Hyvät Suomen Pelastusalan keskusjärjestön edustajat, kunnioitettavat kutsuvieraat, hyvä juhlayleisö

Transkriptio

1 Valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen Juhlapuhe Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö, Varautumisseminaari Suomi ja turvallisuusympäristön muutokset Hyvät Suomen Pelastusalan keskusjärjestön edustajat, kunnioitettavat kutsuvieraat, hyvä juhlayleisö Yhteiskunnan turvallisuuteen kohdistuu monenlaisia uhkia. Suomen kannalta merkittävät turvallisuusuhat ovat monipuolistuneet ja laaja-alaistuneet. Verkottunut yhteiskunta on aiempaa haavoittuvampi. Turvallisuusuhkat voivat olla kytköksissä toisiinsa, vaikeasti ennustettavissa ja varoitusajoiltaan lyhyitä. Kansainvälisessä toimintaympäristössä on meneillään muutosvaihe, jolla on vaikutuksia myös Suomen turvallisuuteen. Valtiot, alueet, taloudet, yritykset, yksittäiset ihmisetkin ovat entistä riippuvaisempia toinen toistensa tilanteista ja tekemisistä. Keskinäisriippuvuuden kasvu, joka on suurelta osin myönteinen ilmiö, aiheuttaa myös haavoittuvaisuutta ja lisää kansainvälisen yhteistyön tarvetta. Kansainvälisessä toimintaympäristössä keskeistä on edelleen lisääntyvä Euroopan unionin (EU) maiden keskinäinen riippuvuus. Euroopan unionin vaikutus Suomen ja sen kansalaisten turvallisuuteen ja hyvinvointiin on merkittävä, EU on keskeinen toimija useilla yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta tärkeillä aloilla, kuten esimerkiksi nyt ajankohtaisissa ympäristökysymyksissä sekä oikeus- ja sisäasioissa. Unionin sisäisen yhtenäisyyden heikentymisellä, ristiriitojen lisääntymisellä tai toimintakyvyn pysyvällä alenemisella olisi huomattava vaikutus myös Suomen kansainväliseen asemaan. Mm. Norjan tapahtumat ja viimeaikainen tilanne Talvivaaran kaivosalueella osoittavat, että maailma on monimutkaistunut, eivätkä varautumis- ja turvallisuussuunnittelua vahvasti ohjanneet syy-seuraussuhteet välttämättä ole enää selkeästi hahmotettavissa. Perinteisesti varautumisessa ja turvallisuustoiminnassa on pystytty paremmin ennakoimaan ja hyödyntämään parhaita käytäntöjä. Muuttunut toimintaympäristö edellyttää toiminnalta ketteryyttä, yksinkertaista ohjeistusta, kattavaa tilannekuvaa ja harjoittelua sekä entistä tehokkaampaa viranomaisyhteistyötä. Tämänkaltainen toimintaympäristö korostaa kaikkien turvallisuustoimijoiden yhteispeliä, sitoutumista yhteiseen toimintatapaan ja kykyä joustavaan toimintaan kriisitilanteissa. Turvallisuustoimijoiden verkosto on entistä tietointensiivisempi, tutkimus- ja kehittämistoiminta on olennainen osa turvallisuusvaikuttamista.

2 Häiriötilanteiden hallinta, kriisiviestintä ja turvallisuustoiminta on suunniteltava siten, että ne sopivat hyvinkin yllättäviin tilanteisiin.

3 Hyvät kuulijat, Toimintaympäristön ja uhkakuvien muuttuessa on tärkeä tarkastella turvallisuutta entistä kokonaisvaltaisemmin ja laaja-alaisemmin kokonaisturvallisuuden näkökulmasta. Kokonaisturvallisuuteen perustuen laaditaan parhaillaan hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa sekä valtioneuvoston periaatepäätöstä kokonaisturvallisuudesta. Selonteko keskittyy pääosin Suomen turvallisuusympäristön kuvaamiseen, siinä tapahtuvien muutosten vaikutuksiin Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisiin linjauksiin sekä puolustuksen uudistukseen. Periaatepäätös kokonaisturvallisuudesta täsmentää perustana olevaa valtioneuvoston periaatepäätöstä yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta (YTS 2010), jossa on määritetty laajaan turvallisuuteen perustuvat yhteiskunnan elintärkeät toiminnot ja niihin kohdistuvat uhkat sekä hallinnonalojen vastuut ja strategiset tehtävät. Muita keskeisiä ohjelmia ovat tänä vuonna hyväksytty sisäisen turvallisuuden ohjelma, päätös huoltovarmuuden tavoitteista (v. 2008) sekä valmisteilla oleva kansallinen kyberturvallisuusstrategia. Kokonaisturvallisuuden asiat kuuluvat pääsääntöisesti valtioneuvoston toimivaltaan siten, että tehtävät on säädetty ministeriöiden toimialoille. Valtioneuvosto, sen ministeriöt ja toimivaltaiset viranomaiset vastaavat kokonaisturvallisuuteen liittyvästä varautumisesta, häiriötilanteissa toimenpiteisiin ryhtymisestä ja toimenpiteiden johtamisesta sekä toipumisesta. Osa kokonaisturvallisuuden alaan kuuluvista asioista koskettaa keskeisiltä osiltaan tasavallan presidentin ja valtioneuvoston keskinäisiä toimivaltasuhteita. Mainitsemassani valtioneuvoston periaatepäätöksessä kokonaisturvallisuudesta esitetään, että kokonaisturvallisuuteen liittyvän varautumisen pysyväksi yhteistoimintaelimeksi perustetaan turvallisuuskomitea. Se avustaa valtioneuvostoa ja sen ministeriöitä kokonaisturvallisuuden hallintaan tähtäävässä varautumisessa ja varautumisen yhteensovittamisessa. Sen tehtävään ei kuulu häiriö- tai poikkeustilanteen johtaminen eikä ohjaaminen. Yhteistyötä elinkeinoelämän ja järjestöjen kanssa tiivistetään. Komitea kutsuu tarvittaessa elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajia kokoukseensa. Yhteistyö myös nyt juhlivan Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön kanssa on tärkeää. Häiriötilanteiden hallinnassa ja johtamisessa korostetaan valtioneuvoston ja toimivaltaisten viranomaisten toimimista normaaliorganisaatiolla ja normaalien toimintamallien mukaisesti. Toimivaltainen viranomainen johtaa operatiivista toimintaa. Vastuuviranomainen käynnistää häiriötilanteen hallintaan liittyvät toimenpiteet ja informoi tilanteesta oikea-aikaisesti, tarkasti ja sovittujen sekä säädettyjen käytäntöjen mukaisesti. Pääministeri johtaa valtioneuvoston toimintaa ja huolehtii valtioneuvostolle kuuluvien asioiden valmistelun ja käsittelyn yhteensovittamisesta. Kukin ministeriö johtaa toimintaa toimialallaan ja

4 järjestää tarvittaessa yhteistyön muiden hallinnonalojen kanssa. Pääministeri johtaa asioiden käsittelyä valtioneuvoston yleisistunnossa. Häiriötilanteiden hallintaan liittyvän valmistelun tukena hyödynnetään ministerivaliokuntia, kansliapäällikkökokousta, valmiuspäällikkökokousta ja ministeriöiden yhteistyön pysyviä yhteistyöelimiä sekä tarvittaessa häiriötilanteen luonteesta riippuen turvallisuuskomitean asiantuntemusta. Talvivaarankin tilanteessa valmiuspäällikkökokous on kokoontunut kolme kertaa ja kansliapäälliköt kerran. Talvivaaran kohun ollessa kuumimmillaan käytiin myös keskustelua, eikö nyt pitäisi poiketa normaalista toimintatavasta. Tällöin usein unohtui, että Suomessa demokratia- ja oikeusvaltioperiaatteita kunnioittaen on säädetty lainsäädäntö näitä tilanteita varten, joissa tarvitaan poikkeavia menettelyjä. Kyseinen valmiuslainsäädäntö määrittää kriteerit ja menettelytavan, jolla kansalaisten perusoikeuksista ja viranomaisten normaalista toimivaltuuksista voidaan poiketa. Talvivaaran tilanteessa ei oltu vielä lähellä tällaista tilannetta. On ymmärrettävä, että kriisin keskellä toivotaan tahoa, joka ratkaisisi ongelman saman tien, mutta sellaista tahoa tavallisesti ei ole olemassa. Onkin tärkeää, että kriisien ulkopuolella lisätään yleistä tietoisuutta siitä, miten suomalainen kriisienhallinnan mekanismi toimii. Valtioneuvoston tilannekeskus toimii yhteyspisteenä häiriötilanteisiin reagoimisessa. Tilannekeskus tuottaa reaaliaikaista tapahtumatietoa ja toimivaltaisten viranomaisten tiedoista koottua tilannekuvaa valtionjohdon käyttöön. Parhaillaan valmistellaan myös lainsäädäntöä, jolla säädetään tilannekeskuksen tiedonsaantioikeudesta ja viranomaisten tiedonantovelvollisuudesta. valtioneuvoston tilannekeskuksen toiminta vakiinnutetaan ensi vuoden alusta osaksi VNK:n toimintaa, ja sitä tukeva lainsäädäntö pyritään saamaan voimaan mahdollisimman pian. Jokaisen kriisin jäljiltä on katsottava, mitä opittavaa ja parannettavaa meillä on. Norjan tapahtumat ja Talvivaaran tapaus osoittivat, että erilaisten kriisitilanteiden varalta on edelleen tiivistettävä tilannekuvatoiminnan ja viestinnän yhteistyötä kaikilla tasoilla. Erityisesti on kiinnitettävä huomiota myös viestinnässä tiedonkulun parantamiseen sekä hallinnonalojen sisällä että niiden välillä. Tehokas, oikea-aikainen ja luotettava ulkoinen ja sisäinen viestintä ovat olennainen osa häiriötilanteiden ja poikkeusolojen hallintaa. Viestinnän yhdenmukaisuus tilannetta johtavan viranomaisen kanssa varmistetaan hyvillä yhteistoimintamenettelyillä. Norjan pommi-iskun tutkinnasta tehtyä raporttia on käsitelty erityisesti sisäasiainministeriössä, sosiaali- ja terveysministeriössä sekä valtioneuvoston kansliassa. Johtopäätökset on esitelty sisäisen turvallisuuden ministeriryhmässä ja tullaan käsittelemään hallituksen iltakoulussa. Näissä tarkasteluissa raportin johtopäätöksiä verrataan Suomen ampumatapauksista laadittuihin raportteihin.

5 Raporttien johtopäätöksiä arvioidaan myös kriisijohtamisen, viestinnän sekä hallintorakennusten ja henkilösuojauksen näkökulmista. Arvoisat kuulijat, Elinkeinoelämän ja kansalaisyhteiskunnan roolit vahvistuvat yhteiskuntien elintärkeiden toimintojen alueella. Talvivaaran tilanne osoittaa käytännössä toteen sen, että elinkeinoelämällä on merkitsevä rooli suomalaisen yhteiskunnan turvallisuudelle. Viranomaisten ja elinkeinoelämän sujuva yhteistyö on tärkeä edellytys sille, että kumpikin pystyy suoriutumaan myös turvallisuuteen liittyvistä tehtävistään. Kansalaisjärjestöillä, joita mm. Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK edustaa, on oma erittäin tärkeä roolinsa Suomen yhteiskunnan turvallisuudessa. SPEK panostaa voimakkaasti kansalaisten omakohtaiseen varautumiseen. Turvallisuusosaamisen kehittäminen on yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden kannalta tärkeää. Kansalaisten turvallisuusosaamista on kehitettävä parantamalla kansalaisten tilannetietoisuutta eli tiedon saatavuutta sekä laadukkaalla ohjeistuksella. Tässä järjestöillä on keskeinen rooli, jota viranomaisten on tuettava. Kansalaisten taitoja kehittämällä on pyrittävä myös yhteisöllisyyden edistämiseen ja samalla ehkäisemään syrjäytymistä. Turvallisuusalan ammattilaisten, niin julkihallinnossa kuin elinkeinoelämän ja järjestöjen piirissä, on kyettävä arvioimaan uhkia ja niistä aiheutuvia mahdollisia seurauksia omaa toimialaansa laajemmaltikin. Valtionhallinnossa pelastustoimi nähdään osana kansalaisten kokonaisturvallisuutta. Ja nimenomaan pelastustoimi on eräs konkreettisimmista yksittäiselle kansalaiselle näkyvistä ja vaikuttavista kokonaisturvallisuuden toimijoista. Monissa onnettomuustilanteissa pelastaja eli kansan suussa palomies on usein ensimmäinen apu paikalla, toimii hän sitten pelastajapalomiehenä tai sairaankuljettajana. Vapaaehtoisella palokuntatoiminnalla on maailmalla ja myös Suomessa pitkät perinteet. Kirjainyhdistelmä VPK eli vapaaehtoinen palokunta on varmasti tuttu useimmille suomalaisille. Vaikka maailma ja yhteiskunta muuttuvat, on vapaaehtoisella palokuntatoiminnalla edelleen merkittävä, jopa kasvava, roolinsa yhteiskunnan kokonaisturvallisuudessa. Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö on olennainen toimija Suomen kokonaisturvallisuuden kannalta. Sitä määrää talkootunteja, oppimista, verkottumista, uusia ihmisiä turvallisuusasioiden äärellä on mahdoton mitata rahassa ja tälle isänmaalle arvo on korvaamaton. Järjestön historia on kunniakas, ja kunniakasta kapulaa järjestö nykyisellään kantaa myös tulevaisuuteen. Perinteet velvoittavat myös uudistumaan, ja näin vastaamaan entistä paremmin muuttuvan turvallisuusympäristön haasteisiin. Onnittelen juhlivaa järjestöä ja sen jäseniä yhteiskunnan hyväksi tehdystä työstä turvallisuuden palveluksessa.