m/s Vaasa Leader

Transkriptio

1 m/s Vaasa Leader Tässä on siis Laaksiliideriksi kutsuttu alus. Oli aina vinossa suuntaan jos toiseen. Tässä kuvassa näyttää menevän suoraan. Heikki Kaasalainen Armeija päättyi Tulin alikessuna ulos sieltä ja olin käynyt jo kuukautta aiemmin laittamassa nimen listalle. Heti siviiliin pääsyn seuraavana päivänä läksin Helsinkiin Myllyyn huutoon. Olikin heti jobi Vaasaleaderiin. Tiesin mihin se ajaa joten otin heti puolikkaan paikan siihen. Silloin sanottiin että Vaasaleaderin linja oli Hamina-Hawaiji. Mainostettiin Suomen rankimmaksi laivaksi eikä syyttä. Ruumissa oli aika hurjat rakennelmat autoja varten. Se pystyi ottamaan 800 Volkkaria kerrallaan. Ykkös ja kakkosruumaan niitä tuli neljään kerrokseen viides vielä luukun päälle. Kolmoseen ja neloseen tuli kolme kerrosta. Ne autokannet oli vaijerin varassa välikannen alla mistä ne vinssillä laskettiin alas. Autokansien luukkuihin tuli ponttoonit joita oli 103 kpl. Välikansilla oli lemppuluukut ja pääkannella oli sentään tavalliset rautaluukut. Oli meitä siinä 13 ukkoa kannella kun jossain nykyajan laivassa on koko miehistö tuo 13. Ei kukaan huomannut vaikka pari ukkoa puuttui välillä. Kuitenkin tiedossa oli neljän kuukauden reissu Eurooppaan Keski-Amerikkaan Pohjois-Amerikkaan Kanadaan Ja tietysti Hawaijille. Laivahan oli Vaasan laivan omistama mutta ajoi Wihurin rahteja. Heikki jo vähän varttuneempana ja kokeneempana. Tässä kolme pikkukuvaa Hawaijilta. Keskimmäinen on Honolulusta. Siellä ajettiin seuraaviin

2 HOLLYWOODISSA... kyliin: Honolulu, Nawiliwwili, Hilo, Kahului. Jotkut maksavat maltaita päästäkseen sinne mutta meille vähän maksettiin että nähtiin noi kylät. Kolme reissua ajettiin Hawaijille. Sinne vietiin Kanadasta ureaa ja lastattiin ananassäilykkeitä Eurooppaan. Ureasta johtuu se ananaksen maku. Tämä oli sellainen täytejuttu koska ei oltu päästy vielä Helsinkiä pidemmäksi. Helsingissä purettiin kahvilastia ja oli siellä jotain muutakin. Sitten ajettiin haminaan ottamaan massaa ruumien pohjalle sen verran että Volkkari mahtui sinne. Dantsikista haettiin kristallia ja sen jälkeen mentiin Hampuriin ja otettiin täysi autokuorma=800 Wolsvagenia. Ne olivat kuplavolkkareita vielä. Ruumat kun tuli täyteen niin kannelle otettiin Kleinbusseja niin paljon kun mahtui. Sitten lähdettiin kolkuttelemaan yli Atlannin Hollannin Antilleille koska siellä bunkrattiin. Siellä tuli vielä vahinko sen bunkkerin kanssa kun löi huohotinputkestä raskaan polttoöljyn föörkanttiin brygalle saakka. Sitä pestiin hartaasti pari päivää ja konemiehetkin oli mukana. Silloin oli helppo pestä noita öljyjä koska sai spuulata mereen kaikki mitä irtos förkantista. Muutaman Kleinbussin renkaat meni myös öljyyn. Kaikki jotka tietää millaista raskas löpö on tietävät myös miten hankala sitä on putsata pois. Tultiin siitä sitten Panaman kanavaan ja kaikki oli siellä uutta ja ihmeellistä. Veturit veti laivan kanavan sulkuihin Atlannin puolella ja sama taas Tyynenmeren puolella oli. Kanavassa en päässyt ruoriin koska olin vaan puolikas. Matruusit ajoivat kanavan läpi koska olivat kokeneempia. Yksin vanhempi matruusi yritti jujuttaa meitä nuorempia että kun hän oli nuori niin hevoset vetivät laivat sulkuun. Arvatkaa uskottiinko? Menomatkalla ensimmäisellä reissulla jäi Väli-Amerikan satamat väliin koska meillä oli lastia vaan Jenkkeihin. Eka satama olikin Los Angeles tai sen ulkosatama. Sinne purettiin suurin osa autoista. Siihen aikaan satamatyö oli paljon rauhallisempaa kun nyt. Jäi paljon vapaa-aikaa satamissa. Kaverin kanssa vuokrattiin moottoripyörät ja ajeltiin koko pyhäpäivä ympäri Los Angelesia. Pyörittiin ympäri Hoolywoodia myös ja bongailtiin filmitähtien huviloita. Sitten yritettiin Dean Martin klubille mutteivat päästäneet. Silloin 1968 moottoripyörän vuokra oli taalan tunti ja tankki täyteen palautettaessa. Tsekattiin myös tähtien jalan- ja kädenjäljet kiinalaisen teatterin edessä. Tässä vähän Hollywoodin näkymiä. Kuvat on bongattu Googlesta. Saatin osa autoista purettua niin suunnattiin keula kohti San Franciscoa. Siellä purettiin loput Volkkareista. Medän laituri oli ihan sen Friskon kaatopaikan vieressä ja laivan sähkömies Toivo Hella Porista oli onnessaan. Kantoi sieltä kaatopaikalta risoja koneita ja laittoi ne sitten kuntoon ja vei niitä

3 SAN FRANSISCOSSA... morsiamilleen Väli_Amerikan satamiin ja niitä morsiamia kyllä riitti. Oli varsinainen Pelle Peloton toi Topi. Keksi kaikennäköistä ja kuulemma on kehitellyt Hella valot autoihinkin. Jos joku tietää tarkemmin niin kertokoon. Topi olisi tänään jo niin vanha että onko enää hengissäkään? Tietääkö joku? Olihan se hienoa tulla Friscoon Golden Cate sillan alta. Siinä on kuulemma maalarit maalamassa siltaa jatkuvasti. Kun saavat valmiiksi niin toisesta päästä taas sama uudestaan. Friskosta sitten jatkettiin matkaa Vacouveriin. On aika paljon suomalaisten asuttama myös. Niitä suomalaisia sanottiin silloin latvasahureiksi koska Kanadassa on niin valtavia puita joten niistä katkaistaan latvat ensin ennen kaatamista. Sitä ei kuulemma uskaltaneet muut tehdä kuin suomalaiset. Nykyään tehdään samoin ja varmaan näillä metsureillakin on suomalaiset sukujuuret. Vancouverissa piti mennä Empun baarin joka hienommalta nimeltään oli Hotel Empire. Siinä asui paljon suomalaisia. Kanadassa asuu paljon ihmisiä hotellissa koska se ajan kanssa kuulemma ei tule yhtään kallimmaksi kun asuisi vuokralla. Sieltä me otettiin sitten urealasti Hawaijille. Jaettiin se Honoluluun, Kahuluihin, Hiloon ja Nawiliviliin. Toisen perämiehen kanssa vuokrattiin Hilossa auto ja käytiin Mauna Loan tulivuorella. Sinne ajettiin aika korkealle kun rupesi korvat soimaan ylös mennessä. Se kraatteri oli niin iso että pilvet purjehtivat kraatterin sisällä. Se oli purkaantunut 1960 luvun alussa. Siellä rinteillä oli kasvillisuus alkanut vasta rehottaa. Se Vaasaleaderin perämies oli Erkki Siltanen alias Erkki Viljos entinen näyttelijä. Hänellä olikin monta kutsumanimeä mm Siltalan pehtoori, Lumimies ja Hamlet. Silloin 60 luvun alussa oli pitkä näyttelijälakko niin tästä näyttelijästä tuli merimies. Oli hänellä hyvä lauluääni kun iltaisin kuunteli. Hän tapasi vahdissa laulella iltaisin siivellä ja se ääni kantoi kauas. Yleensä Erkki oli näyttellyt hurmuria, jos joku muistaa esim. Ratavartijan kaunis Inkeri ym ym. Hawaijilla, esim Nawilivilin satama oli siitä erikoinen että sinne kiinnitettiin laiva noin metrin laiturista ja ulos poijuihin Honolulussa mentiin tietysti Waikiki Beachille uimaan, tässä rantaakuvaa nettikaappauksena. vedettiin erittäin pitkä ja paksu manillatrossi kumpaankin päähän. Tämä oli maininkien takia koska laiva eli koko ajan laiturissa.

4 HAWAIJILLA... Siellä sattui yhden kaverin kanssa, en nyt mainitse nimeä, mutta jos sattuu näkemään tämän tunnistaa kyllä itsensä. Lähdettiin hänen kanssaan maihin ja siinä kävellessä oli tien laitaan parkkeerattu Ceker. Se oli Hawaijin tyypillinen lentokenttäauto 6 ovea. Tänään sitä kutsuttaisiin Limusiiniksi. Kateltiin autoon sisään niin kaveri huomasi että avaimet ovat sisällä. Ei muuta kun autoon ja yllytti mut mukaan. Olihan sillä kiva kruisailla isolla Jenkillä. Oli tarkoitus palauttaa se samaan paikkaan mutta poliisit kerkes ennen. Näyttivät pysäytysmerkkia ja kaveri joutui paniikkiin ja karkuun. Siinä ajettiin Nawilivilin jumalattoman pitää uimarantaa poliisi pillit ulvoen perässä. Meiltä loppui pensa ja auto sammui. Poliisit tuli siihen pyssyt ojossa eikä tehnyt yhtään mieli pistää hanttiin. Meidät heitettiin poliisiautoon ja putkaan. Muutama tunti kun oli oltu niin kipinä Matti en muista sukunimeä tuli hakemaan meitä pois sieltä. Kaveri, kun oli kuski, sai pienen sakon ja molemmille tuli porttikielto Naviliviliin. Käytiin me siellä kolme kertaa myöhemminkin mutta ei se portikielto pitänyt. Sieltä satamista sitten lastailtiin ananassäilykkeitä kun ensin oli saatu ruumat puhtaaksi sen urean jälkeen. Saatiinhan ne mutta haju jäi ja se peitettiin polttamalla kahvin papuja ruumissa. Oli pakko, koska Hawaijin jälkeen mentäisiin lastaamaan kahvia Väli-Amerikkaan. Tässä ylhäällä vähän CostaRican näkymiä. Sieltä otettiin osa kahvilastia. Maissa siellä oli mahtavaa ja oli silloin VäliAmerikan turvallisin maa. Mitä on nykyään? Sieltä sitten jatkettiin Guatemalaan ottamaan lisää kahvia. Siellä sattui kun Otto Sipilä haminasta meni maihin ja naisiin tietysti niin luuli että on yhtä turvallista muttei ollutkaan. Aamulla kun piti pukea oli kaikki vaatteet varastettu kenkiä myöten. Oli jo myöhässä töistäkin. No Oton nainen lainasi yöpaidan sellaisen BabyDoll tyyppisen Otolle ja Otto marssimaan laivaan. Olihan siinä laivallemenossa ihmisillä hauskaa kun joutui kävelemään pari kilsaa BabyDoll päällä. Kun pääsi laivalle niin ei päässyt livahtamaan salaa laivalle vaan reelingillä oli koko laivan porukka ja naurivat katketakseen. Se miksi kaikki olivat kerenneet sinne oli kun laivalta näkyi se kilometrin suora mitä Otto tallasi laivaan. Luultavasti hävetti. Rauha hänen muistolleen. Sieltä sitten lähdettiin tänne Colombiaan ja Buena Venturaan. Se on oikein merimiesten paratiisi vaikka oli silloin ja on varmaan nytkin oikein rosvojen pesäpaikka. PuenaVenturassa on kuuluisa La Pilotan mäki jossa moni poika on päässyt rahoistaan ja kuulemma pari normannia myös hengestään. Siellä piti olla köyhän näköinen kun meni maihin. Kello piti ehdottomasti ottaa ranteesta tai jättää se

5 CARIBIALLA... laivaan. Sieltä otettiin taas osa kahvilastista. Yleensä oltiin siellä pari päivää mutta jos satoi meni pidempään. Jos satoi iltapäivällä niin duunarit eivät tulleet hommiin sinä päivänä enää. Meillä oli aina aamupäivisin sadetanssi jolla toivottiin sadetta. Yksi sunnuntai sattui että satoi ja oltiin maissa melkein kaikki niin sade taukosi ja duunarit tulivat hommiin koska piti saada laiva ulos muutaman tunnin sisällä. Silloin ei ollut kännyköitä joten kipinä Matti ja agentti kiersivät pitkin la Pilotan mäkeä ja kuuluttivat megafoniin että Vaasaleaderin porukka äkkiä laivaan, laiva lähtee. Se megafoni oli lainattu brygalta. Sieltä alkoi sitten pikkuhiljaa ilmestyä Leaderin porukkaa ja sai Matti porukan kasaan. Ketään ei jäänyt ahteriin. Siitä lähdettiin vielä toiseen Kolombian satamaan. Se oli Santa Marta. Se on taas Caribianmeren puolella. Siellä oli sama meininki mutta rosvoja ei ollut ihan niin paljon. Niitten rosvojen takia Kolombiassa oli poliisi vahtina laivalla ja lonkalla varmaan suurin Magnum mitä ikänä löytyy. Siihen mahtui peukalo piippuun. Poliisi sanoi ettei tällä tarvitse niin tarkkaan osua kunhan osuu sinneppäin niin aina äijä putoaa. Sieltä sitten lähdettiin pikkuhiljaa kohti Eurooppaa ja Suomea. Suomessa kun saatiin lasti purettua niin Mentiin Turun telakalle myyntiremonttiin. Laiva oli myyty Wihurille ja piti Vaihtaa Värit. Laiva oli ennen ulkosivut mustat ja torppa ja kansirakennelmat kerman väriset. Nyt ulkosivut maalattiin Wihurin harmaaksi ja torppa ja muut rakenteet Valkoisiksi. Olin siinä vielä 2 reissua lisää. Telakalta kun läksimme niin seuraavan matkan jälkeen käännyttiin Hampurissa ympäri koska talvi oli senverran kova ettei Vaasaleaderilla ollut mitään asiaa suomeen. Olin siinä yhteen putkeen kolmetoista kuukautta ja kesä 1969, kun tulimme Helsinkiin, oli mitä lämpimin kesäsää. Nämä huonomaineiset naisetkin olivat saaneet vihiä meidän tulosta joten Jätkäsaaren laiturilla oli iso lauma daameja meitä tai meidän rahoja odottamassa. Wihurilla oli vaikeuksia saada uutta miehistöä, lähtihän siitä pois yli 40 henkeä ja aika oli viikkoa ennen juhannusta. Tämä oli tässä ja tohon loppuun, seuraavalle sivulle laitan vielä muutaman työkuvan Vaasaleaderista. Siinä ovat muuten seilanneet monet jotka ovat tänä päivänä päälliköitä. Esim Lauri Vuorinen joka on nyt Temperassa.

6 KUVIA... Yläkuva Hawaijilta ja oikea Amsterdamista poseerauskuva. Itse olen oikealla. Surullisen kuuluisa Otto, vasen alakuva. Vasemmalla poosu Hartikainen Tässä Bewerly Hillsistä 1968 vuokratun Yahaman selästä. Valitettavasti kuva on rispaantunut aikojen kuluessa, onhan siitä jo 42 vuotta. Ei muuta kun lukijoille hyvää kesää ja jotka ovat vielä työelämässä niin antoisia työvuosia. Tämän kirjoitteli Pursimies evp H. Kaasalainen Kotka