KERTOMUS. Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen toiminnasta v I. YLEISKATSAUS

Transkriptio

1 KERTOMUS Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen toiminnasta v Kansainvälinen tilanne I. YLEISKATSAUS Kansainvälisen tilanteen kiristyminen Berliinin-kysymyksen merkeissä antoi leimansa vuoden 1959 edeltäjältään saamaan sekavaan poliittiseen perintöön. Neuvostoliiton pääministeri Hrushtshevin edellisen vuoden marraskuussa esittämä ultimaatumi Berliiniä koskevan ratkaisun ottamisesta omiin käsiinsä kuuden kuukauden kuluttua antoi pontta»huipputason konferenssin» aikaansaamiseen tähtäävälle toiminnalle. Vuoden alussa Neuvostoliiton varapääministeri Mikojan vieraili Yhdysvalloissa neuvotellen ulkoministeri Dullesin kanssa mm. Berliinin kysymyksestä. Mitään varsinaisia tuloksia ei keskusteluilla ollut, ja Mikojan sai kiertomatkallaan USA:ssa varsin viileän vastaanoton. Tammikuun lopulla ulkoministeri DuUes totesi eräässä puheessaan, ettei Yhdysvalloilla ole riitaa Neuvostoliiton, vaan kommunismin kanssa. Länsivallat ehdottivat neljän suurvallan ulkoministerikokouksen koollekutsumista Berliinin ja Saksan ongelman käsittelemiseksi, mutta pääministeri Hrushtshev torjui sen jyrkästi. Englannin pääministeri Macmtilanin-Moskovan-vierailun aikana käydyissä neuvotteluissa Hrushtshev kuitenkin sitoutui pyrkimään neuvotteluteitse ratkaisuun Berliinin kysymyksessä. Kevään kuluessa ilmanala osoitti lauhtumisen merkkejä, ja kaksi kuukautta ennen uhkayaatimusajan

2 106 päättymistä toukokuussa Neuvostoliitto ilmoitti suostuvansa ulkoministerien konferenssin pitämiseen Genevessä. Suurvaltapoliittisten tapahtumien ohella kiinnittyi vuoden alkupäivinä huomio Kuubaan, jossa Fidel Castron kapinaliike kukisti diktaattori Fulgencio Batistan. Vallankumousta seurasi teloitusten ja pikaoikeudenkäyntien aalto, mikä puolestaan sai maailman yleisen mielipiteen kääntymään Castroa vastaan. Helmikuussa sai vuosikausia polttavana ongelmana säilynyt Kyproksen kiista ratkaisunsa Turkin ja Kreikan päästyä sovintoon. Englannin, Kreikan, Turkin ja Kyproksen edustajien Lontoossa allekirjoittaman sopimuksen mukaan Kypros sai itsenäisyyden. Kyproksen kreikkalaisten johtaja, arkkipiispa Makarios palasi maanpaosta kotisaarelleen ja valittiin myöhemmin maansa johtoon. Kommunistisen imperialismin politiikka sai jälleen väkivaltaisia muotoja Tiibetissä kauan kyteneen vastarinnan puhjettua maaliskuussa avoimeksi kapinaksi. Kiinalaiseen yliherruuteen väsyneet tiibetiläiset yrittivät karkoittaa sortajansa, mutta kapina tukahdutettiin nopeasti ja verisesti. Tiibetin johtaja Dalai-Lama pakeni Intiaan, jossa pääministeri Nehru suostui takaamaan hänelle turvapaikkaoikeuden. Tiibetin tapahtumat vaikuttivat häiritsevästi samanaikaisesti tapahtuneeseen toimintaan ulkoministerikonferenssin aikaansaamiseksi. Nehru ilmoitti, ettei Intia tee vastalausetta Kiinalle Tiibetin tapausten johdosta., Merkittävä tapahtuma läntisen maailman politiikan kannalta oli huhtikuussa tapahtunut Yhdysvaltojen ulkoministerin Dullesin ero ja Christian Herterin nimittäminen hänen seuraajakseen. Kuukautta myöhemmin Dulles kuoli, ja miehen vaihdos läntisen maailman ehkä tärkeimmällä paikalla merkitsi samalla presidentti Eisenhowerin paluuta maansa ulkopolitiikan johtoon. Dullesin valtakaudella presidentti Eisenhower oli ollut ulkopolitiikasta melko syrjässä Dullesin hoitaessa asioita erittäin laajoin valtuuksin. Toukokuussa kokoontui Genevessä ulkoministerikonferenssi, jota laajat valmistelut sekä idässä että lännessä olivat edeltäneet. Lännen ulkoministerit kokoontuivat ennen Geneveen matkustamistaan Pariisissa, jolloin todettiin länsivaltojen kesken vallitsevan melko huomattavia mielipide-eroavuuksia Geneven konferenssissa noudatettavista menettelytavoista. Länsi-Saksa ja Ranska edustivat pidättyvämpää kantaa, kun taas Englanti oli valmis pitkällekin meneviin myönnytyksiin neuvottelukosketuksen aikaansaamiseksi. Geneven, konferenssin alkaessa syntyi riita Saksan liittotasavallan ja Saksan demokraattisen tasavallan istumajärjestyksestä, mikä tapahtuma viitoitti suuntaa itse konferenssin myöhemmälle kululle. Neuvottelu-

3 107 jen julkisuus haittasi asialliseen neuvonpitoon pääsemistä ulkoministereiden tyytyessä propagandististen puheiden pitoon konferenssin mahdollisen epäonnistumisen varalta. Myöhemmin siirryttiin käyttämään, yksityisiä lounasneuvotteluja, jotka suljettuina tilaisuuksina sallivat myönnytysten teon. Suurena erimielisyyden aiheena oli työohjelman sisältö Neuvostoliiton syyttäessä länsivaltoja siitä, että ne halusivat loppuratkaisua, ja länsivaltojen syyttäessä Neuvostoliittoa siitä, että se ei suostunut käsittelemään Berliinin kysymystä Saksan kokonaiskysymyksen osana. Saksan yhdistämiskysymys onkin ollut kaikkein vaikein pulma, ja siihen Genevessäkin takerruttiin. Kuuden viikon kuluttua päätettiin neuvottelut keskeyttää kolmeksi viikoksi, ilman että mitään edistystä oli ollut näköpiirissäkään. Tauon jälkeen kokoontunut konferenssi antoi pieniä toiveita, mutta elokuun alkuun tultaessa neuvottelut näyttivät päättyvän tuloksettomina. Silloin kuitenkin kävi ilmi, että samanaikaisesti oli käyty neuvotteluja Hruschtshevin matkustamisesta Yhdysvaltoihin, ja tähän Geneven ulkoministerikokous päättyikin. Käytännöllisenä tuloksena oli 20 rivin pituinen julkilausuma, jossa todettiin neuvottelujen hyödyllisyys ja esitettiin niitä jatkettavaksi. Aseistariisunnasta sovittiin jatkettavan neuvotteluja YK:n piirissä komiteassa, johon kutsuttaisiin kymmenen maan edustajat. Tämä oli 65 päivää kestäneen konferenssin mainittavin päätös merkitsihän se Neuvostoliiton taholta melkoista myönnytystä. Kesällä jatkuivat rauhattomuudet Aasiassa. Elokuussa julistettiin Laosissa poikkeustila hallituksen joukkojen jouduttua taisteluun maan pohjoisissa maakunnissa kommunistisen Pohjois-Vietnamin tukemia kapinallisia vastaan. Kiinan kansantasavalta selitti Yhdysvaltojen syyllistyneen Laosin kapinaan, Laosin hallitus pyysi YK:ta tutkimaan Laosin tilannetta. Paria viikkoa myöhemmin Yhdysvallat aloitti sotilaalliset tarvikelähetykset Laosiin. YK:n turvallisuusneuvosto päätti äänimäärin 10 1 lähettää neljän vallan edustajien komission tutkimaan Laosin tilannetta. Samanaikaisesti Nehru ilmoitti kiinalaisten joukkojen tunkeutuneen Intian alueelle Assamissa ja Ladakhissa..Intian hallitus ei tehnyt heti päätöstä kiinalaisten suorittamien rajaloukkausten aiheuttamista toimenpiteistä. Nehru ilmoitti, ettei Intia aio turvautua väkivaltaan rajaselkkauksien yhteydessä. Intialaisen jalkaväen ilmoitettiin kuitenkin ryhtyneen karkoittamaan kiinalaisia joukkoja Intian alueelta. Ulkoministeri Khrisna Menon esitti eronpyynnön, mikä tulkittiin ilmaukseksi Nehrun ja Menonin kesken vallinneista vakavista erimielisyyksistä. Kiinan taholta suunnattiin ankara hyökkäys Nehrua vastaan Pekingin radion puolestaan syyttäessä jopa Englantia Kiinan ja Intian rajavälikohtauksista.

4 108 Kiinan hallituksen julkaisemissa virallisissa kartoissa todettiin laajoja Intiaan kuuluvia alueita merkityn Kiinan valtakunnan rajojen sisäpuolelle. Vuoden 1959 merkittävin kansainvälisen politiikan tapahtuma oli Neuvostoliiton pääministeri Hrushtshevin vierailu Yhdysvalloissa. Tätä kaksi viikkoa kestänyttä vierailua edelsi jännitys, joka huipentui juuri matkallelähtöhetkellä Neuvostoliiton laukaisemaan kuurakettiin, joka osui kohteeseensa. Syyskuun 18 päivänä Hrushtshev puhui YK:n yleiskokouksessa esittäen täydellistä aseistariisuntaa, joka toimeenpantaisiin asteettain neljässä vuodessa. Hrushtshevin puhe otettiin lännessä vastaan viileästi. Yhdysvaltojen-vierailun kolme viimeistä päivää viettivät Hrushtshev ja Eisenhower salaisissa neuvotteluissa Camp Davidissa. Näissä neuvotteluissa sovittiin mm. neuvottelujen jatkamisesta Saksan kysymyksen kohdalla. Tämä tapaaminen kaikessa värikkyydessään oli maailman huomion kohteena, ja sen päätyttyä levisi toiveikkuuden aalto yli maapallon.»camp Davidin hengen» odotettiin tuovan pysyväisen rauhoittumisen kansainvälisessä tilanteessa. Yhdysvalloista pääministeri Hrushtshev matkusti Pekingiin, jossa hän totesi kommunismin välttävän turvautumista aseellisiin voimiin kapitalistisen järjestelmän vakavuuden koettelemiseksi. Suurvaltojen väliset neuvottelut jatkuivat syksyn mittaan vähentymättömällä voimalla. Marraskuussa vieraili liittokansleri Adenauer Lontoossa ja Pariisissa; neuvottelujen jälkeen annetuista tiedonannoista päätellen vallitsi Englannin, Ranskan ja Länsi-Saksan kesken yksimielisyys suhtautumisessa mm. Saksan ja Berliinin kysymyksiin. Joulukuussa presidentti Eisenhower suoritti kiertomatkan Välimeren maissa. Pääministeri Hrushtshev otti osaa marras-joulukuun vaihteessa Unkarin kommunistisen työväenpuolueen kongressiin. Syksyn kuluessa jatkuivat välikohtaukset Intian ja Kiinan rajoilla'. Marraskuun lopulla Intian alahuone hyväksyi suurella ääntenenemmistöllä Nehrun maltillisen politiikan. Heinäkuussa kokoontui Hampurissa Sosialistinen Internationale, joka oli jäsenmäärältään laajentunut entisestään. Englannin Työväenpuolue ei menestynyt lokakuussa toimeenpannuissa parlamenttivaaleissa. Puolueen äänimäärä väheni noin : Ha. Äänimäärä oli eli 44 % annetuista äänistä. Liberaalit kaksinkertaistivat kannatustaan, konservatiivit saivat suuren enemmistön alahuoneeseen. Wienin kunnallisvaaleissa sosialidemokraatit lisäsivät enemmistöään. Länsi-Saksan sos.-dem. puolue menestyi erinomaisesti eri puolilla maata pidetyissä kunnallisvaaleissa.

5 109 Marraskuussa Länsi-Saksan sosialidemokraattinen puolue hyväksyi Bad Godesbergiin kokoontuneessa ylimääräisessä puoluekokouksessa uuden periaateohjelman vuodelta 1925 peräisin olleen Heidelbergin ohjelman sijaan. Uudessa ohjelmassa tarkistettiin mm. sosialisoimista koskevia kannanmäärittelyjä. Joulukuussa näytti kansainvälinen ilmapiiri olevan selkenemässä. Pariisissa pääsivät länsivaltain johtavat valtiomiehet sopimukseen huippukonferenssin ajankohdasta. Idän ja Läimen päämiesten tapaamiset antoivat ihmiskunnalle aihetta toiveikkuuteen siirryttäessä uudelle vuosikymmenelle luku alkoi avoimen sodan merkeissä Koreassa ja vuosikymmenen tapahtumat kertovat jännityksen asteettaisesta laukeamisesta. Merkittävintä tämän tapahtumakehityksen kannalta on Neuvostoliiton sisä- ja ulkopolitiikassa tapahtuneet muutokset. Vuosikymmenen alun teoria sodan väistämättömyydestä muuttui pian Stalinin kuoleman jälkeen näkemykseksi sodan tuhoavasta vaikutuksesta, joka ulottuisi myös kommunistiseen maailmaan. Hrushtshevin valtakaudella»kauhun tasapaino» johti vähitellen oppiin rauhanomaisen rinnakkaiselon välttämättömyydestä. Teknillisen kehityksen kannalta 1950-luku merkitsi atomikauden alkua, ja tiedemiesten ilmoitusten mukaan 1960-luvulla siirrytään avaruuskauteen, jolloin ihminen tunkeutuu kosmiseen maailmaan. Politiikan ratkaistavaksi jää, onko tekniikan voittokulku tuleva siunaukseksi ihmiskunnalle. 2. Pohjoismainen yhteistyö Suunnitelma pohjoismaiden välisestä taloudellisesta yhteistyöstä eli ns. pohjoismarkkinasuunnitelma säilytti vuoden 1959 aikanakin keskeisen asemansa pohjoismaiden välisessä yhteistyössä. Oslossa tammikuussa 1959 pidetyssä pääministerien kokouksessa sovittiin suunnitelman edelleen kehittämisestä. Selvitystyö saatiin asiantuntijain taholta valmiiksi heinäkuun päivinä 1959 Kungälvissä Ruotsissa pidettyyn uuteen pääministerikokoukseen mennessä. Viimeksi mainitussa kokouksessa todettiin, että suunnitelmat ns. ulkoseitsikkojen välisestä vapaakauppa-alueesta olivat saattaneet pohjoismarkkinasuunnitelman varjoon. Norjan, Ruotsin ja Tanskan osallistuessa laajemman vapaakauppa-alueen perustamiseen tähtääviin neuvotteluihin ei sanottujen maitten taholta osoitettu enää suurempaa mielenkiintoa pohjoismaiden väliseen taloudelliseen yhteistyöhön. Kungälvin kokouksen aikana Suomen hallituksen taholta ilmoitettiin, että Suomi oli valmis hyväksymään pohjoismarkkinoita koskevan suunnitelman sellaisenaan, mutta muitten pohjoismaiden hallitusten taholta ei ilmaistu mitään lopullista kantaa suunnitelmaan nähden

6 110 vaan viitattiin muuttuneeseen tilanteeseen ja ilmaistiin halu pyrkiä läheisempään yhteistyöhön pohjoismaiden kesken laajemman vapaakauppa-alueen puitteissa. Viimeksi mainitussa suhteessa viitattiin kuitenkin siihen vastustukseen, mikä muiden ulkoseitsikkomaiden taholta oli odotettavissa, mikäli pohjoismaat pyrkisivät erikoisjärjestelyihin keskenään. Heinäkuussa 1959 kävi siis ilmeiseksi, ettei poliittisia päätöksiä pohjoismarkkinoiden perustamisesta ollut odotettavissa Norjan, Ruofsin.ja Tanskan hallitusten taholta. Tätä tosiasiaa eivät pystyneet muuttamaan Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston ja talousvaliokunnan puheenjohtajani pääministereille osoittama vetoomus tahi myöhemmin elokuun päivinä 1959 Fredensborgissa Tanskassa pidetyssä neuvoston talousvaliokunnan ja yhteistyöministereiden yhteisessä kokouksessa esitetyt pohjoismarkkinoita puoltavat lausunnot. Vaikkei pohjoismarkkinasuunnitelmasta ollut hallitusten puolesta pyydetty Pohjoismaiden neuvoston lausuntoa ja hallitukset olivat vastuussa suunnitelman raukeamisesta, on kysymys pohjoismarkkinoista kytkeytynyt läheisesti neuvoston toimintaan jo siitäkin syystä, että kyseiset selvitykset oh suoritettu neuvoston suosituksesta. Pohjoismarkkinain väistymistä suurempien markkinaalueitten tieltä on pidetty neuvoston epäonnistumisena. On ilmeistä, että neuvoston asema pohjoismaiden välisessä yhteistyössä tämän johdosta joutuu keskustelun kohteeksi ja että monelta taholta tullaan arvostelemaan neuvoston toimintaa. Pohjoismaiden neuvoston 7. istunnossa Tukholmassa marraskuussa 1959 käsiteltiin hallitusten laatimaa ehdotusta pysyvän ministerikomitean perustamiseksi. Komitea käsittelisi pohjoismaiden välisiä taloudellisia yhteistyökysymyksiä sen jälkeen, kun yhteistyöministereiden ja taloudellisen yhteistyövaliokunnan tehtävä oli päättynyt. Neuvosto puolsi ehdotusta, mutta sen toteuttaminen siirtyi seuraavaan vuoteen. Useita vuosia vireillä ollut Kirkkoniemen tehdashanke edistyi vuonna 1959 niin pitkälle, että suunnitelma tehtaan rakentamiseksi saatiin valmiiksi. Ehdotus edellytti, että Kirkkoniemeen rakennettaisiin aikaisemmin ehdotetun sulfaattiselluloosatehtaan lisäksi voimapaperitehdas. Hankkeen toteuttaminen riippuu nyt lähinnä rahoituskysymyksestä, eikä lopullista päätöstä asiasta ole vielä tehty. Hankkeen toteuttaminen merkitsisi myös Lapin tieyhteyksien paranemista, koska tehtaan perustaminen edellyttää tien rakentamista Virtaniemestä Nyrudiin, jolloin Kirkkoniemi ja Ivalo saisivat suoran tieyhteyden. Lapin liikenneoloihin on yhteispohjoismaisella tasolla edelleenkin kiinnitetty huomiota ja periaatteessa on sovittu esim. Kautokeinon ja Enontekiön välisen yhdystien rakentamisesta. Suunnitelma

7 111 ns. pohjoiskalotin lentoreittiverkoston yhteenliittämisestä valmistui vuonna 1959, ja neuvosto hyväksyi asiasta suosituksen 7. istunnossa. Voimataloudellinen yhteistyö on jatkuvasti kasvanut voimaverkoston yhteenkytkennän jälkeen, ja voimansiirto on tapahtunut Ruotsin ja Suomen välillä pääasiassa meidän hyväksemme. Selvitystyö Tornionjärven vesivarojen, hyväksikäytöstä on ollut käynnissä vuonna Taloudellinen ]a poliittinen kehitys maassamme Taloudellinen kehitys Sen jälkeen, kun v.n 1958 viimeisinä kuukausina oli tapahtunut suhdannekäänne, alkoi talouselämä kehittyä parempaan suuntaan. Tähän olivat yhtenä syynä vaikuttamassa Fagerholmin hallituksen määrätietoiset toimenpiteet elinkeinotoiminnan elvyttämiseksi ja siten luodut psykologiset edellytykset talouselämän nousukehitykselle. Samaan aikaan alkoi ulkomaankaupan välityksellä meidän oloihimme yhä tuntuvammin vaikuttaa myös muualla läntisen pallonpuoliskon maissa ilmennyt noususuhdanne. Luonteenomaista v.n 1959 taloudelliselle kehitykselle meidän maassamme onkin ollut aluksi hitaampi, mutta tasaisesti voimistunut ja verrattain kestävältä tuntuva talouselämän vilkastuminen. Työmarkkinoilla ilmenivät uuden kehitysvaiheen seuraukset ensimmäiseksi teollisuudessa ja rakennustoiminnassa tuotannon tuntuvana kasvuna. Näissä elinkeinoissa alkoi työvoiman tarve lisääntyä, ja eräillä teollisuudenaloilla vallinnut vajaatyöllisyys pieneni sangen nopeasti tehtaiden päästessä työskentelemään täysin viikoin. Niinpä tekstiiliteollisuudessa, jossa tilanne oli ollut vaikeampi kuin kenties millään toisella alalla, oli helmikuun alussa lomautettuna tai osaviikkotyössä enää n. 15 % työvoimasta, kun edellisen vuoden kesällä tämä prosenttiluku vielä lähenteli 50:ntä. Alkuvuodesta olivat työttöminä rekisteröityjen luvut silti hyvin korkeat, ja maaliskuulle sattunut huippu, n nimeä työttömyyskortistoissa, oli suurin määrä koko sodanjälkeisenä kautena. Työttömyyden rakenteessa oli kuitenkin jo tällöin havaittavissa selvä muutos, joka on loppuvuodesta edelleen korostunut. Työttömyys on yhä enemmän maaseututyöttömyyttä, ja sen kevättalvinen laajuus aiheutui siitä, ettei parempaan tapahtunut käänne vielä v.n 1959 alkupuolella ehtinyt vaikuttaa metsätöihin. Vasta syyskaudella noususuhdanteen seuraukset ilmenivät metsätaloudessa. Puutavaran kysyntä vilkastui ja hakkuut lisääntyivät, minkä ansiosta metsätöissä oli vuoden lopulla lähes

8 112 miestä enemmän kuin samana ajankohtana vuotta aikaisemmin eli jokseenkin sama määrä, jolla työttömyyskortistot olivat supistuneet. Hinnat ovat taloudellisen aktiviteetin vilkastumisesta huolimatta pysyneet v:n 1959 aikana sangen vakavina. Tukkuhintaindeksillä mitattu yleinen hintataso nousi n. 3 % ja elinkustannukset kohosivat runsaat 2 %. Molempien kohdalla nousut keskittyivät vuoden loppukuukausiin, ja voidaan todeta niiden pääosaltaan aiheutuneen maa- ja metsätaloudesta. Yleisen hintatason kohoamisen tärkeimpänä aiheuttajana oli kantohintojen nousu, ja elinkustannusten kallistuminen johtui ensi sijassa maataloustuotteiden hintojen nostamisesta, joka voimassa olevan maataloustulolain nojalla pantiin toimeen elo-syyskuussa. Toisena elinkustannusten nousun aiheuttajana on ollut vuokrien kohoaminen. Hintojen nousu, joka meidän aikaisempia olojamme ajatellen on vähäinen ja kansainvälisesti arvostellen normaali, ei ole järkyttänyt luottamusta rahan arvoon. Säästöjen kertyminen rahalaitoksiin oli niin ollen vielä runsaampaa kuin edellisenä vuonna. Hintojen rauhallisesta kehityksestä oli myös seurauksena, että palkankorotukset, jotka työntekijät olivat työmarkkinajärjestöjen keskeisin sopimuksin saaneet, säilyttivät pääosan reaalisesta arvostaan. On arvioitu, että vuoden kuluessa reaaliansioiden taso kohosi n. 3 % eli jokseenkin saman verran kuin koko reaalinen kansantulo. Uudelle vuosi- ja vuosikymmenluvulle siirryttäessä oli odotettavissa verrattain edulliset suhdannenäkymät. Kaikissa tärkeimmissä ostajamaissamme vallitsee nousukausi, joten vientitavaroittemme myyntiedellytykset ovat suotuisat. Viennin voi sekä määrällisesti että markkamääräisesti odottaa nousevan vielä v:n 1959 ennätysluvuista. Vaikka useilla tahoilla nykyistä suhdannetilaa on pyrittykin luonnehtimaan nousukaudeksi ilman inflaatiota, koska monissa maissa on aikaisempien suurten investointien jälkeen yhä vielä olemassa käyttämätöntä kapasiteettia, ei tietty tuontihintojen nousu silti liene vältettävissä. Kuitenkin on otaksuttava, että nousukauteen herkästi liittyvän inflaation vaaran suurimpina lähteinä ovat kotimaiset olosuhteet. Hallitus ei ole budjettiesityksessään, eräissä valmisteilla olleissa lakiesityksissään eikä muissakaan toimenpiteissään osoittanut tajuavansa suhdannetilan vaatimuksia. Ennen muuta olisi valtiovallan tähdättävä hintojennousun torjumiseen. Jos tässä suhteessa toimitaan löyhäkätisesti tai peräti ryhdytään sellaisiin toimenpiteisiin, joiden seurauksena hinnat nousevat, olkoon niillä mitä tahansa myönteisiä seurauksia, annetaan alku inflatoriselle kehitykselle ja pakotetaan Suomen Pankki inflaation torjuntaan yksistään raha- ja luottopoliittisin keinoin, joilla aina kuten korkokannan nostolla on suuret varjopuolensa. Vuoden lopulla Suomen Pankki jo kiristikin rahalai-

9 113 tosten rediskonttausmääräyksiä. Kun rediskonttaukset säästöjen runsaan kertymisen ansiosta olivat kutistuneet melkein olemattomiin, ei toimenpiteellä mainittuna ajankohtana ollut mainittavaa merkitystä, mutta eräänlaisena valtionpankin antamana varoitusmerkkinä ja samalla vihjeenä vastaisten toimenpiteiden suunnasta sitä on pidettävä. Poliittiset tapahtumat Hallitusneuvottelut vuqden alussa Laajalle parlamentaariselle pohjalle rakentunut Fagerholmin III hallitus jätti paikkansa käytettäväksi joulukuun 5. päivänä Välittömänä syynä oli maalaisliiton halutusryhmän jättämä eroanomus. Asiallisena syynä oli hallitusta vastaan harjoitettu ulkopoliittinen kampanja, johon osallistui myös maalaisliiton johto ja sen käytettävissä ollut lehdistö. Lisäksi hallitukselta puuttui tasavallan presidentin lojaali tuki. Hallituspulaa seuranneissa neuvotteluissa sallittiin vain maalaisliittolaisten yrittää hallitusratkaisua. Sivustavoimina heillä oli joukko kansanpuoluelaisia, joiden taholta oli heitetty esiin ajatus poliittisen presidentinhallituksen muodostamisesta. Sellainen, hallitusratkaisu olikin maalaisliiton johtoryhmän (K-linjan) tähtäimessä sen jälkeen, kun Kleemolan kaavailema kansanrintamayritys oli kariutunut maalaisliiton eduskuntaryhmässä niihin naurettavan korkeisiin vaatimuksiin, joita»sos.-dem. oppositio» omasta ja kommunistien puolesta esitti ministeripaikkojen jaossa. Heti vuodenvaihteen jälkeen K-linja pyrki nopeaan hallitusratkaisuun ennen eduskunnan joululoman päättymistä. Varsin lähellä nimittämistään oli sellainen presidentinhallitus, jonka rungon olisivat muodostaneet maalaisliitto, kansanpuolue ja»sos.-dem. oppositio». Hanke oli enää kiinni vain työnantajapiirien edustuksesta, kun eduskunta yllättäen kutsuttiin koolle kesken joululoman. Aloite eduskunnan kokoontumisesta oli lähtöisin sosialidemokraattien, kokoomuksen ja ruotsalaisen eduskuntaryhmän taholta. Kansanpuolue, joka oli ahkerissa neuvotteluissa presidentinhallituksesta, kieltäytyi yhtymästä tähän aloitteeseen, mutta selitti myöhemmin, ettei sille ollut annettu siihen tilaisuutta. Eduskunnan kokoonnuttua 8.1. saivat hallituskeskustelut jälleen parlamentaarisen luonteen. Eduskuntaryhmien mieltä kysyttiin ja eduskunnan puhemies V. J. Sukselainen sai tehtäväkseen tunnustella mahdollisuuksia hallituksen muodostamiseksi. Hanke kaikkien demo-

10 114 kraattisten ryhmien muodostamasta enemmistöhallituksesta raukesi»sos.-dem. opposition» verukkeeseen, vaatimukseen, jonka mukaan olisi ensin pitänyt peruuttaa heikäläisiä koskevat puolueneuvoston tekemät erottamispäätökset. Sen jälkeen hauituksenmuodostajailmoittikaavailevansa enemmistöhallitusta, jonka muodostaisivat maalaisliitto, sos.- dem. puolue ja molemmat kansanpuolueet. Saadun tiedon mukaan ei tasavallan presidentti kuitenkaan ollut suostuvainen nimittämään tällaiselle pohjalle rakentuvaa hallitusta. Tähän kannanottoon kaatui viimeinenkin mahdollisuus enemmistöhallituksen muodostamiseksi. Seurasi vielä vaihe, jolloin Sukselainen pyrki muodostamaan maalaisliiton, kansanpuolueiden ja»sos.-dem. opposition» yhteisen vähemmistöhallituksen. Kansanpuolueet eivät kuitenkaan lähteneet mukaan tämänkaltaiseen kokoomukseen. Tilannekuvaan sisältyi kansanrintamaa ajavien poliitikkojen jatkuva väite, että määrätyt eduskuntaryhmät tai niiden jäsenet olivat kelpaamattomia hallitukseen ulkopoliittisten syitten vuoksi. Nämä väitteet saivat selvästi ulkoparlamentaarisen painostuksen luonteen ja olivat omiaan heikentämään kansaneduskunnalle kuuluvaa oikeutta päättää hallituskysymyksestä. Tämä tosiasia myös synnytti ajatuksen ennenaikaisista vaaleista. Viikkokaupalla käytyjen hallitusneuvottelujen ainoaksi myönteiseksi tulokseksi jäi eräänlainen torjuntavoitto. Maalaisliiton korkeimman johdon pyrkimykset ensin kansanrintamahallituksen ja sitten poliittisen presidentinhallituksen muodostamiseksi eduskunta sivuuttaen eivät johtaneet tulokseen. Uusi hallitus syntyi parlamentaarisen järjestelmämme mukaisella tavalla , mutta se rakentui aivan liian kapealle pohjalle, vain maalaisliiton varaan. Maalaisliitto oli osallistunut edellistä hallitusta vastaan kohdistettuun ulkopoliittiseen kampanjaan ja lopulta hajoittanut hallituksen. Muodostaessaan yksinään hallituksen maalaisliitto siten otti vastatakseen itse synnyttämänsä tilanteen selvittämisen. Ulkopolitiikan alalla se ei näyttänytkään tuovan vaikeuksia. j ( Tasavallan presidentin käynti Leningradissa Pian uuden hallituksen nimittämisen jälkeen tasavallan presidentti teki paljon huomiota herättäneen matkan Leningradiin. Matka oli muodollisesti yksityinen, mutta se sai tosiasiallisesti virallisen valtiovierailun luonteen. Tasavallan presidentin ja Leningradiin saapuneen Neuvostoliiton pääministerin Hrushtshevin kesken käytiin poliittisia keskusteluja ja ilmaistiin mielipiteitä julkisissa tilaisuuksissa. Neuvostoliiton pääministeri käytti näitä tilaisuuksia hyväkseen suuntaamalla tasavallan päämiehen läsnä ollessa voimakkaan hyökkäyksen

11 115 Sosialidemokraattista Puoluetta vastaan. Syytökset, jotka koskivat puolueemme johdon suhtautumista Suomen ja Neuvostoliiton välisiin suhteisiin, olivat perusteettomia ja vääriä. Asiayhteys viittasi siihen, ettei tasavallan presidentti ollut käyttänyt hyväkseen hänelle tarjoutunutta tilaisuutta oikaistakseen niitä virheellisiä tietoja, joille naapurimaan pääministeri perusti käsityksensä Sosialidemokraattisen Puolueen pyrkimyksistä ulkopolitiikan alalla. Tästä syystä Sosialidemokraattinen Puoluetoimikunta katsoi tarpeelliseksi antaa julkilausuman, jossa todettiin puolueen perinteellinen ulkopoliittinen linja sekä oikaistiin Leningradissa esitettyjä virheellisiä väitteitä. Samalla siinä herätettiin aiheellinen kysymys siitä, oliko tasavallan presidentin matkan yhteydessä noudatettu hallitusmuodon henkeä. Matkan myönteinen puoli, suhteiden normalisoituminen Suomen ja Neuvostoliiton välillä, todettiin julkilausumassa tyydytyksellä. Tasavallan presidentin radiopuhe Leningradin matkan jälkeen tuki asialliselta sisällöltään täydellisesti niitä toteamuksia, jotka sisältyivät puoluetoimikunnan julkilausumaan. Puheessaan presidentti nimenomaisesti totesi, ettei edellinen hallitus ollut tehnyt mitään, mikä voitaisiin tulkita hyvän naapurisovun heikentämisyritykseksi. Kysymys siitä, minkä vuoksi edellinen hallitus oli jäänyt vaille presidentin lojaalia tukea, kun taas maalaisliittolainen vähemmistöhallitus sai sitä hyvin nopeasti ja huomiota herättävällä tavalla, jäi näin ollen kokonaan selvittämättä ainakin ulkopoliittisten perusteiden osalta. Maalaisliittolaisen vähemmistöhallituksen toiminta Paranevat konjunktuurit ja edellisen hallituksen toimesta alulle saadut teolliset investoinnit antoivat syntyneelle vähemmistöhallitukselle hyvän talouspoliittisen lähtökohdan. Hallitus ei liioin joutunut kärsimään sellaisesta opposition harjoittamasta epäasiallisesta arvostelusta kuin edeltäjänsä. Kertomusvuoden alkupuolella pääsi työttömyys 1 kaikesta huolimatta kuitenkin kasvamaan sodanjälkeiseen ennätyslukuun. Vasta syyspuolella alkoi työllisyystilanne parantua. Budjetti- ja tullipolitiikassaan hallitus on harjoittanut samaa yksipuolisuutta, jota on jo totuttu odottamaan maalaisliittolaisilta vähemmistöhallituksilta. Vaikka hallitus on tiennyt tai saattanut helposti arvata eduskunnassa vallitsevan mielipiteen, se on esityksiä tehdessään säännönmukaisesti jättänyt tämän mielipiteen huomiotta ja siten kärsinyt tappion miltei jokaisessa kysymyksessä. Hallitus ei ole kyennyt johtamaan eduskunnan työtä siitäkään syystä, ettei se ole halun-

12 116 nut tehdä mistään asiasta luottamuskysymystä. Pääasiallisena pyrkimyksenä sillä näyttää olleen pystyssä pysyminen eikä politiikan vastuunalainen johtaminen. Budjettia, työttömyysvakuutusta ja kansaneläkkeitten korottamista käsiteltäessä hallitus on tämän tästä muuttanut kantaansa aina sen mukaan, mikä on näyttänyt poliittisen taktiikan kannalta edullisimmalta. Sosialidemokraattien alulle panemassa terästehdas-asiassa tämä hallituksen taktiikka meni suorastaan naurettavuuksiin asti. Ensin oh alkuperäinen tehdassuunnitelma hallituksen mielestä liian laaja. Myöhemmin hallitus kuitenkin ilmoitti tutkivansa omalla tahollaan vieläkin laajemman tehtaan rakennuttamista. Hankkeen lopullinen toteuttamistapa ei ole tätä kirjoitettaessa vielä selvillä. Joka tapauksessa hallitus on toiminnallaan viivästyttänyt työllisyyden kannalta tärkeiden esivalmistelutöiden aloittamista maamme pahimpiin kuuluvalla työttömyysalueella. # Oman lukunsa ansaitsee hallituksen toiminta ns. ulkoseitsikkokysymyksessä. Euroopan vapaakauppa-alueesta neuvoteltaessa hallitus pyrki huolellisesti salaamaan tietonsa ja käsityksensä sekä eduskunnalta että eräiltä virkamiehiltä, jotka normaalisti valmistelevat tämänkaltaisia kysymyksiä. Kun hallitus lopulta jätti asiasta tiedonannon eduskunnalle, oh sekin laadittu niin hämäräksi, että opposition oli pyydettävä pääministeriltä erikoinen selvitys hallituksen aikomuksista. Tämän selvityksen eduskunnan demokraattiset ryhmät hyväksyivät ja luopuivat omista ponsiesityksistään päiväjärjestykseen siirtymisestä äänestettäessä.' Myöhemmin Euroopan vapaakauppaalueen maille lähettämässään kirjelmässä hallitus kuitenkin tulkitsi eduskunnan kannanilmaisun täysin vilpillisesti, ikään kuin pääministerin antamaa selvitystä ei olisi ollut olemassakaan. Tällainen menettely kohdisti kansainvälisestikin kiusallista huomiota Suomen hallituksen politiikkaan. Sisäpolitiikassaan hallitus on sosialidemokraatteihin nähden harjoittanut johdonmukaista syrjimis- ja neulanpistopolitiikkaa. Paljon huomiota herätti tapaus, jolloin hallitus puhdisti joukon valtioenemmistöisten yhtiöiden johtoelimiä sosialidemokraateista ja antoi heidän paikkansa skogilaisille ja kommunisteille. Samankaltaista politiikkaa hallitus on harjoittanut monien muiden elimien nimitysasioissa. Päälinjana on ollut nimenomaan sosialidemokraattien edustuksen supistaminen erilaisissa valtion toimikunnissa ja elimissä. Kapealle pohjalle rakentuvana on hallituksen itsensäkin ollut tajuttava asemansa kestämättömyys sekä eduskunnassa että yleisen mielipiteen edessä. Laimentaakseen arvostetaa, joka on kohdistunut maalaisliiton otteisiin edellisen hallituksen aikana sekä nykyisen hallituk-

13 117 sen politiikkaan, on maalaisliitto julkisuudessakin ilmoittanut haluar vansa keskustella hallituskysymyksen ratkaisemisesta laajemmalla pohjalla. Hallituspuolueen eduskuntaryhmä onkin ottanut yhteyttä toisiin demokraattisiin ryhmiin neuvottelutarkoituksessa. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän puhemiehistö on vuoden mittaan käynyt lukuisia keskusteluja poliittisesta tilanteesta maalaisliiton eduskuntaryhmän edustajien kanssa. Näissä keskusteluissa ei päästy sen pidemmälle kuin neuvotteluihin siitä, mistä olisi neuvoteltava. Vuoden loppuun tultaessa kävi yhä ilmeisemmäksi, että hallituksen ja maalaisliiton tarkoituksena keskusteluissa on ollut vain ajan voittaminen ja jos mahdollista joidenkin tilapäisratkaisujen aikaansaaminen eduskunnassa. Oppositioryhmien toiminta Kertomusvuonna noudatetun kaltainen hallituspolitiikka on ollut mahdollista vain siitä syystä, että eduskunnassa vallitsee poikkeuksellinen ja koko maan poliittista elämää vahingoittava hajanaisuus. Kommunisteille ja»sos.-dem. oppositiolle» on selvästikin ollut tärkeämpää Sosialidemokraattisen Puolueen kuin hallituksen arvostelu. Kokoomus ja ruotsalainen kansanpuolue ovat esittäneet varsin passiivista osaa oppositiopuolueina. Suomen Kansanpuolue on unohtanut oppositioasemansa kokonaan ja sen sijaan pyrkinyt rakentamaan eräänlaista hallituksen tukilinjaa oppositioryhmien keskuuteen. Varsinainen eduskunnallinen oppositio on siten jäänyt lähinnä sosialidemokraattien toiminnan varaan. Ennen Sukselaisen vähemmistöhallituksen muodostamista sosialidemokraattien taholta ilmoitettiin selvästi ja painokkaasti, ettei kansanrintamahallitusta kommunistien kanssa sen paremmin kuin poliittista presidentinhallitustakaan olisi muodostettava. Tavoitteena tulisi olla enemmistöhallitus ja joka tapauksessa parlamentaarinen hallitus. Kun vain jälkimmäinen tavoite saavutettiin, ilmoitti puolueen eduskuntaryhmä suhtautuvansa asiallisesti myös vähemmistöhallitukseen. Sen mukaisesti on oppositiopolitiikkaa myös harjoitettu. Käytännöllinen politiikka ja eduskuntatyö on kuitenkin osoittanut, ettei vähemmistöhallituksella ole mahdollisuuksia selviytyä maassamme vaaitsevan tilanteen asettamista vaatimuksista, ennen muuta työllisyyskysymyksen esille pakottamasta teollistamispolitiikasta. Kun neuvottelut hallituspohjan laajentamiseksi ja enemmistöhallituksen muodostamiseksi polkivat kuukausikaupalla paikoillaan ja kun näytti varsin epätodennäköiseltä, että istuvan vähemmistöhallituksen kaataminen johtaisi enemmistöhallituksen muodostamiseen.

14 118 oli ainoana varmana vaihtoehtona uudet vaalit. Maalaisliittolainen K-linja, joka usean vuoden ajan on halunnut ehkäistä pysyväisten enemmistöhallitusten muodostamisen, oh kuitenkin asettunut vastustamaan myös uusia vaaleja. Johtopäätökset kertomusvuoden sisäpolitiikasta Hallituspuolueena toimiva maalaisliitto antautui edellisen hallituksen hajoittamisen yhteydessä häikäilemättömään ulkopoliittiseen peliin, jonka vaaralliset seuraukset ovat jo tulleet näkyviin. Nämä seuraukset näyttävät kuitenkin pelottavan monia myös maalaisliitossa. On ilmeistä, että puolueessa esiintyy tyytymättömyyttä vallitsevaan linjaan nähden. Yliote on kuitenkin jatkuvasti K-ryhmällä, jonka on vaikeata perääntyä enää ja joka sitäpaitsi haluaa käyttää hyväkseen diskriminaatiopolitiikan ja yksinään hallitsemisen suomia taktillisia etuja. Hallituksen ja maalaisliiton koko politiikan sanelee yhä selvemmin pelko siitä, kuinka käy seuraavissa vaaleissa. Vennamon synnyttämä pientalonpoikien puolue nähdään ilmeisesti odotettua suurempana vaarana. Maalaisliitto pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan parantamaan vaaliosakkeitaan ja toteuttamaan vaalit omalta kannaltaan edullisimpana ajankohtana. Kansanpuolueen kypsytteleminen maalaisliiton kaupunkilaiseksi kannattajaryhmäksi on jatkuvasti käynnissä. Kommunistit sekä keväällä 1959 perustettu»työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattinen liitto» lähestyvät jatkuvasti toisiaan. Päähuolena molemmilla on Sosialidemokraattisen Puolueen heikentäminen sekä uiko- että sisäpolitiikan avulla. Taktiikkana tämän päämäärän saavuttamiseksi on yhteistyö maalaisliittolaisen K-linjan kanssa. Tilanne työväenjärjestöissä Puolueen järjestötoimintaa on lähemmin selostettu kertomuksen asianomaisessa osassa. Poliittiselta kannalta on merkittävintä todeta puolueen järjestötoiminnan jatkuva vilkkaus ja lujittuva yhtenäisyys, jota oli vielä omiaan tehostamaan se, että pieneksi osoittautunut hajoittajien ryhmä perusti oman kääpiöpuolueensa,»työväen ja pienviljelijäin sosialidemokraattisen liiton». Marraskuun 29. päivänä pidetyt osuuskauppavaalit olivat vakuuttavana osoituksena siitä, että puolue on nopeasti valloittamassa takaisin niitä asemia, jotka se hajoitustyön takia on kuluneina vuosina menettänyt. Työväen Urheiluliiton johto on kertomusvuoden aikana jatkanut samaa kommunistien tukeen nojautuvaa ja Sosialidemokraattiselle Puolueelle vihamielistä politiikkaa, joka aikoinaan pani alulle liiton

15 119 hajaantumisen. Kun liiton jäsenten kilpailumahdollisuudetkin tyrehtyivät, ryhtyi sosialidemokraattinen urheiluväki toimenpiteisiin sellaisen oman järjestön perustamiseksi, joka takaisi työläisurheiluseuroille toimintamahdollisuudet sekä keskinäisen yhteistyön. Pajulahdessa pidetyssä kokouksessa päätettiin perustaa Työväen Urheiluseurojen Keskusliitto (TUK), jonka toiminta on jo alkuvaiheissaan päässyt, hyvään vauhtiin. Ammattiyhdistysliikkeen piirissä oli merkittävimpänä tapauksena SAK:n puheenjohtajan vaihdos ja samalla myös keskusliitossa vallinneen tilanteen muuttuminen. Uusi puheenjohtaja on pyrkinyt palauttamaan SAK:n sille kuuluvien tehtävien pariin ja tekemään lopun siitä politikoinnista, joka oli johtanut ammattiyhdistysliikkeen hajaantumiseen. Kertomusvuoden kuluessa käytiin SAK:n ja AYJ:n edustajien kesken neuvotteluja ammatillisen yhtenäisyyden palauttamiseksi. Neuvotteluissa päästiinkin tulokseen, jonka pohjalta neljä AYJ:n ammattiliittoa jätti jäsenhakemuksensa SAK:oon. Nämä anomukset kuitenkin hylättiin kommunistien ja omaksi ryhmäkseen eronneiden skogilaisten muodostaman enemmistön toimesta. 1. Puolueneuvosto II. PUOLUEEN PÄÄTÄNTÄVALTA- JA TOIMEENPANOELIMET Puolueneuvoston sääntömääräinen kokous pidettiin Helsingissä 23 päivänä toukokuuta. Sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksessa käsiteltiin laajasti sosialidemokraattisen nuorison ja sosialidemokraat-^ tisten naisten kysymyksiä. Sos.-dem. Nuorison Keskusliiton ja Sos.- dem. Naisten Keskusliiton perustaminen tapahtuivat myöhemmin puolueneuvoston kokouksessa esitettyjen mielipiteitten mukaisesti. 2. Puoluetoimikunta Puoluetoimikuntaan ovat kertomusvuoden aikana edelleen kuuluneet puheenjohtajana Väinö Tanner, varapuheenjohtajana Olavi Lindblom ja Onni Hiltunen, puoluesihteerinä Kaarlo Pitsinki, ruotsinkielisten puoluejärjestöjen edustajana Gunnar Henriksson sekä muina varsinaisina jäseninä Väinö Leskinen, Rafael Paasio, Martti Viitanen, Yrjö Rantala, Meeri Kalavainen, Oiva Kaivola, Eetu Karjalainen, Veikkp Helle, Sylvi Siltanen ja Onni Oksanen. Puoluetoimikunnan varajäseninä toimivat niin ikään edelleen Erkki Kuoppala, Erkki Saarinen, Paavo Sinkka, Valtter Laitinen, Sulo Manninen, Lempi Lehto, Tyyne Paasivuori, Yrjö Hätinen, Veikko Siukkola jaeino Siren. 27 Sos.-dem. P. Pöytäkirja

16 120 Puoluetoimikunta on kertomusvuoden aikana pitänyt 10 kokousta. Pöytäkirjoissa on yhteensä 152 pykälää. 3. Puoluetoimikunnan apuelimet Puoluetoimikunnan keskeisimpänä apuelimenä toiminut työvaliokunta on pitänyt kertomusvuoden aikana 10 kokousta. Työvaliokunnan jäseninä ovat olleet samat henkilöt kuin edellisenäkin vuonna eli siis Väinö Tanner, Olavi Lindblom, Onni Hiltunen, Kaarlo Pitsinki, Gunnar Henriksson, Väinö Leskinen, Rafael Paasio, Yrjö Rantala ja Meeri Kalavainen. Työvaliokunnan neljä ensimmäistä jäsentä ovat useissa erikseen päätetyissä tapauksissa huolehtineet työvaliokunnan asiana olleiden käytännöllisten kysymysten hoitamisesta puoluetoimikunnan puhemiehistönä. Kertomusvuoden aikana toimineiden muiden puoluetoimikunnan apuelinten toiminnasta on puoluetoimikunnalle jätetty seuraavat selostukset: Kunnallisasiain jaostoon ovat v edelleen kuuluneet puheenjohtajana Sulo A. Typpö, varapuheenjohtajana Olavi Kajala sekä muina jäseninä Juho A. Kivistö, Veikko Helle, Lauri Aalto, Jorma Tuominen, A. J. Salminen, Terttu Pylkkänen, Toivo Puro, Toivo Peltonen, Lars Lindeman ja Aatto Väyrynen. Heistä Jorma Tuominen pyysi tehtävästään vapautusta tultuaan nimitetyksi Hämeen läänin maaherraksi. Jaoston työvaliokuntaan ovat kuuluneet Sulo A. Typpö, Olavi Kajala, Juho A. Kivistö, Veikko Helle ja Aatto Väyrynen. Jaoston sihteeri Aatto Väyrynen on toiminut tehtävänsä ohessa edelleen kunnallisopin ja hallinto-oikeuden opettajana Työväen Akatemiassa ja esiintynyt alustajana ja luennoitsijana puoluejärjestöjen kokouksissa eri puolilla maata. Kunnallisasiain jaoston työ on kohdistunut kertomusvuoden aikana lähinnä kunnallisvaalitoiminnan alustavaan valmisteluun sekä Sos.- dem. Naisten Keskusliiton ja Sos.-dem. Nuorison Keskusliiton mukaan vetämiseen tähän toimintaan. Jaosto on myös avustanut puolueen eduskuntaryhmää eräiden kunnallisalan asioista tehtyjen toivomusaloitteiden laatimisessa. Kasvatus toimikuntaan ovat kuuluneet puheenjohtajana Reino H. Oittinen, varapuheenjohtajana Arvi Hautamäki, sihteerinä Pauli Burman ja jäseninä Yrjö Kallinen, Väinö Liukkonen, Paavo Kuosmanen, Viljo Rantala, Meeri Kalavainen, Mauno Koivisto, Jaakko Rantanen, Urpu Vihavainen, Ulla Tiilikainen, Sakari Kiuru, Olavi Hurri, Lauri Teivainen, Aatto Väyrynen, Väinö Ruusala ja Pentti Sulonen.

17 121 Toimikunnan työ on keskittynyt puolueen opintotoiminnan organisatoriseen kehittämiseen, koulu-uudistuskysymystä koskevan tiedotustoiminnan laajentamiseen sekä puolueen periaatteita ja ohjelmaa käsittelevän julkaisutoiminnan tehostamiseen. Urheilujaostoon ovat kuuluneet Arvi E. Heiskanen, Olavi Suvanto, Eino A. Wuokko, Väinö Soininen, Eino Haapanen, Sylvi Siltanen, Oiva Kaivola, A. K. Leskinen ja Olavi Hurri. Puheenjohtajana on toiminut Arvi E. Heiskanen ja sihteerinä Olavi Hurri. Sos. -de m. Osuuskauppaväen Keskustoimikuntaan ovat kertomusvuoden aikana kuuluneet puolueen edustajina Lempi Lehto, Eino Sir6n, Valde Nevalainen ja Olavi Hurri. Vaalivuodesta johtuen toimikunta joutui, varsinkin syksyllä, työskentelemään korkeapaineen alaisena. Vaalivalmistelujen alkuvaiheista lähtien keskusjaoston pyrkimyksenä oli välttää poliittisessa työväenliikkeessä vallitsevien ristiriitojen tuominen osuuskauppaliikkeen piiriin. Aluksi näyttikin siltä, että tässä pyrkimyksessä onnistutaan. Nekin, jotka poliittisissa asioissa olivat myotäilleet»sos.-dem. oppositiota», olivat sitä mieltä, että kommunistien vapauspyrkimyksiä olisi yhteisin voimin torjuttava. Vaaleja valmistelevat toimikunnat valittiin yhteisymmärryksessä, suunnitelmat hyväksyttiin ja periaatteessa päästiin sopimuksiin vaaliliittojen kokoonpanosta. Syksyn kynnyksellä tilanne kuitenkin muuttui. Simonistien päämajasta Helsingistä tulleiden käskyjen ja painostuksen tuloksena syntyi kaikkiaan 27 osuusliikkeen piiriin TPSLtlle omat vaaliliitot. Kun he lisäksi monin paikoin yhteisissäkin vaaliliitoissa toimiessaan hyökkäsivät puoluetta ja osuuskauppaliikettä vastaan, jouduimme käymään kahden rintaman sotaa. Sen vuoksi vaalin kokonaistulokseen on yleisesti oltu tyytyväisiä, vaikka voitot jäivätkin tappioita pienemmiksi. Kommunistit voittivat 83 paikkaa ja menettivät 14, joten heidän nettovoitokseen jäi 69 paikkaa. Simonistien nettohäviö oli 22, porvarien 2 ja sosialidemokraattien 45 paikkaa. Simonistit saivat 27:stä erillisistä vaaliliitoistaan valituksi yhteensä 32 edustajaa. Äänten ja paikkojen osalta vaalin lopputulos muodostui seuraavaksi: Äänet: Sos.-dem Sd. oppositio... Komm. (SKDL) Porv ääntä 46.1 % 9 469» 4.3 % » 42.0 % » 7.6 % ääntä %

18 122 Paikat Sos.-dem Sd. oppositio Komm Porv 889 paikkaa 55.4 % 32» 2.0% 674» 41.9 % 11» 0.7% paikkaa % Tarkasteltaessa vaalin lopputulosta muutenkin kuin pelkkien numeroiden valossa voidaan todeta, että vaikka kommunistit monissa liikkeissä voitavatkin edellisissä vaaleissa menettämiään paikkoja takaisin, ei se merkinnyt yleisesti ottaen vaaraa osuuskauppaliikkeelle, koska simonistit kärsivät musertavan tappion eivätkä näin ollen voi hallintoelimissä auttaa kommunisteja valtaan. Kun äänestysprosentti nousi edellisten vaalien 33,3:sta 44,55 %:iin, voidaan todeta vaaleilla olleen yleisempääkin merkitystä. Siirtoväenasiain jaostoon ovat kuuluneet siirtoväen edustajina Johannes Koikkalainen Turusta, Julius Klami Lahdesta ja Lauri Taskinen Helsingistä sekä puoluetoimikunnan edustajina Kaarlo Pitsinki, Meeri Kalavainen, Valde Nevalainen ja Aarne Paananen. Jaoston puheenjohtajana on toiminut Kaarlo Pitsinki ja sihteerinä Lauri Taskinen. Jaosto järjesti helluntaina kaksipäiväiset koko maata käsittävät retkeilypäivät Turussa ja Kaarinassa. Retkeilypäivät onnistuivat hyvin. Osanottajia oli ympäri maan. Paikallisena isäntänä toimi Turun Karjalaisten Sos.-dem. yhdistys. Puoluetoimikunnan nimeäminä tilapäisinä apueliminä ovat toimineet seuraavat toimikunnat; Juhlatoimikunta, jonka puheenjohtajana oli Mauno Koivisto ja sihteerinä Valde Nevalainen, valmisti juhlavuoden toimintasuunnitelman. Sääntötoimikunta on laatinut puoluekokoukselle esityksen puolueen ja sen alajärjestöjen uusiksi säännöiksi. Toimikunnan puheenjohtajana on ollut Tauno Suontausta ja sihteerinä Aatto Väyrynen. Talouspoliittinen ohjelmatoimikunta valmisti esityksen puolueen talouspoliittiseksi ohjelmaksi 1960-lukua varten. Toimikunnan puheenjohtajana on ollut Kaarlo Pitsinki ja sihteerinä Jyrki Juuti. Ohjelmaesitys tulee puoluekokouksen käsiteltäväksi. /

19 123 Esityksen Maaseudun talouspoliittiseksi ohjelmaksi on laatinut toimikunta, jonka puheenjohtajina ovat toimineet Ahti M. Salonen ja Kaarlo Pitsinki ja sihteerinä Heikki Simonen. S o s. - d e m. Maaseututoimikunnan kertomus on erillisenä liitteenä. S o s. - d e m. Naisten Keskusliiton kertomus on erillisenä liitteenä. 4. Puoluetoimisto Puoluesihteerinä on toiminut Kaarlo Pitsinki, järjestösihteerinä Valde Nevalainen, taloudenhoitajana Aarne Paananen, kunnallisasiainsihteerinä Aatto Väyrynen ja tiedotus- ja valistussihteerinä Olavi Hurri joulukuun 15 päivään, jolloin hän siirtyi toiseen toimeen, ja Pauli Burman, joka sanotusta päivämäärästä lähtien on näitä tehtäviä hoitanut. Opintosihteerinä on toiminut Pauli Burman, joka myöskin on hoitanut kansainvälisen sihteerin tehtävät. Pääkirjanpitäjänä toiminut Maria Sinisalo siirtyi monikymmenvuotisen palveluksensa jälkeen eläkkeelle jättäen toimensa huhtikuun 30. päivänä. Hänen tilalleen otettiin pääkirjanpitäjaksi huhtikuun alusta Oili Paananen. Kassanhoitajana on toiminut Pirjo Elo ja toimistosihteerinä Helinä Halava. Puolueen palveluksessa olleiden järjestäjien tehtävät selviävät toimintakertomuksen järjestötoimintaa koskevasta osasta. Puoluetoimiston kirjeenvaihto Puoluetoimistosta lähetettiin kertomusvuoden aikana yhteensä kirjettä. Kirjeenvaihto jakautui seuraavasti: Järjestötoiminta kpl Kustannustoiminta » Tiedotustoiminta : » Valistustoiminta » TST:n toiminta 3.516» Työväenlehdistö 245» Arpajaistoiminta, » Kansainvälinen kirjeenvaihto 347» Kunnallistoiminta 626» Laina-asiat 98» Työv. taloasiat 89» Rekisteriasiat 88»

20 vuotisjuhlatoiminta kpl O-jaoston toiminta. 895» Siirtoväenjaosto ; 58» Maaseutu jaosto 127» Kasvatustoimikunta, 76» Urheilutoiminta f 327» Suurkeräys 4.196» Naisjaoston toiminta 5.183» Sekalaiset 2.989» Yht kpl III. JÄRJESTÖTOIMINTA 1. Yleistä Kulunutta kertomuskautta vietettiin puolueen 60-vuotisjuhlavuotena eri työkohteiden sisältyessä juhlavuoden toimintasuunnitelmaan. Tehtävien laajuus ja lukuisuus antoi runsaasti työtä, mutta jäsenistön yhteisin ponnistuksin suunnitelma tuli toteutetuksi. Erikoisen hyvin onnistuneina mainittakoon sadat järjestöjen juhlat, hyvän tuloksen tuottanut suurkeräys, mahtava Porin Lippujuhla ja onnistunut valtakunnallinen suurjuhla Messuhallissa. Yhteenvetona voidaan todeta juhlavuoden merkinneen puolueemme toiminnallista nousua ja lujittaneen puoluekoneistoamme. Ulospäin näkyneiden toimenpiteiden lisäksi on kertomusvuonna työskennelty jäsenpohjan laajentamiseksi ja kenttä verkoston kunnostamiseksi. Vaikka kenttäverkostoa luotaessa olemme suurelta osalta joutuneet rakentamaan kaiken alusta, tulemme kaiken todennäköisyyden mukaan saavuttamaan tavoitteemme, niin että verkosto on kunnossa kunnallisvaalitaistelun alkaessa. Sos.-dem. oppositioksi itseään kutsunut ryhmä järjestäytyi kevätkesällä virallisestikin omaksi puolueekseen. Heidän itsenäistymisensä, sen jälkeen kun oli käynyt selväksi, että oppositiolla ei ollutkaan muuta pyrkimystä kuin puolueen hajoittaminen, on selvittänyt tilannetta, ei vain puolueen sisällä, vaan myöskin puolueen kannattajajoukon keskuudessa. Selvimpänä esimerkkinä tästä ovat syksyllä suoritettujen osuuskauppavaalien tulokset. Juhlavuotena järjestetyt kilpailut antoivat toiminnalle pontta ja värikkyyttä. Kilpailun tulokset eivät tätä kirjoitettaessa ole vielä selvillä. Sen sijaan elokuva puolueen 60-vuotistaipaleesta ehti valmiiksi vuoden lopussa ja on nyt kaitakopiona järjestöjen käytössä.

21 Valistus- Ja opintotoiminta i Kurssitoiminta Kertomusvuonna osallistui kaikkiaan noin 800 puoluejäsentä kenttäverkoston yhdysmiehille järjestetyille kursseille. Nämä kurssit olivat kaksi- tai kolmipäiväisiä. Elokuussa järjestettiin kaksi viikon kestänyttä puoluekurssia, joissa oli osanottajia yhteensä 60. Useat piiri- ja kunnallisjärjestöt pitivät lyhyehköjä kursseja, joiden ohjelma järjestettiin yhteistoiminnassa puoluetoimiston kanssa. Opintokerhot Opintokerhotoiminta vilkastui kertomusvuonna entisestään. Erityisesti kieltenopiskelu kerhojen puitteissa lisääntyi. Opintokerhojen ohjelmassa kiinnitettiin erikoista-huomiota puolueen periaateohjelman käsittelyyn. Opintokerhojen lukumäärä nousi yli 140, joista tosin vain kokoontui säännöllisesti. Opintoasiamiesverkosto Opintoasiamiestoiminta laajeni keväällä 1959 huomattavasti edellisen vuoden määrästä. Puolueosastot nimesivät arviolta noin 350 opintoasiamiestä, joista yli puolet toimi Työväen Sivistysliiton opintoasiamiehinä. Opintojärjestötoiminta. Työväen Sivistysliiton alaisten opintojärjestöjen ja puolueen kunnallisjärjestöjen yhteistoimintaa voitiin tehostaa niillä paikkakunnilla, joilla eivät puolue-erimielisyydet olleet vaikuttaneet opintojärjestön lamaantumiseen. Opintojärjestötoiminta on yleensäkin maassamme hyvin laimeata, vaikka sen kautta voitaisiin opintotoimintaa tukea kunnallisten määrärahojen turvin. Kertomusvuonna oli rekisteröityjä opintojärjestöjä 27, joista vain noin parinkymmenen voidaan sanoa olleen toiminnassa. 3. Julkaisujen levikki Sosialistisen Aikakauslehden levikkityö on hoidettu edelleenkin sivutoimisena. Tehtävä on ollut järjestötarkastaja Vihtori Lahdella. Asiamiestemme työn tehostamiseksi järjestettiin vuoden 1959 lopulla levikkikilpailu, jossa tälläkertaa on palkintoina muutamien päivien oleskelu Lomaliiton lomahotelleissa.

22 126 Saman tapainen kilpailu on järjestetty myös kalenterijulkaisuille, joiden palkintoina on mm. 20 päivän ja 10 päivän oleskelu Lepolammin lomahotellissa. Sekä Sosialistisen Aikakauslehden että kalenterijulkaisujen levikki on pysynyt ennallaan. 4. Tiedotustoiminta Kertomusvuoden aikana pidettiin säännöllistä tiedotusyhteyttä puolueen jäsenistöön järjestölehden»sosialidemokratian Tien» välityksellä. Lehti ilmestyi v seitsemän kertaa painoksen ollessa kpl. Järjestölehden ohella on puoluetoimistosta lähetetty kirjeellistä tiedotusmateriaalia puolueen aktiivijäsenistölle. Kenttäverkoston jäsenille on muun aineiston lisäksi lähetetty»yhdysmies»-nimistä tiedotuskirjettä. Puoluetoimiston toimesta on laadittu ja lähetetty sanomalehdille puolueen toimintaa ja politiikkaa koskevaa aineistoa. 5. Toimitsijain neuvottelupäivät Piirisihteerien ja toimitsijain neuvottelukokous järjestettiin keväällä puolueneuvoston kokouksen yhteydessä. Syystoimintakauden alkaessa pidettiin yhteinen neuvottelukokous Helsingissä ja vuoden lopulla Pajulahdessa viikon kestänyt kurssi, johon piirisihteerien ja puolueen toimitsijain lisäksi psallistuivat Sos.-dem. Naisten ja Nuorison Keskusliittojen sekä Nuorten Kotkain Keskusliiton toimihenkilöt. 6. Matka-asiamiehet Puolueen palveluksessa ovat kertomusvuoden aikana olleet seuraavat matka-asiamiehet: järjestötarkastajana Vihtori Lahti, maaseutujärjestäjänä Heikki Simonen sekä toimitsijoina Reino Kanerva, Veikko Nissinen, Pauli Riikonen ja Mauno Hirvisaari. Toimitsijana ruotsalaisilla alueilla on ollut Jarl Nordman. Lähinnä kenttäverkostoa luomaan on kuluneen vuoden aikana kiinnitetty seuraavat toimitsijat: Onni Hyvönen, Aarre Kari, Pauli Kinnunen, Aarno Lindeqvist, Toimi Ranne, Pentti Saha ja Yrjö Virtanen. Niin ikään on kiireellisimpinä aikoina jouduttu käyttämään tilapäistä työvoimaa. 7. Piirijärjestöt Piirijärjestöjä on kertomusvuotena Suomen Ruotsalainen Työväenliitto mukaanluettuna 17.