnonvaroista ovat kiinnostuneita yhä useammat yritykset ja valtiot, koska luonnonvarojen hyödyntäminen on tullut etenkin ilmaston lämpenemisen ja teknologisen kehityksen myötä taloudellisesti mahdolliseksi. Ilmiötä on kutsuttu arktiseksi buumiksi. Lisääntyvä kiinnostus on myös aiheuttanut konflikteja paikallisten, yritysten, järjestöjen ja poliittisten tahojen kesken. Tutkijat ovat nimittäneet nykyistä arktista luonnonvarapolitiikkaa jopa uuskolonialistiseksi, koska pohjoisen alueet, niiden luontoarvot ja paikallisten huomioiminen ovat jääneet valtioiden taloudellisten intressien varjoon. Luonnonvarojen tarve ja hyödyntämisen mahdollisuudet ovat johtaneet yritysten sekä valtioiden kilpajuoksuun alueelle. Arktisuuden rajoja ja sitä, kenellä on oikeus hyödyntää luonnonvaroja, määritellään yhä tarkemmin. (Heininen 2007: 1-11.) Lapin luontoon kohdistuu yhä enemmän erilaisia intressejä ja on mahdollista, että myös ympäristökiistat lisääntyvät, koska kiistat ovat olleet yleisiä Lapin luonnonkäyttöä koskevissa hankkeissa. Tosin kaikki toiminnot eivät suinkaan kohtaa merkittävää vastustusta, tuovathan ne myös monia paikallishyötyjä. Mikäli kiistoja ilmenee, on niissä usein kyse siitä, mitä ja miten luonnonvaroja käytetään ja ketkä niitä saavat hyödyntää. Lapin luontoa koskevissa keskusteluissa on ollut yleistä, ettei paikallisten ääntä kuunnella riittävästi ja se on osasyy Lapin luonnon politisoitumiselle. Lappi on kuitenkin muutakin kuin luonnonvara-aitta, se on paikallisten ihmisten elinpiiri, kotiseutu ja osa elämäntapaa. (Suopajärvi & Valkonen 2003: 6.) Esimerkiksi Suomen arktisessa strategiassa (2013) painotetaan eniten taloudellisia intressejä ja toimintoja. Paikallisten ihmisten kuuleminen, luonnon herkkyys ja kestävä kehitys strategiassa tunnustetaan, mutta niitä edistävät toiminnot jäävät varsin suppeiksi suhteessa taloudellisiin toimintoihin. 1

7 Globaali kaupungistuminen näkyy myös pohjoisilla alueilla. Lapin pienet kylät ovat autioitumassa. Väestö muuttaa suurempiin keskuksiin, palveluiden lähelle. Väestö vanhenee sekä vähenee. Lapin väkiluku on ollut laskeva 2000-luvulta lähtien, keskiarvolla mitaten väestö on vähentynyt noin 600 henkilöllä vuodessa. Lapin väestö edustaa kolme prosenttia koko maan väkiluvusta. Lappi on pintaalaltaan kolmannes Suomen kokonaispinta-alasta. Alueen asutus on hajaantunut, ja välimatkat ovat suhteessa pitkiä. Yli puolet maakunnan asukkaista asuu Lapin kaupunkiseuduilla Rovaniemellä ja Kemi-Tornion alueella. Viime vuosina Lapin asukkaiden tulotaso on noussut kolmanneksi eniten koko maassa. Eniten kasvua on tapahtunut Tunturi-Lapin ja Pohjois-Lapin alueella. (Lapin luotsi 2018; Ympäristöhallinto 2014.) Etenkin matkailun merkitys maakunnan aluetalouteen on merkittävä. Sen on parantanut myös palvelutarjontaa. Työpaikoista noin 75 % on palvelualoissa. Kasvavia aloja ovat energia- ja kaivosala, joiden merkitys tulevaisuudessa voi olla nykyistä suurempi. (Lapin ELY 2015: 3-5.) Työpaikkoja luovat hankkeet voivat saada helposti paikallisten hyväksynnän, koska työpaikat ehkäisevät kylien autioitumista sekä edistävät alueellista hyvinvointia. Toisaalta arktinen buumi voi lisätä negatiiviseksi koettuja ympäristövaikutuksia, jotka haittaavat paikallisten ihmisten elämäntapoja ja elinkeinoja. Lappia muuttavat siis ympäristön muutokset sekä yhteiskunnalliset muutokset. Nämä muutokset inspiroivat minua tutkimusaiheen valinnassa. Kun aloitin tutkimussuunnitelman tekemisen, oli minulle tärkeää, että saan aineistoksi Lapissa asuvien ihmisten ajatuksia ja näkemyksiä muuttuvasta ympäristöstä. Tutkimuskohteeksi valikoitui Kolarin kunnassa sijaitseva Äkäslompolo. Se ja viereinen Hannukaisen kylä ovat minulle paikkoina tuttuja. Alun perin työn tarkoitus oli selvittää Äkäslompolossa ja sen lähiseuduilla asuvien ihmisten näkemyksiä heidän elinympäristönsä ympäristömuutoksista. Kun matkustin Äkäslompoloon tekemään haastatteluita lokakuussa 2017, oivalsin melko nopeasti, että Hannukaiseen suunnitteilla oleva rautakaivos näkyi ja kuului kunnassa voimakkaammin kuin olin olettanut. Ensimmäisten haastatteluiden aikana huomasin, että haastateltavat puhuivat kaikista asioista peilaten niitä kaivokseen. Tämän takia päätin keskittyä tutkimuksessa vain Hannukaisen kaivoshankkeen vaikutuksiin paikallisten kertomana. Kaivoshanke on myös osa pohjoisen alueen muutosta. Globaalisti kasvava materiaalikysyntä on lisännyt uusien kaivosten tarvetta, mutta samalla huoli teollisuuden vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin on lisääntynyt. Tietoisuus kaivosten ympäristö- ja tuottavuusongelmista on vaikuttanut kaivosteollisuuden maineeseen negatiivisesti ja kansalaisten suhtautuminen alaan on muuttunut kielteisemmäksi. Heikentynyt luottamus on lisännyt 2

8 yhteiskunnallisen kaivostutkimuksen tarvetta sekä vaikutusten arviointien kehittämistä. (Mononen & Suopajärvi 2016: 6.) Yhteiskuntatieteellisen kaivostutkimuksen merkityksestä kertoo esimerkiksi se, että aiheesta on julkaistu kattavia artikkelikirjoja 2010-luvulla sekä Suomessa, Kaivos suomalaisessa yhteiskunnassa (toimittanut Tuija Mononen ja Leena Suopajärvi), että kansainvälisesti Mining and Sustainable Development (toimittanut Sumit K. Lodhia). Suomessa kaivosten hyödyistä ja haitoista sekä kaivostoimijoiden vastuusta on viime vuosina puhuttu julkisuudessa paljon. Vastuullisuutta koskevat vaatimukset ovat seurausta etenkin yhteiskunnan asenteiden muutoksesta. Vanhoja toimintatapoja ja ympäristövaikutuksia ei enää hyväksytä itsestäänselvänä hintana saaduille hyödyille ja siksi kaivosala on haluttu asettaa suurempaan vastuuseen toimintansa negatiivisista seurauksista. Yritysten on siis ollut pakko muuttaa toimintatapojaan, jotta alan yhteiskunnallinen hyväksyttävyys sekä maine säilyisivät. Asennemuutoksesta huolimatta poliitikoilla, kansalaisilla ja yrityksillä voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävinä negatiivisina vaikutuksina ja missä roolissa kaivosyhtiö ja yhteiskunta ovat niiden hoitamisessa. (Sairinen, Rytteri & Ziessler-Korppi 2016: 165.) Yhteiskuntatieteellisen ympäristötutkimuksen näkökulma korostaa, ettei kaivoshankkeessa ole kyse vain ympäristökysymyksestä, koska kaivos on myös valinta, joka vaikuttaa alueen tulevaisuuteen monessa merkityksessä. Kaivosten vaikutukset ovat usein muihin teollisuuden aloihin verrattuna varsin laajoja ja kauaskantoisia. Vaikutukset ylettyvät ympäristön lisäksi politiikkaan, talouteen, paikallisten arkeen, hyvinvointiin ja kulttuuriin. Vaikutuksia ei myöskään koeta kaikissa väestöryhmissä samalla tavalla (Mononen & Suopajärvi 1016: 6-7; Sairinen 2011: 140.) Kestävän kehityksen kontekstissa on oleellista tarkastella myös kaivoksen ylisukupolvisia vaikutuksia, eli sitä, miten kaivos vaikuttaa tulevien sukupolvien mahdollisuuksiin käyttää ja elää paikkaa (Burdge & Vanclay 2004: 51; Suopajärvi & Sairinen 2016: 56). Yhteiskunnalliseen kestävyyteen sisältyy kulttuurinen ja sosiaalinen kestävyys, mutta yleistä on, että nämä näkemykset jäävät ekologisten ja taloudellisten puheiden varjoon. Kestävä kehitys pitäisi aina määritellä paikallisella tasolla, jonka huomioiminen puolestaan vaatii ymmärrystä paikan erityispiirteistä. (Kokko ym. 2013: 13.) Kaivosalan yhtenä keskeisenä haasteena ja kehitettävänä toimena pidetäänkin yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden ja vuorovaikutteisen keskustelun parantamista paikallisten toimijoiden kanssa (Mononen & Suopajärvi 2016: 14). Tutkimukseni tehtävänä on selvittää, millaisia vaikutuksia Hannukaisen kaivoshankkeella on paikallisten haastateltavien kertomana. Vaikutuksilla tarkoitetaan ympäristö- ja sosiaalisten 3

9 vaikutusten lisäksi vaikutuksia laajemminkin: esimerkiksi miten kaivoshanke on vaikuttanut haastateltavien luottamukseen Hannukaisen kaivoshankkeen toimijoita kohtaan. Tarkentavat kysymykset: Millaiseen paikkaan Hannukaisen kaivoshanke on suunnitteilla? Millaisia kaivoksen vaikutukset olisivat haastateltavien mielestä ja miten niihin suhtaudutaan? Millainen paikallisten luottamus on kaivoshankkeen eri osapuoliin? Millaisena tiedon saaminen ja vaikuttaminen on koettu? Aluksi esittelen tutkimuskohteen (luku 2), jonka jälkeen esittelen tutkimukseni teoreettisen viitekehyksen (luvut 3 ja 4). 5 luvussa luon katsauksen kaivosten vaikutusarviointeihin yleisesti sekä arvioni Hannukaisen kaivoshankkeen arviointien laadusta. Tutkielmani aineistona käytän kymmentä tekemääni teemahaastattelua kolarilaisille. Aineistoon olen käyttänyt sisällönanalyysia. Aineistosta ja analyysista kerron tarkemmin luvussa 6. Tuloksissa, luvussa 7, käsittelen kaivoshankkeen tiedon saantia, paikallisten luottamusta eri osapuoliin, millaiseen paikkaan kaivos on suunnitteilla heidän sekä paikallisten olettamia kaivoksen vaikutuksia. Tutkielmani lopuksi esitän johtopäätökset (luku 8) ja pohdintaa tutkimustuloksista (luku 9). 2 Tutkimuskohteen kuvaus ja Hannukaisen kaivoshanke Kolarin kunta sijaitsee Länsi-Lapissa, Ruotsin rajan vieressä ja Äkäslompolo puolestaan sijaitsee kunnan pohjoisosassa, noin 40 kilometrin päässä kuntakeskuksesta (ks. kuva 1). Kunnan 3800 asukkaasta noin 500 asuu Äkäslompolossa, joka on tunnettu matkailusta (Tilastokeskus 2013; Yllas 2018). Ylläs-tunturi ja sen vierestä alkava Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ovat vetovoimatekijöitä matkailulle. Ylläksen matkailu sijoittuu tunturin molemmin puolin sijaitseviin kyliin, Äkäslompoloon ja Ylläsjärvelle, kylien etäisyys maisematietä pitkin on noin 15 kilometriä. Tunturikylien merkittävin työllistäjä on matkailuala ja se on myös koko kunnan tärkein elinkeino. (Laasanen 2010: 20). Kunnan työpaikoista suurin osa kuuluu palvelualoihin ja moni työllistyy palvelualan yrittäjänä (Tilastokeskus 2013; Laasanen 2010: 20). 4

10 Kuva 1: Kolari kartalla. Sininen paikkamerkintä osoittaa Hannukaista ja liilat linjat kuntarajaa. (Maanmittauslaitos 2018) 2.1 Kolarin elinkeinorakenteen historialliset muutokset Kolarin elinkeinorakenne on kokenut monia muutoksia. Jari Järviluoman (1997) mukaan on kolme ajanjaksoa, jolloin kunnan elinkeinorakenne on muuttunut melko nopeasti erilaiseksi. Vuosina kunnan maatalous väheni rajusti ja sen seurauksena kunnan väestömäärä pieneni muuttotappion seurauksena. Toinen suuri muutos koettiin luvuilla, kun kaivostoiminta työllisti merkittävästi kunnan ammattiväestöä. Kaivos työllisti noin 250 henkilöä luvulle tultaessa kaivokset suljettiin ja teollisuustyöpaikkojen määrä pieneni voimakkaasti. (Järviluoma 1997: ; Kietäväinen 2017: 19.) Kaivosten sulkemisen jälkeen Kolarilla oli hetkellinen kriisikunnan maine, mutta rahoittajien ja valtion tuen ansiosta Ylläksen matkailua alettiin kehittää nopeasti kunnan 5

11 pääelinkeinoksi 1980-luvulla. Positiivisia tuloksia saatiin nopeasti ja uusia työpaikkoja syntyi niin paljon ja nopeasti, että osaavasta työvoimasta tuli jopa pulaa. Matkailusta tuli kehittämistoimenpiteiden ansiosta kunnan pääelinkeino, mutta 1990-luvun lama toi merkittäviä vaikeuksia alan toimijoille ja moni yritys ajautui konkurssiin. (Mettiäinen 2007: 59; Järviluoma 1997: ) Lama-ajan jälkeen matkailu on lähtenyt uudestaan kasvuun (Jokinen 2018: 156). Laman seuraukset muistetaan Kolarissa ja kenties sen vuoksi osa kuntalaisista ei haluaisi, että kunnan talous on voimakkaasti riippuvainen matkailusta. Toisaalta Järviluoma (1997: ) toteaa, että matkailuun panostaminen oli varsin perusteltua tilanteessa, jossa kunnalla ei enää ollut teollisen tuotannon tuomaa alueellista kilpailuetua. Matkailun hiipumisesta ei myöskään voi syyttää matkailualaa tai julkisin varoin tehtyä kehittämistyötä, koska hiipuminen oli seurausta laajemmasta taloudellisesta kehityksestä ja siitä, ettei pienessä kunnassa ollut resursseja suunnitella nopean rakentamisen ja lisääntyvän tarjonnan vauhtia. 2.2 Ylläksen matkailu Matkailulla on pitkä historia ja sen kehittymisen alkamisajankohtana on pidetty 1930-lukua, jolloin talvilomailijat löysivät Ylläksen alueen. Alussa matkailijat sijoitettiin kyläläisten koteihin, koska majoituspalveluita ei vielä tuolloin ollut. Varsinainen matkailun nousukausi alkoi 1980-luvulla ja tulevaisuuden ennusteiden mukaan kasvu tulee jatkumaan voimakkaasti myös tulevaisuudessa, edellyttäen ettei alueen luonnonolot tai imago merkittävästi muutu. (Jokinen 2018: 156; Gaia 2017) Paikalliset ihmiset ovat olleet tiiviisti tekemisissä matkailijoiden kanssa jo matkailun syntyvaiheesta saakka, etenkin tarjoamalla heille majoitusta kodeistaan. Osa tutkimukseni haastateltavista kertoi ystävien, perheen tai sukulaisten majoittaneen tai majoittavan edelleen matkailijoita koteihinsa, ja alueella käy edelleen matkailijoita, jotka toivovat pääsevänsä paikallisten luo majoittumaan, koska siten he ovat majoittuneet vuosikymmeniä Ylläksen matkoillaan. Matkailijat ovat maksaneet majoituksesta ja siten majoittaminen on hyödyttänyt taloudellisesti myös niitä paikallisia, jotka eivät työskentele matkailualalla. Äkäslompoloa mainostetaan seitsemän tunturin kylänä, jossa maaston korkeuserot mahdollistavat erilaisia luontokokemuksia. Lisäksi puhdas ilma, luonto ja maisemat mainitaan usein alueen kuvauksissa (esim. Ylläksen matkailuinfo 2018). Yllästunturi, joka kohoaa 719 metrin korkeuteen on laskettelijoiden käytössä. Matkailijat ovat matkailijatyypiltään luontomatkailijoita: etenkin laskettelu, 6

12 hiihtäminen ja patikointi ovat suosittuja aktiviteetteja. Lisäksi maastopyöräily on kasvattanut viime vuosina merkittävästi suosiotaan, koska alueella on kattava polkuverkosto. Pyöräilyn ansiosta kesämatkailijoita saapuu alueelle yhä enemmän. Luontomatkailu sijoittuu yleensä alueille, jotka ovat luontoarvoiltaan merkittäviä (Järviluoma 2005: 8). Ylläksen alueelta löytyy luonnontilaisia alueita ja niiden pysyvyys on turvattu kansallispuistolla. Kansallispuisto perustettiin vuonna 1938 ja vuonna 2005 puistoon lisättiin Ylläs-Aakenustunturin suojelualue. Kokonaisuudessaan Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on pinta-alaltaan hehtaaria ja kävijämäärältään se on Suomen suosituin kansallispuisto, yli ihmistä vieraili siellä vuonna (PeVL 29/2004; Metsähallitus 2018.) Ylläksen matkailua ja matkailijoita on tutkittu melko paljon ja tutkimuksissa on ilmennyt, että Ylläksen matkailijoista moni on vieraillut alueella ennenkin. Matkailijat ovat pääsääntöisesti talvisesongin matkailijoita ja useat heistä tulevat melko säännöllisesti alueelle uudestaan vierailulle, yleensä talvisesongin lomalle (esim. Tyrväinen ym. 2011: 20; Jokinen & Tyrväinen 2013). Äkäslompolossa matkailijoita viehättävät erityisesti puhdas luonto, maisemat ja erityiseksi mielletty luonto (Jokinen & Tyrväinen 2013). Matkailun ja turismin tutkimuksessa on ajateltu, että matkailija valitsisi matkakohteen ensisijaisesti palveluiden, virikkeiden ja toivotun ilmaston mukaan, eli itse paikka ei olisi merkityksellinen matkustuskohteen valinnassa, vaan lähinnä se, täyttääkö paikka halutut kriteerit matkakohteena. (Tuulentie 2005: 5) Tarkempi paikkatutkimus on kuitenkin osoittanut, että paikoilla itsessään on merkitystä matkailijoille. Lapin tunturimatkailussa paikoilla on merkitystä sekä matkailijoille että alueen yrittäjille. Paikka on siis itsessään merkityksellinen, koska lomakohdetta ei vaihdeta, vaikka luontomatkailua ja hiihtoa voi harrastaa muissakin Tunturi-Lapin matkailukeskuksissa. (Tuulentie & Järviluoma 2005: 71.) Matkailussa maisema ja luonto ovat tärkeitä vetovoimatekijöitä ja matkailualan ihmiset ovat usein huolissaan maisemaa koskevista muutoksista: esimerkiksi kaivokset ja avohakkuut eivät yleensä ole toivottuja, sillä ne rikkovat luonnontilaisen maiseman ja pahimmillaan imago luonnontilaisesta matkailukohteesta menetetään. (Laukkanen & Heikkilä 2016: 55). Toisaalta Ylläkseen sijoittuvassa matkailussa on tärkeää ottaa huomioon myös se, että iso osa matkailupalveluita tarjoavista yrittäjistä on paikallisia. Paikallinen matkailualan yrittäjä voi olla huolissaan matkailuympäristön menetyksistä, mutta sama ympäristö on usein myös hänen asuinympäristönsä, ja siten huoli liittyy myös elettävän ympäristön muutokseen. Lapin matkailuelinkeino on lähtenyt uudenlaiseen nousuun 2000-luvulla luontomatkailun suosion lisääntyessä. Luontomatkailu on globaali trendi, etenkin kasvava ja kaupungistuva keskiluokka haluaa matkustaa takaisin luonnon äärelle ja kokea autenttisia luontokokemuksia. Kaupungistuva maailma 7

13 näkee ja kokee luontoa entistä vähemmän ja se on ollut merkittävä syy luontomatkailun kasvulle (Tyrväinen & Järviluoma 2009: 40-41). Luontomatkailijoista ja alan yrittäjistä on kuitenkin melko vähän tilasto- ja tutkimustietoa, koska alan määritelmä ei ole vakiintunut. Lisäksi moni alan yritys on pieni ja sen vuoksi matkailijoista ei ole tarkkaa tilastoitua määrällistä tietoa. (Konu, Tyrväinen, Pesonen, Tuulentie, Pasanen & Tuohino 2017.) On kuitenkin arvioitu, että luontomatkailu matkailun alakategoriana työllistää Suomessa noin henkilöä ja koko matkailualan vaikutus arvonlisään oli 4,5 miljardia euroa vuonna Luontomatkailun arvioidaan edustavan 25 % koko matkailualasta (Uusivuori & Niinistö 2011: 34; Visit Finland 2018). Vastaavasti kaivosalan työllisyysvaikutus suoraan ja välillisesti on yhteensä noin henkilötyövuotta ja vaikutus arvonlisään noin miljoonaa euroa vuonna 2017 (Vasara 2018). Kolarissa matkailun osuus kaikkien toimialojen liikevaihdosta on noin 50 % (Satokangas: 2013: 18). 2.3 Kolari on myös kaivoskunta? Kolarin kuntaan liittyy myös kaivosteollisuus - kunnalla on pitkä kaivoshistoria. Kolarin lähihistorian kaivoksia ovat Rautaruukin rautakaivos ja Partekin kalkkikaivos sekä sementtitehdas. Kaivokset paikkasivat aikoinaan metsätaloudesta kadonneita työpaikkoja ja niiden aluetaloudellinen merkitys on ollut suuri. (Kolari 2018.) Kaivostoiminta loppui alueella 1990-luvulla ja etenkin sen jälkeen kunnassa on panostettu voimakkaasti matkailuun. Kävin vanhoilla kaivosalueilla lokakuussa Vanhoja kaivosalueita ei ole maisemoitu, toisen sanoen ennallistettu, eikä ainakaan kokonaisuudessaan siivottu. Vanhat kaivosalueet ovat kooltaan melko pieniä. Hannukaisen entisellä kaivosalueella on nykyisin maa-aineksen ottoa. Hannukaisissa vanhasta kaivostoiminnasta aiheutunut monttu on täyttynyt vedellä. Äkkijyrkkä rotko on kuulemani mukaan aiheuttanut jonkin verran haittaa etenkin poronhoitajille ja vasta viimevuosien aikana rotkon reunalle on asetettu turva-aita. Kuntaan sijoittunut kaivostoiminta ei välttämättä ole vielä ohi. Kaivoskeskustelu alkoi vuonna 2007, kun kaivosyhtiö Northland Resources ilmoitti haluavansa avata uudelleen Hannukaisessa sijaitsevan kaivoksen (Jokinen 2018: 156). Esiintymästä oli tarkoitus louhia pääasiassa rautaa, mutta myös kuparia ja kultaa. Toimintavuosia kaivoksella olisi YVA-selvityksen mukaan noin 17 vuotta. Mikko Jokisen mukaan kaivoshankkeesta oli vuosina melko yhtenäinen konsensus. Kaivosta odotettiin innolla, koska kaivoksen odotettiin edistävän alueellista hyvinvointia. Toiveet perustuvat etenkin vanhojen kaivosten koetuista positiivista vaikutuksista. Selkeä muutos yhtenevään 8

14 kaivoskannatukseen tapahtui kuitenkin vuoden 2013 aikana. Tuolloin julkaistiin kaivoksen YVA, joka selvensi kansalaisille, millaisesta kaivoksesta olisi kyse. Samana vuonna julkaistiin myös matkailijoiden näkemyksiä käsittelevä kyselytutkimus. Siinä noin puolet vastanneista ilmoitti, etteivät he halua enää palata paikkakunnalle, mikäli kaivos avataan. (Jokinen 2018: ) Tieto matkustushalukkuudesta on oleellinen, koska Ylläksen matkailijoissa on paljon paikkauskollisia kävijöitä. Kaivosvastustus leimahti etenkin tunturikylissä, sillä kaivoksen ajateltiin vaarantavan ympäristöarvot sekä haittaavan alueen matkailuimagoa negatiivisesti. Vastustus tuli kunnan tahoille, virkamiehille ja kaivosyhtiölle yllätyksenä. Tilanne on kehittynyt konfliktiksi ja se on huonontanut entisestään tunturikylien ja eteläisen Kolarin välistä suhdetta. (Jokinen 2018: 158.) Jo ennen YVA:n julkaisua etenkin mökin omistajat ja osa matkailualan yrittäjistä vastusti kaivoshanketta ja heidät leimattiin kaivosyhtiön johtajankin toimesta alimpaan kastiin (Kuru 2018: 152.) On mahdollista, että kaivosta koskeva erimielisyys on ollut olemassa jo hankkeen alkuajoista lähtien. Vastustajat ovat vain odottaneet sopivaa hetkeä kertoa näkökantansa. Tieto arvioiduista vaikutuksista oikeutti vastustajat kertomaan kantansa julkisesti ääneen. Tilanne muuttui kuitenkin vuonna 2014, kun Northland ajautui konkurssiin. Kolarin kunta päätti konkurssitiedon jälkeen, että luontomatkailuun panostetaan entistä enemmän. Tapojärvi Oy osti kuitenkin konkurssipesän ja kunta ilmoitti, että hanke laitettaan käytiin välittömästi. (Kuru 2018: 154.) Pitkään jatkunut epävarmuus kaivoksen tulosta on ollut todennäköisesti osasyy paikallisten sekä yrittäjien turhautumiselle kaivoshankkeessa. Tulevaisuuden suunnitelmia on vaikea laatia, koska pitkälle tulevaisuuteen vaikuttava kaivoshanke on yhä avoin kysymys ja epätietoisuus on jatkunut jo yli 10 vuotta. Myös raudan maailmanmarkkinahinta on muuttunut Northlandin suunnitelmien ajalta. Kaivoksen taloudellinen kannattavuus itsessään on aiheuttanut huolta osassa paikallisista. 9

15 Kuva 2: Raudan arvo on muuttunut Hannukaisen kaivossuunnitelman aikana. (Lähde: Markets Insider 2018) 2.4 Hannukaisen kaivoshanke Kaivoshanke tulisi sijaitsemaan entisen kaivoksen paikalla Hannukaisessa, 6 10 kilometrin päässä Äkäslompolon kylästä. Kaivos olisi avolouhos. Kaivoshankkeesta vastaa nykyisin Tapojärvi Oy:n omistama Hannukainen Mining Oy. Yhtiö uskoo, että kaivos saa luvat ja toiminnan aloitetuksi viimeistään vuonna 2021 (Hannukainen Mining 2018a). 10

16 Kuva 3: Hannukaisen kaivoshanke kartalla. Hannukainen sijaitsee kaivosalueella. (Lähde: Tukes) Hannukaisen kaivoksen on tarkoitus tuottaa täydellä kapasiteetilla yhteensä 6 7 Mt vuodessa rauta-, kupari- ja kultamalmia (Northland Mines 2013: 30). Kooltaan hanke on huomattavasti suurempi kuin aikaisemmat kaivokset. Osayleiskaavoitettava hankealue on kooltaan 86,7 km² (Ramboll 2018). Pelkkä avolouhos Hannukaisissa olisi noin 2,5 km² (2500 m pitkä ja m leveä) ja Kuervitikon avolouhos 0,64 km². Sivukivikasojen pinta-ala-arviot, joita on useampi, ovat kooltaan 4-7 km² välillä, hanketoteutusvaihtoehdosta riippuen (Northland Mines 2013: 73-74). Hannukaisen ja Kuertivikon välille on tarkoitus rakentaa 11 km pitkä ja m leveä kuljetuskäytävä maanpinnalle. (Northland Mines 2013: 75-79). 11

17 2.5 Kansalaisten asenne Hannukaisen kaivoshanketta kohtaan Kaivoshanke on saanut kuntalaisten keskuudessa ristiriitaisen vastaanoton. Ylläksen lähellä sijaitsevissa kylissä, Äkäslompolossa, Ylläsjärvellä, Hannukaisessa ja Lousussa kaivoksen vastustus on melko yhtenäistä, muualla Kolarissa kaivosta kannattaa enemmistö asukkaista. (YLE vaalikone 2017; Jokinen 2018) Kunnallisvaaleissa 2017 Äkäslompolon äänistä yli 70 % meni sitoutumattomalle Meän Kolari -ryhmälle, jonka agenda on vastustaa Hannukaisen kaivoshanketta. Muualla Kolarissa äänet kääntyivät toisinpäin, kaivosta kannattavien Keskustapuolueen ja Vasemmistoliiton kannatus oli molemmilla noin 40 % ja niiden ehdokkaat kannattavat kaivoshanketta. Yleisin mainittu syy kaivosmyönteisyydelle oli muiden Kolarin alueiden elinvoimaisuuden säilyminen. Kaivosmyönteisyys on vallalla niissä kylissä, jotka sijaitsevat kauimpana Hannukaisesta. (Yle vaalikone 2017; Jokinen 2018: 159.). Myönteisimmin Hannukaisen kaivoshankkeeseen suhtautuu eläkeiän kynnyksellä olevat miehet. Vähiten kaivos kiinnostaa nuoria. Tämä on kiinnostavaa, koska kaivosyhtiö mainostaa kaivostyöpaikkoja nimenomaan nuorelle ja paikalliselle työvoimalle (Jokinen 2018: 159.) Jokisen mukaan 2000-luvulla vallalla ollut yhtenäinen konsensus kaivosmyönteisyydestä johtui siitä, että äänessä ovat olleet nimenomaan varttuneemman sukupolven miehet, jotka haaveilevat entisten aikojen paluusta (Jokinen 2018: 159). Kunnallisvaalien kaivosäänien jakautumista voi selittää kunnan melko voimakas jakautuminen puoluepoliittisesti. Kunnan historiassa painottuu voimakkaasti vasemmistolainen työväenpolitiikka, mutta tunturikylissä äänet menevät liberaalimmalle puolelle. Tunturikylissä yrittäjyys on matkailualan vuoksi merkittävin työmuoto ja se vaikuttaa todennäköisesti äänten jakautumiseen. Kaivostyöpaikat edustavat etenkin kunnan eteläosassa tavoiteltavampaa työllisyysmuotoa: palkkatyötä ja teollisuutta, kun taas yrittäjyys mielletään huonompana työllisyysmuotona, sekä oikeistolaisen politiikan tavoitteena. (Kolari 2018; Hakkarainen 2005: 25; Niittyranta 2004: 59; Kuru 2018: 151.) Äkäslompolossa kaivoksenvastustajat ovat perustaneet ryhmän, jonka tarkoitus on tuoda kaivoskeskustelu laajemman yleisön tietoisuuteen. Hannukaisen kaivosta vastustava adressi perustettiin Äkäslompolon kyläkaupalle ja internettiin: syyskuussa 2018 nimiä oli kertynyt (Jokinen 2018: 158). Hannukaisen kaivoskiista on näkynyt valtakunnallisesti tiedotusvälineissä, ja näin ollen kantaa keskusteluun ovat ottaneet myös muut kuin äkäslompololaiset. 12

18 3 Paikka tutkimuskohteena ja käsitteenä Kaivosteollisuus on kansainvälinen ala. Alaan vaikuttavat globaalit taloussuhdanteet sekä metallien ja mineraalien kysyntä. Kaivosteollisuuden kehitykseen vaikuttaa globaali toiminta, mutta samalla ala on aina paikkaan sidottua. Kaivokset sijaitsevat vain sellaisissa paikoissa, joissa on riittävät metalli- ja mineraalivarat. Myös infrastruktuurin, ympäristönsuojelun ja työvoimaan liittyvät kustannukset vaikuttavat kaivostoiminnan sijoittumispäätöksiin. Kaivosten vaikutukset ja niiden seuraukset ovat varsin usein muita teollisuuden aloja voimakkaampia. Paikallisille kaivostoiminta tuo hyötyjä, mutta myös haittoja. Paikallinen hyväksyttävyys riippuu pitkälti hyötyjen ja haittojen suhteesta. (Sairinen 2011: ) Hyödyt ja haitat puolestaan ovat suhteellisia paikan kontekstiin: millainen paikka on ja millaisia vaikutukset olisivat siihen. Kaivosten vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin ovat aina kaivoskohtaisia, eli myös paikkakohtaisia. Paikallisten kokemat vaikutukset ovat sidoksissa siihen, millaisena he kokevat kotipaikkansa ja miten kaivos vaikuttaa paikan pysyviksi haluttuihin erityispiirteisiin. Siksi koen tarpeelliseksi tarkastella Hannukaisen kaivoshanketta paikan ja paikalle annettujen erityispiirteiden näkökulmasta. 3.1 Paikka tulkintana Paikka on maantieteen yksi keskeisimmistä käsitteistä ja tutkimuskohteista. Paikkatutkimus voi olla fyysisen sijaintikohteen objektiivista tutkimista, mutta myös paikan subjektiivisen kokemisen tutkimusta. (Karjalainen 1997: ) Esimerkiksi kaivoshankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnit (YVA) pyrkivät kuvaamaan paikkaa objektiivisesti, toisin sanoen on tiettyjä sääntöjä ja standardeja, joilla arvioinnit tehdään. Esimerkiksi vaikutuksille usein määritetään mittayksiköiden avulla kaivoksen vaikutusalue, mutta paikalliset asukkaat eivät tulkitse paikkaa etäisyyksien, vaan kokemusten ja niiden merkityksen kautta. Ympäristö on siis myös kokemuksellinen. Jossakin paikoissa, kuten kaupungeissa 10 kilometrin etäisyys voi tuntua kaukaiselta, mutta maaseudulla 10 kilometrin etäisyys voi puolestaan tuntua vähäiseltä ja omaan elinpiiriin kuuluvana säteenä. Paikan objektiivinen kuvaus on siis paikan tarkastelua ikään kuin sen ulkopuolelta, siksi kuvaus on yksiaistinen, joka tarkoittaa sitä, että paikan kuvauksesta pyritään saamaan sellainen, että kaikki kuvausta tarkastelevat tulkitsevat paikan samalla tavalla. Paikassa asuvien kuvaukset puolestaan ovat kokemusperäisiä, eli moniaistisia, koska he tuntevat paikan, myös kirjaimellisesti silmillään, 13

19 hajuaistillaan ja kehollaan itsensä kautta (Karjalainen 1997: ; Karjalainen 2006: 84.) Eri tavat kertoa paikasta eivät ole virheellisiä, mutta kuvauksen tavat vaikuttavat siihen, mitä paikasta kerrotaan ja millaisena se kuvitellaan. Paikat liittyvät keskeisesti jokaisen ihmisen elämään, mutta se, mitä paikoilla tarkoitamme, ei aina ole helposti määriteltävissä. Paikka voi viitata johonkin pisteeseen maanpinnalla, johonkin minkä löydämme kartasta leveys- ja pituuskoordinaattien avulla. Humanistinen maantieteen tutkimus puolestaan kysyy, millaisia paikat ovat elettyinä sijainteina niissä asuville tai vieraileville ihmisille. Humanistinen maantiede tulkitsee paikat subjektiivisina kokemuksina, tila muuttuu paikaksi, kun siinä eletään ja koetaan asioita, jotka saavat erityisiä merkityksiä elämismaailmasta. Eletyt paikat ovat siten koettuja, eivätkä enää mitattavissa olevia sijainteja. Paikka on siis eksistentiaalinen, paikan merkitys ja sisältö ovat ainutlaatuisia kokijalleen. Paikkojen erityispiirteet eivät siten ole myöskään yleispäteviä, niiden merkitykset muuttuvat esimerkiksi elämäntilanteiden muuttuessa, ajan saatossa ja äkillisten muutosten seurauksena. (Karjalainen 1997: ; 2007: 54.) Paikan erityispiirteiden mieltämiseen vaikuttaa menneisyys, nykyisyys ja ehkä osin myös tulevaisuuden toiveet. Pauli Tapani Karjalainen käyttää topobiografia-käsitettä kuvaamaan elettyjen paikkojen linkittymistä ihmisen identiteettiin. Jokaisen ihmisen paikkakokemukset ovat ainutlaatuisia, koska kukaan ei voi kokea paikkaa samalla tavalla, samoista kokemuksista käsin. Paikkakokemukset muodostavat siten elämänkerrallisen tarinan, ilman paikkoja ei ole myöskään muistoja, eli kertomusta siitä kuka minä olen. (Karjalainen 2006: ) Pauli Tapani Karjalaisen mukaan (1997: 41) paikkaa voidaan lähestyä kolmesta eri perspektiivistä. Paikka fyysisenä sijaintina, paikka sensuaalis-emotionaalisena ja paikka sosiaalis-kulttuurisena. Kaikki kolme näkökulmaa ovat olemassa, vaikka tarkastelisimme vain yhtä sen ulottuvuutta. Kaivoshankkeiden vaikutusten arvioinnit keskittyvät lähes kokonaan paikkaan fyysisenä kokonaisuutena, koska pääpaino on mitattavissa olevissa ympäristövaikutuksissa ja niiden rajaamassa vaikutusalueessa. Toisaalta vaikutusten arviointiin kuuluva sosiaalisten vaikutusten arviointi (SVA) mahdollistaa syvällisemmän lähestymistavan paikkaan, koska SVA:n tarkoitus on arvioida hankkeen vaikutuksia ihmisiin ja heidän elämäänsä paikassa. Hannukaisen kaivoshankkeen SVA on toteutettu rajaamalla SVA-alue fyysisten vaikutusten mukaan eri vaikuttavuusvyöhykkeisiin (Pöyry 2012). Rajausta voidaan pitää ongelmallisena, koska fyysiset ympäristömuutokset voivat vaikuttaa esimerkiksi paikan sosiaalis-kulttuuriseen rakenteeseen yli fyysisten vaikutusaluerajauksien. Vaikutusten arviointeihin perehdyn tarkemmin luvussa 5. 14

20 3.2 Paikkojen määrittely ja nimeäminen Jarno Valkonen on tutkinut Ylä-Lapin metsäkiistoja ja osoittanut tutkimuksessaan, ettei paikkojen erityisluonne ole lähtöisin paikan fyysisestä ilmenemismuodosta itsestään, vaan paikkaa ja sen luontoa koskevat väittämät ovat senhetkisiä ja ne ovat sidoksissa kulttuuriin ja historiaan. Paikkoja vertaillaan usein toisiin paikkoihin ja siten niiden erityisluonne suhteutetaan toisiin ympäristöihin. (Valkonen 2007.) Valkosen tutkimuksessa kaikki luonnon ja paikan kuvaukset ovat sosiaalisesti tuotettuja, koska luonnon olemuksellisuuden kuvaukset eivät ole lähtöisin luonnosta itsestään, vaan ne tuotetaan sosiaalisesti. Saman paikan erityisluonteen määritelmiä voi olla useita ja määritelmien erilaisuuden tiedostaminen voi avata syitä sille, miksi paikassa on konflikteja aiheuttavia alueenkäyttöintressejä. Se, millaiseksi paikan luonto määritellään, vaikuttaa olennaisesti siihen, mihin ja miten sitä voidaan käyttää. Esimerkiksi luonnonsuojelualueiden erilaisuus suhteessa muihin luonnon paikkoihin korostaa kokijan havaintoa siitä, että erilaiset luonnot mahdollistavat erilaisia ja vain tietynlaisia toimintatapoja niissä. (Valkonen 2007: 29.) Ympäristökiistoissa paikan luonnonolojen määrittelyjen erilaisuus voi johtaa eriäviin näkemyksiin siitä, miten luontoa voidaan hyödyntää. Toisaalta kiistoja aiheuttavat myös toisistaan täysin eroavien luontojen lähekkäisyys. Kaivosta ei haluta lähelle puhtaaksi ja yhtenäiseksi miellettyä luontoa, koska kaivoksen negatiiviset ympäristövaikutukset koetaan liian ristiriitaisena vallitsevaan ympäristöön. Toisaalta kaivos voidaan hyväksyä paikallisten keskuudessa esimerkiksi silloin, kun kaivoksen toiminnasta ei uskota aiheutuvan erityistä vaaraa ympäristölle tai kaivoksen aluehyötyjen koetaan olevan merkittäviä. Myös paikan kaivoshistoria voi olla syy hyväksymiselle. (Mononen & Suopajärvi 2016: 16). Yhteiskunta osittain määrittää oikeuksia hyödyntää luontoa, eli yhteiskunta voi vaikuttaa ihmisten luontosuhteisiin ja käsityksiin hyväksyttävistä luonnonkäyttötavoista. Luonnonvarojen käytön salliminen tai kieltäminen voi muuttaa ihmisen suhdetta yhteiskuntaa tai vastakkaista näkemystä edustavia ihmisryhmiä kohtaan. Kyse on siis myös siitä, ketkä saavat luvan hyödyntää luonnonvaroja ja keiden hyvinvointia hyödyntämisellä edistetään. Paikallisten luonnonvarojen hyödyntäminen voi edistää merkittävästi paikallista hyvinvointia, mutta aina luonnonvarojen käytöstä ei ole yhtenäistä konsensusta ja tilanteet voivat johtaa eturistiriitoihin ja konflikteihin niin yhteiskunnallisten toimijoiden, kansalaisten kuin valtioiden välillä. (Käkönen 1995: 39.) 15

21 3.3 Alueellinen kuuluminen ja paikaan kiinnittyvät tunteet Alueellinen identiteetti kiinnittyy paikkaan, jossa kokija tuntee kuuluvuuden tunnetta. Aluetietoisuus voidaan jaotella alueen identiteettiin sekä siellä asuvien ihmisten alueelliseen identiteettiin (Riikonen 1997: 179). Samassa paikassa elävät voivat tuntea paikan yhteisenä kokemuksena. Yhteistä paikkakokemusta rakentaa alueellinen identiteetti, joka muodostuu alueella asuvien ihmisten kollektiivisesta kertomuksesta eletyn paikan historiasta ja olemuksesta. (Tani 1997: 103). Anssi Paasin mukaan alueellisesta identiteettistä voidaan erottaa tiettyjä elementtejä ja näiden elementtien avulla alue tai paikka erottuu muista alueista. Alueen erityispiirteitä ovat usein kuvaukset paikan luonnonoloista, historiasta, sosiaalisesta rakenteesta, kielestä ja murteista. Ne rakentavat omaa ja kollektiivisesti koettua alueellista identiteettiä. Elementtien sisältö voi muuttua ajan myötä ja muutosten seurauksena. Alueellisen identiteetin muodostavien elementtien laadun ymmärtäminen voi auttaa ymmärtämään paikallisten ihmisten toiveita ja odotuksia, joita he liittävät alueeseen ja sen tulevaisuuteen. (Paasi 1996.) Tulevaisuuden toiveissa siis välittyy myös ne asiat, joiden halutaan paikassa säilyvän. Toisaalta samassa paikassa asuvilla ihmisillä voi olla hyvin erilainen käsitys paikan menneisyydestä ja sen merkityksistä paikalle. Eroja aiheuttavat muun muassa sukupolvien erilaiset käsitykset ja kokemukset alueesta ja siten kuvaukset eroavat toisistaan. Paikassa pitkään eläneet tulkitsevat alueen usein historian, eli elettyjen kokemusten kautta. Puolestaan ne ihmiset, jotka ovat asuneet paikassa vähemmän aikaa saattavat omata aivan toisenlaisen paikkaidentiteetin, koska paikkakokemushistoria on vielä lyhyt. (Riikonen 1997: 182, 185.) Kolarissa ja Hannukaisen kylässä on ennenkin ollut kaivostoimintaa ja se voi olla osasyynä siihen, että osa kuntalaisista kokee kaivoksen hyvin myönteisenä asiana, se ikään kuin kuuluu paikkaan, koska ala kuuluu myös paikan historiaan. (ks. Jokinen 2018) Toisaalta tähän tutkimukseen osallistuneista haastateltavista osa on asunut entisten kaivosten toimintavuosina Kolarissa ja osa heistä silti vastusti kaivosta, mutta osa myös kannatti uuden kaivoksen perustamista. Yi-Fu Tuan on tutkinut paikan tuntua/paikan tajua (sense of place). Se tarkoittaa ihmisen emotionaalista tunnetta, joka syntyy paikkaa kohtaan siinä elämisen ja kokemusten myötävaikutuksesta. Paikan tunne on paikan henkilökohtaista tuntemista. Jotta paikan voi tuntea ja saada siitä otteen, pitää paikan pysyä melko muuttumattomana. Kun kaipaamme kotiin, kaipaamme kodin tuttuutta ja odotamme kodin olevan juuri sellainen kuin se on muistissamme. Pysyvyys itsessään voidaan mieltää hyväksi tai huonoksi, mutta yksilölle pysyvyyden tarve on erittäin inhimillistä. Pysyvyys mielletään hyväksi etenkin tärkeiksi koetuissa paikoissa, koska tarvitsemme paikkoja, joihin voimme palata ja pysähtyä. Pysyvissä ja paikan tuntua ilmentävissä 16

22 paikoissa on identiteettimme ja siksi tärkeäksi koettujen paikkojen pysyvyys lujittaa myös omaa eheyttämme. (Tuan 2006: 15-19). Jotkut paikat voivat olla tärkeitä, vaikka emme vierailisi niissä usein. Tuanin mukaan paikkoihin kiinnytään myös sen seurauksena, että maisema kuvastaa jollain tavalla henkilön omaa käsitystä itsestään. Esimerkkinä hän antaa erämaan, joka mielletään muuttumattomaksi, jollaisena pidämme myös omaa minuuttamme. (Tuan 2006: 19.) Paikan tunne voi kadota, jos paikka esimerkiksi unohtuu tai oleellisesti muuttuu. Kaikki paikat eivät ole meille tärkeitä tai merkityksellisiä ja siksi ne unohtuvat. Paikan tunne voi myös muuttua, esimerkiksi paikan muuttuessa. Muutokset voidaan kokea myönteisinä, kielteisinä ja ristiriitaisina. Arjessa emme yleensä pohdi, mitä kotipaikka - sen ympäristö tai maisemat - merkitsee. Merkitykset nousevat usein esiin silloin, kun totuttu ympäristö muuttuu tai siihen kohdistuu muutoksen mahdollisuus. (Karjalainen 2007: 55.) Ympäristömuutosten vaikutuksia koettuun paikkaan on tutkittu monessa eri asiayhteydessä. Paikan muutokset voivat vaikuttaa monin eri tavoin ihmisen hyvinvointiin. Tunteet paikkaa kohtaan voivat ilmetä myös fyysisesti. Glenn Albrecht kehitti termin solastalgia kuvaamaan koti-ikävää tilanteessa, jossa kotia ja kotipaikkaa ei enää ole. Hän on käyttänyt termiä muun muassa tutkimuksissa, joissa on selvitetty paikallisten tunteita tilanteessa, jossa kaivosyhtiön toimesta asuttu elinympäristö ja kodit hävitetään kaivoksen tieltä kokonaan. Paikalliset siis menettävät tilanteessa kodin lisäksi myös paikallisen identiteettinsä ja paikan tunnun. Solastalgia ei siis viittaa menneisyyden muisteluun ja siitä kumpuavaan nostalgiaan, joka usein mielletään positiiviseksi. Sen sijaan solastalgia on eletty kokemus menettämisestä, joka vaikuttaa negatiivisesti ihmisen hyvinvointiin. (Albrecht 2005: ) Paikkaan liittyvät emootiot voivat siis vaikuttaa monessa merkityksessä paikallisten ihmisten hyvinvointiin. Paikan menetys voidaan tuntea myös tilanteissa, joissa itse paikka säilyy, mutta se oleellisella tavalla menettää ominaispiirteensä esimerkiksi saastuneen ympäristön seurauksena (ks. Fryer & Lehtinen 2013). Anneli Meriläinen-Hyvärinen tulkitsee paikkaan kuulumisen osaksi paikan ja sen asukkaiden kulttuuriperintöä ja täten kyseisen luonnon vaurioituminen voidaan kokea henkilökohtaisena, ikään kuin itselle tapahtuvana vauriona (Meriläinen-Hyvärinen 2014: 236). Paikan menetystä voidaan kantaa myös henkilökohtaisena kokemuksena ja muistona läpi elämän, mutta myös sukupolvien kertomana (Korjonen-Kuusipuro & Meriläinen-Hyvärinen 2016). Tärkeäksi koetut paikat ovat siis merkittäviä hyvinvoinnin ylläpitäjiä, mutta niissä tapahtuneet epätoivotut muutokset voivat vaikuttaa negatiivisesti ihmisten hyvinvointiin. Muutokset eivät kuitenkaan ole aina epätoivottuja, esimerkiksi kaivos voi olla erittäin toivottu paikallisyhteisössä, esimerkiksi sen vuoksi, että kaivoksen luomat aluetaloudelliset vaikutukset voivat olla merkittäviä. Esimerkiksi työpaikkojen seurauksena kylien asukasmäärä voi nousta ja 17

23 siten kaivostyöpaikat voivat edistää paikkojen säilymistä. Muutoksiin voidaan suhtautua toki myös ristiriitaisesti. Paikat ovat tärkeitä henkilökohtaisessa kokemusmaailmassa sekä yhteisöllisyyden ylläpitäjänä. Kaivoksen vaikutuksia paikallisten ja paikan näkökulmasta on tutkittu myös Suomessa (esim. Mononen 2012, 2015, 2016; Meriläinen-Hyvärinen 2010, 2014). Talvivaaran kaivos on ollut ympäristöonnettomuuden jälkeen monen tutkimuksen kohteena. Paikallisnäkökulmat ovat nousseet yhä enemmän esiin yhteiskunnallisessa kaivostutkimuksessa. Kaivosten monimerkityksellisyys niin paikallisten kuin yhteiskunnankin kontekstissa on lisännyt myös kaivosten kokemuksellisuutta käsittelevää tutkimusta ja siitä käytävää yhteiskunnallista keskustelua. (kt. Mononen, Björn & Sairinen 2018.) Kaivosteollisuuden sosiaalisen ja ekologisen vastuun merkitys on kasvanut, koska kaivosteollisuus on siirtymässä malmivarojen huvetessa niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin kulttuuriarvoiltaan herkemmille alueille (Sairinen, Mononen & Björn 2018: 162). Siksi myös yhteiskuntatieteellisen kaivostutkimuksen mielenkiinto ja tarve on lisääntynyt. Paikat ovat tärkeitä henkilökohtaisessa kokemusmaailmassa sekä yhteisöllisyyden ylläpitäjänä. Kaivoksen vaikutuksia paikallisten ja paikan näkökulmasta on tutkittu myös Suomessa (esim. Mononen 2012, 2015, 2016; Meriläinen-Hyvärinen 2010, 2014). Talvivaaran kaivos on ollut ympäristöonnettomuuden jälkeen monen tutkimuksen kohteena. Paikallisnäkökulmat ovat nousseet yhä enemmän esiin yhteiskunnallisessa kaivostutkimuksessa. Kaivosten monimerkityksellisyys niin paikallisten kuin yhteiskunnankin kontekstissa on lisännyt myös kaivosten kokemuksellisuutta käsittelevää tutkimusta ja siitä käytävää yhteiskunnallista keskustelua. (kt. Mononen, Björn & Sairinen 2018.) Kaivosteollisuuden sosiaalisen ja ekologisen vastuun merkitys on kasvanut, koska kaivosteollisuus on siirtymässä malmivarojen huvetessa niin sosiaalisesti, ekologisesti kuin kulttuuriarvoiltaan herkemmille alueille (Sairinen, Mononen & Björn 2018: 162). Siksi myös yhteiskuntatieteellisen kaivostutkimuksen mielenkiinto ja tarve on lisääntynyt. 4 Kaivosten aluevaikutukset ja sosiaalinen kestävyys Työ- ja elinkeinoministeriön julkaiseman toimialaraportin mukaan kaivosteollisuuden näkymät ovat Suomessa myönteisiä ja alan toivotaan tulevaisuudessa olevan merkittävämpi tukipilari kansantaloudelle. Kaivosalan tuotteiden kysyntää kasvattaa etenkin globaali väestönkasvu, elintason nousu ja kaupungistuminen. (Vasara 2017: ) Kaivoksista suurin osa on ulkomaalaisten yhtiöiden omistuksessa. Suomalaisomistuksen vähyyttä selittää se, ettei Suomesta löydy riittävästi pääomaa alan 18

24 investointeihin (Vasara 2017: 17). Pääoman puute ei estä suomalaisen kaivososaamisen kehittymistä. Alaan on panostettu erilaisilla tutkimus- ja kehittämishankkeilla, ja alalla on käynnissä uusi nousukausi. Kaivosalan ja kaivospolitiikan tavoitteeksi on asetettu toimintavakauden edistäminen, etenkin luomalla yhteistyöverkostoja alalla toimivien tahojen sekä valtioiden välille. Suomi on tunnustettu myös kansainvälisissä kyselyissä houkuttelevaksi kaivosmaaksi muun muassa vakaan yhteiskunnan, työvoiman ja osaamisen vuoksi. (Kivinen & Käpyaho 2017: 35-37, Mononen & Suopajärvi 2016: 8-9.) Kaivosteollisuuden nousu näkyy etenkin Pohjois-Suomessa: toiminnassa olevat kaivokset sijaitsevat Kemissä, Kittilässä ja kaksi Sodankylässä. Uusia kaivoksia on harkinnassa Kolarin lisäksi ainakin Ranualle, Savukoskelle ja Ylitornioon. (Yle 2014a.) Lisäksi hankesuunnitelmia on muun muassa Kuusamossa ja Posiolla. Kuva 4: Kaivosteollisuus Pohjois-Suomessa (Lähde: Tukes) 19

25 Lapin merkitystä materiaalintuottajana korostetaan yhä enemmän globaalissa mittakaavassa. Kaivosintressit lähes sanelevat Lapin kehitystä ja sen vuoksi muut alat sekä ympäristönsuojelu ovat jääneet yhä vähäisemmiksi aluestrategioissa. (Sihvonen 2016: ) Luonnonvarojen käyttöönottaminen näyttää kartalla ihanteelliselta: Lapissa on harva asutus, suhteellisen hyvä tieverkosto ja laaja pinta-ala. Konflikteja on kuitenkin syntynyt ja on todennäköistä, että tulevaisuudessa niitä on yhä enemmän, koska samoista alueista ovat kiinnostuneet muun muassa kaivosteollisuus, matkailu, poronhoitajat ja metsätalouden tahot. Toimintojen yhteensovittaminen ei ole helppoa, koska näennäisesti koskemattomaan maahan kiinnittyy useita luontoa jo hyödyntäviä toimia, kuten esimerkiksi matkailua ja poronhoitoa. Alueiden käyttöön ja luonnonvaroihin liittyy siis myös sosiaalisia ja kulttuurillisia arvoja ja sen vuoksi paikallisen kontekstin ymmärtäminen on välttämätöntä, mikäli eri toimintoja halutaan yhteensovittaa. (Hast & Jokinen 2016: 86, ) 4.1 Kaivosten sijoittuminen aiheuttaa ristiriitoja Luonnonresurssien käyttöön suhtaudutaan eri tavalla yhteisöstä ja paikasta riippuen, ja sen vuoksi paikallisten tapojen ja kulttuurin tunteminen edesauttavat konfliktien ehkäisemisessä. Paikalliset ihmiset puolustavat arvokkaana pitämiään luonnonresursseja etenkin silloin, kun uuden toiminnan uskotaan vaarantavan luonnonresurssien laatua tai olemassaoloa. Kaivosvastustus ei siten välttämättä liity varsinaisesti alan vastustamiseen, vaan esimerkiksi arvokkaana pidettyjen asioiden, kuten luontoarvojen ja resurssien säilyttämisen puolustamiseen. (Solomon, Kazt & Lovel 2008: 145.) Kaivosteollisuuden kasvu voi luoda jännitteitä myös sen vuoksi, että kaivoksia suunnitellaan etenkin maaseudulle, mutta maaseudun merkitys on muuttunut merkittävästi viime vuosikymmeninä. Maaseudut on mielletty pitkään tuotannon ja luonnonvarojen hyödyntämisen tiloina, mutta pitkälle teollistuneissa yhteiskunnissa, kuten Suomessa, maaseuduilta haetaan nykyisin yhä enemmän virkistystä, luontoa ja matkailukokemuksia. (Mononen 2012: ) Maaseudulla työmarkkinat eivät siis enää painotu täysin raaka-ainetuotantoon, vaan niiden lisäksi esimerkiksi matkailusta on tullut paikoitellen merkittävä työllistäjä. Aasian maiden, kuten Kiinan, vaurastuminen on kuitenkin johtanut kasvavaan materiaalikysyntään ja siten merkinnyt maaseudun palautumista tai ainakin painetta palautua jossain määrin takaisin raaka-aineiden tuottajan rooliin. (Rannikko & Määttä 2010: 7-8.) Hannukaisen kaivoshanketta koskevassa julkisessa keskustelussa intressiristiriita alueen elinkeinoprofiloitumisesta näkyy selkeästi. Osa paikallisista toivoo paikkakunnan uusteollistamista ja 20

26 osa puolestaan haluaa myydä aineetonta tuotetta, eli paikallista luontokokemusta matkailijoille, mikä puolestaan edellyttää ehyeksi koettua ja puhdasta luontoa. (Kuru 2018: 155.) Yhteiskunnallisesti olisi tärkeää, että paikallisten näkemykset ja toiveet tulevaisuudesta tulisivat huomioiduksi, koska kaivoksen vaikutukset muuttavat väistämättä luontoa ja siten toiminta voi negatiivisesti vaikuttaa paikallisyhteisön elintapoihin ja elämään (Björn, Mononen & Sairinen 2018: 10). Kaivosteollisuuden kauaskantoisia negatiivisia paikallisvaikutuksia kuvaa se, että kansainvälisessä keskustelussa ja tutkimuksissa on esitetty mahdollisesta tarpeesta määrittää no go -alueita. No go - alueella tarkoitetaan aluetta, jonne teollisuushankkeita ei voida perustaa. Statuksen tarkoitus on ehkäistä turhia konflikteja alueilla, joissa on erityisiä ja moninaisia arvoja. Kaivosteollisuuden kontekstissa se tarkoittaisi, etteivät kaivosyhtiöt voisi saada lupaa toimia alueella esimerkiksi silloin, kun alue on monimuotoinen tai elinympäristönä harvinainen, alue on konfliktialuetta, alkuperäiskansojen käytössä, se on hauras vesistöalue tai silloin, kun alue on kulttuurille ominainen. (Goodland 2012: ). Suomessa no go -alueista on keskusteltu, mutta toistaiseksi kaivosteollisuudelle ei ole asetettu täysin poissuljettuja alueita, tosin hautausmaata pidetään no go - alueena (Heinonen 2014). Esimerkiksi luonnonsuojelualue tai Natura status ei ole ollut este myöntää malminetsintälupia esimerkiksi Sodankylään, Enontekiölle ja Ylitornioon. Toisaalta kaivosteollisuutta, sen tuotantotapoja ja alueellisia toimintatapoja muuttavat yhä voimakkaammin resurssiviisauden vaatimukset. Globaalisti malmivarat ovat ehtymässä ja tuotettujen metallien kierrätys- ja uudelleenkäyttötarve on todellinen. (Nakamura & Halada 2015: 7-8) Metallien ehtyminen tarkoittaa sitä, ettei hyvinvointia, joka on taattu nykyisillä toimintatavoilla, ole enää mahdollista toteuttaa kovinkaan pitkään nykykeinoilla (Webster 2017: 135). Ehtyvien luonnonvarojen haasteeseen on kehitetty ratkaisukeinoja ja ne eivät välttämättä sijaitse enää maaseudulla. Urban mining (suom. kaupunkikaivos) -käsitteellä tarkoitetaan sitä, että tulevaisuudessa kaupungit toimivat metallien takaajina yhteiskunnille. Termi johtaa jokseenkin harhaan, koska kyse ei ole malmin louhinnasta, vaan jo olemassa olevien materiaalien kierrätyksestä ja uusiokäytöstä. Kaupunkien potentiaali metallien tuottajana voi olla merkittävä. Etenkin korkean elintason maissa korjattavissa ja purettavissa rakennuksissa, infrastruktuurissa, elektroniikassa sekä jätteistä on huomattavat määrät metalleja, joiden uusiokäytön tekee houkuttelevaksi kustannustehokkaammat hinnat sekä ympäristöja ilmastopäästöjen pienempi osuus suhteessa kaivostoimintaan. (Webster 2017: ) Uudelleen käytettävien metalliraaka-aineiden yleistyminen voi tarkoittaa neitseellisten malmivarojen kysynnän 21

27 laskua, jolloin niiden tuotannon kannattavuus voi heikentyä. Tällä puolestaan voi olla merkittäviä paikallistaloudellisia seurauksia kaivoskunnissa. 4.2 Kaivos vaikuttaa paikkakunnan kehitykseen Kaivosteollisuus on kansainvälinen ala, mutta samalla se on myös hyvin paikkaan sidottua toimintaa, koska kaivokset sijaitsevat siellä, missä riittävät mineraalivarat ja toimintaedellytykset sen mahdollistavat. Avattua kaivosta ei voida siirtää halvempiin tuotantomaihin, kuten monia muita aloja voidaan. Kaivos siis pysyy paikassaan ja sen vuoksi kaivoksesta louhitaan kiviainesta niin kauan kuin se on kannattavaa ja mahdollista. Koska kaivosalaa hallitsee globaalisti muutama kansainvälinen yhtiö, on tärkeää tiedostaa, että kaivoskiistoissa yhdistyy myös globaalin ja paikallisen tason näkemyserot luonnonvarojen hyödyntämisen ja hallinnan tavoista. Kyse on myös siitä, kuka luonnonvaroja saa hyödyntää, miten hyöty jaetaan ja kenellä on oikeus luonnonvaroihin. (Sairinen 2011: ; Suopajärvi & Sairinen 2016: 46; Geologian tutkimuskeskus 2010: 8-9.) Kaivosteollisuus on paikkaan sidottua hajanaisten malmiesiintymien takia, mutta myös luonto- ja kulttuuriarvot ovat paikkaan sidottuja - niitäkään ei voida siirtää ja niiden tuhoutumisella voi olla merkittäviä negatiivisia vaikutuksia monimuotoisuudelle, paikallisten hyvinvoinnille ja kulttuurien säilymiselle. (ks. Fryer & Lehtinen 2013). Kaivoksen avaamista ei voida siis perustella pelkästään geologisilla argumenteilla. Kunnan rooli on merkittävä kaivosteollisuuden mahdollistajana, rajoittajana sekä estäjänä. Kunta voi yleiskaavalla ja osayleiskaavalla vaikuttaa merkittävästi kaivoksen toimintaan, esimerkiksi kaavoittamalla alueita kaivosteollisuudelle tai vastaavasti rajaamalla alueita pois sen käytöstä. Kunta voi myös kaavoituksella estää kaivostoiminnan alueellaan. Estämisen taustalla voi olla esimerkiksi strateginen linjaus edistää kunnan jo olemassa olevia elinkeinoja tai luontoarvoja. (Pölönen 2018: 69-71, 75.) Kuitenkin varsin usein kunnan poliittinen ilmapiiri on kaivosmyönteinen, mikä helpottaa kaivosyhtiöiden asemaa kaavaa määrittävissä neuvotteluissa. (Kukkonen 2018: 77). Toisaalta Kuusamon kunta on pyrkinyt kaavalla estämään kaivoshankkeen Rukan luontomatkailualueella. Kyseessä on ennakkotapaus ja kaivoshankeen kohtalo on vielä avoin. Kaivosten toimintavuodet pystytään arvioimaan nykyisin melko tarkasti ja sen vuoksi on tärkeää, että kunta sitoutuu kaivostoimintaan toiminnan ajaksi, mutta kaivostoiminnan jälkeiselle ajalle on tehty 22

28 suunnitelmia jo ennen kaivoksen sulkemista. Yhden teollisuuslaitoksen varaan rakentavat paikkakunnat ovat herkkiä suhdannemuutosten vaikutuksille ja siten yhden tehtaan varaan painottuva aluetalous on riskeille altis. Siksi kaivoksen lisäksi paikkakunnan tulee hyödyntää muitakin kehityspolkuja, joilla vältetään globaalien talousmuutosten negatiiviset vaikutukset aluetalouteen (Hentilä & Jauhiainen 2009: 57.) Kaivosteollisuuden vaikutus aluetalouteen on kuitenkin usein varsin merkittävä. Hyvinvointia ovat edistäneet esimerkiksi alan työpaikat, kerrannaisvaikutukset ja verotulot. (Mononen 2012: 22). Toisaalta varsin usein kaivoksen elinkaaren pituus tiedetään jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Toisin sanoen kaivoksen hyödyt ovat pääpiirteissään määräaikaisia ja kaivoshyötyjen loppumiseen tulee varautua panostamalla myös muiden alojen toimintamahdollisuuksiin. Kaivosten eliniät ovat lyhentyneet muun muassa teknologisen kehityksen vuoksi. Verrattain lyhytikäisistä kaivoksista johtuen, myös kaivostyöpaikat ovat määräaikaisia. Kaivostyövoimasta käytetään usein nimityksiä FIFO (fly-in fly-out) ja DIDO (drive-in drive-out) -työvoima. Termeillä kuvataan kaivostyövoiman liikkuvaa luonnetta, jonka vuoksi työntekijät eivät muuta pysyvästi kaivospaikkakunnalle, vaan matkustavat töihin muualta tai he suorittavat intensiivisen työajanjakson ja palaavat sen jälkeen pidemmille lomille kotiseuduilleen. Liikkuvuus johtuu kaivosalan työsuhteiden pätkämäisyydestä. Liikkuvasta työvoimasta voi olla sekä aluekohtaista hyötyä että haittaa. FIFOtyövoima voi helpottaa esimerkiksi työvoiman saatavuutta kaivokselle, mutta kunnalle työntekijöistä saatava aluetaloushyöty jää pienemmäksi FIFO työläisen kohdalla kuin paikkakunnalla asuvasta työntekijästä. Tämä johtuu siitä, että työntekijä maksaa veroja siihen kuntaan, jossa hän on kirjoilla. (Perry & Rowe 2014: 139, 147.) Liikkuva työvoima on kuitenkin erityinen haaste kunnan suunnittelutyölle, koska on vaikea arvioida nostaako kaivostyöpaikat kunnan väkilukua pysyvästi. (Soudunsaari & Hentilä 2016: 23.) Näin ollen palveluiden ja asuntojen saatavuuteen voi tulla hetkellisiä heikennyksiä, koska uusien asuntojen kokonaistarvetta on vaikea määrittää. Lisäksi määräaikainen kunnan väestönlisäys tekee kunnan investoinneista enemmän riskialttiita tulevaisuuden näkökulmasta. Olemassa olevien alojen ja kaivoksen yhteensovittamisen mahdollisuuksia tulee tarkastella erityisen huolella. Kolarin tapauksessa mahdollisen kaivoksen ja sen jälkeisen ajan suunnitteleminen on erityisen tärkeää, koska kunnan merkittävin tulolähde on nykyhetkellä matkailuala ja tutkimuksen mukaan matkailuala tulee pienenemään kaivoksen ympäristövaikutusten ja imagohaitan seurauksena (Gaia 2017; Jokinen 2018: ). Ylläksen matkailun menetykset tuskin korjaantuvat kaivoksen 23

29 sulkemisen jälkeen, koska imagohaitta ja muuttunut ympäristö voivat leimata alueen mainetta pitkään. Kaivoksen aluekohtaiset negatiiviset vaikutukset voivat siis ylettyä pitkälle tulevaisuuteen kaivoksen sulkemisen jälkeen. Kestävän kehityksen kontekstissa on olennaista pohtia vaikutuksia myös tulevien sukupolvien näkökulmasta, eli miten vaikutukset voivat vaikuttaa seuraavan sukupolven mahdollisuuksiin elää alueella. 4.3 Sosiaalinen kestävyys kaivostoiminnassa Kaivosteollisuuden globaalina tavoitteena on saavuttaa paikallisissa yhteyksissä sosiaalinen toimilupa toiminnalleen. Sosiaalinen toimilupa on kaivoskohtainen. (Sairinen, Rytteri & Ziessler-Korpi 2016: 160.) Sosiaalisella toimiluvalla tarkoitetaan epävirallista ja kirjoittamatonta sääntöä siitä, että kaivosyhtiöllä on yhteiskunnan ja ennen kaikkea sidosryhmien hyväksyntä harjoittaa kaivostoimintaa alueella. Sidosryhmillä tarkoitetaan tahoja, jotka voivat vaikuttaa kaivostoimintaan ja tahoja, joihin kaivostoiminta vaikuttaa. Siten sosiaalisen toimiluvan määrittäjänä ei välttämättä ole vain paikallisista ihmisistä koostuvia sidosryhmiä. Sosiaalinen toimilupa ei ole pysyvä tai itsestäänselvyys, vaan se on jatkuvan määrittelyn kohteena. Sosiaalista toimilupaa on kuvattu prosessiksi, koska luottamus rakentuu ja muuttuu muutosten vaikutuksesta. (Boutilier & Thomson 2011: 1-6.) Myönteinen kaivosmielipide ei välttämättä tarkoita ehdoitta kaivoksen kannattamista. Kannattamisen ja hyväksymisen erona pidetään sitä, että kannattaminen on toiminnan edistämiseen pyrkivää toimintaa. Kannattaminen ansaitaan luottamuksen avulla, kun taas hyväksyminen voi liittyä kaivoksen sietämiseen sen positiivisten vaikutusten takia. Hyväksyttävyys voidaan nähdä myös kahtena eri tasona, yksilötaso perustuu omiin mielikuviin ja kokemuksiin, kun taas paikallinen taso kuvaa toimintaa hyväksyttävänä, mikäli se tuo yhteisölle enemmän hyötyjä kuin haittaa. (Kokko ym. 2013: 9.) Kaivoksen aluetaloudellisia hyötyjä pidetään eräänlaisena lähtökohtana sosiaalisen toimiluvan saamisessa, mutta pelkät aluetaloudelliset hyödyt eivät riitä luottamuksen rakentajaksi (Boutilier & Thomson 2011: 4). Kaivoksen hyväksyttävyyttä ja siten vahvaa sosiaalista toimilupaa edistävät muun muassa aito vuorovaikutus, yhteistyö sekä osallistumis- ja kuulemismahdollisuudet (Thomson & Joyce 2008). Vahvemman sosiaalisen toimiluvan taustalla vaikuttaa usein muun muassa sidosryhmien havainto siitä, että kaivosyhtiö on vuorovaikutuksellinen, toteuttaa lupauksensa ja kunnioittaa paikallisia tapoja (Boutilier & Thomson 2011: 4). 24

30 Kuitenkaan mikään tietomäärä tai osallistumisen mahdollisuudet eivät takaa kaivostoiminnan hyväksyttävyyttä, mikäli kaivos uhkaa merkittävästi jotain yhteistä hyvää. Paikallisten sivuuttaminen tai heidän huolien vähättely voi johtaa epäluottamukseen päättäjiä, viranomaisia tai kaivosteollisuuden toimijoita kohtaan, jolloin toiminnan sosiaalista hyväksyntää on lähes mahdotonta rakentaa. Tärkeää toimiluvan kannalta onkin, että luottamusta ylläpidetään jatkuvasti kaikkien osapuolten kesken. (Kokko ym. 2013: 9-10.) Sosiaalisen toimiluvan merkitys kaivostoiminnassa on kasvanut ja käsitettä on alettu käyttää myös politiikan välineenä, koska käsitteen avulla voidaan kuvailla kaivostoiminnan hyväksyttävyyden astetta ja sen syitä. Yhteiskunnallisten arvojen muutoksen myötä sosiaalisesta ja ekologisesta kestävyydestä on tullut entistä tärkeämpi osa kaivoksen hyväksyttävyyttä. Vuonna 2011 voimaan tulleen uuden kaivoslain tarkoituksena on edistää kunnan vaikutusmahdollisuuksia ja yksilöiden mahdollisuutta vaikuttaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon. (Mononen & Suopajärvi 2016: ) Suomessa Talvivaaran kaivos on toiminnallaan heikentänyt kaivosalan mainetta. Samalla se on muistutus siitä, etteivät kaivosyhtiöt voi toimia vain omaa etuaan ajatellen. Laiminlyönnit vaikuttavat koko alan maineeseen ja toimintamahdollisuuksiin negatiivisesti. (Tiainen, Sairinen & Mononen 2014: 53.) Talvivaaran tapauksen jälkeen sekä kaivosteollisuus että Suomen valtio alkoivat nopeasti kehittää keinoja, joilla voitaisiin hillitä alaa koskevia jännitteitä. Siten myös yhteiskuntavastuu ja sosiaalinen toimilupa omaksuttiin käyttöön, tosin globaalissa viitekehyksessä verrattain myöhään. Kotimaiset kaivosalan toimijat ovat havahtuneet vastuullisuutta koskeviin muutospaineisiin verrattain myöhään. Tätä on selitetty sillä, että Suomessa kaivosalalla on ollut pitkään valta toimia paikallisten tai kansalaisten vastustuksesta riippumatta. On puhuttu Outokummun toimintakulttuurin perinnöstä, jolla tarkoitetaan sitä, että Suomessa kaivostoiminnan hyväksyttävyydestä on päätetty Suomen hallituksessa. Neuvotteluita ja keskustelua ei siis ole käyty julkisesti, saati paikallistasolla. Valtion omistuksessa olevat kaivosyhtiöt, kuten Outokumpu ja Rautaruukki, olivat kaivoksia, joille annettiin valta toimia paikallistasolla, eikä niiden tarvinnut pohtia, hyväksyvätkö paikalliset tai kansalaiset toimintaa, koska yhtiöillä oli valtion tuki takanaan. Outokummun perintö voi siten olla osasyy sille, ettei globaaleja kestävyysvaatimuksia ole omaksuttu Suomessa. (Sairinen, Rytteri & Ziessler-Korpi 2016: ) Paikallisten muutosvoiman konkreettinen osoittaminen voisi lisätä paikallisten halukkuutta osallistua hankkeesta käytävään keskusteluun. Paikallisten osallistamisen haasteet tiedostetaan, mutta muutos on hidasta, koska se vaatii sekä yhteiskunnan että yritysten ajatus- ja toimintatapojen muutosta. (Innes & Booher 2004.) 25

31 Hannukaisen kaivoshankeen sosiaalisen toimiluvan edellytyksiä tai laatua ei ole vielä arvioitu julkisesti. Kaivosyhtiö on kuitenkin omalla toiminnallaan pyrkinyt vaikuttamaan siitä käytävään keskusteluun. Lokakuussa 2018 yhtiö lähetti kolarilaisille toimittamansa lehden, jonka jutussa viitattiin siihen, että kaivosyhtiöllä olisi sosiaalinen toimilupa. Jutun mukaan kaivos koetaan paikallisten keskuudessa tärkeäksi. Tieto on saatu kyselylomakkeilla (Hannukainen Mining 2018a). Kaivosyhtiön viesti on ongelmallinen muun muassa siksi, että kysely on teetetty kaivosyhtiön omassa tapahtumassa. Reilun 100 ihmisen otanta ei myöskään ole riittävä, ja kyselyn kysymykset on muotoiltu johdattelevasti kaivoksen eduksi. Yhtiö on myös tukenut paikallisia urheiluseuroja (Hannukainen Mining 2017). Osallistuminen paikallisyhteisön toimintaan ei sinänsä ole tuomittavaa, mutta tilanteessa, jossa yhtiöllä ei ole lupaa aloittaa kaivostoimintaa, voi taloudellinen tuki näyttäytyä äänten tai hyväksynnän ostamiselta. Lisäksi mahdollinen kielteinen kaivoslupapäätös vie paikallisilta kaivosyhtiön ennakkoon antamat hyödyt, mikä puolestaan voi johtaa paikallisten kokemaan pettymykseen. Tällöin pettymys voi aiheuttaa epäluottamusta kaivosviranomaisia tai yhteiskuntaan kohtaan. 5 Kaivostoiminnan vaikutusten arvioinnit Kaivoksen vaikutukset ovat aina kaivoskohtaisia. Vaikutukset ovat seurausta esimerkiksi sijainnista, malmin laadusta, käytetystä kapasiteetista ja teknologiasta. Vaikutukset voidaan luokitella suoriin sekä epäsuoriin vaikutuksiin, ne voivat kohdistua esimerkiksi luontoon, ihmisiin tai rakennettuun ympäristöön. Positiivisiksi vaikutuksiksi mielletään usein työpaikkojen lisääntyminen ja vaikutukset aluetalouteen. Negatiivisiksi vaikutuksiksi usein nimetään ympäristövaikutukset ja vaikutukset alueen viihtyisyyteen sekä hyvinvointiin. (Mononen 2016: 187.) Kaivoshankkeilla on monia erilaisia vaikutuksia ja hankkeen toteuttaminen edellyttää muun muassa alueen käytön suunnittelua, kaavoittamista, ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten arvioinnit sekä erilaisten lupaprosessien yhteensovittamista. Paikalliset ihmiset saavat selkeämmän kuvan hankkeesta ja siihen osallistumisesta, mikäli tiedon kerääminen ja eri prosessit limitetään ja tehdään oikea-aikaisesti. (Kokko ym. 2013: 16.) Vaikutusten arvioinneissa on yleensä esitetty eri vaihtoehtoja hankkeen toteuttamistavalle, mukana on myös nollavaihtoehto, eli vaihtoehto, jossa hanketta ei toteuteta. Arviointien tarkoitus ei ole esittää, mikä vaihtoehdoista on paras toteutettavaksi, vaan 26

32 tarkoitus on tuottaa jäsennelty aineisto eri toteutussuunnitelmien vaikutuksista päätöksenteon tueksi (Juslén 1995a: 81). Vaikutusten arviointien kehittämisen taustalla vaikutti 1970-luvulla voimistunut kritiikki, joka kohdistui yhteiskunnan kehitysuskon vallassa hyväksyttyihin toimintatapoihin. Teknologia- ja tiedeoptimismin sokaisemana yhteiskunnassa ei osattu varautua haitallisiin seurauksiin, joita entistä tehokkaampi ja monimutkaisempi teknologiaosaaminen aiheutti. Vaikutusten arvioinnit kehitettiin, jotta ympäristöä muuttavien toimintojen seurauksia pystyttäisiin arvioimaan ennalta käsin sekä myös varautumaan niihin. Lisäksi arvioinneilla on pyritty ymmärtämään paremmin riskien aiheuttajia sekä keinoja, joilla ehkäistä niitä ennalta. (Sairinen & Kohl 2004: 9-10.) Arvioinnit eivät kuitenkaan ole tae siitä, että hankkeisiin ja niiden vaikutuksiin suhtauduttaisiin kriittisesti. Arvioinnin käytännöt ja päättäjien suhtautuminen arviointeihin määrittävät osittain sen, ehkäisevätkö arvioinnit haitallisia vaikutuksia ja toimintoja, vai ovatko arvioinnit vain keino legitimoida uusia haitallisia hankkeita. (Sairinen & Kohl 2004: 11). 5.1 Ympäristö- ja sosiaalisten vaikutusten arviointi Kaivoshankkeilta edellytetään ympäristövaikutusten arviointia (YVA), arviointivelvollisuus koskee sellaisia toimintoja, joilla on todennäköisesti merkittäviä ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutusten arvioinnilla tarkoitetaan menettelyä, jossa tunnistetaan, arvioidaan ja kuvaillaan hankkeen todennäköisesti merkittävät ympäristövaikutukset ja kuullan viranomaisia ja niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, sekä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea. (Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 252/ ) Ympäristövaikutus käsitteenä tarkoittaa toiminnan välittömiä ja välillisiä vaikutuksia a) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; b) maahan, maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen sekä eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen; c) yhdyskuntarakenteeseen, aineelliseen omaisuuteen, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön; d) edellä mainittujen tekijöiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin. (Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä 252/ ) Ympäristövaikutusten arviointikäytäntö sai alkunsa Pohjois-Amerikasta 1960-luvulla ja käytäntö on levinnyt ympäri maailmaa. Suomessa YVA otettiin käyttöön 1990-luvun alussa ja arviointiprosessia kehitetään jatkuvasti. (Sairinen & Kohl 2004: 5, 15) 27

33 Kaivoshanke edellyttää myös sosiaalisten vaikutusten arviointia (SVA), joka kuuluu osaksi kaivosten YVA-menettelyä. SVA on usein liitteenä YVA:ssa. SVA:n tarkoitus on tunnistaa tietystä toiminnasta, kuten kaivostoiminnasta, suorat sekä välilliset muutokset ja niiden vaikutukset, jotka voivat aiheuttaa muutoksia paikallisten ihmisten elinolosuhteisiin, hyvinvointiin ja hyvinvoinnin jakautumiseen. Arvioinnissa tulisi eritellä vaikutukset eri väestöryhmiin ja yhteiskuntaan. (Sairinen & Kohl 2004: 12-13; Juslén 1995b: 5.) Alan kirjallisuus tarjoaa erilaisia ohjelistoja arvioinnin tekemiseen. Listat toimivat lähinnä muistilistoina, koska jokainen hanke on sosiaalisilta vaikutuksiltaan erilainen, kuten myös hanketta ympäröivät yhteisöt ja yhteiskunta. Vaikutukset ovat siis riippuvaisia kontekstista, eli myös paikasta, jonne hanketta suunnitellaan. (Julén 1995a: 40-41; Sairinen & Kohl 2004: ) Sosiaalisten vaikutusten arviointi vaatii tekijöiltään siten ymmärrystä paikan erityispiirteistä ja sosiaalisista rakenteista. On siis tärkeää, ettei paikkakuvauksessa keskitytä pelkästään fyysiseen perspektiiviin, vaan vaikutuksia tulisi arvioida sensuaalis-emotionaalisesta ja sosiaalis-kulttuurisesta näkökulmasta (ks. Karjalainen 1997: 41). Vaikutukset eivät yleensä ole selkeästi rajattavissa tiettyyn kohteeseen, etenkin ympäristövaikutuksilla voi olla välillisesti myös merkittäviä sosiaalisia vaikutuksia. Esimerkiksi kaivoksen YVA:ssa selvitetään kaivoksen melutasoa laskelmilla: jos melutaso on sovituissa normeissa, asia on usein siltä osin kunnossa. Sosiaalisten vaikutusten näkökulmasta meluhaitta ei ole samalla tavalla mallinnettavissa, vaan arvioinnissa olisi tarkoitus selvittää ihmisten kokemuksia meluhäiriöstä ja miten meluhaitta vaikuttaa ihmisiin. Useissa hankkeissa on ilmennyt, että melusaaste koetaan normitasoisenakin merkittävänä haittana ja sillä on erilaisia haitallisia vaikutuksia sen kokijoihin. (Sairinen & Kohl 2004, 34; Julén 1995a: 42.) Melu voi vaikuttaa esimerkiksi hyvinvointiin, mutta hiljaisuutta markkinoivalle matkailuyrittäjälle melusaaste voi aiheuttaa myös taloudellisia vaikutuksia. SVA:n erityispiirteenä pidetäänkin läpäisevyyttä. Oli kyse esimerkiksi luonto- tai terveysvaikutuksesta, SVA:n tekijän tulee tarkastella vaikutuksen sosiaalisia merkityksiä (Sairinen & Kohl 2004: 34). Paikalliset ihmiset eivät muodosta homogeenistä ryhmää, toisin sanoen kaikki eivät koe kaivoksen vaikutuksia samalla tavalla ja siksi vaikutusten arvioinnissa tulee pyrkiä tunnistamaan ihmisryhmiä, jotka kokevat vaikutukset eri tavoin. Kyse on myös vähemmistöjen ja heikommassa asemassa olevien ihmisten tunnistamisesta ja heidän toimintakapasiteetin vahvistamisesta. (Suopajärvi 2013; Sairinen & Kohl 2004, 13.) Vaikutukset voivat jakautua esimerkiksi sijainnin, tulotason, ammattiryhmien tai etnisyyden perusteella. Arvioinnissa olisi syytä kertoa arvioinnin laadullinen otanta, eli millaiseen 28

34 otantaan arvio perustuu ja onko se riittävä yleistyksille (kt. Suopajärvi 2013.) Vaikutusryhmien tunnistaminen on tärkeää, jotta mahdolliset hyvinvointierot voidaan tunnistaa ja vaikutuksiin puuttua. Lisäksi ryhmien tunnistaminen motivoi osapuolia osallistumaan hankkeesta käytävään keskusteluun, mikä puolestaan laajentaa vaikutusten arvioijien sekä päättäjien tietämystä hankkeen vaikutuksista eri väestöryhmiin. (Dietz 1987: 63.) Vaikutukset voivat olla positiivisia tai negatiivisia, näkökulmasta riippuen. Lisäksi vaikutukset voivat olla kumulatiivisia, pitkä- tai lyhytaikaisia, pysyviä tai väliaikaisia, suoria tai epäsuoria, alueellisia, väestöllisesti jakautuneita, subjektiivisesti tai objektiivisesti todettuja ja mikro- tai makrotasolla ilmeneviä. (Juslen 1995a: 42.) Arvioinnissa tulisi huomioida yksilöihin, eri väestöryhmiin sekä yhteiskuntaan kohdistuvat vaikutukset erikseen, koska sama vaikutus voi olla yksilölle negatiivinen mutta yhteisön näkökulmasta positiivinen. Esimerkiksi kaivos voi helpottaa kunnan työttömyystilannetta, mutta samalla kaivos voi vaikuttaa negatiivisesti muiden alojen kehitykseen ja työpaikkoihin. Sosiaalisten vaikutusten arvioijan tuleekin kiinnittää huomiota omaan kantaansa, kun hän määrittää vaikutusten myönteisyyttä tai kielteisyyttä kokonaisuutena. SVA:n tarkoitus ei myöskään ole esittää, mikä hanketoteutusvaihtoehdoista on paras, vaan arvioinnin tulee esittää päätöksentekijöille eri hanketoteutusvaihtoehtojen vaikutukset ja keinoja niiden lieventämiseksi. (Burdge & Vanclay 2004: 54; Juslén 1995a 5: 37.) Kuten YVA:ssa, myös SVA:ssa esitetään vaikutukset hankkeen eri toteutusskenaarioissa ja etenemisvaiheissa, myös toteuttamatta jättäminen, eli 0-vaihtoehto pitäisi aina sisältyä arviointiin (Juslén 1995a: 36-37). Toteuttamatta jättäminen on tärkeä vertailukohta, 0-vaihtoehdon vertailussa hyödyt ja haitat voivat tulla selkeämmin havaituksi. Hyvin tehdyillä vaikutusten arvioinneilla voidaan muun muassa ehkäistä ristiriitoja, ennakoida ja ymmärtää seurausvaikutuksia sekä ehkäistä vaikutusten haittoja. (Sairinen & Kohl 2004). Vaikutusarvioinneilla voidaan siis edistää sekä kaivosyhtiön että viranomaisten tietämystä paikallisten huolista ja toiveista, jotka liittyvät kaivoshankkeeseen. Oleellista on kuitenkin huomata, että vaikutusarviointien toteuttamiseen liittyy vielä ainakin tällä hetkellä useita kehitettäviä ominaisuuksia. Esimerkiksi SVA:n sisältövaatimukset on määritelty laissa varsin laveasti (Kokko ym. 2013: 37). 5.2 Vaikutusarviointien merkitys lisääntyy SVA:n osuus YVA-arvioinnista on vielä verrattain pieni, esimerkiksi Lapissa sijaitsevien kaivoshankkeiden SVA-osuus on sivumäärällisesti ollut 3-4 % koko arviointiselostuksesta. 29

35 (Suopajärvi 2013.) SVA on vain yksi osa YVA-menettelyn monista selvityksistä, mutta se on osioista ainoa, jossa pyritään ymmärtämään hankkeen yhteiskunnallisia vaikutuksia. (Suopajärvi & Sairinen 2016: 38.) Sosiaalisten vaikutusten osuus on siis tärkeä, vaikkakin se on vielä toistaiseksi pienessä osassa arviointiprosessia. Vaikutusten arvioinnit ovat kuitenkin jatkuvan tutkimuksen sekä kehittämisen kohteina. Hyvin tehdyt vaikutusarvioinnit eivät ole taakka kaivosyhtiöille, vaikka voisi ajatella, että laajat ja tarkasti toteutetut selvitykset olisivat vain kustannuserä yritykselle. Paikallisyhteisöt hyvin huomioon ottavat hankkeet selviävät usein vähemmillä valitusten ja keskeytysten määrällä, mikä on myös taloudellisesti tavoiteltavaa yritykselle. Etenkin suunnittelunvirheiden korjaaminen ja lisäselvitykset voivat kustantaa huomattavia summia hankkeesta vastaavalle yritykselle. (Burdge & Vanclay 2004: 43). Hildén, Otsamo, Rahikainen & Päivärinne (1997) ovat selvittäneet ympäristövaikutusten arvioinnin sisällöllistä laatua Suomessa. Ongelmalliseksi he luokittelevat muun muassa sen, ettei vaikutuksia arvioida järjestelmällisesti ja sen vuoksi vaikutusaluerajaukset voivat olla virheellisiä. Mikäli jokin suora vaikutus jää arvioimatta, voi se johtaa epäsuorien tai kertautuvien tai kokonaisen vaikutusketjujen arvioimatta jättämiseen. Ongelmana he pitävät myös sitä, ettei vaikutusten arvioinneissa perustella vaikutusten merkittävyyttä, minkä vuoksi niistä ei välttämättä keskustella hanketta arvioitaessa. (Hildén ym. 1997: 39-40). Arviointien tekijät ovat niin ikään tietoisia siitä, että laadullisia vaikutuksia on hankala arvioida ja osin sen vuoksi haittoja on pyritty mittaamaan taloudellisina, jolloin helposti ajatellaan, että ne voidaan kompensoida rahalla (Sairinen & Kohl 2004: 22). Sosiaalisten vaikutusten arviointien laatu on puhututtanut läpi sen historian, eikä arvioinnin asema päätöksenteossa ole vakiintunut ainakaan toistaiseksi missään maassa (Sairinen & Kohl 2004: 21.) Leena Suopajärvi on tutkinut kuuden Lapissa sijaitsevan kaivoksen ympäristönvaikutusarviointeja ja raportteja. Hän on selvittänyt arviointien sosiaalisten vaikutusten arviointien laatua suhteessa kansainvälisiin periaatteisiin ja tutkimuskirjallisuuteen. Hänen mukaansa sosiaalisten vaikutusten arvioinnit eivät ole laadultaan riittävän korkeatasoisia, ja arvioinneista puuttuvat analysoinnit hankitun tiedon laadusta, kuten millaisilla menetelmillä tieto on saatu ja miten aineisto jakaantuu yhteisön eri väestöryhmien kesken. Lisäksi vaikuttavuusalueen rajauksessa ei ole käytetty riittäviä perusteluita, minkä vuoksi paikallisten ihmisten määrittely on jäänyt arvioinneissa hataraksi. (Suopajärvi 2013). Sairinen ja Kohl (2004: 92, 103) toteavat SVA:n ongelmaksi etenkin sen, ettei vaikutusarviointeja 30

36 tekevillä tahoilla ole riittävää koulutusta ja osaamista sosiaalitieteen menetelmistä. Menetelmien ja teoriaosaamisen puutteen vuoksi SVA:n tulokset pyritään varsin usein pelkistämään esimerkiksi taulukkomuotoon ja siten tulokset menetetään. Myös vaikutusarviointien aluerajauksia tulisi tarkastella kriittisesti, koska virheelliset rajaukset voivat sivuuttaa paikallisyhteisön arvioinnista ja siten todistustaakka vaikutuksista jää paikallisyhteisöille. Vaikutusten arviointien virheellisyys on aiheuttanut pettymyksiä paikallisille sekä kustannuksia yhteiskunnalle (Kokko ym. 2013: 11). Virhearvioita on tehty muun muassa työllisyysvaikutuksista, koska kertoimet ovat olleet liian suuria, eikä niissä ole otettu huomioon sitä, että kaivokseen työllistyy ihmisiä myös muualta kuin hankepaikkakunnalta ja siten paikkakunnalle ei välttämättä jäädä pysyvästi asumaan. Arvioinneissa kuntien saamat taloushyödyt eivät aina ole toteutuneet odotetulla tavalla. (YLE 2009; Suikkanen & Kunnari 2011.) Taloushyötyjen toteutumattomuutta selittää muun muassa globaalisti toimivien kaivosyhtiöiden mahdollisuudet kiertää yhteisöveron maksaminen (Kokko ym. 2013: 10) On siis tärkeää, että viranomaiset kiinnittävät huomiota SVA:n ja YVA:n laatuun, koska useimmissa tapauksissa negatiivisten vaikutusten korjaamiskustannukset eivät jää enää haittojen aiheuttajan eli kaivosyhtiön maksettavaksi, vaan korjauskustannuksista, sikäli kun ne ovat rahalla korvattavissa, vastaavat yhteiskunta ja paikalliset ihmiset. (Burdge & Vanclay 2004: 43.) Esimerkiksi konkurssitilanteissa kustannukset jäävät yhteiskunnan eli veronmaksajien hoidettavaksi (Ympäristöministeriö 2014: 13). Virheelliset arvioinnit voivat olla myös omiaan horjuttamaan kansalaisten luottamusta kaivosalaa sekä yhteiskuntaa kohtaan. 5.3 Hannukaisen kaivoshankkeen YVA ja SVA Hannukaisen kaivoshankkeen YVA-selostus on laaja. Siinä on noin 700 sivua ja lisäksi 42 liitettä. Selostuksesta annettiin 47 lausuntoa ja mielipidettä. Lisäksi Ruotsista annettiin 11 lausuntoa. Yhteysviranomaiset ovat esittäneet jonkin verran kritiikkiä Hannukaisen YVA:sta. Lisäksi he ovat pyytäneet arvioinnista joltain osin täydennysselvityksiä. Kritiikki on koskenut esimerkiksi vaikeaselkoisuutta, liian laveaa vaikutusarviointitapaa ja sitä, että selostuksessa on paljon toistoa (Lapin ELY 2014: mm , 40). Lisäksi kaivoshankkeen vaikutuksia ja riskejä ei ole kaikilta osin esitetty arvioinnissa riittävästi, esimerkiksi rikastushiekan, sivukivikasojen ja vesienhallinnan osalta 31

37 (Lapin ELY 2014: 16-17, 18-20). Myös eliöihin kohdistuvat vaikutukset on arvioitu puutteellisesti ja osin virheellisesti, etenkin uhanalaisten lintujen osalta (Lapin ELY 2014: 38). Riskien arviointien osalta viranomaiset haluavat tarkennusta siihen, miten yhtiö aikoo varautua toiminnasta aiheutuviin riskeihin (Lapin ELY 2014: 56). Ilmastonmuutoksen vaikutuksia ei ole otettu selostuksessa huomioon, esimerkiksi tulvariskin kohoaminen on varteenotettava uhka, mikä voi aiheuttaa merkittäviä vesistöhaittoja ylivuotoriskin vuoksi ja siksi ilmastonmuutoksen seurauksesta aiheutuvat riskit olisi pitänyt ottaa arvioinnissa huomioon. (Lapin ELY 2014: 57) Yleisesti arviointia kuitenkin pidetään riittävänä, kunhan lupavaiheessa lupaviranomaiset pyytäisivät yhteysviranomaisilta täydennykset arvioinnin puutteisiin (Lapin ELY 2014: 61.) Hannukaisen YVA-selostuksesta kerättiin Lapin ELY-keskuksen toimesta lausuntoja, mutta ELYkeskuksesta ei kuitenkaan lähetetty arvioitavaksi hankkeen SVA-selostusta, koska se on vain YVA:n liitetiedostoissa. YVA:a kommentoineet tahot ovat kokeneet ELY-keskuksen toimintatavan siltä osin ongelmallisena, koska liitteitä on myös ollut vaikea löytää muilla keinoin. (Lapin ELY 2014: 60.) Aluksi suunnittelin, että vertailisin omaa aineistoani Hannukaisen sosiaalisten vaikutusten arviointiin. Tämä osoittautui mahdottomaksi, koska arviointi on tehty yhteiskunnallisesta näkökulmasta (Pöyry 2012: 17). Arvioinnissa ei kuvata vaikutuksia paikallisiin ihmisryhmiin, vaan arviointi on kuvaus yhteiskunnallisista vaikutuksista. SVA:n yleinen tarkoitus on antaa tietoa päätöksentekijöille ja olla myös päätöksenteon tukena. Lisäksi arvioinnilla on mahdollista edistää paikallisten ymmärrystä hankkeen vaikutuksista. Hannukaisen arvioinnissa on monia menetelmällisiä heikkouksia, minkä vuoksi tiedollinen anti sosiaalisten vaikutusten näkökulmasta jää mielestäni melko vähäiseksi. Sosiaalisten vaikutusten arvioinnissa ei ole käytetty 0-vaihtoehtoa eli hankkeen toteuttamatta jättämisen vaihtoehtoa. 0-vaihtoehtoa pidetään yleisesti tärkeänä arvioinneissa, koska vertailu toteuttamatta jättämisen kanssa antaa konkreettisemman kuvan toiminnan vaikutusten laadusta ja vaikuttavuudesta (mm. Juslén 1995a: 37). Arvioinnissa tosin mainitaan, että eri hanketoteutusvaihtoehtojen välillä ei ole merkittäviä eroavaisuuksia, paitsi poronhoidon osalta (Pöyry 2012:15). 0-vaihtoehto olisi tuonut arviointiin vaikuttavuuksien konkreettisuutta sekä vertailukohteen. Arvioinnin kielellinen ilmaisu on paikoitellen hankalasti ymmärrettävää, mitä voi selittää se, että alkuperäinen arviointi on tehty englannin kielellä ja käännökseen laatuun ei ole panostettu. Arvioinnissa on paljon epätarkkoja ilmaisuja kuten saattaa, voi aiheuttaa, vaarana on, on mahdollista, tulee todennäköisesti toipumaan (Pöyry 2012: mm. 110, 123, 115). Ennalta arviointi voi olla haastavaa 32

38 ja jopa mahdotonta, mutta arvioinnissa olisi tärkeää kertoa, kuinka todennäköisinä vaikutuksia pidetään ja mitä niistä voi seurata. Esimerkiksi kasautuvista päästöistä Muonionjokeen todetaan: erilaisten päästölähteiden kerrannaisvaikutukset täytyy ottaa huomioon niin sosiaalisesta näkökulmasta kuin ympäristöllisestä näkökulmasta (Pöyry 2012: 65) Eli kysymykseksi jää, miten kerrannaisvaikutukset otetaan huomioon. Arvioidut vaikutukset on esitetty arvioinnissa taulukkomuodossa. Taulukointia pidetään SVA:ssa ongelmallisena esitystapana, koska silloin vaikutukset esitetään tilastollisina keskiarvoina ja aineiston otannan kirjavuus menetetään. (Sairinen & Kohl 2004: 87). Karttaesitykset havainnollistavat vaikutusalueita ja laajuutta hyvin, mutta sosiaalisia vaikutuksia ei tulisi esittää vaikutusten sijaintitietoina, vaan kyse on ihmisiä koskevasta arviosta, eli miten vaikutukset koetaan ja miten vaikutukset vaikuttavat ihmisiin. Mielenkiintoista on mielestäni se, että lähes jokainen kartta loppuu Äkäslompolon rajaan tai kartan selitelaatikko on Äkäslompolon päällä. Toisin sanoen Äkäslompolon läheisyyttä ei voi ymmärtää, jos ei tiedä, että kylä sijaitsee kartan yläreunassa. 33

39 Kuva 5: Kaivospiirin ja Äkäslompolon etäisyysviiva vastaa 6,9 km maastossa. (Lähde: Maanmittauslaitos 2018) Arvioinnissa käytettyä väestön määrittelyä voidaan pitää ongelmallisena. Paikallisiksi väestöryhmiksi on määritelty ne, jotka asuvat vakituisesti tai tilapäisesti 0-3 km päässä kaivoksesta. Toinen väestöryhmä on myös nimetty paikallisiksi: ryhmä muodostuu 3-8 km päässä asuvista ihmisistä. Kolmas väestöryhmä koostuu alueen poronhoitajista ja viimeinen ryhmä on asianomistajat monialaisessa yhteydessä Kolarin, Kittilän, Muonion ja Pajalan kunnissa, erityisesti matkailualalla. (Pöyry 2012: 41) Rajauksen vuoksi Äkäslompolossa sekä Ylläsjärvellä asuvat on jätetty arviosta pois. Mielenkiintoista väestön ryhmittelyssä on se, ettei jaoille esitetä perusteluita. Sosiaalisia vaikutuksia tai niiden seurauksia ei pitäisi arvioida etäisyyden perusteella, kuten tämän tutkielman SVA-osiossa esitin. Arvioinnissa tunnistetaan monia tekijöitä, jolla voi olla sosiaalisia vaikutuksia, mutta keinoja negatiivisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi ei esitetä konkreettisesti. Osa ilmaisuista on epätarkkoja sekä vähätteleviä, kuten Kaivoshanke saattaa aiheuttaa jotain ympäristöhaittoja (Pöyry 2012: 125), Paikallinen yhteiskunta voi sopeutua kaivoksen myönteisiin ja mahdollisiin kielteisiin vaikutuksiin. (Pöyry 2012: 15). Arvioinnissa todetaan, että mikäli matkailuala kokisi kaivoksesta merkittäviä negatiivisia vaikutuksia, jotain korjattavia toimenpiteitä tulisi suorittaa (Pöyry 2012: 124). Melu- ja pölypäästöjä puolestaan minimoidaan aina kun se on mahdollista (Pöyry 2012: 84). Ilmaisut eivät ilmaise konkretiaa, siis millaisia toimenpiteitä haittojen ehkäisemiseksi voidaan tehdä ja miten haittoihin pitäisi varautua. Matkailualan arvioidaan kohtaavan todennäköisesti positiivisia vaikutuksia, mutta arvioinnin mukaan on myös vaara, että vaikutukset ovat negatiivisia. Negatiiviseksi vaikutukseksi tunnistetaan imagon heikkeneminen, mutta se on arvioinnin mukaan riippuvainen kaivostoiminnan avoimesta tiedosta vierailijoille. Myös matkailualan kehittymisen hiipuminen on tunnistettu haitalliseksi vaikutukseksi, mutta matkailun kehityshankkeiden uskotaan ehkäisevän negatiivista vaikutusta. Siitä, miten mahdollinen matkailualan heikkeneminen vaikuttaa alan yrittäjiin, ei mainita. (Pöyry 2012: 110) Vaikka matkailun mahdolliset haitat tunnistetaan arvioinnissa, on erikoista, että matkailun kohteesta, Äkäslompolosta, sanotaan: Kaivoksen aiheuttamat haitat eivät ole mahdollisia Äkäslompolon kylässä. (Pöyry 2012: 117) Näin ollen äkäslompololaiset asukkaat ja matkailualan yrittäjät on jätetty pois arvioinnista, kuten myös Ylläsjärvi. Mittasin Maanmittauslaitoksen karttapalvelulla (ks. kuva 5.) etäisyyden Hannukaisen ja Äkäslompolon välillä. Vaikka selkeitä kylärajoja ei ole olemassa, olisi 34

40 Äkäslompolo voitu etäisyyden puolesta määrittää arviointiin kuuluvaksi alueeksi ja sen asukkaat paikallisiksi, koska osa Äkäslompolosta sijaitsee alle 8 km päässä kaivoshankkeesta. Lisäksi matkailualue, etenkin osa latuverkostosta, sijaitsee vielä lähempänä. 6 Tutkimusmenetelmä ja aineiston hankinta Tutkimukseni on laadullinen tutkimus. Laadullinen tutkimus tutkii ihmisiä ja heidän kokemustodellisuutta. Laadullinen tutkimus on kiinnostunut elämismaailman osa-alueista, kuten yksilöstä, yhteisöstä, sosiaalisista vuorovaikutuksista ja arvoista, ja millaisia merkityksiä ne saavat sekä miten merkitykset ilmenevät ihmisissä. (Varto 1992: ) Elämismaailma on erilainen kuin luonnollinen maailma, luonnollinen maailma koostuu luonnontapahtumista ja elämismaailma puolestaan merkityksistä. Maailmat ovat osin päällekkäisiä, esimerkiksi kuolema on luonnollisen maailman tapahtuma ja osa sitä, mutta ihmisen elämismaailmassa kuolema saa monia eri merkityksiä, joita ei voi ymmärtää tutkimalla luonnollista maailmaa. (Varto 1992: 24.) Paikan tai luonnon merkitystä paikallisille ei siis voida selittää tarkkailemalla paikkaa ja sen luonnonoloja, vaan huomio tulee kiinnittää paikassa asuviin ihmisiin ja heidän kertomaansa. Vaikka kaivoksen vaikutukset, kuten työpaikkojen lisääntyminen tai äänimaiseman muutokset, ovat havaittavia muutoksia, niiden merkitys ihmisille voidaan ymmärtää vain kielen avulla. Pelkkä havainnointi ei siis riitä, mikäli kiinnostuksen kohteena ovat ihmisten kokemukset ja näkemykset muutosten merkittävyydestä. Paikan merkitykset välittyvät kielen avulla. Se miten ilmaisemme itseämme kielellisillä ilmaisuilla, kertoo myös siitä, millaisena käsitämme ympäröivän maailman. Merkityksellisiksi koetut asiat eivät välttämättä pysy samoina. Ihmisen muistot omista kokemuksista sekä merkityksellisistä asioista voivat muuttua ajassa ja paikassa monien eri syiden seurauksena. Sen vuoksi myöskään tutkimustulokset eivät ole ajattomia ja paikattomia. Ne ovat yhteydessä yhteiskuntaansa ja omaan aikaansa. (Eskola & Suoranta 1998: ) Laadullisessa tutkimuksessa laatu on määrää tärkeämpää. Aineisto voi rajoittua esimerkiksi vain muutamaan haastatteluun, mikäli ne kattavat tutkimukseen sopivan aineiston ja niiden avulla tutkittavasta asiasta saadaan riittävän tarkka ja kattava analyysi. (Eskola & Suoranta 1998: 18.) Tutkimushaastatteluun osallistui 10 henkilöä ja osa haastatteluista tehtiin parihaastatteluina. Haastateltavat ehdottivat itse parihaastattelua, enkä kokenut sen muuttavan haastattelua erityisemmin. 35

41 Parihaastattelut osoittautuivat hyviksi myös siten, että usein toinen haastateltavista täydensi tai muisti lisätä jotakin, mitä toinen haastateltavista ei saanut mieleensä juuri sillä hetkellä. 6.1 Haastattelututkimus Valmistauduin haastatteluiden ja analyysin tekoon käymällä Itä-Suomen yliopistossa haastattelututkimukseen valmentavan kurssin (Alastalo & Pöllänen 2017). Kysymysten muotoiluun ja itse haastattelutilanteisiin valmentaminen osoittautui tämän tutkimuksen haastattelutilanteissa erittäin hyödyllisiksi opeiksi. Kysymysten muotoiluun käytin paljon aikaa, koska on tärkeää esittää kysymykset neutraalissa muodossa. Se, millä sanoilla ja miten kysymykset esitetään, voi olla merkittävä vaikutus siihen, mitä haastateltava vastaa. (Tiittula & Ruusuvuori 2009: 11.) Esimerkiksi kuinka tärkeä Hannukaisen kaivoshanke on Kolarille voidaan kokea johdattelevana. Haastateltava, joka ei omaa mielipidettä asiaan, voi tulkita kysymyksestä, että kaivoshanke on tärkeä ja se tulee sisällyttää vastaukseen. Kysymysmuoto Millaisena koet Hannukaisen kaivoshankkeen Kolarin kunnalle on neutraalimpi ja sitä on mahdollista tarkentaa miksi - ja miksi ei -kysymyksillä haastateltavalle. Vaikka haastattelun idea on yksinkertainen, se ei ole tavanomainen keskusteluhetki. Haastattelija ohjaa keskustelua ja käsiteltäviä aiheita. Haastattelu on vuorovaikutuksellinen tapahtuma, jonka osapuolet vaikuttavat toisiinsa. (Eskola & Suoranta 1998: 86.) Tutkija ei saisi ilmaista näkemyksiä tai tunnetiloja, toisin sanoen tutkijan pitäisi käyttäytyä ja ilmaista itseään neutraalisti, mikä myös tarkoittaa vähäistä ilmeillä ilmaisua. Neutraaliuden tavoite perustuu siihen, että tutkimuksessa kiinnostuksen kohteena ovat haastateltavat ja heidän antama tieto, siksi tutkijan osuus tulee pitää mahdollisimman vähäisenä. Toisaalta neutraaliuden tavoitteesta on hyvä osittain luopua, jos se on tilanteen kannalta paras ratkaisu. (Hirsjärvi & Hurme 2004: 97.) Kaivoshankkeesta puhuminen nostatti haastateltavissa erilaisia tunteita, kuten raivon, turhautuneisuuden ja surun tunnepurkauksia. Ilmapiiri saattoi muuttua myös hyvin kepeäksi ja joidenkin haastateltavien rikas kielenkäyttö nauratti. En ehkä ollut varautunut neutraaliuden koettelemukseen niin hyvin kuin luulin. Oletan suoriutuneeni tilanteista melko hyvin, koska teemahaastattelussa pyritään myös saamaan haastattelutilanne mahdollisimman luontevaksi kommunikaatioksi (Hirsjärvi & Hurme 2004: 97). 36

42 Tutkielman haastattelut olivat teemahaastatteluita. Teemahaastattelussa, eli puolistrukturoidussa haastattelussa, haastateltaville esitetään ennalta määriteltyjen teemojen mukaisia kysymyksiä. Teemahaastattelussa ei tarvitse välttämättä edetä haastatteluteemojen mukaisesti, vaan tilanteessa voidaan edetä sen mukaan, mikä tuntuu tilanteessa luonnolliselta. Haastateltavien kanssa tulisi käydä samat teemat läpi, mutta kysymykset voivat olla eri laajuisia sen mukaan mitä haastateltava kertoo. (Eskola & Suoranta 1998: 87; Tiittula & Ruusuvuori: 2009: 11.) Tehdyissä haastatteluissa teemojen järjestys saattoi vaihdella sen mukaan, mihin keskustelu oli luontevasti siirtymässä. Haastateltavat ottivat kaivoksen nopeasti puheeksi ja se muutti luontevasti teemojen järjestystä. Kahdessa haastattelussa haasteltavilla oli kiire, joten esitin heille vain muutamia kysymyksistä jokaisesta teemasta. Haastattelut kestivät puolesta tunnista noin kahteen tuntiin. En kertonut haastattelukysymyksiä ennakkoon haastateltaville, koska halusin spontaaneja vastauksia. Ennakkoon lähetetyt kysymykset olisivat voineet tuottaa liian virallisia ja ennalta mietittyjä vastauksia. Vastaukset eivät välttämättä olisi edustaneet täysin heidän omia kokemuksia ja näkemyksiä. Ennakkoon lähetetyt kysymykset olisivat voineet myös vaikeuttaa haastattelun keskustelevaa sävyä ja vaikeuttanut mahdollisten lisäkysymysten esittämistä. Määritin haastattelukysymykset teoriataustan sekä tutkimuskysymysten avulla. Kysymysten teemat koskivat paikassa elämistä ja sen merkityksiä, tulevaisuuden toiveita, kaivoshanketta ja siihen osallistumista. (ks. lähteet) 6.2 Eettiset huomiot haastattelututkimuksessa Äkäslompolon kylässä on noin 500 ja Hannukaisen kylässä noin 30 asukasta. Pienten kylien vuoksi eettisiin seikkoihin tuli erityisesti kiinnittää huomiota haastateltavien kohdalla. Haastatteluihin osallistuneet olivat täysi-ikäisiä, vuotiaita. Tutkimukseen osallistui viisi miestä ja viisi naista. Lähetin haastattelukutsun Äkäslompolon kyläyhdistykselle sekä paikallisille yrittäjille ja osa haastateltavista löytyi kysymällä ollessani paikalla. Tein haastattelut Äkäslompolossa lokakuussa Kaikki haastateltavat asuivat Kolarin kunnassa ja heillä oli asumisen, työn, sosiaalisten suhteiden tai harrastusten kautta side Äkäslompoloon. Kolarissa kaivoskiista on muodostunut vakavaksi ja henkilöt, jotka ovat julkisesti ottaneet kaivokseen kantaa, ovat saaneet jopa tappouhkauksia. Sen vuoksi aineistosta on poistettu sellaiset ilmaisut, jotka 37

43 kertovat jotain ominaista haastateltavasta. Esimerkiksi murteelliset ilmaisut, kuten mie, on muutettu perusmuotoon, tässä tapauksessa siis minä -muotoon. Analyysiosiossa olevat sitaatit ovat ilman viitteitä haastateltavasta, koska sitaateista olisi mahdollista muodostaa kertomus, joka mahdollisesti paljastaisi haastateltavan henkilöllisyyden. Sitaattien valinnoissa olen pohtinut niiden paljastavuutta ensisijaisena valintakriteerinä aineistoesimerkistä. Tiedostan, että menettelyni olla jättämättä mitään merkintää sitaatin antajasta on melko poikkeuksellista, mutta koen sen välttämättömänä, jotta en aiheuttaisi mahdollista harmia haastatteluun osallistuneille. Kaikkia haastatteluita on käytetty analyysissa ja jokaisesta haastateltavasta on ainakin yksi sitaatti esitettynä. Usein kaivostutkimuksissa puhutaan sidosryhmistä, joilla viitataan ihmisryhmiin, jotka voivat vaikuttaa kaivoshankkeeseen tai kaivos vaikuttaa tiettyyn ihmisryhmään. Tässä tutkimuksessa olen luokitellut haastateltavat kolmeen eri ryhmään: kaivoksen kannattajat, kaivoksen vastustajat ja kaivoskannasta epävarmat. En kokenut mielekkääksi määrittää ryhmiä ammatin mukaan, kuten esimerkiksi matkailualayrittäjät tai poronhoitajat, vaikka ne perustellusti voitaisiin määrittää sidosryhmiksi. Epäilen, ettei kaivoksen vaikutuksista pysty puhumaan vain ammatin näkökulmasta, koska ammatinharjoitusympäristö on myös heidän elinympäristö. Lisäksi haastateltavissa on henkilöitä, joiden työ välillisesti liittyy matkailuun tai puoliso on matkailualalla. Moni myös saa lisäansioita sivutoimisilla matkailualaan tai siihen linkittyvillä töillä. 6.3 Aineiston sisällönanalyysi Litteroinnilla tarkoitetaan nauhoitetun haastattelun muuttamista kirjoitettuun muotoon. Litterointi voidaan tehdä eri tarkkuuksilla. Sisällönanalyysin tarkoituksena on tehdä päätelmiä kirjallisesta aineistosta. Litterointiin voidaan merkitä äänenpainoja, katseen suuntaa ja emootioita. Tutkimuksessani olin kiinnostunut siitä, mitä haastateltavat sanovat, en niinkään miten asiat sanotaan. Sen vuoksi litterointi on tehty lähes sanatarkkaan muotoon, mutta eleet, ilmeet ynnä muut on jätetty tekstistä pois suurimmilta osin. Selkeiden emootioiden merkitseminen auttoi analyysissa hahmottamaan asian merkittävyyttä haastateltavalle. Analyysiin käytettävää tekstiaineistoa kertyi noin 130 sivua. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla. Sisällönanalyysi on menetelmä, jota käytetään aineistoissa, jotka ovat tekstimuotoisia. Analyysin tarkoitus on tiivistää aineistosta kokonaisuus, joka auttaa 38

44 tarkastelemaan tutkittavaa ilmiötä, sekä siihen liittyviä merkityksiä ja yhteyksiä. (Tuomi & Sarajärvi 2018.) Aloitin analysoimisen käytännössä jo litterointivaiheessa. Merkitsin aineistoon sanakuvauksia tekstipätkien sisällöstä. Esimerkiksi tekstipätkiin, joissa ilmaistiin kaivoksen vaikutuksia myönteisiksi, merkitsin myönteiset vaikutukset. Erilaisia sanakuvauksia syntyi paljon. Seuraavaksi yhdistin samankaltaiset kuvaukset omiin laajempiin teemoihin, eli kokosin saman teeman sitaatit yhteen. Teemat muodostuivat aineistolta kysyttyjen kysymysten vastauksista. Tässä työvaiheessa osa aineistosta tippui pois, koska aineistosta esiin nousevista teemoista otin analyysiin vain ne, jotka vastaavat tutkimuskysymyksiini. Analyysin työvaiheet tein kokonaisuudessaan printatulle aineistolle. Käytin siis fyysistä paperiversiota. Merkitsin teemoja värikynillä, kirjoittamalla sitaatteihin kuvauksia ja leikkaamalla saman teeman sitaatit omiin pinoihinsa. Analyysissa olen käyttänyt sekä aineistolähtöistä päättelyä että teoriaa. Kyse on teoriasidonnaisesta analyysin tavasta. Analyysissa olen siis pyrkinyt selittämään tai täydentämään aineistoa teoriataustalla, mutta myös aineistosta esiin tulevat seikat, jotka eivät ole yhdistettävissä aiempaan tutkimukseen, ovat olleet analyysin kohteena. Käytin menetelmää siksi, että tutkimuksessani on tapaustutkimuksen piirteitä ja aineistosta voi sen vuoksi ilmetä seikkoja, joita ei voida yhdistää aiempaan tutkimukseen. (Eskola 2001: ). Aineistolta kysytyt kysymykset olivat: Millainen Äkäslompolo ja Kolari on? Millaisia vaikutuksia kaivoksella on? Mitä vaikutuksista voi seurata? Millaista vaikuttamista on? Millaista saatu kaivostieto on? Millainen kaivosyhtiö on? Millainen yhteiskunta on? Seuraava työvaihe oli merkitysten tulkinta. Pyrin esitettyjen aineistokysymysten vastauksista tekemään johtopäätöksiä. Vaiheen tarkoitus on laajentaa aineistosta saatua tietoa aineiston kuvailusta aineiston tulkinnaksi. (Hirsjärvi & Hurme 2004). 39

45 7 Tulokset Osion olen jaotellut niin, että ensimmäinen osa (7.1) käsittelee kaivoshanketta koskevan tiedon ja osallistumisen merkitystä haastateltaville. Toisessa osassa (7.2) kuvailen luottamusta kaivoshankkeen eri osapuoliin. Edellä mainitut osiot kuvaavat myös Hannukaisen kaivoshankkeesta jo seuranneita vaikutuksia, koska osallistuminen, tiedon saatavuus ja sen laatu heijastuvat yhteiskunnalliseen luottamukseen ja käsityksiin kaivoshankkeen eri osapuolista. Kolmas osio (7.3) käsittelee paikan erityispiirteiden kuvausta, osio vastaa kysymykseen millaisena paikka koetaan, millaisia toiveita ja odotuksia siihen liitetään. Osion tarkoituksena on myös pohjustaa ymmärrystä viimeisen osion kuvausta (7.4) oletettujen kaivoksen vaikutuksista sekä haastateltavien suhtautumisesta niihin. 7.1 Hannukaisen kaivoshankeen tiedotus ja osallistuminen hankkeessa Tämä osio on kuvaus haastateltavien näkemyksistä ja kokemuksista tiedon saamisesta ja kaivoshankkeeseen osallistumisesta. Hannukaisen kaivoshanketta koskevassa kiistassa ei ole kyse pelkästään siitä, millaisia vaikutuksia hyväksytään ja millaisia ei hyväksytä. Kyse on myös kaivosyhtiön ja yhteiskunnan toiminnan hyväksyttävyydestä. Kaivosten yhteiskunnallinen hyväksyntä ei ole enää itsestäänselvyys. Kuvailen osiossa, mitkä asiat lisäävät luottamusta Hannukaisen kaivoshanketta kohtaan ja mitkä puolestaan eivät lisää luottamusta Tietolähteet Kaikki haastateltavat olivat ottaneet selvää kaivoshankkeesta. Erot tiedon laajuudesta ovat kuitenkin suuria, koska kiinnostus Hannukaisen kaivosta kohtaan vaihteli. Kaivosta kannattavia ja kannastaan epävarmoja yhdistää jossakin määrin se, etteivät he etsineet itse tietoa kaivoshankkeesta. Tietoa on saatu esimerkiksi paikallismedioista, joissa on ollut useita kaivosta käsitteleviä artikkeleita ja uutisia. Haastateltavat kokevat tietävänsä ainakin oleellisimman tiedon kaivoshankkeesta. He kertoivat lukevansa kaikki kaivosta käsittelevät uutiset: uutisten tarjoama tietomäärä koetaan hyväksi ja myös 40

46 riittäväksi. Vastustajat puolestaan kertoivat seuraavansa aktiivisesti kaivoshankkeen tiedottamista sekä etsivänsä tietoa myös muista lähteistä ja kaivoshankkeista. Tärkeimpänä kaivosta koskevan tiedon hankkimisen kanavana pidetään paikallisia uutismedioita, koska lehtiä ja uutissivustoja seurataan muutenkin ja niiden saatavuus on hyvä. Hyvinä tiedonsaantikanavina pidetään myös sosiaaliseen mediaan perustettuja ryhmiä, jotka julkaisevat Hannukaisen kaivokseen liittyviä päivityksiä sekä paikallisten yhdistysten pitämiä nettisivuja. Sosiaaliseen mediaan perustetut ryhmät, etenkin Pro Ylläs ja Ylläs ilman kaivoksia, ovat jakaneet kaivosta käsitteleviä uutisia sekä muita aiheeseen liittyviä tekstejä ja tietolähteitä. Paikallisten Facebookissa jakamaa tietoa pidetään hyvänä lähteenä, koska julkaisuissa on usein avattu teknistä kaivostietoa normaalin ihmisen kielellä ja asioita on pohdittu paikallisesta näkökulmasta. Toisaalta sosiaalisessa mediassa käydyissä julkisissa kaivoskeskusteluissa kielenkäyttö on kärjistynyt äärimmäisyyksiin ja se harmitti monia haastateltavia kaivoskannasta riippumatta. Sosiaalinen media toimii siis tiedon saamisen kanavana, mutta siellä käytävään keskusteluun ei oikeastaan haluta osallistua. Luen vaikka Ylen sivuilta tai onkohan kunnan sivuilla edes ikinä ollut mitään? mut yleensä ne löytyy sitten kun se joku ELY tai joku on tehnyt päätöksen, niin sitten ne tulee niin ku YLE:n kautta tai sinne ne ainakin linkkaa (facebook ryhmään) mut pakostihan ne paperit menee jonnekin muuallekin Aika aktiivisesti ne paikalliset on sitä seurannut.. ne on perustanut 2 facebook ryhmää mistä kyllä näkee ja ne kyllä yleensä linkkaa sinne kaikki uutiset mitä tosta kaivoksesta julkaistaan ja sitten noita päätöksiä. Kaivoksen kannattajissa ja vastustajissa on myös sellaisia henkilöitä, joilla on ollut kiinnostusta saada enemmän kaivosta koskevaa teknistä tietoa. Tietoa kaivattiin esimerkiksi kaivoksen koosta, ympäristövaikutuksista ja vaikutuksesta matkailuun. Julkaistu tieto on mielletty kieliasultaan liian vaikeaksi, epäselväksi ja raskaaksi. Lisäksi haluttua tietoa on ollut vaikea löytää. Haastateltavat pitivät paikallislehdistä ja Ylen julkaisuista, mikä voi johtua siitä, että niihin luotetaan ja niitä pidetään riippumattomina. Hannukainenmining.fi-sivustoa kaivoksen vastustajat pitävät lähinnä vitsin veroisena. Haastateltavat mainitsivat esimerkiksi, että yhtiön sivuilla luki pitkään, että lounaistuuli vie pölyhaitat kauas Ylläksen seudusta. Ylläs sijaitsee koillisessa kaivoksesta katsottuna. Sivuilla on heidän mukaan toistuvasti asiatietovirheitä, joita yhtiö on heidän mukaansa korjannut, mutta virheet osoittavat vastustajille, ettei yhtiö hallitse toimintaansa. Vastustajat myös kokivat, että sivuilla on 41

47 esitetty asiat puolueellisesti ja niissä on vedottu tunteisiin, mitä puolestaan pidetään asiattomana nykyisessä tilanteessa. Etenkin kannastaan epävarmoilla, mutta myös kielteisesti suhtautuvilla on tarve saada enemmän tietoa kaivoksen paikallisista vaikutuksista ja niiden laajuudesta. Eli tiedontarve koskee etenkin niitä vaikutuksia, jotka vaikuttavat eri tavoin paikallisten elämään ja hyvinvointiin. Vaikka kannattajat eivät ilmaisseet, että kaipaisivat erityisemmin lisää tietoa kaivoksesta, kaikilla ei ollut tietoa esimerkiksi siitä, millaisia kaivoksen ympäristövaikutukset olisivat. Vaikutusten tiedottamisessa on haastatteluiden perusteella painotettu keskiarvoja ja eri vaikutusten vaikuttavuusalueita koskeviin kysymyksiin on vastattu epäselväsi. Niin sanottua teknistä tietoa kaivoksen vaikutuksista saisi hankkeen YVA-selvityksestä. Hannukaisen YVA-selvitys on saanut kritiikkiä naapurikunnilta ja eri alojen viranomaisilta. Kritiikki on kohdistunut etenkin kielelliseen ilmaisuun ja epämääräisiksi jääneisiin vaikutusarviointeihin. Epätarkat vaikutusarvioinnit ovat aiheuttaneet sen, että kaivoksen vastustajat ja osa kannastaan epävarmoista ei enää pidä vaikutusarviointeja luotettavina ja epäluottamus on kohdistunut kaivosyhtiön lisäksi myös konsulttiyhtiöihin, jotka ovat vastanneet arviointien teosta. Arviointiselostusten tehtävä on tuottaa tietoa viranomaisille päätöksenteon tueksi. Koska arvioinnin tuloksilla on suuri merkitys päätöksenteossa, on tärkeää, että arviointi on laadultaan selkeä ja helposti ymmärrettävä. YVAselostuksen kieleen on myös olennaista kiinnittää huomiota silloin, kun suunniteltu hanke vaikuttaa myös alueella eläviin ihmisiin. On tärkeää, että myös paikalliset ihmiset ymmärtävät hankkeen vaikutukset sekä menetelmät, joilla arvioinnit on tehty, koska tällöin arvioinnit mahdollistavat myös paikallisille mahdollisuuden puhua arviointien sisällöstä ja menetelmistä (Kauppinen & Tähtinen 2003: 21.) Konsulteilta odotettiin parempaa kielellistä tarkkuutta sekä parempaa arviointimenetelmien ohjausta kaivosyhtiölle. Vajaiksi nähdyt vaikutusarvioinnit koetaan olevan seurausta konsulttiyhtiöiden puolueellisuudesta tai osaamattomuudesta. Hannukaisen YVA-selvitystä on ollut tekemässä muun muassa konsulttiyhtiö Pöyry Oy, jonka työntekijä siirtyi toimitusjohtajaksi ensimmäisenä kaivoshankkeesta vastanneelle Northland Miningille lupaprosessin ollessa kesken (YLE 2014b). Toiminta voi herättää epäilystä konsulttiyhtiöiden motiiveista. Toisaalta Suomessa on myös tapauksia, joissa ympäristöviranomaiset ovat siirtyneet kaivosyhtiöiden työtehtäviin (YLE 2014c). Haastateltavien luottamussuhdetta kaivoshankkeesta vastaaviin viranomaisiin käsittelen enemmän luvussa

48 Yhteiskuntahan ei tutki mitään, vaan tää lupa perustuu siihen, että kaivosyhtiö toimittaa lupia varten tutkimustietoa, jota sitten tuottaa Ramboll tai Pöyry tai mitä näitä on tämmösiä konsulttiyhtiöitä ja sitten se, että eihän se virheellistä se data ole, mutta se, että kerrotaanko kaikkea, niin ei, eli semmonen mitä viranomainen ei älyä kysyä, niin sitä ei kerrota. Kun sä tilaat jonkin tutkimuksen jostain, niin sä tilaat sen sillä lailla, että mä haluan nyt tietää tämän, niin se tutkitaan ja kaivetaan väkisin se fakta minkä se haluu.. niin se on vähän semmosta oman näkökannan pönkittämistä.. sen pitäs olla oikeasti puolueetonta tietoa eikä semmosta Moni haastateltava mainitsi pitävänsä luotettavina tietolähteinä sellaisia selvityksiä ja tutkimuksia, joita ei ole tilattu toiminnanharjoittajan toimesta. Ostettuun tietoon suhtaudutaan varauksella, koska asiakassuhteen ajatellaan vaikuttavan julkaisuun siten, että julkaistu tieto on linjassa tilaajan motiivien kanssa. Etenkin konsulttiyhtiö herätti sekä vastustajissa että muutamassa kannastaan epävarmassa haastateltavassa epäluottamusta. Kaivoksen vastustajat suhtautuivat kaivosyhtiön tilaamiin ja julkaisemiin selvityksiin erittäin kriittisesti, koska kaivosyhtiön tiedonintressiä ei pidetä puolueettomana. Epäluottamusta on aiheuttanut muun muassa kaivosyhtiön osallistumisen tavat. Vastustajat ovat kokeneet kuulemistilaisuuksissa kaivosyhtiön edustajien käytöstavat muun muassa röyhkeinä, koska yhtiö on heidän kokemuksensa mukaan sanellut, kuka niissä saa puhua ja mistä aiheesta. Vastustajat kokevat, ettei kaivosyhtiö arvosta paikallisia ihmisiä ja siksi yhtiön suhtautuminen paikallisten kysymyksiin olisi ollut vähättelevää. Siten he eivät luota, että paikallisten näkemykset, tieto tai huolet otettaisiin mukaan kaivosta koskeviin selvityksiin tai lupapäätöksiin, joissa kuitenkin paikallisnäkemykset voisivat täydentää käytettäviä tietolähteitä. Osalla haastateltavista, kaikissa eri kaivoskannoissa, on toive, että viranomaiset ja julkisen puolen tutkimustahot olisivat nykyistä enemmän tuottamassa kaivoshankekohtaista tutkimustietoa. Se hälventäisi heidän mielestään epäilyä tiedon riittävyydestä ja luotettavuudesta. Osa myös ihmetteli, miksi vaikutusten arvioinnit ovat kokonaan kaivosyhtiöiden vastuulla, jotka puolestaan ovat siirtäneet toimet konsulttiyhtiöille. Etenkin kaivoksen vastustajat kokivat, että vaikutusarviointien laadinnassa tulisi olla mukana puolueettomia tahoja julkiselta sektorilta Tiedolla on merkitystä Kun kaivoksen YVA-selvitys julkaistiin, kaivosvastustus leimahti. Yksi haastateltava kertoi, että eräs paikallinen oli lukenut vaikutusarviointia ja huomasi siinä monia virheitä. Lopulta virheitä ja 43

49 epäilyksiä tiedon paikkaansa pitävyydestä löydettiin arvioinnista siinä määrin, että paikalliset alkoivat tilata kaivosalan tutkijoilta ja asiantuntijoilta selvityksiä kaivoksen teettämien arviointien oikeellisuudesta ja luotettavuudesta. He ovat myös palkanneet asianajotoimiston käsittelemään kannanottoja. Tilatuissa asiantuntijalausunnoissa on käynyt ilmi muun muassa, ettei kaivoksen ympäristölupahakemuksessa ole otettu riittävästi huomioon ympäristöriskejä ja vaikutuksia. Niissä on myös osoitettu, ettei tieto ole ollut riittävää tai se on ollut jopa virheellistä, esimerkiksi kemikaalien, etenkin ksantaatien osalta ja vesien hallinnassa. Kemikaalienhallinnassa on ollut puutteita etenkin sen suhteen, että arvioinnissa ei ole otettu pohjoista sijaintia ja kylmiä sääolosuhteita huomioon, vaikka ne oleellisesti vaikuttavat kemikaalien aiheuttamiin riskeihin sekä puolittumiseen. (Heiskanen 2017a, 2017b; Ramm-Schmidt 2017). Kaivosyhtiön ympäristö- ja vesilupahakemuksia tarkastanut Leif Ramm-Schmidt toteaa, että kaivosyhtiön ilmoittamat kemikaalien käyttömäärät ovat jopa puolet pienempiä, mitä toiminta todellisuudessa tarvitsee. Hannukaisen kaivosyhtiö on myöntänyt virheen ja sanonut sen johtuneen inhimillisestä virheestä. Ramm-Schmidtin mukaan vaikutusarvioinnit pitäisi kyseenalaistaa, koska ne perustuvat virheellisiin kemikaalimääriin. (Ramm-Schmidt 2017). Rahaa asiantuntijalausuntoihin on saatu yksittäisiltä ihmisiltä (ks. kuva 6) sekä yrityksiltä. Lausuntoihin oli kulunut eri tietolähteistä saamieni tietojen mukaan euroa (tilanne 10/2017). Koska siis se, että muutenhan olis vain se tieto mitä kaivosyhtiö tuottaa Mehän ollaan laitettu.. en tiiä onko näillä näkymin jo satatonnia mennyt rikki.. ollaan hommattu näitä asiantuntijalausuntoja siihen.. me ollaan näitä asiantuntijalausuntoja hommattu niinko professoreilta ja niinku tämmösiltä kemianinsinööreiltä ja kaikilta muilta ja kaikki sanoo että.. kaikki asiantuntijat sanoo että tämä on aivan täysin järjetön hanke, että mutta kunnassa kukaan ei välitä yhtään mitään siitä ja kunnanjohtaja alkaa suurin piirtein samaan aikaan puhua pöpöttämään päälle sadoista työpaikoista ja muista kuinka nämä vaan yhteensovitetaan 44

50 Kuva 6: Kyltti Äkäslompolossa, Elämänluukun latukahviolta keväällä (Minna Tanskanen 2018) Tiedon hankkimisen taustalla on ollut äkäslompololaisten vahva epäilys siitä, ettei kaivosyhtiön tekemät hakemukset ja selvitykset sisältäneet riittävästi tietoa riskeistä ja ympäristövaikutuksista suhteessa alueen herkkyyteen ja erityispiirteisiin. Lisäksi he ovat huolissaan siitä, ettei lupaviranomaiset pysty arvioinneista päättelemään alueen herkkyyttä kaivostoiminnan vaikutuksille ja tämän vuoksi olisi olemassa riski, että lupa saatetaan myöntää liian kevyin perustein. Tilattu tieto on julkaistu paikallisen yhdistyksen internetsivuilla ja he myös jakavat sivulla aktiivisesti kaivostietoa. Tämän tutkimuksen aikana Kolarin kunnan ja Hannukaisen Mining Oy:n sivuille on julkaistu omat sivustot, joihin on kerätty tietoa ja vastauksia kaivoksesta esitettyihin kysymyksiin. Tiedon välittämistä on parannettu tekemieni haastatteluiden jälkeen, mutta epäilen, ettei kaivosyhtiön esittämä tieto vastaa laadultaan vieläkään sitä, mitä osa kaivoksen vastustajista odottaa. Etenkin kaivosyhtiön usein kysyttyä -sivu on laadultaan vaihteleva. Osaan kysymyksistä ei anneta suoraa vastausta, kysymykset kierretään tai vastaukset ovat uskomuksia tai pyrkimyksiä. Kaivoksen vastustajien ja kannastaan epävarmojen kertomat näkemykset kaivosyhtiön huonosta tiedottamisesta siis todentuvat jossain määrin myös yhtiön internetsivustolla. Esimerkiksi kysymykseen kaivoksen vesistövaikutuksista yhtiö vastaa siten, ettei päästöjen määrää tai mahdollisia vaikutuksia varsinaisesti kerrota. Haastateltavat toivovat rehellisiä ja konkreettisia vastauksia kaivoksesta: sen vuoksi yhtiön 45