M/T Lunni Heikki Kaasalainen

Transkriptio

1 M/T Lunni Heikki Kaasalainen Eihän tämä laivan kuvaa kaipaakkaan koska ovat Lunnin näköisiä Menin m/t Lunniin 1979 kevättalvella enkä arvannut että törni tulisi venymään vuosien mittaiseksi. Sen teki kun oli mullakin lomasysteemi käytössä. Muistan sen kevättalven kun silloin oli matkalla Porvoosta Kemiin jäitä koko matkalla. Myöhemmin joskus jäitä ei ollut ollenkaan. Ei silloin ihan alussa ollut yksi yhteen systeemiä vaan olikohan se 6 viikkoa töitä ja 4 vapaata. En ole ihan varma. Siitähän on jo 31 vuotta kun menin siihen matruusiksi. Molemmat Lunni ja Uikku myytiin vuonna 2003 Venäjälle Murmansk Heikki kertoo... shipping company. Lunnista tuli M/T INDIGA eli venäjäksi mulla ei ole kirjaimia mutta onko näin? nhanta. Ryssät saivat kohtalaisen hyvin hoidetut laivat ja koneethan uusittiin Me kumminkin vuonna 1979 ajettiin suomen rannikolla enimmäkseen. Oli Pori-Vaasa, Kemi-Oulu, Kokkola Pietarsaari. Joskus harvoin Hamina-Kotka. Silloin tällöin tehtiin keikka Ruotsiin. Olikohan se proviantin ja bunkkerin takia. Saatiin jopa vähän ulosvientiäkin. Useimmiten porukasta joku kävi viinakaupassa. Useimmin oli joku vahtimiehistä. Silloin se alkoholipolitiikka oli vielä löysähköä. Toisin kun tänä päivänä. Ei periaatteessa saisi ottaa mitään vapaallakaan, koska puhallutus saattaa tulla koska tahansa.

2 RESOLUTE BAY... Tässä kuvaa meidän ensimmäiseltä Arctisen Kanadan reissulta. Luukussa seisoo pumppumies Suhonen joka valitettavasti kuoli myöhemmin. Kuva on otettu Resolute Bay nimisestä paikassa jossa otetaan luotsit ja klaarataan laiva muutenkin sisään Rea Point nimistä paikkaa varten. Alakuvissa vähän mallia tosta paikasta. Nuoli kartassa näyttää missä on Melville Island ja Rea Point missä käytiin. Ankeaa seutua ja sinne pääsi silloin vain kerran vuodessa, elokuussa. Me lastattiin Kerosiiniä Englannista Milword Havenista. Tankit piti olla täysin puhtaat ja kuivat koska se kerosiini meni suoraan käyttöön kaikkiin koneisiin mitä siellä Rea Pointissa oli. Jopa helikopterit kävivät sillä ja lämmittivät parakkinsa samalla kerosiinillä. Kaikki eivät varmaan tiedä miten se purettiin siellä. Ensinnäkin siellä ei ollut laituria ollenkaan vaan keula ajettiin hiekalle ja annettiin koneiden käydä hiljalleen. Ruorimies piti olla ja ruorikomento oli keula kohti sitä yhden parakin kulmaa. Laivasta vedettiin kaksi letkua kummaltakin puolelta keulaan ja sieltä maihin jossa koplattiin maaletkuihin kiinni. Letkut olivat noin 10cm halkaisijaltaan. Maissa oli sitten 250 tonnia vetäviä kumipusseja mihin se öljy pumpattiin. Säkin päällä hyppi äijä ja huitoi kun se säkki oli täynnä. Piti pysäyttää purkaus siksi aikaa kun vaihtoivat toiseen säkkiin. Taisi kestää 3vrk purkaus. Toi aiempi pelastusvenekuva on siitä kun jouduttiin ajamaan se hiekalle nousevan myrskyn takia. Olimme kolmistaan dunkki, motori ja minä ajelulla tarkoituksena käydä asioilla Resolute Bayssa. Kun saimme veneen rantaan niin ei tiedetty että on nousuvesi. Kumminkin huusivat radiolla meille että menkää sinne kylään ja ottakaa huone majatalosta. Aamulla olisi sen verran tyyntä että voitaisiin lähteä laivalle ajelemaan. Kun kävelimme sinne kylään niin sinne oli pari kilsaa matkaa ja

3 JÄÄKARHUJA... jääkarhualueella oltiin. Mitä oltaisiin tehty jos jääkarhu olisi tallannut vastaan. Morjenstettu varmaan ja jatkettu matkaa. Oltiin yö siellä majatalossa ja menimme rantaan niin vene oli täysin kuivilla. Saimme radiolla vielä yhteyden laivaan ja tulivat hakemaan meitä laivaan siksi aikaa kunnes nousuvesi taas tulisi. Myöhemmin laivassa laskivat että nyt olisi sopiva aika lähteä sinne rantaan hakemaan sitä toista venettä. Mukaan lähti myös kippari seniori Mäkinen joka oli matkalla IceMasterina koska oli ajanut sinne jo Palvan aikaan. Otettiin mukaan lapioita jos olisi tarvinnut kaivaa kanava veneelle. Päästiin sinne ja huomattiin että vene melkein kellui ja lähtihän se siitä koneella. Hiekka vaan lensi potkurista kun Mäkinen pakitti ja sai veneen irti ja ajettiin siitä sitten takaisin laivalle. Vähän myöhemmin lähdettiin kohti Rea Pointtia. Edessä oli kanadalainen jäänsärkijä nimeltä Pierre Radison. Ton perässä oli pako ajella vaikka olisi itse päästy lujempaa. Lunnin brygällä oli kunniakirja Lunnin ensimmäisestä matkasta Arctiseen Kanadaan. Oli murtanut 3,20 paksuista ikijäätä. Siellä purettiin kunnialla lasti ja ajeltiin tyhjänä Eurooppaan. Kaikkia vähän pelotti mutta ei ollut pahempaa keliä. Säävälän Juha ja Olavi Hanni olivat nykyisistä Nesteen Tässä Pierre Radison, kuva bongattu Googlella. päällystöstä mukana. Tai Säävälä kait on tänä kesänä lähtenyt tai lähtee eläkkeelle. Messilikkana oli Talvikki joka soitti joka päivä Tuomari Nurmion levyä Valo yössä, vieläkin muistan se levyn ulkoa vaikka unissani. Moni sen aikaisesta Lunnin väestä on IN MEMORIAN. Siellä Arctisilla vesillä näin ensimmäisen kerran jääkarhuja. Ovat komean valkoisia. Muisti kouluaikana kun käytiin luokkaretkellä Korkeasaaressa niin siellä oli yksi jääkarhu mutta se oli likaisen keltainen. Sillä matkalla näin yhden uroksen ja emon kahden poikasen kanssa. Myöhemmin näin niitä lisää Siperian matkoilla. Seuraavan syysmatkan Kanadaan olin onneksi lomalla ja siihen loppuivat Arctisen Kanadan matkat. Sitten aukesi linja Gronlantiin. Arvatkaa kuuluiko hurraahuutoja. Sinnekkin pääsi ajamaan vaan Aikaisin keväästä joulukuuhun. Tiesi palelua kesät talvet. Tai oli

4 ARKTISILLE VESILLE joskus lämminkin kuten tämä edellisen sivun viimeinen kuva osoittaa. Kuvan on ottanut Pauli Saastamoinen joka on vasemmalla. Olikohan itselaukaisija ollut päällä. Oikealla taustalla on matruusi Mäkinen. Vaikka vesi oli liki nollaasteista niin Ilma oli tyynessä ja aurikoisessa paikassa lämmin kuten kuvassa näkyy. Paikan nimeä en jaksa muistaa enää. Ajeltiin siellä niin moneen kylään. Välillä kalasteltiin turskaa kuten huomaatte kuvasta joka on alapuolella. Oikealla on kipinä Säkkinen komean turskan kanssa. Tämä taitaa olla Färinge-havnista. Tässä Finnpine, huippuvauhtikin oli 17,2 knots Yllätyin kun bongasin netistä että Kristiina Regina kävi Grönlannissa. Yläkuvassa on Grönlannin lippu ja vähän maisemaa Grönlannista. Nykyään kaikkien paikkojen nimet ovat muuttuneet koska Grönlantilaisilla on itsehallinto. Esim Nesteen Rio oli God Hope. Nykyinen Nuuk. Alla olevat kuvat taitaa olla God Hopesta, nykyisestä Nuukista=pääkaupunki.

5 KALASTUSTA Vielä pari kuvaa Gronlannista. Siellä tuli turskaa niin paljon että ei ollut mitään määrää ja siellä pystyi jopa hiekkapuhaltamaan, kuten kuvassa oikealla. Turska söi yleensä aikaisin aamulla tai sitten illalla. Onhan turska hyvä kala, mutta se pitää laittaa heti pyytämisen jälkeen. Kerran pakastettuna siitä katoaa maku. Ajeltiin sinä kesänä pari reissua kunnes tuli vaihto ja pääsi lomille. Jouduin välillä Terviin kun Lunnin vaihto venyi ja Tervin kanssa tehtiin kaksi reissua Grönlantiin. Olivat eka suksyllä ja toinen joulukuussa. Meillä oli joulukuussa Atlannilla niin kova myrsky että ankkuriklyyssien sementit pettivät ja boksit tulivat täyteen vettä. Siitä se valui pakan allle ensin alapiikkiin ja sitten yläpiikkiin. Arvaatte että riitti talkoita siivoomisessa myöhemmin. Muuten meni astiota messistä niin että joutuivat käyttämään jugurttimukeja juoma-astioina. Siellä Holsteinborgissa loukkaannuin hieman kun töijättiin. Siellä oli jatketut töijäysköydet kun normaali 220 metrinen köysi ei riittänyt. Tervissä oli irtoköysinä Atlaksia mikä oli virhe ja en tiedä kenen neropatin idea se oli. Kumminkin atlas oli pollarissa ja piti slakata sitä kun laiva meni eteenpäin. Atlas on sellainen köysi että se puree pollariin kiinni ja irtoaa sitten yhtäkkiä. Näin kävi mullakin kun yritin antaa löysää niin yhtäkkiä köysi pamahti irti pollarista la löi minua niskaan ja koko oikeaan käteen. Isoin isku tuli peukalon ja etusormen väliin. Olin vähän aikaa sekaisin iskun jälkeen kunnes kädessä alkoi valtava kipu ja käsi alkoi turpoomaan valtavasti. Kävin Holsteinborgissa lääkärissä mutta röngtenissä katsoivat ettei mitään ollut rikki. Eivät antaneet edes kipulääkkeitä. Terveisiä vaan näille neropateille jotka silloin Tervin köysistä päättivät että irtoköysinä pidetään Atlaksia. Siinä oli hengen lähtö aika lähellä. Sain vähän vapauksia töistä ja vasemmalla kädellä tein mitä pystyin. Oikea käsi oli niin turvonnut niin ettei minkään valtakunnan hanska mahtunut käteen. Niinpä pidin kättä povessa kuin Napoleon. Oli pakko ettei käsi jäätynyt koska oli talvi. Käsikin parani aikanaan muttei ihan ennalleen. Oikea

6 GRÖNLANNISSA peukalo on hiukan erilainen kuin vasen ja turpoaa silloin tällöin jos sitä rasittaa paljon. Esim pressun ompelu rasitti sitä kaikkein eniten. Oltiin Grönlannissa Tervin kanssa lähes jouluun ja aatonaattona lähdettiin ulos God Hopesta kun ensin saatiin merimiehen ystävät maihin. Niissä olikin hommaa ennenkuin kaikki läksivät. Yksikin eskimomuija oli yhtä leveä kun pitkäkin eikä suussa ollut kun yksi hammas. Kelpasi silti konemiehelle, kuinkas muuten! Pelättiin taas Pohjois Atlantia kun mentäisiin tyhjänä yli mutta taas oli tuuria ja ilma oli mitä parhain. Tultiin Naantaliin mistä pääsin lomalle. Olin ostanut elämänin ensimmäiset videot Antverpenista ja sain ne keploteltua maihin Naantalissa ohi tullin. Ei ollut käyttöohjeita suomeksi joten kotona piti vaan arvailla mitä toimintoja oli missäkin nappulassa. Kaukosäätökin oli piuhan päässä. En oppinut käyttämään sitä kun oli olevinaan monimutkainen niin myin sen Kotkassa divariin ja sain omani pois. Näin jälkikäteen olisi ollut yksinkertainen vehje. Lunnissakin oli videovehkeet. sellaiset Umatic merkkiset. Keskusantennilla kateltiin messeissä ja hyteissä elokuvia. Internet oli vielä haave vain Muuten Grönlannin omakielinen nimi on KALALIIT NUNAAT. Tämmöinen kala saatiin kerra ja vietiin pyssään, laivan naiset hyppivät seinille. Oikealla on tyypillistä Grönlannin kultaa. Vieressä näkyy peltoakin, siellä voidaan harrastaa maanviljelyäkin. Valashai elää myös niillä vesillä. On maailman suurin kalaelävä, saattaa painaa jopa 10 tonnia. Hain vieressä olevan näköisiä otuksia elää Grönlannin vesissä, tekisikö mieli mennä uimaan?? Juttua jatkuisi Grönlannista vaikka kuinka pitkään koska ajelimme sinne monta kesää ihan kyllästymiseen saakka. Meiltä loppui aikanaan ajot Grönlantiin mutta tilalle tuli Siperian matkat! Porukka ei paljon hurrannut. Kyllä siellä kerran käy mutta useampi kerta on liikaa. Silloin ensimmäiset reissut tehtiin vielä vanhoilla koneilla. Lunnihan

7 KONEEN PURKU rakennettiin kokonaan uusiksi Olin mukana koko sen projektin ajan. Ensin mentiin Vuosaaren telakalle jossa riisuttiin konehuone ihan paljaaksi. Ulkosivuihin leikattiin reikiä mistä saatiin koneet ulos. Siinä projektissa olivat siiffit Rantanen ja Oja. Sitten mestarit Piispanen Willadsen ja Jaatinen jonka kanssa olin vanhassa Futurassa. Hänelle olivat älyköt antaneet nimen Julma Jaatinen Repareista oli Oippa Oulusta ja Runsala Tampereelta, sähkömies Nurmi Raumalta, siinä olikin kaveri aina auttamassa jos voimaa tarvittiin. Oli juniorina Suomen parhaita painijoita. Telakalla kun poistivat vanhat Gyrokompassit mitkä olivat konekongin välikössä niin pohdittiin millä ne saataisiin kannelle. Ne painoivat varmaan 100 kg kappale ja ei minkäänlaista otepintaa. Nurmi tuli siihen ja kysyi mihin ne viedään ja otti painiotteen ja kantoi ne kannelle yksi kerrallaan. Olihan siellä kaikkien pomona Säävälä vielä. Vuosaaressa oli purkuporukkana Kotkan telakan väkeä ja ei siinä nokka kauaa tuhissut kun konehuoneessa ei ollut enää mitään. Tekivät vielä petit uusille koneille. Sattui hauska tapaus kun vanhoja koneita oltiin kuljettamassa pois sellaisella lavettiautolla niin siiffi Rantanen pyysi että läksisin mukaan katsomaan kun ne lastataan pieneen saksalaiseen laivaan. Menivät Saksaan voimalaitoskoneiksi. Marssittiin sitten niiden koneiden perässä kuin hautaussaatossa. Sitten ne nostettiin sakemanniin. Hyvä ettei siiffi purskahtanut itkuun niin herkkä hetki se oli hänelle. Olihan hän ollut valvomassa Lunnin rakennusta Rensburyssa alusta saakka ja rakkaat koneet näin vietiin pois. Terveisiä Pekalle jos sattuu lukemaan tän tai joku joka tuntee Pekan niin sanoo. Uudet koneet olivat paljon kevyemmät ja ne laitettiin hieman alemmas kuin vanhat oli. Laitan tähän kuvan mestareista telakalla. Siinä on vasemmalta Oja, Rantanen, Piispanen, mutta Willadsenia ei näkynyt. Laitoin tähän väliin Venäjän kartan ja nuolet näyttää mun käymät paikat. Kävin kerran Beringin salmen puolellakin. Siellä oli kahdeksan eri aikavyöhykettä mutta me pidettiin kellot Moskovan ajassa. Yöllä oli valoisaa ja päivällä yö. Mäkinen seniori sekosi kerran yössä ja päivässä kun läksi yöllä kolmen aikaan päiväkahville kun luuli että on iltapäivä koska aurinko paistoi. Ihmetteli kun missään ei näkynyt ketään ja hyvä ettei mennyt möykkäämään stujulle miksei kahvia tarjota. Onneksi huomasi tilanteen ja tuli takaisin brygälle korvat luimussa. Meni vähän asian vierestä mutta jäätiin Vuosaaren telakalle. Me asuttiin Hotelli Vuorannassa koko ajan ja mulla oli sama huone vaikka viikonlopuksi piti luovuttaa avain. Mentiin aina viikonlopuksi kotiin ja Oipalla oli pitkä matka kun körötteli Ouluun omalla autolla. Vein oman fillarin Helsinkiin

8 HIETALAHTEEN koska sillä oli kätevämpi ajella Hesassa. Nelisen kuukautta se remppa kesti kaikkiaan. Siinä kun saivat uudet koneet ja muut painavat alas konehuoneeseen niin hitsasivat reiät umpeen ulkosivuilta. Tietysti tuli vielä Azibod järjestelmä ja asensivat sen niin että hitsasivat sen bodilohkon vaan kiinni koska koko järjestelmä uusine koneineen oli tarkoitus virittää Helsingin vanhalla Wartsilän telakalla. Kaikki reiät kun oli ummessa niin laskettiin laiva veteen tai täytettiin allas. Piti syynätä joka paikka ettei ole vuotoja koska joka puolella runkoa oli tehty reikiä. Saatiin laiva onnellisesti uimaan ja hinaajat tuli tarkoituksena vetää meidät Wärtsilän telakalle. Meillä ei ollut omaa virtaa lainkaan kun koneet oli vielä virittämättä. Telakan nimi oli Hietalahden talakka. Näkymä telakalta Hietalahden torille päin. Vasemmassa rakennuksessa on kuuluisa merimieskapakka Salve josta saa suomen parhaat silakat. Alakuvassa Hietalahden telakkaa vuonna 2009 Laiva saatiin hinattua onnellisesti Hietalahteen ja sidottua laituriin kiinni loistoristeilijän viereen. Lunni oli yli puolet pienempi kun risteilijä. Vedettiin vielä sähköt ja olikin jo lauantai-ilta ja pääsin kotona käymään Kotkassa. En katellut sen tarkemmin peiliin vaan vaidoin pikaisesti vaatteet ja taksilla linja-autoasemalle. Taksikin katseli mua pitkään, en vaan ymmärtänyt miksi. Sitten Kotkan bussissa istuin yhden rouvan viereen ja hänkin katseli ja siirtyi sitten muualle istumaan. Kotona vasta selvisi mikä oli vikana, mulla oli naama kun murjaanilla ja mustat hikivanat valuivat kaulaan. Ei siinä hötäkässä huomannut pesulla käydä. Eli sattuuhan näitä paremmissakin piireissä. Vieressä on esimerkki Lunniin asennetusta Azibod järjestelmä. Uikkuun se tuli ensin. Nyt Temperassa ja Masterassa on myös Azibodit. Tää oli hyvä peli, esim ohjatessa ei tarvinnut kääntää ruoria kun murto-osan siitä mikä vanhalla systeemillä. Alussa kippari varoitteli luotseja ruorista. Hietalahdessa alkoi vielä kannen ja

9 VALMIIKSI putkiston puhallus puhtaaksi vesipuhallus systeemillä. Vettä puhallettiin 2000 kg paineella niin meni kakkosnelosestakin suihku läpi. Toi homma kun alkoi niin tuli yksi perämies valvomaan puhallus- ja maalaustöitä. Oli aina paksut haalarit päällä ja hikoili valtavasti kun oli vielä tukevassa kunnossa. Duunarit kyseli mitä toi mies hikoilee noin paljon vaikka seisoo vaan pelastusveneen alla. Sitten tuli pumppumies Hämis ja matruusi Sami Raappana. Olikohan Kenraali Raappanan sukulainen. Oli tosi lihavassa kunnossa ja yrittikin koko ajan laihdutuskuuria ja kerran kun mentiin syömään niin Nesteen huoltamolle niin Sami otti puoli metriä pitkän patongin ja litran maitoa ja veteli ne naamaan. Näin Samin jälkeenpäin Kotkassa kun oli merikoulussa ja ollut nälissään niin oli tosi solakassa kunnossa. Kuulemma ei ollut rahaa ruokaan. Missähän Sami häärää nykyään? Se vesipuhallus oli tosi tehokas paitsi se rikkoi meiltä jatkuvasti hydrayliputkia. Oli sinänsä hyvä kun tuli uusittua huonot putket. Se yksi viikonloppu kun oltiin siellä telakalla niin Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden. Maanantaina kun menimme töihin yritin yllyttää Kippari Säävälää että mentäisiin juhlimaan mestaruutta Salven terassille. Ei ottanut tulta vaikka Säävälä urheilumiehiä olikin. Täällähän suomi voitti sen ainoan maailmanmestaruuden. Lopulta saatiin laiva maalattua ja koneet sihen kuntoon että päästiin koeajolle. Meille tuli pitopalvelu mukaan koska laivassa oli noin 90 ukkoa sitä koeajoa valvomassa. Oli hyvät eväät mitä se pitopalvelu laittoi. Olikohan se pari vuorokautta kun pyörittiin suomenlahdella koeajossa. Tultiin sitten rantaan ja alettiin valmistelemaan laivaa merelle lähtöön. Jostain siivouspalvelusta tuli lauma siivoojia mitkä siivosivat laivan lattiasta kattoon. Neljään kuukauteen ei tehty muuta kun suojattiin kokolattiamatot ja vaihdettiin välillä pahvit mattojen päälle. Arvaa että laiva oli likainen neljän kuukauden jälkeen. Laivassa ei siis saanut asua telakalle tulon jälkeen. Mulla oli hytin telkkarissa varmaan sentin pölykerros ruudun päällä. Telakalla laitettiin keittiö myös uuteen uskoon. Tuli kaikki koneet ja hellat uudet. Sitten tuli miehistö laivaan ja me jotka oltiin päällä koko ajan häippäistiin lomille. Kesä oli parhaimmillaan ja veneilykausi myös. Asuin jo silloin Kotkassa meren äärellä joten oli helppo lähteä veneilemään. Lomailin Fiskari 25:llä, vasemmanpuoleinen kuva, se on otettu Pitkäviirissä, Loviisan ulkopuolella. Vieressä Bayliner jolla tuli myös kaahailtua. On mulla muitakin veneitä ollut, esim Bella 430 Bella 560 sitten Fin 30.

10 KOTONA Tällä hetkellä en omista venettä vaan kaahailen tällä Mersulla jo 4 ylinopeussakkoa saaneena. Runosuoni tuntuu ehtyvän mutta onhan tähän tullut jo 31 vuoden seilaukset. Nämä kirjoitti Ex pursimies Heikki Kaasalainen Kotka City