RASKAANA OLEVA HUUMEIDEN KÄYTTÄJÄ ÄITIYSNEUVOLAN ASIAKKAANA

Transkriptio

1 RASKAANA OLEVA HUUMEIDEN KÄYTTÄJÄ ÄITIYSNEUVOLAN ASIAKKAANA Tunnistaminen, elämäntilanteessa tukeminen ja hoitomahdollisuuksien kartoittaminen terveydenhoitajan kokemana Ahonen Tiia Lehtinen Hanna Naumanen Kirsi Räsänen Minna Opinnäytetyö Syksy 2002 Diakonia-ammattikorkeakoulu Pieksämäen yksikkö Terveysalan koulutusohjelma Terveydenhoitaja (AMK)

2 OPINNÄYTETYÖN TIIVISTELMÄ Ahonen Tiia, Lehtinen Hanna, Naumanen Kirsi, Räsänen Minna. Raskaana olevan huumeita käyttävän äidin tunnistaminen, elämäntilanteessa tukeminen ja hoitomahdollisuuksien kartoittaminen terveydenhoitajan kokemana. Pieksämäki s. 6 liitemäärä Diakonia ammattikorkeakoulu, Pieksämäen yksikkö, terveysalan koulutusohjelma (AMK) Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia kokemuksia äitiysneuvolassa työskentelevillä terveydenhoitajilla on huumeita käyttävistä raskaana olevista äideistä. Tutkimuksessa käsitellään myös aiheesta nousevia eettisiä kysymyksiä. Teoriaosassa tarkastellaan yhteiskunnallista näkökulmaa huumausaineiden käyttöön, eri huumausaineiden vaikutuksia raskauteen ja äitiyteen, huumeiden käytön tunnistamista sekä terveydenhoitajan auttamismenetelmiä. Tutkimus on kvalitatiivinen eli laadullinen. Terveydenhoitajien kokemusten keräämiseen käytettiin avoimia kysymyksiä sisältäviä kyselylomakkeita, jotka lähetettiin Järvenpään, Joensuun ja Kotkan äitiysneuvolan terveydenhoitajille. Kyselylomakkeessa selvitettiin terveydenhoitajan kokemuksia huumeita käyttävän odottavan äidin kohtaamisesta, tukemisesta, sekä yhteistyötahojen toimivuudesta. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin terveydenhoitajan ammatillisen osaamisen kehittämistarvetta sekä eettisiä näkökulmia aiheesta. Saatujen tulosten mukaan terveydenhoitajilla on valmiuksia tunnistaa huumeita käyttävä äiti. Vuorovaikutus ja luottamus koetaan tärkeiksi tekijöiksi hyvän asiakassuhteen synnyssä. Äidin ja perheen kannustus, tukeminen ja moniammatillinen yhteistyö koetaan keskeisimmiksi terveydenhoitajan auttamismenetelmiksi. Yhteistyötahojen toimivuus koetaan yleisesti onnistuneeksi, mutta resurssipula sosiaalitoimessa koetaan kuitenkin usein ongelmalliseksi. Terveydenhoitajilla on ollut koulutusta ja opintokäyntejä, jotka ovat tukeneet ammatillista kehittymistä. Säännöllistä lisäkoulutusta ja selviä toimintamalleja äitien kohtaamisesta kuitenkin kaivattiin. Useat terveydenhoitajat kokivat pakkohoidon hyväksyttäväksi, mutta viimeiseksi keinoksi turvata kehittyvän sikiön hyvinvointi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että huumeiden käytön lisääntyminen maassamme on tuonut ongelman esille myös äitiysneuvoloissa. Asia on otettu huomioon terveydenhoitajien lisäkoulutuksessa ja hoitolinjauksia kehitetään kaiken aikaa. Sikiön oikeudet herättävät kannanottoja syntymättömän lapsen puolesta ja keskustelua auttamiskeinoista onkin tärkeä käydä äidin sekä sikiön hyvinvoinnin takaamiseksi. Avainsanat: huumausaineet, huumeita käyttävä raskaana oleva äiti, sikiö, äitiysneuvola

3 ABSRTACT Ahonen Tiia, Lehtinen Hanna, Naumanen Kirsi, Räsänen Minna Recognition of a Pregnant Mother Using Drugs, Patient Support, Further Counseling Experience by a Public Health Nurse Pieksämäki pages, 6 appendices Diaconia Polytechnic, Pieksämäki Training Unit. The purpose of this scholarly thesis was to study the experiences public health nurses which working at the maternity clinics had from the pregnant mothers using drugs. We also took into consideration some of the ethical issues of this subject. Part of our thesis was to study the effects different drugs have on pregnancy and motherhood, society s perspective on drug use and ways a public health nurse can help. Our research was qualitative. To collect the experiences that the public health nurses had we used open questionnaires which we sent to the nurses at the maternity clinics in Järvenpää, Joensuu and Kotka. In these questionnaires we discovered the experiences which a public health nurse had when facing a pregnant mother using drugs, how to support the patient and effieciency of the health care community to solve this problem. The results showed that nurses had the ability to recognize pregnant mothers who were using drugs. The nurses felt that interaction and trust are very important factors to build a good patient relationship. The integral part of the nurse s duty is to support and encourage the mother and the family to seek further counselling. Overall, the cooperation has been experienced efficient however the lack of staff in social services has often been a problem. To develop their occupational knowledge public health nurses have had continuing education and education visits to different facilities. The public health nurses had the opinion that there is a need for periodical continuing education and for a clearer protocol when addressing pregnant mothers using drugs. Most public health nurses felt forced treatment acceptable as a last resort to ensure healthy development of the fetus. In conclusion the increasing use of drugs in our country has also brought up a problem in our maternity clinics. This problem has been taken into consideration by adding continuing education for public health nurses and by developing resources for the heath care field. Keywords: drugs, pregnant mother using drugs, fetus, maternity clinic

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 2 HUUMAUSAINEET JA KÄYTÖN LAAJUUS SUOMESSA HUUMAUSAINEPOLITIIKKA Taustatekijät Suomen huumausainestrategia Keskeinen lainsäädäntö HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN HOITOJÄRJESTELMÄT Palveluiden järjestäminen Raskaana olevien äitien asema palvelujärjestelmässä HUUMAUSAINEIDEN VAIKUTUKSET RASKAANA OLEVAAN ÄITIIN JA SIKIÖÖN Kannabisvalmisteet (hasis, marihuana) Amfetamiini Kokaiini ja crack LSD Opiaatit (heroiini, morfiini) TARTTUVAT VIRUSTAUDIT Hepatiitti B (HBV) Hepatiitti C (HCV) HIV HUUMERIIPPUVUUS Psyykkinen riippuvuus Fyysinen riippuvuus Sosiaalinen riippuvuus Riippuvuuden muodostuminen Kokeilu... 28

5 7.4.2 Satunnaiskäyttö Ongelmakäyttö ja riippuvuus Ristiriitavaihe Riippuvuus ja raskaus NAISTEN HUUMEIDEN KÄYTTÖ Tunnuspiirteitä Huumeongelmaisen naisen asema ja ihmissuhteet Asenteet käyttäjää kohtaan HUUMEET JA ÄITIYS Huumeongelma perheessä Vanhemmuus HUUMEITA KÄYTTÄVÄN ODOTTAVAN ÄIDIN TUNNISTAMINEN ÄITIYSNEUVOLASSA Tunnistamiseen liittyviä vaikeuksia Terveydenhoitajan valmiudet Huumeita käyttävän odottavan äidin tunnuspiirteitä Huumetestit HUUMEONGELMAINEN ODOTTAVA ÄITI ÄITIYSNEUVOLAN ASIAKKAANA Kohtaaminen Toivo ja sen ylläpitäminen Yksilöllisyys ja luottamuksellisuus Tavoitteellisuus Kärsivällisyys Ymmärrys Rehellisyys Perhekeskeisyys ja verkostotyö Motivoiva haastattelu Muutoksen eri vaiheissa tukeminen... 53

6 12 HOITOONOHJAUS Hoitosuunnitelma Äitiyspoliklinikan seuranta Tukipalvelut EETTISYYS Sikiön oikeudet Pakkohoito TUTKIMUKSEN SUORITTAMINEN Tutkimuksen tavoitteet ja tutkimusongelmat Tutkimusmenetelmät ja kohderyhmä Tutkimuksen toteutus TULOSTEN ESITTELY Tunnistaminen Käyttäytyminen Äidin ulkoinen olemus ja hyvinvointi Elämänhistoria Kohtaaminen Epäilyksen herääminen ja puheeksi ottaminen Vuorovaikutus Terveydenhoitajan valmiudet Terveydenhoitajan auttamismenetelmät Motivointi Vanhemmuuden tukeminen Yhteistyötahot ja hoitoonohjaus Eettisyys Huumeita käyttävän ihmisen asema yhteiskunnassa Terveydenhoitajien asenteet Työyhteisön asenteet Pakkohoito ja sen vaikutus äitiysneuvolan asiakkuuteen Terveydenhoitajatyön kehittäminen... 76

7 16 POHDINTA Johtopäätökset Tutkimuksen luotettavuus Jatkotutkimusideat Tutkimuksen hyödynnettävyys LÄHTEET LIITTEET Liite 1: Oulunkylän ensikodin ja Pinjakodin esittely Liite 2: Tutkimuslupa-anomus Liite 3: Saatekirje ja kyselylomake Liite 4: Uusintakyselyn saatekirje Liite 5: Sisällön analyysi Liite 6: Kotkalaisen päihdeperheen hoitomalli (Perho)

8 1. JOHDANTO Huumeiden käytön lisäännyttyä maassamme on selvää, että ongelmat näkyvät yhä enemmän myös äitiysneuvolan arjessa. Neuvolan rooli on tärkeä huumeita käyttävien odottavien äitien tunnistamisessa ja auttamisessa. Terveydenhoitaja on yleensä ensimmäinen ammattihenkilö, jolla on mahdollisuus puuttua äidin tilanteeseen. Halmesmäen tutkimuksen (1999) mukaan äitiysneuvolassa tunnistetaan vain yksi neljästä päihteitä käyttävistä äideistä ja huumeita käyttäviä äitejä vieläkin vähemmän. Vähäinen kokemus huumeriippuvaisista äideistä asiakkaina vaikeuttaa terveydenhoitajan toimintaa, sillä he ovat suhteellisen uusi asiakasryhmä. Tunnistamisen tehostamiseksi on tiedon ja käytännön kohdattava toisensa. Ongelman puheeksi ottaminen ja sen huomiointi nykyistä enemmän ovat äitiysneuvolatyön kannalta tärkeitä asioita. Yleensä huumausaineita käyttävät äidit leimataan vastuuntunnottomiksi ihmetellen kuinka he voivat toiminnallaan vahingoittaa syntymätöntä lastaan. Raskaus on kuitenkin elämänvaihe, jolloin nainen miettii vakavasti irtautumista huumepiireistä. (Holopainen 1998, ) Irtautumisprosessi vie aikaa, ja siihen vaikuttavat monet eri tekijät. Odotusaika saattaa sujua ilman huumeita, mutta lapsen syntymän jälkeen tilanne voi muuttua uudelleen huonompaan. Erityisesti tukiverkoston puuttuessa äidin mahdollisuudet irrottautua huumeista ovat huonommat. Opinnäytetyössämme käsittelemme raskaana olevan äidin huumeiden käytön tunnistamista, elämäntilanteessa tukemista ja terveydenhoitajan käytettävissä olevia yhteistyötahoja. Kartoitamme terveydenhoitajien kokemuksia, asenteita ja valmiuksia kohdata huumeita käyttävä odottava äiti. Lisäksi nostamme esille eettisiä kysymyksiä sekä äidin omasta että terveydenhoitajan työn näkökulmasta. Pohdimme muun muassa sikiön oikeuksia ja äidin pakkohoidon tarpeellisuutta. Otamme kantaa myös huumeiden käyttäjien asemaan yhteiskunnassa sekä terveydenhuollossa. Esille nousee myös huumeongelman moninaisuus raskaana olevan naisen elämässä, koska huumeet vaikuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Suurin osa huumeita käyttävistä äideistä on eri päihteiden sekakäyttäjiä, mutta tutkimuksessa keskitymme ainoastaan huumausaineisiin.

9 8 Opinnäytetyömme voi toimia äitiysneuvolassa toimivan terveydenhoitajan tietopakettina huumeita käyttävästä raskaana olevasta äidistä asiakkaana, sillä olemme koonneet teoriaosuuteen laajasti tietoa aiheestamme. Opinnäytetyössämme asiakkaalla, äidillä ja huumeongelmaisella äidillä tarkoitamme huumeita käyttävää raskaana olevaa äitiä. Työntekijällä tarkoitamme äitiysneuvolan terveydenhoitajaa. Työssämme käsittelemme huumeita, joilla tarkoitamme laittomia huumausaineita. Päihteillä tarkoitamme huumausaineiden lisäksi myös alkoholia ja lääkkeitä. Äitiysneuvolatyö on yksi osa äitiyshuoltoa, jonka tavoitteena on turvata raskaana olevan naisen ja hänen tulevan lapsensa sekä koko perheen hyvinvointi.

10 9 2 HUUMAUSAINEET JA KÄYTÖN LAAJUUS SUOMESSA Huumausaineilla tarkoitetaan laitonta huumetta. Huumausaineet voidaan jakaa niiden käyttötarkoituksensa perusteella kolmeen ryhmään: aistiharhoja aiheuttaviin aineisiin (kannabis ja LSD), keskushermostoa kiihottaviin aineisiin eli stimulantteihin (amfetamiini ja sen johdonnaiset) ja keskushermostoa lamauttaviin aineisiin (opiaatit). (Kemppinen 1997, 83.) Huumausaineiden esittely ei ole ehdottoman kattava, sillä uusia huumeina käytettyjä aineita tulee jatkuvasti maahamme (Seppälä 2001, 10.) Huumausaineiden käyttäjille tyypillistä on monenlaisten aineiden sekakäyttö sekä turvautuminen erilaisiin korvikkeisiin silloin, kun varsinaisten huumausaineiden saanti on estynyt. Yleensä huumeidenkäyttäjien tupakointi sekä alkoholin käyttö on runsasta, ja reseptilääkkeistä käytetään eniten väärin bentsodiatsepiinijohdoksia, uni- ja rauhoittavia lääkkeitä. (Seppälä 2001, 10.) Stakesin tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 2000 vajaa 10 % suomalaisista aikuisista ilmoitti kokeilleensa joskus kannabista. Helsingissä luvut ovat lähes kaksinkertaiset. Kannabiksen, amfetamiinin ja opiaattien käyttö on lisääntynyt tasaisesti koko luvun ajan. Vuosikymmenen puolenvälin jälkeen kovimpien huumeiden osuus lisääntyi huomattavasti ja huumausaineiden käyttö on keskittynyt erityisesti nuorten ja nuorten aikuisten ikäluokkaan. (Stakes 2001, 14.) Kannabiksen käyttäjäkunta on laaja ja sen käyttö lisääntyy koko ajan eri sosiaaliryhmissä. Hoitoon hakeutuneiden käyttäjien joukossa yleisin huumausaine on amfetamiini johdoksineen. Huumeiden ongelmakäyttöä on vaikea tilastollisesti luokitella, koska tutkittavia on vaikea tavoittaa. Määrää on yritetty arvioida sairaaloiden hoitoilmoitusrekistereiden, sosiaali- ja terveydenhuollon päihdetapauslaskennan, yksittäisten hoitopaikkojen potilasaineistojen, tartuntatautitilastojen ja kuolemantapauksiin liittyvien huumelöydösten avulla. (Ahtiala, Ruohonen 1998, )

11 10 3 HUUMAUSAINEPOLITIIKKA Suomen huumausainepolitiikan tavoitteena on päihteiden käytön vähentäminen ja ennaltaehkäisy sekä huumeiden käytön aiheuttamien haittavaikutusten minimoiminen (Stakes 2001, 14.) Maamme huumausainepolitiikka perustuu kansainvälisiin YK:n huumausaineita koskevaan yleissopimukseen ja omaan tiukkaan lainsäädäntöömme. Huumepolitiikkaa pyritään ohjaamaan sekä kansallisten että kansainvälisten strategioiden avulla. Strategiat muodostavat huumepolitiikan rakenteen ja erilaiset huumepoliittiset suuntaukset sen toimivuuden. (Soikkeli 2001, 9.) 3.1 Taustatekijät Huumeet ja päihteiden sekakäyttö ovat luvulla esille tulleita ongelmia, ja ne ovat nyt erityisesti puheenaiheina. Suomessa on ollut tarjolla jonkun verran erityishoitoa päihdeongelmasta kärsiville jo noin kolmen vuosikymmenen ajan. Huumausainepolitiikka on muuttunut ongelmien lisääntymisen myötä rankaisevasta ja moralisoivasta enemmän hoidolliseksi. On huomattu, että politiikan avulla ei voida luoda täysin päihteetöntä yhteiskuntaa ja että tärkeää on nyt lievittää myös päihteiden käytön haittoja seurauksia. Tämän päivän raskaana olevan huumeita käyttävän hoito tapahtuu pääasiassa erityisensikodeissa ja sairaaloiden äitiyspoliklinikoilla sekä vauvaosastoilla. (Nätkin 2001, ) 3.2 Suomen huumausainestrategia (1997) Sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 1996 asettama huumausainepoliittinen toimikunta loi ensimmäisen yhtenäisen ja kattavan ohjelman, josta käyvät selvästi ilmi Suomen linja huumeasioissa ja huumepolitiikan kehittämisen suuntaviivat. Huumausainepolitiikan tavoite toimikunnan mukaan on huumausaineiden käytön ja leviämisen ehkäiseminen siten, että niiden käytöstä ja torjunnasta aiheutuvat taloudelliset, sosiaaliset ja yksilölliset haitat sekä kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi. Toimikunnan mukaan yksilön kehityksen tukeminen on halvin ja tehokkain huumeongelmien torjunta-

12 11 keino. Huumekoulutus, projektit sekä tiedon antaminen työntekijöille mahdollistaa varhaisen puuttumisen. Joustava hoitoon pääsy, hoitojärjestelmien selkiyttäminen sekä monipuolistaminen takaavat huumeongelmaiselle tarvitsemansa hoidon. (Soikkeli, Hietaniemi 2001, ) Avoin keskustelu, toimintastrategioiden ja -mallien seuraaminen, ennakkoasenteiden kyseenalaistaminen ja uuden tiedon jatkuva hankinta on tärkeää ennaltaehkäisevässä työssä. Moniammatillinen verkostoituva yhteistyö on tavoitteiden saavuttamisen kannalta lähes välttämätöntä. Monissa kunnissa on tällä hetkellä ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö, jonka tehtävänä on koota pitkäjänteiseen yhteistyöhön kunnassa kaikki ne tahot, joiden työssä huumeiden käytön ehkäiseminen ja huumeongelmat nousevat esiin (Soikkeli, Hietaniemi 2001, ) Huumausaineiden käyttäjien hoidon tavoitteena tulee olla käytön vähentäminen ja parhaassa tapauksessa sen lopettaminen. Sosiaali- ja terveydenhuollon näkökulmasta tarkasteltuna hoidon tehtävänä on terveydellisten haittojen vähentäminen ja henkilön toimintakyvyn turvaaminen sekä hoidon takaaminen yhdenvertaisena riippumatta siitä, missä he asuvat tai mikä heidän sosioekonominen asemansa on. Huumeiden käyttäjien hoidossa on tärkeää, että heidän ongelmiinsa paneudutaan syvällisesti. (Sosiaali- ja terveysministeriön Komiteanmietintö 1997.) Hoitomotivaation puute on tavallisin hoidon menestyksellisyyttä estävä tekijä, sillä tuloksellinen tuki- ja hoitotyö edellyttää asiakkaalta omaa panosta ja vastuuta hyvinvoinnistaan. Myönteisen yhteistyöilmapiirin luominen mahdollistaa myös huumeidenkäyttöä ehkäisevän tiedon jakamisen. Asiakkaan asemaan ja hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavat tukitoimet parantavat hänen edellytyksiään sitoutua hoitoon ja tarjoavat samalla tilaisuuden motivoida häntä. Huumeiden käyttäjien laitoshoitojaksot ovat yhteiskunnalle kalliita ja niihin pääseminen on vaikeutunut monien kuntien osalta niiden säästöohjelmien vuoksi. kuitenkin usein tehokas laitoshoito kävisi ajan mittaan edullisemmaksi kuin pidemmät avohuollon palvelujaksot. Ongelmakohtana ovat olleet eri hoitomuotojen keskinäisen koordinaation sekä hoidon jatkuvuuden ja porrastuksen puutteet. (Sosiaali- ja terveysministeriön Komiteanmietintö 1997.)

13 Keskeinen lainsäädäntö Suomessa voimassa oleva huumausaineita koskeva lainsäädäntö määrittää periaatteessa kaiken laittoman huumausaineisiin liittyvän toiminnan ja käyttämisen kielletyksi sekä rangaistavaksi toiminnaksi. Lainsäädännöllä pyritään ennaltaehkäisemään huumausaineiden laitonta kysyntää sekä tarjontaa ja toteuttamaan Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten velvoitteita. Ne heijastavat myös yhteiskunnassamme vallitsevia arvoja ja tukevat ihmisten huumausaineita vastustavia asenteita. Lainsäädäntö koskee myös työntekijöitä; laki velvoittaa yhteistyöhön eri viranomaisten kanssa ja puuttumaan päihteistä aiheutuviin ongelmiin. (Bergström, Turkama 2001, 97, 103.) Terveydenhoitajan on tärkeä tietää omaa työtään ohjaavat sekä asiakasta koskevat lainsäädännön osa-alueet auttaessaan huumeongelmaista äitiä. Näitä lakeja ovat: raittiustyölaki /828 päihdehuoltolaki /41 rikoslaki / luku lastensuojelulaki /683 mielenterveyslaki /1116 huumausainelaki /693 laki potilaan asemasta ja oikeuksista /785 sosiaalihuoltolaki /710 laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä /559 (Stakes 2002, Ehkäisevä päihdetyö, lait ja linjat.) Raittiustyön tarkoituksena on totuttaa kansalaiset terveisiin elämäntapoihin ohjaamalla heitä välttämään päihteiden ja tupakan käyttöä. Valtio ja kunnat vastaavat edellytyksistä tehtävälle raittiustyölle, mutta käytännön raittiustyön tekemisestä vastaavat pääasiassa kunnat sekä raittius- ja kansanterveysjärjestöt. Raittiustyön yleinen johto, ohjaus sekä valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle ja lääninhallituksille. Päihdehuoltolain tavoitteena on ehkäistä ja vähentää päihteiden ongelmakäyttöä sekä siihen liittyviä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja. Sen tavoitteena on edistää päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä toimintakykyä ja turvallisuutta. Kuntien tehtävä-

14 13 nä on järjestää päihdehuolto sisällöltään ja laajuudeltaan tarvetta vastaavaksi. Sosiaalilautakunnat ja kunnan muiden viranomaisten velvollisuuteen kuuluu ehkäistä alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäyttöä yleisesti lisäävien olosuhteiden ja elämäntapojen syntymistä yhteistyössä eri tahojen kanssa. Palvelujen kehittäminen tarpeen mukaisiksi on oleellista ja niiden on oltava monipuolisia, helposti tavoitettavia ja joustavia. Palveluissa on otettava ensisijaisesti huomioon päihteiden ongelmakäyttäjän ja hänen läheistensä etu. Tahdosta riippumatonta hoitoa voidaan käyttää, jos vapaa-ehtoisuuteen perustuvat palvelut on koettu riittämättömiksi tai ne eivät ole mahdollisia. Sitä voidaan soveltaa myös päihteiden käytöstä johtuvan välittömän terveysvaaran tai läheisiinsä kohdistuvan fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen väkivaltaisuuden estämiseksi. Päätöksen tahdosta riippumattomasta hoidosta voi antaa terveyskeskuksen vastaava lääkäri tai sairaalan asianomainen ylilääkäri toisen lääkärin lausunnon nojalla viideksi vuorokaudeksi. (Valtion Säädöstötietopankki 2002.) Rikoslaki käsittelee luvussa 50 huumausainerikoksia, jotka koskevat huumausaineen valmistusta, salakuljetusta, myymistä / luovuttamista ja hallussapitoa. Huumausaineen laiton käyttö on aina rangaistavaa. Lastensuojelulaki velvoittaa lapselle oikeuden turvalliseen ja virikkeitä antavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä etusijan erityiseen suojeluun. Sosiaalilautakunnan ja muiden viranomaisten tehtävänä on seurata ja kehittää lasten sekä nuorten kasvuoloja. Tehtävänä on poistaa kasvuolojen epäkohtia ja ehkäistä niiden syntymistä. Mielenterveyslaki määrittelee mielenterveystyön toteutumista. Yksilön psyykkistä hyvinvointia, toimintakykyä ja persoonallisuuden kasvua edistetään mielenterveystyön avulla. Mielenterveystyöllä ennaltaehkäistään väestön kasvuoloihin vaikuttamalla mielenterveyshäiriöiden syntymistä ja hoidetaan jo syntyneitä mielenterveysongelmia. Kuntien tehtävänä on huolehtia alueellaan tässä laissa tarkoitettujen mielenterveysongelmien järjestämisestä osana kansanterveystyötä. Huumausainelain mukaan huumausaineen tuotanto, valmistus, maahantuonti, maastavienti, jakelu, kauppa, hallussapito ja käyttö on kielletty muihin kuin lääkinnällisiin, tieteellisiin tai huumausainerikosten ehkäisemistä tai tutkintaa edistäviin tarkoituksiin.

15 14 Laki potilaan asemasta ja oikeuksista määrittelee, että jokaisella ihmisellä on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja siihen liittyvän kohteluun. Potilaalla on oikeus ymmärrettävään tiedonsaantiin terveydentilastaan, hoidon merkityksestä, hoitovaihtoehdoista sekä hänen hoitoonsa muista liittyvistä seikoista. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ja hänellä on oikeus kieltäytyä annettavasta hoidosta. Sosiaalihuoltolaki. Sosiaalihuollolla tarkoitetaan tässä laissa sosiaalipalveluja, toimeentulotukea, sosiaaliavustuksia ja niihin liittyviä toimintoja, joiden tarkoituksena on edistää ja ylläpitää yksityisen henkilön, perheen sekä yhteisön sosiaalista turvallisuutta ja toimintakykyä. Kunnan on pidettävä huolta sosiaalihuollon suunnittelusta ja toteuttamisesta. Sosiaalihuoltoa toteutettaessa asiakkaan yksilölliset olosuhteet ja erityistarpeet on otettava huomioon. Asiakkaan läheisten ihmissuhteiden turvaaminen on otettava myös huomioon. Lain terveydenhuollon ammattihenkilöistä tarkoituksena on edistää potilasturvallisuutta sekä terveydenhuollon palvelujen laatua. laki varmistaa, että laissa tarkoitetulla terveydenhuollon ammattihenkilöllä on ammattitoiminnan edellyttämä koulutus ja tarvittavat valmiudet sekä valvonta. Terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Ammattitoiminnassaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat. terveydenhuollon ammattihenkilö on salassapitovelvollinen ja hän ei saa luvatta ilmaista asiakkaasta tietoja, jotka hän on saanut tiedon asemansa tai tehtävänsä perusteella. (Valtion Säädöstötietopankki 2002.)

16 15 4 HUUMEIDEN KÄYTTÄJIEN HOITOJÄRJESTELMÄT 4.1 Palveluiden järjestäminen Päihdehuoltolain mukaan päihteiden ongelmakäytön hoito kuuluu niin sosiaali- kuin terveydenhuoltoaloille, ja sen mukaan kuntien on velvollisuus järjestää tarpeen mukaiset päihdepalvelut joko yleisinä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluina tai tarvittaessa erityispalveluina. Päihteisiin liittyvät akuuttitilanteet sekä osa vieroitushoidosta tapahtuu terveyskeskuksissa, työterveyshuollossa ja lääkäriasemilla. Sairaalahoitoa tarvitsevat hoidetaan yleissairaaloiden poliklinikoilla ja psykiatrisissa sairaaloissa. Erityispalveluina on järjestetty A-klinikoita ja nuorisoasemia, joiden asiakkaista noin 10 % käyttää huumeita. Muita päihdehuollon erityispalveluja ovat asumispalveluyksiköt, ensisuojat, selviämisasemat sekä päihdehuollon laitospalvelut. Huumeiden käyttäjien hoitoon erikoistuneita on Suomessa vain suurimmilla paikkakunnilla. Lyhytjännitteisyys ei ole vain huumeiden käyttäjän vaan myös palvelujärjestelmän ongelma. Onnistunut vieroitus ei ratkaise vielä huumeongelmaa vaan hoidon tulee jatkua tästä eteenkinpäin. Keskeistä on pitää huumeista irti päässyt pysyvästi irti huumekulttuurista. Retkahdusriski on yleensä suurin siinä vaiheessa, kun käyttäjä vapautuu turvallisista laitosoloista ja palaa arkiseen ympäristöönsä. Tämän vuoksi laitoshoidosta kotiutuvaa pitää auttaa kiinnittymään uudestaan yhteiskuntaan ja luomaan itselleen mahdollisimman huumeita vapaa ympäristö (Hermanson, Sarvanti, 1999, ) 4.2 Raskaana olevien äitien asema palvelujärjestelmässä Sosiaali- ja terveysministeriön huumausaineiden ongelmakäyttäjien hoitoa käsitellyt työryhmä on julkaissut vuonna 2001 muistion, jossa he ovat kehittäneet huumeiden ongelmakäyttäjien hoitoon ja palvelujärjestelmiin kuuluvia tekijöitä. Työryhmä käsittelee muistiossaan mm. raskaana olevien huumeita käyttävien naisten asemaa palvelujärjestelmässä. Muistiossa painotetaan heidän ongelmien tunnistamista, hoitoon ohjausta ja hoitomahdollisuuksien tehostamista nykyisestä tilanteesta huumausaineiden käytöstä johtuen sikiöön kohdistuvien riskien vuoksi. Hoidon suunnittelussa on tarkasteltava koko hoitoketjua raskauden ehkäisystä synnytyksen jälkeiseen tilanteeseen ja myös siitä

17 16 eteenpäin. Kynnys hakeutua hoitoon huumausaineongelmien vuoksi pitää olla riittävän matala ja opioidiriippuvaisia äitejä olisi varauduttava auttamaan myös lääkkeellisillä korvaushoidoilla. (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän muistio 2001.) Sosiaalitoimella on myös suuri merkitys huumausaineita käyttävien raskaana olevien naisten auttamisessa ja heidät pitäisi ottaa erityisen tuen kohteeksi. Hoidon keskittäminen äitiyshuollon erityisyksiköihin takaa parhaan mahdollisen hoidon ja madaltaa kynnystä huumeriippuvaisten raskauden seurannassa käyvien naisten osalta. Tahdosta riippumaton hoito raskauden aikana sikiölle mahdollisesti aiheutuvan vaaran perusteella ei ole nykyisin mahdollista. Työryhmän mielestä pakon käytön lisääminen ei ole järkevää tilanteessa, jossa myönteisiäkään keinoja ei ole vielä riittävästi käytetty. (Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän muistio 2001.) 5 HUUMAUSAINEIDEN VAIKUTUKSET RASKAANA OLEVAAN ÄITIIN JA SIKIÖÖN Viidennellä raskausviikolla alkaa kehittyvän sikiön elinten muodostumis- ja erilaistumisvaihe. Elimet valmistuvat 11. raskausviikon loppuun mennessä, jolloin sikiön kehitys on vilkkaimmillaan ja ihmismäiset piirteet hahmottuvat. Huumeiden käytön aiheuttamat vauriot kohdistuvat sillä hetkellä kehittymässä olevaan elimeen tai raajaan. Teratogeenialtistus tässä vaiheessa voi saada aikaan rakenteellisia epämuodostumia, joiden luonne ja vakavuus vaihtelevat riippuen siitä kehitysvaiheesta, jossa sikiö juuri altistusaikana on. (Halmesmäki 1997, 71.) 12. raskausviikolta alkaa vastaavasti muodostuneiden elinten kasvu ja kehitys kohti lopullista toimintamuotoaan. Tämä vaihe jatkuu aivokudoksen osalta aina raskauden loppuun asti ja osin myös sen jälkeenkin. Keskushermosto onkin ulkoisten tekijöiden vaikutuksille herkkä koko raskauden ajan. Mikäli huumeita käyttävä äiti ei ole tiedostanut raskauttaan tai ei välitä, voi sikiötä tuhoava käyttäytyminen jatkua pitkäänkin ja tällöin ennuste huononee. (Halmesmäki 1997, 71.) Huumeita käyttävien äitien vauvoista noin

18 17 neljännes syntyy alipainoisina ja noin neljänneksellä on vaikeita vieroitusoireita (Viisainen 1999, 83). Käytettyjen huumausaineiden vaikutukset sikiöön ja tulevaan lapseen riippuvat käytetystä aineesta, annostuksesta ja altistuksen kestosta. Käytön aiheuttamat muut vaikutukset, kuten äidin huono ravitsemustila ja epäsäännöllinen elämänrytmi vaikuttavat myös haitallisesti sikiöön.(korhonen 1999, 22.) 5.1 Kannabisvalmisteet (hasis, marihuana) Kannabiksen vaikuttava aine on tetrahydrokannabinoli eli THC. Hasiksen ja marihuanan pääasiallinen vaikutus on käyttäjän keskushermostolama, joka saa aikaan mielihyväntunnetta. Käyttäjä on aluksi puhelias, naureskeleva ja aktiivinen sekä hänen aistikokemuksensa voimistuvat. Sen jälkeen vaikutuksen alainen henkilö on jossain määrin poissaoleva ja omissa maailmoissaan, usein myös vetäytyvä ja rauhallinen. Psyykkinen ja motorinen reaktionopeus hidastuvat sekä onnettomuusalttius kasvaa. Kannabiksen imelä tuoksu tarttuu vaatteisiin, hiuksiin ja hengitykseen. (Seppälä 2001, 13.) Krooninen kannabiksen käyttö aiheuttaa äidissä usein masentuneisuutta, ahdistuneisuutta väsymystä, haluttomuutta, velttoutta ja joskus sekavuutta tai paniikkikohtauksia. (Seppälä 2001, 13). Lisäksi on todettu, että hasiksen ja marihuanan käyttö hidastaa henkistä kasvua ja sen pitkäaikainen käyttö voi johtaa yleiseen motivaation puutteeseen ja latergiaan eli sairaalloiseen horrostilaan (Giesekus 1999, 42.) Tunteiden ja mielihyvän kokeminen yleensä vähenee. Pitkään jatkuneen kannabiksen käytön lopettamisen jälkeen on myös kuvattu flashback- ilmiöitä eli kannabishallusinaatioiden uusiutumista. (Seppälä 2001, 13, 14.) THC läpäisee istukan hyvin ja raskauden edetessä yhä helpommin. Kannabinoidit ovat hyvin rasvaliukoisia aineita, jotka kulkeutuvat aivoihin ja raskauden aikana sikiöön. Istukka kerää THC:tä jokaisen käyttökerran aikana ja toimii näin sen varastona. Sen ei ole todettu lisäävän keskenmenon riskiä eikä aiheuttavan sikiölle epämuodostumia. (Halmesmäki 1998 a, 485.) Kuitenkin yhdessä marihuana savukkeessa on viisi kertaa enemmän tervaa ja hiilimonoksidia kuin tavallisessa tupakassa. Hiilimonoksidi supistaa

19 18 napanuoran verenvirtausta ja heikentää sikiön hapensaantia. Vastasyntyneillä esiintyy vieroitusoireita sekä matalaa syntymäpainoa. THC:n haitalliset vaikutukset raskauteen ovat siis mitä ilmeisimmin samanlaisia kuin tupakan. (Halmesmäki 1999, 27.) 5.2 Amfetamiini Suomessa amfetamiini on toiseksi eniten käytetty huumausaine. Narkomaanit käyttävät sitä tavallisemmin injektoimalla suoneen, mutta myös inhaloimalla jauheen nenään tai suun kautta otettuna. Käyttäjä voi olla poikkeavan vilkas, energinen, sanavalmis sekä levoton ja hänen käytöksensä voi olla uhmakkaan vaativaa. Pupillit ovat laajentuneet, verenpaine koholla ja pulssi kiihtynyt. Käyttäjä tuntee olonsa voimakkaaksi, itsevarmaksi ja kykeneväksi. Unentarve ja näläntunne katoavat ja käyttäjä saattaa valvoa useita vuorokausia tuntematta väsymystä. (Ahtiala, Ruohonen 1998, 113.) Valveillaoloaika täytetään kiihkeällä touhuamisella esim. toistuvalla siivoamisella tai tavaroiden järjestämisellä (Alaspää, Kuisma, Rekola, Sillanpää toim. 1999, 417). Ylirasitetun elimistön levontarve lisääntyy sekä käyttäjä on väsynyt ja nukkuu vieroitusoireiden alussa. Herättyään hän kokee itsetuntonsa heikentyneeksi, on epävarmempi, hermostuneempi ja allapäin. Pitkäaikainen käyttäjä ei yksinkertaisesti pysy hereillä eikä saa mitään aikaan ilman amfetamiinia. Aine ei tuo kuitenkaan alun perin saavutettua hyvänolon tunnetta. Pitkäaikainen käyttö aiheuttaa muistihäiriöitä, masennusta, vainoharhaisia ajatuksia, epätoivon tunnetta sekä aistiharhoja, kuten harhaääniä, pelkoa seuraamisesta, vakoilusta tai kätketyistä mikrofoneista. Jotkut käyttäjät ovat joutuneet aineiden käytön jatkuessa amfetamiinipsykoosiin. He kertovat myös amfetamiinin aiheuttamasta tunne-elämän kuoliintumisesta. (Seppälä 2001, 16.) Amfetamiini aiheuttaa usein keskenmenoja raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana. Aine vie pois nälän tunteen, minkä vuoksi äidin paino nousee raskauden aikana vain muutaman kilon tai ei lainkaan. Äiti ja sikiö kärsivät usein vajaaravitsemuksesta. Sikiön ravinnonsaantia heikentää myös huono verenvirtaus ja sikiön kasvun hidastuminen on yleistä käytön jatkuessa läpi raskauden. Amfetamiini nostaa sekä veren- sekä kohdunsisäistä painetta ja lisää ennenaikaisen lapsivedenmenon riskiä. Yleisimmän ras-

20 19 kauskomplikaation eli istukan irtoamisen uskotaankin aiheutuvan äidin korkeasta verenpaineesta. (Halmesmäki 1998 a, 486.) On yleistä, ettei raskaana oleva äiti huomaa lapsiveden tihkumista tai reagoi siihen, jolloin kohdun ja sikiön infektioriskit kasvavat moninkertaisiksi. Amfetamiinin käyttäjällä ennenaikaisen synnytyksen laukaisevana tekijänä onkin usein infektio. Helsingin yliopistollisen keskussairaalan naistenklinikalla saatujen kokemusten mukaan, kahdesta kolmeen peräkkäistä päivää kestänyt amfetamiinin käyttö voi laukaista lapsivedenmenon ja synnytyksen käynnistymisen. Synnytys käynnistyykin usein jo noin kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa. (Halmesmäki, Kari 1998, 2109.) Sikiökautisen amfetamiinialtistuksen on todettu aiheuttavan sydänvikoja, pienipäisyyttä ja henkistä jälkeenjääneisyyttä, joiden vaikeusaste riippuu äidin raskausaikana käyttämistä amfetamiini määristä. Suonensisäisen annostelun seurauksena syntyneet häiriöt ovat vakavampia, sillä suoraan suoneen annosteltu amfetamiini läpäisee istukan nopeasti ja johtaa korkeisiin pitoisuuksiin istukassa. (Halmesmäki, Kari 1998, 2109.) 5.3 Kokaiini ja crack Kokaiini on amfetamiinin johdannainen ja crack puolestaan tehdään kokaiinista. Kokaiini ja crack muistuttavat amfetamiinia, mutta niiden vaikutukset ovat voimakkaampia ja lyhytkestoisempia. Aineet aiheuttavat hurmoksen, johon liittyy kuvitelma lähes rajattomista kyvyistä ja menestyksestä kohottaen itsetuntoa. (Giesekus 1999, 39.) Kokaiinia nuuskataan tai käytetään suonensisäisesti. Crack puolestaan poltetaan tupakan joukossa. Crackista vapautuva kokaiiniemäs imeytyy välittömästi keuhkoverenkiertoon, josta se kulkeutuu keskushermostoon yhtä nopeasti kuin suoneen ruiskutettu kokaiini (Seppälä 2001, 20.) Väsymyksen ja nälän tunteet katoavat ja sosiaalinen kanssakäyminen on helpompaa. Käyttäjän hengitys nopeutuu, pulssi kiihtyy sekä silmäterät laajentuvat ja käytön jatkuessa pitkään elimistö väsyy jatkuvaan kiihotustilaan. Olo on masentunut ja tyhjä heti aineen vaikutuksen loputtua. Haittavaikutuksina kokaiinilla ja crackillä on sydämen nopealyöntisyys, verisuonten supistuminen ja verenpaineen nousu. Väitetään, että aineet