m/s Happy Dragon

Transkriptio

1 m/s Happy Dragon Heikki Kaasalainen Oikealla, mahtuuko Panamaan? Vasemmalla ylhäällä, oikealla alhaalla, korsteenin maalaus sen ajan turvavälineillä. Maksoin siis ulos Annukka Aarniosta ja kolkuttelin junalla Amsterdamista Anverpeniin. Siitä ulosmaksusta ja jobin odottelusta on juttu laivakuvissa tän laivan nimellä. Siellä on myös paljon valokuvia. Sain siis matruusin jobin tähän Happy Dragoniin. Oli Dwt, eli isompi kun Annukka. Siitä junamatkastakin Antverpenista Pariisin kautta Le Havreen on juttu siellä laivakuvissa. Laivassa kun tapasin Förstin niin hänen ensimmäinen kysymys oli pelaanko jalkapalloa? Laivassa oli jalkapalloporukka ja treenasivat kuin ammattilaiset. Olihan se Heikki kertoo... voittanut maailman mestaruuden pari vuotta aiemmin. Laiva oli LeHavren telakalla vielä noin viikon. Siellä tapasin vahingossa yhden tutun. Kun käveltiin laiturilla niin siinä oli ruotsalainen risteilijä Gripsholm joka otti provianttia ja laiturilla hääräsi Ravanderin Timo joka asui silloin Kemissä. Oltiin Wasalandissa samaan aikaan. Terveisiä vaan Ravanderille missä lie asuukin nykyään. Lähdettiin sitten ulos kohti Buchanaa. Se on Liberiassa malmikylä. Meillä oli poosuna normanni joka ei ollut mikään ruudinkeksijä kuten tulette huomaamaan. Mulla oli ensimmäinen työ poosun hanslankarina kaataa ahterin lipputanko. Se ei ollut mikään tavallinen tanko vaan siinä oli huipussa kaksi ankkurivaloa ja alhaalla oli perän kulkuvalo. Ankkurivaloon piti vaihtaa lamppu. Oli tarkoitus kaataa se tanko täkille että saadaan lamppu vaihdettua. Otettiin ylimmäinen pultti irti ja yritettiin vetää muttei mitään tapahtunut. Yritin ehdottaa että haetaan talja ja vedetään sillä muttä tämä neropatti ei kuunnellut vaan otti sen alemmasta pultista mutterin irti. Yritin taas sanoa että tosta tulee vaan sanomista. Ei pursimies taaskaan kuunnellut vaan lämäytti kerran sitä pultinpäätä lekalla niin pultti lensi reiästä ulos. Vähään aikaan ei tapahtunut mitään mutta sitten se tanko alkoi kallistua

2 JENKEISTÄ JAPANIIN... Tässä Happy Dragonin jalkapalloporukkaa Baton Rougesta. mereen päin. Poosu yritti pitää sitä kiinni mutta se oli julmetun painava joten se kellahti yli laidan valoineen päivineen. Hyvä ettei poosu mennyt mukana. Se tanko roikkui johtojen varassa muutaman sekunnin kunnes johdot katkesivat ja lipputanko sanoi plumps. Siellä se on jossain Biscayan pohjassa. Poosu keräs kauan rohkeutta ennen kun uskalsi mennä kertomaan förstille mitä tapahtui. Kun kertoi niin fösti ei uskonut vaan tuli itse katsomaan ja pakko oli sitten uskoa. Ei siinä mitään kun repari teki uuden tangon valoineen. Siitä tuli vaan huomattavasti kevyempi mitä alkuperäinen oli. Laitän tähän kuvan ahteritäkiltä ja tanko näkyy porukan takana. Poosulla oli aina puku päällä merelläkin. Näissä vetimissä se tuli meidän kanssa laivaan Antverpenistä ja piti tota samaa pukua päällä aina työajan ulkopuolella. Ei kenties omistanut muita vaatteita. Kuten taustalla näkyy uusi lipputanko on aika hennon näköinen. Siinä me sitten kolkuteltiin hiljalleen kohti Buchanaa. Otettiin sieltä malmilasti Saint Croixiin Neitsytsaarille. Silloin se ei ollut vielä niin iso turistipaikka kun on nykyään. Pari päivää siellä purettiin joten kerittiin käymään maissakin. Sieltä lähdettiin Baltimoreen jossa laiva aikarahdattiin ajamaan maailmanympärys matkoja. Otettiin sieltä kolikuorma Ja sen määränpää oli Kawasaki japanissa. Se on siinä Tokion lahdella Yokohaman lähellä. Panamaa varten piti rakentaa sillat keulaan molemmille puolille luotseja varten. Ne rakennettiin vähän samaan tapaan kun rakennustellingit. Happy Dragon oli niin iso että juuri ja juuri mahtui sulkuihin. Sen takia tarvittiin ylimääräiset luotsit keulaan kummallekkin puolelle. Nykyään on kamerat mitä käytetään siellä. Päästiin Panamasta niin alkoi 24 vrk suora Japaniin. Siinä sitten lonksuteltiin hiljalleen ja päästiin Kawasakiin. Tehdäänköhän noita samanmerkkisiä moottoripyöriä siellä? Tokion lahdella oli talvi ja se

3 AUSTRALIAAN... ilma oli älyttömän raakaa niin että paleltiin julmetusti kun piti avata skalkkaukset satamaa varten. Siellä piti aukoa satoja pultteja ja tunkin kanssa nostaa luukun päät ylös ennenkuin ne voitiin vetää auki. Kaikkien luukkujen aukaisuun meni aikaa yli puoli päivää. Japanissa purkivat kolilastin vuorokaudessa ja siivosivat ruumatkin vielä. Oikealla Fuji tulivuori mikä näkyi koko päivän Tokionlahtea ajettaessa. Sitten lähdettiin kohti Austraaliaa Weipaan joka on Carpenterin lahdella pohjoisessa. Ilma lämpeni melkein heti Japanin jälkeen koska ajettiin suoraan etelään. Siinä kun ajeltiin Philippiinien saaristoa sivuten niin melkein jokaisella saarella oli savuava tulivuori. Kawasakista Weipaan oli noin kymmenen päivän matka ja kun tultiin sinne niin alkuasukkaat olivat satamassa töissä. Olivat samannäköisiä kuin olisi lyöty lapiolla naamaan. Käytiin maissa ja kyseltiin kapakkaa niin sanoivat että suomalaiset mainarit hajottivat sen vuosi sitten eikä ole rakennettu uutta. Ilma siellä oli tukahduttavan kuuma 40+ varjossa ellei enemmänkin. Lastattiin sieltä alumiinimalmia Rotterdamiin. Sielläkin laittoivat lastin päälle kahdessa vuorokaudessa. Meillä oli tarkoitus ajaa pysähtymättä Rotikseen noin 42 vrk. Silloin kierrettiin aina Afrikka koska Suez oli sattuneesta syystä kiinni. Otettiin sitten täys bunkkeri ja proviantti. Lammasta tuli paljon ja myöhemmin kerron norjalaisista perinneruuista jotain. Tietysti kalaa otettiin myös paljon. Ei norjalaiset kalaa joka päivä syöneet vaan keskiviikkona oli friteerattua kalaa ja lauantaina lipeäkalan näköista. Kalapullia oli aamuisin. Lapskoosi oli sellaista mistä ei tykännyt norjalaisetkaan. Hernekeitto oli sellaista missä oli keitetty hernevelli ja lihat oli purkissa vieressä. Sitten oli se kauhein ruoka jota opin syömään myöhemmin. Se oli kuivatut lampaankylkiluut jotka stuertti ensin kuivatti tyhjässä lämpöisessä hytissä tuulettajilla. Ne kuivuivat siellä parisen viikkoa ja niistä lähti hirveä haju. Kokki grillasi ne sitten ja normannit söivät niitä niin että rasva valui suupielistä. Kolmas ruoka jota opin syömään normanneissa oli suolaliha ja raspabollarnat lanttumuusin kera. Raspabollarnat oli niin sanottuja taikinapullia missä oli rasvaista suolalihaa sisällä. Muuten suolaliha oli ihan hyvää. Maistui ihan kinkulle. Maitoa ei koskaan otettu maista vaan kokki teki maitoa joka ilta seuraavaa päivää varten.

4 LOMALLE SUOMEEN... Vasemmalla lapskoosia, oikealla näkymä Pöytävuorelta merelle päin. Tässä on ollut niin pitkät ruokapuheet että laivakin kerkisi jo Rotterdamiin. Rotterdamissa purettiin lasti ja haettiin Mississipiltä viljalasti välillä Amsterdamiin. Sitten mentiin Ranskan Gineaan Afrikan länsirannikolle. Tamara oli paikan nimi. Se on nykyään itsenäinen valtio. Täältä lastattiin taas alumiinimalmia nyt Rotterdamiin. Silloin kun oltiin siellä niin siellä oli puoliksi sotatila. Malmikylä ja luotsipalvelut hoiti norjalaismiehistö. Niillä oli pikaveneet rannassa valmiina jos täytyy lähteä karkuun. Norjalaiskylä oli korkean aidan suojassa. Sinne satamaan ja muutenkin sille alueelle oli alkuasukkailta pääsy kielletty paitsi norjalaisten rengit ja piiat saivat oleskella alueella. Mekään ei päästy maihin. Vietiin se kuorma Rotterdamiin ja sitten tehtiin se toinen maailman ympärys matka. Haettiin Liberiasta malmia ja vietiin se Garibialle. Sitten Jenkeistä kolikuorma Japaniin. Sitten Austraalian Weipasta malmikuorma Rotterdamiin. Siinä sitä sitten oli vuosi vierähtänyt ja maksoin ulos laivasta ja läksin käymään kotona Vihdissä. Olihan siitä vierähtänyt lähes kaksi vuotta kun viimeksi olin Suomessa. Lentomatkalla Suomeen sattui kun oli välilasku Kööpenhaminassa niin sieltä tuli Teija Sopanen ja Pertti purtsi Purhonen kyytiin. Olivat silloin yhdessä. Koneessa yksi Teijan ihailija änkes sen Teijan juttusille eikä millään meinannut mennä omalle paikalleen. Näin kun Purhonen jo puristeli nyrkkejään ja ajattelin että kohta se liipasee sitä juoppoa. Onneksi älysi mennä istumaan omalle paikalle ja kiitos Purtsin kärsivällisyydestä ei tullut ruumiita. Päästiin siitä sitten onnellisesti Helsinkiin. Ei muuta kun taksi alle ja kotiin. Mulle ei käynyt kun sille yhdelle jungmannille kun tuli ensireissulta kotiin niin ensitöikseen tuumasi että teillä on toi sama vanha kissa vielä. (oli ollut poissa reilun viikon.) Sitten illalla kun ei saanut unta niin äidin piti loiskutella vettä ämpärissa sängyn vieressä jotta poika nukahtaisi. Poika kun ei millään nukahtanut niin äiti hermostui ja heitti sen täyden vesiämpärin pojan sänkyyn. Poika siihen että mitä nyt? Äiti sanoi vaan että lyö siellä merellä ylikin joskus. Parisen viikkoa pidin kesälomaa veneillen ja kalastellen Hiidevedellä kun veri veti taas reissuun.

5 BORWIIN... Ei kun lentolippu Brysseliin ja kentälle. Silloin olisi pitänyt olla turistipassi että pääsee Suomesta ulos ja eivät muakaan millään meinanneet päästää vaikka kuinka selitin että on asunto Antverpenissa ja seilaan sieltä ulos. Päästivät viimein kun multa löytyi Happy Dragonin papereita ja muuta rekvisiittaa. Poliisi sanoi portilla vielä että seuraavaan kertaan pitää olla turistipassi. Lentelin siitä sitten Brysseliin ja kentältä tuli Suomibaarin omistaja Mauri autolla hakemaan ja vei mut Antverpeniin. Siitä sitten vaan uutta jobia odottamaan. Unohdin kertoa vielä siitä laivan pursimiehestä. Se töppöili niin paljon että sai potkut Rotterdamissa jo eka reissun jälkeen. Sieltä se läksi maihin sama puku päällä mitä oli pitänyt laivassakin. Antverpenista sain sitten jo viikon päästä seuraavaan laivaan M/T Borwi. Oli Algotin Bonnyn sisaralus mutta siitä lisää sitten seuraavassa kunhan saan inspiraation. Kirjoitteli Evp Pursimies H. Kaasalainen Kotka