SOSIAALITURVA. Sakkovangit halutaan pois vankiloista. Täpötäydessä Kylmäkosken vankilassa sosiaalityöhön ei jää aikaa 12/03

Transkriptio

1 SOSIAALITURVA 12/03 Sakkovangit halutaan pois vankiloista Täpötäydessä Kylmäkosken vankilassa sosiaalityöhön ei jää aikaa

2 Pääkirjoitus 19. elokuuta 2003 Vankiluvun kasvu syö pohjaa tuloksekkaalta sosiaalityöltä Vankien määrä on viime vuosina kasvanut vangista noin 3 400:een. Ajoittain vankeja saattaa olla vankiloissa jopa Lisäksi naisvankien osuus on kasvanut, mikä lisää lastensuojelutyön tarvetta. Samaan aikaan vankiloiden sosiaalityöhön ei ole saatu lisää tekijöitä. Sen sijaan on ollut vaikeuksia saada tekijöitä nykyisiinkin virkoihin, samoin lääkäreitä. Suuri asiakasmäärä aiheuttaa sen, että vankiloiden sosiaalityöntekijät ehtivät hoitaa vain vankien rutiiniasiat, vankien elämänhallinnan tukemiseen, päihdeongelmiin puuttumiseen ja siviiliin valmentamiseen jää aikaa riittämättömästi. Tästä on seurauksena, että vapautuvat vangit tarvitsevat asunto-, työ- ja tukiasioidensa selvittämisessä aiempaa enemmän kuntien sosiaalityöntekijöiden apua. Kuten hyvin tiedämme, kuntien sosiaalityöntekijöillä on jo ennestään työtä yllin kyllin. Kun sekä vankiloiden että siviilipuolen sosiaalityöntekijät ovat ylikuormitettuja, ei voimia riitä myöskään yhteistyöhön, mikä olisi vankien onnistuneen vapautumisen kannalta ja uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi tärkeää. Vankeinhoitolaitoksen ja kriminaalihuoltolaitoksen mukaan vankimäärän kasvu johtuu rangaistuskäytäntöjen ankaroitumisesta: ehdottomien vankeusrangaistusten osuus on kasvanut ja vankeusrangaistukset pidentyneet. Tilastojen mukaan rikollisuus ei ole lisääntynyt. Vankimäärää lisää osaltaan sakkojen suorittaminen vankeutena. Oikeusministeriön selvitysmiehet esittävätkin, että sakkojen suorittamista vankeutena vähennetään: varattomiksi todettujen sakkoja ei muunnettaisi lainkaan vankeudeksi ja muuntosuhdetta muutetaan niin, että päivä vankeutta vastaa kolmea päiväsakkoa nykyisen kahden päiväsakon sijasta. Varattomista sakkovangeista suuri osa on päihdeongelmaisia. Selvitysmiehet ehdottavatkin, että päihdeongelmaiset sakkovangit tekisivät sopimuksen, jossa he vankeuden sijasta sitoutuisivat päihdehoitoon. Selvitysmiehet toteavat, että sakkovankien joukosta löytyvät yhteiskunnan kaikkein syrjäytyneimmät henkilöt, jotka tarvitsisivat päihdekuntoutuksen lisäksi psykososiaalista tukea ja valmennusta arkielämään ja itsenäiseen asumiseen.vankilassa heille ei tätä tukea nykyisin ehditä antaa. Kun voimavaroja ja tahtoa ei riitä perustyön ongelmien ratkaisemiseksi, on viime vuosikymmenen aikana ongelmia yritetty ratkaista projektein. Näin on tehty myös vankien kanssa tehtävässä sosiaalityössä. Parhaillaan on käynnissä esimerkiksi kuuden ministeriön, Suomen Kuntaliiton ja Kriminaalihuollon tukisäätiön YRE-hanke, jossa etsitään keinoja parantaa vankien elämänhallintaa ja vähentää uusintarikollisuutta. Tyynelän kehittämiskeskuksella on menossa kolmen vankilan ja lähiseutujen kuntien kanssa yhteinen Polku-projekti. Projekteilla saadaan paikoitellen hetken helpotusta, mutta niiden ohella myös sosiaalityön perusongelmat pitäisi ratkaista. Merja Moilanen SOSIAALITURVA 12/ vsk Perustettu 1912 Ilmestyy 19 kertaa vuonna 2003 Julkaisija Huoltaja-säätiö talouspäällikkö Yrjö Saarinen yrjo.saarinen@sosiaaliturva-lehti.fi p , Säätiö edistää ja tukee sosiaalihuoltoon kohdistuvaa ja siihen läheisesti liittyvää tieteellistä tutkimusta, alalla toimivien ammattikoulutusta sekä valistus- ja tiedotustoimintaa. Isännistön pj. Jaakko Tuomi varapj. Elli Aaltonen Hallitus: Aulikki Kananoja, pj. Alpo Komminaho, varapj. Päivi Ahonen Leena Niemi Riitta Pihlaja Sosiaaliturvan toimitus Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki p , fax päätoimittaja Merja Moilanen p merja.moilanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Kati Pitkänen p kati.pitkanen@sosiaaliturva-lehti.fi toimittaja Satu Kontiainen p satu.kontiainen@sosiaaliturva-lehti.fi toimitussihteeri Erja Saarinen (vap.) toimitussihteeri Lea Suoninen-Erhiö (vap.) Taitto: Tanja Varonen,Vihreä Peto Oy Tilaukset ja osoitteenmuutokset Internet: toimistosihteeri Janina Venäläinen p , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Tilaushinnat ,50 /vuosi, kestotilaus 45 /vuosi, opiskelijatilaus 24,75 /vuosi Sosiaaliturva-lehden irtonumeroita saa toimituksesta 4,20 /kpl, yli 10 kappaleen tilauksista alennus 25 %. Koulutus- ja työpaikkailmoitukset tekstin jälkeen, hinta 3,42 palstamm:ltä, palstan leveys 90 mm. Hintaan lisätään alv. 22 %. p , fax toimisto@sosiaaliturva-lehti.fi Mannerheimintie 31 A 3, Helsinki Mainosilmoitukset Julkaisu Bookers Oy Sanna Laaksonen p sanna.laaksonen@bookers.fi Aikakauslehtien liiton jäsen Painotalo Auranen Oy Forssa - ISO ISSN SOSIAALITURVA 12/2003

3 Tässä numerossa Kylmäkosken vankilan sosiaalityöntekijä Leena Mankkisen työstä on kadonnut mielekkyys rutiinien pyörittäminen vie kaiken ajan. s. 4 SATU KONTIAINEN Sosiaalihuolto olisi uudessa vankeuslaissa nähtävä myös vankeinhoidon tehtävänä. s. 12 ANTERO AALTONEN Mielenterveyskuntoutusta firenzeläiseen tyyliin. s. 18 SARITA LEINO 2 Vankiluvun kasvu syö pohjaa tuloksekkaalta sosiaalityöltä Merja Moilanen 4 Kylmäkosken vankilassa on tupaten täyttä Satu Kontiainen 7 Vankeusrangaistuksen suorittaminen 8 Polku johdattaa pois lavealta tieltä Satu Kontiainen 10 Sakkovangit ovat tavallisesti yhteiskunnan huono-osaisimpia Satu Kontiainen 12 Vankien sosiaalihuolto myös vankeinhoidon tehtäväksi Marketta Jungner 14 Naisvankien määrä kasvaa edelleen Kati Pitkänen 15 Kolumni Hyvät, pahat ja erilaiset Arja Tuomi 16 Kirjallisuutta Asunnottomana nälkäpalkalla Merja Moilanen 17 Dokumentti Miksi amerikkalainen ampuu? Timo Rautavuori Uutta lainsäädäntöä 18 Firenzestä löytyi edistyksellistä ajattelua mielenterveyskuntoutukseen Kirsi Huitula & Sarita Leino 19 Uutisia 20 Selkeyttä avoimeen koordinaatioon Elina Palola 22 Sosiaalityössä annettava tilaa ihmisten omille selviytymiskeinoille Merja Moilanen 24 Perhenäkökulmaa maahanmuuttajien kotouttamiseen Satu Kontiainen 25 Tuomisia & Viemisiä Dementoituvan asialla Kati Pitkänen Kannen kuva Kylmäkosken vankilan portilta: Satu Kontiainen Seuraava Sosiaaliturva 13/03 postitetaan lukijoille 2.syyskuuta 2003.Siihen aiottujen työpaikka- ja koulutusilmoitusten on oltava toimituksessa viimeistään 26.elokuuta SOSIAALITURVA 12/2003 3

4 Kylmäkosken vankilassa on tupaten täyttä Sosiaalityön kriisi tuntuu myös vankiloiden sosiaalityöntekijöiden työssä: asiakastapaamista päivässä ja jatkuva kiire häivyttää työnteon mielekkyyden. Kylmäkosken vankila on 102-paikkainen suljettu laitos, jossa rangaistustaan suorittavat pääosin Pirkanmaalta kotoisin olevat vankeusvangit ja sakkovangit. Kylmäkoskella on myös tuomiotaan vangittuina odottavia tutkintavankeja. Kylmäkosken vangeista noin 70 prosenttia on vuotiaita. Nuorien vankien määrä on kasvanut nopeasti viime vuosina. Joka kolmannen vangin päärikos on väkivaltarikos. Myös huumerikosten määrä on lisääntynyt viime vuosina. Päärikoksena se on noin 20 prosentilla vangeista. Yleisimpiä ovat alle puolen vuoden mittaiset tuomiot. Kaikkiaan vankeja Kylmäkoskella oli heinäkuun alussa 128.Vankilan käyttöaste on kuluneen vuoden aikana ollut jatkuvasti prosenttia yli maksimin. Vangeille voidaan enää harvoin tarjota omaa selliä, ja työtäkin löytyy vain joka kolmannelle. Kireä tilanne tuntuu vankilan ainoan sosiaalityöntekijän Leena Mankkisen työssä. Olis vähän asiaa sossulle Jokainen Kylmäkoskelle tuleva vanki ottaa päivän tai kahden sisällä yhteyttä sosiaalityöntekijään.yhteydenottopyyntö kirjoitetaan niin sanotulle rutinalapulle. Vankien ilmaisutaidot ovat hyvin eritasoisia, eivätkä kaikki osaa kirjoittaa lappuun muuta kuin olis asiaa. Pyrin kuitenkin asettamaan pyynnöt järjestykseen kiireellisyyden mukaan. Lappuja on pöydälläni iso pino jatkuvasti, Mankkinen kertoo. Kylmäkosken vankila täytti kymmenen vuotta keväällä, jolloin vankilan sosiaalityöntekijä Leena Mankkinen kutsui 60 pirkanmaalaista sosiaalityöntekijää tutustumaan vankilaan. SATU KONTIAINEN 4 SOSIAALITURVA 12/2003

5 Sosiaalityöntekijän kanssa hoidetaan vankila-ajan alussa asumis- ja tukiasioita, selvitetään pankkitilejä ja järjestetään yhteyksiä omaisiin.vankien elämä on usein muuttunut hyvin äkillisesti. Etsintäkuulutetut on napattu suoraan kadulta, pahimmassa tapauksessa kotiin on jäänyt televisio päälle ja ovet lukitsematta. Heidät on saatettu ryövätä, ja pankkikortti on teillä tietämättömillä.yhtäkkiä myös ihmissuhteet menevät katkolle. Mankkinen alkaa purkaa vyyhtiä tavallisesti järjestämällä asuntoasioita. Lyhyempien rangaistuksien ajaksi vanki voi saada toimeentulotukea vuokranmaksuun, jolloin asunnosta ei tarvitse luopua.tämä on osoittautunut tarpeelliseksi, koska uuden asunnon hankkiminen on tuomion jälkeen vaikeaa. Kuutta kuukautta pidemmän tuomion saaneiden asunnot on kuitenkin irtisanottava ja tyhjennettävä. Kunta ei auta asuntojen tyhjentämisessä, mutta maksaa tavaroiden varastoinnin rangaistuksen ajan. Mietimme monenlaisia vaihtoehtoja, kuka asunnon kävisi tyhjentämässä ja mihin tavarat laitetaan.yritämme ottaa yhteyttä vangin läheisiin, mutta joskus he ovat siinä kunnossa, etteivät kykene asiaa hoitamaan. Silloin käännymme järjestöjen puoleen, Mankkinen kertoo. Tapaamisrumba työllistää Jo ensimmäisenä päivänä monella vangilla on kiire tietää, kuinka perheen tapaaminen järjestyy vankilassa. Kylmäkoskella järjestetään joka päivä yksi kolmetuntinen perhetapaaminen. Perhettään tapaa Kylmäkoskella noin vankia, joilla lomaoikeus ei ole vielä alkanut. Tapaaminen voidaan myöntää vangille kerran kuukaudessa tai kahdesti, mikäli perheessä on alle 10- vuotiaita lapsia. Mankkinen ottaa vastaan ja tarkastaa tapaamishakemuksia sekä esittelee ne osastokokouksessa. Vaikka tapaamisen myöntämisessä on tarkkoja ehtoja, vain yksi tai kaksi hakemusta joudutaan hylkäämään kuukaudessa. Ehtona tapaamiselle muiden muassa on, että pariskunta on asunut vähintään kolme kuukautta yhdessä ennen vankeusrangaistuksen alkamista. Vangin ja hänen puolisonsa asumistiedot tarkastetaan väestörekisteristä. Kuinka ollakaan, osoite on usein muuttunut yhteiseksi tasan kolme kuukautta ennen vankilaan tuloa, Mankkinen naurahtaa.tapaajan tausta katsotaan myös tarkkaan, koska vankilaan ei haluta järjestää huumeiden kulkureittiä. Mankkinen laatii tapaamisten aikataulut noin kahdeksi viikoksi eteenpäin ja välittää ne vartijoille. Olen arvioinut, että hakemuksiin ja aikataulujen tekemiseen menee Vangeilla on varsin epärealistisia käsityksiä pärjäämisestä siviilissä. Pitäisi olla paljon enemmän aikaa jutella vankien kanssa ja saada heidät uskomaan, että tukisuunnitelmat tehdään heidän hyväkseen,mankkinen kertoo. yksi työpäivä viikossa. Joissain vankiloissa ylivartijat pyörittävät tapaamisrumbaa.tämä voisi olla hyvä ratkaisu myös Kylmäkoskella, koska minulla on työtä muutenkin valtavasti. Perhetapaamisia varten on oma huone, jossa on parisänky, pieni pöytä ja kaksi tuolia, leluja sekä keittokomero. Tapaamishuoneessa saa valmistaa ainoastaan vankilan kanttiinista ostettua ruokaa. Tapaaja ei saa tuoda tapaamiseen mitään, eikä vanki saa viedä tapaamistiloista osastolle mitään. Varsinaista perhetapaamistilannetta ei kuitenkaan valvota, paitsi niissä tapauksissa, jos lapsi tulee tapaamaan isäänsä yksin.valvojana on tuolloin sosiaalityöntekijä, pastori tai joku vartijoista. Tavallisesti isä on kiinnostunut perheestään vankila-aikana, vaikka olisi aivan piittaamaton siviilissä. Joissain tapauksissa perhe kieltäytyy tapaamisesta, mikä voi olla vangille vaikeaa. Toisaalta joskus perhetapaamiset voivat luoda uuden alun ihmissuhteille, kun isä on selvin päin ja asioista voidaan jutella. Mahdollisesti tästä syntyy motivaatio astua uudelle polulle siviilissä, Mankkinen pohtii. Krooninen rahapula Vangilla on velvollisuus tehdä varsinaisena työaikana työtä tai osallistua koulutukseen taikka muuhun vankilan järjestämään toimintaan, jos sitä pystytään tarjoamaan. Kylmäkoskella vangeille järjestetään kursseja, joilla he voivat täydentää peruskoulutustaan tai opetella uusia taitoja.vankilassa on atk-luokka, jossa moni on opetellut tietojenkäsittelyn perusteet. Internetiin vankilan koneilla ei pääse. Vankilassa on myös erilaisia cognitive skills -kursseja, joilla voi harjoitella esimerkiksi vihanhallintaa ja parantaa näin selviytymismahdollisuuksia siviilissä. Tekemisellä pyritään välttämään turhautumista ja ahtaan paikan kammoa.vangit pääsevät lisäksi kaksi kertaa päivässä ulkoilemaan puoleksi tunniksi vankilan takapihalle. Kylmäkoskella on myös pallokenttä ja urheiluhalli. Osa vangeista on erinomaisia salibandyn ja jalkapallon pelaajia. Kylmäkosken vankila kykenee tarjoamaan työtä ainoastaan 30 prosentille vankeusvangeista. Työt ovat lähinnä kevyttä kokoonpanoa. Osia kootaan läheiselle ravirattaita valmistavalle yritykselle ja useammille kalastustarvikkeita myyville yrityksille.vangit kutovat poppanoita ja mattoja sekä askartelevat erilaisia koristeita.töitä pyritään myös kehittämään sen mukaan, minkälaisia taitajia talossa kulloinkin on. Vankeusvangeista 70 prosenttia elää vankilan maksamalla päivärahalla, joka on noin 30 euroa kuukaudessa. Tällä rahalla he tekevät kaikki kanttiiniostoksensa: syötävät, kahvin, tupakan, postimerkit, puhelinkortit ja hygieniatarvikkeet. Tunteita kuumentaa, kun monet haluaisivat kovasti tehdä työtä, mutta sitä ei ole tarjota. He tietävät, että tutkintavangit saavat kunnalta lakisääteisen pitkäaikaislaitoshoidon käyttörahan, joka on noin 80 euroa kuukaudessa, ja tästä tulee jatkuvasti vääntöä. He yrittävät kaikin keinoin päästä sosiaalityöntekijän puheille, että saisivat raha-asioitaan järjestettyä. SATU KONTIAINEN SOSIAALITURVA 12/2003 5

6 Sosiaalityöntekijän näkökulmasta vaikuttaakin siltä, että vangeilla kuluu suurin osa vankila-ajasta miettiessä, mistä saisi lisää rahaa kanttiiniostoksiin, Mankkinen kertoo. Oikeus jokapäiväiseen pilleriin Vangit saavat tuoda selleihinsä tiettyjä omia tavaroita, esimerkiksi television ja stereot, ja tehdä näin omasta tilastaan mahdollisimman kodikkaan. Siviilivaatteet ovat sallittuja, mutta tarvittaessa vankila tarjoaa myös vaatetuksen. Pitkäaikaisvangit voivat hakea vaatehankintoihin toimeentulotukea. Vankila järjestää perusterveydenhuollon ja hammashoidon. Erityishammashoitoon ja silmälaseihin anotaan maksusitoumus kotikunnasta. Vangit saavat lääkkeet talon puolesta, ja niitä käytetään paljon. Miehet tietävät tarkkaan, mikä lääke on tehokkain mihinkin vaivaan. Meillä on ollut vuoden verran myös korvaushoidossa olevia. Täällä ei kuitenkaan käynnistetä uusia korvaushoitoja, Mankkinen toteaa. Kylmäkoskella lääkärit ovat vaihtuneet viimeisen vuoden aikana usein. Sijainen käy noin kerran viikossa. Olemme hakeneet yhdessä Satakunnan vankilan kanssa vakituista lääkäriä, jotta saisimme esimerkiksi kuntoutus- ja eläkeasioita eteenpäin paremmin jo vankila-aikana. Ainakin 40 prosenttia vangeista on työkyvyttömiä. Vankilan pienessä kappelissa järjestetään viikoittain jumalanpalveluksia, joissa käy muutama vanki. Joulun alla kappelissa järjestettiin kauneimmat joululaulut -tilaisuus ja tila oli täynnä hartaasti laulavia miehiä, Mankkinen kertoo. Suunnitellen siviiliin Siviiliin siirtymistä on valmisteltava hyvissä ajoin ennen vapautumista. Kriminaalihuoltolaitoksen valvontaan vapautuu Kylmäkoskelta noin kymmenesosa vankeusvangeista. Kriminaalihuoltolaitos laatii näille vangeille vapautumissuunnitelman yhteistyössä vankilan kanssa. Suunnitelman ensimmäinen haastattelu tehdään puoli vuotta ennen vapautumista ja toinen lähellä vapautumista. Ideaalitapauksessa ensimmäisessä haastattelussa vangin mieleen saadaan tavoitekuva siviilistä, jota tarkistetaan käytännön osilta jälkimmäisessä haastattelussa. Usein käy kuitenkin niin, että jälkimmäisessä haastattelussa vanki on muuttanut mieltään esimerkiksi yhdessä sovitusta tuetun asumisen muodosta. Kaveri sanookin, että hän menee suoraan siviiliin ja hänelle on löydettävä heti oma asunto. Näissä tapauksissa tuntuu siltä, että suunnitelmien kanssa on tehty turhaa työtä, Mankkinen harmittelee. Tuettu asuminen ei välttämättä vapautuvaa vankia kiinnosta, koska siinä alkoholin käyttö on rajoitettua ja vankilassa saatuja lääkkeitä on vähennettävä. Jos tähän ei ole motivaatiota, pärjääminen itsenäisessä asumisessa on arveluttavaa. Suunniteltu vapautumisohjelma on oljenkorsi, johon vankien olisi tartuttava. Siviilissä on vanha kaveripiiri ja entiset tavat odottamassa. Vapauteen tulisi totutella asteittain, ja jos mahdollista, tukihenkilön saattamana. Vapautuvien vankien määrä moninkertaistunut Loput 90 prosenttia vapautuvista Mankkinen hoitaa itse. Moni vangin asia laitetaan vireille jo vankilasta, jotta elämä ei olisi tarpeettoman vaikeaa siviilissä yksin. Tuomioista suuri osa on lyhytaikaisia eli alle kolmen kuukauden mittaisia, jolloin tilanteet eivät ehdi paljon siviilissä muuttua. Pidempiaikaisien tuomioiden saaneita avustetaan muun muassa asunnon hankkimisessa. Vuokra-asuntojen löytäminen vapautuville vangeille on vaikeaa. Esimerkiksi Tampereen kaupungin asuntojonossa odottaa yli ihmistä, eivätkä vangit ole priorisoitavissa, päinvastoin. Monilla heistä on luottohäiriömerkintöjä, jotka vaikeuttavat asunnon saantia ennestään.tampereen kaupungin sosiaalityöntekijät voivat ohjata vangin sosiaaliseen isännöintiin, mutta sekin tuntuu joistain vangeista liian rajoittavalta. SATU KONTIAINEN Moni vanki odottaa sosiaalityöntekijän löytävän hänelle asunnon yksityisiltä vuokramarkkinoilta. Vapautumisen yhteyteen varataan aika kunnan tai kaupungin sosiaalityöntekijälle. Ajanvarauspyyntö lähetetään kirjallisena hyvissä ajoin, paria kuukautta ennen vapautumista. Ajanvarauslomake nopeuttaa yhteydenpitoa, koska puhelimitse on työlästä saada aikaa varattua. Suunnitelmallisuutta häiritsee se, että aina ei tiedetä tarkkaan vapautumispäivää. Usein vangeilla on hovioikeudessa tuomioita valitusasteella. Joskus tilanne voi muuttua oikeudenkäynnissä, ja saamme tietää, että vanki vapautuu jo seuraavana päivänä. Siinä on aika vaikea ryhtyä järjestämään ykskaks jotain, Mankkinen kertoo. Kylmäkosken sosiaalityöntekijän työtä on lisännyt se, että vankila muuttui kesäkuussa 2000 sijoitusvankilaksi. Sitä ennen vangit olivat tutkintavankeja, ja suoraan siviiliin siirtyvien määrä oli huomattavasti vähäisempi.vapautuvien määrä on kymmenkertaistunut viimeisen kolmen vuoden aikana: vuonna 1999 Kylmäkoskelta vapautui 24 vankeusvankia, vuonna 2002 oli jo 141 vapautunutta ja tänä vuonna vapautuvien määrä nousee yli 200:n. Ikinä ei tule valmista Mankkinen ottaa vastaan noin asiakasta päivässä muiden töidensä lisäksi. Tapaamiset ovat vääjäämättä nopeita, noin 10 minuutin pituisia. Työnteon mielekkyys heikkenee jatkuvassa kiireessä. Heikko tilanne ei näytä muuttuvan miksikään. Vankien määrä kasvaa kokoajan.vaikka kuinka yrittäisin tehdä töitä, niin millään en ehdi saamaan valmista. Sitten pitäisi miettiä vielä pitkän tähtäimen kehityssuuntaa ja ehkäisevää työtä. On uuvuttavaa, että työtään ei voi tehdä niin kuin sitä pitäisi tehdä. Miten näissä olosuhteissa voisi riittävästi tukea vankia esimerkiksi päihteistä eroon pääsemisessä? Kylmäkoskelle tarvittaisiin Mankkisen mukaan välttämättä oma avotaloyksikkö, jonka kautta vapautuvat vangit kiertäisivät. On huolestuttavaa, että meiltä lähtee täältä niin moni suoraan siviiliin. Jotkut voivat päästä vapauteen niinkin, etteivät ole saaneet yhtään lomaa, jolloin olisivat voineet järjestää asunto-, työ- ja tukiasioitaan. Nyt yritämme kaupata vapautuvia kavereita avotaloihin ympäri Suomea, mutta seulat niihin ovat tiukat. Joissakin paikoissa ei saa olla esimerkiksi mitään päihdetaustaa, ja sellainen on kuitenkin yli 90 prosentilla vangeista. Satu Kontiainen 6 SOSIAALITURVA 12/2003

7 Vankeusrangaistuksen suorittaminen Vankeusrangaistus on joko elinkautinen tai määräaikainen. Hyvin harvoista rikoksista tuomitaan elinkautiseen rangaistukseen, ja ainoastaan tasavallan presidentti voi armahtaa elinkautiseen tuomitun.vuoden 2002 lopussa vankiloissa oli 74 elinkautisvankia. Määräaikaisesta vankeusrangaistuksesta suoritetaan vankilassa pääsääntöisesti kaksi kolmasosaa, minkä jälkeen tuomittu pääsee ehdonalaiseen vapauteen. Ensikertalainen vanki voi vapautua suoritettuaan tuomiostaan puolet. Nuori rikoksentekijä, joka on tehnyt kaikki rikoksensa alle 21-vuotiaana, voi nuorisovangiksi määrättynä vapautua suoritettuaan tuomiostaan yhden kolmasosan. Vankilarangaistuksien yhteenlaskettu enimmäisaika voi olla 20 vuotta. Joka kolmas rangaistus on alle kahden kuukauden pituinen. Alle prosentti vangeista istuu yli kahdeksan vuotta. Ehdonalaiseen vapauteen päästetyn on noudatettava hänelle vapaaksi päästettäessä annettuja määräyksiä.vapautumisen yhteydessä päätetään, asetetaanko asianomainen koeajaksi valvontaan vai vapautetaanko hänet ilman valvontaa. Ilman valvontaa vapautetaan vanki, jolla on rangaistusta jäljellä alle 1,5 vuotta.valvontaan määrätään kaikki nuorisovangit ja valvontaa itse haluavat. Ilman valvontaa vapautetaan myös Pohjoismaiden ulkopuolelle karkotettavat. Valvojaan on pidettävä säännöllisesti yhteyttä, ja elinolosuhteiden muutoksista on ilmoitettava. Myös valvonnassa olevan matkustusoikeutta on rajoitettu. Jos ehdonalaiseen vapauteen päästetty syyllistyy koeaikana uuteen rikokseen, tuomioistuin voi julistaa ehdonalaisen vapauden menetetyksi. Ehdonalaisen vapautensa menettänyt voi päästä uudelleen ehdonalaiseen vapauteen suoritettuaan jäännösrangaistuksesta yhden kuukauden. Ehdollinen vankeus on 1-3 vuoden mittainen koeaika, joka voidaan määrätä enintään kahden vuoden pituisen vankeusrangaistuksen sijaan. Henkilö ei joudu tällöin vankilaan. Ehdollisen vankeusrangaistuksen lisäksi voidaan tuomita sakkoa tai yhdyskuntapalvelua. Jos tuomittu tekee koeaikana uuden rikoksen, josta olisi tuomittava ehdotonta vankeutta, tuomioistuin voi määrätä myös ehdollisen rangaistuksen pantavaksi käytäntöön vankeusrangaistuksena. Yhdyskuntapalvelua voidaan määrätä enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta tuntia.yhdyskuntapalvelu on palkatonta työtä, jota Kriminaalihuoltolaitos valvoo. Sakko tuomitaan päiväsakkona, joiden lukumäärä riippuu rikoksen törkeydestä. Päiväsakon rahamäärä taas riippuu henkilön maksukyvystä. Maksamaton sakko voidaan muuttaa vankeusrangaistukseksi. Kahta päiväsakkoa vastaa yhden päivän vankeus. Muuntorangaistus on 4-90 päivää vankeutta. Rikesakko on euromäärältään kiinteä varallisuusrangaistus, eikä sitä voida muuttaa vankeudeksi. Nuorisorangaistusta kokeillaan vuosina seitsemän käräjäoikeuden alueella. Se koostuu tunnin mittaisesta nuorisopalvelusta ja 4-12 kuukauden mittaisesta valvonnasta. Nuorisorangaistukseen voidaan tuomita alle 18-vuotias rikollinen, jos sakko on riittämätön seuraamus eivätkä painavat syyt vaadi ehdotonta vankeusrangaistusta. Tutkintavankeus ei ole rangaistus, vaan esitutkinnan ja oikeudenkäynnin aikana toteutettava pakkokeino. Vakavasta rikoksesta epäilty pitää vangita käräjäoikeuden päätöksellä, kun poliisi haluaa pitää epäillyn kiinni yli neljä päivää. Usein tämä tehdään poliisitutkinnan turvaamiseksi tai siksi, että epäilty ei pääsisi pakenemaan.tutkintavankeuden toimeenpanosta vastaavat Vankeinhoitolaitos ja Poliisi. Keskimääräinen tutkintavankeusaika oli vuonna ,1 kuukautta. Sijoittelussa huomioidaan vangin kotipaikka, ikä, terveydentila, oletettava sopeutuminen laitoksen olosuhteisiin, ammattitaito, työkyky, koulutuksen tarve sekä muut yksilölliset ominaisuudet. Joissain tapauksissa sijoittelu tehdään rikoksen tyypin mukaan. Esimerkiksi seksuaalirikolliset lähetetään tavallisesti Kuopion vankilaan. Sijoitteluohjeista voidaan myös poiketa vankiluvun tasaamiseksi. Sijoittelu tehdään erityisissä sijoitteluvankiloissa. Kotikunta määrää ensisijaisesti siitä, minkä vankeinhoitoalueen laitokseen tuomittu sijoitetaan.vangit sijoitetaan mahdollisuuksien mukaan siten, ettei heidän yhteydenpitonsa omaisiin kohtuuttomasti vaikeudu. Esimerkiksi Pirkanmaalta kotoisin olevat vangit viedään ensin Turun vankilaan, josta heidät sijoitetaan yleensä Kylmäkosken vankilaan. Naiset sijoitetaan laitoksiin, joissa on naisvankilaosasto. Suurin osa naisvangeista on Hämeenlinnan, Pyhäselän ja Vantaan vankiloissa. Alle 21-vuotiaat sijoitetaan nuorisovankilaan tai laitokseen, jossa on nuorisovankilaosasto. Aluksi nuoret miehet toimitetaan Keravan nuorisovankilaan ja nuoret naiset Hämeenlinnan keskusvankilaan, joista vankilaoikeus tarvittaessa sijoittaa heidät muualle. Tutkintavangit sijoitetaan asiaa käsittelevän tuomioistuimen mukaan. Tutkintavangit sijoitetaan pääsääntöisesti tutkintavankiloihin. Sakon muuntorangaistusta suorittavat sijoitetaan suoraan kotikuntansa perusteella määrättyyn laitokseen. Pakkolaitoksiin eristetään vaaralliset rikoksenuusijat. Vuoden 2002 lopussa pakkolaitoksissa oli 24 miestä ja yksi nainen. Avolaitoksiin sijoitetaan joko työ- tai muuhun toimintaan osallistuvia henkilöitä, joiden katsotaan sopeutuvan vapaampiin oloihin ja joiden ei oleteta poistuvan laitoksesta luvatta. Suomessa on 18 avolaitosta. Kaikki avolaitokset ovat valvottuja laitoksia, joissa vangilta edellytetään sitoutumista päihteettömyyteen. Nämä tiedot ja lisätietoja löytyy internetistä sivulta: ja Vankiluvut Suomen rangaistuslaitoksissa (suluissa käytettävissä olevat tilat) Helsingin vankila 326 (250) Hämeenlinnan vankila 179 (165) Hämeenlinnan vankisairaala 30 (70) Jokelan vankila 141 (122) Keravan vankila 183 (155) Konnunsuon vankila 224 (195) Kuopion vankila 59 (53) Kylmäkosken vankila 145 (102) Mikkelin vankila 88 (74) Oulun vankila 106 (89) Pelson vankila 228 (189) Pyhäselän vankila 92 (90) Riihimäen vankila 224 (212) Sukevan vankila 213 (172) Turun tutkintavankila 135 (110) Turun vankila 241 (220) Vaasan vankila 80 (65) Vantaan vankila 191 (158) Vankimielisairaala 31 (-) Avovankiloissa 582 (698) Työsiirtoloissa 174 (260) SOSIAALITURVA 12/2003 7

8 Polku johdattaa pois lavealta tieltä Kirkkopalvelujen Polku-tukiprojektin työntekijät pyrkivät motivoimaan vankeja rikoksettomaan elämään Konnunsuon, Naarajärven ja Sukevan vankiloissa. Monella vangilla herää vankila-aikana halu korjata elämänsä suuntaa, ja useampi vannoo, että lusimaan en enää tule. Aiempi elämäntapa on ollut katkolla vankilassa, jossa on säännöllinen päivärytmi ja perusasiat järjestyksessä. Kun vapaus koittaa, vastuu säännöllisestä elämästä siirtyy vangille. Puitteet siviilissä eivät ole yhtä vaivattomat, eikä kaikilla ole lainkaan kokemusta normaalista itsenäisestä elämästä. Huumeet ja asunnottomuus ovat voineet olla vangin elämässä monen vuoden ajan. Päivät ja viikot ovat menneet miettiessä, missä nukun seuraavan yön ja mistä saan huumeita. Usein koko lähipiiri elää samalla tavalla. Vankilassa on kerrottu, että entinen kaveriporukka on syytä unohtaa, jos mielii pysyä muurien ulkopuolella. Entinen vanki joutuu kuitenkin kohtaamaan ennakkoluuloja joka puolelta uusilta tuttavuuksilta, asunnonvälittäjiltä, työnantajilta, jopa sosiaalityöntekijöiltä. Usein vain vanha kaveripiiri hyväksyy vangin. Joku kavereista voi odottaa jo vankilan portin ulkopuolella viinapullon kanssa.vankilassa herännyt ajatus päihteettömästä elämästä uudessa sosiaalisessa ympäristössä tuntuukin vieraalta. Polku-projektissa luodaan vapautuville vangille paremman elämän puitteita ja tuetaan kivisellä polulla kohti rikoksetonta elämää. Valmennusta vapauteen Kirkkopalvelujen Tyynelän kehittämiskeskus käynnisti RAY:n tukemana vuonna 2001 vapautuvien vankien Polku-tukiprojektin, joka motivoi vankeja ajattelemaan omaa elämäänsä ja tukee heitä siviiliin siirtymisessä. Projekti aloitti toimintansa ensin Konnunsuon vankilassa ja vuotta myöhemmin Sukevan vankilassa ja Naarajärven avovankilassa. Projekti jatkuu näillä näkymin vuoden 2004 loppuun. Nimensä mukaisesti projektissa räätälöidään jokaiselle mukana olevalle vangille uusi omien tavoitteiden mukainen elämän polku. Projektin työntekijät kokoavat vangille tukiverkoston, johon kuuluu tavallisesti sosiaali- ja työvoimatoimen ammattilaisia, poliisi, omaisia sekä seurakunnan ja päihdeklinikan edustajia. Projektissa saatujen kokemusten pohjalta laaditaan myös vapautuvan vangin valmennusohjelma ja pieni opas. Oppaaseen tulee kaksi osaa, joista toinen on suunnattu vankilan työntekijöille ja toinen vapautuvalle vangille. Opas valmistuu tämän vuoden loppuun mennessä, ja sitä jaetaan vankiloihin ja kaikille yhteistyökumppaneille. Naarajärven vankilassa Polku-projektia vetää sosionomi (amk) Anne Armila- Laaksonen. Hänen vastuullaan ovat Mikkeli-Jyväskylä -alueelta kotoisin olevat vangit. Herättelen vangeissa tahtoa parempaan elämään ja yritän kaivaa esiin suunnitelmallisuutta. Vangilla täytyy olla halu päästä rikoksista ja huumeista irti, mutta sekään ei yksin riitä. Kun he lähtevät vankilasta, kauniit ajatukset ovat turhia, jos tukiverkosto ei ole koossa ja pitävä, Armila- Laaksonen kertoo. Lälläripuuhaa vai viimeinen mahdollisuus Polku-projektin työntekijät pyytävät kaikki yli neljän kuukauden tuomion saaneet haas- PAULA KONSTI 8 SOSIAALITURVA 12/2003

9 tatteluun, jossa he kertovat projektista. Armila-Laaksonen on haastatellut projektin aikana yli 40 vankia. Suurin osa näistä on ensimmäistä kertaa vankilassa, mutta mukana on myös viides- ja kuudeskertalaisia, jopa yksi kahdestoistakertalainen. Jos vanki kiinnostuu projektista, haastatellaan häntä useampaan kertaan ennen kuin hänet virallisesti otetaan projektiin mukaan. Haastatteluissa selvitetään, onko vanki valmis kokonaisvaltaiseen, intensiiviseen työskentelyyn. Vangin täytyy haastattelujen aikana vakuutella, miksi hänet pitäisi ottaa mukaan, ja kertoa avoimesti todellisista osallistumisen syistä, Armila-Laaksonen kertoo. Monet kaverit ovat sanoneet, että tämä on ainoa mahdollisuus saada ote normaalielämästä, muut mahdollisuudet he ovat jo pilanneet. Jotkut vangit kuitenkin ajattelevat, että he ovat jo selvillä vesillä, kun ovat olleet vankilassa kuukauden tai kaksi. Heidän mielestään tämä on aivan lälläripuuhaa. Moni myöntää, että ei aio lopettaa pilven polttoa siviilissä. Koska se ei ole laissa sallittua, emme voi tukea heitä tietoisina tästä. Osallistuminen vaatii selkärankaa, jota harvalla on riittävästi. Esimerkiksi huumeita myyneiden pitää tyytyä rahallisesti paljon vaatimattomampaan elämäntapaan. Aiemmin rahaa on tullut pienellä vaivalla. Osa vangeista on pelimiehiä, konkareita, jotka ovat kiertäneet monta taloa. He tietävät, mikä viranomaistaho toivoo milläkin tavalla keskusteltavan. He tuntevat sopivan määrän termistöä ja esiintyvät vakuuttavasti. Jossakin vaiheessa kuitenkin paljastuu, onko kaveri tosissaan vai ei. Kaikille on annettava yhtäläinen osallistumismahdollisuus. Kun vanki päättää tulla mukaan ja haastattelija näkee, että vanki on motivoitunut, tehdään osakkuussopimus. Armila-Laaksosella on tällä hetkellä 14 Polkusopimusta. Työntekijä lupaa sopimuksessa tehdä voitavansa helpottaakseen vangin vapautumista ja siviilielämästä kiinnipitämistä. Myös vanki sitoutuu yhteisiin tavoitteisiin.vanki antaa sopimuksessa luvan työntekijälle olla yhteydessä kaikkiin niihin viranomaistahoihin, joihin tarve vaatii. Polkusopimus on vapaaehtoinen kättä päälle -sopimus, ja se voidaan ilmoituksesta purkaa. Toista voi ymmärtää erimielisyyksissäkin Projektin työntekijät pitävät päiväkirjaa asiakkaistaan. Jokaiselle vangille on päiväkirjassa omat sivut, joille työntekijä kirjoittaa ensin vangin perustiedot ja sitten haastattelujen kuluessa tietoja harrastuksista, perhesuhteista, terveydestä, koulutuksesta ja työskentelystä. Työntekijä kirjaa päiväkirjaan pääkohdat kaikista keskusteluista, joita hän käy vangin ja yhteistyötahojen kanssa. Keskusteluja voi olla kuusikin päivässä. Pisimmät keskustelut voivat kestää kahdesta kolmeen tuntia. Tämän jälkeen olen aivan naatti. Kaverit ovat varsinkin ensimmäisissä keskusteluissa todella herkkiä, ja saan asetella sanojani varovaisesti, Armila-Laaksonen kertoo. Keskusteluissa hahmotellaan uutta polkua. Armila-Laaksonen pyrkii selvittämään, mitkä siviilissä ovat olleet suurimmat ongelmat tavallisesti huumeet ja asunnottomuus. Keskusteluissa käydään läpi myös erilaisia ongelmatilanteita ja miten niitä pystyttäisiin estämään. Mieleeni on erityisesti jäänyt tilanne, jossa jouduimme vangin kanssa sanaharkkaan lupauksien pitämisestä. Seuraavana päivänä pyysin vangin uudelleen keskusteluun. Sanoin kaverille, että minulle jäi riidasta paha mieli, ja niin jäi varmaan sinullekin. Kävimme läpi koko sanaharkan yksityiskohtia myöten, mitä kumpikin oli sanonut ja mitä sillä tarkoittanut. Hän on myöhemmin muistellut monesti, että se oli ensimmäinen kerta hänen elämässään, kun riita on sovittu. Hän oivalsi, että välillä ihmisiltä on kysyttävä suoraan ja tarkennettava, että puhutaanko nyt samaa kieltä. Vangit johdatetaan pohtimaan syvällisesti toimintatapojaan, ja he käyvät projektissa läpi arkojakin asioita. Projektin työntekijät eivät tarjoa valmiita vastauksia, vaan vangin täytyy kokea oivallukset itse. Räätälöity tukiverkosto Keskustelujen kuluessa vangin kanssa luodaan suunnitelma siitä, keitä tarvitaan hänen tukiverkostoonsa siviilissä. Tämän jälkeen projektin työntekijä kutsuu tukiverkoston suunnittelemaan vangin vapautumista ja uutta elämää siviilissä.yhteistyötahoja pyritään tapaamaan vankila-aikana kerran tai kaksi. Tapaamisissa jaetaan kullekin omat tehtävät. Projektin työntekijä on yhtenä verkoston tukihenkilönä vuoden vapautumisen jälkeen. Kokemukseni on, että verkostotahot lähtevät todella mielellään mukaan. Kun istumme saman pöydän ääressä ja keskustelemme avoimesti vangin elämästä, kaikki ovat mielellään sitoutuneet toimimaan hänen hyväkseen, Armila-Laaksonen kertoo tyytyväisenä. Projektin tavoite on, että yksi kymmenestä saataisiin selviämään itsenäiseen ja rikoksettomaan elämään.vanhalla polulla jatkaa yhdeksän kymmenestä, ja osa päätyy vankilaan uudelleen. En voi olla ottamatta itseeni, jos mukana ollut vanki sortuu huumeisiin tai rikoksiin vapauduttuaan. Mieleen tulee heti, että olisinko voinut käyttää vielä vähän enemmän aikaa tämän kaverin kanssa. Toisaalta on pidettävä mielessä, että yksi kymmenestä on realistinen tavoite, jonka eteen pitää jo itsessään tehdä kovasti työtä. Yhteistyössä rikoksettomaan elämään Satu Kontiainen Kuusi ministeriötä, Kuntaliitto ja Kriminaalihuollon tukisäätiö ovat käynnistäneet vuosiksi valtakunnallisen Yhteistyössä rikoksettomaan elämään eli YREhankkeen.Toiminta alkoi Lahdessa viime vuonna, ja tänä vuonna mukaan ovat tulleet Tampere ja Hämeenlinna. Kuopio, Oulu, Turku ja Helsinki tulevat mukaan ensi vuonna. Hankkeen johtaja on Jari Nurmi. YRE-hankkeessa etsitään entistä tehokkaampia keinoja parantaa vankien elämänhallintaa. Hankkeen tavoite on vähentää uusintarikollisuutta ja edistää vapautuneiden vankien yhteiskuntaan sijoittumista. Tavoitteet pyritään saavuttamaan kehittämällä yhteistyössä julkisen sektorin, kansalaisjärjestöjen ja eri työnantajien kanssa alueellisia palvelukokonaisuuksia, joita hankkeen aluevastaava ohjausryhmineen koordinoi. Hankkeessa mukana olevalle vangille järjestetään tarvittavat asumispalvelut, joista hän etenee itsenäiseen asumiseen asteittain. Vanki pyritään myös ohjaamaan kuntoutusjatkumoon, joka aloitetaan jo vankila-aikana esimerkiksi päihdekuntoutuksella. Vanki saa tarvittaessa velkajärjestelyn ja hänen toimeentulonsa rakennetaan yksilöllisten reunaehtojen mukaan.työ- ja toimintakyvyn arvioinnin pohjalta vangille luodaan suunnitelma työelämää tai muuta mielekästä päiväohjelmaa varten. Toiminta on suunnattu muutostyöskentelyyn valmiille rikostaustaisille kansalaisille, erityisesti nuorille ja syrjäytymisvaarassa oleville. SOSIAALITURVA 12/2003 9

10 Sakkovangit ovat tavallisesti yhteiskunnan huono-osaisimpia Sakkovankien määrä on kasvanut nopeasti viime vuosina. He kuormittavat ennestään täysiä vankiloita. Oikeusministeriön selvitysmiehet Kari Haavisto ja Kirsti Kuivajärvi ovat laatineet ehdotuksen, jonka mukaan sakon muuntorangaistuksien määrä vähennettäisiin kymmenesosaan nykyisestä. Kuivajärven mukaan suomalainen muuntorangaistusjärjestelmä on jäänyt jälkeen muista pohjoismaisista. Sakkoja suoritetaan muuntorangaistuksena Suomessa moninkertaisesti verrattuna muihin Pohjoismaihin. Ruotsissa sakkoja ei ole muunnettu vankeudeksi enää käytännössä lainkaan vuoden 1983 jälkeen. Vaikeaa kuvitella, miksi suomalainen yhteiskunta olisi niin erilainen, että meillä pitäisi varallisuusrangaistuksen takia lähettää ihmisiä vankilaan. Täytyykö suomalaisia rangaista vähäisistä rikoksista enemmän kuin esimerkiksi ruotsalaisia tai tanskalaisia? Kuivajärvi kysyy. Kolmannes sisääntulevista vangeista sakkovankeja Lähes kaikkien Suomen vankiloiden käyttöaste on yli sata prosenttia tällä hetkellä. Poikkeuksen tekevät ainoastaan Pyhäselän vankila ja Hämeenlinnan vankisairaala. Vankiloiden tilanne on todella vaikea. On tarpeellista selvittää, mitä ryhmiä vankilassa on, ja miettiä, voisiko joku ryhmä suorittaa rangaistuksensa jollain muulla tavalla, Kuivajärvi kertoo. Sakkovangit ovat selkeästi tällainen ryhmä. Viime vuonna vankiloihin tuli yhteensä vankia, joista oli sakkovankeja. Koska vankeusvangeille tarvitaan lisää tilaa, huomio kiinnittyy vääjäämättä niihin, joilla on vähäpätöisempi tuomio. Sakkovankien rangaistus on kuitenkin alun perin varallisuusrangaistus. Muut vankiryhmät ovat selvästi pienempiä. Ulkomaalaisten vankien osuus on tosin viime vuosina kasvanut. Onkin esitetty, että esimerkiksi virolaiset vangit lähetettäisiin suorittamaan rangaistustaan kotimaahansa. Kuivajärven mukaan tämä ei vähentäisi vankilukua paljoakaan. On selvitetty, että tätä kautta voisimme siirtää vuosittain enintään muutama kymmenen vankia. Vankiloita kuormittaa sakkovankien lisäksi erityisesti se, että tuomiot huumausainerikoksista ovat lisääntyneet, rikokset ovat raaistuneet ja tuomiot pidentyneet. Lisäksi naisvankien lukumäärä on kasvanut. Näköpiirissä onkin ennemmin, että vankiluku edelleen nousee tulevina vuosina, Kuivajärvi arvioi. Yksi vaihtoehto olisi lieventää rangaistusasteikkoa ja lyhentää rangaistuksia.tämä edellyttäisi kuitenkin lainsäädäntötoimia, ja yleinen mielipide vaikuttaa pikemmin olevan, että rangaistusasteikkoja pitäisi nostaa. Kallis ja hidas muuntoprosessi Toinen merkittävä epäkohta sakon muuntorangaistuksessa on muuntoprosessin hitaus ja kalleus. Kuivajärvi muistelee, että yhden sakon prosessi maksaa yli euroa ja työllistää useita virkamiehiä. Sakotettu saa rangaistuksen määräämisen yhteydessä joko tuomioistuimesta tai poliisilta rangaistusvaatimukseen liitetyn tilillepanokortin sakon maksamiseksi. Rangaistuksesta lähtee myös tieto Hämeenlinnassa sijaitsevaan oikeusrekisterikeskukseen, josta lähetetään maksukehotus maksun viipyessä. Mikäli sakotettu ei kehotuksesta huolimatta maksa sakkoaan, asia etenee perintään. Ulosottomies yrittää tavoittaa henkilön keskustellakseen sakon maksusta. Monesti aivan varattomia tai maksua vältteleviä on kuitenkin vaikeaa tavoittaa esimerkiksi asunnottomuuden vuoksi, jolloin ulosottomies joutuu palauttamaan asiakirjat takaisin oikeusrekisterikeskukseen.tällöin keskus päättää, että henkilö haastetaan oikeuteen muuntorangaistuskäsittelyyn. Haastaja voi olla ulosottomies, hyvin usein se on kuitenkin poliisi.tavallisesti poliisi antaa haasteen sakonmuuntokäsittelyyn otettuaan sakotetun kiinni päihtymyksen tai rikosepäilyn vuoksi. Haastaja antaa sakotetulle kirjallisen ilmoituksen siitä, milloin sakko muunnetaan vankeudeksi ja mistä rikoksesta on kyse, ja kuinka suuri sakko on. Sakotettu saa vielä tässä vaiheessa mahdollisuuden sakon maksamiseen. Oikeusrekisterikeskuksesta asiakirjat menevät syyttäjälle, joka esittää syytevaatimuksen sakonmuuntokäsittelyssä. Mikäli sakotettava on tilaisuudessa paikalla, hän voi edelleen saada maksuaikaa sakolleen, jolloin käsittely siirtyy. Ainoastaan muutama prosentti sakotettavista saapuu käsittelyyn. Sakon voi maksaa vielä vankilassa viiden ensimmäisen arkipäivän aikana muuntorangaistuksen alkamisesta. Valtaosa sakkovangeista päihteiden suurkuluttajia Sakkovangeista noin puolet on Kuivajärven mukaan erittäin huono-osaisia, asunnottomia juoppoja. Noin puolella sakkovangeista ei ole peruskoulun jälkeistä ammattikoulutusta. Joka toisen sakkovangin työhistoria on vähäinen tai puuttuu kokonaan. Ainoastaan neljä prosenttia sakkovangeista on naimisissa. Psyykkisesti ankara ja terveydelle vaarallinen elämä aiheuttaa sen, että kahdella kolmesta sakkovangista työ- ja toimintakyky on alentunut tai heikko. Joka viidennen sakkovangin psyykkinen tai fyysinen kunto on niin heikko, että he eivät voi työskennellä tai harrastaa vankila-aikanaan. Lähes puolet sakon muuntorangaistusta suorittaneista kuolee 10 vuoden sisällä vapautumisestaan. Sakkovankien päärikos on tavallisimmin näpistys tai huumausainerikos. Syrjäytyneen ihmisen elämäntapa aiheuttaa juuri näitä rikoksia. Myös järjestelmä itsessään tuottaa sakkovankeja. Joka viidennellä päärikoksena on oikeudesta esteetön poissaolo, Kuivajärvi pohtii. On merkittävä epäkohta, että muuntomenettelyyn päädytään yhteiskunnan syrjäytyneimpien ja köyhimpien kohdalla. Sakotettuja kansalaisia ei pitäisi kohdella eriarvoisesti riippuen siitä, onko henkilöllä varallisuutta vai ei, Kuivajärvi painottaa. 10 SOSIAALITURVA 12/2003

11 Sakot ovat tarkoitettu ensisijaisesti varallisuusrangaistukseksi eli vankeutta lievemmäksi seuraamukseksi, eikä niitä pitäisi joutua suorittamaan vankeusrangaistuksena, Rikosseuraamusviraston ylitarkastaja Kirsti Kuivajärvi sanoo. Vankila ei ole oikea paikka päihdeongelmaisille sakkovangeille. Ehdotuksemme yksi keskeinen kohta on, että vankilaan päätyvät päihdeongelmaiset sakkovangit sijoitettaisiin viiden vankilapäivän jälkeen päihdehuoltolaitokseen suorittamaan rangaistustaan. SATU KONTIAINEN Ulosottomies selvittää maksamattomuuden syyt Selvitysmiehet esittävät, että maksamatonta sakkoa ei muunnettaisi vankeudeksi, jos sakotettu on luotettavasti todettu varattomaksi, eikä silloin, jos rikos on tehty alle 18-vuotiaana. Vaikka nykyisetkin säädökset mahdollistaisivat sakon muuntamatta jättämisen varattomuustapauksissa, tuomioistuimet vetoavat siihen, etteivät saa riittävästi tietoa maksamattomuuden syistä. Sakotetut eivät yleensä saavu muuntokäsittelyyn selvittämään omaa maksukykyään tuomioistuimelle. Tarkoituksenmukaisinta olisi, että toimenpiteistä luovuttaisiin varattomuustapauksissa ennen kuin sakotettu saa haasteen, Kuivajärvi kertoo. Kun ulosottomies tekisi päätöksen toimenpiteistä luopumisesta, prosessi kevenisi selvästi. Muuntorangaistuspäätöksiä tehdään tuomioistuimissa vuosittain lähes Vaikka ulosottomies ei tavoittaisi sakotettua, hänen käytettävissään on tietoja, joiden pohjalta voidaan saada varsin kattavasti tietoa sakotetun tuloista ja varallisuudesta. Näitä tietolähteitä ovat verotustietorekisteri, eläketurvakeskuksen ja työvoimaviranomaisten tiedot työpaikasta, ulosottorekisteri, Kansaneläkelaitoksen tiedot henkilölle maksettavista sosiaalietuuksista, ajoneuvorekisterin ja kiinteistörekisterin tiedot henkilön omaisuudesta sekä pankkitilitiedot. Nämä tiedot selvittämällä tuloksettoman perintäyrityksen jälkeen sakotetun mahdollinen varattomuus voitaisiin todeta riittävän varmasti, ja ulosottomies voisi luopua toimenpiteistä. Ulosottoviranomaisten mahdollisuudet saada tietoja varallisuudesta paranevat vielä entisestään ulosottolain uudistuksen toteutuessa maaliskuussa Kun toimenpiteistä luovutaan, sakot jäävät ulosottoon ja ne peritään, jos henkilön varallisuustilanne myöhemmin kohenee. Tietenkin tuomioistuimella on käytössään koko rangaistusasteikko. Jos rikoksia on paljon ja sakkorangaistuksia kertyisi useita, voisi mielestäni määrätä ankarampia rangaistuksia, Kuivajärvi pohtii. Sakkovankien määrä kymmenesosaan nykyisestä Sakkovankien määrän vähentämiseksi selvitysmiehet ehdottavat, että myös muuntorangaistuksen enimmäispituus lyhenisi. Nykyään yhdestä muuntorangaistuksesta voi saada jopa 90 päivää vankeutta. Tämä olisi selvitysmiesten mukaan laskettava 60 päivään. Useamman sakon muuntorangaistuksen enimmäispituus olisi laskettava 120 päivästä 90 päivään. Minimirangaistusta tulisi nostaa neljästä päivästä kymmeneen.tätä lyhyemmät rangaistukset jätettäisiin muuntamatta. Mahdollisuus sakon muuntamiseen on toki säilytettävä, mutta tähtäämme siihen, että vankilaan joutuisivat vain ne, jotka eivät maksa sakkoja piittaamattomuuttaan ja ne sakotetut, joita ei ole voitu todeta varattomiksi.yleinen etu voi myös joissain tilanteissa vaatia sakon muuntamista, vaikka sakotettu olisikin varaton. Tavoite on, että sakkovankeja olisi vankiloissa enintään muutamia kymmeniä päivittäin.tällä hetkellä heitä on päivittäin yli 200. Satu Kontiainen Selvitys on saatavilla internetistä osoitteesta: 2m.pdf. SOSIAALITURVA 12/

12 Marketta Jungner NÄKÖKULMA Vankien sosiaalihuolto vankeinhoidon tehtävänä Vankien terveydenhuolto on vankeinhoidonkin tehtävä. Uudessa vankeuslaissa sosiaalihuollon järjestäminen pitäisi nähdä samoin. Henkilön vankila-ajan sosiaalihuollon kustannukset maksaisi valtio.vasta vapaudessa vastuu ja kustannukset siirtyisivät sille kunnalle, mihin vapautuva vanki asettuu asumaan. Sosiaalihuollon toteuttaminen on kuntien vastuulla. Kuten terveydenhuollossakin, sosiaalihuollossa vastuunottoa tuetaan valtionosuudella, joka myönnetään kunnille asukaspohjan mukaan. Siksi valtion ylläpitämässä vankeinhoidossa nähdään, että vangin kotikunnan tulisi huolehtia myös vankien sosiaalihuollosta, lähinnä tarvittaessa toimeentulotuesta. Näin kunnat muistaisivat, että vangit ovat edelleen kunnan asukkaita. Asia ei kuitenkaan välttämättä ole näin yksinkertainen. Mallia terveydenhuollosta Vangit ovat vankilassa valtion eli eduskunnan säätämien lakien perusteella ja valtion eli tuomioistuimen päätöksellä.vanki ei ole kotikunnan vaan valtion vankilassa, joka saattaa sijaita kaukanakin kotikunnasta. Hän ei välttämättä palaa kotikuntaan vapauduttuaan eikä sitä pidetä aina hyvänä ratkaisunakaan.tämän lisäksi nykyisistä vangeista moni on ryhtynyt rikoksiin päihderiippuvuutensa takia, on psyykkisesti häiriintynyt ja osa taas on vankilassa varattomuuttaan sakkoja suorittamassa. Kunta ei välttämättä edes sijoittaisi näitä hoidon tarpeessa olevia ihmisiä ensisijaisesti vankilaan vaan hoitoon ja miettisi useampaan kertaan sakon muuntorangaistusten taloudellisuuden. Terveydenhuolto on lakisääteisesti hyväksytty vankeinhoidonkin tehtäväksi. Kun nyt valmistellaan uutta vankeuslakia, olisi tärkeätä hyväksyä lakisääteisesti myös sosiaalihuolto vankeinhoidon tehtäväksi. Sosiaalihuolto on hyvä jo käsitteenä saada vankeuslakiin. Se edistää yhteisen arvo- ja toimintapohjan syntymistä kuntien ja vankeinhoidon toteuttamalle työlle. "Sosiaalityö" sana ei ole riittävän kattava. Eihän vankeinhoidon sairaanhoidostakaan puhuta lääkäri- ja sairaanhoitajapalveluina vaan terveydenhuoltona. Kunnan ja vankilan väliset ristiriidat kustannusten jaosta vaikeuttavat yhteistyötä, jota voitaisiin tehdä vankeusaikana ja sen jälkeen, jotta vapautuva pärjäisi siviilissä. ANTERO AALTONEN 12 SOSIAALITURVA 12/2003

13 Vankeinhoidon sosiaalihuollon selkiyttäminen ja normalisoiminen suhteessa yleiseen sosiaalihuoltoon myös lisää mahdollisuuksia kehittää yhteistyötä kuntien kanssa.yhteinen pohja vankeinhoidon sosiaalihuollon ja kunnan sosiaalihuollon välille löytyy syrjäytymisen ja uusintarikollisuuden estämisestä. Suunnitelmia voi yhteen sovittaa Etenkin asunnon hankkiminen, vapautuvan vangin työllistyminen sekä toimeentulo edellyttävät laajaa viranomaisyhteistyötä.työvoimahallinto, kansaneläkelaitos ja kunnat ovat keskeisiä toimijoita näissä asioissa vangin vapautumisvaiheessa, mutta myös vankeusaikana, kun pyritään vaikuttavaan työhön. Kuntien ja vankiloiden yhteisestä asiakasta koskevasta ja asiakkaan kanssa tehtävästä suunnittelusta on jo hyviä kokemuksia. Viranomaisyhteistyö voi yksinkertaistua vankia koskevien eri viranomaisten tekemien suunnitelmien yhteensovittamisesta. Etenkin kunnan laatima sosiaalihuoltoasetuksen 6 :ssä mainittu huoltosuunnitelma sopii hyvin laajankin vankia koskevan ja vangin kanssa tehtävän verkostotyöskentelyn perustaksi. Olisi hyvä varmistaa tämä verkostotyö myös säädöksin edellyttämällä eri viranomaisten sosiaaliturvaa koskevien asiakassuunnitelmien yhteensovittamista ja sitä, että kuntien yhteistyökumppaniksi määritellään säädöksissä myös rikosseuraamusala työvoimahallinnon, kansaneläkelaitoksen ja pankin lisäksi. Nyt kun kunta, kansaneläkelaitos ja työvoimahallinto opettelevat yhdessä työskentelyä yhteispalvelupisteitä koskevassa projektissa olisi oivallista liittää joukkoon myös rikosseuraamusala ja pohtia, olisiko vapauteen valmentavien toimenpiteiden suunnittelu mahdollista yhteistyössä vangin tulevan asuinkunnan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kriminaalihuollon, vankeinhoidon ja vangin kesken. Suunnitteluun voisivat tarvittaessa osallistua myös sen työvoimatoimiston ja kansaneläkelaitoksen paikallistoimiston edustajat, jonka toimialueella vangin asuinkunta sijaitsee. Rikosseuraamusalaa lukuun ottamatta tahot ovat samoja kuin yhteispalvelupistekokeilussa. Verkostotyö vankiloiden kanssa lisääntyisi vankeuden aikana, mutta ilmeisesti vähentäisi työtä vapautumisvaiheessa ja vapaudessa. Kunnat saisivat tukea työllensä vankilahenkilökunnalta, joka on tottunut työskentelemään vankien kanssa. Siirtyminen vapauteen tapahtuisi pehmeämmin ja suunnitelmallisemmin kuin ilman tätä verkostotyötä. Työvoimapolitiikan keinot käyttöön Vanki, eikä etenkään vapautuva vanki saisi joutua valtion viranomaisten karenssiin sen enempää sosiaaliturvan kuin palvelujenkaan osalta. Vangin tulisi saada ammatinvalinnanohjausta ja työvoimapalvelujen asiantuntemusta. Vapauteen siirtymistä tulisi tukea työvoimapoliittisesti välittömästi vankeuden loputtua. On epäilemättä hieman kornia todeta, että työnhakija omasta syystään ei ole ollut työvoimana käytettävissä tilanteissa, joissa kyseessä on vankeustuomion suorittaminen etenkin, jos vanki on osallistunut vankila-aikanaan työtoimintaan. Niin ikään kansaneläkelaitoksen pitäisi tukea vangin vapauteen siirtymistä kuntoutus- ja sosiaaliturvakeinoin heti vankeuden loputtua ja luonnollisesti jo vankeuden aikana. Se edistäisi kuntoutusjatkumon toteuttamista ja estäisi taloudellisen tilanteen rapautumista.tämä taas säästäisi kustannuksia myöhemmin. On vaikeata edellyttää kunnalta toimia kuntalaisuuden perusteella usein kaukana kotikunnasta sijaitsevaan vankilaan vangin tueksi, (joka ei ehkä koskaan tähän kuntaan palaakaan), jos valtio ei edes itse tunnusta vankia oman sosiaaliturvansa piiriin omassa maassaan. Olisi löydettävä malli, missä työvoimahallinnon ja kansaneläkelaitoksen liikkuma-ala vangin ja etenkin vapautuvan vangin työvoimapalvelu- ja sosiaaliturvakysymyksissä on riittävän laaja. Näin edistettäisiin vangin ja hänen läheistensä selviytymistä vapaudessa. Käytännölliseen kustannusten jakoon Uuteen vankeuslakiin on tärkeää linjata vankeinhoidon sosiaalihuollon olennaisimmat tehtävät ja kustannusvastuu vankeinhoidon päätöksistä. Vankeinhoidon sosiaalihuollolliset tehtävät ovat lähinnä yksilö- ja/ tai ryhmäpohjaista sosiaalityötä, lastensuojeluun liittyviä vanhemmuus- ja perhekysymyksiä, päihdekuntoutusta, vammaisten vankien arkielämän toiminnoissa selviytymisen tukemista, toimeentuloetuuksissa auttamista, verkostotyötä kuntien, valtion paikallisviranomaisten ja järjestöjen kanssa vapauteen siirtymisen ja siellä selviämisen edistämiseksi sekä vertaistoiminnan edistämistä ja yhdyskuntatyötä. Tällä hetkellä kiistelyjä siitä, mitä valtion ja mitä kunnan tulee maksaa, käydään vankien osalta paljon. Kunnan ja vankilan yhteistyötä vaikeuttavat monet kustannusten jakoon liittyvät ristiriidat. Pragmaattinen ratkaisu voisi olla, että henkilön vankilassa olon aikaiset kustannukset maksaa valtio ja vasta vapaudessa sosiaalihuollollinen vastuu siirtyy sille kunnalle, mihin henkilö asettuu vapauduttuaan asumaan. Näinhän on terveydenhuollossa. Suurin osa kunnista on tukenut vankeja taloudellisesti melko vähän. Lähinnä on tuettu yksittäisiä päihdekuntoutuksia, käyttövaroja ja vaatehankintoja. Tavoite normaalisuusperiaatteen mukaiseksi sanotusta kustannusvastuusta, eli kotikunnan kustannusvelvoitteen säilyttämisestä, on käytännössä hankala johtuen pitkienkin matkojen aiheuttamista ongelmista. Kotikunnan on selvitettävä, onko vanki vankilassa oikeutettu sosiaalihuollon apuun, mikä periaatteessa edellyttää vangin kanssa tapaamista. Joko vangin on mentävä sosiaalityöntekijän luo tai sosiaalityöntekijän vangin luo. Vankeinhoidolle on vaikeata lisätä enää muiden organisaatioiden määräämiä vankien kuljetusvelvoitteita, ainakaan omalla kustannuksellaan. Kunnan sosiaalityöntekijänkään ei ole yksinkertaista lähteä vankia haastattelemaan oman kunnan ulkopuolelle. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoista Nyt olisi myös hyvä selvittää, onko tarkoituksenmukaisempaa siirtää vankeinhoidon sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset sosiaali- ja terveysministeriön kustannusluokkaan oikeusministeriön kustannusluokasta. Tämän selvittelyn voisi liittää hallitussopimuksessa mainittuun erityissairaanhoidon erityiskustannuksia koskevaan selvitykseen, mikä koskee erityiskustannusten siirtämistä valtion kustannettavaksi. Suhteessa vankeinhoidon budjettiin sosiaali- ja terveydenhuollon aiheuttamat, lähinnä terveydenhuollon ja etenkin erikoissairaanhoidon osin ennakoimattomatkin kustannusnousut ovat huomattavan rajuja. Vankeinhoito muistuttaa yhtä kuntaa, jonka asukasluku on päivittäin Suhteessa koko maan sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin vankeinhoidon sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten muutokset eivät olisi niin rajuja kuin suhteessa vankeinhoidon budjettiin. Muutokset olisivat suuremmassa väestöpohjassa helpommin kompensoitavissa.tämä on ollut peruste myös eräiden suurten sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten siirtämisessä kuntaa suuremman väestöpohjan vastuulle maan sosiaali- ja terveydenhuollossa. On totta, että vankila ei ole hoitolaitos, ei kuntoutuslaitos, ei työhön valmennuslaitos eikä opetuslaitos. Mutta yhtä totta on, että vankeusaika nähdään entistä useammin mahdollisuutena tukea ihmisen sosiaalisia, psyykkisiä, somaattisia ja ammatillisia edellytyksiä selviytyä aikanaan hyväksytyllä tavalla myös vapaudessa. Vankilassaoloon liittyy mahdollisuuksia kuntouttaviin toimenpiteisiin ja sosiaalihuollon periaattein toteutettavaan sosiaalityöhön siinä kuin terveydenhuoltoon, opetustoimeen ja työtoimintaankin. Kirjoittaja on Rikosseuraamusviraston erityisasiantuntija. SOSIAALITURVA 12/

14 Naisvankien määrä kasvaa edelleen Kasvu selittyy naisten tekemien varkauksien, huumausaine- ja henkirikosten määrän lisääntymisellä. EEVA MEHTO Naisia vankiloissa keskimäärin (Lähde: Oikeusministeriö) Viime vuosina vankien kokonaismäärä on kasvanut, ja erityisen nopeasti on kasvanut nuorten vankien ja naisvankien määrä. Naisvankeja on Suomessa tällä hetkellä noin 220, kun esimerkiksi vuonna 1992 naisvankeja oli vielä noin 110. Rikokset koventuneet Naisten tekemät huumausainerikokset ovat aiempaa useammin törkeitä ja henkirikokset ovat raaistuneet ja koventuneet. Janne Kivivuori Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta tarkasteli naisten osuutta henkirikoksissa vuosina 1988 ja Kun vuonna 1988 epäiltiin kuutta naista taposta tai murhasta, niin vuonna 1996 epäiltyjä oli 24. Naiset käyttävät henkirikoksissa myös aiempaa useammin ampuma-asetta ja toimivat yhdessä jonkun muun tai muiden kanssa. Kun nainen tyypillisesti on tappanut tai murhannut avo- tai aviomiehensä, niin viime vuosina uhrina on aiempaa useammin ollut myös jokin muu mies. Psykiatrian tohtori Hanna Putkonen tutki mielentilatutkimukseen lähetettyjä naisia, jotka syyllistyivät henkirikokseen tai sen yritykseen vuosina Tutkittavista 132:sta naisesta suurimmalla osalla oli persoonallisuushäiriö ja vajaa kolmannes sairasti varsinaista mielisairautta.yli puolet naisista oli ollut psykiatrisessa hoidossa joskus ennen tekoaan. Henkirikoksia tekevät naiset ovat usein jääneet henkirikoksia tehneiden miesten varjoon. Putkosen mukaan näiden naisten hoitoon on kiinnitettävä erityistä huomiota vankila-aikana, sairaaloissa ja avohoidossa. He ovat hyvin riskialtis ryhmä kuolleisuus Putkosen tutkimilla alle 40-vuotiailla naisilla oli yli 200-kertainen normaaliväestöön verrattuna ja itsemurhariski yli 400-kertainen. Alle 2-vuotiaat lapset mukaan Suurin osa naisvangeista sijoitetaan Hämeenlinnan vankilaan tai sen alaisena toimivan Vanajan avovankilaosastolle. Hämeenlinnan vankilan apulaisjohtaja Harri Rämön mukaan heillä on naisvankeja tällä hetkellä Naispaikkoja on Suomessa myös kuudessa muussa suljetussa laitoksessa, yhdessä avolaitoksessa ja vankisairaalassa. Hämeenlinnan vankilaan on mahdollista tulla pienen lapsen kanssa, mikäli sitä pidetään lapsen edun mukaisena ja äiti itse haluaa sitä. Edunmukaisuudesta päättävät vangin kotikunnan sosiaaliviranomaiset. Hämeenlinnassa on suljetulla puolella kuusipaikkainen äiti-lapsi -osasto, jonne otetaan pääsääntöisesti alle 2-vuotiaita lapsia. Jos lapsi on äidin tullessa vankilaan yksivuotias ja tämän vapautuessa kaksi vuotta ja kolme kuukautta, niin se vielä menee, mutta tuon vanhemmalle lapselle vankila muuttuu liian virikkeettömäksi ympäristöksi. Lapsi alkaa kysellä, miksi ikkunoissa on kalterit ja miksei voida käydä kaupassa silloin kuin huvittaa, kertoo Harri Rämö. Vain yksi isä lapsineen Lapsen ottaminen mukaan on mahdollista myös Vanajan avovankilaosastolle. Siellä lapsen yläikärajana pidetään kolmea vuotta. Periaatteessa myös isät voivat tulla vankilaan lastensa kanssa. Hämeenlinnassa näin on käynyt vain kerran: silloin Vanajaan tuli isä kahden lapsensa kanssa. Rämö muistelee, että tapaus on toistaiseksi Suomen ainoa. Hämeenlinnan vankilassa on lastenhoitohenkilöstöä ja sen lisäksi äidit on vapautettu tarvittavassa määrin muista osallistumisvelvollisuuksistaan, jotta he voivat hoitaa lapsiaan. Naisvankien määrän kasvu näkyy myös siinä, että äiti-lapsi -paikkoja kysytään aiempaa enemmän. Viime talvena osastolla oli jopa tungosta. Rämö kertoo, että lapsen kanssa vankilaan tulevat naisvangit ovat yleensä nuoria ja tuomiota suoritetaan tyypillisesti omaisuus- tai väkivaltarikoksista. Tuomiotaan törkeistä huumausaine- tai henkirikoksista istuvat naiset tulevat vankilaan harvoin lapsen kanssa. Lapset on yleensä otettu jo huostaan. Kati Pitkänen 14 SOSIAALITURVA 12/2003

15 Tulkinkäyttö tutuksi Kolumni Hyvät, pahat ja erilaiset Tulkinkäyttö tutuksi -projektissa kehitetään kuurosokean ja tulkin yhteistyön sujuvuutta. Näkökulma projektissa on tulkinkäyttäjän eli kuurosokean henkilön. Projektissa opastetaan kuurosokeita henkilöitä käyttämään tulkkia ja tulkkeja hallitsemaan kuurosokealle tulkkauksen eri osa-alueet. Näin sujuva ja laadukas tulkkaus sekä kuurosokeiden tasavertainen ja itsenäinen osallistuminen yhteiskunnan eri toimintoihin on entistä paremmin mahdollista. Tulkinkäyttö tutuksi -projekti käynnistyi toukokuussa Projektia rahoittaa RAY vuoden 2007 loppuun. Projektipäällikkönä toimii Jaana Rantalainen Suomen Kuurosokeat ry:ssä. Projekti tarjoaa tulkinkäyttökoulutusta, koulutusta tulkkaustilanteessa käytettävien eri kommunikaatiomenetelmien käyttöön sekä koulutusta tulkkaustilanteiden ohjeistamiseen ja niiden hallintaan liittyvistä asioista. Lisäksi kuurosokeita henkilöitä koulutetaan toimimaan tulkkien harjoittelun ohjaajina, tulkinkäytön kouluttajina sekä tulkkien näyttökokeiden suunnittelijoina ja vastaanottajina. Projektissa luodaan koulutuksiin sisällöt ja opetussuunnitelmat sekä opetus- ja koulutusmateriaalia. Esimerkiksi yhdistyksen Tulkinkäyttäjän opas uudistetaan. Myös viittomakielen tulkkien ja viittomakielisten ohjaajien koulutusta pyritään kehittämään siten, että se vastaisi paremmin kuurosokeiden tarpeita ja toiveita. Projektissa kehitetään alan käsitteistöä. Tulkkausprosessin osa-alueiden nimityksiä ja niihin liittyviä käsitteitä selkiytetään. Projektin kohderyhmiä ovat kuurosokeat henkilöt perheineen ja lähiyhteisöineen, viittomakielen tulkit ja viittomakieliset ohjaajat sekä kuurosokeuteen tai kuulonäkövammaisuuteen liittyvää työtä tekevät henkilöt.tulkinkäyttö tutuksi -projekti on kiinteässä yhteistyössä Kuurosokeat ry:n Kommunikaatioprojektin kanssa. Projektin muita yhteistyötahoja ovat Humak, Diak, Rovala-Opisto ja tulkkikeskukset sekä projektin sisältöihin liittyvät muut projektit. Lisätietoja internetistä Arja Tuomi Sosiaaliturva 10/03 herätteli meitä heterounesta kertomalla, että myös sosiaalialalla työskentelee paljon lesboja, homoja ja bi-ihmisiä. Tavallinen käsityshän lienee, että heitä on marginaalisen vähän, asiakkaat mukaan lukien. Toisaalta moni on taipuvainen ajattelemaan, että bi-piirteitä löytyy kaikista, joskin torjutusti. Tutkija Tuula Juvonen on kirjoittanut alan ammattilaisille suunnatun artikkelin Normatiivisen hyvän harhat (1997, löytyy Internetistä). Hän katsoo, että homoseksuaalisuuden syiden etsimisen taustalla elää voimakas ajatus siitä, että kaikkien ihmisten tulisi olla heteroseksuaaleja, ja että vain sen mukainen identiteetti olisi luonnollinen tapa järjestää elämä ja parisuhteet. Hänen mukaansa erilaisuuden pelkokin vaikuttaa. Ennemmin pitäisi kysellä sitä, miksi näitä syitä etsitään, hän sanoo. Asiakkaan sukupuolinen suuntautuminen pitäisi hänen mielestään ottaa työskentelyssä tietoisesti huomioon. Tuskin erilaisuuden tai poikkeavuuden pelko on mitenkään tyypillistä sosiaalityöntekijöille, pikemminkin ne kiinnostavat oman työn arkeen kuuluvina. Työurani alkuajoilta muistan aran näköisen miehen, josta puhuttiin homona, linnahuorana ja jolla olivat tuon tuostakin paperit vankilaan vetämässä, kuten hän sanoi.toista oli vankilassa ahdistanut homojen hipelöinti. Jollakin oli porttikielto yömajaan homostelun vuoksi, oli tullut ongelmia. Entä ne kaksi äitiä, jotka toisiinsa kietoutuneina ja kaulat fritsujen kirjomina julistivat, etteivät koskaan miesten kanssa olleet niin onnellisia kuin nyt toisensa löydettyään? Tai mitä ajatella luonani hiljakkoin asioineesta isästä, joka nimitti homopoikaansa puolimieheksi? Surua tuntien muistelen sukupuolenvaihdosleikkauksessa ollutta transseksuaalia, viehättävää nuorta naista, jolla oli miehinen ääni vielä ja joka teki itsemurhan. Pidän sukupuoli-identiteettiä sillä tavalla herkkänä yksityisasiana, että en ole juuri ilman erityissyytä, esimerkiksi lastensuojeluasiaa, kirjannut poikkeavuuksia asiakastietoihin. Kun eduskunnassa käsiteltiin parisuhdelakia, lehdissä oli kuvia eduskunnan rappusilla olleista polvirukoilijoista, jotka Raamattuun vedoten ja apostoli Paavalin fundamentalistisia tekstejä siteeraten vastustivat lain hyväksymistä viimeiseen asti. Muiden muassa lestadiolaiset esittivät tiukkoja kannanottoja lakia vastaan. Eräällä internetin keskustelupalstalla törmäsin linkkiin josta avautui kirjallisesti lahjakkaan lestadiolaisen homoseksuaalin kirjoittama Sakun tarina.tiukan uskon ja oman erilaisuuden välinen ristiriita oli niin kiinnostava, että minulta meni koko yö käsikirjoitusta lukien. Sakun kertomusta lukiessani itkin useaan kertaan, koska ihmisen ahdistus oli siinä kuvattu vallan alastomasti hän on loistava kirjoittaja, ja uskon myös, että rehellinen itseään ja muita kohtaan, kuvasi eräs yliopistomies omaa lukukokemustaan. Piispa Karl-Erik Forssellin rohkeassa kannanotossa vuodelta 1966 puhuu lähimmäisenrakkaus. Se sopinee siksi myös sosiaalityöhön: Älä tuomitse niitä, joiden seksuaalinen suuntautuminen on erilainen! Kukaan meistä eivät edes lääkärit tiedä vielä kaikkea niistä kätketyistä yhteyksistä ja syistä, jotka vaikuttavat siihen, että he ovat erilaisia kuin muut. Oikaisu Sosiaaliturva-lehden kolumnisti Pertti Rajala on edelleen Pertti Rajala. Sosiaaliturvassa 11/03 sivulla 9 hänen nimensä oli virheellisesti muuttunut Panu Rajalaksi. SOSIAALITURVA 12/

16 KIRJALLISUUTTA Asunnottomana nälkäpalkalla Barbara Ehrenreich: Nälkäpalkalla. Wsoy s. Yhdysvalloissa rajoitettiin vuoden 1997 alusta lapsiperheiden saama liittovaltion rahoittama toimeentulotuki 60 kuukauteen. Uusi laki (TANF, Temporary Assistance for Needy Families) velvoitti avustuksen antamisen sijaan kannustamaan vanhempia, yleensä yksinhuoltajaäitejä, hankkimaan työpaikan. Vuonna 1997 liittovaltion rahoittamaa toimeentulotukea sai 3,9 miljoonaan taloutta. Vuoden 2001 loppuun mennessä perhettä oli saanut avustusta 60 kuukautta ja menettänyt oikeutensa liittovaltion rahoittamaan toimeentulotukeen. Ajan kanssa näitä toimeentulotuelta pudonneita tulee yhä enemmän. Tämän jälkeen he ovat osavaltioiden omien, järjestöjen tai seurakuntien avustusten varassa ellei töitä löydy. Töitä saa helposti Toimittaja ja kirjailija Barbara Ehrenreich päätti kokeilla, millaisia töitä ammattitaidottomalle työntekijälle löytyy ja miten hyvin palkka riittää elämiseen. Hän on koulutukseltaan biologian tohtori, mutta töitä hakiessaan hän ilmoitti olevansa eronnut kotirouva. Ehrenreichin kokemuksen mukaan ainakin siistinnäköinen valkoihoinen nainen saa töitä helposti. Hän sai muutamassa päivässä tarjoilijan paikan Floridassa, myöhemmin siivoojan paikan kotisiivousyrityksessä Mainessa ja myymäläapulaisen paikan Minnesotassa. Tarjolla oli useampiakin paikkoja valittavaksi asti, kunhan vain läpäisi huumetestin ja antoi oikeat vastaukset työhönottohaastattelussa. Ikäkään ei ollut este, Ehrenreich on yli 50-vuotias. Yhdysvalloissa matalapalkkaaloilla on työvoimapula ja käynnissä jatkuva työhönotto. Ehrenreichin mielestä pula on pikemminkin ihmisistä, jotka suostuvat tekemään työtä tarjotuilla palkoilla. Asuminen on ongelma Asunnon saaminen osoittautui työn saantia paljon vaikeammaksi. Jos ei voinut maksaa takuuvuokraa, joutui asumaan motelleissa ja asuntoloissa. Ne taas olivat niin kalliita, ettei palkka riittänyt vuokraan eikä ainakaan voinut säästää takuusummaa, jotta voisi päästä asumaan edullisemmin. Ammattitaidottoman työntekijän palkka on 6-7 dollaria tunnilta. Monet yksinasuvat joutuvat tekemään kahta työtä, jotta pystyvät vuokraamaan asunnon. Ehrenreich toteaakin, että minimipalkoilla voisi juuri ja juuri tulla toimeen, jos saatavissa olisi edullisia asuntoja tai edes asumistukea. Jatkuvasti hoetaan, että kun maan taloudella menee hyvin, myös köyhillä menee hyvin. Näin ei välttämättä ole. Kun paikkakunnalla taloudessa menee hyvin, asuntojen hinnat ja vuokrat nousevat usein matalapalkkaisten tavoittamattomiin. Mutta miksi palkat eivät nouse samaa tahtia? Työnantajat eivät tietysti yksipuolisesti nosta palkkoja. Matalapalkka-alan työpaikat taas ovat läpikulkupaikkoja, joiden työntekijät eivät kuulu ammattiliittoihin. Sen sijaan että he vaatisivat parempia palkkoja, he ottavat lisäksi toisen työn. Eräässä Barbara Ehrenreichin työpaikoista, vähittäiskauppaketju Wal-Martissa, työntekijöitä varoitettiin liittymästä ammattiliittoon: siinä hukkaa vain rahansa. Itse asiassa matalapalkkaisilla ei ole varaa maksaakaan ammattiliiton jäsenmaksua. Yhdysvalloissa työnantaja ottaa työntekijöille sairausvakuutuksen. Monissa työpaikoissa vakuutuksen piiriin pääsee vasta kolmen kuukauden kuluttua työn aloittamisesta. Jos vaihtaa työpaikkaa usein, on suurimman osan ajasta ilman sairausvakuutusta. Lasten päivähoitoa Ehrenreichin kirjassa sivutaan vain lyhyesti: julkinen päivähoito on niin kallista, ettei matalapalkkaisilla ole siihen varaa. Joillakin hänen työtovereillaan on lapsia, mutta hän ei kerro, miten iltavuorossa olevien tai kahta työtä tekevien lapset hoidetaan. Työ voi myös syrjäyttää Toimeentulotuen saajien aktivointia työhön perustellaan sillä, että työ ehkäisee ihmisten syrjäytymistä. Barbara Ehrenreichin mukaan matalapalkkatyö itsessään voi syrjäyttää. Jos ihminen joutuu nukkumaan asuntovaunussa tai autossa, ei hän oikein pysty elämään kunnon ihmisten tavoin. Matalapalkkatyöt ovat myös fyysisesti raskaita. Jos tekee kahta työtä, ei paljon muuta jaksa. Itse työt ovat myös syrjäyttäviä. Kukaan ei huomaa siivoojaa, tarjoilijaa tai myymäläapulaista, jonka tehtävänä on palauttaa asiakkaiden sovittamat vaatteet takaisin paikoilleen. Matalapalkkaisia työntekijöitä nöyryytetään työpaikoilla monin tavoin. Heitä vahditaan, ja työ ja tauot on tarkkaan säädelty. Jos myymäläapulaiset juttelevat keskenään, siitä huomautetaan. Huumetestit ovat Ehrenreichin mukaan yksi tapa nöyryyttää työnhakijoita. Katsellessaan vapaa-aikanaan motellissa televisiota Barbara Ehrenreich huomasi, että tv-ohjelmissa eletään elämää, johon 6-7 dollarin palkalla ei ole mitään mahdollisuuksia. Niissä ei käsitellä asioita, joiden kanssa matalapalkkaiset joutuvat päivittäin kamppailemaan. Tämä osaltaan syrjäyttää: tällaisia ihmisiä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Nämä ihmiset eivät voi olla ylpeitä työstään eikä heillä ole identiteettiä. Matalapalkkatyöt eivät ole mitään uutta. Aiemmin ne olivat vain jotenkin kodinomaisempia. Kotiapulaiset siivosivat ja laittoivat ruoat. Ravintolat ja kaupat olivat perheyrityksiä. Nyt samoja palveluja myyvät maanlaajuiset ketjut, joiden pitää palvelujen lisäksi tuottaa voittoa omistajilleen. Aiemmin raha jäi perheeseen tai ainakin omalle paikkakunnalle, nyt se menee tuntemattomille ketjujen omistajille ties minne. Kotiapulais-perheyritysyhteiskunta hävisi, kun ihmiset äänestivät jaloillaan. Miten käy tämän matalapalkkaketjuyhteiskunnan? Merja Moilanen 16 SOSIAALITURVA 12/2003

17 DOKUMENTTI UUTTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ Miksi amerikkalainen ampuu? Dokumenttielokuvassa tutkitaan amerikkalaisten asehulluutta ja ampumisherkkyyttä. Yhdysvalloissa ammutaan vuosittain yli ihmistä kuoliaaksi. Ohjaaja Michael Moore koettaa selvittää dokumenttielokuvassaan Bowling for Columbine, mistä tämä johtuu. Columbine viittaa pikkukaupunkiin, jossa kaksi amerikkalaista lukiopoikaa teurasti rynnäkkökiväärein muita koululaisia ja opettajia jokunen vuosi sitten. Tämä oli Yhdysvalloissa kansallinen tragedia. Pankkitiskiltä kivääri Ensinnäkin dokumentista selviää, että Yhdysvalloissa hyvin monilla ihmisillä on ampumaase ja sellainen on hyvin helppo hankkia. Ohjaaja itse, elokuvan eräänlaisena päähenkilönä, käy pankissa avaamassa uuden tilin ja saa vastinlahjaksi kiväärin. Kuitenkin dokumentissa painotetaan sitä, että pelkkä aseiden suuri määrä ei selitä valtavaa tappojen määrää. Naapurimaassa Kanadassa ihmisillä on suhteessa suurin piirtein yhtä paljon aseita kuin naapurimaassa, mutta siellä tehdään vuosittain alle 100 aseellista tappoa. 280 miljoonaa jenkkiä tappaa ampuma-aseilla yli kymmenkertaisen määrän omia kansalaisiaan 28 miljoonaan kanadalaiseen verrattuna. Moore käyttääkin Kanadaa vertailukohteena amerikkalaisten asehulluutta tutkiessaan. Michael Moore vertailee dokumentissaan Yhdysvaltoja ja Kanadaa ja pohtii suojaako hyvinvointivaltio väkivaltaiselta kuolemalta. Moore esittää seuraavanlaisia selityksiä tutkimalleen ilmiölle. Amerikkalaiset ovat tottuneet pitämään aseen omistamista ja sillä itsensä ja perheensä suojelemista perustuslaillisena oikeutena ja jotkut jopa velvollisuutena. Tähän selitykseen liittyy toinen seikka: amerikkalaiset pelkäävät toisiaan. Ja tätä ruokkii median innokas ja seikkaperäinen väkivaltauutisointi. Kanadassa uutisointi on asiallista eikä mässäile veriteoilla. Kanadalaiset luottavat muihin ihmisiin (Moore konkretisoi hauskasti tämän turvallisuuden tunteen availemalla kanadalaisten lukitsemattomia ulko-ovia ja kertomalla hölmistyneille asukkaille tekevänsä elokuvaa) ja käyttävät aseitaan riistan metsästykseen. Suojaako hyvinvointivaltio väkivallalta? Lisäksi Moore huomaa, että vaikka Kanadan työttömyys on suurempi kuin USA:n, kärsitään Kanadassa köyhyyden ja syrjäytymisen tuomista ongelmista huomattavasti vähemmän kuin USA:ssa. Tämä ero selittyy yhtäältä USA:n huonosti palkatuilla työpaikoilla ja toisaalta Kanadan kehittyneemmällä sosiaaliturvalla ja hyvinvointipalveluilla. Michael Mooren ansiokas, viime vuonna Cannesissakin palkittu, dokumentti todistelee, että voimakas hyvinvointivaltio suojaa osaltaan väkivallalta Kanadassa. Mutta miten pitäisi suhtautua Suomen synkkiin väkivaltalukuihin? Onko suomalainen hyvinvointivaltio voimaton miesten holtittoman alkoholinkäytön ja siihen liittyvän väkivallan edessä, vaikka se muuten tasaakin tehokkaasti luokkaeroja ja ehkäisee syrjäytymistä? Timo Rautavuori Kirjoittaja on sosiaaliterapeutti Ridasjärven päihdehoitokeskuksessa. L tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 11 :n muuttamisesta /506. L liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain 11 :n muuttamisesta /507. L rikoslain muuttamisesta /515. L mielenterveyslain 22 d :n muuttamisesta /532. L säilöön otettujen ulkomaalaisten kohtelusta ja säilöönottoyksiköstä annetun lain 35 :n muuttamisesta /533. VnP Jäppilän, Pieksämäen maalaiskunnan ja Virtasalmen kuntien lakkauttamisesta ja uuden Pieksänmaan kunnan perustamisesta /546. Kunnallinen eläkelaki / 549. Kunnallisen eläkelain voimaanpanolaki /550. Järjestyslaki /612. L kansaneläkelaitoksen järjestämästä kuntoutuksesta annetun lain 3 :n muuttamisesta / 630. L työntekijäin eläkelain muuttamisesta /634. L lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin eläkelain muuttamisesta /635. L kansaneläkelain muuttamisesta /639. L perhe-eläkelain muuttamisesta /640. L eläkkeensaajien asumistukilain 6 :n muuttamisesta /641. L kuntoutusrahalain 7 ja 18 :n muuttamisesta /642. L sairausvakuutuslain 15 ja 27 :n muuttamisesta /643. L valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta /644. Lakitekstit löytyvät kokonaisuudessaan osoitteesta josta ne ovat maksutta tulostettavissa. SOSIAALITURVA 12/

18 Firenzestä löytyi edistyksellistä ajattelua mielenterveyskuntoutukseen Opiskeluaikaisesta työharjoittelusta päivätoimintakeskus Centro sociale evangelicossa alkoi pitkäaikainen yhteistyö. Aloitimme sosiaalisen kuntoutuksen opintomme vuonna 1997 Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa Tampereella. Koulullamme oli tarjota työharjoittelupaikka Firenzessä mielenterveyskuntoutujien päivätoimintakeskuksessa, Centro sociale evangelicossa. Keväällä 1999 matkustimme ensimmäisen kerran kauniiseen Firenzeen. Se sijaitsee Toscanan alueella Keski-Italiassa ja on huomattavasti suositumpi taiteen kuin sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden harjoittelupaikkana. Kuitenkin paikallisesta mielenterveystyöstä löytyi ainutlaatuista kuntoutuksen taidetta. Työharjoittelumme alussa aamupäivämme kuluivat italiaa opiskellen, koska ilman kielitaitomme kehittämistä emme olisi saaneet työskennellä Centrossa. Iltapäivät ja illat käytimme työharjoitteluun. Centro sociale evangelicoa ylläpitävät kirkko ja Firenzen kaupunki. Sen periaatteena on parantaa ihmisten elämänlaatua. Centroon tulevilla ihmisillä on ongelmia sosiaalisissa suhteissa ja arkipäivän toimissa selviytymisessä fyysisen vammaisuuden tai psyykkisen sairauden vuoksi. Siellä käy päivittäin noin kolmekymmentä asiakasta, jotka tulevat aamulla ja viipyvät työpäivän pituisen jakson. Paikan periaatteisiin kuuluu, että miehiä ja naisia tulisi olla asiakkaina saman verran, samoin kuin ikääntyneitä ja nuoria. Näin luodaan mahdollisimman normaali ja harmoninen yhteisö. Toiminta on asiakkaille ilmaista, mutta heidän tulee sitoutua siihen. Poissaoloista pitää ilmoittaa. Työharjoittelupaikkamme avustajista suurin osa oli vapaaehtoistyöntekijöitä. Perheen vastuu on Italiassa paljon suurempi kuin Suomessa, ja perheenjäsenten vastuulla on huolehtia vammautuneista ja vanhuksista. Toiminnallinen kuntoutus keskeistä Centrossa painotettiin toiminnallista kuntoutusta. Asiakkaiden ohjelma oli sama joka viikko. He aloittivat viikon uinnilla, jota ohjasi fysioterapeutti. Aamupäivisin oli myös muuta liikuntaa, kuten italialaisten rakastamaa jalkapalloa. Kun historiallisesta Firenzestä on kysymys, ohjelmaan kuuluivat taidenäyttelyt ja kulttuurikierrokset. Näin kuntoutujat saivat yhteyksiä keskuksen ulkopuolelle ja kehittivät sosiaalista kanssakäymistä vieraiden kanssa. Musiikkiterapeutin johdolla ohjattiin rytmiterapiaa ja musiikkiterapiaa, sosiaalisia tilanteita harjoiteltiin näytelmän ja videoinnin avulla ja tehtiin paljon käsitöitä.tärkeä toiminnallinen menetelmä oli päivittäinen yhteisruokailu Centron ulkopuolella yleisessä ravintolassa. Näin kuntoutuja oppii tärkeitä vuorovaikutustaitoja ja kanssakäymistä normaalissa ympäristössä. Päivätoiminta on osa avohoitoa Italiassa mielenterveystyö perustuu lähes kokonaan avohoitoon. Perinteiset mielisairaalat suljettiin Franco Basiglian aloittaman uudistuksen myötä vuonna Tavallisissa sairaaloissa on tosin vielä psykiatrian akuuttiosastoja, joissa voi viipyä noin viisitoista vuorokautta. Uudistuksen ajatuksena oli poistaa kalterit, vähentää mystisyyttä mielenterveysongelmien ympäriltä ja antaa inhimillisen elämisen mahdollisuus myös mielenterveysongelmaisille. Ennen uudistusta oli tutkittu, että suljettu sairaalaympäristö ylläpitää tai jopa lisää mielenterveysongelmia. Avoimuutta lisäämällä saatiin enemmän välineitä kuntouttamiseen. Päivätoimintakeskus Centro sociale evangelicon henkilökuntaa vasemmalta Violetta, Piero, suomalainen työharjoittelija Sarita, Rafaello ja toinen työharjoittelija Kirsi. SARITA LEINO 18 SOSIAALITURVA 12/2003

19 Havainnoinnista mukaan toimintaan Työharjoittelumme alussa tehtävämme oli havainnoida asiakkaita ja työtilanteita, esimerkiksi musiikkiterapian kulkua. Kielitaidon karttuessa saimme olla mukana asiakkaiden työtehtävissä. Oli hienoa huomata, miten asiakkaiden ja työntekijöiden ennakkoluulot ulkomaalaisuuttamme kohtaan vähenivät, ja he alkoivat luottaa meihin. Työharjoittelun herättämän kiinnostuksen ja siitä saatujen uusien ideoiden innoittamana yhteistyömme Centron kanssa jatkui lopputyön merkeissä. Teimme työn yhteistyössä Pieksämäellä sijaitsevan Nikulanmäen kuntoutumiskodin ja Centro sociale evangelicon välillä. Lopputyömme nimeksi tulikin Italia vie ja Suomi-neito seuraa.tutkimus oli toiminnallinen, otimme siinä käyttöön Italiasta saatuja toiminnallisia työmenetelmiä sekä toimme esiin kuntoutuksellisia ja yhteisöllisiä näkökulmia mielenterveyskuntoutuksessa. Kuntoutuksesta kuntoutumiseen Kuntoutus määriteltiin Centro sociale evangelicossa yhdeksi terveydenhuollon muodoksi ja linjaksi kohti päämäärää, jota ei kuitenkaan aina voida saavuttaa. Kuntoutuksen miellettiin olevan kokonaisuus, jossa hankitaan tai luodaan uudelleen sosiaalisia suhteita, kykyjä tai tapoja. Kuntoutumisen katsottiin olevan ihmisen tarvetta kasvaa tasapainoon kaikilla alueilla elämässään eli jos tasapaino on saavutettu voidaan puhua psykososiaalisesta kuntoutumisesta. Sairastuttaessa ei ole mahdollista vaihtaa elämäntilannetta, joten kuntoutumisen yhtenä tavoitteena on hyväksyä todellisuus.tavoitteena on myös suurin mahdollinen itsenäisyys, työkyky, taantumisen välttäminen ja ongelmien hyväksyminen. Centro sociale evangelicon toimintatapoihin kuuluu, että asiakas sitoutuu Centron sääntöihin aloittaessaan käyntinsä toimintakeskuksessa. Kuntoutumisessa on tärkeintä asiakkaan oma motivaatio, joka näkyy asiakkaan avoimena suhtautumisena tarjottavalle tuelle ja avulle. Motivoituneena asiakas ymmärtää toiminnan tärkeyden ja saapuu joka päivä paikalle. Työntekijöissä kuntoutumisajattelu näkyy leikkisänä, positiivisena ja humoristisena suhtautumisena asioihin.tämä vaikuttaa paljon Centron ilmapiiriin. Jos tunnelma on jännittynyt ja kireä, ei voida olettaa luovuuden kukkivan. Centro sociale evangelicon periaate on, että kuntoutuksessa annetaan palveluja, kun taas kuntoutumisessa kannustetaan omatoimisuuteen. Yhteistyö Centron kanssa toi esiin erityisesti kuntoutumisnäkökulmaa. Tärkeimpänä jäi käteen edelleen jatkuva yhteistyömme Centro sociale evangelicon kanssa, minkä ansiosta voimme vaihtaa mielenterveystyötä koskevia ajatuksia ja ideoita. Myös avoimuus ja tavoitteellinen ote mielenterveystyössä oli mieleenpainuvaa. Oikeanlaisella suhtautumisella saadaan jo paljon aikaan. Ennen kaikkea, kun mielenterveyskuntoutujille annetaan mahdollisuus elää kuten muukin väestö, se antaa kuntoutujalle toivoa ja aivan uudenlaista motivaatiota tulevaisuuden rakentamisessa. Kirsi Huitula & Sarita Leino Kirjoittajat opiskelivat sosiaalista kuntoutusta Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa ja valmistuivat Kuntoutuksen ohjaajiksi (AMK) sekä suorittivat vuonna 2003 Satakunnan ammattikorkeakoulussa mielenterveyskuntoutuksen erikoistumisopinnot. Sosiaalisen kuntoutuksen osaamisesta ja ammatillisuudesta saa lisätietoa kirjoittaneilta ja SOS- KU ry:ltä, johon kirjoittaneet kuuluvat. Nykyään Kirsi Huitula työskentelee Omaiset mielenterveystyön tukena Satakunnan yhdistys ry:n omaisneuvojana ja Sarita Leino SPR Nuorten turvatalolla Tampereella tuetun asumisen ohjaajana. UUTISIA Suositus vammaisten asumispalveluista julkaistu Suomessa on noin henkilöllä merkittävä vamma tai toimintavajavuus. Vaikeavammaisia ihmisiä on noin Vammansa vuoksi asumisen tueksi runsaasti palveluita tarvitsevia arvioidaan olevan henkilöä eli noin 0,4-0,8 prosenttia väestöstä. Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto ovat julkaisseet oppaan vammaisten ihmisten palveluasumisen järjestämisestä. Oppaan suositukset on valmisteltu yhteistyössä käyttäjien, palveluiden tuottajien, järjestöjen, kuntien, lääninhallitusten, Suomen Kuntaliiton, ympäristöministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön edustajien kanssa. Stakes on toteuttanut suositustyön valmistelun. Suositukset on laadittu Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelman (TATO) pohjalta. Suositukset on jaettu viiteen osa-alueeseen: päätöksenteko ja strategiat, rakentaminen, asunnot, yleiset palvelut ja yksilölliset palvelut. Oppaassa esitetään muun muassa, että kunnassa tulisi olla määrällisesti riittävä, esteetön, toimiva ja muunneltava asuntokanta. Asunnoissa on voitava asua kaikissa elämän eri vaiheissa. Erityisratkaisujen on oltava yksilöllisiä ja osa yhdyskuntaa. Julkisten ja yksityisten palvelujen on oltava kaikkien saavutettavissa. Opas on suunnattu ensisijaisesti kuntien johdolle, johtaville viranhaltijoille ja luottamushenkilöille päätöksenteon ja käytännön toteutuksen avuksi. Suosituksessa kuvataan vammaisten henkilöiden asumisen ja sen mahdollistavien palveluiden tavoiteltavaa yleistä tilaa. Suositus ei sisällä yksityiskohtaisia käytännön ohjeita. Opas on saatavilla internetissä sivulla: AKANVIRRASSA Saksassa ihmiset ovat tuohduksissaan, kun lääkärinhoito, reseptilääkkeet ja hammashoito eivät vastaisuudessa olekaan täysin ilmaisia, vaan niistä aiotaan periä pieni maksu. Suomen omavastuisiin verrattuna maksut ovat vielä melko pieniä. Hammashoidosta saksalaiset joutuvat maksamaan parinkymmenen euron kuukausittaista vakuutusmaksua. Saksalaisten tuohtumusta seuratessa tuli mieleen, että he varmasti nousisivat barrikadeille, jos Saksaan kopioitaisiin meidän Kelan taksasysteemi. Kela sanoo esitteessään korvaavansa hammashoidosta 60 prosenttia. Prosentti lasketaan Kelan antamasta taksasta, jota kukaan hammaslääkäri ei näytä noudattavan.todellinen korvaus on ehkä runsaat 30 prosenttia. Lisäksi tulevat toimistokulut. Saksalaiset saavat edelleen koko hoitonsa suomalaisten toimistokulujen hinnalla. Molemmissa maissa valtio ottaa lainaa, jotta se voi antaa verohelpotuksia, jotta kansalaiset voivat maksaa kohonneet terveydenhuoltokustannukset. Tosin verohelpotus ei ole tarkoitettu hampaiden paikkaukseen, vaan uusien turhakkeiden ostoon, minkä uskotaan vievän maiden talouden ja työllisyyden nousuun. Kaikki riippuu meistä, ostammeko tingeltangelia vai paikkautammeko hampaamme. SOSIAALITURVA 12/

20 Elina Palola Selkeyttä avoimeen koordinaatioon Sosiaali- ja terveyspolitiikan avointa koordinaatiota halutaan yksinkertaistaa. Komission mielestä uutta prosessia pitäisi työstää vuosina Komissio antoi viime kesäkuussa tiedonannon Lissabonin strategian sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen: avoimen koordinoinnin selkeyttäminen sosiaaliturvan alalla. Se on yritys tiivistää unionin sosiaalipoliittista hallintaa. Sosiaaliturvamenot muodostavat keskimäärin 27,5 prosenttia unionimaiden bruttokansantuotteesta. Ei siis ihme, että sosiaalipolitiikka kiinnostaa komissiota yhä enemmän. Pisimmällä sosiaalisen osallisuuden ja eläkkeiden alueella Lissabonin huippukokouksessa keväällä 2000 määriteltiin visio integroidusta sosio-ekonomisesta strategiasta. Lissabonin strategian onnistumisen katsottiin edellyttävän modernisoituja ja parannettuja sosiaaliturvajärjestelmiä, joiden kehittämiseen kannustaa myös EU:n sosiaalipoliittinen ohjelma. Lissabonissa esiteltiin uusi metodi sosiaaliturvajärjestelmien parantamiseksi: avoin koordinaatio. Lukuisat huippukokouspäätelmät ovat sittemmin vieneet sosiaalipolitiikan avointa koordinaatiota eteenpäin. Pisimmällä ollaan sosiaalisen osallisuuden ja eläkkeiden alueilla. Terveyden- ja pitkäaikaishuollon alueella on luotu löyhempi poliittisen yhteistyön mekanismi. EU:n sosiaalisen suojelun komitea käsittelee parhaillaan kannustin-problematiikka (making work pay), joka on talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkoja yhdistävä yleistavoite. Nyt tarkastellaan erityisesti sosiaaliturvajärjestelmien osuutta tämän tavoitteen saavuttamisessa, mutta työntekoon kannustavuus tulee jatkossakin olemaan osa talouspolitiikan laajoja suuntaviivoja ja työllisyyssuuntaviivoja. Terveyden- ja vanhustenhuoltoon ei ole EU-tasolla vielä päästy paneutumaan yksityiskohtaisesti, vaikka kysymykset ovat oleellisia Euroopan sosiaalisen mallin kehitykselle. Omia tärkeitä asiakokonaisuuksiansa ovat sisämarkkinaperiaatteiden (potilaiden ja palvelujen liikkuvuus) soveltaminen terveydenhuollossa sekä parhaiden hoitomenetelmien saatavuus kaikkialla EU:ssa. Terveyspolitiikassa pohditaan parhaillaan ministeritasolla potilaiden vapaata liikkuvuutta.tämä pohdinta sekä EU-konventin ja sitä seuraavan hallitusten välisen konferenssin linjaukset vaikuttavat osaltaan siihen, miten terveys- ja vanhustenhuollon koordinaatiossa edetään osana virtaviivaistettua sosiaalipolitiikan koordinaatiota. Yksinkertaisempaan koordinaatioon Avoimen koordinaation etenemistä ovat rytmittäneet pääasiassa huippukokouspäätelmät. Se on koettu osin ongelmalliseksi. Työn organisoiminen eri alueiden itsenäisiksi prosesseiksi on johtanut siihen, ettei tavoiteltu kattava agenda sosiaaliturvajärjestelmien modernisoimiseksi ole toteutunut. Komission mukaan avoin koordinaatio on kokonaisuuden kannalta katsottuna edennyt jokseenkin sattumanvaraisesti. Se on aiheuttanut muun muassa turhan kiireisiä aikatauluja ja ruuhkautumista jäsenmaiden hallinnoissa. Viime kesäkuisessa tiedonannossa esitetään konkreettisia ehdotuksia, jotta jäsenmaiden sosiaalipolitiikkojen koordinointia voitaisiin tehostaa ja täten edesauttaa sosiaaliturvajärjestelmien modernisointia sekä vahvistaa Lissabonin strategian sosiaalista ulottuvuutta. Komissio ehdottaa paitsi sosiaalipolitiikan koordinaation järkiperäistämistä ja yksinkertaistamista, myös keskittymistä jatkossa erityisesti yhteisten tavoitteiden käytännön toimeenpanoon ja toteuttamiseen. Politiikan koordinoinnin virtaviivaistamisen toivotaan myös parantavan koko EU:n sosioekonomisen hallinnan laatua ja yhtenäisyyttä. Niinpä sosiaalipolitiikan koordinaatio halutaan kytkeä tiiviisti yhteen talous- ja työllisyyspolitiikan koordinaation sekä muiden perustamissopimuksen perusteella tehtävien toimien kanssa. Yhtenäiset tavoitteet ja kolme pilaria Komissio haluaa tehostaa sosiaalipolitiikan koordinaatiota luomalla sille yhden rakenteen, joka kattaisi sosiaalisen suojelun kokonaisuuden.tämä merkitsee tavoitteita, jotka pohjautuvat yhteiseen eurooppalaiseen näkemykseen. Tavoitteet organisoitaisiin kolmeksi pilariksi, jotka olisivat sosiaalinen osallisuus, eläkkeet sekä terveydenja pitkäaikaishoito. Lisäksi tehtäisiin erillisiä ehdotuksia kannustin-ideologian läpiviemiseksi kevyemmällä, horisontaalisella tavalla. Virtaviivaistettu yhteistyö alkaisi integroidun ja yhdenmukaisen tavoitekokonaisuuden määrittelemisellä, jonka neuvosto hyväksyisi komission ehdotuksesta vuonna 2006, samaan aikaan talous- ja työllisyyspolitiikan suuntaviivapaketin kanssa. Tavoitteet laadittaisiin kolmeksi vuodeksi, vuoteen 2009 saakka. Kolmen pilarin lisäksi ta- 20 SOSIAALITURVA 12/2003