kysyi, "hän on maanviljelijä, sillä ansaitsee Ardethissa paremmin kuin luuletkaan, täällä on senverran paljon asukkaita ja matkaajia" Vared sanoi.

Transkriptio

1 Skáhde 2 Aurinko nousi taivaalle luoden ensimmäiset säteensä vielä kypsyville pelloille. Vared laskeutui alas portaita haroen hiuksiaan. "Nukoitko hyvin?" Varedin äiti kysyi, "kyllähän minä, kuten aina", Vared vastasi. "Haluatko syödä jotain? Pakkasin reppusikin, ja varusteesi ovat keittiössä" Varedin äiti sanoi. "Voisinhan minä jotain ottaa..." Vared sanoi, "Käy ottamassa keittiöstä jotain, katson että repussasi on kaikki mitä tarvitset." Varedin äiti sanoi. Vared käveli keittiöön ja mursi leivästä palasen. Kului muutama tunti. Sitten kuului kuinka ovi aukesi ja Areth käveli alas portaita haukotellen. "Huomenta unikeko!" Varedin äiti sanoi, "huomenta" Areth sanoi haukotellen. "Nukoitko hyvin?" Varedin äiti kysyi, "loistavasti" Areth vastasi. "Haluat varmaan syödä jotain ennenkuin lähdemme?" Juuri huoneeseen tullut Vared sanoi, Vared oli jo laittanut varusteensa päälleen, hänen vyöllään roikkuivat molemmat taistelukynnet jotka oli kiinnnitetty kahdella lenkeillä Varedin reisien ympärille, Varedin oikean taistelukynnen alla roikkui kerällä köysi jossa oli kolmikoukkuinen haka, Varedin oikeassa jalassa pohkeen vierellä oli kotelo jossa hänen heittokirveensä oli. "Näytät hienolta" Areth sanoi laskeutuen viimeisetkin portaat. "Kiitos, ota keittiöstä leipää, lähdemme kohta." Areth käveli keittiöön ja palasi pian leipä kädessään. "Loistavaa leipää, siitä on aikaa milloin viimeksi olen syönyt näin hyvää leipää" Areth mutisi suu täynnä leipää. "Tässä ovat reppunne, siellä on syötävää, juotavaa, huovat ja hieman wicker juurta. Varedin äiti sanoi ojentaen repun sekä Varedille että Arethille. "Kävitkö hakemassa reppuni kun minä nukuin?" Areth kysyi vaivaantuneena. "Kävin, pakkasin tavarasi sinne takaisin mutta vaihdoin huopasi uuteen, olet näköjään joutunut nukkumaan paljon taivasalla. Varedin äiti sanoi. "Kiitos" Areth sanoi, "onko isä täällä?" Vared kysyi, "ei, hän lähti töihin ja tulee vasta myöhään takaisin" Varedin äiti sanoi. "Harmi, olisin halunnut sanoa hänelle näkemiin, mutta nyt pitäisi varmaan lähteä" Vared sanoi ja avasi oven, "pidä itsestäsi huolta" Varedin äiti sanoi ja halasi poikaansa. Vared astui ulos, heilautti kättään ja lähti kävelemään kohti kylän porttia Areth perässään. Keskpäivän aurinko kuumensi kattoja Varedin ja Arethin saapuessa kylän portille. "Terve Vared!" Huusi portinvartija ja nousi seisomaan, "lähdössä vai? Minnekkäs päin jos saan udella?" "Láteaan päin olen matkalla" Vared vastasi, "Vai Láteaan, se on mukava paikka, olen käynyt siellä pari kertaa. Olkaa varovaisia matkalla, en usko että täällä liikkuu maantierosvoja mutta pitäkää varanne, varsinkin Láteassa, se on iso kaupunki." Portinvartija sanoi, "osaamme pitää varamme, olen tulossa takaisin muutaman kuun kuluttua, sadonkorjuu aikaan." Vared sanoi ja astui ulos portista, "näkemiin!" portinvartija huusi heidän peräänsä, Vared heilautti kättään ja kääntyi tietä kohti. "Ovatko kaikki noin ystävällisiä kylässäsi?" Areth kysyi, "useimmat, melkein kaikki" Vared sanoi hymyillen lievästi. Vared ja Areth jatkoivat matkaansa auringon lämmittäessä peltoja heidän ympärillään, sinisellä taivaalla leijui muutama valkea pilvenhattara. Heitä vastaan tuli kärryjä, maanviljeliöitä ja muita matkalaisia. Jonkin ajan kävelyn jälkeen pellot alkoivat loppua ja tietä reunustivat omenapuut. "Mitä isäsi tekee työkseen?" Areth

2 kysyi, "hän on maanviljelijä, sillä ansaitsee Ardethissa paremmin kuin luuletkaan, täällä on senverran paljon asukkaita ja matkaajia" Vared sanoi. "Täällä maanviljellyllä ansaitsee näköjään paremmin kuin useissa muissa paikoissa" Areth sanoi, "totta, olen kuullut kylässämme käyneiden veiraiden sanovan samaa" Vared sanoi. He jatkoivat matkaansa kukkivien omenapuiden ohi auringon lämmittäessä maata. Yht'äkkiä Areth pysähtyi ja laski ketjun käsivartensa ympäriltä vapaaksi, "mitä nyt?" Vared kysyi. "Meitä seurataan, kuulen kokoajan ylimääräiset askeleet mutta tässä osassa tietä ei ole ketään" Areth sanoi ja kuunteli aivan hiljaa merkkiä, pienintäkin räsähdystä joka paljastaisi heidän varjostajansa olinpaikan. Hienoinen tuulenvire pyyhkäisi omenapuiden läpi varistaen lehtiä tuulen vietäväksi, Vared ja Areth seisoivat liikkumatta kunnes Areth kuuli sen, pienen räsähdyksen omenapuun oksistosta. Areth toimi salamannopeasti, hän sinkosi ketjun kohti ääntä suurella nopeudella ja tarkkudella, ketju katkaisi muutaman oksan mutta mitään ei kuulunut, kunnes Vared ja Areth kuulivat heleää naurua, "luulitteko että olin puussa? Minua ei tosiaanḱaan huvita kiivetä puihin, varsinkaan näin kuumalla!" Areth käntyi salamannopeasti ääntä kohti, Vared teki samoin. Varedin suu kääntyi hymyyn, "Ade! Päätit lyöttäytyä seuraamme" Vared nauroi, Areth kiskoi ketjuaan puusta hölmistyneen näköisenä. "Voisitteko kertoa minullekkin, mistä on kysymys?" Areth kysyi, "no" Vared sanoi "Áderal on seurueemme uusi jäsen." "Et sitten kysynyt minulta?" Areth sanoi loukkaantuneena, "se oli yllätys, ja Adeen voi luottaa, hän on kyläni sepän tytär." Vared sanoi, Areth potkaisi maassa olevaa pikkukiveä ja sanoi "no, enpä pysty sanomaan vastaan, jatkamme matkaa kolmisin ja jos voisimme jatkaa matkaa heti, niin ehdimme pitemmälle ennen pimeän tuloa." Àderal nousi ylös puunjuurelta jolla hän oli istunut, hänellä oli päällään tumma kangaspaita ja tummat housut, hänen vyöllään roikkui lyhytmiekka ja samanlainen köysi kuin varedilla, lisäksi vyöllä oli pieni ja lyhyt nuoli viini. He jatkoivat matkaansa, nyt kolmisin. Pitkän kävelymatkan jälkeen aurinko alkoi laskea. "Tuo paikka näyttää hyvältä leiripaikalta" Areth sanoi osoittaen suojaista lehtoa noin seitsemänkymmenen metrin päässä tiestä, "totta puhut, Áderal sanoi, "leiriydytään sinne" Vared sanoi ja lähti kävelemään kohti lehtoa Areth ja Áderal perässään. Paikka oli mitä mainioin, puut reunustivat paikkaa antaen suojan tuulelta. Ne olivat riittävän suuria antaakseen suojan sateelta. "Voisimme syödä jotain ja sitten käydä nukkumaan" Vared sanoi venytellen. Areth laski repun selästään ja kävi istumaan puun juurelle, "kuolen nälkään." Areth sanoi ottaen repustaan leipää ja alkaen syödä. "Voisihan sitä tässä jotakin syödä", Vared sanoi ottaen repustaan leipää. Áderal istuitui puun juurelle ja nojasi sen runkoon "ettekö ole syöneet mitäänkoko päivänä?" "Emme", Vared vastasi suu täynnä leipää, Áderal pudisti päätään ja sanoi "mitä järkeä siinä oli? On turha tuhlata voimiaan vain sen takia ettei syö." "Itsesiassa tuo on totta, näinä kuutena vuonna jolloin olen maata kiertänyt, olen oppinnut ruuan tärkeyden joudin kerran kulkemaan kaksi päivää ilman ruokaa ja juomaa, jos en olisi saapunut erääseen kylään, en olisi nyt tässä" Areth sanoi. "missä päin maailmaa kuljit silloin?", Vared kysyi, "alueella Ardethista yli tuhat peninkulmaa länteen, ja sieltä pohjoiseen, hyvin kylmä paikka,

3 peninkulmien alueilla on vain yksi kylä, ja kaikki kylät eivät olleet ystävälisiä." Areth söi leipänsä loppuun ja kävi makuulle vetäen huovan päälleen "mutta en jaksa puhua siitä nyt" Areth sanoi haukotellen ja nukahti. Vared vilkaisi Áderalia joka luki jotakin paperia, "mitä luet?" Hän kysyi, Áderal nosti päätään ja sanoi. "Kirjettä jonka avulla voimme päästä merelle", "merelle?" Vared kysyi. "Niin, tämän avulla pääsemme laivaan Länsi-Ardethin satamissa", "saitko tuon Jánekelta?" "Sain, joku oli hänelle palveluksen velkaa ja antoi tämän isälle, joka antoi sitten tämän minulle" Áderal sanoi. "Aha", Vared sanoi hajamielisesti nousten ylös, Vared käveli ulos lehdosta ja istahti katsomaan nousevaa kuuta. Áderal tuli hänen perässään ja jäi nojaamaan puuhun. "Mitä mietit?" Áderal kysyi, "oikeastaan en mieti mitään", Vared sanoi "pidän tälläisistä hetkistä, saa olla rauhassa eikä tarvitse olla mitenkään tärkeä, sitten vähitellen mieleen hiipii ajatuksia, tai mietteitä." Vared sanoi asettautuen makaamaan ruohikkoon. "Hetken hiljaisuus, se on lempihetkeni" Vared sanoi hymyillen. "Eikö veljesi nimi ole Lésared?" Áderal kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen, "on" Vared vastasi. "Ja hän on Länsi-Ardethin kenraaleja?" "Niinkin voisi sanoa." Vared vastasi välinpitämättömästi. "Miksi sitten perheesi ei ole muuttanut Láteaan, teillä olisi siellä hyvät oltavat", Vared huokasi ja kääntyi kohti Áderalia, "isä ei halua hyötyä muiden menestyksestä, ajattelin kyllä muuttavani sinne mutta tajusin että minua tarvittiin kotona, tai ainakin luulin niin." Áderal hymyili, hän ei sanonut mitään vaan kääntyi ja käveli takaisin lehtoon. Vared kääntyi kohti kuuta ja tyhjensi mielensä täysin, hetken aikaa mikään ei vaivannut häntä, hän katsoi yksinäisten vaunujen kulkevan tietä pitkin, hän tunsi itsensä rauhalliseksi. Jostain kaukaa kuului pöllön huhuilua. Vared tunsi itsensä väsyneeksi ja ajatteli että olisi parempi mennä lehtoon nukkumaan ennenkuin hän nukahtaisi täysin. Hän nousi hitaasti seisomaan ja käveli lehtoon, Areth nukkui sikeästi huovan alla ja Áderalkin oli käynyt lepäämään, Vared katsoi hetken hänen kauniita kasvojaan ja kaivoi sen jälkeen huovan omasta repustaan ja kävi nukkumaan. Vared näki jälleen samaa unta, mutta taistelukenttä oli muuttunut, se oli muuttunut avoimesta pellosta metsäiseksi alueeksi, mutta jokainen rikkinäinen ase oli samalla paikalla hän kuuli myös saman äänen, sitten paikka muuttui samaksi joenrannaksi ja Vared ymmärisi taas osan sanoista, Vared néhammén éntr, néhammén éntr... Uni jatkui jatkumistaan. Vared heräsi Áderalin tuupatessa häntä jalallaan, "Vared herää! Arethkin on jo herännyt", Vared avasi silmänsä ja nousi istumaan, hän haukotteli ja katsoi ympärilleen, Áderal oli jo kiskonut reppunsa selkäänsä ja oli valmis lähtemään. Arethkin oli pirteä ja sulloi huopaansa takaisin reppuun, Vared kiskaisi huopansa päältään ja tunki sen reppuunsa ottaen samalla palan leipää ja juustoa. "No. lähdetäänkö?" Areth sanoi vetäen reppunsa selkäänsä, "kyllä", Vared sanoi pompaten pystyyn ja lähtien kävelemän kohti tietä. Áderal katsoi Arethia ja kohautti olkapäitään ja he lähtivät Varedin perään. "Mistä moinen vauhdikkuus?" Áderal kysyi hölkätessään Varedin kiinni Areth perässään, "tapani on aloittaa päivä vauhdilla, niin ei jää nuokkumaan koko päiväksi." Vared sanoi kiristäen vauhtiaan entisestään, "noniin, Vared, älä tuhlaa voimiasi liikaa, jos oiken katsoin kartasta niin sinne on vielä matkaa yli puoli päivää", Areth sanoi hymyillen,

4 "tiedän, mutta..." Vared käveli sen verran nopeasti että hän kompastui maassa olleeseen kiveen ja joutui harppomaan muutamia askeleita ennenkuin hän löysi tasapainon. Áderal nauroi ja Areth pudisti päätään. "Hyvä on! Minä hidastan!" Vared sanoi nauraen, "aloita päiväsi vahdilla mutta älä vauhtisokeasti!" Áderal nauroi. "Noniin Áde, rahoituppas nyt", Vared sanoi ylivirallisella äänellä ja koko seurue repesi nauruun. "E-eiköhän jatketa matkaa!" Areth sanoi nauraen ja he lähtivät kävelemään pitkin tietä. Tie kulki peltojen ohi joilla maanviljelijät tarkastivat vielä orastavia peltojaan, parin tunnin kävelymatkan jälkeen alkoi matkalaisia tulla taas vastaan. Osa tervehti ja osa kulki ohi välittämättä ohi. Aurinko oli ohittanut korkeimman kohtansa ja alkoi hitaasti kavuta alas taivaan kantta. Kohta alkoi näkyä taloja ja pian Vared, Areth ja Áderal olivat saapuneet kylän laitamille. "Tervetuloa Drétemin läpikulkukylään, täällä ei ole muureja koska se synnyttäisi jonoja, vaikka portit olisiat kokoajan auki." Vared sanoi. Vared oli oikeassa, matkalaisia ja paikallisia kulki jatkuvasti sisään ja ulos kupungista, kadut olivat tupaten täynnä kulkijota ja asiaa ei auttanut myyjien asettamat kojut kaduilla. "Ensiksi etsimme majatalon, mutta mistä täältä?" Areth sanoi raapien päätään, "se ei ole ongelma, katso noita taloja hieman tarkemmin." Vared sanoi osoittaen läheisten talojen seiniä, Areth katsoi hetken ja tajusi, koko katu oli pelkkiä majataloja, jokaisessa seinässä oli kiinni puinen kyltti jossa luki majatalon nimi ja majatalo kahdella eri kirjoituksella. "No, mihinkä me näistä menemme?" Áderal sanoi, Vared katseli hetken ja osoitti sitten kuudetta taloa vasemmalta, "tuolla kuulostaa olevan meneillään jotain", He lähtivät kohti majataloa. Lähempänä äänet paljastuivat tappelun ääniksi, tai oikeastaan vasta kun mies syöksyi holtittomasti kaataen Varedin. "Oletko aivan varma Vared?" Áderal sanoi hymyillen, "olen, älkää yrittäkö kääntää päätäni!" Vared sanoi ärtyisesti nousten ylös. Tappelu majatalossa oli kiivaimillaan mutta majatalon pitäjällä ei näyttänyt olevan kiire keskeyttää nujakkaa. Vaan hän nojasi tiskiin katsellen kuinka koko tappelun keskellä oleva Wicki mies joka oli pukeutunut pitkään valkoiseen nahkatakkiin iski maahan tappelijan toisensa jälkeen. "Pysytään tässä kunnes he ovat saaneet, tuota, asiansa hoidettua" Areth sanoi painautuen seinää vasten. Tappelu jatkui muutaman minuutin, kunnes ne joita Wicki ei ollut tyrmännyt olivat liian uuvuksissa jatkamaan. Vared huomasi korun Wickin kaulassa, "maagi," hän sanoi itsekseen. Maagi käveli tiskille ja sanoi "olut ja nopeasti" Vared käveli maagin luo "en tiennytkään että tekin juotte" Vared sanoi, "meitä on monenlaisia kaveri", maagi sanoi ja kääntyi tuoppi kädessään kohti Varedia, "nimeni on Nare, olen Hsán kuolukunnan oppilas, entä sinä?" Maagi veti pitkät mustat hiuksensa olkapäiltään selkään ja hymyili, "Vared, takanani ovat Areth ja se tyttö on Áderal." Vared sanoi osittaen Arethin ja Áderalin suuntaan. "Aha, läpikulku matkalla vai?" Nare sanoi, "kyselet liikaa Nare, en pidä siitä" Vared sanoi siirtäen kätensä taistelukynnelleen. Nare naurahti, "turha sinun on minua pelätä, minä en ole roisto, vaikka jotkut sanovatkin niin, jos ne saisivat Hśassa tietää niin olisin pulassa." Nare alkoi pyyhkiä tomua valkoiselta nahkatakiltaan, "hitto, tämä liikaantuu pienenkin liikunnan jälkeen, haluatko juoda jotain Vared? Voin tarjota ystävillessikin." Nare

5 sanoi pöyritellen rahapussiaan, "mikä ettei", Vared sanoi hymyillen ja viittasi Arethin ja Áderalin luokseen, "mitä?" Áderal kysyi, "tämä mies tässä on Nare ja hän tarjoaa meille juomat, voisimme varmaan jäädä tänne jos täällä on tilaa." Vared sanoi kääntyen majatalon pitäjää kohti, "kyllä meillä tilaa on, mutta vain yhdelle, kaikki majatalot ovat täysinäisiä tähän aikaan kesästä."majatalon pitäjä vastasi. "Mitä me teemme nyt?" Vared kysyi, Areth kohautti hartioitaan vastaukseksi, Áderal nakkeli niskojaan. "Minulla olisi ehdotus", Nare sanoi, "sinä, Vared, ja tuo ihminen voisitte tulla minun huoneeseeni ja Áderal voisi ottaa vapaan huoneen", Nare sanoi virnistäen Áderalille saaden vastaukseksi kylmän mulkaisun. "Kelpaa minulle, entä teille?" Vared kysyi, Areth haukotteli ja sanoi "minulle on aivan sama, kunhan saan katon pääni päälle täksi yöksi", Vared kääntyi Áderalia kohti mutta Áderal oli jo ehtinyt varata viimeisen huoneen itselleen. "Selvä", Nare sanoi, "tehdään sitten niin." Areth haukotteli ja lähti kävelemään portaita pitkin yläkertaan, portaiden puolivälissä hän kysyi "Nare, mikä huoneemme on?" "kolmas ovi oikealle vastakkaisella seinällä." Nare vastasi, "kiitos, minä menen nukkumaan, tavataan huomenna", Areth sanoi heilauttaen kättään hajamielisesti kadoten yläkertaan. "Miten hän voi olla noin väsynyt vaikka aurinko ei ole edes vielä laskenut?" Nare kummasteli, "ei noista ihmisistä koskaan tiedä", Vared sanoi kohauttaen olkapäitään. "Ei teitä kiinnostaisi nähdä tätä kylää? Olen kulkenut tästä niin monta kertaa että voin toimia oppaananne", Nare sanoi, "mikä ettei, ei meillä ole mitään muutakaan tehtävää", Àderal sanoi, "lähtekäämme sitten", Vared sanoi ja kolmikko astui ulos majatalosta. Aurinko oli laskenut entisestään ja paistoi nyt kaduilla kävelijöiden silmiin. Jokainen katu oli täynnä matkalasia, kauppiaita kojuineen ja partioivia vahteja. "Onko täällä aina näin ahdasta?" Vared kysyi tunkeutuen väkijoukon läpi keskustorille, "on, yön tullen kaduille tulee hieman enemmän tilaa, mutta nyt on vain puskettava läpi." Nare sanoi työntäen rajusti humaltuneen miehen kauemmas itsestään. Áderal hyötyi kevyestä ruumiinrakeenteestaan ja puikkelehti keveyesti väentungoksen läpi. Väentungos näytti keskittyneen keskelle toriaukiota rakennetulle lavalle. "Mitäköhän tuolla?" Vared sanoi, "mennään katsomaan" Áderal sanoi tarttuen Varedia hihasta ja ohjaten häntä lähemmäs lavaa, Nare kulki aivan Varedin vanavedessä. "Mitäköhän tiedotettavaa kenraaleilla on nyt?" Nare sanoi. Áderal, Vared ja Nare pysähtyivät noin kahdentoista jalan päähän lavasta. Lavalle nousi tummaan levyhaarniskaan pukeutunut wicki. "Armeijan väkeä" Nare sanoi. Sotilas yskäisi ja avasi käärön. "Tiedotus kaikille Ardethin asukkaille ja Ardethin mailla oleville." Sotilas rykäisi, "Palkkasoturiklaani Cargonin jäseniä on havaittu Länsi- ja Keski-Ardethissa, kyseessä on etsityimpien rikollisten järjestö, johon kaikenlainen kontakti on erittäin vaarallista ja kaikista epäillyistä on ilmoitettava lähimpään vartijaintaloon tai varuskuntaan. Heitä johtaa Cargen niminen ihminen jonka kuvan näettä taululla takanani", Vared katsoi piirrosta, Cargen oli synkän oloinen mies jonka oikeata poskea pitkin kulki arpi, ohuet huulet ja nenä täydensivät tämän epämiellyttävän näköisen miehen ulkomuotoa. "Cargen on tuomittu kuolemaan kaikkien liittolaistemme maissa, jos hänet tavataan, hänet on surmattava siihen paikkaan, palkkio hänen surmaamisestaan kasvaa jatkuvasti. Kaikilla Cargon klaaniin

6 kuuluvilla on tatuointi, joka esittää kilpeä purevaa käärmettä, se on heidän tunnusmerkkinsä, ja kaikki tätä merkkiä kantavat ovat myös tuomittu kuolemaan. Palkkiot maksetaan ruumista vastaan kaikilla vartijaintaloilla, varuskunilla ja linnoissa." Sotilas poistui lavalta ja katosi väkijoukkoon. "On syytä olla varuillaan", Nare sanoi, "totta, mutta tuskin kukaan siitä klaanista tänne uskaltautuu", Áderal sanoi. "No, Ardeth toimii monien rikollisten piilopaikkana mutta hyvät jäljittäjämme ja vartiamme pitävät rikollisuuden kurissa" Nare sanoi. Väkijoukko alkoi hajaantua läheisiin majataloihin ja liikkuminen helpottui huomattavasti. "Minun piti tarjota teille, mutta lähdimme ennen kuin sain mitään tilattua, joten menisimmekö takaisin majatalolle?" Nare kysyi, "totta, täytyy myöntää että tuntuu kuin en olisi juonut mitään vuoteen" Vared sanoi, "eiköhän mennä" Áderal sanoi, "eiköhän lähdetä" Nare sanoi ja he lähtivät kävelemään takaisin katua pitkin jota he olivat tulleet. Majataloa oli siistitty tappelun jälkeen ja pyödät olivat taas järjestyksessä. "Tuoppi jotakin meille kolmelle", Nare sanoi baarimikolle, "istutaan tuonne" Vared sanoi osoittaen nurkkapöytää. Nare sai juomat ja he istuituivat. "Minne olemme menossa?" Nare kysyi, "Láteaan, jatkamme sieltä meren yli", Vared sanoi. "Että, meren yli, en ole varma voinko seurata teitä niin pitkälle, mutta pysyn seurassanne ainakin niin kauan kun olemme Ardethissa." Nare sanoi. "Opettajasi eivät näköjään salli rajojen ylittämistä", Áderal sanoi, "eivät, tai, en tiedä, jos olen tarpeeksi taitava loitsija pääsen lähtemään", Vared hymähti, "no, ei mietitä sitä nyt, matka on vasta alussa, s' hea! " Vared sanoi nostaen tuoppiaan, "s' hea!" Nare ja Áderal vastasivat ja he iskivät tuoppinsa yhteen. Ilta kului ja tuopit tyhjenivät, yhtäkkiä Vared tunsi päänsä raskaaksi kantaa ja tajuissaan pysyminen vaati ponnistelua, hänen näkökenttänsä sumeni vähän väliä ja jalat eivät kantaneet kunnolla. "Th- th- thaitaa olla aika mennä nuk-kumaan" Nare sopersi, "N- niin, th- thaidat olla oikeassa" Vared sammalsi, Áderal katsoi ihmetellen Varedia ja Narea, hän oli juonut saman verran kuin hekin mutta hän oli täysin kunnossa, "eiköhän meidän kaikkien ole aika mennä nukkumaan" hän sanoi ja auttoi Varedin jaloilleen. Vared menetti tasapainonsa ja rojahti maahan. Vaivalloisesti, Áderalin tukemana, Vared nousi ylös ja hoiperteli jo portaisiin ehtineen Naren perään. Vared nojautui raskaasti portaiden kaiteeseen ja lähti kipuamaan hitaasti yläkertaan. Narella ei ollut yhtään helpompaa, Nare kompasteli tuon tuosta ja sadatteli wickeriksi. Lopulta Nare ja Vared pääsivät huoneeseensa jossa Areth kuorsasi huoneen ainoalla sängyllä, kumpikaan ei miettynyt pitempään vaan asettuivat lattialle makaamaan ja nukahtivat hetkessä. Áderal tuijotti hetken huoneeseen, kohautti hartioitaan, sulki oven ja lähti omaan huoneeseensa. Yön aikana joku avasi oven hiljaa, ja hiipi sisään, hänellä oli mukanaan toinenkin, yksin tuumin nämä kaksi muukalasta alkoivat tutkia matkalaisten laukkuja, "mitä te teette tällä?" joku kysyi, muukalaiset kääntyivät ääntä kohti, vain nähdäkseen ketjun lähestyvän vauhdilla kasvojaan...