LUONNONARVON MERKITTÄVYYDEN ARVIOIMISEEN KÄYTETTÄVIÄ INDIKAATTOREJA KOSKEVA SELVITYS

Transkriptio

1 LYHYT YHTEENVETO LUONNONARVON MERKITTÄVYYDEN ARVIOIMISEEN KÄYTETTÄVIÄ INDIKAATTOREJA KOSKEVA SELVITYS Lokakuu 2007

2 1 MERKITTÄVÄÄ LUONNONARVOA KOSKEVA KÄSITE Merkittävää luonnonarvoa (High Nature Value, HNV) koskeva käsite otettiin käyttöön vuonna Siinä otetaan huomioon tietynlaisen maataloustoiminnan ja luontoarvojen välinen syy-yhteys (Baldock et al., 1993). Luonnonarvoltaan merkittävät maatalousjärjestelmät ovat yleensä vähemmän voimaperäisiä, vähäisiä tuotantopanoksia käyttäviä järjestelmiä, jotka ovat usein rakenteeltaan moninaisia. Lisäksi tällaisille järjestelmille on ominaista se, että karjataloudessa hyödynnetään osittain luonnonvaraista kasvillisuutta yhdistettynä usein myös muihin osittain luonnonvaraisiin ominaisuuksiin. Tällaiset järjestelmät ja niihin liittyvät ominaisuudet lisäävät biologista monimuotoisuutta, ja niillä edistetään Euroopan tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla suojelun tarpeessa olevien lajien ja elinympäristöjen säilymistä. Merkittävää luonnonarvoa koskevaa käsitettä on alettu soveltaa hiljattain myös metsäteollisuudessa. Rakenteeseen, kokoonpanoon ja toiminnallisuuteen liittyvien ominaisuuksien perusteella kaikki luonnonvaraiset metsät ja valtaosa osittain luonnonvaraisista metsistä voivat edistää biologista monimuotoisuutta, kun niihin sovelletaan ympäristön kannalta (aiemmin ja nyt) suotuisaa hoitojärjestelmää, ja niitä voidaan siten pitää luonnonarvoltaan merkittävinä. 2 YHTEISIIN SEURANTA- JA ARVIOINTISÄÄNTÖIHIN SISÄLTYVÄT MERKITTÄVÄÄ LUONNONARVOA KOSKEVAT INDIKAATTORIT Jäsenvaltiot saavat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto; neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005) tukea yhteisön strategiset tavoitteet täyttäviä sovittuja maaseudun kehittämisohjelmia varten. Luonnonarvoltaan merkittävää maa- ja metsätaloutta koskeva tavoite on määritetty seuraavasti: Toimintalinjaan 2 osoitetuilla määrärahoilla olisi pyrittävä suojelemaan ja parantamaan EU:n luonnonvarojen ja maaseutualueiden maisemia osallistumalla toimintaan kolmella EU-tason ensisijaisella alalla, jotka ovat: biologinen monimuotoisuus ja luonnonarvoiltaan arvokkaiden maa- ja metsätalousjärjestelmien sekä perinteisten maatalousmaisemien säilyttäminen ja kehittäminen, vesi sekä ilmastonmuutos. (Neuvoston päätös 2006/144/EY, EUVL L 55/20, korostus lisätty). Maaseudun kehittämisohjelmia tarkastellaan vuonna 2010 toteutettavassa väliarvioinnissa ja vuonna 2015 tehtävässä jälkiarvioinnissa maaseudun kehittämistoimenpiteiden tehokkuuden ja toimivuuden arvioimiseksi ja sen toteamiseksi, missä määrin kunkin ohjelman tavoitteet on saavutettu. Yhteiset seuranta- ja arviointisäännöt muodostavat yhtenäisen kehyksen kaikkien maaseudun kehittämistoimien seurantaa ja arviointia varten viiden eri indikaattorin avulla. 2

3 Jäsenvaltion luonnonarvoltaan merkittävien luonnonvarojen suojelemista ja säilymistä voidaan arvioida muutamien indikaattorien avulla, jotka on vahvistettu myös täytäntöönpanoasetuksessa (komission asetus (EY) N:o 1974/2006). Perusindikaattori 18: Luonnon monimuotoisuus: luonnonarvoltaan merkittävät maa- ja metsätalousmaat mitattuna käytössä olevan maatalousmaan (KMM) osuutena luonnonarvoltaan merkittävästä maatalousmaasta hehtaareina ilmaistuna. Tulosindikaattori 6: Pinta-ala, johon on menestyksekkäästi sovellettu maankäyttöä, jolla edistetään luonnon monimuotoisuutta ja luonnonarvoltaan merkittävää maa- ja metsätaloutta, mitattuna menestyksekkäässä maankäytössä olevan luonnonarvoltaan merkittävän maa- ja metsätalousmaan kokonaispinta-alana ilmaistuna hehtaareina. Vaikutusindikaattori 5: Luonnonarvoltaan merkittävien maa- ja metsätalousmaiden säilyttäminen mitattuna muutoksina luonnonarvoltaan merkittävillä alueilla ja ilmaistuna määrällisinä ja laadullisina muutoksina. 3 JÄSENVALTIOIDEN IMPLISIITTISET VELVOLLISUUDET Jotta saavutetaan luonnonarvoltaan merkittävien maa- ja metsätalousjärjestelmien säilymistä ja parantamista koskeva tavoite ja varmistetaan tehokas seuranta, jäsenvaltioille on asetettu muutamia implisiittisiä velvollisuuksia, kuten seuraavat: Niillä on oltava käytössään toimenpiteet luonnonarvoltaan merkittävien maaja metsätalousmaidensa ja perinteisten maaseutumaisemiensa säilyttämiseksi. Niiden on sovellettava perusindikaattoria 18 maaseudun kehittämisohjelman alussa. Niiden on otettava käyttöön indikaattorit luonnonarvoltaan merkittävien maaja metsätalousmaidensa laajuuden ja laadun mittaamiseksi vuosittain vuodesta 2010 alkaen maaseudun kehittämisohjelman ohjelmakauden loppuun asti. Nämä indikaattorit ovat muunnettu toisinto perusindikaattoreista, ja niitä sovelletaan yhdessä vaikutusindikaattori 5:n kanssa, jotta muutoksia voidaan seurata ohjelmakauden aikana. Niiden on sovellettava indikaattoreita luonnonarvoltaan merkittävien maa- ja metsätalousmaidensa laajuuden ja laadun seuraamiseksi maaseudun kehittämisohjelman lopussa (vaikutusindikaattori 5). Niiden on mitattava tarvittaessa perinteisten maaseutumaisemiensa laajuus (hehtaareina) käynnissä olevan maaseudun kehittämisohjelman aikana. Niiden on nimettävä ohjelmaa varten arvioijia, joiden tehtävänä on määrittää, miten ohjelman tavoitteet on saavutettu. 3

4 4 KESKEISTEN KÄSITTEIDEN MÄÄRITELMÄT Tutkimusaineistossa käytetään monenlaisia luonnonarvoltaan merkittävää maataloutta koskevaan yleiseen käsitteeseen liittyviä termejä, mikä heijastaa kirjallisuussa käytettyjen termien moninaisuutta. Luonnonarvoltaan merkittävä maatalous esitetään yleiskäsitteenä, ja sillä voidaan viitata sekä luonnonarvoltaan merkittäviin maatalousalueisiin että luonnonarvoltaan merkittäviin maatalousjärjestelmiin. Luonnonarvoltaan merkittävät maatalousalueet ja maatalousjärjestelmät eivät ole synonyymejä. Niiden välinen ero näkyy yleisesti ottaen niiden luonnehdintaa koskevassa lähestymistavassa ja niiden yksilöimiseen käytetyissä indikaattoreissa ja tiedoissa. Luonnonarvoltaan merkittävien maatalousalueiden määritelmässä viitataan luonnonarvoltaan merkittävään tilaan itsessään, ja ne rajoittuvat suhteellisen staattisiin maatalousalueisiin, kun taas luonnonarvoltaan merkittäviä maatalousjärjestelmiä luonnehditaan osittain sellaisten luonnonarvoltaan merkittävään tilaan vaikuttavien voimien näkökulmasta, jotka ovat dynaamisia ja jotka muuttuvat ajan myötä. Tässä selvityksessä esitetään yksi lähestymistapa luonnonarvoltaan merkittävien maatalousjärjestelmien yksilöimiseksi. Vaikka esitetyt indikaattorit liittyvät luonnonarvoltaan merkittävien maatalousjärjestelmien luokituksessa käytettäviin ominaisuuksiin, ne viittaavat maankäyttöön, ja niitä kutsutaan siksi luonnonarvoltaan merkittävän maatalousmaan indikaattoreiksi. Luonnonarvoltaan merkittävät maatalousalueet ja maatalous Luonnonarvoltaan merkittävä maatalousmaa koostuu niistä Euroopan alueista, joissa maatalous on pääasiallinen (usein hallitsevassa asemassa oleva) maankäyttömuoto ja jossa maataloudella tuetaan tai jossa maatalous liittyy joko runsaaseen lajien ja elinympäristöjen monimuotoisuuteen tai Euroopan tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla suojelun tarpeessa olevan lajiston esiintymiseen tai molempiin. Huomautettakoon kuitenkin, että kaikilla luonnonarvoltaan merkittävillä maatalousmailla ei ole samaa arvoa suojelun näkökulmasta. Luonnonarvoltaan tärkein maatalousmaa on maa-alue, jolla tuetaan Euroopan tasolla suojelun tarpeessa olevia lajeja, kun taas luonnonarvoltaan vähäisin maatalousmaa on maa-alue, jolla tuetaan alueellisella tasolla suojelun tarpeessa olevia lajeja. Luonnonarvoltaan merkittävien maatalousmaiden ominaisuudet Luonnonarvoltaan merkittävä maatalousmaa on omiaan tukemaan sellaista Euroopan tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla suojelun tarpeessa olevaa elinympäristöä tai lajistoa, jonka säilyminen riippuu kyseisen ominaisuuden ylläpitämisestä ja jatkuvuudesta. 4

5 Luonnonarvoltaan merkittävät metsät Luonnonarvoltaan merkittäviä metsiä ovat kaikki luonnonvaraiset metsät ja ne eurooppalaiset osittain luonnonvaraiset metsät, joiden (aiemmalla tai nykyisellä) hoidolla tuetaan alkuperäisten lajien ja elinympäristöjen suurta monimuotoisuutta, ja/tai metsät, joilla tuetaan Euroopan tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla suojelun tarpeessa olevien lajien säilymistä. Perinteiset maaseutumaisemat Eurooppalaiset perinteiset maaseutumaisemat ovat syntyneet yleensä perinteisten usein perhetiloihin ja/tai omavaraisiin tiloihin perustuvien viljelymenetelmien käytön seurauksena, jolloin hallitsevan kulttuurimaiseman ominaisuudet perustuvat maisemanhoidon perinteiseen ja paikallisesti mukautettuun lähestymistapaan. Tällaisia maatalousjärjestelmiä voidaan yleensä luonnehtia maatalousmaan ominaisuuksilla, jotka ovat jakautuneet aluekohtaisesti ja joilla parannetaan maaseudun esteettisiä laatuominaisuuksia ja tuetaan sen ekologista eheyttä. 5 LUONNONARVOLTAAN MERKITTÄVIEN MAA- JA METSÄTALOUSMAIDEN LAAJUUTTA JA LAATUA KOSKEVIEN MUUTOSTEN SEURAAMINEN Luonnonarvoltaan mahdollisesti merkittävien maatalousalueiden keskimääräisestä koosta on saatavana tietoa EU:n nykyisissä 26 jäsenvaltiossa (Maltaa lukuun ottamatta) 1. Yhteinen tutkimuskeskus ja/tai Euroopan ympäristökeskus (EEA) ovat selvittäneet luonnonarvoltaan merkittävien maatalousalueiden jakautumista käyttäen apunaan CORINE-maanpeiteaineistoa, lintu- ja perhoskantoja koskevia suuntauksia, Natura ohjelman tietoja sekä joitakin kansallisella tasolla kerättyjä tietoja, laidunmaita koskevat tutkimukset mukaan luettuina. Tällaisten karttojen avulla voidaan saada alustavaa tietoa luonnonarvoltaan merkittävien maatalousalueiden sijainnista, mutta luonnonarvoltaan merkittävien maatalousalueiden laajuutta koskevat määritykset eivät ole kuitenkaan riittävän tarkkoja, jotta voitaisiin tuottaa tietoa politiikan vaikutusten seurannan tueksi maaseudun kehittämisohjelman suhteellisen lyhyen ohjelmajakson aikana. Tämän seurauksena on lähestymistapaa maaseudun kehittämisohjelmien seuraamiseksi ja arvioimiseksi täydennetty, ja sitä voidaan kuvata seuraavasti: ensimmäisessä vaiheessa kuvataan mahdolliset luonnonarvoltaan merkittävät maa- ja metsätalousjärjestelmät ja määritetään niihin liittyvät luontoarvot, Euroopan tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla suojelun tarpeessa olevat lajit ja elinympäristöt mukaan luettuina, ja toisessa vaiheessa valitaan indikaattorit luonnonarvoltaan merkityksellisten maa- ja metsätalousmaiden laajuuden ja laadun 1 Lisätietoa Euroopan ympäristöviraston ja yhteisen tutkimuskeskuksen toimista annetaan osoitteessa 5

6 selvittämiseksi ja mittaamiseksi käynnissä olevien maaseudun kehittämisohjelmien aikana. Jäsenvaltiot voivat myös mitata perinteisten maaseutumaisemiensa laajuuden. Tällaiset maisemat olisi kuvattava käyttämällä raportin ensimmäisessä luvussa määritettyjä kolmea kriteeriä, ja perinteisten maaseutumaisemien laajuuden mittaamiseksi on kehitettävä maakohtaiset indikaattorit. 6 LUONNONARVOLTAAN MERKITTÄVÄN MAA- JA METSÄTALOUDEN SEKÄ PERINTEISTEN MAASEUTUMAISEMIEN KUVAAMINEN Luonnonarvoltaan merkittävien maatalousjärjestelmien kuvaaminen ja yksilöiminen Raportin kolmannessa luvussa esitetään kotieläinten, peltokasvien ja monivuotisten kasvien tuotantojärjestelmien luokitus EU:n 27 jäsenvaltiossa. Siinä määritetään yleiset ominaisuudet, joiden perusteella erotetaan toisistaan luonnonarvoltaan mitä todennäköisimmin merkittävät järjestelmät ja muut kuin luonnonarvoltaan merkittävät järjestelmät. Eurooppalaisessa luokituksessa yksilöidyt luonnonarvoltaan mahdollisesti merkittävät maatalousjärjestelmät ovat kansallisten ja alueellisten maatalousjärjestelmien alatyyppejä, ja tässä esitetyssä lähestymistavassa jäsenvaltioita kannustetaan yksilöimään omat alatyyppinsä. Kun luonnonarvoltaan todennäköisesti merkittävät maatalousjärjestelmät on yksilöity, niiden ominaispiirteet kuvataan hyödyntäen asiantuntijatietoa ja asiaa koskevaa kirjallisuutta. Kuvausten jäsentelyssä käytetään kolmea luonnonarvoltaan merkittävien maatalousjärjestelmien määritelmästä johdettua kriteeriä: 1) maankäytön intensiteetti, 2) osittain luonnonvaraiset ominaisuudet ja 3) maankäytön mosaiikkimaisuus. Järjestelmän kuvauksen yhteydessä olisi annettava tietoa myös alueen fyysisistä ominaisuuksista, järjestelmän tuotanto-ominaisuuksista, hoitokäytännöistä, osittain luonnonvaraisista ominaisuuksista, maanpeitteen määrästä ja moninaisuudesta, järjestelmällä edistettävästä biologisesta monimuotoisuudesta, Euroopan tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla suojelun tarpeessa olevat lajit ja elinympäristöt sekä Natura elinympäristöt ja lajit mukaan luettuina. On ehdottoman tärkeää määrittää maankäytön voimaperäisyyden, osittain luonnonvaraisten ominaisuuksien, maankäytön mosaiikkimaisuuden ja luontoarvojen elinympäristöjen ja lajien suojelun tarpeen välinen suhde. 6

7 Luonnonarvoltaan merkittävän maatalousmaan ominaisuuksien kuvaaminen ja yksilöiminen Osittain luonnonvaraiset ominaisuudet kuuluvat kiinteästi luonnonarvoltaan merkittäviin maatalousjärjestelmiin. Luonnonarvoltaan merkittäviä ominaisuuksia voidaan kuitenkin nähdä myös voimaperäisemmässä käytössä olevissa maatalousmaisemissa. Vaikka luonnonarvoltaan merkittävillä ominaisuuksilla parannetaan voimaperäisessä käytössä olevan maatalousmaan luontoarvoja, ne eivät ole osa luonnonarvoltaan merkittävää maatalousjärjestelmää. Luonnonarvoltaan todennäköisesti merkittävän maatalousmaan ominaisuuksien yksilöimiseksi jäsenvaltioiden on määritettävä, millaiset elinympäristöt ovat riittävän laadukkaita, jotta niillä voidaan tukea suojeltavien lajien säilymistä tai todennäköistä ennallistamista. Tämä varmistetaan yksilöimällä tietyt Euroopan tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla suojelun tarpeessa oleva lajit, joiden säilyminen riippuu maatalousmaan ominaisuuksien ylläpitämisestä tai jatkuvuudesta. Valittujen lajien ja maatalousmaiseman ominaisuuksien välisestä suhteesta ja riippuvuudesta laaditaan kuvaus, jossa kiinnitetään huomiota ominaisuuden laajuuteen, tiheyteen ja tilaan sekä sen alueelliseen jakautumiseen maisemassa. Luonnonarvoltaan merkittävien metsien kuvaaminen ja yksilöiminen Luonnonarvoltaan mahdollisesti merkittävien metsien yksilöimiseksi kansallisella tai alueellisella tasolla metsät on ryhmiteltävä ensin luokkiin luontaisesti dynaaminen, osittain luonnonvarainen tai istutettu. Tämä malli perustuu metsien luonnonmukaisuuden arvioinnissa Euroopan metsien suojelun ministerikokouksessa (MCPFE) määritettyä indikaattoria 4.3 (EEA, 2006) käyttämällä sovellettaviin kolmeen luokkaan. Kaikki luontaisesti dynaamiset metsät ovat luonnonarvoltaan merkittäviä ja kaikki osittain luonnonvaraiset metsät ovat luonnonarvoltaan mahdollisesti merkittäviä, joskaan kaikki eivät sitä tosiasiallisesti ole. Istutetut metsät eivät nykytilassaan ole luonnonarvoltaan merkittäviä metsiä (ks. viides luku, luonnonarvoltaan mahdollisesti merkittäviä metsiä koskeva eurooppalainen luokitus). Osittain luonnonvaraisen metsän luontoarvojen merkittävyys määräytyy sen tilan ja nykyisen ja/tai aiemman hoitojärjestelmän perusteella. Sen hoito voi muistuttaa luonnonvaraisia menettelyjä tai se voi koostua käytännöistä, jotka olivat yleisiä esiteollisissa metsiköissä ja joiden tiedetään edistävän biologista monimuotoisuutta. Jäsenvaltiot, joissa luonnonvaraiset metsät ovat levinneet laajalle, voivat valikoida tarkemmin ehdot täyttävät osittain luonnonvaraiset metsät. Sen määrittämiseksi, onko osittain luonnonvarainen metsä luonnonarvoltaan merkittävä vai ei, voidaan soveltaa yhtä jäljempänä mainittua kriteeriä tai niiden yhdistelmää kansallisiin oloihin parhaiten soveltuvassa laajuudessa. Ensin mainittu kriteeri on peruskriteeri, jolla suljetaan määritelmän ulkopuolelle valtaosa osittain luonnonvaraisista metsistä, jotka eivät ole luonnonarvoltaan merkittäviä. Kriteeriä 2 4 tai niiden yhdistelmää sovelletaan vain, jos metsän luonnonarvon merkittävyys on epäselvää. Kunkin kriteerin osalta määritetään kynnys, jonka ylittyessä metsä luokitellaan luonnonarvoltaan merkittäväksi ja jota käytetään metsän ekologisuuden perusteena. Nämä neljä kriteeriä ovat seuraavat: 7

8 1. alkuperäiseen lajistoon kuuluvien puulajien osuus (mitattuna alkuperäiseen lajistoon kuuluvien lajien prosenttiosuutena tiettyä aluetta kohti) 2. pystyssä olevien ja makaavien lahopuiden määrä metsässä (mitattuna kuutiometreinä hehtaaria kohti) 3. suurten puiden tiheys metsässä (mitattuna puiden määränä tiettyä aluetta kohti) 4. sen metsäalan osuus, joka muodostuu hakkuukypsyysiän ylittäneestä puustosta (mitattuna vanhojen puiden prosenttiosuutena tiettyä aluetta kohti) Perinteisten maatalousmaisemien kuvaaminen ja yksilöiminen Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa yksilöidä ja kuvata perinteiset maatalousmaisemat seuraavien kolmen kriteerin pohjalta: 1. merkittävät esteettiset ja kulttuuriset arvot 2. pitkälti perinteisen tai paikallisesti mukautetun lähestymistavan soveltaminen maisemanhoitoon 3. ominaisuudet, jotka ovat jakautuneet aluekohtaisesti ja joilla edistetään alueen esteettisiä ominaisuuksia ja ekologista eheyttä 8

9 7 LUONNONARVOLTAAN MERKITTÄVÄN MAA- JA METSÄTALOUSMAAN LAAJUUDEN JA LAADUN MITTAAMISEEN KÄYTETTÄVÄT INDIKAATTORIT Luonnonarvoltaan merkittävän maa- ja metsätalousmaan laajuuden ja laadun mittaamiseen käytettävät indikaattorit Luonnonarvoltaan merkittävän maa- ja metsätalouden sekä perinteisten maatalousmaisemien yksilöimisen ja kuvaamisen jälkeen voidaan määrittää luonnonarvoltaan merkittävät maa- ja metsätalousmaat käyttämällä tiettyjä indikaattoreita. Näin voidaan mitata muutokset luonnonarvoltaan merkittävien maa- ja metsätalousmaiden laajuudessa muutokset luonnonarvoltaan merkittäviin maa- ja metsätalousmaihin liittyvissä luontoarvoissa luonnonarvoltaan merkittävän luonnonvaran laadussa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi Luonnonarvoltaan merkittävään maatalouteen ei voida soveltaa kaikille maatalouden maankäyttömuodoille yhteisiä indikaattoreita, ja siksi eri maankäyttöluokkia varten, kuten osittain luonnonvaraista rehunviljelyyn käytettävää maata varten, peltokasvien viljelymaata, parannettua laidunmaata ja pysyvää viljelymaata varten, on kehitetty omat indikaattorit. Määritettäessä, onko maatalousmaan jokin tietty alue luonnonarvoltaan merkittävä, on käytettävä indikaattoreita, jotka perustuvat luonnonarvoltaan merkittävän maatalouden kolmeen kriteeriin: maankäytön voimaperäisyyteen, osittain luonnollisiin ominaisuuksiin ja maankäytön mosaiikkimaisuuteen. Käytettävistä indikaattoreista yhden on liityttävä maankäytön voimaperäisyyteen ja toisen osittain luonnonvaraisten ominaisuuksien esiintyvyyteen. Maankäytön mosaiikkimaisuuteen liittyviä indikaattoreita käytetään näiden kahden muun indikaattorin ohella soveltuvissa olosuhteissa. Kattava luettelo indikaattoreista esitetään raportin kuudennessa luvussa, jossa tarkastellaan niiden käyttöä mahdollisten tietolähteiden ohessa. Luonnonarvoltaan merkittävän maa- ja metsätalousmaan laatua koskevien muutosten mittaamiseen käytettävät indikaattorit Luonnonarvoltaan merkittävän maa- ja metsätalousmaan ekologisen tilan tai laadun muutoksia voidaan arvioida käyttämällä biologista monimuotoisuutta osoittavien indikaattorien yhdistelmää, jolloin saadaan selville tilanteeseen liittyvät suuntaukset alueellisella tai kansallisella tasolla. Ekologista laatua koskevat muutokset voidaan osoittaa suojelun tarpeessa olevien valikoitujen lajien runsauteen liittyvien suuntausten avulla. 9

10 Luonnonarvoltaan merkittäviin maatalousjärjestelmiin ja metsiin liittyvät suojelun tarpeessa olevat lajit on yksilöitävä. Tällaisia ovat kasvilajit, selkärankaiset (myös linnut), selkärangattomat (myös perhoset) ja sienet tietojen saatavuuden mukaan. Valitut lajit voivat olla Euroopan tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella tasolla suojelun tarpeessa olevia lajeja, mutta valintaa ei pitäisi rajoittaa kaikkein uhatuimpiin tai kyseiselle alueelle erittäin tyypillisiin lajeihin, vaan pikemminkin sellaisiin kasvija eläinlajeihin, joita pidetään elinympäristön laadun indikaattoreina. Tällaisten lajien runsaudessa ajan myötä tapahtuneet muutokset antavat tietoa jäsenvaltion luonnonarvoltaan merkittävän maa- ja metsätalousmaan luontoarvoista. Kansallisten populaatioiden runsauden mittaamiseen voidaan käyttää nykyisiä järjestelmiä tai paikallisen tason tapaustutkimuksia, tai sitä varten voidaan ottaa käyttöön uusia järjestelmiä. 8 MAASEUDUN KEHITTÄMISOHJELMIEN VAIKUTUKSEN ARVIOIMINEN Luonnonarvoltaan merkittävien luonnonvarojen laajuutta ja laatua mittaavat indikaattorit voivat paljastaa useita tilannemuutoksia maaseudun kehittämisohjelmien ohjelmakauden aikana. Luonnonarvoltaan merkittävien maa- ja metsätalousmaiden pinta-ala voi kasvaa, pysyä samana tai pienentyä, mikä voidaan yhdistää luonnonvarojen laadussa tapahtuneisiin muutoksiin. Joissakin tapauksissa voi ilmetä jopa ristiriitaisia suuntauksia. Kansallisten suuntausten yhdistämistä ja painottamista on tehtävä kuitenkin varoen, sillä suuntaukset voivat vaihdella merkittävästi esimerkiksi alueittain ja maa- ja metsätalousjärjestelmittäin. Ohjelman arvioijien on tehtävä tätä koskevat arviot. Indikaattorit ilmentävät ympäristössä tapahtuneita muutoksia, jotka aiheutuvat erilaisista vaikuttavista voimista ja eri toimijoiden päätöksistä. Ohjelman arvioijien tehtävänä on päätellä saatavana olevien todisteiden perusteella, missä määrin havaitut muutokset johtuvat maaseudun kehittämisohjelmista. 10