Blake oli tullut siihen tulokseen, että hänen oli parasta vältellä Veripankkia. ja Staciaa muutaman päivän ajan. Toivottavasti Stacia ajan myötä

Koko: px

Aloita esitys sivulta:

Download "Blake oli tullut siihen tulokseen, että hänen oli parasta vältellä Veripankkia. ja Staciaa muutaman päivän ajan. Toivottavasti Stacia ajan myötä"

Akseli Kouki
8 vuotta sitten
Katselukertoja:

1 8 Blake oli tullut siihen tulokseen, että hänen oli parasta vältellä Veripankkia ja Staciaa muutaman päivän ajan. Toivottavasti Stacia ajan myötä rauhoittuisi ja antaisi Blakelle tilaisuuden selvittää tunteensa naista kohtaan. Oli oikeastaan järjetöntä tuntea jotakin muuta kuin pelkoa. Stacia oli yksi vanhimmista. Hän voisi lopettaa Blaken elämän käyttämällä vain pientä osaa voimistaan. Mutta Stacia ei ollut tehnyt sitä. Vaikka Blake oli ollut raivoissaan sinä iltana, nainen oli säästänyt hänet. Stacia ei ollut edes oikeasti satuttanut Blakea, ellei otettu lukuun nöyryytystä, kun eräs Foleyn työntekijöistä oli löytänyt hänet alastomana ja sidottuna, ja nähnyt tietenkin samalla Stacian herättämän kiihkon, joka oli jäänyt tyydyttämättä. Sama kiihko heräsi aina, kun Blake ajatteli Staciaa ja tämän suurenmoisia rintoja. Ja naisen vartalon hoikkia kurveja ja kultaista naparengasta. Blake kiihottui kuvitellessaan, että hän suutelisi Stacian vatsaa. Hyväilisi kielellään tuota kultaista rengasta ja sitten liukuisi alemmaksi, kunnes...

Stacia oli yksi vanhimmista. Hän voisi lopettaa Blaken elämän käyttämällä vain pientä osaa voimistaan. Mutta Stacia ei ollut tehnyt sitä.

2 Ovelta kuului terävä koputus, joka keskeytti Blaken fantasian. Hän ihmetteli, kuka tulija voisi olla, koska hänen kattohuoneessaan kävi vieraita hyvin harvoin. Hän harppoi nopeasti ovelle hankkiutuakseen vieraasta eroon ja päästäkseen keskittymään jälleen fantasiaansa Staciasta. Hän heitti oven auki ja oli sekä yllättynyt että pelästynyt nähdessään kaipaamansa naisen. - Hyvänen aika, muru. Minä ajattelin juuri sinua, ja nyt sinä olet siinä. - Ihanko totta? Etkö ole lainkaan huolestunut siitä, miksi minä olen tässä? Stacia kysyi ja kohotti toista kulmaansa niin, että siinä oleva kultarengas iski Blakelle julkeasti silmää. Blake väistyi sivuun ovelta ja viittasi kädellään kutsuvasti. - Oletan, että tulit hoitamaan loppuun asiamme, joka jäi kesken tässä eräänä iltana. Stacia naurahti ja astui rennosti ovesta sisään. Mustaan nahkaan verhotun lantion keinahtelu oli huumaavaa. Sitten hän nosti kätensä lanteilleen ja katsoi Blaken pientä kattohuonetta. Lattialla olevat paksut itämaiset matot olivat nähneet parempiakin päiviä, mutta ne olivat tahrattoman puhtaat ja laadukkaat. Tummat mahonkihuonekalut täyttivät pienen tilan, jossa oli kynttilöitä pöytien päällä ja kaiken kruununa oli iso pylvässänky, joka oli sijattu ylellisillä vuodevaatteilla.

Hän heitti oven auki ja oli sekä yllättynyt että pelästynyt nähdessään kaipaamansa naisen. - Hyvänen aika, muru. Minä ajattelin juuri sinua, ja nyt sinä olet siinä. - Ihanko totta?

3 - Erittäin viihtyisää, Stacia sanoi ja suuntasi askeleensa kohti ranskalaisia ovia, jotka Blake oli löytänyt läheiseltä purkutyömaalta ja asentanut paikalleen päästäkseen katolle. Hän avasi ovet ja astui ulos. Blake käveli Stacian kanssa katon reunalle, josta näki yli Gramercy Parkin. Varhaiskevään illan hopeinen kuunsirppi valaisi puiston, jossa puiden oksat olivat edelleen paljaat. Stacia katsoi ensin Blakea, sitten takorautatuoleja ja - pöytää ja kukkaruukkuja. - En olisi uskonut sinua luontotyypiksi, hän sanoi hyväillen kädellään Blaken rintaa puuvillaisen t-paidan läpi. Blake kohautti hartioitaan ja sanoi: - Perheelläni oli maatila ennen... Hän vaikeni, koska tämä ei ollut oikea hetki muistella sukujuuria. Mutta kun Stacia katsoi häntä pohjattomilla silmillään, hän aisti, että tämä halusi löytää yhteyden häneen. Hän painoi kätensä Stacian poskelle, joka oli kylmä kuin yö ja sileä kuin satiini. - Sinä olet hyvin kaunis, Stacia, hän sanoi ja hyväili naisen täyteläisiä huulia peukalollaan. - Luuletko olevasi ensimmäinen mies, joka on sanonut minulle noin? Stacia kysyi hieman ivallisesti, mutta kohotti kuitenkin kätensä ja hyväili Blaken leukaa.

Varhaiskevään illan hopeinen kuunsirppi valaisi puiston, jossa puiden oksat olivat edelleen paljaat. Stacia katsoi ensin Blakea, sitten takorautatuoleja ja - pöytää ja kukkaruukkuja.

4 - En, mutta haluaisin olla viimeinen, Blake vastasi leveästi virnistäen. Blake oli vastustamaton, Stacia ajatteli. Komea ja sisukas. Intohimoinen. Hänessä heräävä kiihko aneli häntä ottamaan riskin. Tavoittelemaan lohtua, jonka mies voisi tuoda hänen sydämeensä. Stacia nousi varpailleen ja suuteli miestä. Blaken huulet olivat kylmät. Mies vastasi suudelmaan aluksi epäröiden, mutta rentoutui pian ja raotti huuliaan maistaakseen Staciaa. Pyysi häntä sanattomasti avautumaan ja antamaan enemmän, ja hän totteli ja painautui lähemmäksi. Heidän kielensä tanssivat yhdessä, kunnes he painautuivat tiukasti toisiaan vasten janoten yhä vain enemmän. Käsivarret toistensa ympärillä he kompuroivat takaisin Blaken huoneeseen kohti vuodetta, mutta sitten mies pysähtyi ja perääntyi hiukan. Hän katsoi Staciaa ja sanoi: - Olen odottanut niin kauan, etten halua hätäillä nyt. - Niin minäkin, Stacia tunnusti. Blaken sormet hipaisivat Stacian ihoa, kun ne avasivat silkkipaidan napit. Stacialla ei ollut mitään sen alla, ja kun hän veti paidan alas hartioiltaan paljastaen itsensä, Blake haukkoi henkeään nähdessään hänen kauneutensa.

Mies vastasi suudelmaan aluksi epäröiden, mutta rentoutui pian ja raotti huuliaan maistaakseen Staciaa. Pyysi häntä sanattomasti avautumaan ja antamaan enemmän, ja hän totteli ja painautui lähemmäksi.

5 Blake painoi kämmenensä hänen rinnoilleen ja hyväili niitä, kunnes Stacia inahti vastalauseeksi. Pian mies painoi huulensa käsien tilalle ja imi aluksi lempeästi, sitten hiukan voimakkaammin, kun hän työnsi sormensa miehen hiuksiin ja painoi tämän päätä lähemmäksi. Sitten Blake laskeutui hitaasti polvilleen suudellen hänen vartaloaan koko matkan, Stacia tajusi. Blaken kädet pitivät kiinni hänen lantiostaan, kun mies nuolaisi hänen napaansa ja näykkäisi kevyesti kultaista rengasta. Se lähetti suoran kipinän Stacian sisimpään. Hän vajosi voihkaisten istumaan vuoteelle polvet melkein heikkoina Blaken herättämästä intohimosta. - Rauhallisesti, muru, Blake pyysi, kun hän avasi Stacian mustat nahkahousut ja riisui ne. Blake pysähtyi ihailemaan naisen norsunluunvalkeaa ihoa. Stacia levitti reisiään ja paljasti korallinpunaiset huulensa, jotka kiilsivät halusta. Blake katsoi Staciaa silmiin ja kumartui sitten tämän reisien väliin. Blake tunsi Stacian käsien harovan hänen hiuksiaan, kun hän tyydytti naista suullaan ja kielellään, kunnes tunsi oman kiihkonsa kasvavan ja erektionsa nytkähtävän kuin muistuttaakseen siitä, että sekin halusi saada enemmän.

Sitten Blake laskeutui hitaasti polvilleen suudellen hänen vartaloaan koko matkan, Stacia tajusi.

6 Vamppinopeus oli upea asia, Blake totesi mielessään, kun hän vetäisi salamannopeasti päältään paidan ja farkut ja nuolaisi Staciaa vielä viimeisen kerran, ennen kuin nousi ja asettui naisen reisien väliin. Stacia näki tunteiden vaihtelevan Blaken kasvoilla, kun mies katsoi häntä epäröiden, aivan kuin olisi pyytänyt lupaa jatkaa. Hän liikautti lantiotaan kutsuvasti. Blake liikkui hitaasti ja hillitsi itsensä tyydyttääkseen naisen. Hän oli tietoinen Stacian jokaisesta tarpeesta, kun hänen kätensä liukuivat pitkin naisen vartaloa hyväilemään tämän rintoja. Hän kumartui ja suuteli Staciaa liikkuen hitaasti sisään ja ulos, kunnes nainen haukkoi henkeään sydän jyskyttäen halkeamaisillaan. Stacia kohotti polviaan ja puristi Blaken lantiota saadakseen miehen syvemmälle sisäänsä. Ja Blake alkoi liikkua yhä nopeammin, kunnes Stacian täytyi tarttua hänen hartioihinsa pysyäkseen mukana. Kun Blake katsoi Staciaa silmiin, Stacia tajusi miehen tavoittelevan muutakin kuin fyysistä tyydytystä. Tämän miehen sisältä puuttui jotakin niin kuin hänenkin sisältään. Hän painoi huulensa Blaken huulille haluten antaa sen, mitä tämä tarvitsi. Ja haluten saada sen itselleen. - Rakasta minua, Blake. Blake kuiskasi: - Minä rakastan, Stacia. Minä rakastan, muru.

Blake liikkui hitaasti ja hillitsi itsensä tyydyttääkseen naisen. Hän oli tietoinen Stacian jokaisesta tarpeesta, kun hänen kätensä liukuivat pitkin naisen vartaloa hyväilemään tämän rintoja.

7 Suudelma sai heidät molemmat putoamaan reunan yli, mutta kun he makasivat jälkeenpäin vuoteella tyydytettyinä, Stacia tarvitsi vielä enemmän, ja Blake antoi sen. He rakastelivat yhä uudelleen, kunnes ruusunpunaisen päivänkoiton ensi säteet hiipivät yötaivaalle ja puistosta kantautuva lintujen sirkutus muistutti siitä, että heidän olisi aika levätä. Kun Blake veti kainaloonsa Stacian, tämä painautui auliisti lähemmäksi. Sekä fyysinen että henkinen tyydytys antoivat hänelle hetkeksi rauhan. Maatessaan Blaken sylissä nauttien miehen vartalon jäntevistä linjoista ja käsivarsien antamasta lohdusta Stacia halusi kysyä, oliko tämä ikuista, mutta kahdentuhannen vuoden olemassaolon jälkeen hän tiesi, ettei ikuisuutta voinut luvata kenellekään. Sen sijaan hän kysyi: - Onko tämä rakkautta, Blake? Poikamainen virnistys levisi Blaken kasvoille ja miehen syvänsinisissä silmissä tuikki lupaus. - Minä totisesti toivon sitä, muru. Blaken hymy vapautti jotakin Stacian sisällä, ja ensimmäisen kerran vuosisatoihin hän uskoi vilpittömästi siihen, että rakkaus oli hänelle mahdollista. Hän nousi hiukan ylemmäksi ja suuteli Blakea. Sitten Stacia kuiskasi huulet miehen huulia vasten: - Minäkin toivon sitä! Loppu

Kun Blake veti kainaloonsa Stacian, tämä painautui auliisti lähemmäksi. Sekä fyysinen että henkinen tyydytys antoivat hänelle hetkeksi rauhan.

Samankaltaiset tiedostot

yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän

5 Suuttumus sai toimimaan hätiköidysti. Ei kovin hyvä juttu, Stacia ajatteli työntäessään auki yökerhon takaoven. Se jysähti äänekkäästi seinää vasten ennen kuin hän astui kujalle. Hän muistutti itselleen,