Mieslahden kaivoshanke, luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi Raportti

Transkriptio

1 Päiväys Datum Dnro Dnr KAI-2006-R-4 Mondo Minerals B.V. Branch Finland PL KAJAAN Viite / Hänvisning Mieslahden kaivoshanke, luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi Raportti Asia / Ärende LUONNONSUOJELULAIN 65 :N MUKAINEN LAUSUNTO MONDO MINERALS B.V. BRANCH FINLAND:N MIESLAHDEN KAIVOSHANKETTA KOSKEVASTA NATURA- ARVIOINTIRAPORTISTA Mondo Minerals B.V. Branch Finland:n Mieslahden kaivoshankkeen ympäristövaikutusten arviointimenettely käynnistettiin vuoden 2006 alussa. Hankkeesta laadittu YVA-selostus on toimitettu Kainuun ympäristökeskukseen Kainuun ympäristökeskus antaa selostuksesta yhteysviranomaisen lausunnon tammikuun 2009 aikana. YVA-selostuksen liitteenä 15 on Mieslahden kaivoshankkeen luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointiraportti, joka on päivätty YVA-selostuksen samoin kuin Naturaarviointiraportin laatija on Pöyry Environment Oy. Mondo Minerals B.V. Branch Finland on ilmoittanut käynnistävänsä ympäristölupahakemuksen valmistelun tammikuussa Luonnonsuojelulain 65 :n mukaisesti luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on katsottava, että Natura 2000 alueeseen kohdistuvien vaikutusten arviointi on tehty, ja pyydettävä siitä lausunto alueelliselta ympäristökeskukselta sekä siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Kainuun ympäristökeskus antaa tässä tapauksessa poikkeuksellisesti lausuntonsa Natura-arviointiraportista hankkeesta vastaavalle samanaikaisesti YVA-selostuksesta annettavan lausunnon kanssa. Kaivoshankkeen kuvaus Tiedot kaivoshankkeesta perustuvat YVA-selostukseen ja Natura-arviointiraporttiin. Mondo Minerals B.V. Branch Finland louhii vuolukiviesiintymistä talkkimalmia, joka kuljetetaan Sotkamoon yhtiön omistamalle Lahnaslammen tehtaalle rikastettavaksi ja jatkojalostettavaksi. Tämä hanke koskee Paltamossa sijaitsevan Mieslahden Pitkänperän malmiesiintymän eteläosan hyödyntämistä. YVA-menettelyssä tarkastellaan kahta toteutusvaihtoehtoa, joissa kokonaislouhintamäärä on sama, mutta louhintaintensiteetti ja toiminta-aika ovat erilaiset. Kummassakin vaihtoehdossa toiminnot ja niiden sijoittuminen kaivosalueelle ovat samat. Louhittava malmimäärä on hieman yli 3 milj. tonnia ja sivukiven määrä noin 1,5 milj. tonnia. Maita poistetaan louhoksen paikalta noin m3. Avolouhoksen pinta-ala tulee olemaan 5,5 ha ja syvyys 60 metriä. Päävaihtoehdossa (VE1) malmin louhintamäärä on t/vuosi, sivukiven louhintamäärä t/vuosi ja toiminta-aika 20 vuotta. Pitkällä aikavälillä tullaan ehkä tarkastelemaan oman rikastamon tarvetta Mieslahden alueella, mutta mahdollinen hanke ei kuulu nyt tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin eikä Natura-arvioinnin piiriin. Vaihtoehdossa 2 (VE2) malmin louhintamäärä on t/vuosi ja sivukiven t/vuosi ja toiminta-aika on 6 vuotta. VE2:ssa esitetty louhintamäärä on teoreettinen, mutta YVA-selostuksessa vaihtoehtoa perustellaan sillä, että suurimmat teoreettiset vaikutukset tulevat arvioiduiksi. Lisäksi tarkastellaan ns. 0-vaihtoehtoa, jossa louhosta ei avata. Louhittava sivukivi sijoitetaan Kajaanin Jormuan vanhaan avolouhokseen ( irto-m3) ja loput sijoitetaan Mieslahden louhoksen ympäristöön, jonne läjitystilavuutta varataan 1,5 milj. irto-m3. Sivukiven läjitys- Kalliokatu 4 PL 115, Kajaani Asiakaspalvelu Faksi kirjaamo.kai@ymparisto.fi Kalliokatu 4 PB 115, FI Kajana, Finland Kundservice kirjaamo.kai@ymparisto.fi

2 2/8 vaihtoehto 1:ssä sivukivet sijoitetaan pääosin nykyisen kaivospiirin sisälle kahdelle erilliselle alueelle louhoksen itä- ja luoteispuolelle. Kumpaankin sijoitettaisiin noin 0,75 milj. m3. Sivukivialueiden kokonaispintaala on noin 20,9 ha. Pieni määrä sivukiveä voidaan sijoittaa meluvalleiksi louhoksen tuntumaan. Vaihtoehto 2:ssa koko sivukivimäärä sijoitetaan nykyisen kaivospiirin ulkopuolelle Rytisuon alueelle. Kaivosalueen pintavedet ja kaivostoiminnassa muodostuvat kaivosaluevedet kerätään ensisijaisesti avo-ojia pitkin altaisiin, missä ne käsitellään ennen niiden johtamista vesistöön. Vesien varastointi- ja käsittelyalue on louhoksen luoteispuolella. Purkuvesistönä on Pitkäpuro, joka virtaa kaivosalueelta Oulujärven Pitkänperänlahteen. Kaivosalueen ulkopuolisten pintavesien pääsy kaivosalueelle estetään niskaojilla, joita tarvitaan lähinnä kaivosalueen länsi- ja lounaispuolella. Nämä puhtaat pintavedet, jotka eivät edellytä käsittelyä, johdetaan osittain pohjoiseen maantien alitse Pitkänperänlahteen ja osittain kaivospiirin eteläreunalle, josta ne voidaan johtaa joko kaivospiirin lävitse Pitkänperänlahteen (luontainen valumasuunta) tai kaivospiirin itäpuolelle Kylmänpuroon. Vaihtoehtoisesti kaikki ulkopuoliset pintavedet voitaisiin johtaa Kylmänpuroon ja edelleen Oulujärveen Pitkänperänlahden pohjoispuolelle. Kaivoshankkeen liikenne jakautuu kaivosalueen sisäiseen liikenteeseen sekä maantieliikenteeseen. Viimeksi mainittu koostuu raskaasta malminkuljetusliikenteestä, työmatkaliikenteestä sekä kaivosalueelle tuotavien kemikaalien ja muiden tuotteiden kuljetuksista. Malmin kuljetukseen valtatielle 5 on esitetty neljä reittivaihtoehtoa, joista kolme suuntautuu kaivospiirin eteläosan kautta valtatielle 22 ja yksi suoraan valtatielle 5. Natura-arviointiraportissa ei mainita muita hankkeita, joilla olisi luonnonsuojelulain 65 :ssä tarkoitettuja yhteisvaikutuksia Mieslahden kaivoshankkeen kanssa. Tiedot Natura 2000 verkostoon kuuluvista alueista Kaivoshankkeen arvioidulla vaikutusalueella sijaitsee "Antinmäki-Kylmänpuro ja Hevossuo" niminen Natura 2000 verkoston kohde (FI ). Kohteen kokonaispinta-ala on 90 ha, ja se muodostuu neljästä erillisestä osa-alueesta: Hevossuo (23 ha), Kylmänpuro (27 ha), Matokallio (2 ha) ja Mölkän alue (38 ha). Näistä Hevossuo sijaitsee 1,8 km:n etäisyydellä muista valtatie 5:n kaakkoispuolelle. Muut alueet sijaitsevat Pitkänperänlahden ja suunnitellun louhoksen lähiympäristössä. Alue on hyväksytty Natura verkostoon luontodirektiivin mukaisena yhteisön tärkeänä pitämänä alueena (SCI alue). Natura-tietokannassa suojeluperusteiksi ilmoitetaan seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (*:llä merkityt ovat priorisoituja luontotyyppejä, suluissa luontotyypin arvioitu osuus Natura-alueen pinta-alasta): humuspitoiset lammet ja järvet (2 %); pikkujoet ja purot (< 1 %); vuoristojen niitetyt niityt (< 1 %); vaihettumissuot ja rantasuot (4 %); letot (24 %); kasvipeitteiset silikaattikalliot (4 %); lehdot (7 %); * metsäluhdat (2 %); * puustoiset suot (8 %). Luontodirektiivin luontotyypeistä alueella esiintyy myös luonnonmetsää, joka puuttuu tietolomakkeesta. Luontodirektiivin liitteen II lajeista tietokannassa ilmoitetaan kiiltosirppisammal sekä uhanalainen kasvilaji. Lisäksi alueella on tehty havaintoja liito-oravasta, jota ei mainita tietolomakkeessa. Mölkän alueella on lehtoja, lettoja, ultraemäksisten kallioiden kasvillisuutta sekä luontodirektiivin II-liitteen uhanalaisen lajin esiintymä. Alueella on viisi yksityistä suojelualuetta (yhteensä noin 35 ha) sekä valtiolle suojelutarkoitukseen ostettua maata. Matokallio on ultraemäksisten kallioiden kasvillisuuden suojelukohde. Alueella on voimassa luonnonsuojelulain 47 :n mukainen erityisesti suojeltavan lajin rajauspäätös. Kylmänpuron varressa on korpia (puustoisia soita), metsäluhtaa ja lettoja. Alueella on kaksi yksityistä suojelualuetta, joiden kokonaispinta-ala on noin 10 ha. Suurimmalla osalla aluetta suojelu on toteuttamatta.

3 Hevossuolla on lettoja sekä kiiltosirppisammalen esiintymä. Alue on hankittu valtiolle suojelutarkoitukseen. 3/8 Hankkeen vaikutusalue suhteessa Natura-alueeseen Mieslahden suunniteltu louhos, läjitysaluevaihtoehdot ja vesienkäsittelyalue sijoittuvat Antinmäen- Kylmänpuron ja Hevossuon Natura-alueen osa-alueiden Mölkkä, Matokallio ja Kylmänpuro väliin. Kylmänpuron osa-alue sijaitsee lähinnä kaivostoimintoja. Sen etäisyys louhoksesta on noin 300 metriä ja lähimmästä sivukiven läjitysvaihtoehdosta 50 metriä. Matokallion etäisyys louhoksesta on noin 700 metriä ja lähimmästä läjitysalueesta vajaat 500 metriä. Mölkän osa-alueen itäreunasta on matkaa louhokselle noin 700 metriä ja lähimmän läjitysalueen reunaan noin 200 metriä. Lähin tievaihtoehto ulottuu noin 100 metrin etäisyydelle Kylmänpuron osa-alueen etelärajasta. Melun ja tärinän ja pölypäästöjen vaikutukset ulottuvat Natura-alueen eri osiin vaihtelevan suuruisina etäisyydestä ja pinnanmuodoista riippuen. Pohja- ja pintavesiin kohdistuvia vaikutuksia ulottuu Kylmänpuron osa-alueelle tai sen tuntumaan toteutustavasta ja valituista vaihtoehdoista riippuen. Läjitysvaihtoehto 1:n itäinen läjitysalue Heinimäellä sijaitsee Kylmänpuron valuma-alueella. Maisemavaikutukset kohdistuvat koko Natura-alueelle. Tehdyt selvitykset Tiedot alueen luonnosta perustuvat olemassa oleviin selvityksiin (Geologian tutkimuskeskuksen nykytilaselvitys v. 2001, ympäristöhallinnon Hertta Eliölajit tietojärjestelmästä lokakuussa 2006 poimitut tiedot, Natura-tietokanta sekä yksityisten luonnonsuojelualueiden luontotyyppi-inventointien tulokset, jotka on tallennettu Metsähallituksen ns. YSA-GIS-tietokantaan) sekä kasvillisuutta, kasvistoa ja liito-oravan esiintymistä koskeviin maastotarkistuksiin vuosina Hankkeessa tehdyt maastoselvitykset koskevat ainoastaan kaivospiirien alueita eivätkä ulotu Natura-alueelle. Lisäksi pohjatietoina on käytetty YVA-hankkeessa tehtyjä muita selvityksiä kaivoksen vaikutusalueen ympäristöstä. Natura-arvioinnin tarveselvitys YVA-selostus sisältää Natura-arvioinnin tarveselvityksen, jossa tarkastellaan kaivostoimintojen mahdollisia vaikutuksia Natura-alueen eri osa-alueisiin. Selostuksen mukaan Hevossuon ja Matokallion osa-alueisiin ei kohdistu toimenpiteitä eikä vaikutuksia niiden sijainnista johtuen. Mölkän eli Antinmäen osalta todetaan, ettei hankkeella ole vaikutuksia alueen vesitalouteen, koska vesien virtaussuunta on suojelualueilta kaivospiirien suuntaan. Lisäksi molempien läjitysaluevaihtoehtojen todetaan sijaitsevan rinteillä siten, ettei niistä aiheudu merkittävää varjostusta Mölkän osa-alueelle. Sen sijaan läjitysvaihtoehto 1:n idänpuoleisen läjitysalueen ja tielinjausvaihtoehtojen sekä vesienjohtamisjärjestelyjen vaikutusten on arvioitu ulottuvan Kylmänpuron osa-alueelle siinä määrin, että luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointimenettely on tarpeellinen. YVA-selostuksen yhteenvedossa päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan luontovaikutusten suhteen hankkeen päävaihtoehdoilla VE1 ja VE2 (toiminta-aika 20 tai 6 vuotta) ei ole eroa. Natura-arviointiraportissa kuvatut vaikutukset Natura-alueeseen Raportin mukaan Natura-arvioinnissa tarkastellaan kaivoshankkeen vaikutuksia Natura-alueen suojeluperusteisiin ainoastaan Kylmänpuron osa-alueen osalta. Lisäksi tarkastellaan yleisellä tasolla vaikutuksia koko Natura-alueen kannalta. Tarkastelu on kohdistettu seuraavien osahankkeiden vaikutuksiin: tielinjausvaihtoehdot 1.1, 1.2, 1.3 ja 4; läjitysvaihtoehto 1; vesienkäsittely. Muut toiminnot eivät kohdistu Natura-alueelle ja/tai sijaitsevat siitä huomattavan etäällä, minkä vuoksi niiden osalta vaikutuksia Natura-alueeseen ei ole pidetty mahdollisena.

4 4/8 Tiehankkeen vaikutukset Kylmänpuron ylitys sisältyy edellä mainittuihin neljään tielinjausvaihtoehtoon. Ylityskohta on lähimmillään (vaihtoehto 4) noin 100 metrin etäisyydellä Natura-alueen etelärajasta. Tien rakentamisen yhteydessä uoman kohdalle asennetaan rumpu, joka mahdollistaa virtauksen säilymisen muuttumattomana. Ylityskohdalla rinteillä on tehty avohakkuu, joten tien rakentaminen ei muuta varjostusoloja nykyisestä. Vähäistä pölyämistä voi aiheutua tien rakentamisesta ja käytöstä. Tien rakentamisesta ei arvioida aiheutuvan merkittäviä heikentäviä vaikutuksia Kylmänpuron Natura-alueen suojeluperusteina oleville luontotyypeille. Läjitysvaihtoehto 1:n aiheuttaman varjostuksen vaikutukset Kylmänpuron osa-alue sijaitsee välittömästi läjitysalueen itäpuolella. Läjitysalueen käytön aikana siitä voi aiheutua vähäistä pölyämistä. Läjitysalueen korkeus tulee olemaan noin 20 metriä. Käytön jälkeen alue maisemoidaan männyllä, ja vuosikymmenten kuluttua puuston korkeus tulee olemaan korkeintaan metriä. Tällä hetkellä läjitysalueen sijoituspaikka on avohakattu, joten valaistusolot muuttuisivat huomattavasti nykyiseen verrattuna. Maisemoimaton läjitysalue vastaisi suunnilleen tilannetta, jossa alueella kasvaisi täysimittainen puusto. Läjitysalueen aiheuttamaa varjostusta kuvataan raportissa mallinnuksella. Lopputuloksena todetaan, että läjitysalue aiheuttaa varjostusta Kylmänpuron osa-alueelle lähinnä kasvukauden loppupuolella. Varjostus keskittyy myöhäiseen iltaan. Valaistusolojen ei arvioida muuttuvan siinä määrin, että luontotyypeille aiheutuisi merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Läjitysvaihtoehto 1:n aiheuttama suotovesien ja valumavesien väheneminen Kylmänpuron viereen tehtävä läjitysalue rajattaisiin itäreunaltaan niskaojalla, joka estäisi Kylmänpuron rinteeseen ja notkoon tapahtuvan pintavalunnan. Läjitysalueen valumavedet sisältävät kiintoainesta, metalleja ja pieniä määriä typpiyhdisteitä, ja lisäksi ne poikkeavat happamuudeltaan luonnollisista hulevesistä. Valumavesiä ei voi ohjata puhdistamattomina Kylmänpuron notkoon. Läjitysalue pohjataan, jotta myös suotovedet saadaan kerättyä ja ohjattua puhdistettaviksi. Tällöin myös puronotkoon tapahtuva veden suotautuminen vähenee. Maaperä on hiekkaista, joten suotautuminen tapahtunee nykyäänkin melko nopeasti suoraan maaperään, ja alarinteelle kulkeutuva vesimäärä on todennäköisesti suhteellisen vähäinen. Läjitysalueen pinta- ja suotovesien ohjaaminen puhdistettaviksi pienentäisi koko Kylmänpuron valuma-aluetta noin 1,4 %. Naturaalueen kohdalla valuma-alueesta leikkautuu kuitenkin paikallisesti pois noin 12 hehtaaria. Haittojen lieventämismahdollisuudet Lieventämismahdollisuudet koskevat läjitysalueelta tapahtuvan pintavalunnan vähenemistä vastaavan vesimäärän ohjaamista muualta kaivosalueelta Kylmänpuron uomaan. Tämä tarkoittaisi vesien keräämistä läjitysalueen eteläpuoleiselta alueelta ja ohjaamista Heinisuon kautta Kylmänpuroon. Kaivosalueelta tulevien vesien osalta on esitetty Pitkänpuron käytön vaihtoehtona kaivosvesien johtamista Heinisuon läpi Kylmänpuroon ja sitä kautta Pitkänperänlahteen. Puhdistetut kaivosvedet eivät poikkeaisi laadultaan merkittävästi luonnonvesistä. Järjestely tarkoittaisi Kylmänpuron keskivirtaaman kasvua noin 30 %:lla, jolloin vesimäärä olisi luontaista valumaa suurempi jatkuvasti. Virtaamamuutoksen mahdollisia haittoja voitaisiin lieventää siten, että kaivosalueen ulkopuolisia vesiä johdettaisiin Kylmänpuroon, mutta kaivosvedet johdettaisiin Pitkänpuroon. Tällöin Kylmänpuroon tulisi korvaavaa vettä ja virtaaman vaihtelu pysyisi luonnollisen rajoissa jatkuvasti, eikä kaivosvesiä tulisi Natura-alueelle edes käsiteltynä. Kylmänpuron rinteeltä läjitysalueen kohdalta poistuvaa pintavaluntaa ja suotovesien vähenemistä ei kuitenkaan voida korvata. Vaikutukset luontotyyppeihin Tiedot luontotyyppien sijoittumisesta perustuvat ympäristökeskuksen laatimiin luontotyyppikartoituksiin. Kartoitustuloksia on esitetty Natura-arviointiraportin liitekartoilla. *Puustoiset suot: luontotyyppiä on kuvioitu Kylmänpuron notkon reunamille molemmin puolin purouomaa, eniten kuitenkin puronotkon länsipuolelle, jonka vesitalous mahdollisesti muuttuu. Kuvioiden luonnontila on luokiteltu hyväksi (poikkeama ihmistoiminnan aiheuttamaa). Kylmänpuron kartoitetulla osalla luontotyyppiä on yhteensä 0,9 ha, josta 0,7 ha on länsirinteellä. Natura-tietokannan perusteella luontotyyppiä päätellään olevan koko Natura-alueella 7,2 ha. Puustoisia soita arvellaan olevan runsaasti Hevossuon osa-alueella, mistä ei ole käytettävissä tarkempia tietoja. Näillä perusteilla Kylmänpuron kuivumisvaarassa olevat puustoisten soiden kuviot muodostavat yhteensä noin 10 % luontotyypin kokonaisalasta Natura-alueella. Kuvioiden pinta-alaosuus huomioiden vaikutuksia ei arvioida luontotyypin kannalta merkittävästi heikentäviksi. Lehdot: luontotyyppiä on merkitty kolme kuviota Kylmäpuron notkon eteläosaan. Näistä yksi on länsirinteen puolella, ja siitäkin vain pieni osa (0,007 ha) kuuluu Natura-alueeseen. Edustavuus on arvioitu hyväksi (poikkeama luontaisista syistä). Kylmänpuron osa-alueella lehtokuvioita on kartoitettu 0,8 ha ja Mölkän osa-alueella yhteensä 3,5 ha. Edustavuus vaihtelee merkittävästä hyvään. Tietokannan

5 5/8 perusteella koko Natura-alueella päätellään olevan lehtoja noin 6,3 ha. Mahdollisen kuivattavan vaikutuksen ei arvioida olevan luontotyypin kannalta merkittävästi heikentävää, koska Natura-alueeseen kuuluva osa kuviosta on hyvin vähäinen. *Metsäluhdat: luontotyyppiä ei arvioinnin mukaan esiinny Kylmänpuron osa-alueella, joten hankkeella ei arvioida olevan siihen vaikutuksia. Letot: luontotyyppiä esiintyy Kylmänpuron uoman molemmin puolin. Kylmänpuron kartoitetulla osalla luontotyypin pinta-ala on 2,4 ha (edustavuus erinomainen) ja Mölkän osa-alueella 4,2 ha (edustavuus merkittävä erinomainen). Tietokannan perusteella lettoja päätellään olevan koko Naturaalueella 22 ha, josta suurin osa olisi Hevossuon osa-alueella. Kuivattavan vaikutuksen piirissä arvioidaan olevan 1,7 ha lettoa eli tietokannan perusteella arvioiden vajaat 8 % koko Natura-alueen letoista. Luontotyyppiin kohdistuisi myös mahdollisen Kylmänpuron virtaaman lisäämisen vaikutus, joka aiheuttaisi kosteuden lisääntymistä purouoman lähivyöhykkeellä. Koko Natura-alueen lettojen yhteispinta-alaan suhteutettuna luontotyyppiin kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia ei arvioida merkittäviksi. Vaihettumissuot ja rantasuot: luontotyyppiä ei arvioinnin mukaan esiinny Kylmänpuron osa-alueella eikä hankkeella ole siihen vaikutuksia. Silikaattikalliot: luontotyyppiä ei arvioinnin mukaan esiinny Kylmänpuron osa-alueella eikä hankkeella ole siihen vaikutuksia. Vuoristojen niitetyt niityt: luontotyyppiä ei arvioinnin mukaan esiinny Kylmänpuron osa-alueella eikä hankkeella ole siihen vaikutuksia. Humuspitoiset lammet ja järvet: luontotyyppiä ei arvioinnin mukaan esiinny Kylmänpuron osaalueella eikä hankkeella ole siihen vaikutuksia. Pikkujoet ja purot: luontotyyppiä edustaa Kylmänpuron uoma, joka on luokiteltu edustavuudeltaan erinomaiseksi. Läjitysalueen perustamisesta aiheutuisi puroon joutuvien suotovesien ja valumavesien vähenemistä. Kylmänpuron valuma-alue pienenisi noin 1,4 %. Vesimäärän vähenemisen arvioidaan olevan vähäistä. Vaihtoehdot haittojen lieventämiseen on esitelty edellä. Hankkeesta ei arvioida aiheutuvan ilman lievennystoimia eikä lievennystoimien jälkeen merkittäviä heikentäviä vaikutuksia luontotyypille. Luontodirektiivin liitteen II lajit Natura-alueen suojeluperusteeksi on ilmoitettu kiiltosirppisammal ja luontodirektiivin II-liitteen uhanalainen kasvilaji. Natura-arviointiraportissa viitataan ympäristökeskukselta saatuihin tietoihin ja todetaan, ettei lajeja käsitellä Natura-arvioinnissa, koska niitä ei tiedetä esiintyvän Kylmänpuron osa-alueella. Naturaarvioinnissa ei ole selvitetty vaikutuksia kasvilajien potentiaalisiin esiintymisalueisiin. Hankkeen vaikutuksista Natura-alueen luontotyyppeihin ja lajeihin ilman lieventäviä toimenpiteitä ja lieventävien toimenpiteiden jälkeen on lisäksi esitetty yhteenveto taulukkomuodossa. Sen mukaan mahdollinen heikentävä vaikutus kohdistuisi luontotyyppeihin pikkujoet ja purot, letot, lehdot ja puustoiset suot. Vaikutukset Natura-alueen eheyteen Raportissa esitellään kirjallisuuden perusteella yleisluontoisesti kriteereitä, joiden avulla voidaan arvioida vaikutusten merkittävyyttä Natura-alueen eheyden kannalta. Kokonaisuudessaan kaivoshankkeen arvioidaan vaikuttavan Natura-alueeseen vähäisen kielteisesti. Seurannan tarkastelu Mahdolliseksi menetelmäksi kasvillisuudessa tapahtuvien muutosten seurantaan on esitetty kasvillisuusruutujen perustaminen vaikutusalueelle Kylmänpuron länsirinteeseen ja laakson pohjaan. Ruutukoe voitaisiin toistaa esimerkiksi joka toinen vuosi. Ympäristökeskuksen käsitys arvioinnin asianmukaisuudesta Natura-arviointimenettelyllä pitäisi voida taata, että kaikki alueen koskemattomuuteen ja verkoston yhtenäisyyteen vaikuttavat tekijät on otettu täysimääräisinä huomioon. Arvioinnissa tulee tarkastella kaikkia niitä tekijöitä, jotka on määritelty alueen suojelutavoitteissa ja tietolomakkeessa ja sen on perustuttava parhaaseen saatavilla olevaan tieteelliseen tuntemukseen. Tietojen pitäisi olla ajantasaisia, ja ne voivat koskea muun muassa alueen ekologista rakennetta ja toimintaa, luontotyyppien alaa, edustavuutta ja suojelun tasoa ja lajien populaation kokoa, eristäytyneisyysastetta ja suojelun tasoa. Kaikki mahdolliset alueeseen kohdistuvat

6 6/8 merkittävät vaikutukset tulisi selvittää perusteellisesti ottaen huomioon kasautuvat vaikutukset ja yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa. Arvioinnin yhteydessä on määriteltävä hankkeeseen sisällytettävät tehokkaimmat lieventävät toimenpiteet, joilla voidaan välttää, vähentää tai kumota kielteisiä vaikutuksia. Ympäristökeskuksen mielestä kaivoshanke on kuvattu YVA-selostuksessa riittävän yksityiskohtaisesti, jotta sen perusteella on ollut mahdollista muodostaa käsitys hankkeen vaikutuksista Natura-alueeseen. Pääasiallinen haitallisten vaikutusten aiheuttaja, sivukiven läjitysvaihtoehto 1:n Heinimäelle sijoitettava sivukivikasa, ja keskeiset vaikutustyypit, kuivatusvaikutukset ja vesienkäsittelyn vaikutukset, on tunnistettu ja käsitelty. Sen sijaan samalle vaikutusalueelle Kylmänpuron laaksoon kohdistuvia muita vähäisempinä pidettyjä vaikutuksia ei ole tarkasteltu lainkaan. Pölyn leviämisen vaikutuksia Natura-alueen kasvillisuuteen olisi tullut käsitellä, koska erityisesti läjitysaluevaihtoehto 1:ssä sivukivikasat sijaitsevat niin lähellä Natura-aluetta, että pölyämishaitat ovat mahdollisia. Myöskään riskiä, että happamia suoto- tai valumavesiä pääsisi sivukiven läjitysalueelta Natura-alueen pinta- tai pohjavesiin, ei ole käsitelty. Riskin arvioimiseksi olisi läjitysalueen pohjaamisesta ja täytöstä tarvittu enemmän tietoa. Vaikutusalue on tunnistettujen vaikutustyyppien osalta rajattu turhan suppeasti käsittämään vain yksityisiin suojelualueisiin kuuluva osa Kylmänpuron laaksosta. Natura-arvioinnissa ei ole ollut käytettävissä ajantasaista, yhtenäisin menetelmin tuotettua vertailukelpoista tietoa koko Natura-alueen luontotyypeistä ja lajeista. Ympäristökeskuksen luontotyyppikartoitusten aineisto vuosilta koskee ainoastaan yksityisiä luonnonsuojelualueita eli Kylmänpuron eteläosaa suunnitellun läjitysalueen kohdalla ja Mölkän aluetta, jotka kattavat yhteensä noin 50 % Natura-alueen alasta. Luontotyyppien sijaintia ja edustavuutta on kuvattu sinänsä selkeillä kartoilla vain niiltä osin kuin kartoitusaineistoa on olemassa. Vastaavat tiedot puuttuvat Kylmänpuron alajuoksulta ja Hevossuon osa-alueelta. Ympäristökeskuksen mielestä aineisto ei ole riittävää, koska sen avulla ei voida arvioida heikentävien vaikutusten kohteena olevien alueiden merkitystä koko Natura-alueen kannalta sen enempää luontotyyppien laadun kuin pinta-alankaan suhteen. Suojeluperusteena olevien lajien esiintymiä ja elinympäristöjä ei ole käsitelty lukuun ottamatta Natura-alueen yleiskuvaukseen sisältyviä mainintoja. Ympäristökeskuksen mielestä toteamus, että suojeluperusteena mainittujen kahden lajin ei tiedetä esiintyvän Kylmänpuron osa-alueella, ei riitä perusteeksi arvioimatta jättämiseen, eikä arviointi näiltä osin ole asianmukainen. Eri luontotyyppeihin kohdistuvien vaikutusten arvioinnissa ne luontotyypit, joihin heikentäviä vaikutuksia todennäköisimmin kohdistuu (puustoiset suot, letot, lehdot, pikkujoet ja purot), on ympäristökeskuksen mielestä tunnistettu oikein. Sen sijaan metsäluhtien kohdalla arvioinnissa (s. 16) on perusteettomasti todettu, ettei Kylmänpuron alueella ole metsäluhtia eikä hankkeella olisi niihin vaikutusta. Kuitenkin Naturaarviointiin sisältyvässä Natura-alueen yleiskuvauksessa (s. 4) todetaan Kylmänpuron alueella esiintyvän metsäluhtaa. Mainituista luontotyypeistä puustoisten soiden, lettojen ja lehtojen kohdalla heikennystä ei ole pidetty merkittävänä, koska arvioinnin mukaan vaikutusten kohteena olevien kuvioiden pinta-ala on vähäinen verrattuna kyseisen luontotyypin pinta-alaan koko Natura-alueella. Arvioinnin tueksi on laskettu todennäköisesti kuivuvien kuvioiden prosentuaalinen osuus luontotyypin kokonaisalasta. Ympäristökeskuksen mielestä johtopäätös on riittämättömästi perusteltu, koska se on tehty vertaamalla virheellisesti kahta eri menetelmillä tuotettua aineistoa. Vaikutuksen kohteena olevien kuvioiden pinta-ala on peräisin luontotyyppikartoituksesta, mutta vastaavan luontotyypin kokonaispinta-ala, johon kuviotietoa on suhteutettu, perustuu Natura-tietokannassa esitettyyn arvioon. Käytettävissä olevien tietojen pohjalta ei ole mahdollista ilmoittaa heikentävän vaikutuksen kohteena olevan luontotyyppialan prosenttiosuutta luontotyypin kokonaisalasta Natura-alueella, koska aineistot eivät ole vertailukelpoisia. Arvioinnissa ei ole käsitelty todennäköisen kuivumisen kohteena olevien letto-, lehto- ja puustoisten suokuvioiden merkitystä Natura-alueella luontotyyppien edustavuuden tai luonnontilan kannalta. Arvioinnissa olisi tullut tarkastella myös edustavuuteen vaikuttavaa luontotyyppien sisäistä vaihtelua kuten kasvillisuustyyppejä ja niiden sijaintia ja jakautumista Natura-alueella. Merkittävyyden arviointiin voi vaikuttaa esimerkiksi se, onko kyseistä kasvillisuustyyppiä ja sen lajistoa muualla Natura-alueella. Esimerkiksi puustoisiin soihin lukeutuvia ruoho- ja heinäkorpia ei ole luontotyyppikartoituksessa määritetty muualta kuin Kylmänpuron alueelta, joskin kartoitusaineisto on vielä puutteellinen. Tähänkin tarkasteluun tarvitaan vertailukelpoista tietoa koko Natura-alueelta. Ympäristökeskuksen käsityksen mukaan Natura-arviointi on puutteellinen, koska vaikutusten merkittävyyden arvioinnissa käytettävä luontotyyppien pinta-alaa ja nykytilaa kuvaava aineisto on riittämätön. Lieventämistoimena Kylmänpuron valuma-alueen pienenemiselle on esitetty lisävesien johtamista Kylmänpuroon vaihtoaehtoisesti kolmella eri tavalla. Virtaamamuutosten arvioinnissa näyttää olevan ristiriitaisuuksia YVA-selostuksessa esitettyyn nähden. YVA-selostuksen (s. 46) mukaan kaivosalueen ulkopuolisten va-

7 7/8 lumavesien johtaminen Kylmänpuroon merkitsisi noin 30 %:n muutosta Kylmänpuron virtaamassa. Naturaarvioinnissa (s. 14) sen sijaan todetaan, että johtamalla kaivosalueen ulkopuolisia vesiä Kylmänpuroon saataisiin puroon korvaavaa vettä, mutta virtaama ja sen vaihtelu pysyisivät luonnollisissa rajoissa. Toisaalta Natura-arvioinnin mukaan kaivosvesien johtaminen Kylmänpuroon kasvattaisi sen sijaan keskivirtaamaa noin 30 %:lla, mikä tarkoittaisi jatkuvasti luontaista valumaa suurempaa vesimäärää. Ympäristökeskuksen mielestä Kylmänpuron virtaaman muutoksia eri vesienjohtamisvaihtoehdoissa tulisi selventää sekä arviota virtaaman muutosten vaikutuksesta luontotyyppeihin tarkentaa. Arvioinnin pohjaksi tarvittaisiin lisätietoa Kylmänpuron nykyisistä virtaamista ja vedenkorkeudesta. Lieventämistoimenpiteiden tarkastelussa merkittävin puute on se, että Heinimäen läjitysalueelle vaihtoehtoista sivukiven läjityspaikkaa ei ole käsitelty lainkaan. Kuitenkin YVA-selostuksen mukaan läjitysvaihtoehdosta 2 (Rytisuo) ei aiheutuisi haitallisia vaikutuksia luonnonsuojelualueisiin. Koska haitat pääsääntöisesti johtuvat läjitysalueen sijainnista Natura-alueen vieressä Kylmänpuron valuma-alueella, vaikuttaisi läjitysalueen sijoittaminen toiseen paikkaan olevan ensisijainen lievennystoimenpide, jolla haitalliset vaikutukset voitaisiin jopa välttää. Kainuun ympäristökeskuksen arvio Mieslahden kaivoshankkeen vaikutuksista Natura-alueen luonnonarvoihin Kainuun ympäristökeskuksen mielestä Natura-arviointi perustellusti osoittaa, että kaivoshankkeen läjitysvaihtoehto 1:stä todennäköisesti aiheutuu kuivattavaa vaikutusta lettojen, puustoisten soiden ja lehtojen luontotyyppeihin. Natura-arvioinnissa esitettyjen tietojen perusteella ympäristökeskus ei kuitenkaan voi arvioida, onko heikennys merkittävää, koska tiedot mainittujen luontotyyppien koko alasta, edustavuudesta ja luonnontilasta Natura-alueella ovat puutteelliset. Myöskään pölyn leviämisestä ja pohjaveteen joutuvien haitallisten aineiden aiheuttamasta riskistä ei ole riittävästi tietoa. Pikkujokien ja purojen luontotyypin osalta ympäristökeskus katsoo, että läjitysalueen sijoittamisesta johtuva valuma-alueen pieneneminen 1,4 %:lla ja puroon joutuvien valumavesien väheneminen sinänsä on merkitykseltään vähäistä, mutta toisaalta arvioinnissa ei ole käsitelty lainkaan riskiä, että poikkeustilanteessa purovesistöön joutuisi haitallisia aineita. Myöskään puroon mahdollisesti johdettavista lisävesistä ja niiden määristä eri tilanteissa ei ole riittävästi tietoa mahdollisen haitan arvioimiseksi. Metsäluhtien kohdalla riittävä tieto vaikutusten arvioimiseksi puuttuu. Vaikutuksia saattaa koitua esimerkiksi ulkopuolisten valumavesien johtamisesta puroon siten, että puron vesipinta nousee. Metsäluhtien määrää, edustavuutta ja sijaintia Kylmänpuron alajuoksulla ei ole kartoitettu. Muiden luontotyyppien (vaihettumissuot ja rantasuot, silikaattikalliot, vuoristojen niitetyt niityt, humuspitoiset lammet ja järvet) osalta kartoitustietojen puuttuessa jää jossain määrin avoimeksi, esiintyykö niitä hankkeen vaikutusalueella. Aikaisempien tietojen perusteella ympäristökeskus pitää kuitenkin epätodennäköisenä, että niihin kohdistuisi merkittäviä heikentäviä vaikutuksia. Aikaisemmat tiedot luontodirektiivin liitteen II lajien esiintymistä Natura-alueella eivät sisällä havaintoja kiiltosirppisammalesta ja uhanalaisesta kasvilajista Kylmänpuron varressa. Toisaalta kattavat kartoitustiedot Kylmänpuron osa-alueelta puuttuvat, ja alueella tiedetään esiintyvän ainakin uhanalaiselle putkilokasvilajille sopivia elinympäristöjä, lettokorpea ja lehtoa. Lajien osalta vaikutukset voidaan lopullisesti arvioida, kun ajantasaiset tiedot ovat käytettävissä koko Kylmänpuron alueelta. Kun arvioidaan hankkeen vaikutusta koko Natura-alueen koskemattomuuteen ja eheyteen on otettava huomioon Antinmäen Kylmänpuron ja Hevossuon Natura-alueen luonne: alue koostuu neljästä osa-alueesta, jotka kukin ovat ominaispiirteiltään erilaisia eivätkä siten voi korvata toisiaan. Yhteistä on emäksisestä kallioperästä johtuva kasvupaikkojen rehevyys, monimuotoisuus ja pienipiirteisyys. Siten pelkän pinta-alan perusteella ei voi suoraan tehdä johtopäätöksiä tietyn paikan merkityksestä koko alueen koskemattomuuden kannalta. Ympäristökeskuksen mielestä Natura-arvioinnissa esitetyt tiedot ovat puutteelliset Natura-alueen koskemattomuuteen kohdistuvien vaikutusten merkittävyyden arvioimiseksi.

8 Yhteenveto 8/8 Luonnonsuojelulain 65 :n ja 66 :n mukaisen menettelyn tavoitteena on varmistaa, että toimivaltainen viranomainen antaa hyväksyntänsä hankkeelle tai suunnitelmalle vasta varmistuttuaan, ettei hanke merkittävästi heikennä niitä luontoarvoja, jotka ovat Natura 2000 alueen suojeluperusteena, ja ettei mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä ole tällaisten haitallisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä. Kainuun ympäristökeskus katsoo, että Natura-arviointi osoittaa Antinmäen-Kylmänpuron ja Hevossuon Natura-alueeseen kohdistuvien heikentävien vaikutusten olevan todennäköisiä, mutta tehty arviointi ei ole riittävä sen selvittämiseksi, ovatko vaikutukset merkittävästi heikentäviä. Natura-arviointia tulee täydentää seuraavilla selvityksillä: läjitysaluevaihtoehto 1: pölyn leviämisen vaikutus Natura-alueen kasvillisuuteen sekä mahdolliset riskit happoa muodostavien sivukivien valuma- ja suotovesien joutumisesta Natura-alueen pinta- ja pohjavesiin ja vaikutukset luontotyyppeihin ja lajeihin; selvitys Kylmänpuron nykyisestä virtaamasta ja siihen mahdollisesti johdettavien lisävesien määristä eri tilanteissa ja niiden vaikutukset luontotyyppeihin; ajantasainen ja vertailukelpoinen tieto tietokannassa mainittujen luontodirektiivin liitteen I luontotyyppien ja liitteen II lajien elinympäristöjen sijainnista, kokonaisalasta, edustavuudesta ja luonnontilasta Natura-alueella sekä lajien esiintymisestä hankkeen vaikutusalueella. Täydentävien selvitysten jälkeen on laadittava perusteltu arvio vaikutusten merkittävyydestä luontotyyppeihin ja lajeihin ottaen huomioon myös vaikutusten kestoaika ja pysyvyys ja ekosysteemin rakenteen ja toiminnan palautuvuus. Vaikutusten lieventämismahdollisuuksien tarkastelua tulee täydentää ottamalla huomioon myös vaihtoehtoinen sivukiven läjityspaikka. Täydennystarve koskee ensisijaisesti tilannetta, jossa toiminnanharjoittaja hakee ympäristölupaa sivukiven läjitysvaihtoehto 1:n mukaisesti ja/tai Kylmänpuroon aiotaan johtaa lisävesiä. Mikäli ympäristölupaa haetaan jollekin muulle kuin Natura-arviointiraportissa käsitellylle hankevaihtoehdolle, on Natura-arvioinnin tarvetta tarkasteltava uudelleen. Kainuun ympäristökeskus varaa itselleen mahdollisuuden antaa tätä lausuntoa täydentävän lausunnon täydentävän selvityksen jälkeen. Ylitarkastaja Jouko Saastamoinen Biologi Maarit Vainio TIEDOKSI Ympäristöministeriö