Arctic Link, Nestegas ja Finnpine

Transkriptio

1 Arctic Link, Nestegas ja Finnpine Heikki Kaasalainen Tässä vielä entisellä nimellä, muuttui Arctic Linkiksi kun olin siinä n Tähän tuli jobi vahingossa Kotkasta. Olin maissa muuten vaan ja Myllystä soittivat että Hietasessa on sattunut tapaturma matruusille ja tarvittaisiin kiiresti mies tilalle. Tämä matruusi oli väännellyt luukun pyöriä alas ja väänsi väärässä järjestyksessä ja koko luukun paino meni matruusin paakiin jolla väänsi. Paaki lensi kädestä ja osui matruusia päähän niin että kallo murtui. Sinne Kotkan sairaalaan veivät ukon ja selvisi siitä jumalattoman kovalla päänsäryllä. Myllyssä sanoivat että pitää käydä kielitestissä ensin että älä ota laukkuja mukaan. Sotkin Fillarilla Hietaseen ja laivaan. Huomasin että siinä oli Gaymaan saarten lippu ahterissa vaikka Heikki kertoo... olikin ruotsalainen. Rederi Sea Link. Menin laivaan ja etin kipparin käsiini ja oli aika nuori heppu kun sanoi että hän on. Mentiin sitten Brygalle ja alkoi virallinen kielitesti. Kapu kysyi mitä murteita osaan niin sanoin että norja ja englanti onnistuu ja sitten tanskaa ymmärrän ja ruotsia en ole pahemmin kokeillut. No kapitaano rupesi kyselemään kaikennäköistä ruotsiksi ja vastailin parhaan kykyni mukaan. Ei kauaa kysellyt kun sanoi wel commen on board. Hain sitten kotoa kamat ja asetuin taloksi. Laiva oli Dwt ja Itä- Saksassa rakennettu joten kaikki oli mahdottoman suurta ja painavaa. Sitten ihmettelin porukan vähyyttä niin siitä oli Omistajan vaihtotelakalla vähennetty porukka minimiin. Koneessa oli vaan Repari ja täkillä 4 matruusia. Ei ollut poosua. Matruuseista yksi oli norjasta yksi ahvenanmaalta ja yksi ruotsista. Minä tietysti suomesta. Repari oli ruotsalainen ja mestarit. Toinen perämies oli Kulovuoren Mauri mutta oli ruotsin kansalainen. Försti Helmut oli saksalainen. Oli kuulunut sodan aikana Hitler jungend porukkaan. Oli sodan aikaan vuotias. Läksi sitten merille ja merenkulkuopistoon. Seilasi sitten perämiehenä pääasiassa mukavuuslipuissa. Mulla oli Helmutin

2 SOTILASJUTTUJA... kanssa sama vahti ja kertoi koko ajan ainoastaan sotajuttuja huonolla ruotsin kielellä. Siinä oli puolet saksaa mukana. Menomatka jenkkeihin oli saksan hyökkäyssotaa ja paluumatka asemasotaa. Sitten kun tultiin lapin sotaan niin Helmut huomasi että olin suomalainen. Ei sen koommin puhunut sodasta ainakaan mulle mitään. Me lastattiin Hietasesta paperia ja menimme vielä Pietarsaareen jossa latasimme paperia ja veneitä. Nämä veneet olivat sellaisia jotka mahtuivat ruumaan. Tossa laivassa oli kraana puomit ja niitä ajeltiin kuin kraanoja ikään. Luukut olivat erittäin hitaat hydrayli toimiset ja jos oli sateen uhka paperia lastatessa niin luukkuja piti alkaa ajamaan kiinni jo hyvissä ajoin. Sitä porukasta niin kipinä oli nainen ja kokkistuertti myös. Oli ensimmäistä kertaa kokkistuerttina ja Kotkasta kun tilattiin proviantti niin olin hänen apuna laatimassa provianttilistaa. Sitten repari kun oli ainoa konemies ja vähän juoppo niin hänelle oli asennettu Antabus kapseli ihon alle. Kipparilla oli taas puujalka kun oli jalka amputoitu onnettomuuden jälkeen. Harrasti purjelentoa ja oli pudonnut koneen kanssa onneksi tiheään metsään joka jarrutti putoamista. Meillä oli lasti Philadelphiaan ja kansimiesten ei tarvinnut olla ruorissa. Jos tarvittiin käsiruoria niin perämiehet hoitivat sen. Asuin siinä alagongilla ja se oli tyhjää täynnä. Esim konegongilla oli kymmenen tyhjää hyttiä ja täkkikongillakin kahdeksan. Ensimmäinen kerta oli myös kun itse torpattiin oma hytti. Saatiin se lasti perille niin haettiin lastin Kanadan Baie Comeau nimisestä paikasta Paikka on St Lawrence joella Aatun nuorisojengiä

3 NESTEGAS... paperilasti Lontooseen. Tää paikkaha on St Lawewnce joella. Saatiin se lasti päälle ja ajeltiin kohti Lontoota tai esikaupunkialuetta missä satama oli. Sieltä sitten kolkuteltiin tyhjänä Raumalle. Lontoosta tuli mukaan Nuori försti harjoittelemaan. Oli olevinaan niin suurta herraa ettei sopinut vaatteisiin joten sanoin työsopimuksen irti ja läksin laivasta Raumalla. Sieltä kolkuttelin junalla Helsinkiin ja bussilla Kotkaan. Olikin juhannus tulossa niin lähdettiin porukalla juhannusta viettämään Kaunissaareen. Juhannuksen jälkeen sain jobin Kaasutankkeri Nestegaasiin. Oli Göteborgissa eli lento oli sinne. Oli siinä pari päivää vielä aikaa ja menin illalla istumaan Fennia bubiin niin kun kerroin meneväni laivaan parin päivän päästä niin yksi ukko siinä höristeli korviaan ja kysyi että mihin. Kun sanoin että Nestegaasiin niin innostui ja sanoi että on siinä förstinä. Esittelikin itsensä että Pekka Paksjalka. Juteltiin siinä niitä ja näitä niin tuli se laiva aika tutuksi siinä Fennia bubin pöydässä. Antoi se Pekka hommiakin mitä pitäisi tehdä kun pääsen laivaan. Olin menossa siihen poosuksi. Tuuraamaan yhtä josta pieni jutuntynkä tuonnempana. Siinä sitten lennettiin Göteborgiin ja alettiin hommat ihan uudenlaisessa laivassa. Pekka tuli laivaan vasta Tässä vanha kunnon Nestegas myöhemmin. Tämä Nestegas seilasi aikanaan hurjia matkoja ympäri maailmaa vaikka ei ollut koolla pilattu. Lensin siihen siis poosuksi vikaeeraamaan sellaista poosua kellä oli muija messilikkana. Tämä ukko oli kuulemma täysin sen eukon talutusnuorassa. Ei saanut ottaa kaljaakaan ilman emännän valvovaa silmää. Nimeä en viitsi mainita tähän vaan asianomaiset kyllä tunnistavat itsensä jos sattuvat lukemaan tämän. Sieltä löytyi kaljapulloja joka puolelta piiloista. Oli tämä Poosu piilotellut vaimoltaan. Ei sitten löytänyt niitä jemmoja itsekkään. Ovat reilusti yli 70 kymppisiä jo. Me aletiin ajamaan kaasua Fowleyn Rotterdamin Antwerpenin ja Seine joella olevaan Satamaan. En nyt muista nimeä mutta oli Rouenin ja Le Havren välillä. Sitäkään en juuri muista mitenpäin sitä kaasua kuskattiin kun ei kuulunut mun toimenkuvaan. Pidin vaan laivaa kunnossa maalaamalla. Maalasinkin ruiskulla melkein koko laivan kun olin siinä pari kuukautta. Siinä oli toisena kipparina Juniori Mäkinen Kotkasta. Oli sen takia juniori kun Lunnissa oli Seniori Mäkinen. Kummallakin oli sama nimi: Jouko Mäkinen. Näin ei tullut sekaannuksia. Juniori Mäkinenkin on ollut jo pitkään eläkkeellä. Kumminkin Mäkisen kanssa lennettiin Helsinkiin jossa hänellä oli auto pitkässä parkissa ja pääsin hänen kyydissä Kotkaan. Sitten taas pidin pienen lomantyngän ennen seuraavaa pestiä.

4 FRISCOON... M/S Finnpine oli Nesteen omistuksessa silloin ja ahterissakin oli kotipaikka Naantali. Finnpineen sain taas jobin siitä syystä että poosu minkä siihen piti mennä tunsi förstin entuudestaan ja kääntyi laakongilta takaisin. Mulle tuli siis pikahälyytys töihin. Kipparin tunsin jo entuudestaan. Oli Hintsanen joka oli hyttikaverina Vaasaleaderissa. Lähti kuitenkin lomalle. Tuli Markkulan Ville tilalle. Muutkin perämiehet ja mestarit olivat Kotkasta. Försti oli Karhulasta ja väliperämies Itkosen Antsa Kotkasta. Muitten nimiä en nyt muista. Se satama mikä aiemmin unohtui sieltä Seine Tässä Finnpine, huippuvauhtikin oli 17,2 knots joelta oli Port Jerome. Finnpine oli Sunilassa purkamassa Kaoliinia joka taas on jos jotkut tietävät niin lasti sieltä pahimmasta päästä. Lainasin pari myrskykuvaa tästä jotka bongasin Googlesta. Ne tulee myöhemmin. Sitä näin jälkikäteen katuu ettei pitänyt kameraa aina mukana. Onneksi joku on pitänyt ja ei tykkää pahaa jos kuvat julkaistaan. Digikamerat jos olisi silloin jo keksitty 1000 kuvan muistikortilla niin mikäpäs olisi ollut kuvatessa. Kaoliinilastin jälkeen siirryttiin Kantasatamaan Lastaamaan paperia Los Angelesiin ja Friscoon. Ensin piti kaoliiniruumat saada puhtaaksi. Siinä meni koko yö ja onneksi sen kaoliinimujun sai silloin lempata suoraan Tässä kuuluisa Unskin baari Mäntyluodossa satamaaltaaseen. Saveahan se oikeasti oli. Lastattiin paperia alaruumiin koska oli Pietarsaaresta välitäkeille ja kannelle oli odotettavissa veneitä. Pietarsaaresta tulikin normaaliveneitä mutta täkille lastattiin iso SWAN kaikilla herkuilla. Se oli matkalla Puerto Ricoon. Toi oli niin iso etteivät normaali nosturit pystyneet nostamaan sitä, mutta Finnpinessä oli Tandem kraanat eli tarkoittaa ajetaan kaksi kraanaa vierekkäin ja lukitaan platformit isolla pultilla toisiinsa. Toisessa kraanassa oli ajolaatikko siihen tandemmalliin. Tetysti koukkuihin tuli vielä tandemsysteemi Tässä vähän Swanin mallia. ja nostovoimaa oli näin tarpeeksi eli n 2x8

5 FINNPINE... tons. Venettä ei saanut itsessään surrata vaan jalusta vedettiin hyvin kiinni luukkuun. Vene oli itessään kiinnitetty telineeseen. Se meni jollekkin jenkille joka olisi Puerto Ricossa vastassa venettä. Ei noita isoja Swaneja tyhjätasku osta eikä pienempi lottovoittokaan onnistuisi. Lähdettiin siitä sitten kolkuttelemaan kohti Biscayaa joka nyt kun oli syksy saattoi olla arvaamaton. Eikä yhtään erehdytty vaan se alkoi heti puhaltamaan vastaan kun päästiin Englannin kanaalista. Olihan näitten pakko hiljentää kun oli sellainen lastikin. Veneitä välitäkeillä ja tämä kallis vene täkillä. Seuraavaksi bongattuna pari valokuvaa myrskystä Finnpinella. Tässä vähän kuvaa Biscayalta vaikka keli ei vielä kova ollutkaan Selvittiin hyvin siitä myrskystä ja sitten loppumatka Caribialle olikin ihan blägää koko ajan. Päästiin rapsuttelemaan jotain kuka mitäkin. Meillä oli Kraanojen maalaus projektina. Olivat vaan niin jumalattoman korkeat tai se jalka oli kansilastien takia. Kuten kuvasta näkyy niin kraanojen toppi oli komentosillan korkeudella. Tähän täytyy välillä kirjoitella muullakin kuin merimiesslangilla jos joku piinttynyt maakrapu lueskelisi näitä. Toistan vielä nämä myrskykuvat ei ole minun ottamia vaan Saarenkylän Jounin. Tosin hän taas Ei ollut mukana Savannahissa eikä Amerikan länsirannikon reissulla vaikka on Bongannut pari kuvaa sieltä. Hän tuli laivaan Raahessa vasta sen meidän pitkän Länsirannikon reissun jälkeen. Meistä Suurin osa häippäs lomille Raahesta mutta siitä myöhemmin. Kuvia on bongailtu puolin ja toisin. Seuraavan sivun kuvassa ollaan Savannahissa valmistautumaan Kaoliinin lastaukseen. Ensin kun oli saatu ruumat hinkattua puhtaaksi. Lopulta Jenkit tekivät sen ja maalasivat vielä pahimmat paikat. Kerron tästä Savannahista myöhemmin lisää. Päästiin sitten viimein Puerto Ricoon ja jäätiin ankkuriin koska vene oli tarkoitus nostaa suoraan veteen omilla vehkeillä. Siellä tuli tää veneen ostaja Ottamaan venettä vastaan. Oltiin jo prikattu tandemnostvehkeet valmiiksi ja Tässä ollaan tulossa Friscoon Finnpinellä

6 PURJE irrotettiin veneen surraukset. Se nostettiinkin sen veneen omalla nostotropulla mikä tuli mastonreiästä. Ei näyttänyt kummoselta se roppu mutta oli kuulemma Kevlaria mitä käyttävät luotiliiveissäkin. Siihen tuli vielä tasapainotus roppu kun tarkoituksella vene oli hiukan takapainoinen. Itkonen sen sitten tempas veteen ja sitten nostettiin masto joka oli kahden luukun mittainen. Se oli siinä se projekti ja jatkettiin Panaman kautta Los Angelesiin. Sinne jäi osa veneistä ja papaperirullista. Otin siellä vapaapäivän ja yritin etsiä moottoripyörä vuokraamon mutta ei sieltä löytynyt enää mitään. Oli jotain jengialuetta se sataman ulkoalue eikä siellä ollut moottoripyörä liikkeitä eikä mitään muutakaan. Losiksessa kun saatiin purettua kaikki mitä pitikin niin lähdettiin kohti San Franciscoa. Useampi laivan porukasta ei ollut ikinä käynyt Amerikan länsirannikolla sillä Finlines ajeli yleensä ihan muualle. Kun oltiin tulossa Friscoon Golden Gate sillan alle niin helikopteri tuli ja kuvasi meitä joka kantilta. Olivat kuulemma tilanneet kuvauksen konttorista luultavasti jotain kalenteria varten. Friscossa ei kauan nokka tuhissut kun purettiin loppulasti ja tuli oorderit että haetaan Vancouverista puutavaralasti Miamiin ja Cape Kennedyyn. Ehkä nähtäisiin laukaisu avaruuteen. Vacouverissa kippari pisti förstin maihin kun sähelsi täkillä ja neuvoi miten lastataan. Duunari sanoivat kipparille ellei toi mies häivy täkiltä he häipyvät. Sanoivat että Aika komeeta maisemaa Long Beachin kulmilta. minä kun olin poosuna sain olla täkillä ja jos

7 kysyivät jotain niin silloin annoin neuvoja. Esim meille tuli täysi kansilasti myös ja maaporukka surrasi ne meidän omilla vehkeillä. Kysyivät vaan mistä ne löytyy ja annoin niille vielä surraus-piirrustukset käteen. Niistä olivat tyytyväisiä. Försti murjotti jossain eikä uskaltanut näyttäytyä sen koommin. Ei ollut käynyt ikänä Kanadassa eikä tiennyt miten siellä pitää käyttäytyä. Vancouverissa oli samaan aikaan Finnlinesin Kotkaniemi lastasi myös puutavaraa. Me ei oltu ihan Vancouverin Tämmönen bongattiin Cape Kennedyssä, on se julmetun iso laitos kaupungissa vaan lahden toisella puolella. Kotkaniemi läksi vuorokauden ennen meitä ulos ja suuntana Panama. Meillä Markkulan Ville sanoi että ennen Panamaa otetaan se kiinni niin kuin otettiinkin viikon ajon jälkeen. Joku näytti Trossinpäätä Kotkaniemelle kun ajettiin ohi ihan läheltä. Pistivät vielä varmasti lisää hönkää koneisiin että olisi ollut näyttävämpi ohitus. Meillä oli siinä hötäkässä joulukin jossain vaiheessa. Sattui Vancouverissa pieni moka jota ei huomannut kun minä itse. Piti vaihtaa lastimerkkien paikkaa Panamaa varten ja ulkosivulla oli kolme eri kohtaa mihin se merkki tuli. Käytiin oikein laiturilla katsomassa mihin se maalataan. Matruusi maalasi sen merenpuolen tellingillä ja minä maalasin laiturilta. Vähän ennen uloslähtöä kurkkasin piruuttani sinne merenpuolelle niin se merkki oli väärässä paikassa. Ei siinä kerinnyt enää tehdä kun Norske Veritaksen tarkastaja tuli Förstin kanssa tarkastamaan ne merkit. Laiturinpuolen hän oli jo nähnytkin ja jännitti kun tarkastaja kurkki sinne merenpuolelle. Sanoi sitten vaan että Very Good ja lähti pois. Onneksi Försti ei kurkannut sinne merenpuolelle. Ne piti sitten Miamiin tullessa maalata yli ja tehdä uudet entisiin paikkoihin. Miamissa menin heti ja maalasin ne merkit yli. Nyt kun siitä 25 vuotta aikaa niin uskaltaa tunnustaa ton mokan. Sama försti meinasi mokata Miamiin tullessa että kevennetään surrauksia ja otetaan kaiteita pois niin nopeutuu purkaus. Pidin pääni enkä tehnyt kun försti vaati. Jos oltais tehty niin niin oltaisiin laitettu kaikki takaisin kuin se oli Vancouerista läksiessä. Se försti ei ollut ainakaan mun kavereita vaikka Karhulassa asuikin. En ole nähnyt häntä sen koommin kun läksin Finnpinesta Raahessa. Purettiin osa puutavarasta Miamiin ja sitten siirryttiin Cape Kennydyn Avaruuskeskuksen lähelle. Kaikki ne rakennelmat ja raketit näkyivät selvästi. Pahaksi onneksi ei ollut yhtään rakettia lähdossä avaruuteen. Muuten se Cape Kennedyn kylä oli sellaista matalaa niin kuin väliaikaisen tyyppistä rakennelmaa. Näistä Canadan laudoista rakensivat taas lisää parakkimaisia taloja. Sitten kun loput lastista saatin purettua tuli oorderit Savannahiin lastaamaan kaoliiniä Ruotsin Gävleen. Ruumien piti olla putipuhtaita ja meillä oli viikko aikaa putsata ja maalata huonompia paikkoja. Sitten kun ajettiin satamaan niin tarkastajat hylkäsivät ruumat ja toivat oman putsausporukan laivaan. Pari vuorokautta nekin nuohosivat ennen kun päästiin aloittamaan kaoliinin lastaus. Ennen sitä meille sattui vesivahinko kun putket jäätyivät. Yöllä tuli toistakymmentä astetta pakkasta yllättäen ja kuulemma appelsiiniviljelmät menivät siltä kesältä pilalle.

8 VALTATEITÄ Meillä laivassa oli esim makeavesiputki kannella paineet päällä. Se halkesi puolen metrin välein koko matkan keulaan saakka. Merivesiputkista taas Viikingit pullahtivat ulos. Jos joku ei sattumalta tiedä mikä on viikinki niin se on putkiliitos missä on paksut kumit elämisen varalta. Meillä oli yövahtikin omasta takaa mutta ei hän huomannut että tuli niin kova pakkanen. Vaikka olisi huomannutkin niin ei olisi älynnyt mitään tehdä. Siitäkin selvittiin ja saatiin kaoliinilasti päälle. Lähdettiin sitten puksuttelemaan kohti Gävleä. Oli keskitalvi ja kovat pakkaset. Pelkäsimme että itämerellä tuulisi niin että pärskeet jäädyttäisi kannen. Tankkilaiva on aina helpompi putsata jäistä kun kuivarahtilaiva. Gävlessä saatiin kaoliinilasti purettua ja yleensä ruumat pestäisiin mutta nyt ei voinut koska oli pakkasta. Putsattiin vaan sen verran että saatiin luukut liikkumaan. Ja ei ollut niin tarkaakaan koska haettiin Gotlannista kalkkikivilasti Raaheen. Kalkkikiveä tarvitaan terästeollisuudessa. Oli jo kovat jäät kun lonksuteltiin Raahea kohti. Finnpine oli kohtalainen jäälaiva koska koneissa oli voimaa mutta ei vetänyt lähellekkään vertoja Lunni luokan aluksille. Raahessa oli -20 koko ajan kun purettiin sitä kalkkikivilastia. Siellä oli satama-allas sula koska terästehtaan lauhdevedet lasketaan siihen. Sitten alkoi ruumien putsaus mutta laivaan tuli tehtaan palokunta pesemään ruumia kuumalla vedellä. Ajoivat sitä laivalle palokunnan autoilla. Pakkasella ei muu olisi käynyt päisinkään. Ruumat piti olla puhtaat ja kuivat kun oli teräslasti tiedossa Jenkkeihin. Siinä meni koko viikonloppu kun niitä ruumia pestiin ja pumpattiin vettä pois. Mulla ei ollut muuta kun ajelin luukkuja eri asentoihin aina kun palomiehet pyysivät. Aina kun saivat ruuman pestyä niin sinne tuli lämpöpuhaltimet kuivaamaan paikkoja. Maanantaina oli ruumat kunnossa ja kuivat niin päästiin siirtymään altaan toiselle puolelle Rautaruukin laituriin. Läksin siitä sitten valmistautumaan kotiin lähtöön vaikkakin vähän väsytti sillä olinhan valvonut koko viikonlopun. Finnlines kustansi meidät lentämällä Helsinkiin Oulusta. Siihen päättyi se savotta ja enää olisi 15 vuotta seilausta jäljellä. Taitavat olla liian tuoreita asioita. Menin sitten takaisin Lunniin ja kävin myös vanhassa Naturassa ja Palvassa. Sitten oli vanha Masterakin vielä ja olin jossain välissä Sotkassakin menin sitten viimeiseen laivaan. Lensimme Tokion kautta telakalle hakemaan Double Action tankkeri Temperaa. Siitä sitten häivyin eläkkeelle toukokuussa Olisihan noista muistakin jotain juttua ja katellaan jos inspiraatio iskee tai sitten aletaan muistella niitä K 18 aikoja. Tämän kuitenkin väsäsi Evp pursimies H.Kaasalainen Kotka Tällä nykyisin seilaillaan pitkin valtateitä.